5. sunnuntai pääsiäisestä (1. vsk), Ef. 3:14–21

Kaikkeen Jumalan täyteyteen

Kristus nousi kuolleista! Hänen täydellisessä sovitustyössään on sinun kaikki syntisi sovitettu, kuolemasi voitettu. Se on täytetty (Joh. 19:30)! Siksi Jumalan taivas on nyt avattu sinulle. Kaikki on valmista!

Kuitenkin samalla on totta myös se, että kaikki ei ole vielä valmista. Kristityksi tultuasikin sinä vielä taistelet syntisten taipumustesi kanssa. Sinä huomaat, miten lihallinen ihmisesi tahtoo toistuvasti nousta esiin. Ehkä sinä myös tuskailet sitä, miten vähän sinulla on voimaa tehdä mitään hyvää, miten vähän uskoa ja ymmärrystä jumalallisten asioiden suhteen, miten vähän rakkautta.

Pyhässä epistolassa apostoli Paavali kirjoittaa Efeson kristityille heidän sisäisestä edistymisestään. Yhtäältä kaikki on kyllä Kristuksessa valmista, ja nämä ihmiset ovat Kristuksen omia, kristittyjä. Kuitenkin toisaalta juuri heidän on vielä määrä myös edistyä sisäisen ihmisensä puolesta. Nyt me sovellamme tätä efesolaisille kirjoitettua pyhää sanaa omaan elämäämme.

*

Paavalin toiveena on, että ”että [Hän – siis Jumala] antaisi teidän kirkkautensa runsauden mukaan voimassa vahvistua Hänen Henkensä kautta sisäisen ihmisenne puolesta” (Ef. 3:16). Kun apostoli puhuu sisäisestä ihmisestä, hän tarkoittaa Kristuksessa pyhää, uutta ihmistä. Hän tarkoittaa koko ihmistä sellaisena, kuin taivaallinen Isä näkee hänet Poikaansa Kristukseen puettuna ja Hänessä pyhitettynä (Gal. 3:27). Tämä uusi ihminen on ”sisäinen” siksi, että se on kätkössä ulkoisilta silmiltä.

Tämän sisäisen ihmisen apostoli tahtoo vahvistuvan. Hän toivoo, että kristityt voisivat ”voimassa vahvistua Hänen Henkensä kautta”, siis Pyhän Hengen kautta. Mutta eikö Henki ole jo helluntaina vuodatettu Kristuksen omien päälle? Eikö Häntä ole annettu lahjaksi kasteessa? On toki (Ap. t. 2:1–13; 2:38–39). Nyt on kuitenkin kyse tästä: Jumalan tahto on, että kristittyjen sisäinen, uusi ihminen saa vahvistua voimassa. Sinunkin kohdallasi tälle vahvistumiselle on tilausta. Älä kuitenkaan koeta saada sitä itse aikaan. Huomaa, että Paavali rukoilee taivaallista Isää, että Hän tekisi tämän kristityissä. Apostoli rukoilee, ”että [Hän] antaisi teidän kirkkautensa runsauden mukaan voimassa vahvistua Hänen Henkensä kautta sisäisen ihmisenne puolesta”. Tämä vahvistuminen on siis Jumalan työtä niissä, jotka ovat Hänen omiaan. Jumala on alun perin synnyttänyt heidät uudesti pyhän sanansa ja kasteen kautta, tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi Kristuksessa (2. Kor. 5:17a). Nyt Hän tahtoo myös vahvistaa tätä uutta luomustaan voimassa. Tämän työnsä Jumala tekee – niin kuin apostoli kirjoittaa – Henkensä kautta. Missä se tapahtuu? Tietenkin siellä, missä Hänen Henkensä toimii ja vaikuttaa. Missä Henki siis toimii ja vaikuttaa? Jumalan ulkoisessa sanassa, joka tulee ulkoisen suun ja ulkoisten korvien kautta kristittyjen sisäisen ihmisen vahvistukseksi. Kristuksen ruumiin ja veren sakramentissa, joka tulee ulkoisessa muodossa kristittyjen ulkoisen suun kautta heidän sisäisen ihmisensä ravinnoksi ja vahvistukseksi.

Jos sinä tahdot – niin kuin Jumala tahtoo –, että uusi, sisäinen ihmisesi vahvistuisi Kristuksessa, vastusta kaikkea sitä, mikä ruokkii vanhan lihallisen ihmisesi vahvistumista. Vastusta tietoisesti lihallisia himojasi. Käytä sen sijaan sitä, mikä ruokkii ja vahvistaa uutta, sisäistä ihmistäsi. Käytä Jumalan sanaa ja Kristuksen ruumiin ja veren sakramenttia. Pyydä myös pastoriasi tekemään niin kuin apostoli, ja rukoilemaan tämän vahvistumisesi puolesta.

