Rakkaus on Jumalasta – 1. Joh. 4:7

Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. (1. Joh. 4:7)

Paljon kuulee puhetta rakkaudesta! Monet tuntuvat tarkoittavan rakkaudella jotakin, mitä he itse odottavat saavansa toiselta. Toki rakkauteen kuuluu myös tällainen vastaanottava puoli. Mutta se rakkaus, josta Pyhä Henki tässä puhuu, on lähtökohdiltaan erilaista. Tämän rakkauden keskuksessa ei ole rakastetuksi tuleminen, vaan pikemminkin toisen pyyteetön rakastaminen. Se on jopa koko itsensä antamista toiselle.

Tästä rakkaudesta sana sanoo, että se on Jumalasta. Tätä itsensä antavaa rakkautta ei jumalaton ja itsekäs maailma yleensä tule edes ajatelleeksi, saati pysty sellaiseen. Tällainen rakkaus syntyy siellä, missä ihmiset – itsessään syntiset ja rakkaudettomat – ovat ensin tulleet Jumalan pyyteettömän rakkauden kohteiksi, missä he ovat uskon kautta tulleet osallisiksi Kristuksesta, joka on antanut itsensä heidän syntiensä ja rakkaudettomuutensa sovitukseksi. Itsensä antava rakkaus syntyy niissä, jotka ovat sanan ja kasteen kautta syntyneet uudesti Jumalasta. Se syntyy niissä, jotka saavat näin myös tuntea Jumalan, joka itse on Rakkaus. Lyhyesti sanottuna: Ihmisiä rakastava Jumala on Pojassaan Kristuksessa antanut heille uuden elämän. Tämä on elämää, joka rakastaa edelleen.

Jos sinulta puuttuu rakkautta lähimmäistäsi kohtaan, tunnusta tämä syntisi Jumalalle. Usko sitten myös, että Kristus on tämän rakkaudettomuutesikin sovittanut. Ja pysy edelleen Jumalan sanan äärellä, Hänen rakkautensa kohteena. Niin Hän itse pysyy sinussa. Silloin sinäkin voit rakastaa toisia ihmisiä Hänen rakkaudellaan.

(Lahdessa 16.5.2018.)

Ihana velvollisuus – Room. 13:8

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. (Room. 13:8)

Kun sinä olet kristitty, olet velallinen. Sinulla on velvollisuus täytettävänä. Sinun tulee rakastaa lähimmäisiäsi ja myös käytännössä osoittaa tätä rakkautta heille. Sinun tulee antaa itsestäsi ja omastasi heidän hyväkseen, aivan niin kuin sinä laitat itsesi likoon omankin hyväsi vuoksi. Näin sinun tulee rakastaa lähimmäisiäsi, vaikka et itse kokisi saavasi heiltä mitään vastineeksi. Toisin sanoen: sinun on elettävä Jumalan lain mukaan.

Kuka tällaiseen pystyy? Luonnolliselle, langenneelle ihmiselle tällainen rakastaminen on mahdotonta. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta kristitylle. Miksi? Siksikö, että kristityksi tulleen ihmisen inhimilliset kyvyt olisivat kehittyneet jotekin paremmiksi tai voimallisemmiksi? Ei niin. Kristitty voi rakastaa, sillä hän – omine avuineen vain itseään rakastava ihminen – on tullut ensin Jumalan rakastamaksi. Tähän liittyen Pyhä Henki sanoo: Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1. Joh. 4:10) Kristus on antanut ja uhrannut itsensä kokonaan sovittaakseen sinut, syntisen. Hän on täyttänyt Isänsä lain sinun, lain rikkojan puolesta.

Kun Jumala on meitä näin rakastanut, kun Hän on Pojassaan sovittanut sekä itserakkautemme että rakkaudettomuutemme lähimmäisiämme kohtaan, ja kun Hän yhä edelleen armonvälineissään vuodattaa meille anteeksiantamustaan ja rakkauttaan, olemme mekin velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Tämä on ihana velvollisuus! Se on velvollisuus, jonka vapaaehtoista täyttämistä ihmisiä rakastava Jumala itse tahtoo Henkensä kautta vaikuttaa kaikissa omissaan, myös sinussa.

