Jouluaamu, Luuk. 2:1–20, seitsemäs saarna

Teille on syntynyt Vapahtaja

Johdanto

Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. (Luuk. 2:11) Jouluevankeliumissa Jumalan enkeli ilmoittaa nämä sanat paimenille. Nämä kuuluvat Raamatun keskeisimpiin sanoihin! ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja” – tai niin kuin sanat voitaisiin myös kääntää: ”Teille on tänään syntynyt Pelastaja”.

Harva kokee tarvitsevansa pelastusta

Kuitenkin moni pitää näitä sanoja lähinnä osana kaunista, perinteistä joulusatua. Harva näkee niillä sen suurempaa merkitystä. Minkä takia? Sen takia, että vain kovin harva meistä kokee tarvitsevansa Vapahtajaa tai Pelastajaa. Mistä tämä sitten johtuu? Se johtuu siitä, että harva kokee tarvitsevansa vapahdusta tai pelastusta yhtään mistään.

Pelastuksella tarkoitetaan tietenkin säästymistä tai varjeltumista jostakin epäedullisesta tai vaarallisesta tilanteesta. Mutta mitä vaaraa meillä olisi? Meillähän on jo kaikki mitä hyvään tai ainakin kohtuullisen tasapainoiseen elämään tarvitaan. Meillä on varaa asua talossa. Meillä on varaa ostaa ruokaa ja joskus vähän ylimääräisiä herkkujakin. Tosin meillä ei välttämättä ole kaikkein kauneinta edustusasuntoa sisustuksineen. Mutta jonkilaiset talot meillä kuitenkin on, toisilla jopa useita. Meillä on myös varaa vähemmän tärkeisiin kulutushyödykkeisiin, kuten vaikkapa autoon tai älypuhelimeen, jopa useisiin sellaisiin. Elämämme on kunnossa! Mihin me siis tarvitsisimme pelastusta? Mistä meidän pitäisi säästyä tai varjeltua?

Toki sinä, joka olet kristitty, tiedät vastauksen: me tarvitsemme vapahdusta ja pelastusta synnistä. Aivan oikein! Mutta miten on? Emmekö me tässäkin asiassa ajattele onnistuneemme aika hyvin? Meillä on oma luterilainen kirkko ja seurakunta, joissa Jumalan sana saarnataan oikein. Me olemme saaneet paljon opetusta ja tietoa Raamatusta, onpa joku lukenut tunnustuskirjojakin. Me emme tosin omista kauniita kirkkotiloja kauniine kalusteineen ja maalauksineen. Mutta sisältö ainakin on kunnossa. Meidät on opetettu tarkoin kuuntelemaan Jumalan sanan saarnaa, ja siksi meillä on varaa arvioida vähän muidenkin antamaa opetusta. Toisin sanoen, paitsi maallinen elämämme, myös kirkollinen elämämme on kunnossa! Sen vuoksi myös tällä alueella saattaa jäädä syrjään tuo tärkeä kysymys: mihin me tarvitsisimme pelastusta?

Vapahtajan syntyminen osoittaa Vapahtajan tarpeen

Mutta nyt meille sanotaan: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja. Huomaatko miten karmean sanoman enkeli tässä meille tuo? Hänen sanansa tarkoittavat: Vaikka sinulla ajallisessa mielessä on kaikki elämäsi tarpeet ja enemmänkin, sinä et näine avuinesi selviä ikuiseen elämään. Sinä tarvitset Vapahtajaa. Vaikka sinä ulkoisesti elät siistiä ja nuhteetonta, kristilliseltä näyttävää elämää, sinä et näine avuinesi selviä ikuiseen elämään. Sinä tarvitset Vapahtajaa. Sinä olet syntinen ihminen, aivan niin kuin minäkin olen. Jotta me syntiset – tai siivosyntiset – voisimme kestää kaikkivaltiaan ja pyhän Jumalan edessä, Hänen läsnäolossaan, me tarvisemme Vapahtajaa. Me tarvitsemme sitä, että toinen peittää meidän syntimme ja saastaisuutemme omalla vanhurskaudellaan ja pyhyydellään. Enkelin välittämät Jumalan sanat osoittavat tämän asian meille.

Suokoon Jumala, että me kuulisimme Hänen pyhää lakiaan. Opettakoon Hän lakinsa sanalla meitä tuntemaan luontaisen jumalanpelon puutteemme ja sen, että emme luota Häneen. Opettakoon Hän meitä tuntemaan myös sen pahan himon, joka meissä luonnostaan on. (Vrt. Augsburgin tunnustus II 1–2.) Silloin me voimme ymmärtää, että me tarvitsemme Vapahtajaa, Pelastajaa.

Tämän ymmärsivät paimenet, jotka olivat Betlehemin seudulla, kedolla vartioimassa yöllä laumaansa (Luuk. 2:8). He olivat köyhiä ja oppimattomia miehiä. Myöhemmässä juutalaisessa kirjallisuudessa paimenen ammattia pidetään huonona, jopa kiellettynä. Ehkä siis jo näitä, Jeesuksen syntymän aikaisia paimenia halveksittiin. He tekivät likaisinta työtä mitä kuvitella saattoi. He joutuivat kirjaimellisesti asumaan ulkona kedolla tai kukkuloilla. Heidän laumansa söivät ruohoa ihmisten yksityisiltä laitumilta. Mutta paimenilla oli myös hengellinen ongelma: Koska heidän oli kaittava lampaitaan yötä päivää, he eivät päässeet osallistumaan jumalanpalvelukseen temppelissä. Niin he jäivät osattomiksi sovitusuhrista, jonka Jumala oli säätänyt siellä toimitettavaksi. Heitä pidettiin Jumalan kansan pohjasakkana. Varmaan myös nuo Betlehemin kedon paimenet olivat näin oppineet tuntemaan oman huonoutensa, syntisyytensä ja saastaisuutensa.

