1. sunnuntai joulusta (2. vsk), Kol. 2:6–10

Vaeltakaa Kristuksessa!

Johdanto

Tämä on viimeinen saarna, jonka vähään aikaan pidän tässä seurakunnassa. En kuitenkaan aio pitää teille tunteellista jäähyväispuhetta. Sellainen ei kuulu minun virkani tehtäviin, enkä kyllä taitaisi sellaista oikein osata pitääkään. Olen kuitenkin valinnut saarnatekstiksi päivän pyhän epistolan, joka sopii hyvin juuri tähän tilanteeseemme.

Apostoli Paavali kirjoittaa Pyhässä Hengessä Kolossan seurakunnalle: Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. (Kol. 2:6–7)

Kristuksen vastaanottaminen

Ensimmäiseksi Pyhä Henki siis sanoo seurakunnalle näin: ”Niinkuin siis olette ottaneet vastaan/omaksenne Kristuksen Jeesuksen, Herran”. (Kol. 2:6a: Ὡς οὖν παρελάβετε τὸν Χριστὸν Ἰησοῦν τὸν κύριον.) Mistä nämä sanat muistuttavat meitä? Ensinnäkin siitä, että tässä maailmassa on valtavan monia, jotka eivät ole ottaneet Kristusta vastaan. Monet eivät vielä ole edes kuulleet Hänestä, ja vaikka olisivatkin, he eivät kuitenkaan ole ottaneet Häntä vastaan tai omakseen. Siksi he eivät myöskään pidä Häntä Herranaan. Seurakunnalla on siis vielä paljon tehtävää, että kaikki kansat tehtäisiin Jeesuksen opetuslapsiksi (Matt. 28:19).

Toisaalta ja pääasiassa Pyhä Henki kuitenkin rohkaisee seurakuntaa näillä sanoilla: he ovat ottaneet Kristuksen Jeesuksen vastaan, omakseen. Kuulitko millä varmuudella Hän puhuu? Hänen sanoissaan ei ole jälkeäkään sellaisesta epäilystä, joka meitä kristittyjäkin monesti vaivaa. Mehän ajattelemme usein: ”Mahdanko minä olla Jeesuksen oma ollenkaan?” Henki sen sijaan sanoo tässä selvästi, että seurakuntalaiset ovat ottaneet Kristuksen Jeesuksen vastaan. Hän voi sanoa näin, sillä tässä Kristuksen vastaanottamisessa, josta Hän puhuu, ei ole kyse kristittyjen omasta uskonratkaisusta, heidän hengellisen kokemuksensa voimakkuudesta taikka tällaiseen kokemukseen perustuvasta varmuuden tunteesta. Pyhä Henki puhuu tässä Jumalan teosta. Hän puhuu siitä, että Jumala on itse armossaan tuonut Kristuksen Jeesuksen, Herran näiden ihmisten luo, heidän vastaanotettavakseen, että he ottaisivat Hänet omakseen. Miten tämä on tapahtunut? Vastaus: Jumalan sanaa on saarnattu niin, että nämä ihmiset ovat kuulleet sen. Tässä saarnatussa sanassa Jumalan elävä Sana Kristus on ollut läsnä niin, että kuulijat ovat voineet uskoa Häneen ja tässä uskossa ottaa Hänet myös vastaan. Kristuksen valmistama syntien anteeksiantamus, ikuinen elämä ja Jumalan taivaasta lähettämän Pyhän Hengen lahja on sanassa liittynyt kasteen veteen. Pyhässä kastevedessä Kristus kaikkine näine lahjoineen on ollut läsnä niin, että ihmiset ovat voineet ottaa Hänet uskossa vastaan.

