1. adventtisunnuntai (2. vsk), Sak. 9:9–10

Saavu, vanhurskas Pelastaja!

Suuri on Sinun armosi, oi Daavidin Poika, Sinä taivaallinen Kuningas, jonka valtaistuimen kaikkivaltias Isäsi on vahvistanut ikuisiksi ajoiksi (2. Sam. 7:12–13). Hyvyyteesi turvaten me tulemme Sinun eteesi ja huudamme hoosianna, auta ja pelasta meidät syntiset, Sinä, joka tulet Herran nimeen! (Mark. 11:9) Me rukoilemme, kuule vaivaiset huutomme!

Kuningasten Kuningas ja herrojen Herra! Suuri ja ihmeellinen on Sinun armosi ja laupeutesi, että Sinä, joka olet korkein, kuitenkin omaksuit orjan muodon tuodaksesi pelastuksen luomakunnallesi. Sinun nimessäsi, oi Jeesus Kristus, on valmistettu pelastus ja rauha valitulle kansallesi, tytär Siionille, tytär Jerusalemille. Varjele meitä loukkaantumasta siihen, että toteuttaaksesi tämän armotyösi Sinä, joka itse olet ikuinen Jumala, kuitenkin pukeuduit meidän ihmisten ulkoiseen köyhyyteen, nöyränä ja vaatimattomana ratsastit omaisuuskansasi luo arkisella työjuhdalla. Sinä tulit rakkaan kansasi Israelin keskelle, että saisit koota laumasi, heidät, jotka ilman paimenta olivat hajaantuneet vuorille harhailemaan, heidät, jotka ”olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” (Hes. 34:5–6; Matt. 9:36) Sinä, taivaallinen Kuningas ja Ylipaimen, tulit kokoamaan Heidät. Tulit yhdeksi heistä, heidän syntiensä kantajaksi, Uhrikaritsaksi, jonka päälle taivaallinen Isäsi heitti heidän syntivelkansa, ja joka heidän puolestaan vietiin teuraaksi (Jes. 53:6-7). Näin Sinä teit, että oma kansasi saisi ikuisesti ylistää Sinua armostasi ja pelastuksestasi.

Ole ikuisesti ylistetty, sinä vanhurskas Pelastaja! Sinä et jättänyt synnin ja kuoleman valtaan meitä pakanoitakaan, vaan tulit tähän maailmaan ja sen alhaisuuteen paitsi omaisuuskansasi Israelin vuoksi, myös pelastaaksesi meidät synneistämme. Sinä toit pyhän evankeliumisi ja pelastukseksi ensin juutalaisille, mutta osoitit palavan halusi lisätä omaisuuskansaasi ja tuoda pelastuksesi juutalaisten jälkeen myös kreikkalaisille (Room. 1:16), sekä meille muille pakanakansoista syntyneille. Ole ylistetty siitä armostasi, että omaksuit ihmisyyden voidaksesi näin julistaa rauhasi kaikille kansoille, sen iankaikkisen rauhan, jonka sinä perustit Isän ja meidän välillemme, kun kärsit meidän puolestamme ja välimiehenämme vihmoit meidät omalla pyhällä verelläsi puhtaaksi kaikesta synnistämme (Hepr. 9:15; 12:24). Sinä pyhä ja puhdas Karitsa, jonka taivaallinen Isäsi katsoi itselleen uhriksi (vrt. 1. Moos. 22:8), Sinun päällesi Isäsi heitti myös kaikkien meidänkin syntivelkamme. Niiden tähden sinä annoit itsesi meidän edestämme; Sinun uhrikuolemassasi, pyhän ristisi puulla saivat sovituksensa kaikki meidänkin syntimme ja koko maailman synnit (1. Joh. 2:2). Meidän tähtemme Sinä, iankaikkinen elämän Herra, olit aivan todellisesti kuollut, mutta taivaallinen Isäsi nosti sinut kuolemasta aivan yhtä todellisesti, niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut Sinut pitää (Ap. t. 2:24). Sinä olit kuollut, mutta nyt Sinä elät aina ja iankaikkisesti (Ilm. 1:18), että olisit meidän ikuinen elämämme, meidän, jotka lankeemuksemme tähden olimme ikuisen elämämme kertakaikkiaan menettäneet. Ole ikuisesti ylistetty tästä armostasi, Herra Jeesus Kristus, ettet hylännyt synnin ja kuoleman valtaan meitä, jotka elimme synnin, kuoleman ja perkeleen orjina, elimme ja kuitenkin olimme kuolleet. Ole ikuisesti ylistetty Sinä, meidän vanhurskas auttajamme, siitä armostasi, että kun me vielä olimme heikot, Sinä tulit luoksemme, ottaaksesi itseesi tämän meidän heikkoutemme, kurjuutemme ja varman tuomiomme, ja kuolit oikeaan aikaan meidän jumalattomien edestä (Room. 5:6). Näin Sinä teit, että me emme enää eläisi epäjumaliemme palvelijoina, vaan Jumalana kumartaisimme yksin Sinua, Isääsi ja Pyhää Henkeä. Ole ikuisesti ylistetty, että näin valmistit meille tien kadotuksen alta Taivaan perillisiksi, osallisiksi siitä taivaallisesta perinnöstä, joka Sinussa kuuluu valitulle suvullesi ja pyhälle heimollesi, Jumalan kansalle (vrt. 1. Piet. 2:9–10).

