1. adventtisunnuntai (2. vsk), 1. Piet. 1:7–12

Jeesus tulee! Tuletko sinä?

Johdanto

Muistatko sinä mikä on ensimmäisen adventtisunnuntain keskeinen teema? Se on tietenkin tämä: Jeesus tulee. Tässä saarnassa puhun teille kolmesta asiasta: Ensiksi puhun päivän pääasiasta, Herramme Jeesuksen tulemisesta ihmisten luo. Toiseksi totean, että paikallisuus edellyttää tulemista. Kolmanneksi puhun ihmisen tulemisesta Jeesuksen luo.

Jeesus tulee kansansa luo

Ensiksi siis: Jeesus tulee. Tästä me pastorit joka vuosi ensimmäisenä adventtisunnuntaina saarnaamme. Me saarnaamme Jumalan Pojasta, joka ratsasti Jerusalemiin, oman kansansa keskuuteen. Me emme sano, että ihmiset olisivat tulleet Jeesuksen luo, vaan että Jeesus tuli heidän luokseen. Mutta mitä varten Jeesus halusi tulla? Sitä varten, että Hän, synnitön Jumalan Poika kantaisi kansansa synnit, ja sitten näiden syntien kantajana kärsisi myös niiden koko rangaistuksen. Jeesus halusi tulla, että Hän voisi kuolla ristillä kansansa syntien edestä ja valmistaa heille vapahduksen heidän synneistänsä (Matt. 1:21). Miksi Herra Jeesus halusi tulla kansansa luo tekemään kaiken tämän? Sitä varten, että Hänen kansansa ei voinut pelastaa itseään synnin vallasta ja siten tulla Jumalan luo. Mutta Jumalan Poikapa saattoikin tulla heidän luoksensa ja pelastaa heidät. Jeesus halusi ratsastaa Jerusalemiin, että Hän ruumiinsa ja verensä uhrissa sovittaisi paitsi vanhan liiton kansan synnit myös aivan koko maailman synnit (1. Joh. 2:2) ja ottaisi ne pois (Joh. 1:29).

Näin Jeesus onkin nyt tehnyt! Hän, taivaallinen Kuningas on ratsastanut oman kansansa ja koko maailman luokse nöyränä, Herran kärsivänä palvelijana. Hän on kantanut kaikki sinunkin syntisi. Hän on kärsinyt niiden rangaistuksen ja kuollut ristillä sinun syntiesi sovitukseksi. Hän on myös noussut ylös haudasta. Siksi me saarnaamme: sinun kaikki syntisi on sovitettu!

Mutta ensimmäisenä adventtisunnuntaina me katsomme Jeesuksen tulemista myös toisesta näkökulmasta. Me saarnaamme, että Jeesus tahtoo tulla syntisten ihmisten luokse tänäänkin. Mitä varten Hän haluaa tulla? Siksi, että vielä nytkin yhä uudet ihmiset pääsisivät luopumuksensa ja sen hirmuvaltojen alta vapauteen, sisälle Hänen elämäänsä. Jeesus haluaa tulla myös tuodakseen sinulle, kristitylle – samanaikaisesti vanhurskaalle ja syntiselle – ristin työnsä hedelmän, kaikkien syntiesi anteeksiantamuksen. Herra Jeesus tahtoo tulla tänäänkin, että sinä saisit yhä uudestaan syntisi anteeksi ja niiden sijaan vanhurskauden, kuolemasi sijaan elämän.

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina me saarnaamme vielä siitäkin, millä tavalla Herra Jeesus tahtoo tänään tulla meidän luoksemme lahjoineen. Aivan niin kuin Hän käski opetuslapsiaan tuomaan Hänelle kulkuvälineeksi tavallisen varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut (Mark. 11:2), samoin Jeesus tänäänkin käskee sananpalvelijoitaan tuomaan Hänelle tavallista vettä. Hän pyhittää tämän veden sanallaan ja tulee sitten sen välityksellä uudestisyntymättömän ihmisen luo, antamaan hänelle uudestisyntymisen pesun (Tiit. 3:5). Samoin Jeesus käskee sananpalvelijoitaan myös tuomaan tavallista viiniä ja leipää. Hän pyhittää nämä elintarvikkeet sanallaan ja antaa sitten niiden välityksellä ruumiinsa ja verensä tulla kristittyjensä nautittaviksi, heidän syntiensä anteeksiantamiseksi ja iankaikkiseksi elämäkseen.