*

Paavalin toiveena on myös se, että Kristus asuisi uskon kautta kristittyjen sydämissä (Ef. 3:17). Mutta eikö Kristus ole jo kasteessa tullut asumaan heidän sydämissään? On toki: Kristus, itse Elämä (Joh. 14:6) on tullut elämään heissä (Room. 8:10; Gal. 2:20) – siis myös meissä! Nyt on kuitenkin kyse tästä: Jumalan tahto on, että Kristus saisi yhä jatkossakin ja joka hetki asua kristittyjen sydämissä. Sinä kuitenkin tiedät omasta elämästäsi, että sydämessäsi on muutakin kuin Kristuksen mielen mukaisia asioita. Siksi sinä Kristukseen kastettunakin tarvitset aina uudestaan ja jatkuvasti Hänen asumistaan sydämessäsi. Tämä on tärkeää, sillä jos Hän lakkaa elämästä meissä, me kuolemme hengellisesti. Älä kuitenkaan koeta saada itse aikaan Hänen asumistaan sinussa. Huomaa, että apostoli rukoilee taivaallista Isää, että Hän tekisi tämän kristityissä. Toisin sanoen Hän rukoilee Isältä sitä, että uskovien usko Kristukseen voisi yhä vahvistua ja he voisivat jatkossakin riippua kiinni Kristuksessa, Vapahtajassaan.

Jos sinä siis tahdot – niin kuin Jumala tahtoo –, että Kristus joka päivä asuisi sydämessäsi, vastusta tietoisesti kaikkea sitä, mikä ajaa Hänen vihollisensa tahtoa elämässäsi. Käytä sen sijaan sitä, mikä tuo Kristuksen kaikkine lahjoineen luoksesi. Käytä Jumalan sanaa ja Kristuksen ruumiin ja veren sakramenttia. Pyydä myös pastoriasi tekemään niin kuin apostoli, ja rukoilemaan puolestasi, että pysyisit aina uskossa Kristukseen, ja että Hän niin aina myös asuisi sydämessäsi.

*

Apostoli kuitenkin antaa ymmärtää, että Kristuksen asumisesta kristityn sydämessä seuraa jotakin. Hän rukoilee taivaalliselta Isältä, että kristityt olisivat ”rakkauteen sisäänjuurtuneina ja perustuneina” (Ef. 3:18). Mitä tämä tarkoittaa? Ensinnäkin tämä tarkoittaa sitä, että kristityt olisivat juurtuneet Kristuksen rakkauteen niin kuin puu ulottaa juurensa syvälle maahan. Sellaista onkin kristillinen edistyminen, siis kristityn uuden, sisäisen ihmisen vahvistuminen: Hän on kuin puu, joka myrskynkin keskellä pysyy pystyssä. Vaikka perkele ja maailma jatkuvasti riehuvat hänen ympärillään ja houkuttavat erilaisiin synteihin, ja vaikka hänen oma lihansakin tahtoo johtaa hänet ulkoisen elämän lihallisiin houkutuksiin, tästä kaikesta huolimatta kristitty kuitenkin pysyy juurtuneena Kristukseen, joka rakastaa häntä. Toiseksi se, että kristityt ovat ”rakkauteen sisäänjuurtuneina ja perustuneina” tarkoittaa sitä, että osallisina Kristuksen rakkaudesta kristityt myös rakastavat itse. Sellaista on kristillinen edistyminen, uuden ja sisäisen ihmisen vahvistuminen uskovassa ihmisessä: Kun Kristuksen rakkaus läpäisee sinut, sinä et enää keskity tavoittelemaan sitä, mikä omasta mielestäsi olisi mukavaa tai mikä edistäisi omaa etuasi. Se rakkaus, jolla Kristus sinua rakastaa, välittyy sinun lähimmäisillesi heidän etuaan edistävinä hyvinä tekoina. Älä kuitenkaan koeta saada tätä itse aikaan itsessäsi. Huomaa, että apostoli rukoilee taivaallista Isää, että Hän tekisi tämän kristityissä, toisin sanoen, että he voisivat kaikessa ”sisäänjuurtua” Kristuksen rakkauteen ja tulla perustetuiksi sen varaan.

Jos sinä siis tahdot juurtua Kristuksen rakkauteen, vastusta tietoisesti niitä voimia, jotka tahtovat vetää juuresi pois Kristuksesta ja Hänen seurakunnastaan, johon sinut on kerran istutettu (vrt. 1. Kor. 3:6, 9b). Pyri aina laskemaan juuresi sinne, missä Kristus vuodattaa sinuun armonsa ja rakkautensa, Hänen sanaansa ja sakramenttiinsa. Pyydä myös pastoriasi tekemään niin kuin Paavali, ja rukoilemaan puolestasi, että pysyisit aina juurtuneena ja perustuneena Kristuksen rakkauteen, ja että Hänen rakkautensa voisi kauttasi levitä kaikille lähimmäisillesikin.

