1. sunnuntai joulusta (2. vsk), Kol. 2:6–10

Vaeltakaa Kristuksessa!

Johdanto

Tämä on viimeinen saarna, jonka vähään aikaan pidän tässä seurakunnassa. En kuitenkaan aio pitää teille tunteellista jäähyväispuhetta. Sellainen ei kuulu minun virkani tehtäviin, enkä kyllä taitaisi sellaista oikein osata pitääkään. Olen kuitenkin valinnut saarnatekstiksi päivän pyhän epistolan, joka sopii hyvin juuri tähän tilanteeseemme.

Apostoli Paavali kirjoittaa Pyhässä Hengessä Kolossan seurakunnalle: Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. (Kol. 2:6–7)

Kristuksen vastaanottaminen

Ensimmäiseksi Pyhä Henki siis sanoo seurakunnalle näin: ”Niinkuin siis olette ottaneet vastaan/omaksenne Kristuksen Jeesuksen, Herran”. (Kol. 2:6a: Ὡς οὖν παρελάβετε τὸν Χριστὸν Ἰησοῦν τὸν κύριον.) Mistä nämä sanat muistuttavat meitä? Ensinnäkin siitä, että tässä maailmassa on valtavan monia, jotka eivät ole ottaneet Kristusta vastaan. Monet eivät vielä ole edes kuulleet Hänestä, ja vaikka olisivatkin, he eivät kuitenkaan ole ottaneet Häntä vastaan tai omakseen. Siksi he eivät myöskään pidä Häntä Herranaan. Seurakunnalla on siis vielä paljon tehtävää, että kaikki kansat tehtäisiin Jeesuksen opetuslapsiksi (Matt. 28:19).

Toisaalta ja pääasiassa Pyhä Henki kuitenkin rohkaisee seurakuntaa näillä sanoilla: he ovat ottaneet Kristuksen Jeesuksen vastaan, omakseen. Kuulitko millä varmuudella Hän puhuu? Hänen sanoissaan ei ole jälkeäkään sellaisesta epäilystä, joka meitä kristittyjäkin monesti vaivaa. Mehän ajattelemme usein: ”Mahdanko minä olla Jeesuksen oma ollenkaan?” Henki sen sijaan sanoo tässä selvästi, että seurakuntalaiset ovat ottaneet Kristuksen Jeesuksen vastaan. Hän voi sanoa näin, sillä tässä Kristuksen vastaanottamisessa, josta Hän puhuu, ei ole kyse kristittyjen omasta uskonratkaisusta, heidän hengellisen kokemuksensa voimakkuudesta taikka tällaiseen kokemukseen perustuvasta varmuuden tunteesta. Pyhä Henki puhuu tässä Jumalan teosta. Hän puhuu siitä, että Jumala on itse armossaan tuonut Kristuksen Jeesuksen, Herran näiden ihmisten luo, heidän vastaanotettavakseen, että he ottaisivat Hänet omakseen. Miten tämä on tapahtunut? Vastaus: Jumalan sanaa on saarnattu niin, että nämä ihmiset ovat kuulleet sen. Tässä saarnatussa sanassa Jumalan elävä Sana Kristus on ollut läsnä niin, että kuulijat ovat voineet uskoa Häneen ja tässä uskossa ottaa Hänet myös vastaan. Kristuksen valmistama syntien anteeksiantamus, ikuinen elämä ja Jumalan taivaasta lähettämän Pyhän Hengen lahja on sanassa liittynyt kasteen veteen. Pyhässä kastevedessä Kristus kaikkine näine lahjoineen on ollut läsnä niin, että ihmiset ovat voineet ottaa Hänet uskossa vastaan.

Oppikaa tekin, rakkaat ystävät, näistä sanoista oikeaa kristillistä pelastusvarmuutta. Te olette kuulleet Jumalan sanaa. Teidät on kastettu. Te olette uskoneet Kristukseen. Näin te olette ottaneet vastaan ja aivan omaksenne Kristuksen Jeesuksen, Herran. Se kaikki on ollut ja on Jumalan työtä ja lahjaa teille. Muistakaa tämä joka päivä. Muistakaa tämä erityisesti silloin kun Jumala isällisessä rakkaudessaan kurittaa teitä niin kuin rakkaita lapsiaan (Hebr. 12:5–11), silloin kun tulette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä (1. Piet. 4:12–16), ja kun heikko lihanne epäilee, mahdatteko enää olla Jumalalle rakkaita lapsia lainkaan. Muistakaa: Te olette ottaneet vastaan ja omaksenne Kristuksen Jeesuksen, Herran. Te olette kristittyjä, Kristuksen Jeesuksen omia. Se on Hänen armollista tekoaan.