Rakkaat ystävät, näitä asioita me pastorit saarnaamme jokaisena ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Niin meidän tuleekin tehdä, sillä mikä olisikaan ihanampi evankeliumi kuin se, että itse Jumalan Poika tulee syntisten ihmisten luo, että nämä saisivat syntinsä anteeksi? Siksi minäkin olen saarnannut teille näistä asioista monet kerrat näiden kuluneen seitsemän ja puolen vuoden aikana, niin ensimmäisenä adventtina kuin muinakin pyhäpäivinä.

Tuleminen edellyttää paikallisuutta

Saarnan toisessa osassa totean lyhyesti: paikallisuus edellyttää tulemista. Mutta mitä ihmettä tämä tarkoittaa?

Niin kuin jo edellä kuulimme, pääasiallinen syy Jeesus tulemiseen ihmisten luo on siis siinä, että syntiset ihmiset eivät voi omine neuvoineen tulla Jumalan luo ja Hänen yhteyteensä. Mutta on myös toinen syy Jeesuksen tulemiseen ihmisten luo. Tämä syy on siinä, että ihmiset ovat paikallisuuteen sidottuja olentoja. Sinunkin olemisesi ja elämäsi on välttämättä sidottu johonkin paikkaan. Siksi lapset kysyvät isältään: ”Missä äiti on?” Isä vastaa: ”Äiti on kaupassa.” Tai sinä voit kysyä Teemun morsiamelta: ”Onko Teemu vielä töissä?” ja hän vastaa: ”On, se mies tekee kovasti töitä.” Tällä tavalla me ihmiset siis olemme aina jossakin tietyssä paikassa. Siksi myös Jeesuksen täytyy tulla tiettyyn paikkaan, jotta voisi tulla meidän luoksemme.

Sen vuoksi evankeliumi ei kerrokaan meille, että Herramme olisi käyttänyt jumalallista voimaansa lähettääkseen kansalleen jotakin virtuaalista viestiä syntien sovituksesta, jonka kaikki henkiolennot olisivat voineet ottaa vastaan paikasta riippumatta. Raamattu opettaa, että ihmiset eivät ole vain kaasumaisia henkiolentoja, vaan sekä aineettomasta sielusta että aineellisesta ruumiista koostuvia ihmeellisiä luomuksia. Siksi tämän päivän evankeliumi kertookin, että Israelin maassa juutalaisen kansan pojaksi syntynyt Jumalan Poika ratsasti aasilla maansa pääkaupunkiin, koska Hänen oli määrä kuolla siellä kansansa puolesta. Näin Hän tuli ihmisten luo, sinne, missä ihmiset olivat.

Samalla tavoin Jeesus tekee tänäänkin: messussa Hän tulee meidän luoksemme armonvälineissään ensinnäkin siksi, että me ihmiset tietäisimme, mistä me saamme Hänet omaksemme kaikkine lahjoineen, ja toiseksi sen vuoksi, että me sitten myös aivan käytännössä saisimme Hänet omaksemme. Jeesus tulee keskellemme, koska me olemme täällä. Tämä on iloinen ja hyvä sanoma!

Tuletko sinä Jeesuksen luo?

Kolmanneksi, tästä ilosanomasta seuraa luovuttamattoman tärkeä kysymys: jos ja kun Jeesus on tullut ja yhä tulee sinun luoksesi, tuletko sinä Hänen luokseen? Toisin sanoen: tuletko sinä siihen paikkaan, minne Jeesus sinua palvellakseen tulee?

Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: tulla tai olla tulematta. Jumala on antanut sinulle täyden vapauden päättää itse miten tällaisissa asioissa toimit. Älä kuitenkaan tee niin kuin ne juutalaiset, jotka loukkaantuivat Jeesuksen puheeseen Hänen ruumiillisuudestaan sekä Hänen ruumiinsa ja verensä nauttimisesta. Heistähän sana sanoo: Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. (Joh. 6:66) Jeesus oli tullut näiden ihmisten luokse kaikkine lahjoineen. Kuitenkin he, paikallisuuteen sidotut ihmiset eivät enää halunneet olla siinä paikassa missä Jeesus oli. Ethän sinä tee niin! Älä halveksi Jeesusta tai Hänen tulemistaan sinun luoksesi, vaikka tämä tulemisen tapa sinun tähtesi onkin sitoutunut sellaiseen alhaiseen ja tavalliseen muotoon, johon luonnollinen ihminen ei mielisty (Jes. 53:2b) – suulliseen sanan saarnaan, kasteen vesimaljaan, ehtoollisen kuivaan leipään ja viinitilkkaan.

Kuule sen sijaan, mitä Pyhä Henki tämän ensimmäisen adventtisunnuntain epistolassa saarnaa. Vaikka Herramme Jeesus meidän tähtemme sitookin tulemisensa ihmisen suulla saarnattuun sanaan, tämä Hänen sanansa kuitenkin on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet (1. Piet. 1:12b). Kun siis Kristuksen sananpalvelijaksi asetettu mies – oli hän nuori tai kokeneempi, ilmaisultaan rauhallinen tai voimakas – saarnaa tätä Pyhän Hengen henkäyttämää ilmoitussanaa (2. Tim. 3:16), hän julistaa evankeliumia sinulle taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä. Siinä evankeliumin sanassa Herra Jeesus on itse läsnä ja tulee luoksesi.

Kääntäen tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että mikäli sinä jatkuvasti päätät jäädä tulematta tämän pyhän evankeliumin sanan kuuloon, sinä päätät jäädä pois sieltä, mihin Jeesus sinun pelastuksesi tähden tulee. Näin sinä jäät ilman Jeesusta ja Hänen lahjojaan. Samalla tulet vastustaneeksi myös itseään Pyhää Henkeä, sitoutuuhan Hän sinun, paikallisuuteen sitoutuneen ihmisen vuoksi nimenomaan tähän ilmoitussanaan, sen korvin kuultavaan saarnaan ja sen pyhittämiin sakramentteihin.

Älä siis jää sunnuntaiaamuna kotiin nukkumaan, vaikka lihasi kehottaakin sinua laiskotteluun. Tule kirkkoon! Tule tänne, koska Jeesus itse tulee tänne. Hän tulee tänne nimenomaan sitä varten, että sinulla, Hänen kalliisti lunastamallaan ihmisellä olisi täysi syntien anteeksiantamus ja ikuinen elämä Hänessä. Tule siis sinne, mihin Jeesuskin tulee. Muualta sinä et näitä Herran lahjoja itsellesi saa, mutta Kirkossaan Herra Jeesus on läsnä ja jakaa kaikki lahjansa sinulle ja koko rakkaalle seurakunnalleen runsain määrin.

Jeesuksen tulemisen evankeliumissa on kyse niin suuresta asiasta, että Pyhä Henki lausuu vielä: siihen enkelitkin halajavat katsahtaa. (1. Piet. 1:12c) Kuulitko miten ihmeelliseen arvoasemaan Jeesuksen tuleminen korottaa meidät? Herramme tuleminen meidän luoksemme, sekä se pyhyys ja ikuinen elämä, josta Hän tekee meidät osallisiksi – tämä evankeliumi on niin suuri ja ihmeellinen, etteivät edes Jumalan pyhät enkelit tavoita sen koko syvyyttä. Siksi he haluaisivat päästä luomaan edes silmäyksen näihin asioihin. Sen sijaan meidät tästä kaikesta osallisiksi tekee Jumalan Poika Jeesus Kristus, joka on tullut meidän luoksemme ja yhä tulee. Tämän kaiken meille suokoon Hän, armollinen Herramme ja Vapahtajamme, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa, aina ja ikuisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 1.12.2019.)

