23. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Fil. 1:6–11

Jumalan hyvä työ kristityissä

Johdanto

Niin kuin jokainen hurskas luterilainen, sinäkin tiedät hyvin millainen on kristitty. Hänessä on kaksi puolta. Itsessään, omine mahdollisuuksineen hän on kokonaan syntinen; vanha, lihallinen ja syntiin taipuvainen ihminen asuu hänessä yhä. Mutta toisaalta, Jumala on  kuullun ja kasteeseen liittyneen sanansa välityksellä synnyttänyt hänet uudesti, ja siten hänestä on tullut uusi ihminen.

Kumpaakaan näistä näkökulmista ei saa unohtaa tai jättää huomiotta. On välttämätöntä antaa Jumalan lain pitää silmiemme edessä meidän langennut, syntinen olemuksemme, nimittäin vain silloin voimme tietää, että tarvitsemme myös evankeliumia ja Jumalan armoa Kristuksessa. Mutta toisaalta on myös välttämätöntä pysyä juuri evankeliumin sanan kuulossa, jotta saisimme syntimme anteeksi, ja että tuo kerran kasteessa synnytetty uusi ihminen saisi yhä uudelleen tulla esiin ja nousta ylös (Vähä katekismus IV 12).

Minusta vaikuttaa siltä, että monilla meistä on taipumus katsoa kristittynä olemistamme pääasiassa siitä käsin, millaisia itse olemme. Samalla jätämme helposti syrjään tämän toisen puolemme, siis sen, mitä Jumala on meissä tehnyt. Lisäksi vielä perkelekin tahtoo usein tulla kuiskaamaan sinulle, että olet kelvoton, täysin mahdoton elämään Jumalan omana. Koska asia vaikuttaa olevan näin, meidän on syytä tänään keskittyä kuulemaan, mitä Pyhä Henki apostolin kynän kautta Filippin seurakunnalle – ja myös meille! – ilmoittaa.

Hyvä työ on Jumalan

Apostoli kirjoittaa: varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. (Fil. 1:6) Jumala on siis aloittanut kristityissä hyvän työn. Se tarkoittaa, että kristityt eivät itse ole aloittaneet tätä työtä itsessään. He eivät itse ole voineet tehdä itseään kristityiksi, saati edes alkaa tehdä yhtään mitään Jumalan mielen mukaista. Mutta Jumala onkin itse aloittanut hyvän työnsä heissä. Jos ja kun sinä olet kristitty, koskee tämä sinuakin: Jumala on aloittanut sinussa hyvän työnsä. Kaikki, mitä sinä kristittynä olet, on alkuisin Jumalasta ja on Hänen tekoaan. Älä siksi tuskaile, miten itse olet osannut tai et ole osannut virittää itseäsi palavaksi kristityksi. Se ei ole sinun tehtäväsi, vaan Jumalan!

Huomaa samalla, että Pyhä Henki puhuu tässä Jumalan hyvästä työstä. Se tarkoittaa, että Jumala ei tahdo sinulle mitään pahaa. Sinä varmasti tiedät tämän, mutta et aina tunne, että asia olisi niin. Siksi sanon sinulle: Kun Jumala tekee työtään sinussa, Hänen työtapansa on joskus sellainen, että Hän ei ainoastaan salli sinulle vaikeita asioita, vaan aivan suunnitelmallisesti johtaa sinut sellaisten läpi. Milloinkaan Hän ei kuitenkaan tee tätä siksi, että haluaisi sinulle pahaa. Niin kuin Vanhan testamentin pyhä Hanna veisaa, Herra kyllä itse aivan aktiivisesti antaa kuoleman, mutta sitten juuri Hän myös antaa elämän. Tietoisesti Hän vie alas tuonelaan, mutta sitten Hän tuo ylös jälleen. Itse Herra köyhdyttää ihmisen, mutta sitten juuri Hän myös rikastuttaa. Hän alentaa ihmisen, mutta sitten Hän myös ylentää tämän. Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. (1. Sam. 2:6–8a) Antaessaan vaikeuksia Jumala kuitenkin haluaa tuoda niistä pois. Hän tahtoo sinulle ja kaikille omilleen aina pelkkää hyvää. Voi olla, että Hän antaa tämän hyvän tulla ilmeiseksi jo tämän elämäsi aikana. Voi myös olla, että Hän ei anna sitä sinulle tämän elämäsi aikana. Mistä minä sen tiedän? Hän yksin sen tietää! Mutta se on varmaa, että kaiken Hän tahtoo antaa yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat (Room. 8:28), vaikka heidän kyynellaaksonsa vaihtuisi lähteiden maaksi vasta sinä päivänä, jona Hän kerää kaiken pois (vrt. Ps. 84:7). Näin Hän lupaa, eikä Hän voi valehdella eikä pettää. Jo nyt Herra tahtoo antaa sinulle kaiken hengellisen siunauksen Kristuksessa (Ef. 1:3), ja viimeistään kerran kirkkaudessa myös pääsyn kaikesta ahdistuksesta ja kivusta. Tällä tavalla Hän itse saa hyvästä työstään kaiken sen kunnian ja ylistyksen, mikä Hänelle, kaiken hyvän antajalle kuuluukin.

Mutta kun apostoli siis kirjoittaa, että Jumala on aloittanut kristityissä hyvän työn, täytyy meidän nyt kysyä miten tämä on tapahtunut. Miten Jumala siis on aloittanut hyvän työn omissaan? Apostoli kirjoittaa tästä juuri tekstikatkelmamme edellä: Kiitän Jumalaani […] osallisuudestanne evankeliumiin ensimmäisestä päivästä alkaen tähän saakka (Fil. 1:3a, 5). Nimenomaan evankeliuminsa kautta Jumala on aloittanut hyvän työnsä näissä ihmisissä! He ovat kuulleet Hänen pyhää sanaansa. He ovat uudestisyntyneet, eivät katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. (1. Piet. 1:23) He ovat saaneet pelastuksen Jumalan laupeudesta uudestisyntymisen pesun – pyhän kasteen – ja Pyhän Hengen uudeistuksen kautta (Tiit. 3:5). Jos ja kun sinä olet kristitty, koskee tämä sinuakin: Vaikka sinä tuntisit olevasi miten huono tai epäonnistunut ihminen, on Herra kuitenkin aloittanut sinussa hyvän työnsä. Hän on kerran tehnyt sen korvin kuullun sanansa ja veteen liittyneen sanansa kautta. Se on varmasti tapahtunut!

Jumala saattaa työnsä päätökseen

Toiseksi me kuulemme myös, että Jumala ei ole ainoastaan aloittanut tätä hyvää työtään sinussa. Hän ei nimittäin aloita mitään ainoastaan aloittamisen takia. Hän ei aloita työtään vain jättääkseen sen kesken, taikka antaakseen sen valua hukkaan. Kun Jumala aloittaa hyvän työnsä, Hän tahtoo myös täyttää sen, saattaa sen päätökseen. Apostoli sanoo, että  Hän tahtoo tehdä tämän Jeesuksen Kristuksen päivään mennessä, siis siihen mennessä kun Hän itse herättää kuolleet ja antaa heille uuden, kirkastetun ylösnousemusruumiin, jossa ei enää synti ja lihallinen mieli vaikuta. Pyhässä Hengessä apostoli vieläpä kirjoittaa, että hän on alusta asti luottanut tähän varmasti ja luottaa edelleen!

Miten tämä Jumalan hyvän työn täyttäminen ja päätökseen saattaminen sitten tapahtuu? Sekin tapahtuu juuri Hänen evankeliuminsa yhteydessä, sen osallisuudessa. Kun sinä siis tuskailet huonouttasi kristittynä, muista tämä: Sanansa saarnan ja pyhän ruumiinsa ja verensä sakramentin välityksellä Herra tahtoo jatkaa hyvää ja pelastavaa työtään sinussa. Hän tahtoo vieläpä saattaa tämän työnsä aivan täyttymykseensä asti niin, että Kristuksen paluun päivänä sinä saat iloita koko Hänen seurakuntansa kanssa: Hän aloitti työnsä, eikä jättänyt sitä kesken. Hänen sanansa oli kuin olikin varma ja luotettava, niin kuin Hän oli sanonut. Lupauksensa mukaan Hän sanansa kautta piti sinutkin uskossa ja niin teki hyvän työnsä loppuun. Kiittäkää Herraa, sillä Hän on hyvä. Hänen armonsa pysyi elämässä ja kuolemassa, ja pysyy iankaikkisesti! (Vrt. esim. Ps. 136:1.)

Rukous seurakunnan puolesta

Samalla on kuitenkin myös niin, että seurakuntana me elämme vielä keskellä maailmaa. Kuten sanottu, perkele syyttää sinua huonoudestasi. Toisaalta hän tahtoo houkutella sinua myös syntiin. Lisäksi syntinen maailma ja sen pahat ihmiset pilkkaavat ja vainoavat sinua, mutta toisaalta ne myös houkuttelevat sinua kaikkeen pahaan. Eikä siinä vielä kaikki: Oma lihasikin tahtoo kaikessa ylpeydessään, itsejumaloinnissaan, mukavuudenhalussaan ja nautinnonhimossaan ohittaa sekä Jumalan hyvän tahdon että lähimmäisen edun. Etsiessään ja tavoitellessaan sitä, minkä se luulee sinun eduksesi, se tahtoo johtaa sinut lankemaan kaikenlaiseen syntiin ja saastaan.

Mutta juuri siksi, että kristittyinä me nyt vielä elämme tällaisen todellisuuden keskellä, johtaa Pyhä Henki apostoliakin rukoilemaan seurakunnan puolesta. Paavali kirjoittaakin: Ja tätä minä rukoilen (Fil. 1:9a). Hän käyttää sanamuotoa, joka merkitsee jatkuvaa rukoilemista. Jatkuva rukous koko seurakunnan ja sen yksittäisten jäsenten puolesta onkin tarpeen, että Jumala koettelemusten ja kiusausten keskelläkin varjelisi heidät kaikesta pahasta. Rukous on tarpeen, että Herra näistä vaikeuksista huolimattakin antaisi heille vielä kaikkea hyvääkin. Mutta mitä tämä hyvä siis on? Mitä apostoli seurakunnalle rukoilee? Hän kirjoittaa: Ja tätä rukoilen, että teidän rakkautenne yhä olisi enemmän ja enemmän ylitsevuotavainen tuntemisessa ja kaikessa käsittämisessä (Fil. 1:9).

Apostoli ei tässä rukoile, että Filippin seurakunta saisi rakkauden, Jumalan tuntemisen ja käsittämisen. Ei, vaan hän tietää, että Jumalan sanan ja pyhän kasteen perusteella he ovat jo tulleet osallisiksi Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan. He ovat myös jatkuvasti kuulleet Jumalan sanaa luettavan ja saarnattavan. Näin he tuntevat Kristuksen ja Hänen rakkautensa, ja enemmänkin, Hänen rakkautensa toimii heissä. Nyt apostoli siis rukoileekin, että seurakuntalaisten kristillinen rakkaus yhä enemmän ja enemmän lisääntyisi, tulisi jopa aivan ylitsevuotavaksi tuntemisessa ja kaikessa käsittämisessä. 

Mutta mitä tämä aivan käytännössä tarkoittaa? Niin kuin moni tietää, sana ἀγάπη (agape), jota apostoli tässäkin käyttää, tarkoittaa juuri rakkautta. Mutta tämä sana ei tarkoita mitä tahansa ”rakkautta”, esimerkiksi sellaista, josta iltapäivälehdet puhuvat. Sellaisen ”rakkauden” vallassahan ihminen haluaa vain itselleen kaiken ja mahdollisimman pian. Ja kun hän sitten on saanut mitä haluaa, ”rakkaus loppuu”, niin kuin usein sanotaan. Sana ἀγάπη sen sijaan tarkoittaa sellaista rakkautta, joka ei ole irrallaan tietämisestä ja tarkasta tuntemisesta tai käsittämisestä. Pikemminkin kyse on juuri tuntemisen ja käsittämisen rakastamisesta, sekä halusta antaa toiselle kaikkea hyvää. Juuri tällaisella rakkaudella on Kristus sinuakin rakastanut. Hän on täydellisesti tuntenut Isänsä sekä Hänen hyvän pelastussuunnitelmansa. Sen kaiken käsittäen Hän on tullut sinun veljeksesi, sekä antanut itsensä lunastusuhriksi sinun kaikkien syntiesi edestä. Juuri sellaisen rakkauden jatkuvaa lisääntymistä apostoli nyt rukoilee myös kristityille, aina siihen asti, että heidän rakkautensa heidän lähimmäisiään kohtaan aivan vuotaisi ylitse.

Jos sinä pysähdyt hetkeksi ajattelemaan jokapäivästä elämääsi, huomaat piankin, että tällaiselle rukoukselle on todella tarvetta omalla kohdallasi, ja aivan meidän jokaisen kohdalla. Monena päivänä sinusta voi tosin ehkä tuntua siltä, että osaat rakastaa lähimmäistäsi oikeastaan aika hyvin – tai ainakin tavalla, joka sinusta itsestäsi tuntuu riittävältä. Mutta kyllä sinä tiedät myös sen, että jos jättäydyt tässä asiassa omien voimiesi varaan, joudut aina lopulta kohtaamaan myös sen päivän, jona huomaat: et kerta kaikkiaan kykene rakastamaan ketään pyyteettömästi. Älä siksi jätä rukoilematta itsesi ja myöskään kristittyjen veljiesi ja sisartesi puolesta. Tee niin kuin apostoli, ja rukoile jatkuvasti – siis vaikka aivan joka päivä –, että Herra itse täyttäisi sinut ja koko seurakuntansa ylitsevuotavalla rakkaudellaan. Näin jokainen seurakunnan sisällä oleva kristitty saa puutteeseensa ja heikkouteensa tuen ja avun. Näin myös moni, joka vielä ei ole seurakunnan jäsen, saa kokea sitä Kristuksen ylitsevuotavaa rakkautta, jolla Hän seurakuntansa kautta rakastaa kaikkia ihmisiä ja kutsuu heitä elämänyhteyteensä.