Herra ja Hänen hyvä huolenpitonsa

Tähän liittyy myös se, mitä Pyhä Henki saman lauseen lopussa sanoo. Hän lausuu, että Kristus Jeesus on Herra. Tämä tarkoittaa sitä, että kun teidät on kastettu Kristukseen, Hän on paitsi maailmankaikkeuden Herra (vrt. Matt. 28:18b) – siis yleisellä tasolla – myös teidän Herranne aivan henkilökohtaisella tasolla. Teidän ruumiinne on nyt Pyhän Hengen temppeli, onhan teissä Pyhä Henki, jonka te olette saaneet Jumalalta. Siksi te ette enää ole itsenne omat. Sen sijaan te olette kallisti ostetut. Sen vuoksi teidän tulee nyt kirkastaa Jumala omassa ruumiissanne. (1. Kor. 6:19–20)

Älkää siis enää eläkö niin kuin uskosta osattomat ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa oman elämänsä herroja ja voivansa päättää kaikki elämänsä asiat omien mielihalujensa mukaan. Olkaa sen sijaan sitä, miksi Jumala on armossaan teidät kasteessa tehnytkin. Olkaa Kristuksen Jeesuksen, Herranne palvelijoita ja kysykää Hänen tahtoaan kaikessa. Hän voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme (Ef. 3:20a). Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:6–7)

Kristuksessa vaeltaminen

Pyhä Henki on siis tässä puhunut kristityille, jotka ovat saarnatun sanan ja kasteen kautta ottaneet vastaan ja omakseen Kristuksen, ja niin tulleet Hänen palvelijoikseen. Nyt Hän kuitenkin jatkaa: niin vaeltakaa hänessä (Kol. 2:6b). Nämä sanat muistuttavat: On kyllä monia, jotka tulevat kirkkoon, kuulevat sanaa ja jotka jopa kastetaan. On kuitenkin myös monia, jotka nämä Jumalan ihmeelliset pelastuksen lahjat saatuaankaan eivät välitä vaeltaa niinkuin heidän saamansa kutsumuksen arvo vaatii (Ef. 4:1b). Moni kristittykin erehtyy (vrt. Jaak. 3:2a) ajattelemaan: ”Kirkossahan puhutaan aina sitä samaa. Ei sinne maksa vaivaa lähteä joka sunnuntai. Niin, kyllähän minä periaatteessa ymmärrän, että Raamattua kannattaisi lukea, mutta kun siinäkin tulee aina vastaan ne samat tarinat. Kyllä minä nyt jo tiedän, mistä kristinuskossa on kysymys.” Tällä tavalla moni tekee sen johtopäätöksen, että ei haittaa, jos jää sunnuntaiaamuna kotiin nukkumaan, kun kuitenkin ”tietää, mistä kristinuskossa on kysymys”.