Karta kaikkea pahan vaikutusta! – 1. Piet. 5:9

Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää. (1. Piet. 5:9)

Voi olla, että kristittyjä pidetään joskus vähän hankalina tyyppeinä, jotka lähinnä vastustavat erilaisia asioita. Tässä tekstissä itse apostolikin kehottaa seurakuntaa nimenomaan vastustamaan. Näin tehdessään hän ei kuitenkaan puhu mitään inhimillisestä vastustamisenhalusta tai yleisen negatiivisen asenteen omaksumisesta. Apostoli puhuu siitä, että on olemassa paha, itseään Jumalaa vastustamaan noussut voima. Perkele ei ole ainoastaan ruma sana ihmisten suussa, ei myöskään mikään taruolento. Useimmiten silmille näkymättömänäkin hän on aivan todellisesti olemassa oleva, persoonallinen paha. Koska perkele vihaa ja vastustaa kaikkivaltiasta, hyvää Jumalaa, vihaa ja vastustaa hän myös niitä, jotka ovat Jumalan omia. Hän siis vainoaa kristittyjä ja käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. (1. Piet. 5:8) Juuri tätä pahaa vihollista apostoli nyt kehottaa kristittyjä vastustamaan.

Mutta millaista perkeleen vastustaminen käytännössä oikein voisi olla? Asian ymmärtämistä saattaa ehkä auttaa, kun kuulemme miten Jerusalemin piispa ja kirkkoisä Kyrillos (n. 315–387) kehottaa kasteelle valmistautuvia. Hän sanoo: ”Mutta karta kaikkea perkeleellistä vaikutusta” (Catechesis IV 37).

Vihollisen työn ja vaikutuksen karttaminen edellyttää kristityltä ensinnäkin sitä, että hän tietää, minkälaisiin asioihin perkele tahtoo Jumalan omat houkutella. Mitä nämä asiat sitten ovat? Kun avaat katekismuksestasi kymmenen käskyä selityksineen, löydät niistä Jumalasi pyhän tahdon. Hänen pyhä tahtonsa on juuri se, jonka vastustamiseen vihollinen tahtoo sinutkin houkutella. Kymmenen käskyn äärellä käy hyvin pian selväksi, että me kaikki ihmiset olemme luonnostamme syntisiä ja siksi myös taipuvaisia kaikkiin mahdollisiin synteihin. Samalla voi myös olla, että yhdellä meistä on suurempi taipumus joihinkin tiettyihin lankeemuksiin, toisella taas toisenlaisiin. Juuri näihin heikoimpiin kohtiin vihollinen yleensä tahtoo iskeä. Aivan niin kuin maanpuolustuksessa on tärkeää olla jo etukäteen tietoinen oman puolustuslinjan heikoista kohdista, jotta linja voidaan taistelussakin pitää, on samoin myös kristitylle tärkeää oppia tuntemaan omia heikkoja kohtiaan jo ennen kiusausten tuloa, jotta voi olla valmiina joutuessaan perkeleellisen vaikutuksen kohteeksi. Valitettavasti tällaista itsensä tuntemista opitaan usein lähinnä kantapään kautta, kun kiusauksissa nähdään, mistä oma puolustuslinja helpoiten pettää.

Toiseksi, kristityn on syytä pyrkiä olemaan jo etukäteen selvillä myös siitä, minkälaisten asioiden kautta perkele tahtoo hänen elämässään vaikuttaa ja tehdä tuhotyötään. On hyvä kysyä itseltään: Mitä ovat ne nimenomaiset välineet, joiden avulla vihollinen murtaa tahtoo minun heikot kohtani? Nuo mahdolliset vuotokohdat on syytä pyrkiä tukkimaan jo etukäteen päätetyillä strategioilla. Yleensä hyvin yksinkertaiset ja käytännölliset ratkaisut riittävät. Jos olet esimerkiksi taipuvainen juopumuksen syntiin, älä edes mene kaupan oluthyllylle. Jos olet taipuvainen silmien syntiin, älä katso tiettyjä televisio-ohjelmia – tai tee niin kuin entinen lähetyssaarnaaja: myy televisiosi! Ole myös valmis kiusauksen tullessa laittamaan heti tietokoneesi kiinni ja lähtemään vaikka kävelylle. Jos taas olet taipuvainen ahneuteen, älä pelaa rahapelejä. Tietenkin voitaisiin luetella lukemattomia muitakin esimerkkejä. Keskeistä on kuitenkin tämä: Taistelijan on pyrittävä olemaan valmiina tuntemaan paitsi omia heikkoja kohtiaan myös vihollisensa strategioita, vieläpä hyvissä ajoin ennen hyökkäyksen alkamista. Muutoin on usein liian myöhäistä.