Näitä apostolin sanoja on selitettävä vielä vähän lisääkin: kun Paavali rukoilee seurakunnalle ”tuntemisen” ja ”kaiken käsittämisen” jatkuvaa lisääntymistä, hän tarkoittaa todellista, hengellistä tuntemista, sekä mielessä ja sydämessä tapahtuvaa käsittämistä. Ehkä sinäkin olet kokenut, millaista tämä voi olla? Ehkä sinulla on ollut erityisen vaikea aika elämässäsi. Ehkä olet kokenut tuskaa omien syntiesi tähden. Tuollaisella hetkellä Jumala on antanut jonkun kristityn veljen tai sisaren kulkemaan kanssasi, sellaisen, joka on vuosikausien aikana juurtunut syvälle Jumalan sanaan ja kokenut myös monenlaista elämässä. Hän on kuunnellut sinun hätääsi. Vaikka itse olet ollut kauhun vallassa niiden asioiden vuoksi, jotka sinua vaivaavat, tämä kokenut veljesi tai sisaresi ei ole hätkähtänyt mistään, mitä hänelle kerrot. Hän on ollut kanssasi hädässäsi, ja jakanut kyyneleesi (Room. 12:15b). Kuitenkaan hän ei ole hypännyt kanssasi samaan avantoon, sulautunut yhdeksi kärsimyksesi kanssa tai tullut sinun hätäsi nielaisemaksi. Hän on koko ajan pysynyt vierelläsi, mutta turvallisesti siinä avantosi reunalla, erillisenä ihmisenä, taidollisena vetämään sinut ylös tuosta kylmästä vedestä Jumalan sanan avulla. Tällaisen tuntemisen ja kaiken käsittämisen rakkautta, itsensä antavaa mutta erillisenä pysyvää rakkautta apostoli nyt rukoilee seurakunnalle. Sellaista meidänkin on hyvä rukoilla toinen toisillemme ja koko seurakunnallemme. Juurtukaamme joka päivä syvemmälle Jumalan sanaan, ja kasvakaamme sen läheisempään tuntemiseen. Niin me voimme palvella Kristuksen rakkaudella jokaista kärsivää lähimmäistämme.

Tähän liittyy myös se, mitä apostoli seuraavaksi sanoo. Juuri Jumalan sanan äärellä, Kristuksen evankeliumin yhteydessä voi toteutua se, mitä hän jatkossa rukoilee seurakunnalle. Hän sanoo: voidaksenne tutkia, mikä paras on – tai: tutkiaksenne/koetellaksenne mikä on oleellista/parasta (Fil. 1:10a). Kun me pidämme Jumalan sanan ja sen saarnan pyhänä, sekä sitä mielellämme kuulemme ja opimme (Vähä katekismus I 6), silloin voimme myös kaikella sanasta saamallamme hengellisellä tiedolla ja ymmärryksellä tutkia ja koetella kaikki asiat. Aikanaan metalleja ja kolikoita tutkittiin ja koeteltiin tällä tavalla, että voitiin arvioida, olisivatko ne liian keveitä painoltaan tai olisiko niiden metallisekoituksessa liian paljon halpaa metallia mukana. Tässä apostoli ei kuitenkaan puhu jonkin kolikoiden kaltaisten ulkoisten asioiden tai esineiden tutkimisesta tai koettelemisesta. Pikemminkin hän rukoilee, että seurakuntalaiset voisivat Jumalan sanan yhteydessä saada tulla Jumalan tahdon tuntemiseen ja kaiken käsittämiseen, jotta he voisivat tutkia ja koetella omaa itseään. Hän tahtoo heidän voivan koetella itseään Jumalan sanalla, ettei heissä vain enää olisi ”sekoittuneena” mitään halpaa ja arvotonta, vaan että he olisivat – niin kuin hän heti jatkaa – puhtaat ja moitteettomat Kristuksen päivään [saakka] (Fil. 1:10b), siis tuohon päivään, jona vanhurskas tuomari Kristus itse asettaa kaikki eteensä ja tutkii munaskuut ja sydämen. (Jer. 11:20a LXX)

Meidänkin on syytä rukoilla itsellemme ja koko seurakunnallemme juuri tätä. Rukoilkaamme, että voisimme elää Jumalan sanan kanssa joka päivä ja antaa sen kyllästää koko elämämme. Käytännössä tämä voi tapahtua siten, että pidämme kiinni säännöllisistä aamu- ja iltahartauksista Raamatun äärellä, luemme ”aamuisin, puolen päivän aikaan ja iltaisin lehden tai pari katekismuksesta, rukouskirjasta, Uudesta testamentista tai muualta Raamatusta.” Voisimme myös rukoilla yhden Isä meidän -rukouksen itsemme ja seurakuntalaistemme puolesta. (Iso katekismus, Martti Lutherin esipuhe 3.) Näin Jumala voi itse täyttää kaiken sen, hyvän työn, jonka Hän saman sanansa kautta ja pyhän kasteen kautta on jo meissä kerran alkanut. Näin Hän voi saada meissä aikaan myös sen, mitä apostoli lopuksi rukoileekin, kun hän anoo, että seurakuntalaiset voisivat olla täynnä vanhurskauden hedelmää – tai vielä paremmin käännettynä: täytetyt vanhurskauden hedelmällä (Fil. 1:11a). Hän siis toisin sanoen rukoilee, että Jumala itse, joka Kristuksessa ja Hänen evankeliuminsa yhteydessä on vanhurskauttanut heidät, myös täyttäisi heidät tämän vanhurskauden hedelmällä. Saakoon Herra sanansa kautta aivan täyttää meidätkin, Kristuksessa vanhurskautetut tällä hedelmällä, rakkaudella, ilolla, rauhalla, pitkämielisyydellä, ystävällisyydellä, hyvyydellä, uskollisuudella, sävyisyydellä,   itsensähillitsemisellä (Gal. 5:22) ja kaikilla hyvillä töillä (Ef. 2:10). Ainoastaan Hän voi tämän meissä tehdä, mutta juuri Hän tämän meissä tekeekin Jeesuksen Kristuksen kautta, pyhän sanansa välityksellä. Silloin Hän saa itse siitä kunnian ja kiitoksen.

Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme Jeesus Kristus, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 28.10.2018.)

Mainokset

17. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Fil. 1:20–26

Kristus – sinun Elämäsi

Johdanto

Pyhän epistolassa apostoli kirjoittaa, niin kuin kuulimme: Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto. (Fil. 1:21b) Tänään keskitymme kuulemaan, mitä Pyhä Henki meille näiden sanoejen äärellä ja näissä sanoissa tahtoo sanoa. Niin kuin moni teistä varmaan jo arvaakin, myös tällä kertaa jaan saarnan kolmeen osaan. En kuitenkaan vielä näin heti alussa paljasta, mitä tuleman pitää. Sen sijaan käymme nyt suoraan asiaan.

Kristus – kaikkien Luoja ja Elämä

Ensiksi nämä sanat Sillä elämä on minulle Kristus herättävät sen ajatuksen, jota koko Raamattu julistaakin: Kristus on Elämä. Mitä se voisi tarkoittaa? Jumalan Poika on Elämä tietenkin jo siinä mielessä, että Hän on Jumalan elävä Sana, joka oli alussa Isän luona ja oli itse Jumala (Joh. 1:1). Poika on Elämä jo siinä mielessä, että alussa Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. (Joh. 1:3) Toisin sanoen, kaikki se, mikä tässä maailmassa on elävää, saanut elämänsä Häneltä. Tämä koskee myös meitä, jotka nyt elämme. Meidänkin elämämme tässä maailmassa on lahjaa. Juuri Poikansa kautta on Jumala antanut tämän lahjan itse kullekin meistä. Tämä koskee paitsi meitä myös aivan kaikkia ihmisiä kansallisuudesta tai elämänkatsomuksesta riippumatta, sillä hänessä me – Jumalan luomat – elämme ja liikumme ja olemme (Ap. t. 17:28a).

Kristus on tullut sinun ikuiseksi Elämäksesi

Mutta toiseksi me huomaamme, miten apostoli painottaa: Sillä elämä on minulle Kristus (Fil. 1:21a). Nämä sanat herättävät sen ajatuksen, että Kristus ei ole elämä ainoastaan yleisellä tavalla, vaan että Hän on sitä minulle, siis apostolille itselleen. Myös tällä tavalla pyhä Raamattu toki julistaakin. Kaiken Luojana Kristus on kyllä kaikkien luotujen elämä, mutta iankaikkisuutta ajatellen tämä ei valitettavasti vielä riitä. Jumala on tosin tehnyt kaiken hyväksi. Mutta me ihmiset sen sijaan olemme niin kertakaikkisesti luopuneet Jumalasta ja Hänen hyvästä tahdostaan, että olemme joutuneet eroon Hänestä, jolla on elämä itsessänsä (Joh. 5:26). Sen vuoksi meilläkään ei voi olla elämää itsessämme, vaan sellaisinamme olemme kuoleman omat. Mutta nyt Isä on juuri sen vuoksi lähettänyt Poikansa, itse Elämän maailmaan. Miksi? Että Hän olisi juuri meidän Elämämme. Hän, ikuinen ja kuolematon Jumala on omaksunut ihmisyyden ja ihmisruumiin, jotta voisi ottaa itseensä meidän ihmisten katoavaisuuden ja kuoleman. Hän on kantanut meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun (1. Piet. 2:24). Niin on sinunkin syntisi palkka maksettu, sinun kuolemasi kuoltu. Mutta niin on sinun kuolemasi myös voitettu! Kristuksen, itse Elämän Herran kuolema on niellyt sinun kuolemasi, ja valmistanut sinulle ikuisen elämän kuolemasi sijaan. Ja kun sinut on kastettu Kristukseen, olet jo nyt tämän elämäsi aikana päässyt yhteyteen Hänen kanssaan, ja enemmänkin: sinä olet Kristuksessa. Sinut on puettu Kristukseen ja Hänen vanhurskauteensa (vrt. Gal. 3:27). Niin on Kristuksen ikuisesta elämästä tullut sinun ikuinen elämäsi (vrt. Joh. 3:16).

Kääntäen tämä tarkoittaa juuri sitä, mistä apostoli mainitseekin, kun hän jatkaa puhettaan. Hän sanoo: Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto. (Fil. 1:21b) Kun sinä olet sanan ja kasteen kautta uskossa tullut Kristuksen omaksi, olet niin perustavan laatuisella tavalla osallinen Hänen elämästään, ettei haittaa mitään, vaikka ajallinen elämäsi kerran päättyy ja kuolet. Itse asiassa kuoleman Voittajan Kristuksen omana sinun kuolemasi koituu sinulle pelkäksi voitoksi. Huomaatko, miten suuri on pyhän Raamatun julistama kristillinen varmuus pelastuksesta? Kristuksen tähden sinäkin voit varmasti uskoa ja myös rohkeasti puhua täysin päinvastaista, mitä kukaan maailmassa voi edes ajatella. Kuolema, tuo karmea tuhovoima, joka kuluttaa, rappeuttaa, halvaannuttaa ja lopulta lopettaa kaiken ajallisen elämän, tuo voima on Kristuksen tähden pelkkä voitto!

Mutta millainen voitto se siis on? Se on se voitto, että sinä, joka tosin jo nyt olet Kristuksessa, et kuitenkaan enää näe Häntä kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, vaan näet Hänet kasvoista kasvoihin. Sinä, joka tosin jo nyt olet Kristuksessa, et enää tunne Häntä vajavaisesti, vaan aivan täydellisesti, niin kuin sinut itsesikin täydellisesti tunnetaan. (1. Kor. 13:12) Tuo voiton päivä on jo lähellä! Pysy nyt siis Kristuksessa, niin kaikki tämä on sinun!

Elämä Kristuksessa

Kolmanneksi meidän on pantava merkille, että käsillä olevat apostolin sanat tulisi oikeastaan kääntää hieman toisin kuin miten ne meidän suomalaisessa Raamatussamme kuuluvat. Meidän käännöksemmehän sanoo: Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto. Tämä onkin aivan mahdollinen sanamuoto. Kuitenkin vielä vähän tarkemmin sanottuna apostoli oikeastaan kirjoittaa: Mutta minulle eläminen [on] Kristus, ja kuoleminen voitto. Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Niin kuin kuulimme, Kristus on siis hankkinut meille uuden elämän. Mutta näihin sanoihin sisältyy enemmänkin: Uusi elämäsi Kristuksessa ei liity ainoastaan johonkin hamaan tulevaisuuteen, vaan se on totta jo nyt, kun sinä elät tässä maailmassa. Kristukseen kastettuna sinun elämäsi on kokonaan kätketty Häneen. Toisin sanoen, kun sinä olet Kristuksen kanssa ristiinnaulittu kasteessa, sinä elät, et enää sinä, vaan Kristus elää sinussa; ja minkä nyt elät lihassa – siis tässä ajallisessa ruumiissasi –, sen sinä elät Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut sinua ja antanut itsensä sinun edestäsi. (Gal. 2:19b–20; Room. 6:3–6)

Tämä merkitsee sitä, että sinä, Kristuksen verellä kalliisti ostettu kristitty, et ole itsesi oma. Sinun ruumiisi, jonka olet Jumalalta luomisessa saanut, on nyt Pyhän Hengen temppeli, siis Hänen, joka on sinussa ja jonka olet kasteessa saanut Jumalalta. (1. Kor. 6:19–20; Ap. t. 2:28) Sinä olet siis sellainen, jota apostoli kutsuu nimellä δοῦλός Χριστοῦ (doulos Khristou), Kristuksen orja tai palvelija (1. Kor. 7:22b). Sinun elämääsi ja sen ratkaisuja ei siis enää ohjaa vanha ja lihallinen ihmisesi, vaan armollinen Vapahtajasi Kristus, joka on tullut Herraksesi. Hän saa nyt johtaa sinun ruumistasi ja sen kaikkia jäseniä pyhän tahtonsa mukaan. Älköön siis synti enää hallitko sinun kuolevaisessa ruumiissasi, niin että olet kuuliainen sen himoille, äläkä anna jäseniäsi vääryyden aseiksi synnille. Anna sen sijaan itsesi, kuolleista eläväksi tulleena, Jumalalle, ja jäsenesi vanhurskauden aseiksi Jumalalle. (Room. 6:12–13). Anna ruumiisi eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi (Room. 12:1b).