(Lahdessa 16.5.2018.)

Miten pystyisin rakastamaan? – 1. Joh. 3:16

Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. (1. Joh. 3:16)

Vähän aiemmin apostoli on kirjoittanut: meidän tulee rakastaa toisiamme. Ehkä kysyt: ”Miten minä, syntinen ihminen pystyisin tähän? En minä osaa rakastaa lähimmäistäni niin kuin pitäisi!”

Mutta rakkaus ei ole ensisijaisesti siinä, että sinä rakastit Jumalaa tai lähimmäistäsi. Se on siinä, että Jumala rakasti sinua ja lähetti Poikansa syntiesi sovitukseksi. Kristus onkin nyt kantanut sinun koko rakkaudettomuutesi, itserakkautesi ja aivan kaikki syntisi. Ristillään Hän on sovittanut sen kaiken, lunastanut sinut syntisestä elämästäsi kalliilla verellään. Tästä sinä olet oppinut tuntemaan rakkauden, ja saat joka päivä oppia: kun sinä vielä olit synnin vallassa, Kristus antoi henkensä sinun puolestasi ja koko maailman puolesta. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että Hän antaa henkensä ystäviensä edestä.

Näin sinä olet Jumalan sanasta saanut oppia tuntemaan Hänen rakkautensa Kristuksessa, ja enemmänkin: Kristukseen kastettuna ja uskossa Häneen sinä olet itse tullut osalliseksi Jumalan rakkaudesta. Tänään Herrasi, joka on uhrannut itsensä puolestasi, kutsuu sinua puolestasi antamaan oman ruumiisi eläväksi ja pyhäksi, Jumalan mielen mukaiseksi uhriksi. Hän, joka on sinua rakastanut, kutsuu sinua rakastamaan veljiäsi ja sisariasi, sekä antamaan itsesi heidän hyväkseen. Pysy nyt Kristuksen yhteydessä, Hänen anteeksiantamuksensa ja lahjavanhurskautensa osallisuudessa. Usko, jonka Hän sinussa vaikuttaa, tuottaa sinussa hyviä, Hänen tahtonsa mukaisia hedelmiä. Niistä ensimmäinen on rakkaus.

(Kotona Lahdessa 8.5.2018.)

Kuka on autuas ja hyvä ihminen? – Ps. 112:5

Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan. (Ps. 112:5)

Millainen on autuas ja hyvä ihminen? Psalmistan vastaus on selvä: Sellainen, joka on armollinen ja hyväsydäminen. Sellainen, joka antaa omastaan lainaksi tarvitsevalle ja hoitaa asiansa oikeuden mukaan. Eikö kuulostakin hyvältä? Tämän voinee hyväksyä kuka tahansa, ei-kristittykin.

Mutta entä jos kysytään: kuka sellainen mies sitten on? Jos pysähdyt miettimään tätä asiaa, huomaat melko pian, että sinä et täytä näitä vaatimuksia. Ehkä tosin olet joskus lainannut omastasi tarvitsevalle. Ehkä olet myös pyrkinyt toimittamaan asiasi oikein. Mutta etkö kuitenkin sydämessäsi ole usein armoton ja kova lähimmäistäsi kohtaan? Etkö ole myös itsekäs, halukas laittaamaan oman etusi totuuden ja oikeuden edelle?

