11. sunnuntai helluntaista (2. vsk), Jer. 6:16–19

Miten sielusi löytää rauhan?

Johdanto

Kun joku kuolee, kuulee sanottavan: ”Rauha hänen sielulleen.”

Tunnettu pop-artisti laulaa radiossa: ”Kaivan roudasta sielunrauhaa.”

Moni on tullut ajatelleeksi sielunsa rauhaa tai rauhattomuutta. Kuinka mahtaa olla sinun sielusi laita? Pitäisikö sinun löytää rauha sielullesi? Kysymys on tärkeä. Kuitenkaan ei välttämättä ole aivan selvää, mistä tässä asiassa lopulta on kysymys. Ensinnäkin, mitä tarkoittaa se, että sielu löytää rauhan? Toiseksi, miten sielusi voi löytää rauhan?

Tänään kuulemme, mitä Pyhä Henki profeetta Jeremian suulla tästä asiasta sanoo. Ensin on kuitenkin syytä sanoa sananen siitä, millainen rooli sielulla ihmisen elämässä on.

Jumalan luoma ihmisyys on sielullista ja ruumiillista

Jumala on luonut sinut sellaiseksi, että sinulla on sekä ruumis että sielu. Olet tosin ehkä kuullut tunnetun sanonnan: ”Sinä olet sielu, ja sinulla on ruumis.” Tämä on harhaanjohtava ajatus. Ei nimittäin ole niin, että sielusi olisi jotenkin ”enemmän sinua” kuin ruumiisi. Sekä sinun sielusi että ruumiisi ovat sinua. Ne molemmat kuuluvat erottamattomalla tavalla sinun ihmisyyteesi. Ajattele vaikka mitä tapahtuu, kun ihmisen sielu erkanee ruumiista. Ihminen kuolee. Ihmisenä elämiseen tarvitaan niin sielua kuin ruumistakin. Toki sielu jatkaa olemistaan kuoleman jälkeenkin. Se menee odottamaan viimeistä tuomiota. Ruumis taas makaa arkussa, ja lopulta haudataan. Kuitenkin niin ihmisen sielu kuin hänen ruumiinsakin ovat yhtä lailla ”hän itse”.

Sielu ohjaa ihmisen elämää

Sinä olet kuitenkin tänään elossa, sieluinesi ja ruumiinesi. Sielusi se osa sinua, joka ohjaa sinun elämääsi. Kun ruumiillasi on nälkä, sielusi ohjaa sinua ravitsemaan ruumistasi. Kun kaipaat toisen ihmisen läheisyyttä ja haluat toteuttaa Jumalan luomistyöhön kuuluvaa tarvetta saada lapsia, sielusi ohjaa sinua etsimään aviopuolison. Sielusi on se osa sinua, joka ohjaa sinua myös inhoamaan pahaa ja tahtomaan hyvää. Valitettavasti sielusi voi kyllä valita toisinkin: se voi alkaa inhota hyvää ja tahtoa pahaa. Lopulta sinun sielusi on se osa sinua, joka suuntautuu joko kohti Jumalaa tai poispäin Hänestä. Juuri sielusi ohjaa koko elämäsi tämän suuntautumisesi mukaan, joko jumalisuuteen tai jumalattomuuteen.