Mutta mitä tämä voisi aivan käytännössä tarkoittaa sinun elämääsi ajatellen? Esimerkiksi juuri sitä, mistä apostoli epistolassa kirjoittaakin: Yhtäältä on toki totta, että eriäminen tästä ajallisesta elämästä ja pääseminen olemaan Kristuksen kanssa olisi monin verroin parempi (Fil. 1:23b–c). Ehkä sinäkin olet elämäsi vaikeuksien ja tämän maailman yön keskellä tuntenut sellaista, mitä Juha Tapio kuvaa laulussaan: ”Nämä itkut ikävästä yötaivaalle kohoaa”. Laulajan tavoin sinäkin ehkä odotat vain sitä, että ”Vielä aamu sarastaa, silloin matkamiehet laulaa saa.” Tunnet miten ”Siihen asti meitä kaipaus kuljettaa.” Niin kuin apostoli, sinäkin haluaisit mieluummin muuttaa pois tästä kuoleman ruumiista ja päästä kotiin Herran luokse (Room. 7:24; 2. Kor. 5:8). Mutta samalla ja  toisaalta on totta myös se, että tänään sinun Herrasi ja Jumalasi on antanut sinulle tämän päivän, elääksesi Hänen luomassaan maailmassa, Hänen luomiensa lähimmäistesi keskellä. Vaikka siis apostolin tavoin varmaan tunnetkin taivasikävää ja odotat vapautuksesi päivää (vrt. Luuk. 21:28), tänään sinun tehtävänäsi on kuitenkin olla – ei itseäsi varten, vaan niitä varten, joita varten Herrasi on asettanut sinut olemaan ja elämään. Jos sinun siis on eläminen täällä lihassa, ajallisessa elämässäsi, niin saakoon tästä elämästäsi koitua hedelmää evankeliumin asialle sekä kaikkea hyvää lähimmäisillesi. Kun sinä siis tunnet kipua ja tuskaa omasta syntisyydestäsi, maailman houkutuksista ja perkeleen päällesi kasaamista ahdistuksista, heitä aina nämä kaikki murheesi Hänen päälleen, joka on ne kaikki jo kerran kantanutkin. Hän, Vapahtajasi Jeesus Kristus kyllä pitää sinusta huolen. (1. Piet. 5:7). Käytännössä siis, tunnusta syntisi ripissä Herralle ja ota vastaan Häneltä synninpäästö. Rukoile taivaallista Isääsi Jeesuksen nimessä, ja jätä siinä Hänelle kaikki se, mikä sinua painaa. Näin Herra vapauttaa sinut taakastasi. Ja niin sinä kipujesi keskelläkin voit kääntää katseesi itsestäsi Kristukseen ja lähimmäiseesi, joka tarvitsee sinun tukeasi.

Tästä apostolikin puhuu, kun hän kirjoittaa: Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. (Fil. 1:23–24) Vaikka siis Kristuksen luo pääseminen olisi parempi, viipyminen tässä maailmassa ja sen ruumiillisessa elämässä – jos Herra niin tahtoo – on kuitenkin tarpeellisempaa tai – niin kuin apostoli tarkkaan ottaen sanoo – välttämättömämpää (ἀναγκαιότερον). Miksi se on välttämättömämpää? Siksi, että sinun lähimmäisesi ovat vielä maailmassa ja sen ruumiillisessa elämässä.

Näin itse Kristuskin teki! Varmasti Hänen itsensä kannalta olisi ollut tietyssä mielessä parempi pysyä Isän tykönä ikuisuudessa. Kristus ei kuitenkaan tehnyt niin. Sen sijaan Hän ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. (Fil. 2:6–8) Olkoon nyt siis teilläkin se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli (Fil. 2:5), ettette enää ajattele vain omaa parastanne. Ajatelkaa Kristuksen esimerkin mukaan ensin lähimmäistenne ja koko Herran seurakunnan parasta. Kun koko sinun elämisesi on Kristus, ja kun Hän saa olla elämäsi Herra, voi sinunkin elämäsi ja viipymisesi tässä maailmassa koitua lähimmäistesi edistymiseksi ja iloksi uskossa (Fil. 1:25). Kun Herra sitten antaa sinun elämäsi päättyä, sekin koituu sinun voitoksesi Hänen tähtensä. Tällä tavalla Kristus, meidän iankaikkinen Elämämme on aina tuleva ylistetyksi sinun, Häneen kastetun ja uskovan kristityn ruumiissa, tapahtuipa tämä sitten sinun elämäsi taikka kuolemasi kautta (Fil. 1:20). Tämän meille suokoon Hän, armollinen Vapahtajamme, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa, aina ja ikuisesti. Aamen.

17SuHell (3. vsk)

Fil. 1:20–26

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 16.9.2018.)

3. sunnuntai helluntaista (1. vsk), Fil. 2:12–16

Mitä on pelastusta varten ahkeroiminen?

Pyhässä epistolassa Herra lausuu Paavalin suulla merkilliseltä kuulostavat sanat. Hän kehottaa Filippin seurakuntaa: ”pelolla ja vavistuksella omaa pelastustanne [varten] ahkeroikaa”. (Fil. 2:12) κατεργάζομαι (katergazomai) – tämä sana merkitsee paitsi ahkeroimista, myös aikaan saamista tai vaikuttamista. Eikö tästä nouse mieleen kysymys: voiko ihminen omilla teoillaan hankkia itselleen pelastuksen, kun riittävästi ahkeroi?

Näinhän kyllä monissa kirkoissakin on vanhastaan opetettu. Toisinaan on esimerkiksi esitetty, että kun Kristus ensin on toimittanut pelastustekonsa, meidän ihmisten tulisi sitten pyrkiä saavuttamaan pelastus henkilökohtaisin ponnistuksin yhteistyössä Jumalan armon kanssa. Toisin sanoen ajatus on, että ihmisen henkilökohtainen pelastus ei olekaan pelkkä Jumalan lahja, vaan eräänlainen tapahtumien sarja, joka kehittyy kahden tekijän, Jumalan ja ihmisen yhteisvaikutuksella. Edelleen joidenkin mielestä kristityiltä tulee syntisten tekojen vastapainoksi vaatia niin ja niin monta kertaa sitä tai tätä rukousta taikka hyvitystekoja. Jotkut vaativat myös pyhimysten rukoilemista, toiset tietynlaisten rahallisten uhrien antamista. Vielä jotkut toiset edellyttävät kasteen ottamista tunnustustekona – aivan kuin kasteen sakramentti ei olisikaan lahja, vaan ihmisen työtä ja antautumistekoa Jumalalle.

Ehkä sinäkin olet teoillasi yrittänyt kelvata Jumalalle. Olet kovasti koettanut olla parempi ihminen. Olet ahkeroinut kaikkea sitä, mikä mielestäsi on hyvää, ettei Jumalalla olisi ainakaan ihan niin paljon sanomista sinua ja elämääsi vastaan. Mutta olet joutunut huomaamaan, että miten paljon yritätkään, koskaan et tällä tavalla saa itseäsi riittävästi parannelluksi. Omalla hyvien tekojen ahkeroinnillasi et milloinkaan voi saavuttaa rauhaa lain ja omantunnon syytöksistä. Et koskaan voi saavuttaa varmuutta pelastuksesta, koska et voi olla varma, milloin olisit tehnyt ja ahkeroinut riittävästi.

Pyhä Raamattu ei kuitenkaan opeta pelastuksen hankkimista omilla teoilla! Sanotaan se vielä selvemmin: Jumalan sanan vastainen on sellainen opetus, jonka mukaan pelastus on hankittava omilla teoilla tai yhteistyössä Jumalan kanssa. Jumalan sanan vastaisena sellainen opetus on myös hylättävä! Sen sijaan on suurta Jumalan armoa, että meillekin on välitetty Jumalan sanan mukainen, apostolinen ja ihanan evankelinen oppi. Se evankeliumin oppi sanoo: ihmisen tekoja ei saa sotkea Jumalan pelastustekoihin, Raamatun hyvästä sanomasta ei saa tehdä lakia ja vaatimusta! Ja niin mekin olemme nyt saaneet oppia, että itsessään syntiset ihmiset – siis kukaan meistä! – ”eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskautus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4).” (Augsburgin tunnustus. IV Vanhurskautus, 1–3.) Näin tunnustuksemme oikein opettaa. Toisin sanoen, syntisen ihmisen vanhurskauttaminen tapahtuu yksin Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen täydellisen lunastustyön perusteella. Tämä vanhurskaus otetaan vastaan uskolla, jonka senkin Jumala lahjoittaa Pyhässä Hengessä, evankeliuminsa sanaa ja pyhiä sakramentteja välineinä käyttäen. (Augsburgin tunnustus. V Kirkon virka, 1–2.) Rakas ystävä, sinunkin pelastuksesi on siis yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden!

Mutta jos kerran ihmisteoilla ei ole eikä kuulu olla mitään sijaa pelastuksen saamisessa, mitä apostoli sitten tarkoittaa, kun hän kehottaa seurakuntaa ahkeroimaan oman pelastuksensa eteen? Miten sinun tulisi ahkeroida pelastuaksesi? Vastauksena nostamme esiin nyt muutamia aivan käytännöllisiä ohjeita.

*

Jos ja kun pelastus on yksin Jumalan työtä, on ihmisen pelastuakseen mentävä sinne, missä Jumala tekee tätä pelastavaa työtään. Missä Hän sitä työtään tekee? Hän tuo pelastuksen lahjansa meidän, pyhän seurakuntansa keskelle jumalanpalveluksessa. Pyhän sanansa kautta, joka messussa luetaan ja saarnataan, Kristus tuo syntien anteeksiantamuksen lahjan sinulle Pyhässä Hengessään. Hän tuo sen sinulle, että sinä voisit ottaa sen uskossa vastaan. Pyhässä kasteessa Kristus tuo saman syntien anteeksiantamuksen lahjan sinulle Pyhässä Hengessään, että sinä voisit ottaa sen uskossa vastaan. Vielä ruumiinsa ja verensä pyhässä sakramentissa, ehtoollisessa Hän tarjoaa saman syntien anteeksiantamuksen lahjan kastetuilleen, pyhän seurakuntaruumiinsa jäsenille, joille on vielä opetettu Hänen pelastusoppinsa perusteet ja jotka ymmärtävät ne.

Jumalan Pyhän Hengen uskoa synnyttävä ja pelastava työ sitoutuukin aina sanaan ja sakramentteihin. Toki Jumalalla olisi valta toimia ilman näitä armon välikappaleitakin, mutta näin Hän on kuitenkin meille ilmoittanut tahtovansa toimia. Siksi pelastuksen kannalta on suorastaan välttämätöntä, että syntinen ihminen saa kerran tulla osalliseksi Jumalan pelastavasta evankeliumista ja syntien anteeksiantamisesta juuri näiden välikappaleiden, sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta. Lisäksi on välttämätöntä, että syntinen ihminen saa myös aivan jatkuvasti, yhä uudestaan tulla osalliseksi syntien anteeksiantamisesta näiden armovälineiden yhteydessä. Siksi sinullekin tänään painotetaan: pelastuksen kannalta on välttämätöntä, että sinä kuulut Jumalan sanan mukaisen saarnatuolin ja alttarin yhteyteen, ja pysyt siinä.

Messussa käynnin lisäksi on vielä hyvin tarpeellista, että sinäkin kristittynä ravitset itseäsi päivittäin Jumalan sanaa lukemalla. Lukutapoja ja -ohjelmia on erilaisia. Uusiakin voi aina kokeilla. Joku esimerkiksi lukee Raamattua alusta loppuun, luku luvulta, järjestyksessä. Toinen lukee luvun Vanhaa testamenttia aamulla, luvun Uutta testamenttia illalla. Kolmas noudattaa toisinaan niin sanottua kursorista lukutapaa ja lukee Raamatun kirjoja läpi hieman nopeammin, nähdäkseen suuria aihekokonaisuuksia. Vielä joku keskittyy lyhyisiin katkelmiin kerrallaan, tarkastellen jokaista pientä kielellistä yksityiskohtaa. Ja sitten vielä raamattupiirissä luetaan ja keskustellaan yhdestä raamatunkohdasta kerrallaan. Lukutapoja on siis monia, eivätkä mitkään niistä sulje toisiaan pois. Monenlaista lukemista kannattaa kokeilla ja harjoitella. Pääasia on, että Jumalan pyhää sanaa luetaan! Raamatun sana on nimittäin Jumalallinen, ihmeellinen, elävä ja eläväksi tekevä, uskon synnyttävä sana. Sen kautta Jumala tahtoo antaa sinulle lahjansa! Siksi sanan lukeminen säännöllisesti – vaikka vähänkin kerrallaan – on tärkeää.