Kuka siis on se autuas ja hyvä mies, josta psalmi puhuu? Raamatun on vastaus selvä: yksin Jeesus Kristus! Muita itsessään autuaita ja hyviä ei maailmassa olekaan. Mutta juuri Hän todella on sellainen. Kristus on täynnä armoa ja hyväsydämisyyttä sinua armotonta ja kovasydämistä kohtaan. Hän on tullut antamaan tarvitsevalle, eikä ainoastaan lainaksi. Hän on tullut antamaan itsensä kokonaan sinun, Hänen sovitustaan tarvitsevan edestä. Hän on täyttänyt Jumalan oikeuden sinun, rikkojan puolesta. Hän on täyttänyt Isänsä pelastustahdon, lunastanut sinut synneistäsi verellään.

Kun sinut on kasteessa puettu Kristukseen, on kaikesta Hänen omastaan tullut sinun omaasi. Sinä olet tullut osalliseksi Hänen autuudestaan, pyhyydestään ja vanhurskaudestaan. Kun uskot  Kristukseen, olet autuas Hänessä tänään ja iankaikkisesti!

(Kotona Lahdessa 7.5.2018.)

Mistä usko tulee? – Room. 10:17

Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. (Room. 10:17)

Oletko sinä joskus tuskaillut uskosi heikkoutta? Oletko pohtinut, mahtaako sinulla enää olla lainkaan uskoa Jeesukseen? Pohdintasi on aivan aiheellinen, eihän kukaan pelastu ilman uskoa Häneen.

Saat kuitenkin muistaa, että pelastava, kristillinen usko ei koskaan voi nousta sinusta itsestäsi. Omine edellytyksinesi et myöskään voi pitää uskoasi yllä. Päinvastoin: Itsessäsi sinä olet kokonaan syntinen. Sen vuoksi, mikäli asia sinusta riippuisi, et varmasti ikinä uskoisikaan Jeesukseen, etpä edes haluaisi uskoa Häneen.

Älä siksi jää katsomaan omiin mahdollisuuksiisi! Käännä sen sijaan sydämesi korvat sinne, mistä todellinen kristillinen usko tulee. Usko tulee kuulemisesta – oikeastaan tarkemmin käännettynä ”sanomasta” tai ”saarnasta”. Saarnalla ei tässä tarkoiteta mitä tahansa inhimillistä jutustelua, vaan sitä sanomaa, joka on Kristuksen sanan kautta. Kyse on siis Jumalan pyhimmästä evankeliumista. Tämän saarnatun ja veteen liittyneen sanansa välityksellä Jumala on lahjoittanut sinullekin uskon. Juuri tämän evankeliuminsa sanan ja sen saarnan välityksellä Hän myös tahtoo pitää uskosi yllä.

Kun siis tunnet heikkoutesi, kun maailma houkuttelee, perkele syyttää ja syntisyytesi kauhistaa, kuule aina Jumalan sanaa. Sana sanoo, että ristillään Jeesus Kristus on voittanut sinun syntisi, kuolemasi sekä sinua ahdistavan vihollisesi. Tänäänkin Hän tahtoo pyhän ja vaikuttavan sanansa välityksellä tuoda sinulle täyden anteeksiantamuksen sekä vahvistaa uskoasi. Kuule siksi säännöllisesti Herrasi sanaa. Vastuu muusta on Hänen.

(Kotona Lahdessa 7.5.2018.)

Kristityt – maailman valo? – Matt. 5:14–15

Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. (Matt. 5:14–15)

Jeesus kutsuu omiaan maailman valoksi. Onko sinusta tuntunut, että tuot valoa tähän maailmaan ja lähimmäistesi elämään? Etkö pikemminkin ole huomannut, miten sinussa oleva synti ja pimeys tahtoo synkentää niin oman elämäsi kuin läheistesikin elämän?