Rakkaat ystävät, luulenpa, että tekin olette kuulleet tällaisia ääniä sisimmässänne. Älkää kuitenkaan tehkö tästä tuota johtopäätöstä, jonka niin valitettavan monet tekevät. Älkää jättäkö seurakunnankokoustanne, niinkuin muutamien on tapana (Hebr. 10:25a). Älkää myöskään jättäkö Jumalan sanan kuulemista ja lukemista sikseen. Eihän meidän kristillisessä uskossamme ole kyse ainoastaan tiedollisesta osaamisesta, siis siitä, tiedättekö te mitä kaikkea Raamatussa on. Jumala suokoon, että tietäisitte sen tarkoin! Harva meistä voi kuitenkaan ylpeillä raamattutietoudellaan. Mutta vaikka voisikin, älkää kuitenkaan erehtykö luulemaan, että kristillinen elämänne on sen perusteella valmis. Ei se ole! Elämä Kristuksessa Jeesuksessa ja Hänen palvelijanaan ei nimittäin ole ainoastaan tietämistä. Se on – niin kuin Pyhä Henki tässä sanoo – vaeltamista Hänessä. Toisin sanoen, elämä Kristuksessa on sitä, että te ette vetäydy pois ja lakkaa vaeltamasta Hänen kanssaan, Hänen sanaansa kuunnellen, vaan sen sijaan pysytte Hänen yhteydessään, jolla on iankaikkisen elämän sanat (vrt. Joh. 6:66–68). On kyllä totta, että Kristuksen sanat ovatkin joka sunnuntai enemmän tai vähemmän ”sitä samaa”. Niin niiden pitääkin olla! Meitä eivät nimittäin vie taivaaseen mitkään jatkuvasti uudistuvat, modernit ja motivoivat linjapuheet saati tunteita herättävät kertomukset ihmisten elämästä – sellaiset, joilla Jumalan sana niin monissa seurakunnissa nykyään vaiennetaan. Me tarvitsemme päivästä toiseen muuttumatonta Jumalan lakia syntisen luontomme peiliksi. Me tarvitsemme joka päivä syntiemme anteeksiantamiseksi sitä evankeliumia, joka tänään, armon aikana on vielä voimassa: Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja Herra on sovittanut sinun syntisi ristinkuolemassaan. Ylösnousemuksessaan Hän on valmistanut sinulle pääsyn ikuisen kuoleman vallasta ikuiseen elämään yhteydessään, niin kuin Hän itse elää ikuisesi. Elä nyt Hänessä! Tämä elämä on vaeltamista Hänessä. Se ei siis ole sattumanvaraista harhailua, etsimistä tai ikävöintiä. Se on kulkemista sitä Kristus-tietä, joka on kyllä kapea, mutta vie varmasti ikuiseen elämään Hänen isänsä kodissa (Joh. 14:2–4, 6; Matt. 7:14a). Tähän Pyhä Henki teitä tänäänkin kutsuu.

Kristukseen juurtuminen

Sen vuoksi Henki jatkaakin puhettaan Kristuksen seurakunnalle kehottaen heitä juurtumaan Häneen (Kol. 2:7a). Tietenkin on niin, että teidätkin on jo kerran pyhässä kasteessa liitetty Kristukseen, niin kuin metsäöljypuun oksa oksastetaan jalon öljypuun runkoon (Room. 11:17). Mutta oksa, joka on vasta oksastettu, vaatii aikaa ja hoitoa voidakseen kiinnittyä runkoon ja tullakseen yhdeksi sen kanssa. Toista raamatullista kuvaa käyttääkseni: Kasteessa teidät on istutettu Kristukseen. Istuttajana on toiminut Jumalan sananpalvelija, joka on kastanut teidät. Mutta kasvi, joka on vasta istutettu, tarvitsee kastelua voidakseen juurtua yhä syvemmälle maaperään. Samalla tavoin myös te, jotka olette kasteessa liitetyt Kristukseen, tarvitsette sitä, että yhä syvemmin juurtuisitte Häneen. Sen vuoksi Jumala on lähettänyt paitsi istuttamisesta – siis kastamisesta – vastanneen sananpalvelijansa, myös toisia työtovereitaan, jotka ovat kastelleet teitä, Jumalan viljelysmaata, Hänen sanansa saarnalla, että juurtuisitte yhä syvemmälle Kristukseen. (1. Kor. 3:6–9)

Miksi tällainen juurtuminen on niin tärkeää? Ainakin kahdesta syystä: Ensimmäinen syy liittyy hengelliseen ravinnonsaantiin ja nesteytykseen. Tämän maailman keskellä te elätte ja vaellatte kuin erämaassa, jossa ei ole mitään mikä kelpaisi hengelliseksi ravinnoksenne. Te olette kuitenkin juurtuneet Kristukseen. Siksi te saatte Hänen sanastaan kaiken sen mitä elämään ja pelastukseen tarvitsette. Maailma ei tätä ravinnon ja elävän veden saamistanne näe eikä ymmärrä, mutta eihän ihminen muutenkaan voi nähdä kasvien juuria, jotka ovat maan alla, saati sitä, miten nämä juuret imevät maasta kaiken ravintonsa. Teidän, Kristukseen juurtuneiden elämä ja ravitsemus on siis salattua, mutta aivan aivan todellista ja tämän maailman erämaan kuivuudesta riippumatonta. Toiseksi Herra tahtoo teidän juurtuvan itseensä siksi, että maailman myrskyt eivät saa syvälle juurtuneita kasveja irtoamaan kasvualustastaan. Vaikka tekin siis joudutte monenlaisiin koettelemuksiin, Kristus Jeesus, teidän Herranne, tahtoo pitää teitä kuitenkin uskollisesti yhteydessään sen sanansa kautta, jota Hän päivittäin ja viikottain teille saarnauttaa.