Oppikaa tekin, rakkaat ystävät, näistä sanoista oikeaa kristillistä pelastusvarmuutta. Te olette kuulleet Jumalan sanaa. Teidät on kastettu. Te olette uskoneet Kristukseen. Näin te olette ottaneet vastaan ja aivan omaksenne Kristuksen Jeesuksen, Herran. Se kaikki on ollut ja on Jumalan työtä ja lahjaa teille. Muistakaa tämä joka päivä. Muistakaa tämä erityisesti silloin kun Jumala isällisessä rakkaudessaan kurittaa teitä niin kuin rakkaita lapsiaan (Hebr. 12:5–11), silloin kun tulette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä (1. Piet. 4:12–16), ja kun heikko lihanne epäilee, mahdatteko enää olla Jumalalle rakkaita lapsia lainkaan. Muistakaa: Te olette ottaneet vastaan ja omaksenne Kristuksen Jeesuksen, Herran. Te olette kristittyjä, Kristuksen Jeesuksen omia. Se on Hänen armollista tekoaan.

Herra ja Hänen hyvä huolenpitonsa

Tähän liittyy myös se, mitä Pyhä Henki saman lauseen lopussa sanoo. Hän lausuu, että Kristus Jeesus on Herra. Tämä tarkoittaa sitä, että kun teidät on kastettu Kristukseen, Hän on paitsi maailmankaikkeuden Herra (vrt. Matt. 28:18b) – siis yleisellä tasolla – myös teidän Herranne aivan henkilökohtaisella tasolla. Teidän ruumiinne on nyt Pyhän Hengen temppeli, onhan teissä Pyhä Henki, jonka te olette saaneet Jumalalta. Siksi te ette enää ole itsenne omat. Sen sijaan te olette kallisti ostetut. Sen vuoksi teidän tulee nyt kirkastaa Jumala omassa ruumiissanne. (1. Kor. 6:19–20)

Älkää siis enää eläkö niin kuin uskosta osattomat ihmiset, jotka kuvittelevat olevansa oman elämänsä herroja ja voivansa päättää kaikki elämänsä asiat omien mielihalujensa mukaan. Olkaa sen sijaan sitä, miksi Jumala on armossaan teidät kasteessa tehnytkin. Olkaa Kristuksen Jeesuksen, Herranne palvelijoita ja kysykää Hänen tahtoaan kaikessa. Hän voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme (Ef. 3:20a). Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja ”heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:6–7)

Kristuksessa vaeltaminen

Pyhä Henki on siis tässä puhunut kristityille, jotka ovat saarnatun sanan ja kasteen kautta ottaneet vastaan ja omakseen Kristuksen, ja niin tulleet Hänen palvelijoikseen. Nyt Hän kuitenkin jatkaa: niin vaeltakaa hänessä (Kol. 2:6b). Nämä sanat muistuttavat: On kyllä monia, jotka tulevat kirkkoon, kuulevat sanaa ja jotka jopa kastetaan. On kuitenkin myös monia, jotka nämä Jumalan ihmeelliset pelastuksen lahjat saatuaankaan eivät välitä vaeltaa niinkuin heidän saamansa kutsumuksen arvo vaatii (Ef. 4:1b). Moni kristittykin erehtyy (vrt. Jaak. 3:2a) ajattelemaan: ”Kirkossahan puhutaan aina sitä samaa. Ei sinne maksa vaivaa lähteä joka sunnuntai. Niin, kyllähän minä periaatteessa ymmärrän, että Raamattua kannattaisi lukea, mutta kun siinäkin tulee aina vastaan ne samat tarinat. Kyllä minä nyt jo tiedän, mistä kristinuskossa on kysymys.” Tällä tavalla moni tekee sen johtopäätöksen, että ei haittaa, jos jää sunnuntaiaamuna kotiin nukkumaan, kun kuitenkin ”tietää, mistä kristinuskossa on kysymys”.