Herramme Jeesus Kristus, varjele meitä loukkaantumasta siihen, että vaikka Sinä olet kunnian Kuningas, et kuitenkaan tehnyt suuruuttasi tiettäväksi niin kuin tämän maailman kuninkaat ja herrat, vaan valitsit ikuisen kirkkautesi ilmoittamisen paikaksi ristisi valtaistuimen. Johdata meitä Pyhässä Hengessäsi laittamaan kaikki luottamuksemme siihen, että juuri katkerimmassa kärsimyksessäsi ja taivaallisen Isäsi hylkäämäksi tulemisessa on sinun iankaikkinen vanhurskautesi ja apusi meille ilmoitettu – Sinä meidän kuninkaamme, vanhurskas Auttajamme ja Pelastajamme.

Niin rukoilemme Sinua myös, Sinä, joka tuot Golgatan ja pääsiäisaamun aarteesi meille vastaanotettavaksi: Varjele meitä loukkaantumasta siihen, että tänäänkin ratsastat luoksemme niillä vaatimattomilla työjuhdilla, jotka Sinä armossasi ja viisaudessasi olet meille valmistanut. Niin kuin saapumisesi edellä käskit apostolisi hakemaan Sinulle alhaisen työjuhdan ratsuksi, niin sinä olet saapumisesi edellä asettanut ja lähettänyt apostolisi käyttämään välineitä, jotka ulkoisesti näyttävät halvoilta. Ja niillä Sinä, kunnian Kuningas, tahdot tulla. Tänäänkin Sinä, pelastuksen tuoja, ratsastat luoksemme nöyränä, sananpalvelijasi taluttamalla juhdalla, kasteen veden ulkoisessa vaatimattomuudessa. Ratsastat luoksemme vajavaisen ihmisen kielellä ilmoitettuna, ratsastat luoksemme viinipuun ja viljapellon annissa. Sinun jumalallista olemustasi ei näissä kulkuvälineissäsi silmin nähdä, ja kuitenkin Sinä itse tulet niillä meidän luoksemme kaikessa jumaluudessasi ja pelastavassa armossasi. Niissä Sinä totisesti olet ja tuot meille iankaikkisen elämän lahjat, ne lahjat, jotka itse olet meille valmistanut kärsimyksesi ja kuolemasi kivussa, ylösnousemuksesi riemussa.