Jotta muistaisimme, miten vakavasta asiasta tässä on kysymys, on myös tiedettävä mihin päämäärään perkele tahtoo ihmiset juonillaan johdattaa. Katekismuksessa on selvästi kirjoitettuna myös hänen jumalattoman tahtonsa noudattamisen päämäärä: ”Jumala uhkaa rangaistuksella kaikkia, jotka rikkovat hänen käskynsä.” (Vähä katekismus I 22)

Erinomainen ja pettämätön strategia perkeleen vastustamiseen on Isä meidän -rukouksen rukoileminen. Siinä me kaiken muun hyvän lisäksi pyydämme taivaalliselta Isältä Hänen pyhän tahtonsa tapahtumista elämässämme. Kääntäen tämä tarkoittaa sen pyytämistä, että elämässämme ei tapahtuisi perkeleen sen paremmin kuin oman lihammekaan tahto. Isä meidän -rukouksessa me myös tunnustamme Jumalalle syntisyytemme, siis sen kaiken, mikä tekee meidät alttiiksi perkeleen hyökkäyksille ja millä olemme myös ansainneet itsellemme Jumalan ikuisen rangaistuksen. Tässä pyhässä ja jumalallisessa rukouksessa me pyydämme vielä, että Isä antaisi meille meidän kaikki syntimme anteeksi. Isä meidän -rukouksen rukoileminen uskossa – siis luottaen, että rakas taivaallinen Isä tahtoo Poikansa tähden kuulla rakkaiden lastensa rukoukset ja armossaan vastata niihin – on juuri sitä perkeleen vastutamista lujina uskossa, josta apostoli puhuu.

Tämän lisäksi on vielä syytä kuulla piispa Kyrilloksen neuvoa, kun hän vielä kehottaa kasteelle tulevia varjella sieluaan ”jumalallisten sanojen lukemisilla”. Jumalan sana – yhtäältä laki, joka osoittaa syntimme, ja toisaalta Kristuksen evankeliumi, joka antaa synnit anteeksi – on se kirkas valo, jota vihollinen joukkoineen ei voi kestää.

Kun me käytämme näitä taisteluvälineitä – Jumalan sanaa, rukousta, syntien tunnustamista ja anteeksi uskomista Kristuksen tähden – joutuu perkele väistymään. Itsessämme me toki olemme mitä olemme, mutta Kristukseen kastettuina ja Häneen uskovina me saamme olla osalliset Hänen pyhyydestään ja vanhurskaudestaan. Saamme olla myös varmoja: Kristus on kuolemassaan ja ylösnousemisessaan voittanut meidän syntimme, kuolemamme ja meitä vainoavan perkeleen vallan!

(Kotona Lahdessa 28.2.2018.)

献血者(1ペトロ1:18−10)

「神と私たちの主イエスを知ることによって、恵みと平安が、あなたがたの上にま すます豊かにされますように。」(2ペテロ1:2) アーメン。

普段は、人間は誰でも、怪我をしないように注意しています。小さな子どもさえ分かっていますが、幼稚園の庭でこけてしまって、足から血が出るというのは楽しいものではありません。傷ついたり怪我したりすることより我が身を守ろうとして、そしてそれを養って、いたわるようにしているのです。

一方では、進んで自分の体をある程度傷つけさせる人もいます。どういうことかと言いますと、腕を刺されて、献血する人がいます。病気や怪我などで輸血を必要としている患者さんのために、自分の体の中で流れている、大体5リットルの血液の一部を献げるのです。手術を受ける人に、または月足らずで生まれた赤ちゃんに、或いは交通事故にあった人にこの他人からの血液が与えられますと、彼らの尊い生命を救うことができます。なぜなら、聖書にも記されている通り、生き物の命は血の中にあるからです(レビ記17:11)。

献血というのは、自分の利益のためにすることではなく、金儲けのためにすることでもありません。自分の尊い血を献げたら、赤十字社からの小さなおまけ以外には、献血する人は何ももらわないのです。献血が終わったら、残るのはただ、人のために何か大切なことをしたという思いだけです。