Sama Jumalan pyhä sana on sitten annettu meille myös katekismuksessa. Katekismus on toki ihmisen kokoama kirja, mutta kuitenkin lopulta senkin keskuksessa on Jumalan sana. Miten niin? Katekismus on Jumalan sanan pääasiallisen sisällön tiivistelmä. Siinä on sanottuna kaikki, mitä sinä pelastukseen tarvitset. Martti Luther on aivan oikein kutsunut katekismusta ”lasten opetukseksi” (Iso katekismus. Esipuhe, 1), opetetaanhan pelastusopin asiat siinä lyhyesti ja helposti mieleen painettavalla tavalla. Erityisesti Vähää katekismusta on hyvä juuri tästä syystä käyttää. Vähä katekismus ei kuitenkaan ole ainoastaan lapsille tai rippikoululaisille tarkoitettu kirja. Koska sen keskuksessa on Jumalan pyhä ja elävä sana, riittää sen syvyydestä ammennettavaa meille jokaiselle aivan elämän loppuun asti. Myös katekismusta voi lukea monin tavoin. Yksi hyvä tapa voi olla vaikka lukea yhtenä päivänä Kymmenen käskyä ja niiden selitykset, seuraavana päivänä uskontunnustus selityksineen, sitä seuraavana Isä meidän selityksineen, ja niin edelleen. Näin muutaman minuutin päivittäisellä lukemisella koko Vähä katekismus tulee luettua läpi joka viikko. Ja jos haluat lukea vielä yksityiskohtaisemman ja pidemmän selityksen samoista evankeliumin asioista, suositellaan lämpimästi Lutherin Ison katekismuksen lukemista, vaikkapa yksi kohta ja selitys kerrallaan. Tällä tavalla katekismusta voi käyttää hartauskirjan tavoin, pieni katkelma kerrallaan.

Jumalan pyhä ja pelastava sana tulee sinun luoksesi myös hyvissä, raamatullisissa virsissä. Siksi virsien laulamista yhdessä ja yksinkin on syytä suositella. Tärkeintä tässä ei nyt ole se, minkälaisesta musiikista sinä ehkä muuten satut pitämään. Kerrotaan eräästäkin luterilaisesta pastorista, joka iloitsee luomisen lahjoista jazzmusiikissa sekä nykyaikaisessa elokuvamusiikissa. Virret ovat kuitenkin jotakin muuta kuin viihdettä. Ne ovat Jumalan sanan julistusta Hänen omilleen, seurakunnalle. Ne ovat myös seurakunnan rukoilevaa ja ylistävää vastausta Jumalalle. Juuri virsissä olevan Jumalan sanan vuoksi niitä onkin hyvä laulaa sekä yhdessä että yksityisesti.

Huomaatko nyt rakas ystävä, miten tuhlailevan rikas Jumala on armossaan? Näin monin eri tavoin Hän tahtoo tuoda sinulle pelastavan evankeliuminsa lahjat! Hän tekee sen messun suullisessa saarnassa, kasteessa, alttarin sakramentissa sekä synninpäästössä. (Schmalkaldenin opinkohdat. Kolmas osa. 4. Evankeliumi.) Tämän lisäksi hän antaa evankeliuminsa tulla luoksesi myös arjessa, yksityisessä tai yhteisessä Raamatun sanan lukemisessa, katekismuksessa, virsissä, ja toki myös monenlaisessa hyvässä hengellisessä kirjallisuudessa.

*

Edellä sanotusta alat nyt varmaan ymmärtää, miksi Jumala kehottaa omiaan ahkeroimaan pelastustaan varten. Asia tulee ymmärrettäväksi viimeistään, kun ajattelet, mikä on ahkeroimisen vastakohta. Eikö se ole laiskuus?

Kristus Jeesus on valmistanut sinulle täydellisen lunastuksen synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Tämän Hän on tehnyt täydellisessä elämässään, kärsimisessään ja kuolemassaan. Hän on noussut ylös kuolleista, että sinulle olisi valmistettu ylösnousemus ja iankaikkinen elämä Hänen yhteydessään. Tämän kaiken Hän on jo kerran aivan henkilökohtaisesti lahjoittanut sinulle: evankeliumin sanan ja kasteen kautta olet saanut tulla osalliseksi Pyhän Hengen työstä. Hän on vaikuttanut sinussa uskon ja syntien anteeksiannon, Jumalan lapseksi ottamisen, pelastuksen.

Mutta mitä nyt? Etkö sinä ole ollut vastahakoinen elämään siinä, mitä Herra on sinussa vaikuttanut ja mitä Hän on sinulle lahjoittanut? Vaikka evankeliumin lahjat ovat olleet sinulle tarjolla joka sunnuntai messussa ja joka päivä Jumalan sanassa, etkö kuitenkin ole joskus katsonut paremmaksi jäädä tällä kertaa kotiin, katsoa mieluummin sosiaalisen median tärkeät päivitykset, internet-kanavien uusimmat videot taikka saippuasarjojen ihmissuhdekäänteet? Ehkä Raamattusi on jäänyt hyllyyn, samoin katekismuksesi. Ja kun sinä näin olet laiskuudessasi jättänyt kuulematta Jumalan armolupauksia, olet alkanut myös nurista Jumalaa vastaan ja epäillä Hänen hyvyyttään (Fil. 2:14), aivan kuin se kaikki ei olisi ollut sinulle koko ajan tarjolla!

Kuule, sinä Jumalan rakas lapsi! Sinun rakastava taivaallinen Isäsi tahtoo puhua sinulle! Joka päivä Hän aivan ojentaa käsiään sinua kohti (Jes. 65:2), että saisi antaa sinulle kaiken, mitä pelastukseen tarvitset. Ahkeroitse siis nyt pelastustasi varten! Toisin sanoen: ahkeroitse tulla sen täydellisen pelastuksen lahjojen vastaanottajaksi, jonka pelastuksen Kristus on sinulle jo kerran kertakaikkisesti valmistanut. Laita elämäsi käytännöllisissä ratkaisuissa Jumalan sana sen edelle, mitä maailma tahtoo sinulle sanoa. Kuule maailman epämääräisen kohinan ja hälyn sijaan kirkasta Jumalan sanaa! Älä myöskään jätä omaa seurakunnankokoustasi, vaan kuule sanan kehotusta tulla Herran huoneeseen ja kehota toisiakin sitä enemmän, mitä enemmän näet Herran päivän lähestyvän (Hepr. 10:25). Päätä kuulla aina ensin sanaa, vasta sitten sosiaalista mediaa, televisiota tai ihmisten puheita siinä määrin, kuin se on rakentavaa.

Kun sinä näin ahkeroitset tulla Jumalan pyhän sanan kuuloon ja alttarin sakramentin osallisuuteen, Jumala itse on se, joka vaikuttaa sinussa kaiken hyvän. Hän antaa syntisi runsain määrin anteeksi ja pitää sinut Kristuksen yhteydessä, pelastettujen joukossa. Hänen Pyhän Henkensä vaikuttaa vielä senkin, että sinä aivan mielelläsi teet kaiken tämän, niin kuin Hänen hyvä tahtonsa on (Fil. 2:13). Hänen työtään on, että Kristuksen, tosi Viinipuun (Joh. 15:1–17) yhteydessä ja Hänen elämästään osallisena sinä myös saat kantaa hyvää hedelmää tässä maailmassa. Tästä koituu yhä enemmän ylistystä Hänelle (Matt. 5:16). Pysy siis Herrasi yhteydessä! Niin Jumala on ”rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:19), jonka on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 5.6.2016.)

Palmusunnuntai (1. vsk), Fil. 2:5–11

Jeesus Kristus – ihminen ja Jumala

Johdanto

Palmusunnuntain epistolassa Pyhä Henki ilmoittaa meille valtavia ihmeitä. Saamme kuulla asioista, jotka ylittävät tämän näkyvän maailman ja inhimillisen havaitsemiskyvyn rajat. Sen vuoksi, kun me rajalliset ihmiset näitä asioita käsittelemme, saatamme kokea joutuvamme melkoiseen aivovoimisteluun. Joku saattaa jopa pohtia: ”Eikö tämä ole sellaista turhantärkeää hiustenhalkomista, mitä jotkut oppineet teologit harrastavat tutkijankammioissaan? Mahtaako tällä olla paljoakaan merkitystä minun hengellisen elämäni kannalta?” Tähän vastataan ensinnäkin, että se mitä nyt käymme tarkastelemaan, ei siis kuitenkaan ole ihmisviisauden tuotetta, vaan jotakin, minkä Jumala itse meille sanassaan ilmoittaa. Toiseksi kaikki se, mitä Pyhä Henki tässä ilmoittaa, on aivan keskeisen tärkeää nimenomaan meille ja meidän pelastuksemme kannalta. Siksi me lähdemmekin nyt tarkastelemaan tämän pyhän ilmoitustekstin jakeita yksi kerrallaan.

2:6

Ensin me kuulemme, että Pyhä Henki julistaa Jeesuksesta Kristuksesta näin: ”joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen” (Fil. 2:6). Mitä tämä tarkoittaa? Hän puhuu ”Jumalan muodosta”. Tarkoittaako tämä jotakin näkyvää muotoa? Ei tarkoita. Se, että Jeesus Kristus oli Jumalan muodossa, tarkoittaa, että Hän on itse Jumala. Mutta kun epistolateksti antaa ymmärtää, että Kristus oli tässä muodossa, herää kysymys, olisiko Hän sitten voinut olla jossakin muussakin muodossa? Ei niinkään! Jeesus Kristus on aina ollut Jumala, ja Jumala on sellainen, että Hän ei muutu.

Kun Jumalan ikuinen Poika tuli ihmiseksi, Kristuksen Jeesuksen ihmisluonto osallistui kaikkeen siihen, mikä kuului Hänen jumalalliselle luonnolleen. Toisin sanoen, Kristuksen Jeesuksen persoonassa jumalallinen ja inhimillinen yhtyivät, ja siksi paitsi Hänen jumalallisella luonnollaan myös Hänen inhimillisellä luonnollaankin oli ja on ”Jumalan muoto”.

Sen vuoksi Jeesuksella Kristuksella ei myöskään voinut olla mitään tarvetta pitää Jumalan kaltaisuutta ”saalinaan” taikka sellaisena oikeutenaan, joka Hänen olisi pitänyt jotenkin ottaa itselleen (ἁρπαγμός, harpagmos). Tässä maailmassa kyllä monikin ihminen ja hengenmies tahtoisi ryöstää itselleen Jumalan aseman, ja pitää näin Jumalan muotoa ”saalinaan”. Mutta Kristuksen Jeesuksen ei tarvinnut tehdä niin, olihan Hän Jumala jo muutenkin! (Vrt. Luther, Martti: Kirkkopostilla II. Palmusunnuntai. Epistolasaarna, 9.) Kun sana nyt sanoo, että Hän ei ”katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen”, tämä tarkoittaakin, että vaikka Kristus Jeesus oli Jumala, Hän ei halunnut hankkia itselleen kunniaa, voittoa tai hyötyä osoittamalla jumalallisen luontonsa loiston julkisesti.

2:7

Sitten Pyhä Henki sanoo Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän ”tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen” (Fil. 2:7) tai vielä tarkemmin sanottuna: ”vaan itsensä tyhjensi muodon orjan ottaen, samankaltaisuudessa ihmisten tullen ja ulkomuodossa havaittiin kuin ihmiseksi.” 

Kun sana sanoo, että Jeesus Kristus tyhjensi itsensä, tämä ei tarkoita sitä, että Hän olisi tyhjentänyt itsensä jumaluudestaan tai jostakin osasta jumaluuttaan. Ei, Jumala on muuttumaton! Siksi ei Kristuksen jumalallinen luontokaan voi koskaan muuttua. Sitäpaitsi, jos Jumalan elävä Sana Kristus olisi tyhjentänyt itsensä jumalallisesta olemuksestaan – mitä Hän ei siis tehnyt –, silloin ei Pyhä Henki voisi myöskään saarnata, niin kuin Hän Johanneksen kautta sanoo: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14a). Siis kuka asui? Sana, siis Kolmiyhteyden toinen Persoona, Kristus, Jumalan Poika koko jumaluudessaan! Ei meidän keskellämme siis asunut kukaan sellainen, joka olisi joskus ollut Sana, mutta ei enää ollut. Sana tuli lihaksi ja siksi juuri Sana, itse Jumala asui meidän keskellämme. Mutta mitä Pyhä Henki sitten tarkoittaa, kun Hän sanoo, että Jeesus Kristus tyhjensi itsensä? Hän tarkoittaa, että Jeesus Kristus kyllä pysyi kokonaan Jumalana, mutta tyhjensi itsensä osoittamasta sitä jumalallista majesteettisuutta, jonka Hänen inhimillinen luontonsa oli omaksunut. (Vrt. Luther, Martti: Kirkkopostilla II. Palmusunnuntai. Epistolasaarna, 16.) Henki sanookin, että Kristus tuli samankaltaiseksi kuin ihminen ja että Hänet Hänen ulkomuodossaan havaittiin kuin ihmiseksi. Tällä ”samankaltaisuudella” ei tarkoiteta sitä, että Jeesus Kristus olisi ollut vain ”ikään kuin” ihminen. Ei niin! Kristus, joka on tosi Jumala, siis Henki, Hän todella tuli tosi ihmiseksi, siis lihaksi. (Vrt. Vähä katekismus. Usko. Toinen uskonkohta. Lunastus, 4.) Miksi Hän teki niin? Juuri siksi – niin kuin kuulimme –, että Hän saisi asua meidän ihmisten, meidän lihassa olevien keskellä (Joh. 1:14a). Hän tuli ihmiseksi ja ruumiilliseksi juuri sitä varten, että Hän saisi kantaa meidän ihmisten lihassa tekemät synnit omassa ruumiissansa ristinpuulle (1. Piet. 2:24).