Armollinen Herra Kristus, suo, ettemme koskaan epäuskossa sulkisi kirkkosi ovia Sinulta, vaan että pyhän huoneesi portit saisivat aina nostaa päänsä, että sen ikuiset ovet saisivat aina olla avoimet Sinulle, kunnian Kuninkaalle (Ps. 24:7–10). Suo apusi, ettet Sinä, Kirkon Herra, joutuisi oman huoneesi ovella sanomaan: ”Minä seison ovella ja kolkutan”. Suo apusi, ettemme näin torjuisi Sinua, kun tahdot tulla meidän luoksemme nöyränä ja vaatimattomana armovälineissäsi. Rukoilemme, ettemme sulkisi ovea sinun pyhältä sanaltasi, vaan että uskossa ottaisimme sen vastaan, tuon elämää antavan evankeliumisi äänen, ja että siinä saisit tulla sisään kirkkoosi. Rukoilemme, että uskossa ottaisimme vastaan myös pyhän ruumiisi ja veresi kun vietämme sitä pyhää ateriaa, jonka olet meille asettanut syntiemme sovitukseksi ja ikuiseksi pelastukseksemme, ja että näin saisit tulla sisään ja aterioida meidän kanssamme (Ilm. 3:20), meidän, jotka Sinä olet suuressa armossasi ottanut omiksesi ja joille yhä uudestaan tahdot itsesi näin tarjota. Ole ikuisesti ylistetty, että näin olet tehnyt meidät osalliseksi siitä lunastuksestasi, joka yksin Sinussa on. Ole ylistetty, että olet tehnyt meidät sen iankaikkisen elämäsi perillisiksi, joka Sinä itse olet (Room. 8:17; Tiit. 3:7). Ole ylistetty, että näin aina myös vahvistat meissä sitä uskoa, jonka armossasi olet meissä aloittanut.

Armollinen Herra Jeesus Kristus, avaa pyhällä sanallasi yhä uudestaan meidän sydämemme portit, että Sinä, Kunnian Kuningas saisit käydä sisään, asumaan uskon kautta meidän sydämissämme (Ef. 3:17). Avaa Pyhässä Hengessäsi meidän sydämemme – meidän, jotka niin helposti pidämme sinun tuloasi tavanomaisena asiana. Avaa meidän sydämemme, että Henkesi herättäminä ja eläväksi tekeminä iloitsisimme suuresti tytär Siionin, sinun pyhän seurakuntasi kanssa, riemuitsisimme tytär Jerusalemin, sinun uuden liiton kansasi kanssa: Sinä, meidän kuninkaamme tulet, tulet tänäänkin. Ja Sinä tulet juuri meille, meidän luoksemme, meidän pelastuksemme tähden. Herramme Jeesus Kristus, meidän tähtemme ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika, herätä meidän sydämissämme ylistyksen mieli ja todellinen kiitollisuus tästä Sinun armostasi. Saavu meidän luoksemme, Sinä vanhurskas Pelastaja, Saavu aina uudestaan. Ja ota vastaan meidän ylistyksemme ja kiitoksemme, itsessään niin vaatimaton ja heikko, mutta Sinun armosi tähden varmasti kelpaava ja mieluinen taivaalliselle Isällesi. Kuule meitä laupeutesi tähden, ja tee pyhän kansasi laulu myös kuuluvaksi koko maailmalle, kun me nyt sinun seurakuntantasi nousemme yhteen ääneen ylistämään Sinua, taivaallista Isää ja Pyhää Henkeä niistä ihmeellisistä lahjoista, joista olemme saaneet tulla osallisiksi.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässa 1.12.2013.)

3. paastonajan sunnuntai (1. vsk), Sak. 3:1-5

Pyhään pukuun puettuna

Tämän päivän Vanhan testamentin tekstin me kuulimme Sakarjan kirjan kolmannesta luvusta. Herra näyttää siinä profeetalleen ihmeellisen näyn tilaisuudesta, jossa temppelin ylipappi asetetaan virkaansa. Ennen kuin menemme itse asiaan, katsokaamme lyhyesti, mitä tämän tapahtuman taustalla on.