Jeesus ei kuitenkaan valehtele. Hänen omansa, kristityt ovat maailman valo. He eivät kuitenkaan ole sitä itsessään. Herra vertaakin heitä lamppuun. Lampun ominaisuuksiin kuuluu, että se täytyy ensin sytyttää, jotta se alkaisi valaista. Näin on myös ihmisten kohdalla. Luonnostaan ihmiset ovat syntisiä, eikä ole olemassa ainoatakaan, joka omine edellytyksineen loistaisi jumalallista valoa. Mutta Kristus on varsinainen maailman Valo. Häneen kastettuna ja uskon kautta sinäkin olet saanut anteeksi kaiken syntisi ja pimeytesi. Saarnatun ja kasteveteen liittyneen evankeliumin välityksellä Pyhä Henki on valaissut sinut lahjoillaan, sekä pyhittänyt sinut oikeassa uskossa. Näin olet myös tullut osalliseksi kaikesta, mikä Kristuksen on. Juuri siksi Hän, maailman Valo, voi kutsua myös sinua maailman valoksi. Kun elät Hänessä, saat Hänen armostaan loistaa Hänen valoaan ihmisten edessä.

Tämä tapahtuu myös ja nimenomaan Kristuksen Kirkossa. Kirkko monine jäsenineen on kuin kaupunki, joka lukuisine valaistuine ikkunoineen loistaa ylhäällä vuorella, keskellä maailman pimeyttä. Vaikka seurakunta olisi pienikin, Kristuksessa se kuitenkin loistaa Hänen valoaan, ja niin kutsuu yhä uusia ihmisiä kuoleman pimeydestä Hänen iankaikkiseen kirkkauteensa.

(Kotona Lahdessa 7.5.2018.)

Mistä janoinen saa vettä? – Joh. 4:14

mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. (Joh. 4:14)

Kun elimistön vesipitoisuus laskee, Jumalan siihen luoma järjestelmä ilmoittaa, että nestetasapaino pitäisi palauttaa. Syntyy janon tunne. Se saa ihmisen kysymään mistä voisi saada vettä. Tietyssä mielessä maailma on toki aivan täynnä vettä. Sitä on merissä, maan alla, pilvissä, sateessa, lumessa, maantien lammikoissakin. Tämä ei kuitenkaan vielä auta janoista. Hänen täytyy löytää paikka, mistä voi saada vettä juotavakseen, vaikkapa lähde, kaivo tai vesihana.

Jeesus puhuu tässä toisenlaisesta janosta, hengellisestä. Hän puhuu myös vedestä, jota itse tähän janoon antaa. Tällä Hän tarkoittaa Pyhää Henkeään. Ilman Herran Henkeä ihminen nääntyy hengelliseen nestehukkaan. Tässä tilassa olevaa ihmistä ei auta se, että kolmiyhteinen Jumala – siis myös Pyhä Henki – on kaikkivaltiudessaan kaikkialla läsnä. Hengellisesti janoisen täytyy löytää paikka, mistä voi saada Pyhän Hengen itselleen. Kaste on se paikka, jossa Jeesus antaa janoiselle Henkensä juotavaksi (1. Kor. 12:13). Kun Pyhä Henki kasteessa tulee ihmiseen, vaikuttaa Hän tässä myös uuden hengellisen elämän. Se, joka tämän lahjan saa, ei tarvitse enää uutta juomista, uutta kastetta. Pyhä Henki on tullut hänen päälleen jäädäkseen, asumaan hänen sydämessään.

Sinullekin Jeesus on kasteessa antanut Pyhän Hengen lahjan. Pysy nyt jatkuvasti Jumalan henkäyttämän sanan äärellä ja palaa aina parannuksessa kasteesi armoon! Niin Henki pysyy sinussa, etkä ikinä janoa.

(Lahdessa 17.4.2018.)

Uskoa ja totuuden tuntemista varten – Tiit. 1:1

Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista varten, joka on jumalisuuden mukainen. (Tiit. 1:1)

Paavali ei itse keksinyt ryhtyä saarnaamaan ja opettamaan. Hän sai virkansa Kristukselta. Mitä varten? Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista varten, joka on totuuden mukainen. Apostolin tehtävänä ei siis ollut palvella itseään tai julistaa omia ajatuksiaan saati sitä, mitä kuulijat mahdollisesti toivoivat saavansa kuulla.