Kristus-perustalle rakentuminen ja uskossa vahvistuminen

Pyhä Henki kuvaa tätä samaa asiaa käyttäen vielä yhtä kuvaa, joka liittyy talonrakennukseen. Hän kehottaa seurakuntaa vaeltamaan Kristuksessa juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen (Kol. 2:7a). Tekin, rakkaat ystävät, olette Jumalan seurakunta, Hänen rakennuksensa. Sananpalvelijat, jotka ovat toimineet Jumalan työtovereina, ovat rakentaneet tämän rakennuksen. Se on myös rakennettu yhdelle ainoalle perustukselle, [s]illä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. (1. Kor. 3:10–11) Mutta jos kerran kaikki tämä on jo tapahtunut, miksi Pyhä Henki vielä kehottaa seurakuntaa rakentumaan? Tähän on kaksi syytä: Ensimmäinen syy on siinä, että tässä ajassa seurakunnan rakennustyö jatkuu vielä. Meissä on valitettavasti vielä syntinen, vanha ihminenkin jäljellä. Siksi me tarvitsemme vielä paljon Jumalan sanan saarnaa ja Hänen evankeliuminsa kaikkia lahjoja, että muuttuisimme mielemme uudistuksen kautta, tutkiaksemme, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Room. 12:2b). Toinen syy Pyhän Hengen kehotukselle, että seurakunta rakentuisi, on siinä, että yhdelle Kristus-perustukselle on mahdollista rakentaa erilaisista rakennusaineista.

Yhtäältä Kristus-perustalle voi rakentaa kullasta, hopeasta ja jalokivistä. Ei ole mitään ylpeilyä tai liioittelua sanoa, että mekin olemme nähneet tällaista rakentamista. Kun nimittäin Pyhä Henki puhuu seurakuntarakennuksen rakentamisesta jalometalleista tai jalokivistä, Hän ei näillä sanoilla tarkoita ylistää Kristuksen sananpalvelijoiden älykyyttä, lahjakkuutta tai puhetaitoa. Sen sijaan Henki puhuu tässä siitä, että Jumalan pyhä sana on puhdas ja kallis kuin kulta, hopea ja jalokivet. Kun sanaa saarnataan sanan mukaan – siihen mitään lisäämättä tai sitä lainkaan lyhentämättä (vrt. Ilm. 22:18–19) – Jumala itse tällä sanallaan rakentaa seurakuntansa. Mutta toisaalta Kristus-perustalle voi valitettavasti rakentaa myös puusta, heinistä tai oljista. Tällä ilmaisutavallaan Pyhä Henki ei tarkoita sananpalvelijoiden tyhmyyttä, lahjattomuutta tai heidän puheensa kankeutta. Hän puhuu siitä, että he yrittävät rakentaa Kristuksen seurakuntarakennusta muilla rakennusaineilla kuin Jumalan puhtaalla ja kalliilla sanalla. Näin nykyäänkin monissa seurakunnissa keskitytään lähinnä siihen, millaisen seurakunnan ”me haluaisimme”. Samalla unohtuu se keskeinen seikka, että Jumalan sanan tarkoittama seurakunta ei ole ensisijaisesti ”meidän seurakuntamme”, vaan Kristuksen seurakunta. Kristuksen seurakunta on Kristuksen seurakunta, jossa Hän itse on Herrana – niin kuin kuulimme Pyhän Hengen tässäkin tekstissä todistavan. Seurakunta on ikuinen ja jumalallinen luomus, hengellinen talo (οἶκος πνευματικός) jonka Kristus itse on rakentanut pyhällä sanallaan ja sakramenteillaan Pyhässä Hengessään, ja johon Hän sitten on liittänyt myös meidät elävinä kivinä (1. Piet. 2:5a).