Vapahtajaa tarvitseville on syntynyt Vapahtaja

Mutta katso miten armollinen Jumala on! Juuri sellaisille miehille – ja ensiksi juuri heille! – Jumala lähetti enkelinsä ilmoittamaan: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja. Näille miehille, joilla ei ollut ulospääsyä köyhyydestään ja saastaisuudestaan, heille Jumala lähetti Pelastajan, Kristuksen Jeesuksen.

Aivan samoin Herra tekee myös tänään. Mekin olemme Jumalan sanasta oppineet, että olemme itsessämme täysin mahdottomat pääsemään Hänen pyhään läsnäoloonsa saati kestämään Hänen edessään. Siksi Herra lähettää meillekin seurakuntansa enkelin (vrt. Ilm. 1:20b; 2:1 jne.). Hän saarnaa: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja. Huomaatko miten ihanan sanoman enkeli tässä meille tuo? Meille – juuri sinulle – on syntynyt Vapahtaja!

Mitä tämä siis tarkoittaa? Se tarkoittaa tätä: Kun sinä et voi itse pelastaa itseäsi Jumalan tahdon vastaisuuden kahleista, et päästää itseäsi ikuisen kuoleman kierteestä, taikka temmata itseäsi perkeleen voimien vallan alta, Jumala on lähettänyt Poikansa tekemään kaiken sen. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh. 3:16) Joulun evankeliumissa Herra vielä tarkentaa: Vapahtaja on syntynyt ”teille”, siis juuri sinulle ja minulle, jotka tarvitsemme Häneltä vapahdusta ja pelastusta. Hänet – Jeesuksen Kristuksen – on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. (Ap. t. 5:31) Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen (Kol. 1:14). Missä on syntien anteeksianto, siellä on myös pelastus kaikesta siitä, mikä estää elämän Jumalan yhteydessä. Siksi sana sanookin: Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. (1. Joh. 4:9) Kuulitko? Jeesuksen Kristuksen, jouluna ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan tähden sinun ei tarvitse enää olla kuoleman vallassa. Hänessä sinä saat elää, vieläpä ikuisesti – onhan Hän voittanut sinun kuolemasi ristillään ja elää ikuisesti! Tätä on vapahdus, pelastus!

Yhteenveto

Lyhyesti sanottuna: Kun sinä elät tässä maailmassa, nautit Jumalan hyvistä lahjoista ja hoidat jokapäiväisiä askareitasi, sinä helposti unohdat, että tarvitset Vapahtajaa, Pelastajaa. Siksi sinä tarvitset joka päivä paitsi ajallista leipää myös sitä sanaa, joka Jumalan suusta lähtee (Matt. 4:4). On välttämätöntä, että Herran laki jatkuvasti loistaa sinulle (Yksimielisyyden ohje, tiivistelmä 6, 4), nimittäin vain siitä sinä voit oppia tuntemaan oman pelastuksen tarpeesi. Mutta juuri tämän tarpeesi vuoksi sinä tarvitset myös evankeliumin sanaa. Siksi Herra on lähettänyt seurakuntansa sanansaattajan saarnaamaan sen myös ja nimenomaan sinulle. Se evankeliumi kuuluu näin: Sinulle on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja. Jumala ainoa Poika on syntynyt ihmiseksi, sinun kaltaiseksesi, kuitenkin ilman syntiä (Hebr. 4:15c). Hän on syntynyt, että sinulla, syntisellä, olisi Hänessä kaikkien syntiesi anteeksianto, pelastus ja ikuinen elämä Jumalan yhteydessä. Hän on kantanut sinun syntisi ruumiissaan ristinpuuhun (1. Piet. 2:24) ja sovittanut ne kertakaikkisesti. Hän on noussut ylös, että sinulla olisi Hänessä ikuinen elämä. Usko Häneen, niin kaikki nämä lahjat ovat sinun!

Loppuhuomautus: Vapahtaja on jokaiselle jotakin tarpeen mukaan

Lopuksi: Jeesus Kristus on Vapahtaja ja Pelastaja yhtä lailla meille kaikille, jotka tarvitsemme Vapahtajaa ja Pelastajaa. Samalla on myös niin, että Hän on jokaiselle eri tavoin puutteessa olevalle juuri sitä, mitä kukin meistä puutteeseemme tarvitsee. Kuule, miten Jerusalemin piispa Kyrillos saarnasi Hänestä jo vuonna 351:

Vapahtaja on jokaiselle jotakin tarpeen mukaan. Iloa tarvitsevalle hän on viinipuu, sisäänpääsyä tarvitsevalle hän on portti, esirukouksia tarvitsevalle hän on välittäjä ja ylipappi. Niille, joilla on syntejä, hän on lammas tullakseen heidän tähtensä teuraaksi. Hän on kaikille kaikkea pysyen luonnoltaan sinä, mikä on. Vaikka hän pysyy Pojan totisesti peruuttamattomassa arvossa, hän samalla erinomaisena lääkärinä ja opettajana mukautuu meidän heikkouksiimme. Hän on totisesti Herra. (Catecheses ad illuminandos 10.5)

Rakkaat ystävät! Tätä Herraa, meidän vuoksemme ja meille syntynyttä Vapahtajaa ja Pelastajaa mekin saamme nyt ylistää. Me saamme sanoa yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa: Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto! (Luuk. 2:14) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 25.12.2019.)