Sielun luonnollinen rauha ja luonnoton rauhattomuus

Tähän asiaan liittyy myös sielun rauha tai rauhattomuus. Jumala on luonut sinut, siis sekä sielusi että ruumiisi. Mitä varten Hän on luonut sinut? Jotta sinä eläisit Hänen yhteydessään ja kuulisit Hänen ääntään – niin kuin Aadam ja Eeva paratiisissa. Siten Luojasi on tarkoittanut sinun elävän. Sekä sielusi että ruumiisi luonnollinen olotila on elämä Jumalan yhteydessä ja Hänen äänensä kuuleminen. Tässä luonnollisessa olotilassa sinun sielullasi ja ruumiillasi on parhaat edellytykset voida hyvin ja toimia niin kuin niiden Luoja on tarkoittanut. Jos siis elät Jumalan yhteydessä, kuulet Hänen ääntään ja elät Hänen tahtonsa mukaan, silloin sinun sielullasi on rauha. Nimittäin kun sielusi saa Jumalalta kaiken hyvän, sen ei tarvitse enää yrittää etsiä tarvitsemaansa luonnonvastaisesti, Jumalan ja Hänen lahjojensa ulkopuolelta. Toisaalta, jos annat sielusi kääntyä pois Jumalasta ja Hänen luomistahdostaan, ei ole mikään ihme, että sielusi on rauhaton. Silloinhan sinä yrität käyttää elämääsi sellaiseen, mihin sitä ei ole tarkoitettu. Sen vuoksi niin monet tässä maailmassa tulevat itse jättäneeksi sielunsa ilman rauhaa – esimerkiksi ne, jotka sallivat sielunsa etsiä elämän tarkoitusta syömisestä tai juomisesta, sukupuolisuuden harjoittamisesta ilman vihittyä puolisoa taikka tämä ohitse, tai vaikka omaisuuden hankkimisesta ilman Jumalan tahdon kysymistä. Herra itse sanookin: Jumalattomilla ei ole rauhaa. (Jes. 48:22a)

Sielun rauha sanassa ja sen mukaisessa elämässä

Juuri tästä asiasta Pyhä Henki puhuu Jeremian kautta, niin kuin äsken kuulimme. Profeetta saarnaa: Näin sanoo Herra: Asettukaa (seisomaan) teille, ja katsokaa ja kysykää/tiedustelkaa muinaisia/ikiaikaisia polkuja, [kysykää] missä on tämä hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin löydätte lepopaikan/levon/rauhan sieluillenne. (Jer. 6:16a–c)

Huomaatko? Jumala ei ole tarkoittanut, että kenenkään tarvitsisi etsiä rauhaa sielulleen mistään sattumanvaraisesta paikasta. Sen sijaan Jumala on lähettänyt Pyhän Henkensä profeetalleen, että tämä ilmoittaisi mistä sielun rauhan ja levon voi löytää. Ihminen löytää levon sielulleen Jumalan ikuisesta sanasta, jossa Herra itse on läsnä ja ilmoittaa tahtonsa. Ihminen löytää levon sielulleen tämän jumalallisen tahdon mukaisesta elämästä, sellaisesta, mihin hänet on alun perin luotukin.

Jos sallitte hieman kömpelön esimerkin, koetan havainnollistaa tätä asiaa. Jos ostat leivänpaahtimen, voit olettaa, että se on valmistettu leipien paahtamista varten. Mikäli käytät laitetta ohjeiden mukaan, se toimii hyvin ja tekee sen, mitä se on valmistettu tekemään – siis paahtaa leipäsi. Jos taas käytät paahdintasi käyttöohjeiden vastaisesti naulojen hakkaamiseen tai puhdistat sitä kylpyammeessasi, seuraukset paitsi laitteelle myös sinulle itsellesi voivat olla kohtalokkaat.

Näin on myös sinun kohdallasi. Jumala on luonut sinut. Hän tietää miten sinä toimit, ja miten sielullasi ja ruumiillasi voi olla lepo ja rauha. Jumala on myös ystävällisesti ilmoittanut tämän kaiken sinulle sanassaan. Astu siis sille hyvälle tielle, jonka Hänen ilmoittamansa elämän käyttöohjeet osoittavat! Asetu Hänen sanansa ääreen, kysymään missä ovat Hänen ikiaikaiset polkunsa. Ja kun Hän sanassaan ne sinulle ilmoittaa, kulje myös näitä väyliä pitkin! Näin sinä löydät sielullesi sen levon, jota varten se on luotukin.

Kristitty voi valita Jumalan tahdon ja löytää sielun rauhan

Nyt joku sanoo: ”Mutta minähän olen syntinen ihminen! En minä pysty noudattamaan kulkemaan Jumalan teitä ja noudattamaan Hänen tahtoaan! Eikö se sitäpaitsi ole kauhean lakihenkistä vaatia syntiseltä sitä, mitä hän ei pysty tekemään?”