Tämä on iloinen asia! Kristuksen seurakunta, sen jäseneksi tuleminen, sen jäsenenä eläminen ja koko tämän jumalallisen organismin elämä perustuu Kristuksen kaikkein pyhimpään evankeliumiin. Mikään tästä ei siis ole meidän tekoamme, vaan Jumalan armollista työtä. Siksi Pyhä Henki puhuukin selvästi rakentumisesta Kristuksessa. Hieman kömpelöllä suomen kielellä ilmaistuna, Hän puhuu ”päällerakennetuksi tulemisesta Hänessä” (ἐποικοδομούμενοι). Epäilemättä Hän tässä puhuu siitä, että seurakunta tulee rakennetuksi juuri Kristus-perustan ”päälle”. Huomatkaa tarkoin, että Henki ei puhu rakentamisesta, vaan rakentumisesta tai rakennetuksi tulemisesta. Tämä  tarkoittaa: Yksi on se, joka rakentaa, toinen puolestaan se, joka rakentuu. Jumala itse rakentaa teitä jokaista ja siten myös koko seurakuntaansa. Te rakennutte ja koko seurakunta rakentuu. Tätä työtään Herra tekee kirkkaalla selvällä, puhtaalla ja pyhällä sanallaan, kun Hän sitä saarnauttaa ja jakaa työtovereidensa, sananpalvelijoitten suun ja käsien kautta. Näin te saatte paitsi yksilöinä juurtua Kristukseen, myös yhdessä rakentua Hänen seurakunnakseen, joka kaikkine eri jäsenineen palvelee Kristusta sekä kaikkia niitä lähimmäisiä, joita Herra tämän pyhän ruumiinsa taivasmatkalla sen jäsenten tielle lähettää.

Uskossa vahvistuminen

Lopuksi: Pyhä Henki kehottaa seurakuntaa, että he vaeltaisivat Kristuksessa, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen mutta myös uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu (Kol. 2:7b). Uskossa vahvistuminen on asia, joka koskee jokaista kristittyä yksilönä. Mutta samalla on tarkoin pantava merkille, että tämänkin asian Henki liittää nimenomaan seurakunnan yhteiseen vaellukseen, juurtumiseen ja rakentumiseen Kristuksessa. Tekin, rakkaat ystävät, saatte vahvistua uskossanne Kristukseen kun Hän seurakunnassaan jakaa tämän sanan teille. Saarnatun sekä leipään ja viiniin liittyneen sanansa kautta Kirkon Herra vahvistaa teidän henkilökohtaista uskoanne ja yhteyttänne Häneen. Mutta tämä yhteys Häneen on aina myös yhteyttä toinen toiseenne, olettehan te kaikki saman Kristus-ruumiin jäseniä.

Vielä Henki sanoo, että tämä uskossa vahvistuminen tapahtuu niinkuin teille on opetettu. Missä tämä kaikki on siis opetettu? Siinä Jumalan sanassa, jota tässäkin seurakunnassa on saarnattu ja opetettu. Muun muassa tässä saarnassa sekä niissä monissa muissa, joita olen runsaan seitsemän ja puolen vuoden aikana teille saarnannut. Tämän elävän ja vaikuttavan sanan haltuun, tämän varman ja erehtymättömän, ikuisen ja muuttumattoman Jumalan sanan haltuun minä nyt jätän teidät. Pysykää Hänen pyhässä sanassaan, sillä silloin te pysytte Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Silloin teillä myös on ikuinen elämä Hänessä. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 29.12.2019, jäädessäni vuoden 2020 alusta alkavalle, 15 kuukauden mittaiselle opintovapaalle.)

20. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Kol. 1:19–23

Kristuksessa pyhä, virheetön ja nuhteeton

Tunnetko sinä elämässäsi tyhjyyttä? Ehkä sinulla on ympärilläsi monenlaista hyvää, mutta siitä huolimatta elämäsi tuntuu jotenkin tyhjältä. Jos olet tuntenut tällaista, kuule, mitä Pyhä Henki apostolin kautta juuri sinulle sanoo: Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi (Kol. 1:19). Kristuksessa Jeesuksessa, ihmiseksi tulleessa Jumalan Pojassa asuu kaikki täyteys! Tämä tarkoittaa sitä, että Hänessä kaikki se, mitä Jumala on ja mitä Hän voi lahjoittaa, on tuotu sinun, ihmisen ulottuville, sinun vastaanotettavaksesi. Jumalan Poika on tullut ihmiseksi, että sinä, itsessäsi tyhjä ihminen, saisit Hänen kauttaan tulla osalliseksi Jumalan hyvyydestä, aivan täytetyksi Hänessä. Tämän lahjan Kristus onkin jo antanut sinulle kasteessa. Siinä Jumala on haudannut sinun vanhan ja lihallisen ihmisesi, kaikesta hyvästä tyhjän olemuksesi Hänen kanssaan. Siinä Jumala on myös herättänyt sinut uuteen elämään Hänessä, uskon kautta. Asia on juuri niin kuin Pyhä Henki Kolossan kristityille kirjoituttaa: Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä te myös olette ympärileikatut käsintekemättömällä ympärileikkauksella, lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. (Kol. 2:9–12)

*

Tunnetko sinä rauhattomuutta? Ehkei sinulla ole suuria ristiriitoja tai vaikeuksia toisten ihmisten kanssa, mutta tästä huolimatta sisimpäsi tuntuu rauhattomalta. Kuule, mitä Pyhä Henki sinulle sanoo: ja Hänen kauttaan sovittaakseen kaiken itsensä kanssa, tehden rauhan Hänen ristinsä veren kautta, Hänen kauttaan sekä ne, jotka ovat maan päällä, että ne, jotka ovat taivaissa. (Kol. 1:20.) Kristuksessa sinun syntisi on sovitettu! Eikä tässä ole kyse ainoastaan jostakin ”hengellisestä” asiasta siinä mielessä, että tämä olisi tapahtunut jossakin aineettomassa ideatodellisuudessa – sellaisessa, josta monetkin uskonnolliset ihmiset puhuvat. Kaikkivaltias Jumala on toki ikuinen, kaiken ajan yläpuolella tai tuolla puolen. Mutta koska sinä et ole ajan tuolla puolen, vaan täällä ajassa, on Jumala armossaan lähettänyt Poikansa juuri tähän maailmaan ja sen aikaan. Näin Hän on tehnyt sitä varten, että Hän Poikansa kautta sovittaisi sinut itsensä kanssa. Tätä tarkoittaakin se, mitä apostoli kirjoittaa: tehden rauhan Hänen ristinsä veren kautta. Ruumiillinen kuolema koskettaa vain niitä, joilla on ruumis ja jotka elävät tässä ajassa. Nyt Kristus Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen samassa persoonassa. Hän on tässä ajassa, aivan tiettynä Jumalan säätämänä aikana kuollut ristillä. Toisin sanoen, sinun edestäsi suoritettu sovitustyö on historiallinen tosiasia. Se on tapahtunut. Hän on vuodattanut verensä. Hänen sydämensä lyönnit ovat lakanneet. Jumala on todella kuollut. Jumala on hylännyt Poikansa, Jumalan (Matt. 27:46). Mutta Kristus on tehnyt tämän kaiken nimenomaan sitä varten, että Hän oli ottanut itseensä sinun syntisi ja rauhattomuutesi, kantaakseen ne ruumiissansa ristinpuuhun (1. Piet. 2:24). Siinä Hän kuoli sen kuoleman, joka sinun olisi syntiesi tähden pitänyt kuolla. Siinä Hän tuli Jumalan hylkäämäksi, niin kuin sinun olisi syntiesi tähden pitänyt tulla. Tässä historiallisessa tapahtumassa, Jumalan vanhurskas tahto on täytetty, sinun koko syntivelkasi kertakaikkisesti maksettu! Siksi vanhurskas Jumala ei enää syytä sinua, ei katso sinuun tuomitsevasti. Poikansa ristin veren kautta Hän on sovittanut itsensä kanssa sinut ja aivan kaiken. Siksi Hän voi nyt kutsua sinua rakkaaksi lapsekseen. Hän tahtoo myös, että sinäkin uskossa kutsut Häntä nyt rakkaaksi Isäksesi. Jo tässä ajassa sinun taivaallinen Isäsi, joka kaiken voi (Luuk. 1:37), haluaa lahjoittaa sinulle kaikkea parasta. Evankeliuminsa sanan kautta Hän haluaa sanoa sinulle: ”Ole rauhassa, rakas lapseni. Älä sure syntejäsi, älä ristin tuskaa. Älä suotta ole rauhaton. Minun rakas, ainoa Poikani on ristinsä verellä hankkinut sinulle varman pelastuksen. Taivas ja iankaikkinen lepo siellä – se on kaikki sinun. Lepää siksi nyt Jeesuksessa.”