Rakkaat ystävät, luulenpa, että tekin olette kuulleet tällaisia ääniä sisimmässänne. Älkää kuitenkaan tehkö tästä tuota johtopäätöstä, jonka niin valitettavan monet tekevät. Älkää jättäkö seurakunnankokoustanne, niinkuin muutamien on tapana (Hebr. 10:25a). Älkää myöskään jättäkö Jumalan sanan kuulemista ja lukemista sikseen. Eihän meidän kristillisessä uskossamme ole kyse ainoastaan tiedollisesta osaamisesta, siis siitä, tiedättekö te mitä kaikkea Raamatussa on. Jumala suokoon, että tietäisitte sen tarkoin! Harva meistä voi kuitenkaan ylpeillä raamattutietoudellaan. Mutta vaikka voisikin, älkää kuitenkaan erehtykö luulemaan, että kristillinen elämänne on sen perusteella valmis. Ei se ole! Elämä Kristuksessa Jeesuksessa ja Hänen palvelijanaan ei nimittäin ole ainoastaan tietämistä. Se on – niin kuin Pyhä Henki tässä sanoo – vaeltamista Hänessä. Toisin sanoen, elämä Kristuksessa on sitä, että te ette vetäydy pois ja lakkaa vaeltamasta Hänen kanssaan, Hänen sanaansa kuunnellen, vaan sen sijaan pysytte Hänen yhteydessään, jolla on iankaikkisen elämän sanat (vrt. Joh. 6:66–68). On kyllä totta, että Kristuksen sanat ovatkin joka sunnuntai enemmän tai vähemmän ”sitä samaa”. Niin niiden pitääkin olla! Meitä eivät nimittäin vie taivaaseen mitkään jatkuvasti uudistuvat, modernit ja motivoivat linjapuheet saati tunteita herättävät kertomukset ihmisten elämästä – sellaiset, joilla Jumalan sana niin monissa seurakunnissa nykyään vaiennetaan. Me tarvitsemme päivästä toiseen muuttumatonta Jumalan lakia syntisen luontomme peiliksi. Me tarvitsemme joka päivä syntiemme anteeksiantamiseksi sitä evankeliumia, joka tänään, armon aikana on vielä voimassa: Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja Herra on sovittanut sinun syntisi ristinkuolemassaan. Ylösnousemuksessaan Hän on valmistanut sinulle pääsyn ikuisen kuoleman vallasta ikuiseen elämään yhteydessään, niin kuin Hän itse elää ikuisesi. Elä nyt Hänessä! Tämä elämä on vaeltamista Hänessä. Se ei siis ole sattumanvaraista harhailua, etsimistä tai ikävöintiä. Se on kulkemista sitä Kristus-tietä, joka on kyllä kapea, mutta vie varmasti ikuiseen elämään Hänen isänsä kodissa (Joh. 14:2–4, 6; Matt. 7:14a). Tähän Pyhä Henki teitä tänäänkin kutsuu.

Kristukseen juurtuminen

Sen vuoksi Henki jatkaakin puhettaan Kristuksen seurakunnalle kehottaen heitä juurtumaan Häneen (Kol. 2:7a). Tietenkin on niin, että teidätkin on jo kerran pyhässä kasteessa liitetty Kristukseen, niin kuin metsäöljypuun oksa oksastetaan jalon öljypuun runkoon (Room. 11:17). Mutta oksa, joka on vasta oksastettu, vaatii aikaa ja hoitoa voidakseen kiinnittyä runkoon ja tullakseen yhdeksi sen kanssa. Toista raamatullista kuvaa käyttääkseni: Kasteessa teidät on istutettu Kristukseen. Istuttajana on toiminut Jumalan sananpalvelija, joka on kastanut teidät. Mutta kasvi, joka on vasta istutettu, tarvitsee kastelua voidakseen juurtua yhä syvemmälle maaperään. Samalla tavoin myös te, jotka olette kasteessa liitetyt Kristukseen, tarvitsette sitä, että yhä syvemmin juurtuisitte Häneen. Sen vuoksi Jumala on lähettänyt paitsi istuttamisesta – siis kastamisesta – vastanneen sananpalvelijansa, myös toisia työtovereitaan, jotka ovat kastelleet teitä, Jumalan viljelysmaata, Hänen sanansa saarnalla, että juurtuisitte yhä syvemmälle Kristukseen. (1. Kor. 3:6–9)