On totta, että ettei sinussa, se on sinun lihassasi, asu mitään hyvää. Tahto sinulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä sinä tahdot, sinä et tee, vaan sitä pahaa, mitä et tahdo, sinä teet. (Vrt. Room. 7:18–19.) Mutta hyvänen aika! Etkö sinä  olekaan kristitty? Olethan toki! Kun siis kerran olet kristitty, kuuntele tarkasti, mitä muuta Pyhä Henki sinusta sanoo:

Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. (Room. 6:2–14)

Kun sinä, pyhässä kasteessa uudestisyntynyt kristitty, elät Kristuksessa, silloin Pyhä Henki asuu sinussa (ks. esim. Room. 8:9). Siinä määrin kuin sinä siis olet uusi, hengellinen ihminen, voit aivan itse valita karttaa syntiä. Pahan sijaan voit itse valita tehdä sitä hyvää, mitä Jumala tahtoo ja sanassaan käskee. Ei tämä ole sinulle mahdotonta. Vaikuttaahan Pyhä Henki tämän sinussa! Toki siinä määrin kuin sinussa vielä on vanha ihminen jäljellä, sinun uusi elämäsi on vielä vajaata ja keskeneräistä. Mutta kaiken lihallisen vajautesi ja keskeneräisyytesikin sinä saat joka päivä tuoda Herrasi ja Vapahtajasi eteen, Jeesuksen kuultavaksi. Hän haluaa kuulla sen kaiken, onhan Hän tullut syntisiä pelastamaan! (1. Tim. 1:15) Hän on kärsinyt sen rangaistuksen, joka sinulle olisi kuulunut kaikista rikkoumuksistasi. Hänen sijaisuhrinsa perusteella sinä saat uskoa, että pyhän Jumalan edessä kaikki harha-askeleesi on anteeksi annettu. Kun sinä näin tunnustat syntisi ja uskot ne anteeksi, tiedätkö mitä silloin tapahtuu? Katumuksessa ja parannuksessa kasteeseen upotetun ja surmatun vanhan ihmisesi

tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana. (Vähä katekismus IV 12)

Kuulitko? Jumala tahtoo, ettet sinä jää synteihisi, vaan että Kristuksessa synnytetty uusi ihmisesi nousee joka päivä uudestaan ylös. Mitä tämä uusi ihminen siis tekee? Elää iankaikkisesti Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana! Tätä sinulta tahtoo Hän, joka on sinut Kristuksessa kalliisti ostanut. Anna siis sielusi aina ohjata jalkojasi sinne, missä Jumala antaa korviesi kautta sielullesi rakennuksen ja levon. Kuule sitten mielelläsi Hänen pyhää sanaansa. Älä tylsisty lain ja evankeliumin saarnan kuulemiseen. Ajattele pikemminkin, miten ystävällinen ja hyvä Jumala on, kun Hän antaa sinun kuulla eläväksi tekevää sanaansa! Vaella sitten myös sanan osoittamaa hyvää tietä niin sielusi kuin ruumiisikin osalta. Jos me nimittäin Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. (Gal. 5:25) Silloin sinun sielusi saa elää siinä Jumalan rauhassa, jonka Hän on Kristuksessa sinulle hankkinut omistettavaksesi jo tässä elämässä ja ikuisesti.

Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme Jeesus Kristus. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen. (1. Piet. 4:11c)

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 16.8.2020.)

2. adventtisunnuntai (2. vsk), Hebr. 10:35–39

Te tarvitsette kestäväisyyttä

Johdanto

Muistatko sinä mikä on toisen adventtisunnuntain keskeinen teema? Se on tietenkin tämä:  Viimeisenä päivänä Herra Jeesus tulee kunniassaan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hän tulee jo aivan pian. Juuri tämä asia on myös sen taustalla, mitä äsken kuulimme Pyhän Hengen puhuvan päivän epistolassa. Viimeisinä aikoina ennen Herramme paluuta – siis myös tänään – Pyhä Henki saarnaa seurakunnalle näin: te tarvitsette kestäväisyyttä. (Hebr. 10:36a)

Jotta ymmärtäisimme mitä Henki tarkoittaa, tarkastelemme nyt koko tätä pyhää tekstiä. Jaan tekstin sisällön kolmeen aihepiiriin: Ensiksi puhun uskosta ja sen seurauksista. Toiseksi puhun pois vetäytymisestä ja sen seurauksista. Kolmanneksi ja viimeiseksi puhun vielä kestävyydestä, jota seurakunta tarvitsee, sekä siitä, mistä tämän kestävyyden saa.

