2. adventtisunnuntai (2. vsk), Hebr. 10:35–39

Te tarvitsette kestäväisyyttä

Johdanto

Muistatko sinä mikä on toisen adventtisunnuntain keskeinen teema? Se on tietenkin tämä:  Viimeisenä päivänä Herra Jeesus tulee kunniassaan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hän tulee jo aivan pian. Juuri tämä asia on myös sen taustalla, mitä äsken kuulimme Pyhän Hengen puhuvan päivän epistolassa. Viimeisinä aikoina ennen Herramme paluuta – siis myös tänään – Pyhä Henki saarnaa seurakunnalle näin: te tarvitsette kestäväisyyttä. (Hebr. 10:36a)

Jotta ymmärtäisimme mitä Henki tarkoittaa, tarkastelemme nyt koko tätä pyhää tekstiä. Jaan tekstin sisällön kolmeen aihepiiriin: Ensiksi puhun uskosta ja sen seurauksista. Toiseksi puhun pois vetäytymisestä ja sen seurauksista. Kolmanneksi ja viimeiseksi puhun vielä kestävyydestä, jota seurakunta tarvitsee, sekä siitä, mistä tämän kestävyyden saa.

Uskominen ja sen seuraukset

Ensiksi panemme siis merkille mitä Pyhä Henki puhuu kristittyjen uskalluksesta tai uskosta (10:35, 39). Meidän raamatunkäännöksessämme Hänen sanansa kuuluvat: Älkää siis heittäkö pois uskallustanne (Hebr. 10:35a). Tarkkaan ottaen Hän oikeastaan sanoo näin: ”Älkää siis [missään tapauksessa] heittäkö pois/hylätkö rohkeuttanne/varmuuttanne” (Μὴ ἀποβάλητε οὖν τὴν παρρησίαν ὑμῶν).

Mistä ”rohkeudesta” tai ”varmuudesta” Pyhä Henki tässä puhuu? Hän käyttää sanaa παρρησία. Tämä sana viittaa varmuuteen, jolla Jumalan omat saavat lähestyä Herraansa ja tuoda Hänelle avoimesti kaikki rukouksensa. Tällainen varmuus perustuu paitsi Jumalan kaikkiin lupauksiin myös ja nimenomaan siihen, että Kristus Jeesus on antanut itsensä uhriksi ja kuollut näiden ihmisten puolesta, ja että heillä Hänessä on nyt vapaa pääsy Jumalan eteen. Tämä asia koskee juuri teitäkin, rakkaat ystävät, Kristuksen seurakunnan jäsenet! Jumalan ainoassa Pojassa, maan ja taivaan Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa – siis Häneen kastettuina (vrt. Gal. 3:27) – te olette nyt päässeet Jumalan, taivaallisen Herran lapsiksi, kuninkaallisiksi, joilla on oikeus puhua Jumalan läsnäolon paikassa. Näin te teettekin kokoontuessanne yhdessä Jumalan läsnäoloon, Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö (Hebr. 12:22), pyhään messuun.

Pyhä Henki puhuu myös ihmisistä, jotka uskovat. Mistä uskosta Hän oikein puhuu? Hän tarkoittaa uskoa siihen, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, mutta myös ja nimenomaan uskoa siihen, että Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan (1. Tim. 1:15). Kristillinen usko on siis kyllä uskoa Kristukseen historiallisena henkilönä ja Jumalan Poikana, mutta enemmänkin: se on uskoa siihen, että teidän syntinne – ne kaikkein karmeimmat syntinne, jotka te tunnette ja tiedätte – on kokonaan sovitettu Hänen ristinkuolemassaan. Tämä usko perustuu siihen, että Jumala on lähettänyt Poikansa sovittamaan teidän syntinne, ilman mitään omaa ansiotanne. Lisäksi tämä usko Kristukseen on vielä Jumalan lahjaa teille, jotka itsessänne olette olleet jumalattomia ja uskottomia, mutta joista Jumala armossaan tämän uskon ja kasteen kautta on tehnyt jumalisia ja uskovia, ja yhäkin tekee.