さて、神の御子がこの世に来られ、乙女マリヤから肉体を受けて人となられました。肉体をお受けになったのですから、もちろん体の中で血液も流れていました。なぜこのように受肉なさったかと申しますと、私たちを救ってくださる、至高の献血者になるためでした。イエス・キリストが父なる神の御心に従っておられ、自発的に律法の下に服し、完璧な服従をもってそれを満たしてくださって、我々の救いのために進んで傷つけさせられたのです。しかし、私たちが赤十字社の献血ルームで、針で刺されて血を流すことと違って、キリスト様がご自分を完全にお与えになりました。主は鞭打たれ、いばらの冠で傷つけられて、また釘で打たれて十字架につけられて、そして槍で脇腹を刺されるために、ご自分のお身体をお与えになったのです。そのお身体の中で流れていた血液の一部だけでなく、その全部を十字架の上で流してくださった訳です。イエス様の十字架はまさに赤十字そのものだったと言えるでしょう。しかし、なぜこういうことをなさったかと言いますと、我々人間は皆、体と血をもって死という病気にかかっているため、外からの助けが必要だったからであります。

このように、至高の献血者であられるイエス・キリスト様も、ご自分の利益のために血を流したのではありませんでした。むしろ、彼の尊い血によって我々が死の中から贖われるために血を流してくださり、命を捨ててくださったのです。このようにイエス様は身代金である血を払って我々を買い取られたのです(1コリント7:23)。ところが、普通の献血者と違って、犠牲となられたことによってイエス様は何かをもらいました。何かと言いますと、一番愛しておられるものをもらったのです。それは、あなたのことです。イエス・キリスト様は我々の生命を救ってくださったお方で、しかも、我々は彼の霊、プネウマ(πνεῦμα)を受けることができるように、彼は十字架上で頭を垂れて、ご自分の息、プネウマを引き取られた訳であります(ヨハネ19:30)。

そして、罪と死に打ち勝ったこのキリスト様は今日も、最高の献血運動をしておられます。と言いますと、聖壇の礼典において、ゴルゴタで流してくださったまことの血と、十字架の上で捧げたまことのお身体とを我々に与えてくださいます。我々キリスト者がこれを食べて飲んで、全ての罪が赦されるように与えてくださるのです。こうしてキリスト様が、私たちを日ごとに生かしてくださり、聖なる体である教会のメンバーとして支えてくださっておられます。しかも、教会という主の体のメンバーとして私たちはこのように、聖霊の御働きである主の血液の循環の一部となります。こうして主が私たちを救ってくださいます。そしてある日、我々の体が亡くなっても、主イエス・キリストの血は我らの命で、しかも永遠の命であるということが確かであります。

お祈り致します

愛する天のお父様。私たちは生れながら罪深くて、思いと言葉、行いとによって多くの罪を犯しましたが、こういう私たちの罪が全部赦されて、私たちが救われるように、あなたが愛する独り子をこの世に送ってくださいました。私たち人間のために、御子が人間となられ、そして、私たちが贖われるように尊い血を流してくださったのです。感謝致します。我々は今日も、この確かな救い主を信じ、御言葉を聞いて、そしてまた日曜日の礼拝で、まことの体と血という素晴らしい聖礼典に与って、全ての罪が赦されたと確信することができますように、お助けください。御子イエス・キリストのお名前を通してお祈り致します。アーメン。

(神戸ルーテル神学校 チャペル・タイム 2017年9月15日)

(Puhe on pidetty Koben luterilaisen teologisen seminaarin aamuhartaudessa, Japanissa 15.9.2017)

Verenluovuttajat – 1. Piet. 1:18–19

Yleensä kukaan ihminen ei halua itseään vahingoitettavan. Pikemminkin on tavallista, että ihminen haluaa ruumiilleen hyvää, ja pyrkii ravitsemaan ja vaalimaan sitä (vrt. Ef. 5:29). Jo pieni lapsikin tietää, että on kurja juttu, jos käteen tai jalkaan tulee haava ja siitä vuotaa verta.