*

Ehkä sinä tästä huolimatta tunnet ajoittain vierautta? Tunnet olevasi kaukana Jumalasta – niin, jopa Häntä vastaan. Tunnet sydämessäsi vihollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämä sinun vihollisuutesi Häntä, ainoastaan hyvää kohtaan, näyttäytyy elämässäsi siten, että teet sitä, mikä ei ole Hänen hyvän olemuksensa mukaista. Teet pahoja tekoja. Mutta kuule siksi, mitä Herra sinulle sanoo: Ja teidät, jotka kerran olitte vieraantuneet ja mieleltänne vihollisia pahoissa teoissa, [Hän] on nyt sovittanut (Kol. 1:21). Katso nyt, mitä Hän on tehnyt sinulle, joka ennen olit vieras kaikelle sille, mikä Jumalan on, joka olit ilman toivoa, jumalattomana maailmassa ja kaukana Hänestä! Sinut Jumala on armossaan tuonut lähelle Poikansa Kristuksen veressä (Ef. 2:12–13).

*

Ehkä sinä tunnet synnin ja kuoleman tekevän vielä työtään sinun lihallisessa ruumiissasi? Jos voit ruumiillisesti hyvin, käytät kuitenkin Jumalalta saamaasi ruumista ja sen hyvinvointia Hänen tahtonsa vastaisiin asioihin. Tämän lisäksi sinä et aina edes voi hyvin, vaan pikemminkin huomaat, miten synti ja kuolema väsyttää, kuluttaa, rappeuttaa ja lopulta tappaa lihallisen ruumiisi. Mutta kuule juuri siksi, mitä Pyhä Henki tässä saarnaa! Hän sanoo, että Jumala on nyt sovittanut sinut Hänen lihansa ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä (Kol. 1:22). Toisin sanoen, kun sinun ruumiillinen ihmiselämäsi tässä ajassa on monella lailla langenneisuuden ja synnin rikkoma ja saastuttama, on Jumalan Poika juuri siksi omaksunut ihmisyyden ja lihallisen ruumiin, että siinä voisi kuolla sinun puolestasi. Mitä varten siis? Sitä varten, että sinut asetettaisiin pyhänä ja nuhteettomana ja moitteettomana Jumalan eteen.

Salli tässä kohdassa pieni raamatunkäännökseen liittyvä korjaus, sillä sen myötä me näemme Kristuksen työn suuruuden kirkkaammin: Pyhä Henki todella sanoo tässä, että Kristuksen sovitustyön tarkoituksena on se, että sinut – ja koko Jumalan seurakunta – asetettaisiin pyhänä Hänen eteensä. Mutta me kuulimme myös, että Hänen sovitustyönsä on tapahtunut siksi, että meidät asetettaisiin nuhteettomina Hänen eteensä. Tässä Pyhä Henki oikeastaan sanoo sen tapahtuneen sitä varten, että meidät asetettaisiin ”moitteettomina” Hänen eteensä, tai niin kuin myös voitaisiin kääntää, ”virheettöminä”. Tässä Henki käyttää samaa sanaa (ἄμωμος), jolla Hän toisaalla kuvaa Kristusta itseään, Jumalan virheetöntä uhrikaritsaa (1. Piet. 1:19; Hebr. 9:14). Toisin sanoen, Kristus, Jumalan täydellinen ja virheetön Karitsa on uhrannut itsensä sitä varten, että sinä, joka itsessäsi olet synnin ja kuoleman saastaisuuden vallassa, etkä sellaisena voi kelvata pyhälle Jumalalle, kuitenkin Hänessä tulisit puhdistetuksi, täysin virheettömäksi ja Jumalalle kelpaavaksi, niin kuin Hän itse on virheetön ja Jumalalle kelpaava. Edelleen me kuulimme, että Kristuksen sovitustyön kautta meidät voidaan asettaa moitteettomina Jumalan eteen. Tässä Henki oikeastaan sanoo sen tapahtuneen sitä varten, että meidät asetettaisiin ”nuhteettomina” Jumalan eteen, siis sellaisina, joita ei voida syyttää (ἀνέγκλητος). Toisin sanoen, Kristus, Jumalan täydellinen ja virheetön Karitsa on uhrannut itsensä sitä varten, että sinut, joka olet rikkonut Jumalan lain ja sellaisena kertakaikkiaan syyllinen Hänen edessään, voitaisiinkin nyt asettaa kaikesta syystä puhdistettuna, syyttömänä Hänen eteensä. Kristus Jeesus on maksanut sinun virheellisyytesi ja syyllisyytesi hinnan kalliilla sovintoverellään! Kun olet Jeesuksessa, sinä olet Jumalan edessä pyhä, virheetön ja nuhteeton, niin kuin Hän itse on pyhä, virheetön ja nuhteeton!