Uskominen ja sen seuraukset

Ensiksi panemme siis merkille mitä Pyhä Henki puhuu kristittyjen uskalluksesta tai uskosta (10:35, 39). Meidän raamatunkäännöksessämme Hänen sanansa kuuluvat: Älkää siis heittäkö pois uskallustanne (Hebr. 10:35a). Tarkkaan ottaen Hän oikeastaan sanoo näin: ”Älkää siis [missään tapauksessa] heittäkö pois/hylätkö rohkeuttanne/varmuuttanne” (Μὴ ἀποβάλητε οὖν τὴν παρρησίαν ὑμῶν).

Mistä ”rohkeudesta” tai ”varmuudesta” Pyhä Henki tässä puhuu? Hän käyttää sanaa παρρησία. Tämä sana viittaa varmuuteen, jolla Jumalan omat saavat lähestyä Herraansa ja tuoda Hänelle avoimesti kaikki rukouksensa. Tällainen varmuus perustuu paitsi Jumalan kaikkiin lupauksiin myös ja nimenomaan siihen, että Kristus Jeesus on antanut itsensä uhriksi ja kuollut näiden ihmisten puolesta, ja että heillä Hänessä on nyt vapaa pääsy Jumalan eteen. Tämä asia koskee juuri teitäkin, rakkaat ystävät, Kristuksen seurakunnan jäsenet! Jumalan ainoassa Pojassa, maan ja taivaan Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa – siis Häneen kastettuina (vrt. Gal. 3:27) – te olette nyt päässeet Jumalan, taivaallisen Herran lapsiksi, kuninkaallisiksi, joilla on oikeus puhua Jumalan läsnäolon paikassa. Näin te teettekin kokoontuessanne yhdessä Jumalan läsnäoloon, Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö (Hebr. 12:22), pyhään messuun.

Pyhä Henki puhuu myös ihmisistä, jotka uskovat. Mistä uskosta Hän oikein puhuu? Hän tarkoittaa uskoa siihen, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, mutta myös ja nimenomaan uskoa siihen, että Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan (1. Tim. 1:15). Kristillinen usko on siis kyllä uskoa Kristukseen historiallisena henkilönä ja Jumalan Poikana, mutta enemmänkin: se on uskoa siihen, että teidän syntinne – ne kaikkein karmeimmat syntinne, jotka te tunnette ja tiedätte – on kokonaan sovitettu Hänen ristinkuolemassaan. Tämä usko perustuu siihen, että Jumala on lähettänyt Poikansa sovittamaan teidän syntinne, ilman mitään omaa ansiotanne. Lisäksi tämä usko Kristukseen on vielä Jumalan lahjaa teille, jotka itsessänne olette olleet jumalattomia ja uskottomia, mutta joista Jumala armossaan tämän uskon ja kasteen kautta on tehnyt jumalisia ja uskovia, ja yhäkin tekee.

Entä mitä tästä Kristuksen työhön perustuvasta kristillisestä varmuudesta ja uskosta sitten seuraa? Pyhä Henki saarnaa: Tästä varmuudesta seuraa suuri palkka (10:35). Eikö ole ihmeellistä? Te ette ole itse voineet tehdä yhtään mitään ansaitaksenne tai hankkiaksenne pääsyä Jumalan yhteyteen. Olette ainoastaan uskoneet Hänen sanaansa Kristuksesta, joka on ansainnut ja hankkinut teille Jumalan lapseuden ja pääsyn Hänen läsnäoloonsa. Vaikka uskonne kohde ja usko itsekin on siis pelkkää Jumalan lahjaa, Hän tahtoo antaa teille suuren palkan siitä, että uskotte varmasti Hänen sanaansa. Hän tahtoo antaa teille muutakin: elämän uskosta (10:38), siis ikuisen elämän yhteydessään. Tähän ikuiseen elämään Hän on siirtänyt teidät jo nyt, ajallisen elämänne aikana, pyhän kasteen kautta. Vielä Pyhä Henki painottaa, että kun te uskotte Kristukseen, saatte lahjaksi sielun pelastuksen (περιποίησις) (10:39b).