Entä mitä tästä Kristuksen työhön perustuvasta kristillisestä varmuudesta ja uskosta sitten seuraa? Pyhä Henki saarnaa: Tästä varmuudesta seuraa suuri palkka (10:35). Eikö ole ihmeellistä? Te ette ole itse voineet tehdä yhtään mitään ansaitaksenne tai hankkiaksenne pääsyä Jumalan yhteyteen. Olette ainoastaan uskoneet Hänen sanaansa Kristuksesta, joka on ansainnut ja hankkinut teille Jumalan lapseuden ja pääsyn Hänen läsnäoloonsa. Vaikka uskonne kohde ja usko itsekin on siis pelkkää Jumalan lahjaa, Hän tahtoo antaa teille suuren palkan siitä, että uskotte varmasti Hänen sanaansa. Hän tahtoo antaa teille muutakin: elämän uskosta (10:38), siis ikuisen elämän yhteydessään. Tähän ikuiseen elämään Hän on siirtänyt teidät jo nyt, ajallisen elämänne aikana, pyhän kasteen kautta. Vielä Pyhä Henki painottaa, että kun te uskotte Kristukseen, saatte lahjaksi sielun pelastuksen (περιποίησις) (10:39b).

Pois vetäytyminen ja sen seuraukset

Toiseksi meidän on syytä panna merkille mitä muuta Pyhä Henki antaa ymmärtää: tämän uskon ja varmuuden voi myös heittää pois tai hylätä. Mitä tällainen pois heittäminen tai hylkääminen sitten oikein on? Eikö se ole sitä, mistä kuulee monen kristitynkin puhuvan: vilpitön usko on muka lähinnä etsiskelyä, toivomista tai aavistelua. Mutta rakkaat kristityt, näinkö me kuulimme Pyhän Hengen puhuvan? Ei niin! Hän puhuu rohkeudesta ja varmuudesta Jumalan edessä. Sen vuoksi, älkää tekään suostuko ajatukseen, että kristillinen usko on pelkkää etsimistä tai toivomista. Älkää hylätkö varmuuttanne pelastuksesta ja Jumalan lapseudesta, sillä se varmuus ei perustu teihin, vaan siihen täydelliseen uhriin, jonka Jumalan Poika Kristus on teidän puolestanne kertakaikkisesti antanut. Hänessä teidän pelastuksenne on varma!

Tähän liittyy se, mitä seuraavaksi huomaamme Pyhän Hengen sanovan: Hän sanoo selvästi, että on olemassa niitä, jotka vetäytyvät pois tai luopuvat (ὑποστέλλω) (10:38b–39a). Mitä Hän tällä tarkoittaa? Mitä sellainen pois vetäytyminen oikeastaan on? Hän tarkoittaa vetäytymistä pois Kristuksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa vetäytymistä pois sieltä, missä Kristus on. Kyse on siis vetäytymisestä pois Jumalan elävän sanan ääreltä, kulkeutumisesta sen ohitse, mitä olemme Hänen sanastaan kuulleet (Hebr. 2:11). Kyse on siitä, että ihminen käy hitaaksi kuulemaan Kristuksen sanan saarnaa (Hebr. 5:11) ja veltoksi (Hebr. 6:12) tulemaan vastaanottamaan Hänen ruumiinsa ja verensä ateriaa. Ei olekaan sattumaa, että Henki varoittaa seurakuntaa tästä pois vetäytymisestä aivan samassa luvussa, jossa Hän on juuri 13 jaetta aiemmin varoittanut: älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. (Hebr. 10:25) 

Melko moni kristitty on aluksi koettanut selitellä itselleen hengellistä haluttomuuttaan sitoutua Kristukseen. Moni sanoo itselleen: ”On hyvä käydä mahdollisimman monissa ja monenlaisissa kirkoissa, jotta saisin kuulla entistä enemmän evankeliumia.” Käytännössä tällainen kirkkoshoppailu johtuu kuitenkin haluttomuudesta sitoutua Kristuksen yhteen, pyhään, yhteiseen ja apostoliseen Kirkkoon, jonka kristillinen usko on aina tunnustanut. Se ei myöskään auta ihmistä sitoutumaan yhteen Kristukseen, jonka sana on yksi ja yhtenäinen, ja jonka Kirkkokin on yksi. Pikemminkin se johtaa monioppisuuteen, jopa luopumiseen evankeliumista. Kristus kuitenkin tahtoo jakaa lahjansa kaikessa rikkaudessaan teille, seurakunnalleen. Tämän Hän tekee Kirkossaan. Siksi tällainen Kristuksen läsnäolon ja Hänen lahjojensa ääreltä pois vetäytyminen on hengenvaarallista sanan iankaikkisessa merkityksessä. Se on vaarallista, sillä se johtaa helposti luopumiseen Kristuksesta itsestään. Ilman Kristusta taas kukaan ei voi tulla Isän luo, siis pelastua (Joh. 14:6). Se puolestaan, joka ei ole Kristuksen kanssa, on Häntä vastaan (Matt. 12:30). Kristuksen vastustajille taas Jumalan sana ei lupaa muuta kuin kadotuksen (Fil. 1:28). Näin on siksi, että se ihminen, joka vetäytyy pois Kristuksesta, vetäytyy pois Hänen anteeksiantamuksestaan. Hän jää ilman anteeksiantamusta, syntiensä valtaan. Edelleen se, joka vetäytyy pois Kristuksesta, vetäytyy pois myös Hänen elämästään. Hän jää ilman elämää, kuoleman valtaan.