Nykyäänkään ei kukaan Kristuksen sananpalvelijoista sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu heidät (vrt. Hebr. 5:4). Miten se tapahtuu? Kun Kristuksen seurakunta Hänen sanansa mukaan kutsuu pastorin, Kirkon Herra itse kutsuu hänet seurakuntansa kautta. Nykyäänkin tämä virka uskotaan siihen sopiville miehille, mutta ei siksi, että he sillä palvelisivat itseään taikka saarnaisivat omiaan. Virka uskotaan heille sitä varten, että ihmiset, jotka eivät tunne totuutta, oppisivat tuntemaan Jumalan sanan totuuden. Virka uskotaan heille sitä varten, että uskosta ja pelastuksesta osattomat saisivat Jumalan saarnatun sanan ja kastevedestä läpimärän sanan kautta tulla osallisiksi uskon lahjasta ja pelastuksesta.

Sinunkin kotiseurakuntaasi on Kirkon Herra asettanut pastorin. Hänet on asetettu virkaansa koko seurakuntaa, siis myös sinua varten. Hänen tehtävänsä on olla Jumalan palvelija, että sinä saisit kasvaa Jumalan ja Hänen armonsa tuntemisessa, että sinulla synnissäsi ja hädässäsi olisi usko Kristukseen, kaiken syntisi ja hätäsi kantajaan. Tutustu siis pastoriisi. Pyydä häntä rukoilemaan puolestasi. Käytä ripin lahjaa. Käy messussa. Näin Kristus itse palvelee sinua lahjoillaan!

(Lahdessa 12.4.2018.)

Kaste liittää seurakuntaan – Gal. 3:28

Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. (Gal. 3:28)

Juuri tämän jakeen edellä apostoli on kirjoittanut kuuluisat sanat: Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. (Gal. 3:27) Näiden sanojen äärellä puhutaan usein siitä, mitä pyhän kasteen sakramentti yksittäisen ihmisen kohdalla tarkoittaa. Hyvä niin, sillä kyllä teksti toki juuri tästä puhuukin: Kasteessa kaikki se, mikä kuuluu sinun isiltä perittyyn, langenneeseen luontoosi, on Jumalan edessä peitetty. Kristus on peittänyt sen, ja enemmänkin: Hän itse on tullut sinun synnynäisen syntisyytesi ja saastaisuutesi verhoksi. Kun sinut siis on kasteessa puettu Kristukseen, saat olla osallinen Hänen synnittömyydestään, puhtaudestaan ja vanhurskaudestaan. Kaikki se, mikä on Kristuksen, on luettu sinun omaksesi!

Nyt käsillä oleva jae puolestaan osoittaa, mitä Kristukseen kastettuna oleminen tarkoittaa yhteisöllisessä mielessä. Toisin kuin joskus on sanottu, tämä jae ei puhu siitä, että kristittyjen välillä ei olisi mitään ajallisia tai inhimillisiä eroja. Tässä ei myöskään ole kyse kahden eri sukupuolen häivyttämisestä, taikka niiden välisen luonnollisen erilaisuuden tyhjäksi tekemisestä. Mitä Pyhä Henki sitten näillä sanoilla tarkoittaa? Ensiksi Hän tarkoittaa, että oli syntyperämme tai yhteiskunnallinen asemamme mikä tahansa, taikka sukupuolemme kumpi tahansa, Kristuksessa kaikki meidät itsessämme syntiset on tehty yhtä lailla Jumalalle kelpaaviksi. Toiseksi Hän tarkoittaa, että meidät monin tavoin erilaiset, sekä erilaisia hyviä lahjoja ja tehtäviä omaavat on kasteen kautta tehty yhdeksi Kristuksessa. Mistä ”yhdestä” Hän puhuu? Seurakunnasta, joka on Kristuksen hengellinen Ruumis. Juuri siksi Hän myös edellä puhuu monista ihmisistä, kun Hän sanoo: Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.