Pois vetäytyminen ja sen seuraukset

Toiseksi meidän on syytä panna merkille mitä muuta Pyhä Henki antaa ymmärtää: tämän uskon ja varmuuden voi myös heittää pois tai hylätä. Mitä tällainen pois heittäminen tai hylkääminen sitten oikein on? Eikö se ole sitä, mistä kuulee monen kristitynkin puhuvan: vilpitön usko on muka lähinnä etsiskelyä, toivomista tai aavistelua. Mutta rakkaat kristityt, näinkö me kuulimme Pyhän Hengen puhuvan? Ei niin! Hän puhuu rohkeudesta ja varmuudesta Jumalan edessä. Sen vuoksi, älkää tekään suostuko ajatukseen, että kristillinen usko on pelkkää etsimistä tai toivomista. Älkää hylätkö varmuuttanne pelastuksesta ja Jumalan lapseudesta, sillä se varmuus ei perustu teihin, vaan siihen täydelliseen uhriin, jonka Jumalan Poika Kristus on teidän puolestanne kertakaikkisesti antanut. Hänessä teidän pelastuksenne on varma!

Tähän liittyy se, mitä seuraavaksi huomaamme Pyhän Hengen sanovan: Hän sanoo selvästi, että on olemassa niitä, jotka vetäytyvät pois tai luopuvat (ὑποστέλλω) (10:38b–39a). Mitä Hän tällä tarkoittaa? Mitä sellainen pois vetäytyminen oikeastaan on? Hän tarkoittaa vetäytymistä pois Kristuksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa vetäytymistä pois sieltä, missä Kristus on. Kyse on siis vetäytymisestä pois Jumalan elävän sanan ääreltä, kulkeutumisesta sen ohitse, mitä olemme Hänen sanastaan kuulleet (Hebr. 2:11). Kyse on siitä, että ihminen käy hitaaksi kuulemaan Kristuksen sanan saarnaa (Hebr. 5:11) ja veltoksi (Hebr. 6:12) tulemaan vastaanottamaan Hänen ruumiinsa ja verensä ateriaa. Ei olekaan sattumaa, että Henki varoittaa seurakuntaa tästä pois vetäytymisestä aivan samassa luvussa, jossa Hän on juuri 13 jaetta aiemmin varoittanut: älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. (Hebr. 10:25) 

Melko moni kristitty on aluksi koettanut selitellä itselleen hengellistä haluttomuuttaan sitoutua Kristukseen. Moni sanoo itselleen: ”On hyvä käydä mahdollisimman monissa ja monenlaisissa kirkoissa, jotta saisin kuulla entistä enemmän evankeliumia.” Käytännössä tällainen kirkkoshoppailu johtuu kuitenkin haluttomuudesta sitoutua Kristuksen yhteen, pyhään, yhteiseen ja apostoliseen Kirkkoon, jonka kristillinen usko on aina tunnustanut. Se ei myöskään auta ihmistä sitoutumaan yhteen Kristukseen, jonka sana on yksi ja yhtenäinen, ja jonka Kirkkokin on yksi. Pikemminkin se johtaa monioppisuuteen, jopa luopumiseen evankeliumista. Kristus kuitenkin tahtoo jakaa lahjansa kaikessa rikkaudessaan teille, seurakunnalleen. Tämän Hän tekee Kirkossaan. Siksi tällainen Kristuksen läsnäolon ja Hänen lahjojensa ääreltä pois vetäytyminen on hengenvaarallista sanan iankaikkisessa merkityksessä. Se on vaarallista, sillä se johtaa helposti luopumiseen Kristuksesta itsestään. Ilman Kristusta taas kukaan ei voi tulla Isän luo, siis pelastua (Joh. 14:6). Se puolestaan, joka ei ole Kristuksen kanssa, on Häntä vastaan (Matt. 12:30). Kristuksen vastustajille taas Jumalan sana ei lupaa muuta kuin kadotuksen (Fil. 1:28). Näin on siksi, että se ihminen, joka vetäytyy pois Kristuksesta, vetäytyy pois Hänen anteeksiantamuksestaan. Hän jää ilman anteeksiantamusta, syntiensä valtaan. Edelleen se, joka vetäytyy pois Kristuksesta, vetäytyy pois myös Hänen elämästään. Hän jää ilman elämää, kuoleman valtaan.