Juuri tähän liittyykin seuraava asia, mitä sana meille sanoo: Hän ”otti orjan muodon”. Toisin sanoen, Jumalan ikuinen ja ainosyntyinen Poika, Kristus Jeesus, ihmisenäkin itse Jumala ja kaiken Herra, Hän jossa jumaluuden koko täyteys asuu ruumiillisesti (Kol. 2:9), Hän tyhjensi itsensä. Hän tuli alimmaksi mahdolliseksi ihmiseksi, orjaksi. Mutta miksi Kristus halusi tulla näin huonoksi ja alhaiseksi? Sinun, itsessäsi huonon ja alhaisen tähden! Pyhä Henki saarnaa Paavalin suulla: ”Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.” (2. Kor. 8:9) Ja vielä: ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän [siis Jumala] meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” (2. Kor. 5:21)

Kristus otti kantaakseen koko maailman syntitaakan. Hän tuli itse syntiseksi! Mutta ei Hän tullut syntiseksi siinä, että Hän omaksui ihmisluonnon, aivan niin kuin muka ihmisyys itsessään olisi jotakin syntistä. Ei niin! Ihmisyyshän on Jumalan luoma, hyvä asia (1. Moos. 1:31). Toki me ihmiset olemme sittemmin surkeasti langenneet, mutta Kristus Jeesus kuitenkin tuli ihmiseksi ilman syntiä (Hepr. 4:15). Hän, pyhä ja vanhurskas, ihmiseksi tullut Jumalan Poika otti vapaaehtoisesti meidän syntimme kantaakseen. Hän otti syntimme kantaakseen, kun Hän tuli Johannes Kastajan luo parannuksen kasteelle (Matt. 3:13–17). Hän otti ihmisten synnin ja sen seuraukset kantaakseen, kun Hän parantaessaan sairaita otti heidän kipunsa ja taakkansa itseensä. Hän otti koko maailman syntitaakan kantaakseen ja oli aivan musertua sen alle, kun Hän Getsemanessa rukoili ja Hänen hikensä oli niin kuin veripisarat (Luuk. 22:39–46). Näin Hän, rikas Herra tuli köyhäksi, orjaksi. Tästä Pyhä Henki sanookin Jesajan suulla: ”Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” (Jes. 53:2–3) Hän, synnitön, aivan todella tuli synniksi meidän synnistämme. Henki sanookin Paavalin kautta: ”Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa…” (Room. 8:3) Tämän tuomion Herramme Jeesus Kristus kantoi ristin puulla. Siitä me kuulemmekin seuraavassa jakeessa.

2:8

Pyhä Henki sanoo Vapahtajastamme: ”hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil. 2:8) tai vielä tarkemmin: ”alensi itsensä ollen kuuliainen kuolemaan asti, aivan ristin kuolemaan.”

Varsinaisesti juuri tässä me näemme, mitä Pyhä Henki tarkoittaa, kun Hän sanoo, että Kristus Jeesus ”otti orjan muodon”. Yleensä orjaksi joudutaan siksi, että joku pakottaa orjuuteen. Mutta Kristuksen orjaksi tuleminen oli toisenlaista. Se oli täysin vapaaehtoista ja tapahtui Hänen kuuliaisuudestaan Hänen taivaallista Isäänsä kohtaan. Me näemme Kristuksen orjan muodon Hänen täydellisessä kuuliaisuudessaan Isän tahdolle pelastaa ihmiskunta. Me näemme Kristuksen orjan muodon Hänen vapaaehtoisessa suostumisessaan kärsimykseen ja kuolemaan. Ja vielä enemmänkin, me näemme Hänen orjan muotonsa siinä, että Hän suostui juuri orjille ja alhaisimmille rikollisille varattuun raakaan teloitustapaan, ristinkuolemaan. Ihmeellinen asia: Jeesus Kristus, ihminen ja Jumala kuoli. Mutta ihmeellistä on myös tämä: ihminen ja Jumala kuoli ristillä, siis sen kuoleman, joka oli varattu Jumalan kiroamille (5. Moos. 21:22–23; Gal. 3:13; vrt. Ps. 22:2; Matt. 27:46). Näin alas Hän alensi itsensä. Mutta miksi Hän alensi itsensä? Siksi, että sinua ei alennettaisi, vaan että sinut voitaisiin Hänen tähtensä ja Hänessä korottaa. Juuri tästä asiasta puhuu myös pyhän epistolatekstin loppuosa, niin kuin nyt saamme kuulla.

2:9

Henki lausuu Jeesuksesta Kristuksesta: ”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman” (Fil. 2:9).

Niin kuin kuulimme, kun Kristus omaksui ihmisyyden, Hän ei siis lakannut olemasta Jumala. Eihän jumaluus ole mitään muuttuvaa. Se orjan muoto, jonka Hän ihmisenä otti, ei puolestaan ollut mitään ikuista ja pysyvää. Pikemminkin, aivan niin kuin antiikin aikana joku saattoi vapautua orjan asemastaan, niin myös Kristuksen ottama orjan muoto oli jotakin, joka saattoi muuttua. Kun Kristus, Herran Kärsivä Palvelija oli elämässään, kärsimyksessään ja ristinkuolemassaan valmistanut koko maailmalle lunastuksen (Yksimielisyyden ohje. 3. Jumalalle kelpaava uskonvanhurskaus, 15), taivaallinen Isä korotti Hänet korkealle – tai aivan ”yli korotti” (ὑπερυψόω, hyperypsoō) Hänet, niin kuin sanat tarkkaan ottaen kuuluvat. Tästä Henki sanookin Heprealaiskirjeessä näin: ”Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja” (Hepr. 2:7). Ja edelleen: ”Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.” (Hepr. 2:9)

Ylösnousemisensa aamuna Jeesus Kristus jätti sen orjan muodon, jonka oli ottanut suorittaakseen sovitustyönsä. Hän ei kuitenkaan jättänyt ihmisyyttään, vaikka jotkut ovatkin arvelleet, että noustuaan ylös Hän ei olisi enää ihminen vaan ainoastaan Jumala. Ei niin! Kuolleista ylös nousi, taivaaseen astui ja nyt Isän oikealla puolella istuu Jeesus Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen. Kirkastetussa ihmisruumiissa siellä istuu Jumala ja ihminen. Taas joku kysyy: ”Mitä merkitystä tällä nyt on minulle?” Kuule rakas ystävä: Kun Kristus on täyttänyt työnsä ja Isä on Hänet näin korottanut, Hänen taivaaseenastumisessaan on ihmisluonto korotettu taivaaseen! Kun ihmiseksi tullut Jumalan Sana siis on näin korotettu Kuninkaaksi, jolla on valta koko luomakunnan yli, on Hänen persoonassaan ihmisluontokin korotettu yli kaiken, yli jokaisen enkeliluonnonkin. Tästä sana sanoo: ”jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle (Ef. 1:20–22). Edelleen sana sanoo Vapahtajastamme: ”ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.” (Hepr. 1:3–4)

Tämä kaikki on nyt valmistettu sinun vuoksesi, että sinä ihminen – kun kasteen ja uskon kautta elät Kristuksessa – voisit Hänessä saada uuden ja kirkastetun, katoamattoman ja kuolemattoman ihmisruumiin, ja että sinut näin voitaisiin korottaa (1. Kor. 15:20–24, 51–54). Näin sinä, jotka itsessäsi olet alhainen, saat Kristuksessa, alhaiseksi tulleessa ja Jumalan oikealle puolelle korotetussa tulla korotetuksi taivaaseen, Jumalan kuninkaallisen valtaistuimen eteen. Tätä ennen kuitenkin tapahtuu vielä se, mistä Pyhä Henki puhuu tekstimme viimeisissä jakeissa.

2:10–11

Henki sanoo: ”niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat” (Fil. 2:10).

Keistä Herra tässä puhuu? Hän puhuu ”taivaallisista” tai taivaassa olevista. Näillä Hän tarkoittaa Jumalan enkeleitä. Tokikaan siinä ei ole mitään uutta, että nämä Jumalan pyhät ja tuliset palvelijat (Ps. 104:4; Hepr. 1:7) kumartavat Jumalan ikuista Poikaa, Kristusta. Kristushan on jo ennestäänkin ollut heidän taivaallisen liturgiansa kohteena. Mutta Kristuksen Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen kautta tapahtuu uusi ja ihmeellinen asia: enkelien tulee nyt kumartaa ja palvoa ihmiseksi tullutta Kristusta, siis Herraa, joka on Jumala ja ihminen samassa persoonassa. Toiseksi Herra puhuu tässä ”maanpäällisistä”, jotka polvistuvat Kristuksen eteen. Näillä Hän tarkoittaa kaikkia ihmisiä maan päällä. Vielä Hän puhuu ”maanalaisista”. Näillä Hän tarkoittaa kaikkia perkeleen palvelukseen antautuneita enkeleitä, sekä kaikkia niitä, jotka kerran epäuskonsa tähden tuomitaan helvettiin. Nämä kaikki siis polvistuvat kerran Jeesuksen nimessä.

Mutta milloin ja missä tämä polvistuminen tapahtuu? Se tapahtuu sinä päivänä, jona ”Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan”, ja kun Hän silloin ”istuu kirkkautensa valtaistuimelle” tuomitsemaan elävät ja kuolleet (Matt. 25:31). Viimeisellä tuomiolla kaikki luodut, niin pyhät enkelit kuin langenneet demonit, niin uskovat kuin Kristuksen kieltäneetkin joutuvat notkistamaan polvensa. Sinä päivänä jokainen kieli joutuu tunnustamaan että Jeesus Kristus on Herra. Hän on Kuningas, synnin, kuoleman ja perkeleen voittaja. (Fil. 2:11) Kaikki tapahtuu aivan niin kuin Herra jo Jesajan suulla on lausunut: ”Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman.” (Jes. 45:23)

Lopuksi

Kuule lopuksi, rakas ystävä! Jeesus Kristus, totinen Jumala ja totinen ihminen on tullut, että Hän saisi olla sinun Herrasi. Hän on tosi Jumala. Kuitenkin sen sijaan, että Hän olisi hankkinut itselleen kunniaa osoittamalla jumalallisen kirkkautensa loiston, Hän otti orjan muodon ja alensi itsensä sinun palvelijaksesi. Näin Hän teki, että saisi kantaa sinun, itsessäsi syntisen ja alhaisen synnit omassa ruumiissaan ristille ja maksaa koko syntivelkasi. Sen tähden Hänen taivaallinen Isänsä kirkasti Hänet tykönänsä sillä kirkkaudella, joka Hänellä oli Isän luona ollutkin (Joh. 17:5). Isä herätti Hänet kuolleista ja korotti Hänet yli kaikkien valtojen ja herruuksien. Näin Hän teki, että sinutkin Hänessä voitaisiin herättää kuolleista ja korottaa taivasten valtakunnan riemuitsevan ja ylistävän juhlakansan joukkoon.

Luo sinäkin nyt siis silmäsi ”uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” (Hepr. 12:2) Usko Kristukseen, sinun syntisi ja kuolemasi voittajaan! Kun uskot Häneen, saat ilolla odottaa sitä päivää, jona Hän tulee enkelien ja kaikkien pyhien kanssa. Silloin saat uskon luottamuksessa tunnustaa suullasi Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja niin pelastua (vrt. Room. 10:9). Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa sekä Jesajan luterilaisessa seurakunnassa Jyväskylässä 20.3.2016.)

23. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Fil. 1:6–11

Jumalan työ on alkanut – Jumalan työ jatkuu

Kristuksessa pyhät

Kirkkovuosi on edennyt pitkälle: eilen vietimme pyhäinpäivää. Ehkä jotkut teistä kävitte hautausmaalla, muistelitte poisnukkuneita rakkaita. Mieleen tuli heidän elämänsä, se aika jota yhdessä saatiin elää. Ehkä mieleen tuli myös heidän kuolemansa. Pysähdyit: Ruumiin kuolema on tosiasia. Elämä tässä ajassa on kovin rajallinen. Pyhäinpäivä on terveellinen muistutus tästä.

Mutta pyhäinpäivä on paljon muutakin. Nimittäin, ei kuoleman muistamisen päivä vielä välttämättä tarkoita kristillistä juhlapäivää. Kuoleman edessä pysähtyvät muutkin kuin kristityt. Ajatellaan esimerkiksi kaukoidän buddhalaisia: hekin ovat Kristukselle kovin rakkaita, kaikki kalliisti lunastettuja. Mutta missä ei tunneta elävää Jumalaa, siellä ei myöskään uskota kuolleiden ylösnousemukseen tai iankaikkiseen elämään. Silti buddhalaisetkin pitävät tarkkaan kiinni tietyistä hautausmenoista, vainajan muistotilaisuuksista, hautajaisten vuosipäivistä, seitsenvuotispäivistä ja niin edelleen. Näistä he pitävät kiinni paljon tarkemmin kuin me konsanaan. Näissä juhlissaan he kunnioittavat vainajan muistoa, niin, he aivan palvovat kuolleiden omaistensa henkiä. Näin siis ei kuoleman muistamisessa itsessään ole välttämättä mitään erityisen kristillistä.