Kaiken kaikkiaan: Kun sinut on kasteessa puettu Kristukseen ja uskot Häneen, saat elää armosta Jumalalle kelpaavana. Saat elää kätkettynä Kristukseen ja Hänen kanssaan, sekä kaikkien yhtä lailla Kristusta tarvitsevien ja Hänessä pyhitettyjen veljiesi ja sisariesi kanssa.

(Työpöydän ääressä Lahdessa 7.3.2018.)

Karta kaikkea pahan vaikutusta! – 1. Piet. 5:9

Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. (1. Piet. 5:9)

Voi olla, että kristittyjä pidetään joskus vähän hankalina tyyppeinä, jotka lähinnä vastustavat erilaisia asioita. Tässä tekstissä itse apostolikin kehottaa seurakuntaa nimenomaan vastustamaan. Näin tehdessään hän ei kuitenkaan puhu mitään inhimillisestä vastustamisenhalusta tai yleisen negatiivisen asenteen omaksumisesta. Apostoli puhuu siitä, että on olemassa paha, itseään Jumalaa vastustamaan noussut voima. Perkele ei ole ainoastaan ruma sana ihmisten suussa, ei myöskään mikään taruolento. Useimmiten silmille näkymättömänäkin hän on aivan todellisesti olemassa oleva, persoonallinen paha. Koska perkele vihaa ja vastustaa kaikkivaltiasta, hyvää Jumalaa, vihaa ja vastustaa hän myös niitä, jotka ovat Jumalan omia. Hän siis vainoaa kristittyjä ja käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. (1. Piet. 5:8) Juuri tätä pahaa vihollista apostoli nyt kehottaa kristittyjä vastustamaan.

Mutta millaista perkeleen vastustaminen käytännössä oikein voisi olla? Asian ymmärtämistä saattaa ehkä auttaa, kun kuulemme miten Jerusalemin piispa ja kirkkoisä Kyrillos (n. 315–387) kehottaa kasteelle valmistautuvia. Hän sanoo: ”Mutta karta kaikkea perkeleellistä vaikutusta” (Catechesis IV 37).

Vihollisen työn ja vaikutuksen karttaminen edellyttää kristityltä ensinnäkin sitä, että hän tietää, minkälaisiin asioihin perkele tahtoo Jumalan omat houkutella. Mitä nämä asiat sitten ovat? Kun avaat katekismuksestasi kymmenen käskyä selityksineen, löydät niistä Jumalasi pyhän tahdon. Hänen pyhä tahtonsa on juuri se, jonka vastustamiseen vihollinen tahtoo sinutkin houkutella. Kymmenen käskyn äärellä käy hyvin pian selväksi, että me kaikki ihmiset olemme luonnostamme syntisiä ja siksi myös taipuvaisia kaikkiin mahdollisiin synteihin. Samalla voi myös olla, että yhdellä meistä on suurempi taipumus joihinkin tiettyihin lankeemuksiin, toisella taas toisenlaisiin. Juuri näihin heikoimpiin kohtiin vihollinen yleensä tahtoo iskeä. Aivan niin kuin maanpuolustuksessa on tärkeää olla jo etukäteen tietoinen oman puolustuslinjan heikoista kohdista, jotta linja voidaan taistelussakin pitää, on samoin myös kristitylle tärkeää oppia tuntemaan omia heikkoja kohtiaan jo ennen kiusausten tuloa, jotta voi olla valmiina joutuessaan perkeleellisen vaikutuksen kohteeksi. Valitettavasti tällaista itsensä tuntemista opitaan usein lähinnä kantapään kautta, kun kiusauksissa nähdään, mistä oma puolustuslinja helpoiten pettää.