*

Apostoli toivoo myös, että kristityt tulisivat ”tuntemaan/tietämään tiedon ylittävän Kristuksen rakkauden” (Ef. 3:19a). Mitä ihmettä hän tällä tarkoittaa? Jos kerran Kristuksen rakkaus ylittää tiedon, miten se voidaan tuntea tai tietää? Miten kukaan voi tietää sitä mikä ei ole tiedettävissä? Jumala on sanassaan ilmoittanut itsensä meille varmalla ja riittävällä tavalla, ja siksi me voimme tuntea Hänen ilmoituksensa. Kun apostoli puhuu siitä, että kristityt tulisivat tuntemaan tiedon ylittävän Kristuksen rakkauden, hän ei tarkoita, että heidän tulisi etsiä Jumalaa Hänen ilmoitetun sanansa ulkopuolelta (vrt. Jes. 55:8–9). Raamatussa on kaikki mitä me pelastukseen tarvitsemme. Mutta se Kristuksen rakkaus, jonka Hän sanan kautta meille lahjoittaa, on niin ihmeellistä, että se ylittää kaiken inhimillisen käsityskyvyn. Se on uskon asia. Tähän uskossa tuntemiseen apostoli tahtoo kristittyjen pääsevän. Juuri Kristuksen rakkauden uskovaa tuntemista hän tarkoittaa, kun hän puhuu toiveestaan, että kristityt kykenisivät ”käsittämään kaikkien pyhien kanssa, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on” (Ef. 3:18b). Huomaa, että apostoli ei ainoastaan toivo tätä, vaan rukoilee taivaallista Isää, että Hän saisi aikaan tämän tuntemisen kristityissä.

Jos sinä siis tahdot tulla tuntemaan Kristuksen rakkauden syvyyden, vastusta tietoisesti sellaista ihmisten lihallista tietoa, jota koko maailma suurena viisautena tavoittelee. Pyri aina olemaan siellä missä Kristus vuodattaa sinuun armonsa ja rakkautensa, Hänen sanansa ja sakramenttinsa vastaanottajana. Pyydä myös pastoriasi tekemään niin kuin Paavali, ja rukoilemaan puolestasi, että tulisit yhä syvemmin tuntemaan Kristuksen rakkauden, jolla Hän juuri sinua rakastaa.

*

Viimeisenä apostoli antaa vielä ymmärtää toivovansa, että kristityt täyttyisivät ”kaikkeen Jumalan täyteyteen.” (Ef. 3:19b) Nyt joku ehkä sanoo mielessään: ”Miten minä muka voisin täyttyä Jumalan täyteydellä? Minähän olen niin huono ihminenkin.” Aivan, omasta elämästäsi sinä tiedätkin, ettei Jumalan täyteys ole vielä täyttänyt sinun koko sydäntäsi. Juuri tätä apostoli tietenkin osaltaan tarkoittaakin, kun kirjoittaa toivovansa, että kristityt täyttyisivät ”kaikkeen Jumalan täyteyteen.” Jos he nimittäin olisivat jo täyttyneet Jumalan täyteyteen, miksi hänen enää tarvitsisi mainita koko asiaa? Mutta hänen sanoillaan on myös positiivinen merkitys: täyttyminen ”kaikkeen Jumalan täyteyteen” on Jumalan tahto kristittyihin nähden. Huomaa kuitenkin, että apostoli rukoilee taivaallista Isää tekemään tämän kristityissä, toisin sanoen täyttämään heidät kaikkeen Hänen täyteyteensä. Kristityt eivät itse siis voi saada tätä aikaan. Heillä ei myöskään luonnostaan ole mitään ”oikeutta” Jumalan täyteyteen. Jumalan itsensä on täytettävä heidät täyteydellään, ja niin Hän myös tahtoo tehdä.

Jos sinä siis tahdot täyttyä kaikkeen Jumalan täyteyteen, vastusta tietoisesti perkelettä, maailmaa ja omaa lihaasi, jotka tahtovat täyttää elämäsi kaikenlaisella sisällöllä, joka kuitenkin on pelkkää turhuutta ja tyhjää (Saarn. 1:2). Muista, että Kristus ja Hänen Henkensä asuu sinussa uskon kautta. Sinä olet jo osallinen jumalallisesta elämästä. Kun sinä pysyt uskon kautta tässä osallisuudessa, Pyhä Henki tuo sinuakin kaikkien muiden pyhien kanssa täydellistymiseen, jonka Jumala on Kristuksessa valmistanut omiaan varten. Kristuksessa asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti (Kol. 2:9) ja niin sinäkin kaikkien Hänen pyhiensä kanssa saat olla täytetty Hänessä (Kol. 2:10). Käytä siis kaikkien maailman turhuuksien sijaan aina Jumalan sanaa sekä Kristuksen ruumiin ja veren sakramenttia, joissa koko Jumalan täyteys annetaan sisäisen ihmisesi ravinnoksi ja vahvistukseksi. Niissä Pyhä Henki toimii, tahtoo tulla luoksesi ja täyttää sinut armollaan ja kaikilla lahjoillaan. Pyydä myös pastoriasi tekemään niin kuin Paavali, ja rukoilemaan puolestasi, että Isä Jumala näin täyttäisi sinut koko täyteydellään Poikansa Kristuksen, sinun syntiesi sovittajan tähden, että Pyhän Hengen vaikutuksesta pysyisit uskon kautta Hänen armossaan ja anteeksiantamuksessaan.

Mutta Hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kaikkiin sukupolviin aina ja iankaikkisesti! Amen. (Ef. 3:20–21)

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 26.5.2019.)