Babylonin kärsimys ja vapautus

Herra on vihastunut! Hän on kutsunut kansaansa kääntymään puoleensa. Päivästä toiseen Hän on kutsunut kansaansa, mutta he eivät ole tahtoneet kuulla (Sak. 1:2-4). Niin Hän lopulta on antanut vieraan kansan viedä heidät väkisin vieraaseen maahan. Siellä heillä – tuolla rakkaalla Omaisuuskansalla – ei ole ollut omaa maata. Ei temppeliä, Jumalan kohtaamisen paikkaa. Herran säätämiä uhreja ei siis myöskään ole ollut mahdollista uhrata syntien sovitukseksi. Tuolla Babylonissa, pakkosiirtolaisuuden kärsimyksessä Juudan kansa on muserrettu, masennettu (vrt. Valit. 3). Daavidin ja Salomon aikaisesta loistosta on jäljellä vain ikään kuin hiiliä ja savuavia kekäleitä. Tuskassaan kansa vaikeroi: ”Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.” (Valit. 5:7) He huutavat: ”Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun. Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi? Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.” (Valit. 5:19-21)

Ja Herra Jumala vastaa. On kuin Hän sanoisi: ”Minä tahdon koota taas oman kansani! Niin kuin hehkuva kekäle temmataan tulesta, niin minä haluan pelastaa heidät pakkosiirtolaisuuden kärsimyksestä (vrt. Sak. 3:2). Minä tahdon antaa heille taas paikan, missä he voivat kohdata minut, missä voidaan uhrata uhrit syntien sovitukseksi, niin kuin aina ennenkin. Minä tahdon, että Jerusalemin temppeli rakennetaan uudelleen, että jumalanpalvelus voidaan taas aloittaa! Minä tahdon armahtaa kansaani!” Ja Herra antaa Babylonin hallinnan Persian kuninkaalle. Tuo mies, Kyyros päästää Juudan kansan vapaaksi. Hän lupaa heille vapaan pääsyn takaisin omaan maahansa, kehottaa jopa rakentamaan temppelin uudestaan. Ja Herran Pyhäkön rakennustyö aloitetaan. Töitä johtaa ruhtinas Serubbabel ylipappi Joosuan kanssa (Esra 5:2; Hag. 1:1). Aika kuluu, vajaa parikymmentä vuotta on jo rakennettu. Kohta kansalla olisi taas temppeli! Kohta olisi taas paikka, jossa voitaisiin viettää jumalanpalvelusta Herran Sanan mukaan! Herra olisi taas läsnä kansansa keskuudessa, antaisi synnit anteeksi! Ja silloin tulee profeetta Sakarjalle näky Herralta. Sakarja kirjoittaa: ”Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan, häntä syyttämässä.” (Sak. 3:1)

Saatanan syytös ja Herran vastaus

Joosuaa ollaan asettamassa ylipapin virkaan vastavalmistuneessa temppelissä. Paikalla on Herran enkeli, Hän on Jumalan Poika, Kristus. Joosua seisoo hänen edessään. Mutta paikalla on myös Saatana. Tämä syyttää Joosuaa ankarasti. Sehän onkin hänen nimensä: שָׂטָן (satan), syyttäjä. Mistä hän Joosuaa syyttää? Hänen saastaisista vaatteistaan (3:3). ”Oletko sinä Herran ylipappi? Etkö sinä näe, miten likainen, miten saastainen ja syntinen sinä olet! Sinä ja sinun syntinen kansasi olette eläneet pakanoiden seassa, epäpuhtaan kansan keskellä; te olette saastaisia! Sinä luulet olevasi ylipappi! Kai sinun pitäisi tietää, että mikään saastainen saa tulla Herran pyhäkköön. Miten sinä sitten luulet voivasi tulla pyhän Jumalan eteen noin vain? Ei tällainen kelpaa Jumalan palvelijaksi! Ei tällaisen syntisen kautta voi Jumalalle antaa mitään sovitusuhreja kansan puolesta. Lopetetaan jo tämä naurettava tilaisuus, ei tästä tule yhtään mitään!”