Kristillisen pyhäinpäivän ajatus ei olekaan pelkkä poisnukkuneiden muistaminen. Pyhäinpäivänä saamme juhlia sitä todellisuutta, että me Kristityt olemme Kristuksessa pyhiä. Niin, kun sinäkin uskot Kristukseen ja olet kasteessa otettu Hänen omakseen, silloin sinäkin todella olet pyhä, Kristuksen tähden! Toki sinä tunnet vielä itsessäsi muutakin kuin pelkkää pyhyyttä. Onhan sinussa vielä vanha ihminenkin olemassa. Mutta pyhä Jumalan Poika, Jeesus Kristus on ottanut sinun syntisi itseensä. Hän on kantanut sen. Jeesuksessa sinä saat kuulua ”pyhien yhteyteen”. Nimittäin pyhien asioiden yhteydessä, sanan ja sakramenttien yhteydessä Herra on myös lahjoittanut sinulle oman pyhyytensä. Uskon kautta, Kristuksen tähden olet tullut Hänen omakseen. Niin sinuakin voitaisiin nyt kutsua nimellä Pyhä Matti, Pyhä Tiina, Pyhä Harri. Tämä on pyhäinpäivän ihmeellinen sanoma, Jeesuksen lahjapyhyys! Mutta vielä on muutakin:

Kaikilla Kristuksen omilla ja Hänen pyhittämillään on myös iankaikkinen elämä. Näin on niillä uskovilla, jotka ovat jo siirtyneet tästä ajasta ikuisuuteen. Tämähän meitä siellä haudalla käydessämme lohduttaakin: rakas lähimmäinen on päässyt perille! Mutta ikuinen elämä on myös meillä, jotka vielä elämme tässä maailmassa! Me elämme jo nyt iankaikkista elämää, niinkuin Herra itse sanoo: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Uskovana sinulla on se jo! Eikä kuolemakaan voi sinua tästä Elämästä erottaa. Herrahan sanoo myös: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11:25–26) Kristuksen omana saat myös kuulua Hänen Ruumiiseensa toisten uskovien pyhien kanssa. Tätäkin tarkoittaa se, että me tunnustamme ”pyhäin yhteyden”. Saat toisten pyhien kanssa kuulua yhteen, pyhään ja apostoliseen kirkkoon, Jumalan Seurakuntaan. Tämä seurakunta on siitä merkillinen, että se ylittää jopa kuoleman rajan. Niinhän me ehtoollisliturgiassa tunnustammekin: messussa me ylistämme Jumalaa enkelien ja kaikkien pyhien kanssa! Kun vietämme messua, niin täällä kirkossa emme ole vain me. Täällä on Kristus sanassaan. Täällä on taivaan enkelien lukematon joukko. Ja sitten täällä on myös niiden perille päässeiden juhlajoukko, joiden nimi on kirjoitettuna taivaassa (Hepr. 12:22–23). Ja kun me laulamme ”Pyhä Pyhä Pyhä”, emme laula vain me, vaan koko tämän joukon kanssa yhdessä ylistämme Kolmiyhteistä Jumalaa. Tähän seurakuntaan sinäkin saat Kristuksessa kuulua jo nyt. Me olemme kaikki yhdessä osalliset samasta iankaikkisesta elämästä Kristuksessa.

Jumalan työ ihmisessä

Tämä kaikki on mahdollista, koska Jumala on alkanut sinussa hyvän työnsä. Päivän epistolassa Herra sanoo Apostolin suulla: ”varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.” (Fil. 1:6) Jumala on aloittanut sinussa hyvän työnsä. Tämä aloittaminen tarkoittaa kyllä sitäkin, että se hyvä, mikä kristityssä on, ei ole aina ollut. Tässä maailmassa se ei ole ihmiselle luontaista. Armossaan Jumala on kyllä luonut ihmisen niin, että tämä eläisi läheisessä yhteydessä Hänen kanssaan. Mutta ihminen on langennut pois tästä yhteydestä. Siksi ihminen – olkoon hän kuka tahansa – omine neuvoineen elää ilman Jumalaa. Toisin sanoen omista lähtökohdistaan ihminen elää Jumalan hyvän tahdon vastaisesti. Sellaisessa tilassa olevalle tämä raamatunkohta on kyllä kauhea. Sanahan sanoo: Kristuksen Jeesuksen päivä tulee. Se tarkoittaa: Kaikki ei ole tässä! Elämä tässä maailmassa –  kaikkine kauniine ja kipeine puolineenkin – se tulee päätökseensä! Kristus tulee takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita! Olisi hirveää, jos tuona päivänä joutuisimme kohtaamaan Herran vain omista inhimillisistä lähtökohdistamme. Olisi hirmuista omine neuvoineen langeta elävän Jumalan käsiin (Hepr. 10:31).

Mutta nyt sana sanookin kristityille, siis myös sinulle: Jumala on alkanut työnsä sinussa! Huomaatko, kyse on Jumalan työstä. Hän on tahtonut tehdä tämän työnsä sinussa. Toiseksi sana sanoo, että Jumala myös tahtoo saada työnsä päätökseen sinussa. Nyt me kysymme: Mitä ja minkälaista tämä Jumalan työ on?

Jumalan kertakaikkinen työ: vanhurskaaksi lukeminen

Yhtäältä tämä Jumalan työ sinussa on kertakaikkinen: Jumala on siis kertakaikkisesti aloittanut sen. Kertakaikkisella veriuhrillaan (Hepr. 7:27) Jeesus Kristus on sovittanut sinun syntisi Golgatalla! Hänen työnsä ristillä, se on täytetty (Joh. 19:30). Ja Hän on noussut ylös. Tämän Kristuksen sovitustyön ansion ja hyödyn Jumala on nyt lukenut sinun hyväksesi. Hän on tehnyt sen evankeliumin sanan ja pyhän kasteen kautta. Näissä Hän on uudestisynnyttänyt sinut. (1. Piet. 1:23; Tiit. 3:5) Tämäkin on kertakaikkinen tapahtuma. Tämä työ on saatettu loppuun! Kastettuna ja uskovana sinä olet Jumalan valtakunnan kansalainen. Sinä olet uudestisyntynyt Jumalan lapsi, Kristuksen veli ja sisar, kuninkaallisen papiston jäsen (1. Piet. 2:9; Ilm. 5:10). Kasteessasi olet kaikkinesi puettu Kristukseen (Gal. 3:27), sinut on verhottu Hänen pyhyyteensä! Siksi – niinkuin vanhastaan sanotaan – kun Jumala katsoo sinua, Hän ei enää näe sinussa sitä, mikä on sitä omaa vanhaa sinua. Hän näkee sinussa ainoastaan Kristuksen pyhyyden. Sinulle ei enää lueta tuomiota synneistäsi; sinulle on jo luettu Kristuksen vanhurskaus. Tämä on Jumalan työtä ja se on loppuun saatettu! Jumalan silmissä sinä olet kokonaan vanhurskas ja pyhä, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden!

Jumalan vähittäinen työ: uskovan uudistuminen

Ja sitten toisaalta: Jumalan työ sinussa myös jatkuu edelleen. Sanahan sanoo: ”varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.” (Fil. 1:6) Kristus siis on sovittanut syntisi kokonaan, olet sanassa ja kasteessa saanut tämän sovituksen itsellesi. Jumala lukee sinut täydellisen vanhurskaaksi. Ja samalla kuitenkin huomaat, että et ole vielä vapaa synnistä. Vanha ihmisesi on vielä tallella. Se ei haluaisi olla hiljaa. Päinvastoin se halajaa monenlaista, mikä on Jumalan tahtoa vastaan. On juuri niinkuin Apostolikin kirjoittaa: ”Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.” (Room. 7:15) Siksi sinäkin tarvitset joka päivä syntien anteeksiantamusta. Joka päivä tarvitset Jumalan armoa Kristuksessa. Luterilaiset tunnustuskirjamme puhuvat tästä selkeästi. Yksimielisyyden ohjessa, kohdassa perisynnistä, sanotaan näin:

Tämä peritty turmelus on niin suuri ja hirmuinen, että Jumala yksin Herran Kristuksen tähden voi peittää sen silmillään ja antaa sen anteeksi, kuten hän tekee kastetuille, uskoville ihmisille. Sen vääristämä ja turmelema ihmisluonto voidaan parantaa vain yhdellä tavalla: Pyhän Hengen täytyy synnyttää ja luoda ihminen uudeksi. Tämä uudistuminen pannaan tässä elämässä vasta alulle; tulevassa elämässä se on oleva täydellinen. (Yksimielisyyden ohje. Täydellinen selitys. 1. Perisynti, 14.)

Huomaatko, millainen kahtalaisuus sinun kristityn elämääsi vallitsee? Yhtäältä olet siis Jumalan silmissä kokonaan pyhä ja vanhurskas. Olethan tämän lahjan saanut Jeesuksessa omaksesi, aivan kerta kaikkiaan! Ja samalla sinun hengellinen uudistumisesi on tässä synnin maailmassa vasta alkavaa ja vähittäistä. Itsessäsi olet vielä syntinen, oman pyhyytesi suhteen vasta matkalla. Onkin sanottu, että kristitty on aina prosessissa tullakseen siksi, mitä Jumala sanoo hänen jo olevan. Tai niinkuin tuttu ja osuva sanonta kuuluu, jo nyt olet pyhä ja vanhurskas Kristuksen tähden. Samalla tämä kaikki on ei vielä. Se on siis jotakin, joka tulee täydelliseksi vasta Kristuksen Jeesuksen päivänä, kun meidät toisten pyhien kanssa kutsutaan ylösnousemukseen, Herraa vastaan (1. Tess. 4:17).

Armonvälineet – pyhityksen välineet

Herra on siis alkanut sinussa työnsä jo nyt! Olet jo nyt saanut kaikki Hänen lahjansa! Kuitenkin Jumalan työn sinussa on määrä vielä jatkua. Ja nyt onkin aivan keskeistä kysyä: miten tämä Jumalan työ pääsee jatkumaan? Miten Herra voisi jatkaa hyvää työtään sinussa? Tämä tapahtuu siten, että säännöllisesti tulet evankeliumin vaikutuspiiriin! Siten, että sinä elät evankeliumin vaikutuspiirissä! Missä ja miten tämä sitten tapahtuu? Martti Luther puhuu tästä ihanassa, evankelisessa teoksessaan Schmalkaldenin opinkohdat. Luther kirjoittaa:

Otamme nyt uudestaan puheeksi evankeliumin, joka antaa neuvon ja avun syntiä vastaan monella eri tavalla, sillä Jumala on armossaan tuhlailevan rikas: Ensiksikin evankeliumi vaikuttaa suullisena sanana, kun koko maailmaan julistetaan syntien anteeksiantamus; tämä on evankeliumin varsinainen virka. Toiseksi se vaikuttaa kasteena. Kolmanneksi pyhänä alttarin sakramenttina. Neljänneksi avainten valtana sekä myös veljien keksinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa: ”Missä kaksi on kokoontunut…” (Matt. 18:20). (Schmalkaldenin opinkohdat. Kolmas osa. 4. Evankeliumi.)

Toisin sanoen – niinkuin äsken huomasimme – kasteessasi sinä olet jo tullut evankeliumista osalliseksi. Siinä Jumalan työ sinussa on alkanut. Sitten kun kuulet evankeliumin saarnaa, siinä Herra julistaa sinulle synnit anteeksi. Uudelleen ja uudelleen Hän julistaa anteeksi kaiken se, mikä sinussa vielä on puutteellista ja vajaata. Nytkin minä tässä julistan sinulle, joka muserrut syntitaakan alle: Kristuksessa sinun syntisi on annettu anteeksi! Tässä evankeliumin sanassa Jeesus Kristus on itse läsnä. Ja kun kuulet Hänen sanaansa, Pyhä Henki vaikuttaa sinussa. Näin Jumalan työ sinussa pääsee etenemään. Kun sitten käyt ehtoollisella, saat ottaa vastaan evankeliumin sanan näkyvässä muodossa, saat itsensä Kristuksen. Siinäkin Hän tekee sinussa uudistavaa työtään. Kun tunnustat syntisi ja otat uskossa vastaan kuulemasi synninpäästön sanat, silloin evankeliumi taas tekee työtään sinussa. Olet tervetullut oikein usein käyttämään ripin lahjaa! Se on todella evankeliumia täynnä oleva lahja sinulle, Kristukselta. Pastorin korva, joka siinä kuulee sinun synnintunnustuksesi, ei olekaan enää hänen, vaan itsensä Kristuksen korva. Jeesus kuulee tunnustuksesi ja Häneen sinun syntisi jää. Pastorin suulla Herra itse julistaa syntisi anteeksi, julistaa sinut kokonaan vapautetuksi. Näin Jumala taas tekee työtään sinussa. Ja lopuksi, evankeliumin ja Jumalan työn vaikutuspiirissä olet myös silloin, kun toisten kristittyjen kautta saat osaksesi rohkaisua ja tukea uskossasi Kristukseen. Puhukaamme mekin siksi toisillemme usein evankeliumia syntien sovittajasta!