Kestävyyden tarve ja lahja

Tästä pääsemmekin saarnan kolmanteen ja viimeiseen osaan. Juuri siksi, että näinä lopun aikoina meillä on kiusaus heittää pois Jumalan sanaan perustuva varmuutemme Kristuksen evankeliumista ja Jumalan lapseudesta, sekä kiusaus vetäytyä pois Kristuksen lahjojen ääreltä, juuri siksi meidän on tarpeen kuulla, mitä muuta Pyhä Henki seurakunnalle puhuu. Hän nimittäin painottaa: Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. (10: 36)

Huomaatteko, mikä ihana evankeliumi näihin sanoihin sisältyy? Jumalan tahto on se, että me emme vetäytyisi pois Kristuksesta, vaan uskoisimme Häneen. Nimittäin niille, jotka uskovat Kristukseen, Jumala tahtoo myös antaa sen, minkä on sanansa kautta omilleen luvannutkin: ihanan palkan, ikuisen elämän ja sielun pelastuksen.

Mutta niin kuin kuulimme, näiden lahjojen saavuttaminen ei ole itsestään selvää. Lopun aikoina perkele, maailma ja oma syntinen lihamme näet houkuttavat meitä paitsi sydämen synteihin ja avoimeen synnilliseen elämään, myös luopumiseen syntien anteeksiantamuksen evankeliumista. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. (Matt. 24:12)

Sen vuoksi te tarvitsette kestävyyttä. Tarvitsette sitä, että maailman kiusauksien ja ahdistusten keskelläkin riiputte kiinni Jumalan lupauksissa Kristuksesta ja Hänen armostaan syntienne anteeksiantamiseksi. Tarvitsette sitä, että itsepintaisesti tulette kirkkoon ottamaan vastaan Kristuksen evankeliumin lahjoja silloinkin, kun niiden vastaaottaminen ei tunnu miltään, vaan näyttää jopa kovin tavalliselta ja arkiselta.

Mutta mistä tällaista Pyhän Hengen peräänkuuluttamaa kestävyyttä sitten voisi saada? Mistä muualta kuin sieltä, missä Kristus itse lupaa olla läsnä ja lahjoittaa Pyhän Henkensä, joka vaikuttaa meissä uskon ja vahvistaa sitä edelleen? (Vrt. Augsburgin tunnustus V 1–2.) Jos sinä siis tunnet haluttomuutta lähteä kirkkoon, paras lääke tähän vaivaan on se, että lähdet kirkkoon! Jos tunnet haluttomuutta kuulla Jumalan sanaa, paras lääke tähän vaivaan on se, että kuulet Jumalan sanaa! Pyhän Sanansa kautta Kirkon Herra Jeesus Kristus, sinun Vapahtajasi, tahtoo vahvistaa uskoasi ja antaa sinulle kestävyyttä. Hän on valmistanut sinulle täydellisen pelastuksen syntiesi, kuolemasi ja sinua kiusaavan perkeleen vallasta, ja Hän tahtoo antaa sinulle kestävyyttä, että pysyt tämän Hänen valmistamansa pelastuksen yhteydessä siihen päivään asti, kuin tulee hän, joka tuleva on (Hebr. 10:37b). Hän tahtoo, että et huku luopumuksen tähden, vaan pysyt Hänessä (vrt. 1. Joh. 2:10, 24, 27–28; 3:6; 4:12–16) ja saavutat suuren palkan, sielun pelastuksen, ja Hänen vanhurskaanaan saat elää. 

Rakkaat ystävät! Pysykää siis Jumalan sanan vaikutuspiirissä Hänen seurakunnassaan, Kristuksen, Herranne läsnäolossa. Niin Jumala lahjoittaa teille sen kestävyyden, jota tarvitsette kestääksenne nämä viimeiset ajat, kunnes Hän tulee. Siihen on vähän, aivan vähän aikaa (Hebr. 10:37b). Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme Jeesus Kristus, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa aina ja ikuisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 8.12.2019.)