Puhuuko Saatana totta? Kyllä, sitäkin. Joosua on syntinen mies. Kansakin on rikkonut Jumalaa vastaan. Itsessään tässä ylipapissa ja hänen kansassaan totisesti olisikin aihetta syytökseen. Mutta Saatana myös valehtelee: hän sivuuttaa syytöspuheessaan täysin sen, mitä Jumalalla on sanottavana Joosualle. Ja silloin Kristus, Herran enkeli avaakin suunsa. Hän sanoo: ”Herra nuhdelkoon sinua, saatana. Nuhdelkoon sinua Herra, joka on valinnut Jerusalemin. Eikö tämä ole kekäle, joka on tulesta temmattu?” (Sak. 3:2b-c) Miten suveereeni on Jumalan valta! Kun Herra puhuu, on tuon suuren ja pelottavan vihollisenkin vaiettava.

Mitä Herra siis sanoo? On kuin Hän lausuisi Saatanalle: ”Tämä mies, tämä Joosua on tehnyt syntiä. Hän on myös kärsinyt paljon sen vuoksi. Minä olen nähnyt, miten hän on ollut aivan musertua surunsa ja tuskansa alle. Ja minä olen kuullut, kun hän on huutanut minun puoleeni, anonut anteeksiantoa. Enkö minä voisi armahtaa häntä? Eikö Herra, joka on valinnut Jerusalemin, eikö Hän voisi antaa anteeksi. Kyllä minä voin! Niin, minä tahdon armahtaa häntä! Ja katso, eikö tämä mies ole kuin kekäle, Babylonin tulisen pätsin kuumuudesta hehkuva. Mutta minä olen temmannut hänet tuosta tulisesta uunista! (Vrt. Dan. 3) Ja nyt minä olen asettanut hänet eteeni! Sinä syytät häntä hänen saastaisuudestaan. Nyt sinä saat nähdä, mitä minä voin hänen saastaisuudelleen tehdä.”

Herra pukee Joosuan juhlavaatteisiin

Ja Herra käskee riisua Joosualta tämän likaiset, kuluneet ryysyt. Hän saarnaa Joosualle: ”Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin.” (Sak. 3:4c) Se tarkoittaa: ”Minä olen ottanut pois sinun saastaisuutesi, kaikki syntisi ja pahat tekosi. Huomaatko? Niitä ei ole enää. Minä olen puhdistanut sinut kaikesta epäpyhästä. Siksi mikään saastaisuus ei enää estä sinua tulemasta minun temppeliini, minun pyhään läsnäolooni. Ja nyt minä puetan sinut juhlapukuun, siihen pukuun, jonka olen sinulle valmistanut.” Ja Hän käskee ottamaan ne pyhät vaatteet, jotka Hän on määrännyt valmistettavaksi temppelinsä ylipapille. Siellä on rintakilpi, kasukka, viitta, ruutuinen ihokas, käärelakki ja vyö. Ne on taidollisesti valmistettu pellavasta, kullasta ja jalokivistä. Ne on valmistettu Joosualle kunniaksi ja kaunistukseksi, jotta hänet pyhitettäisiin pappina palvelemaan Herraa. (2. Moos. 28) Joosua puetaan Jumalan pyhään papilliseen pukuun hänen vihollisensa silmien edessä (vrt. Ps. 23:5). Hänen päähänsä laitetaan ylimmäiselle papille kuuluva käärelakki. Tuossa lakissa on Jumalan lain mukaan otsakoriste puhtaasta kullasta. Siihen on kaiverrettuna sanat: ”Herralle pyhitetty”. Ja nyt, puettamalla Joosuan näihin pyhiin vaatteisiin Herra julistaa: ”Tämän miehen synnit minä olen ottanut pois. Hän on minun omani, minulle pyhitetty. Minä olen pyhittänyt hänet palvelemaan minua minun temppelissäni, minun pyhässä papistossani. Minä tahdon taas antaa mielisuosioni tulla minun rakkaan kansani osaksi, kun se uhraa uhreja tässä temppelissä (2. Moos. 28:36-38). Minä tahdon armahtaa heitä, tahdon antaa heille anteeksi!”