Miksi tällainen juurtuminen on niin tärkeää? Ainakin kahdesta syystä: Ensimmäinen syy liittyy hengelliseen ravinnonsaantiin ja nesteytykseen. Tämän maailman keskellä te elätte ja vaellatte kuin erämaassa, jossa ei ole mitään mikä kelpaisi hengelliseksi ravinnoksenne. Te olette kuitenkin juurtuneet Kristukseen. Siksi te saatte Hänen sanastaan kaiken sen mitä elämään ja pelastukseen tarvitsette. Maailma ei tätä ravinnon ja elävän veden saamistanne näe eikä ymmärrä, mutta eihän ihminen muutenkaan voi nähdä kasvien juuria, jotka ovat maan alla, saati sitä, miten nämä juuret imevät maasta kaiken ravintonsa. Teidän, Kristukseen juurtuneiden elämä ja ravitsemus on siis salattua, mutta aivan aivan todellista ja tämän maailman erämaan kuivuudesta riippumatonta. Toiseksi Herra tahtoo teidän juurtuvan itseensä siksi, että maailman myrskyt eivät saa syvälle juurtuneita kasveja irtoamaan kasvualustastaan. Vaikka tekin siis joudutte monenlaisiin koettelemuksiin, Kristus Jeesus, teidän Herranne, tahtoo pitää teitä kuitenkin uskollisesti yhteydessään sen sanansa kautta, jota Hän päivittäin ja viikottain teille saarnauttaa.

Kristus-perustalle rakentuminen ja uskossa vahvistuminen

Pyhä Henki kuvaa tätä samaa asiaa käyttäen vielä yhtä kuvaa, joka liittyy talonrakennukseen. Hän kehottaa seurakuntaa vaeltamaan Kristuksessa juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen (Kol. 2:7a). Tekin, rakkaat ystävät, olette Jumalan seurakunta, Hänen rakennuksensa. Sananpalvelijat, jotka ovat toimineet Jumalan työtovereina, ovat rakentaneet tämän rakennuksen. Se on myös rakennettu yhdelle ainoalle perustukselle, [s]illä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. (1. Kor. 3:10–11) Mutta jos kerran kaikki tämä on jo tapahtunut, miksi Pyhä Henki vielä kehottaa seurakuntaa rakentumaan? Tähän on kaksi syytä: Ensimmäinen syy on siinä, että tässä ajassa seurakunnan rakennustyö jatkuu vielä. Meissä on valitettavasti vielä syntinen, vanha ihminenkin jäljellä. Siksi me tarvitsemme vielä paljon Jumalan sanan saarnaa ja Hänen evankeliuminsa kaikkia lahjoja, että muuttuisimme mielemme uudistuksen kautta, tutkiaksemme, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Room. 12:2b). Toinen syy Pyhän Hengen kehotukselle, että seurakunta rakentuisi, on siinä, että yhdelle Kristus-perustukselle on mahdollista rakentaa erilaisista rakennusaineista.

Yhtäältä Kristus-perustalle voi rakentaa kullasta, hopeasta ja jalokivistä. Ei ole mitään ylpeilyä tai liioittelua sanoa, että mekin olemme nähneet tällaista rakentamista. Kun nimittäin Pyhä Henki puhuu seurakuntarakennuksen rakentamisesta jalometalleista tai jalokivistä, Hän ei näillä sanoilla tarkoita ylistää Kristuksen sananpalvelijoiden älykyyttä, lahjakkuutta tai puhetaitoa. Sen sijaan Henki puhuu tässä siitä, että Jumalan pyhä sana on puhdas ja kallis kuin kulta, hopea ja jalokivet. Kun sanaa saarnataan sanan mukaan – siihen mitään lisäämättä tai sitä lainkaan lyhentämättä (vrt. Ilm. 22:18–19) – Jumala itse tällä sanallaan rakentaa seurakuntansa. Mutta toisaalta Kristus-perustalle voi valitettavasti rakentaa myös puusta, heinistä tai oljista. Tällä ilmaisutavallaan Pyhä Henki ei tarkoita sananpalvelijoiden tyhmyyttä, lahjattomuutta tai heidän puheensa kankeutta. Hän puhuu siitä, että he yrittävät rakentaa Kristuksen seurakuntarakennusta muilla rakennusaineilla kuin Jumalan puhtaalla ja kalliilla sanalla. Näin nykyäänkin monissa seurakunnissa keskitytään lähinnä siihen, millaisen seurakunnan ”me haluaisimme”. Samalla unohtuu se keskeinen seikka, että Jumalan sanan tarkoittama seurakunta ei ole ensisijaisesti ”meidän seurakuntamme”, vaan Kristuksen seurakunta. Kristuksen seurakunta on Kristuksen seurakunta, jossa Hän itse on Herrana – niin kuin kuulimme Pyhän Hengen tässäkin tekstissä todistavan. Seurakunta on ikuinen ja jumalallinen luomus, hengellinen talo (οἶκος πνευματικός) jonka Kristus itse on rakentanut pyhällä sanallaan ja sakramenteillaan Pyhässä Hengessään, ja johon Hän sitten on liittänyt myös meidät elävinä kivinä (1. Piet. 2:5a).