Toisaalta on myös ihmisiä, jotka ainakin tiettyjen rajojen puitteissa antavat vahingoittaa itseään suuremman hyvän vuoksi: Moni antaa vapaaehtoisesti pistää ruumistaan ja luovuttaa siitä verta. Ruumiissaan olevasta noin viiden litran verimäärästä he antavat näin osan pois, niitä varten, joiden ruumis on vahingoittunut tai vaarassa vahingoittua, ja jotka siksi tarvitsevat verta oman ruumiinsa ulkopuolelta. Kun tätä vierasta verta annetaan leikkauspotilaille, keskosena syntyneille taikka onnettomuuden uhreille, heitä voidaan auttaa, jopa pelastaa heidän henkensä. Näin on tietenkin siksi, että juuri veressä on ruumiin elämä (vrt. 3. Moos. 17:11).

Verenluovuttaja itse ei saa mitään korvausta uhrauksestaan, ellei ”Hengenpelastaja – Livräddare” -tekstillä varustettua tyylikästä kangaskassia lueta sellaiseksi. Pääasiassa luovuttaja saa veripalvelusta lähtiessään mukaansa lähinnä vain sen ajatuksen, että hänestä otettu puolen litran verimäärä voi olla jollekin toiselle, avun tarpeessa olevalle ihmiselle kallis lahja, joka takaa tämän elämän jatkumisen.

*

Kun Jumalan Poika tuli maailmaan, Hän omaksui ihmisruumiin ja -veren neitsyt Mariasta. Näin Hän teki sitä varten, että voisi olla suuri Verenluovuttaja. Vapaaehtoisesti, täydellisessä kuuliaisuudessaan Isänsä pelastustahdolle Jeesus Kristus antoi vahingoittaa itseään. Hän ei kuitenkaan suostunut tähän ainoastaan tiettyjen rajojen puitteissa. Hän antoi itsensä kokonaan, ilman mitään rajoituksia ruoskien ja piikkien runneltavaksi, naulojen lävistämäksi, surmattavaksi ja keihäällä pistettäväksi (Joh. 19:1–2, 18, 30, 34). Ruumiissaan olevasta verimäärästä Hän antoi vuodattaa viimeisenkin pisaran Golgatan kalliolle. Näin Hän antoi tehdä sen vuoksi, että me ihmiset olimme syntiemme vuoksi joutuneet ruumiinemme, verinemme ja kaikkinemme kuoleman valtaan, ja tarvitsimme siksi vieraan veren apua itsemme ulkopuolelta.

Kristus ei siis luovuttanut vertaan oman henkilökohtaisen hyötynsä vuoksi. Hän antoi vuodattaa verensä, koko elämänsä, että Hänen pyhä verensä päinvastoin olisi meille kallis veri, jolla meidät lunastetaan kuoleman vallasta (1. Piet. 1:18–19). Näin Kristus verensä hinnalla osti meidät omikseen. Uhrityöstään Hän sai työstään korvaukseksi sen, mitä niin paljon rakastaa: meidät! Kristus on todellinen Hengenpelastajamme, ja enemmänkin: Hän on ristin puulla antanut Henkensä, että me voisimme tulla osallisiksi Hänen Hengestään (Joh. 19:30).

Yhä tänäänkin Kristus, synnin ja kuoleman Voittaja toimii suurena Verenluovuttajana. Alttarin sakramentissa Hän antaa meille, lunastamilleen, tuon saman ja todellisen, Golgatalla vuodattamansa uhriveren sekä ristillä uhratun, mutta nyt elävän ruumiinsa. Hän antaa ne meille syötäväksi ja juotavaksi, meidän syntiemme anteeksiantamiseksi. Näin Kristus yhä uudelleen elävöittää meidät, kuolemansairaudesta kärsivät, ja pitää meidät jatkuvasti pyhän ruumiinsa, seurakunnan yhteydessä, osallisena verenkierrostaan Pyhässä Hengessä. Näin Hän pelastaa meidät. Vaikka meidän ruumiimme kerran kuolisikin, Kristuksen veressä on kuitenkin meidän elämämme, iankaikkinen elämä.

(Punaisen ristin veripalvelussa käynnin jälkeen, kotona Lahdessa 14.6.2017.)