Saatana syyttää kristittyäkin

Sinäkin olet ehkä kokenut tällaista: Tuntuu, että uskostasi ja kristillisestä elämästäsi on jäljellä vain hiiliä ja kekäleitä. Viimeisetkin kipunat tuntuvat hajoavan maailman tuuliin. Silloin sinä muistat sanan lupaukset: Herra tahtoo koota kansansa omaan läsnäoloonsa, lahjojensa äärelle. Hän tahtoo antaa syntiselle anteeksi! Mutta usein käy niin, että kun sinä päätät seurata tätä sanan kutsua ja lähteä Herran temppeliin, Saatana tulee syyttämään sinua. Tuo meidän veljiemme syyttäjä (Ilm. 12:10), valehtelija ja valheen isä (Joh. 8:44), hän tahtoo murskata viimeisetkin hiipuvat hiilesi saappaillaan. ”Miksi yrittää enää elää kristillistä elämää, miksi käydä messussa kun ei se näytä sinua lainkaan auttavan? Aina sinä kuitenkin lankeat noihin samoihin synteihin! Ja mitä hyötyä on yrittää rakentaa mitään seurakuntaa? Oletteko te siellä jotekin parempia kuin muut? Ei! Keskenännekin teillä on riitoja, kateutta, epäuskoa. Teidän pastorinnekin on syntinen mies! Antakaa olla jo tuollaisen haihattelun.” Ja sinä tiedät: kun Saatana sinua näin syyttää, hän puhuu myös totta. Monessa me olemme langenneet.

Ylipappi Jeesukseen puettuna

Mutta Herra ei tahdo sinun musertuvan noiden syytösten alle. Myös Hänellä on sanansa sanottavana. Ja Hän on lähettänyt enkelinsä sanomaan sen. Kuka tämä enkeli on? Hän on taivaallinen ylipappi Joosua, יְהוֹשֻׁעַ (Jehoshua´), ”Herra on pelastus”. Hän on Jumalan Poika Jeesus Kristus, ja Hän on tullut sanomaan sanansa. Mitä Hän sanoo? Hän osoitta sinuun ja sanoo syyttäjällesi: ”Eikö tämä ole kekäle, jonka minä olen Babylonin pätsistä temmannut, jonka minä olen synnin ja kadotuksen tulesta pelastanut?” Ja tämän Herran Enkelin edessä vihollisen on vaiettava. Hän nimittäin tietää, että tämä on se todellinen ylipappi Joosua, meidän suuri ylipappimme Jeesus Kristus (Hepr. 3:1, 4:14 etc). Hän tietää, että tämä ylipappi on ottanut meidän saastaiset vaatteemme päälleen. Saatana kyllä muistaa, miten tämä Herra on suostunut hänen kiusattavakseen ja syytettäväkseen erämaassa, mutta että Hän ei ole taipunut (Luuk. 4:1–13). Saatana tietää, että Herra Kristus on suostunut ottamaan itseensä sinun saastaisuutesi ja Jumalan eteen kelpaamattomuutesi. Kristus on tehnyt niin, että sinä pääsisit saastaisuudestasi, pääsisit takaisin Jumalan yhteyteen. Sinun tähtesi Kristus on tullut oman Isänsä hylkäämäksi ja kiroamaksi, ja kirottuna puuhun ripustetuksi. Hän on suostunut Saatanan syytettäväksi, kun Häntä ristillä pilkattiin ja herjattiin. Mutta syyttäjä muistaa myös varsin hyvin, että silloinkaan Herra Kristus ei langennut syytösten alla. Herramme on kulkenut ristin tien loppuun saakka, hamaan kuolemaan asti. Hän on tahtonut temmata sinut helvetin tulesta kuin palavan kekäleen ja siksi Hän on astunut alas helvettiin. Tämä ylipappi Jeesus on voittanut sinun syyttäjäsi, sinun syntisi ja saastaisuutesi. ”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman”. (Fil. 2:9) Taivaallinen Isä on antanut Pojalleen takaisin sen kirkkauden ja kunnian juhlavaatteen, joka oli aina ollut Hänen omansa.