Näissä kaikissa Herra itse siis jatkaa hyvää työtään sinussa. Ja kun käytät näitä evankeliumin välineitä, voit myös turvallisesti odottaa Kristuksen päivää. Sinä kyllä tunnet vielä heikkoutesi ja syntisi. Mutta kun uskossa käytät Herran antamia evankeliumin välineitä, niin silloin vastuu sinusta on Hänellä. Vastuu uudistumisestasi on Hänellä. Ota Hänen lahjansa uskossa vastaan! Näissä evankeliumin välineissä Herra tahtoo tehdä työtään sinussa. Eikä Hän ei jätä työtään kesken, vaan varmasti täyttää sen Kristuksen päivään mennessä! Tuona päivänä saamme Kristuksen omina nousta kuolleista, saamme kirkastetun ruumiin. Tuona päivänä, matkalla oleminen päättyy. Silloin et enää ole yhtäaikaa vanhurskas ja syntinen. Silloin olet ainoastaan vanhurskas. Silloin Herran pyhittävä työ sinussa on tullut päätökseen. Silloin saat kasvoista kasvoihin nähdä Kristuksen ja kaikki uskossa poisnukkuneet rakkaat. Tuota päivää saamme nyt vielä uskossa odottaa. Mutta samalla sinä saat jo nyt katsoa siihen työhön, jota Herra sinun elämässäsi tekee sanansa ja sakramenttiensa kautta. Se kaikki on todellista! Se on tässä! Se on varmaa! Se on lahjaa! Saat ottaa sen uskossa vastaan, jo nyt! Siinä on sinun pelastuksesi! Siinä on sinun vanhurskautesi, sinun pyhityksesi, sinun ikuinen elämäsi! Ja siinä tämä kaikki on sinun jo nyt! Tämä kaikki on Jumalan työtä, Kristuksen tähden. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuel-yhteisössä Lahdessa sekä Heinolan jumalanpalvelusyhteisössä 4.11.2012.)

Septuagesima (2. vsk), Fil. 3:7–14

Riennä kohti päämäärää!

Jo nyt ja ei vielä

Pyhä Paavali lausuu: ”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:12–14) Apostolinsa kautta Herra piirtää tässä eteemme kristillisen elämään liittyvän kahtalaisuuden. Se on elämää, joka on ”jo nyt” ja kuitenkin samalla ”ei vielä”. Paavali on tätä kirjoittaessaan ollut Kristuksen oma jo vuosia. Varmaan Hän joka päivä muistaa sitä hetkeä, jolloin kuoleman Voittaja ilmestyi hänelle Damaskon tiellä. Siinä hetkessä Kristus tarttui Sauliin, tuohon omavanhurskaaseen murhaajaan ja vainoajaan. Siinä hetkessä Herra kertakaikkisesti otti hänet haltuunsa. Hänet johdatettiin Damaskoon, ei kuitenkaan vangitsemaan kristittyjä, niin kuin oli ollut tarkoitus. Hänet johdatettiin Jeesuksen opetuslapsen luo, jonka nimi oli Ananias. Siellä, pyhässä kasteessa Kristus pesi tuon suuren syntisen, Saulin synnit pois (Ap. t. 22:16). Hänestä tuli Herran oma, kristitty. Hänet luettiin vanhurskaaksi, Jumalalle kelpaavaksi. Hänestä tuli Kristukselle valittu ase, kantamaan hänen nimeään pakanoiden, kuninkaiden ja Israelin lasten eteen (Ap. t. 9:15). Ja nyt kuitenkin, juuri tämä Herran ylösnousemuksen todistaja, tämä suuri apostoli sanoo: Hän ei vielä kertakaikkisesti ole saavuttanut päämäärää. Matka on vielä kesken. Vielä hänessä ei ole tullut kokonaan näkyviin se, miksi hänet Kristuksessa on jo kerran luettu: Vielä hän ei ole tullut täydelliseksi. Vielä hän tuntee omassa lihassaan synnin. Siksi hän edelleen jatkuvasti juoksee, rientää kohti päämäärää tai tavoitetta, ikään kuin kilpajuoksija hänkin tavoittelee vielä maalia. Siellä, perillä häntä odottaa voittajan palkinto (vrt. 1. Kor. 9:24). Siihen hän haluaa nyt tarttua, sen hän haluaa saada haltuunsa. Mutta nyt on vielä juostava.

Sinäkin tunnet hyvin tämän kahtalaisuuden, joka uskovan elämään liittyy. Yhtäältä ihanalla tavalla tiedät, miten kristillinen elämäsi on ”jo nyt”; kaikki on Kristuksessa valmista! Kristus on Golgatalla sovittanut sinun syntisi. Kasteessa Hän on ottanut sinut haltuunsa, omakseen. Ja samalla kuitenkin tiedät kipeästikin, että elämäsi on myös ”ei vielä”. Matkasi on vielä kesken. Sinä tunnet syntisyytesi. Sinun on vielä tehtävä parannusta. Joudut toteamaan Lutherin kanssa todeksi sen, mitä hän 95 teeseissään kirjoittaa, niistä aivan ensimmäisessä. Hän kirjoittaa: ”Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.” (95 teesiä, 1.) Mutta juuri siksi, että matkasi on vielä kesken, kuule, mitä Herra apostolinsa kautta sanoo: ”mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:13b–14) Kurottaudu sinäkin sitä kohti, mikä on edessäpäin. Parhaiten tämä toteutuu juuri niin, kuin nuo sanat kuuluvat: ”unhottaen sen, mikä on takana”. Matkallaan juoksijan on siis muistettava unohtaa, ἐπιλανθάνομαι. Se tarkoittaa: Kristillisessä elämässään uskovan on muistettava ja hän saa heittää mielestään, olla välittämättä. Mitä kristitty saa näin unohtaa tai heittää mielestään? Mistä hänen tulee olla välittämättä? Kaikesta siitä, mikä on jäänyt taakse. No mitä se sitten on? Katsomme kolmea asiaa.

Unohda omavanhurskaus

Ensiksi, kun olet Kristuksessa sovitettu, sinut on Hänessä nyt luettu Jumalalle kelpaavaksi. Kristus on nyt sinun vanhurskautesi. Unohda siksi nyt kaikki oma oletettu vanhurskautesi tai yrityksesi kelvata Jumalalle. Paavalikin oli ennen ollut fariseus viimeisen päälle, kaikessa pyrkinyt Jumalan lain täydelliseen noudattamiseen. Kovalla työllä ja vaivalla hän oli jopa pystynyt onnistumaan lain ulkoisessa noudattamisessa, vieläpä paremmin kuin muut. Maallisen vanhurskauden tasolla hän saattoikin sanoa itseään täysin nuhteettomaksi, vanhurskaaksi ihmiseksi. Näinhän valtavan moni nykyäänkin sanoo. ”Minä olen hyvä ihminen. Enhän minä ole tappanut ketään, koska en ole vietellyt lähimmäiseni puolisoa tai varastanut hänen omaisuuttaan. Olen vielä uskonnollinenkin, yritän jatkuvasti kehittää itseäni paremmaksi ihmiseksi. Ja jos en aivan täydellinen olisikaan, niin ainakin aina jossakin on joku, joka on vielä pahempi kuin minä, kuten vaikka juuri nuo murhaajat, avionrikkojat tai varkaat.”

Varmasti ulkoinen pahan välttäminen onkin toivottava asia. Ei ole väärin yrittää välttää pahaa ja tehdä hyvää maailmassa. Mutta Jumalan laki, tuo muuttumaton pyhä sana sanoo kuitenkin: ”Olkoot niin kuin sanot. Et ole saattanut ketään ruumishuoneelle, et ole mennyt kenenkään avioliittoon kolmanneksi pyöräksi, et ole kavaltanut firmasi rahoja. Mutta et sinä siksi vielä kelpaa Jumalalle! Sinä olet ajatellut lähimmäisestäsi pahaa. Olet katsonut lähimmäisiäsi himoitaksesi heidän ruumistaan, kuvista, videoista ja aivan luonnossakin. Olet jättänyt auttamatta lähimmäistäsi hänen elatuksensa tarpeissa. Ja sitäpaitsi, sinun parhaatkaan tekosi tai pahan tekemättä jättämisesikään eivät koskaan riitä tekemään sinusta täydellistä ihmistä, sellaista, joka oman pyhyytensä perusteella voisi tulla pyhän Jumalan läsnäoloon ja kelvata Hänelle. Kaikkine hyvine tekoinesikin sinä olet itsessäsi syntinen, kuoleman ansainnut ihminen.

Siksi rakas ystävä, mitä siis tulee pelastuksen asiaan, jätä nyt taaksesi kaikki omat pyrkimyksesi parantaa itseäsi. Heitä mielestäsi kaikki omavanhurskautesi. Nimittäin näennäinen hyvä elämäsi tai tekosi eivät auta sinua senttiäkään eteenpäin tielläsi kohti pelastusta. Päinvastoin, jos panet pelastustoivosi niihin, kuljet kohti varmaa kadotusta. Näin on siksi, että hyvät teot eivät yksinkertaisesti voi pelastaa syntistä ihmistä. Unohda siksi oma, oletettu vanhurskautesi. Suostu lain valossa konkurssiin omista mahdollisuuksistasi ja pidä ne itsellesi roskan arvoisina, että voittaisit omaksesi Kristuksen ja hänen vanhurskautensa. Katso yksin siihen ainoaan vanhurskaaseen, joka on sinun vuoksesi suostunut tulemaan epävanhurskaaksi sinun saastaisuudestasi, että sinut Hänessä luettaisiin Jumalalle kelpaavaksi ja vanhurskaaksi. Suostu tähän vanhurskauteen, joka on jo kerran luettu sinun hyväksesi Kristuksen tähden. Suostu siihen, että Hänessä se elämä, jossa luotit omiin hyviin tekoihisi, on nyt jätetty sinun taaksesi. Suostu elämään kristityn elämää, jonka Herra itse on sinussa jo alkanut.

Unohda synnit

Toiseksi, kun Kristus Jeesus on voittanut sinut (Fil. 3:12), toisin sanoen ottanut sinut haltuunsa, niin koko sinun syntitaakkasi on Hänessä annettu anteeksi ja siten myös jätetty taakse. Unohda siksi nyt menneet syntisi. Unohda nuoruutesi synnit (Ps. 25:7). Unohda myös kaikki viimeaikaisetkin syntisi, joista sinä olet juuri tänäkin aamuna kuullut synnipäästön aivan omine korvinesi. Se kaikki on annettu anteeksi! Sinä olet Jumalan oma. Kukaan ei voi olla Jumalan oma, ellei hän ole puhdas ja pyhä. Mutta nyt sinut on kasteessasi puettu Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen. Hän on siinä ottanut sinut haltuunsa ja niin sinä olet Jumalan oma. Siksi sinulla on nyt myös Jumalan taivaallisena Isänäsi. Hänen silmissään sinä olet puhdas ja pyhä. Näin on siksi, että sinun hyväksesi on luettu Kristuksen vanhurskaus. Siksi rakas kristitty, unohda ja heitä jo mielestäsi menneet syntisi, nekin, jotka sinua ovat niin usein painaneet!

Saat kyllä olla varma, että Perkele ei halua jättää sinua rauhaan. Hän tahtoisi usein, aivan joka päiväkin muistuttaa sinua kaikesta siitä, mihin elämäsi aikana olet syyllistynyt. Hän sanoo sinulle: ”Ei noin kauheaa syntiä voi saada anteeksi! Ei sinun kaltaisesi syntinen voi kelvata Jumalalle, ei ainakaan ilman, että edes vähän yrität ensin tulla paremmaksi ihmiseksi.” Mutta rakas kristitty, älä kuuntele tuota valheen ääntä. Kuuntele mieluummin, mitä Jumalan sana sanoo! Se sanoo: Kaikki sinun syntisi, aivan koko sinun syntisyytesi Herra on laittanut pyhään Poikaansa Kristukseen. Hänet on kerran tehty sinun synniksesi. Jeesuksessa Kristuksessa sinun syntisi on mitä raaimmalla tavalla piesty ja rikki hakattu. Hänessä ne on häpäisty, ristiin naulattu, kalliohaudan syvyyteen sinetöity. Kristuksessa sinun velkasi on maksettu, nollattu. Sinun syntisi on annettu anteeksi, kasteessasi ne on hukutettu meren syvyyteen. Se kaikki on jätetty taakse, mitään siitä ei enää ole! Unohda siksi se, mikä on takana. Miksi? Siksi, että itse kaikkitietävä Herrakaan ei sinun syntejäsi enää muista. Älä siksi enää katso taaksesi, entiseen elämääsi. Olet vapaa katsomaan eteenpäin, Kristuksen tähden!

Unohda maailman kunnia ja rikkaudet

Kolmanneksi, unohda myös se kunnia ja ne rikkaudet, joita maailma arvostaa ja johon itsekin olet ennen kiinnittänyt sydämesi. Sinut on ostettu kalliisti, tuolla kaikkein suurimmalla rikkaudella, Kristuksen sovintoverellä (1. Piet. 1:18–19). Hänessä on nyt sinun aarteesi, sinun ikuinen elämäsi. Älä siksi enää kiinnitä sydäntäsi niihin maan päällä oleviin aarteisiin, joihin maailman ihmiset turvansa laittavat. Suostu siihen Kristuksen opetuslapsen osaan, johon Hän on sinut ottanut. Suostu luopumaan tämän maailman kunniasta ja rikkauksista ja panemaan toivosi yksin Kristukseen.