Kestävyyden tarve ja lahja

Tästä pääsemmekin saarnan kolmanteen ja viimeiseen osaan. Juuri siksi, että näinä lopun aikoina meillä on kiusaus heittää pois Jumalan sanaan perustuva varmuutemme Kristuksen evankeliumista ja Jumalan lapseudesta, sekä kiusaus vetäytyä pois Kristuksen lahjojen ääreltä, juuri siksi meidän on tarpeen kuulla, mitä muuta Pyhä Henki seurakunnalle puhuu. Hän nimittäin painottaa: Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. (10: 36)

Huomaatteko, mikä ihana evankeliumi näihin sanoihin sisältyy? Jumalan tahto on se, että me emme vetäytyisi pois Kristuksesta, vaan uskoisimme Häneen. Nimittäin niille, jotka uskovat Kristukseen, Jumala tahtoo myös antaa sen, minkä on sanansa kautta omilleen luvannutkin: ihanan palkan, ikuisen elämän ja sielun pelastuksen.

Mutta niin kuin kuulimme, näiden lahjojen saavuttaminen ei ole itsestään selvää. Lopun aikoina perkele, maailma ja oma syntinen lihamme näet houkuttavat meitä paitsi sydämen synteihin ja avoimeen synnilliseen elämään, myös luopumiseen syntien anteeksiantamuksen evankeliumista. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. (Matt. 24:12)

Sen vuoksi te tarvitsette kestävyyttä. Tarvitsette sitä, että maailman kiusauksien ja ahdistusten keskelläkin riiputte kiinni Jumalan lupauksissa Kristuksesta ja Hänen armostaan syntienne anteeksiantamiseksi. Tarvitsette sitä, että itsepintaisesti tulette kirkkoon ottamaan vastaan Kristuksen evankeliumin lahjoja silloinkin, kun niiden vastaaottaminen ei tunnu miltään, vaan näyttää jopa kovin tavalliselta ja arkiselta.

Mutta mistä tällaista Pyhän Hengen peräänkuuluttamaa kestävyyttä sitten voisi saada? Mistä muualta kuin sieltä, missä Kristus itse lupaa olla läsnä ja lahjoittaa Pyhän Henkensä, joka vaikuttaa meissä uskon ja vahvistaa sitä edelleen? (Vrt. Augsburgin tunnustus V 1–2.) Jos sinä siis tunnet haluttomuutta lähteä kirkkoon, paras lääke tähän vaivaan on se, että lähdet kirkkoon! Jos tunnet haluttomuutta kuulla Jumalan sanaa, paras lääke tähän vaivaan on se, että kuulet Jumalan sanaa! Pyhän Sanansa kautta Kirkon Herra Jeesus Kristus, sinun Vapahtajasi, tahtoo vahvistaa uskoasi ja antaa sinulle kestävyyttä. Hän on valmistanut sinulle täydellisen pelastuksen syntiesi, kuolemasi ja sinua kiusaavan perkeleen vallasta, ja Hän tahtoo antaa sinulle kestävyyttä, että pysyt tämän Hänen valmistamansa pelastuksen yhteydessä siihen päivään asti, kuin tulee hän, joka tuleva on (Hebr. 10:37b). Hän tahtoo, että et huku luopumuksen tähden, vaan pysyt Hänessä (vrt. 1. Joh. 2:10, 24, 27–28; 3:6; 4:12–16) ja saavutat suuren palkan, sielun pelastuksen, ja Hänen vanhurskaanaan saat elää. 

Rakkaat ystävät! Pysykää siis Jumalan sanan vaikutuspiirissä Hänen seurakunnassaan, Kristuksen, Herranne läsnäolossa. Niin Jumala lahjoittaa teille sen kestävyyden, jota tarvitsette kestääksenne nämä viimeiset ajat, kunnes Hän tulee. Siihen on vähän, aivan vähän aikaa (Hebr. 10:37b). Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme Jeesus Kristus, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa aina ja ikuisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 8.12.2019.)