Nyt Sakarja puhuu tässä juhlavaatteesta, johon Herra käski Joosuan puettaa. Vanhan testamentin kreikankielinen käännös käyttää tästä juhlavaatteesta sanaa ποδήρης (poderes). Se tarkoittaa pitkäliepeistä, nilkkoihin asti ulottuvaa pukua. Tämä kreikan sana esiintyy Uudessa testamentissa vain kerran, Ilmestyskirjassa. Kenellä tämä juhlapuku siellä on päällään? Apostoli Johannes kertoo, että Hän näki ylösnousseen Kristuksen, ja Hänet oli puettu tähän juhlapukuun (Ilm. 1:13). Ja nyt me kuulemme, että Kristus ottaa syntiseltä pois hänen saastaisuutensa, ja pukee hänet tähän juhlapukuun. Kun sinut on kastettu, niin sinä olet saanut päällesi tämän juhlapuvun, siis saman puvun kuin kuoleman voittaneella ylipapilla Jeesuksella Kristuksella! Kasteessasi sinut on puettu Kristukseen! (Gal. 3:27) Sinun saastaisuutesi on vaihtunut Kristuksen vanhurskauteen ja puhtauteen. Nämä ovat ne valkeat vaatteet, jotka sinulla on kerran perillä taivaassa (Ilm. 7:9), mutta kasteen kautta ne ovat sinulla jo nyt! Ja tämä sinun pukusi on paitsi juhlapuku, se on myös papillinen puku. Kasteessa suuri ylipappi Jeesus on pukenut sinut papilliseen juhlapukuun. Siinä sinut on todella vihitty Herran kuninkaallisen papiston jäseneksi (Ilm. 5:10). Saat Jesajan kanssa huudahtaa: ”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu.” (Jes. 61:10) Ja nyt kun olet tässä papillisessa kastepuvussasi, niin sinä saat rohkeasti lähestyä Jumalaa rukouksessa. Saat kiittää ja ylistää Hänen nimeään seurakunnassa ja lähimmäistesi joukossa. Saat Herran kuninkaallisen papiston jäsenenä uhrata Hänelle, mutta ei enää eläinuhreja – niitähän ei enää tarvita. Saat uhrata niin kuin Sana sanoo: ”Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.” (Hepr. 13:15) Tämä on sinun papillinen tehtäväsi, jonka olet kasteesi pappisvihkimyksessä Herralta saanut!

Kun näin elät Herran omaksi vihittynä, Saatana tahtoisi vielä monta kertaa tulla luoksesi, syyttää sinua. Mielellään hän esiintyisi toden puhujana, kaivaisi esiin syntejäsi. Mutta hän valehtelee: hän nimittäin sivuuttaa täydellisesti sen, mitä Herralla on sinusta sanottavana. Herra on jo ottanut pois sinun saastasi, Hän on pukenut sinut Kristukseen! Muista siksi syytösten keskellä isä Lutherin viisasta sanaa: ”Ainut tapa karkottaa paholainen on uskoa Kristukseen ja sanoa, ‘minut on kastettu, olen kristitty.’” Perkeleen syytöksien alla uskonpuhdistaja oppi näin vetoamaan Jumalalta saamaansa lupaukseen. Tee sinäkin niin! Kohdatessasi tällaisia syytöksiä, saat sanoa rohkeasti: itsessäni minä olen mitä olen, mutta minut onkin jo temmattu Saatanan vallasta Kristuksen valtakuntaan, minut on puettu Kristuksen pyhyyteen! Minun otsaani on kirjoitettu: ”Herralle pyhitetty”. Ja saat muista myös, mitä Herra itse sanoo sinusta. Hän sanoo: ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?” (Room. 8:33) Ja vastaus kuuluu: ei kukaan! Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa koko maailman synnit on sovitettu (Room. 4:25). Sinä olet uskon kautta saanut Kristuksen vanhurskauden omaksesi (Room. 8:1). Saatana on nyt menettänyt syyttäjänvirkansa! Suuren ylipappisi Jeesuksen tähden hänen on suljettava suunsa. Mutta sinä saat sanoa: Tässä ylipappi Jeesuksessa minä olen turvassa. Hän on todellinen Joosua, Hänen nimensä on ”Herra on pelastus”, ja Hän on sitä juuri minulle. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuel-yhteisössä Lahdessa sekä Heinolan jumalanpalvelusyhteisössä 3.3.2013.)