*

Alussa kuulit, että tämä kaikki on tullut sinun osaksesi jo kerran kasteessa. Niin se onkin! Kasteessa sinä olet saanut Pyhän Hengen ja Hänen vaikutuksestaan uskon lahjan. Tämä lahjana saatu usko ottaa vastaan kaikki Jumalan evankeliumin lupaukset, koko Kristuksen ja Hänen työnsä sinun hyväksesi. Uskon kautta se kaikki on sinun! Tästä Pyhä Henki nyt apostolin kautta puhuukin. Kaikki tämä on teidän, rakkaat ystävät, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois evankeliumin toivosta (Kol. 1: 23). Mutta entä jos sinun uskosi onkin heikko? Kuule silloin tarkoin: Juuri sitä varten, että sinä saisit uskon, ja että uskosi vielä pysyisi yllä, on Jumala itse asettanut sanan ja sakramenttien viran, jonka kautta Hän saarnauttaa evankeliuminsa ja niin lahjoittaa myös Pyhän Henkensä, joka vaikuttaa uskon sinussakin (vrt. Augsburgin tunnustus V 1–2). Asia on juuri niin kuin apostoli tässä kirjoittaa: Jumala on antanut meille evankeliuminsa Jeesuksesta Kristuksesta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi apostoli Paavali ja hänen jälkeensä monet Kristuksen sananpalvelijat ovat tulleet (1: 23). Kuulkaa siis, rakkaat ystävät, lakkaamatta Jumalan pyhää sanaa! Perustakaa sitten myös elämänne sen uskon varaan, jonka Hän itse sanansa kautta teissä vaikuttaa. Pysykää aina tässä uskossa lujina – tai niin kuin Hän oikeastaan sanoo ”kiinni-istuvina” (ἑδραῖοι).

Toisin sanoen, kun siis perkele syyttää teitä synnistä, sanokaa hänelle: ”Niin, itsessäni minä olen kyllä syntinen, monin tavoin langennut. Mutta minun syntini onkin kantanut toinen, Jumalan Poika Jeesus Kristus. Hänen kuolemansa on niellyt minun kuolemani, sovittanut minun syntivelkani. Siksi minun syntini ei ole enää täällä. Kasteessa Kristus on nimittäin tuonut minulle syntieni anteeksiannon ja uskon lahjan. Uskon kautta Hänen taivaallinen Isänsä on lukenut minulle Poikansa ansion. Hänessä minä olen vanhurskas ja pyhä, virheetön ja nuhteeton. Jos sinä siis haluat syyttää minua, on sinun mentävä keskustelemaan asiasta minun Herrani ja Vapahtajani Kristuksen kanssa. Mitä minuun tulee, on kaikkivaltias Jumala voimallinen pitämään minut tässä uskossa, siihen perustuneena ja siinä ’kiinni-istuvana’, aina siihen asti, että kerran pääsen Hänen taivaalliseen valtakuntaansa. Tämä on varmasti totta. Aamen.”

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 7.10.2018.)