Toki Jumala on antanut meille tähän maailmaan kaikkia hyviä luomisen lahjoja, joista me saamme nauttia ja iloita. Meillä voi olla riittävästi ruokaa ja juomaa, turvallinen koti, luotettava auto joka ei jätä tien päälle. Meillä voi olla taide-elämyksiä hyvän musiikin, kuvataiteen tai kirjallisuuden parissa. Voi olla arvokkaita käden taitoja luoda kauniita ja hyödyllisiä rakennuksia, esineitä, tarvikkeita, sekä pitää niitä kunnossa. Kaikki tämä on sangen hyvää. Me saamme aivan vapaasti nauttia ja kiittää Jumalaa kaikista näistä hyvistä lahjoista. Mutta älä laita turvaasi näihin! Tämä kaikki on nimittäin tarkoitettu tätä maailmaa varten, ja sitten se katoaa. Laita turvasi Kristukseen! Eikö kaikkein kalleinta uskovalle olisikin Kristus ja Hänessä meille hankittu ikuinen pelastus? Hän, Jumalan Poika on astunut alas taivaasta ja luopunut jumalallisesta kirkkaudestaan, ottanut orjan muodon sinun vuoksesi. Hän on antanut itsensä kokonaan sinulle: Hän on antanut sinulle pyhän sanansa, oman Henkensä ristillä, oman Henkensä pyhässä kasteessasi, koko puhtautensa ja vanhurskautensa! Mitä tämän rinnalla ovat kaikki maailman aarteet, jotka kuitenkin katoavat? Käytä toki luomisen lahjoja iloisesti, mutta jos joudut niistä luopumaan Kristuksen tähden, älä menetä toivoasi. Herra nimittäin itse sanoo, niin kuin päivän evankeliumissa kuulimme: ”Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän.” (Matt. 19:29) Tarkkaan ottaen sanat kuuluvat, ”…on saava satakertaisesti ja perivä iankaikkisen elämän.” Jos ja kun sinulla Kristuksessa on tämä kaikki ja se aina uudestaankin luvataan sinulle niin valtavan moninkertaisesti, niin etkö sinäkin aivan iloisesti olisi altis luopumaan Hänen tähtensä omastasi, tänäänkin? Rakas taivaallinen Isäsi ei jätä sinua puutteeseen, vaan Hän aivan tuhlaa kaikkea hyvyyttään sinulle. Älä siksi katso enää entiseen elämääsi, jossa turvasit maailman kunniaan ja rikkauksiin. Kristus on tullut, että sinulla olisi elämä ja yltäkylläisyys (Joh. 10:10). Pane toivosi Häneen!

Voittajan palkinto

Ja nyt, kaikki tämä siis tarkoittaa: Sinä olet kristitty. Unohda ja heitä siksi nyt mielestäsi kaikki se, mikä on Kristuksessa jo jätetty taaksesi. Kiinnitä katseesi maaliin, päämäärään. Kiinnitä katseesi voittajan palkintoon, joka sinua odottaa! Mikä se palkinto on? Se on Jumalan kutsun voittopalkinto, jonka Hän on sinulle ylhäältä antanut Kristuksessa Jeesuksessa. Pojassaan, kuoleman voittajassa Herra on kutsunut sinut. Kristuksessa Hän on sanansa ja pyhän kasteen kautta synnyttänyt sinut uudesti ja niin tehnyt sinustakin voittajan. Niinhän Hän Johanneksen kautta sanookin: ”sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman”. (1. Joh. 5:4a) Siksi sinuakin odottaa nyt voittajan palkinto, βραβεῖον (brabeion). Tämä sana juontaa juurensa kreikan sanasta βραβεύς (brabeus), jolla tarkoitetaan kilpailun tuomaria. Kun juoksukilpailu päättyy, tuomari ojentaa palkinnon voittajalle. Nyt kun sinä elät kristillistä elämää ja niin juokset kohti uskovalle varattua voittopalkintoa, niin matkasi päässä Kristus on sinua vastassa. Hän odottaa sinua siellä. Hän odottaa, että saa lahjoittaa sinulle palkinnon, ylösnousemisen kuolleista (Fil. 3:11) ja iankaikkisen elämän yhteydessään. Siellä ei enää olla matkalla, vaan ollaan perillä. Siellä ei enää tarvitse juosta, vaan siellä saa levätä. Siellä ei enää ole puutteellisuutta tai syntiä, vaan siellä on pelkkää täydellisyyttä ja vanhurskautta. Siellä mikään tästä ei enää ole ”jo nyt ja ei vielä”, vaan siellä tämä kaikki on ”iankaikkisesti”.

Mutta lopuksi rakas ystävä, sinä, joka vielä olet matkalla kohti päämäärää, huomaa tämä: Me puhumme kristillisestä elämästä ikään kuin urheilutermein kilpailuna tai juoksuna kohti maalia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällä matkallasi olisit liikkeellä yksin tai omine voiminesi, niin kuin kilpajuoksija tai olympiahiihtäjä. Se, että kurottautudut kohti maalia ja riennät kohti palkinnon haltuun ottamista, tämä kaikki on ylipäätään mahdollista siksi, että Kristus on jo ensin ottanut sinut haltuunsa. Sinun voittosi on mahdollista, koska Kristus on jo Golgatalla ja haudan suulla voittanut. Hän on kasteessasi ”voittanut sinut”, ottanut sinut haltuunsa ja antanut sinulle pelastuksensa lahjat. Siksi kaikki matkantekosi kohti iankaikkisen elämän maalia on lähtöisin Hänestä. Ja vielä: Tällä matkalla et voi mitenkään kestää omine voiminesi, mutta sinun ei myöskään tarvitse! Nimittäin tällä matkalla et ole sinä yksin, vaan saat kurottautua eteenpäin kohti päämäärää toisten kristittyjen kanssa, osana Jumalan kansaa, kalliina jäsenenä, jonka Kristus armossaan on liittänyt seurakuntaruumiiseensa. Tässä seurakunnassaan Herra Kristus tarjoaa oman itsensä sinulle sinun matkasi ravinnoksi ja voimaksi, koko elämäksesi. Tule tänne ottamaan Hänet vastaan, tule vastaanottamaan Golgatan ristin elämän puun hedelmä. Silloin ristin Herra vahvistaa sinua matkallasi. Silloin varmasti pääset myös perille sinne, missä meille sanotaan: ”Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” (Ilm. 2:7b) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 16.2.2014.)

Rovasti Matti Huovisen lähtöjuhla, Fil. 1:12–18

Evankeliumin edistymiseksi

Tänään on aihetta kiittää. Olisi aihetta kiittää Sinua isä, vieläpä monesta asiasta. Mutta tänään kiitän Sinua erityisesti esirukouksista. Näin ainakin uskon: isä on rukoillut lastensa puolesta, myös minun puolestani. Jumalan sanassa on lukemattomia ihmeellisiä lupauksia siitä, että Herra on hyvä omiaan kohtaan. Hän tahtoo kuulla lastensa rukoukset. Oman elämäni monissa eri vaiheissa olen kokenut, että minut ovat pitäneet pinnalla ne rukoukset, joita Sinä isä olet jo lapsuudessani hiljaa jaksanut huokailla minun puolestani. Herra on kuullut nuokin rukoukset, koska Hän on luvannut niin.

Isä on siis ollut esimerkkinä minulle ja varmaan monelle muullekin kristitylle toimiessaan esirukoilijana. Se on suuri asia. Mutta hänen elämänsä ja työnsä on esimerkki myös ja erityisesti meille nuoremmille sananpalvelijoille: kenellä tahansa meistä paimenvirassa olevista olisi paljon oppimista siitä kärsivällisyydestä, jota isä on osoittanut näinä vuosikymmeninä toimiessaan sananpalvelijan virassa Merimaskussa. Hän on esimerkkinä palvelijasta, joka on monella tavalla osoittanut alttiutta luopua omastaan evankeliumin tähden.

Päivän epistolassa Herra lausuu pyhän Paavalin kautta: ”Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi, niin että koko henkivartioston ja kaikkien muiden tietoon on tullut, että minä olen kahleissa Kristuksen tähden, ja että useimmat veljistä, saaden Herrassa uskallusta minun kahleistani, yhä enemmän rohkenevat pelkäämättä puhua Jumalan sanaa.” (Fil. 1:12-14) Hän puhuu evankeliumin menestyksestä. προκοπὴ τοῦ εὐαγγελίου (prokope tou euangeliou). Se tarkoittaa paitsi evankeliumin menestystä, myös sen edistymistä. Merkillinen sana. Mitä Hän evankeliumin edistymisellä tarkoittaa? Evankeliumihan on itsessään jo valmis ja täydellinen. Se on ilmoitus Jumalan ikuisen Pojan Kristuksen tulemisesta meidän maailmaamme, meidän aikaamme. Evankeliumi on historiallinen tosiasia, joka on ilmoitettu meille sanassa. Se on ihana sanoma: Jumalan Kristus on omaksunut ihmisyyden, kuitenkin ilman syntiä. Evankeliumi on ihmeellinen ilmoitus: Jeesus Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen on historiassa kantanut koko ihmiskunnan synnit, siis ihmisen historiassa tekemät synnit. Hän on kantanut koko sen syntivelan, jolla me olemme ansainneet ikuisen eron Jumalasta. Jeesuksessa Kristuksessa se kaikki on naulittu ristiin, aivan kokonaan. Hänen todellisessa ylösnousemuksessaan ihmisen todellinen kuolema on voitettu kertakaikkiaan. Tätä on evankeliumi. Tämä kaikki on jo kertakaikkisesti tapahtunut.

Ja koska kaikki on näin jo tapahtunut, evankeliumi ei siis myöskään tarvitse mitään edistämistä siinä mielessä, että siitä puuttuisi jotakin. Kristuksen evankeliumi on valmis, se on täytetty, loppuun saatettu, se on muuttumaton ja muuttamaton. Se on yksi ja yhtenäinen, niin kuin Jumalan elävä sana Kristus on yksi, yhtenäinen ja muuttumaton, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ainoa mitä enää tarvitaan, on se, että me itse saisimme omistaa tämän evankeliumin itsellemme ja joka päivä elää sen osallisuudessa. Mutta Kristuksen evankeliumi sisältää tämänkin! Se on ihmeellinen sanoma: Pyhässä kasteessa Herra itse on kastanut minut, itsessäni tuomitun syntisen omaan nimeensä, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Siinä minä olen saanut osakseni kaikki Golgatan aarteet, koko Kristuksen ja syntien anteeksiantamuksen lahjan, Pyhän Hengen lahjan, uskon lahjan, uudestisyntymisen ja iankaikkisen elämän lahjan. Sinäkin olet kasteessasi jo saanut tämän kaiken! Evankeliumi on iloinen ja vapauttava sanoma: Pyhässä sanassaan ja alttarin sakramentissa – kun niitä Jumalan sanan mukaisesti jaetaan – niissä Vapahtajamme Kristus tulee meidän luoksemme joka pyhä, niin, aivan joka päivä. Siinä Hän aina uudestaan antaa anteeksi minun suuret syntini ja sinun. Näin Hän myös pitää meidät yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakuntaruumiinsa yhteydessä.

Ja juuri tähän liittyy nyt myös se evankeliumin edistyminen, josta Herra meille Paavalin kautta tässä puhuu. Evankeliumi itsessään on valmis, mutta sen edistyminen tarkoittaa sitä, että evankeliumi saa tulla yhä useamman syntisen pelastukseksi. Se tapahtuu näin: Jumalan sanaa saarnataan. Sana sanoo: itsessäsi sinä olet syntinen, kuoleman ansainnut. Mutta sitten sana sanoo myös ja nimenomaan: Kristus Jeesus on sovittanut sinun syntisi, Hän on voittanut sinun kuolemasi! Ja tämä muuttumaton ja voimallinen Jumalan sana, tämä ihana sana synnyttää sydämessä uskon Kristukseen. Se ajaa meitä syntisiä kasteelle, se ajaa meitä saarnatuolin ääreen, se ajaa meitä alttarille. Siellä me saamme ottaa vastaan Jumalan muuttumattoman evankeliumin. Ja kun me näin teemme, Kristus itse saa tehdä työnsä meissä. Niin Hänen evankeliuminsa ”edistyy”. Evankeliumi edistyy, kun yhä useammat tulevat Hänen yhteyteensä näiden ihanien ja evankeliumia tulvillaan olevien välineiden kautta, jotka Herra itse sananpalvelijansa välityksellä jakaa meille.

Tässä työssä, Herran lahjojen jakamisessa ei saada pikavoittoja. Työ vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Inhimillisesti katsoen tässä työssä ei saada mitään voittoja. Sananpalvelija joutuu monella tavoin luopumaan omastaan. Joskus hän saa osakseen jopa kahleet, niin kuin Paavalikin tässä epistolassa todistaa. Maailman silmissä evankeliumin jakamisen työ näyttää häpeälliseltä, jopa hölmöltä hommalta. Se kuulostaa tavalliselta ihmisen puheelta. Kun joku kastetaan, se tuntuu märältä ja sen voi pyyhkeellä kuivata. Se näyttää vaatimattomalta, kuivalta leipäpalalta ja pieneltä tilkalta viiniä. Mutta juuri siinä – tässä Kristuksen ristin hullutuksessa – meille syntisille tarjotaan Kristus, ja Hänessä iankaikkisen elämän aarteet. Tämän työnsä Herra tekee sananpalvelijansa välityksellä. Tässä isä on nyt meille hyvänä esimerkkinä. Hän on ottanut vastaan kutsun tähän sananpalvelijan virkaan. Hän on suostunut siihen, vaikka se virka ei tuo mukanaan mitään maallista kunniaa. Tässä virassa hän on sitten myös kärsivällisesti palvellut vuosikymmenten ajan, evankeliumin edistymiseksi. Tästä esimerkistä minä olen tänään kiitollinen.

Tänään on siis aihetta kiittää. On aihetta kiittää erityisesti Jumalaa kaikista Hänen lahjoistaan, jotka Hän on Kristuksessa meille valmistanut ja joita Hän meille niin runsaasti joka päivä sanassaan ja sakramenteissaan tuhlaa. Pysykäämme tästäkin eteenpäin Jumalan puhtaan ja selvän sanan kuulijoina! Siinä luonamme on Kristus, meidän iankaikkinen autuutemme. Aamen.

(Puhe on pidetty juhlatilaisuudessa rovasti Matti Huovisen jäädessä eläkkeelle,  Merimaskussa 9.2.2014.)