Tämä on iloinen asia! Kristuksen seurakunta, sen jäseneksi tuleminen, sen jäsenenä eläminen ja koko tämän jumalallisen organismin elämä perustuu Kristuksen kaikkein pyhimpään evankeliumiin. Mikään tästä ei siis ole meidän tekoamme, vaan Jumalan armollista työtä. Siksi Pyhä Henki puhuukin selvästi rakentumisesta Kristuksessa. Hieman kömpelöllä suomen kielellä ilmaistuna, Hän puhuu ”päällerakennetuksi tulemisesta Hänessä” (ἐποικοδομούμενοι). Epäilemättä Hän tässä puhuu siitä, että seurakunta tulee rakennetuksi juuri Kristus-perustan ”päälle”. Huomatkaa tarkoin, että Henki ei puhu rakentamisesta, vaan rakentumisesta tai rakennetuksi tulemisesta. Tämä  tarkoittaa: Yksi on se, joka rakentaa, toinen puolestaan se, joka rakentuu. Jumala itse rakentaa teitä jokaista ja siten myös koko seurakuntaansa. Te rakennutte ja koko seurakunta rakentuu. Tätä työtään Herra tekee kirkkaalla selvällä, puhtaalla ja pyhällä sanallaan, kun Hän sitä saarnauttaa ja jakaa työtovereidensa, sananpalvelijoitten suun ja käsien kautta. Näin te saatte paitsi yksilöinä juurtua Kristukseen, myös yhdessä rakentua Hänen seurakunnakseen, joka kaikkine eri jäsenineen palvelee Kristusta sekä kaikkia niitä lähimmäisiä, joita Herra tämän pyhän ruumiinsa taivasmatkalla sen jäsenten tielle lähettää.

Uskossa vahvistuminen

Lopuksi: Pyhä Henki kehottaa seurakuntaa, että he vaeltaisivat Kristuksessa, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen mutta myös uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu (Kol. 2:7b). Uskossa vahvistuminen on asia, joka koskee jokaista kristittyä yksilönä. Mutta samalla on tarkoin pantava merkille, että tämänkin asian Henki liittää nimenomaan seurakunnan yhteiseen vaellukseen, juurtumiseen ja rakentumiseen Kristuksessa. Tekin, rakkaat ystävät, saatte vahvistua uskossanne Kristukseen kun Hän seurakunnassaan jakaa tämän sanan teille. Saarnatun sekä leipään ja viiniin liittyneen sanansa kautta Kirkon Herra vahvistaa teidän henkilökohtaista uskoanne ja yhteyttänne Häneen. Mutta tämä yhteys Häneen on aina myös yhteyttä toinen toiseenne, olettehan te kaikki saman Kristus-ruumiin jäseniä.

Vielä Henki sanoo, että tämä uskossa vahvistuminen tapahtuu niinkuin teille on opetettu. Missä tämä kaikki on siis opetettu? Siinä Jumalan sanassa, jota tässäkin seurakunnassa on saarnattu ja opetettu. Muun muassa tässä saarnassa sekä niissä monissa muissa, joita olen runsaan seitsemän ja puolen vuoden aikana teille saarnannut. Tämän elävän ja vaikuttavan sanan haltuun, tämän varman ja erehtymättömän, ikuisen ja muuttumattoman Jumalan sanan haltuun minä nyt jätän teidät. Pysykää Hänen pyhässä sanassaan, sillä silloin te pysytte Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Silloin teillä myös on ikuinen elämä Hänessä. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 29.12.2019, jäädessäni vuoden 2020 alusta alkavalle, 15 kuukauden mittaiselle opintovapaalle.)