Toiseksi, kristityn on syytä pyrkiä olemaan jo etukäteen selvillä myös siitä, minkälaisten asioiden kautta perkele tahtoo hänen elämässään vaikuttaa ja tehdä tuhotyötään. On hyvä kysyä itseltään: Mitä ovat ne nimenomaiset välineet, joiden avulla vihollinen murtaa tahtoo minun heikot kohtani? Nuo mahdolliset vuotokohdat on syytä pyrkiä tukkimaan jo etukäteen päätetyillä strategioilla. Yleensä hyvin yksinkertaiset ja käytännölliset ratkaisut riittävät. Jos olet esimerkiksi taipuvainen juopumuksen syntiin, älä edes mene kaupan oluthyllylle. Jos olet taipuvainen silmien syntiin, älä katso tiettyjä televisio-ohjelmia – tai tee niin kuin entinen lähetyssaarnaaja: myy televisiosi! Ole myös valmis kiusauksen tullessa laittamaan heti tietokoneesi kiinni ja lähtemään vaikka kävelylle. Jos taas olet taipuvainen ahneuteen, älä pelaa rahapelejä. Tietenkin voitaisiin luetella lukemattomia muitakin esimerkkejä. Keskeistä on kuitenkin tämä: Taistelijan on pyrittävä olemaan valmiina tuntemaan paitsi omia heikkoja kohtiaan myös vihollisensa strategioita, vieläpä hyvissä ajoin ennen hyökkäyksen alkamista. Muutoin on usein liian myöhäistä.

Jotta muistaisimme, miten vakavasta asiasta tässä on kysymys, on myös tiedettävä mihin päämäärään perkele tahtoo ihmiset juonillaan johdattaa. Katekismuksessa on selvästi kirjoitettuna myös hänen jumalattoman tahtonsa noudattamisen päämäärä: ”Jumala uhkaa rangaistuksella kaikkia, jotka rikkovat hänen käskynsä.” (Vähä katekismus I 22)

Erinomainen ja pettämätön strategia perkeleen vastustamiseen on Isä meidän -rukouksen rukoileminen. Siinä me kaiken muun hyvän lisäksi pyydämme taivaalliselta Isältä Hänen pyhän tahtonsa tapahtumista elämässämme. Kääntäen tämä tarkoittaa sen pyytämistä, että elämässämme ei tapahtuisi perkeleen sen paremmin kuin oman lihammekaan tahto. Isä meidän -rukouksessa me myös tunnustamme Jumalalle syntisyytemme, siis sen kaiken, mikä tekee meidät alttiiksi perkeleen hyökkäyksille ja millä olemme myös ansainneet itsellemme Jumalan ikuisen rangaistuksen. Tässä pyhässä ja jumalallisessa rukouksessa me pyydämme vielä, että Isä antaisi meille meidän kaikki syntimme anteeksi. Isä meidän -rukouksen rukoileminen uskossa – siis luottaen, että rakas taivaallinen Isä tahtoo Poikansa tähden kuulla rakkaiden lastensa rukoukset ja armossaan vastata niihin – on juuri sitä perkeleen vastutamista lujina uskossa, josta apostoli puhuu.

Tämän lisäksi on vielä syytä kuulla piispa Kyrilloksen neuvoa, kun hän vielä kehottaa kasteelle tulevia varjella sieluaan ”jumalallisten sanojen lukemisilla”. Jumalan sana – yhtäältä laki, joka osoittaa syntimme, ja toisaalta Kristuksen evankeliumi, joka antaa synnit anteeksi – on se kirkas valo, jota vihollinen joukkoineen ei voi kestää.

Kun me käytämme näitä taisteluvälineitä – Jumalan sanaa, rukousta, syntien tunnustamista ja anteeksi uskomista Kristuksen tähden – joutuu perkele väistymään. Itsessämme me toki olemme mitä olemme, mutta Kristukseen kastettuina ja Häneen uskovina me saamme olla osalliset Hänen pyhyydestään ja vanhurskaudestaan. Saamme olla myös varmoja: Kristus on kuolemassaan ja ylösnousemisessaan voittanut meidän syntimme, kuolemamme ja meitä vainoavan perkeleen vallan!

(Kotona Lahdessa 28.2.2018.)