5. sunnuntai pääsiäisestä (1. vsk), Ef. 3:14–21

Kaikkeen Jumalan täyteyteen

Kristus nousi kuolleista! Hänen täydellisessä sovitustyössään on sinun kaikki syntisi sovitettu, kuolemasi voitettu. Se on täytetty (Joh. 19:30)! Siksi Jumalan taivas on nyt avattu sinulle. Kaikki on valmista!

Kuitenkin samalla on totta myös se, että kaikki ei ole vielä valmista. Kristityksi tultuasikin sinä vielä taistelet syntisten taipumustesi kanssa. Sinä huomaat, miten lihallinen ihmisesi tahtoo toistuvasti nousta esiin. Ehkä sinä myös tuskailet sitä, miten vähän sinulla on voimaa tehdä mitään hyvää, miten vähän uskoa ja ymmärrystä jumalallisten asioiden suhteen, miten vähän rakkautta.

Pyhässä epistolassa apostoli Paavali kirjoittaa Efeson kristityille heidän sisäisestä edistymisestään. Yhtäältä kaikki on kyllä Kristuksessa valmista, ja nämä ihmiset ovat Kristuksen omia, kristittyjä. Kuitenkin toisaalta juuri heidän on vielä määrä myös edistyä sisäisen ihmisensä puolesta. Nyt me sovellamme tätä efesolaisille kirjoitettua pyhää sanaa omaan elämäämme.

*

Paavalin toiveena on, että ”että [Hän – siis Jumala] antaisi teidän kirkkautensa runsauden mukaan voimassa vahvistua Hänen Henkensä kautta sisäisen ihmisenne puolesta” (Ef. 3:16). Kun apostoli puhuu sisäisestä ihmisestä, hän tarkoittaa Kristuksessa pyhää, uutta ihmistä. Hän tarkoittaa koko ihmistä sellaisena, kuin taivaallinen Isä näkee hänet Poikaansa Kristukseen puettuna ja Hänessä pyhitettynä (Gal. 3:27). Tämä uusi ihminen on ”sisäinen” siksi, että se on kätkössä ulkoisilta silmiltä.

Tämän sisäisen ihmisen apostoli tahtoo vahvistuvan. Hän toivoo, että kristityt voisivat ”voimassa vahvistua Hänen Henkensä kautta”, siis Pyhän Hengen kautta. Mutta eikö Henki ole jo helluntaina vuodatettu Kristuksen omien päälle? Eikö Häntä ole annettu lahjaksi kasteessa? On toki (Ap. t. 2:1–13; 2:38–39). Nyt on kuitenkin kyse tästä: Jumalan tahto on, että kristittyjen sisäinen, uusi ihminen saa vahvistua voimassa. Sinunkin kohdallasi tälle vahvistumiselle on tilausta. Älä kuitenkaan koeta saada sitä itse aikaan. Huomaa, että Paavali rukoilee taivaallista Isää, että Hän tekisi tämän kristityissä. Apostoli rukoilee, ”että [Hän] antaisi teidän kirkkautensa runsauden mukaan voimassa vahvistua Hänen Henkensä kautta sisäisen ihmisenne puolesta”. Tämä vahvistuminen on siis Jumalan työtä niissä, jotka ovat Hänen omiaan. Jumala on alun perin synnyttänyt heidät uudesti pyhän sanansa ja kasteen kautta, tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi Kristuksessa (2. Kor. 5:17a). Nyt Hän tahtoo myös vahvistaa tätä uutta luomustaan voimassa. Tämän työnsä Jumala tekee – niin kuin apostoli kirjoittaa – Henkensä kautta. Missä se tapahtuu? Tietenkin siellä, missä Hänen Henkensä toimii ja vaikuttaa. Missä Henki siis toimii ja vaikuttaa? Jumalan ulkoisessa sanassa, joka tulee ulkoisen suun ja ulkoisten korvien kautta kristittyjen sisäisen ihmisen vahvistukseksi. Kristuksen ruumiin ja veren sakramentissa, joka tulee ulkoisessa muodossa kristittyjen ulkoisen suun kautta heidän sisäisen ihmisensä ravinnoksi ja vahvistukseksi.

Jos sinä tahdot – niin kuin Jumala tahtoo –, että uusi, sisäinen ihmisesi vahvistuisi Kristuksessa, vastusta kaikkea sitä, mikä ruokkii vanhan lihallisen ihmisesi vahvistumista. Vastusta tietoisesti lihallisia himojasi. Käytä sen sijaan sitä, mikä ruokkii ja vahvistaa uutta, sisäistä ihmistäsi. Käytä Jumalan sanaa ja Kristuksen ruumiin ja veren sakramenttia. Pyydä myös pastoriasi tekemään niin kuin apostoli, ja rukoilemaan tämän vahvistumisesi puolesta.

*

Paavalin toiveena on myös se, että Kristus asuisi uskon kautta kristittyjen sydämissä (Ef. 3:17). Mutta eikö Kristus ole jo kasteessa tullut asumaan heidän sydämissään? On toki: Kristus, itse Elämä (Joh. 14:6) on tullut elämään heissä (Room. 8:10; Gal. 2:20) – siis myös meissä! Nyt on kuitenkin kyse tästä: Jumalan tahto on, että Kristus saisi yhä jatkossakin ja joka hetki asua kristittyjen sydämissä. Sinä kuitenkin tiedät omasta elämästäsi, että sydämessäsi on muutakin kuin Kristuksen mielen mukaisia asioita. Siksi sinä Kristukseen kastettunakin tarvitset aina uudestaan ja jatkuvasti Hänen asumistaan sydämessäsi. Tämä on tärkeää, sillä jos Hän lakkaa elämästä meissä, me kuolemme hengellisesti. Älä kuitenkaan koeta saada itse aikaan Hänen asumistaan sinussa. Huomaa, että apostoli rukoilee taivaallista Isää, että Hän tekisi tämän kristityissä. Toisin sanoen Hän rukoilee Isältä sitä, että uskovien usko Kristukseen voisi yhä vahvistua ja he voisivat jatkossakin riippua kiinni Kristuksessa, Vapahtajassaan.

Jos sinä siis tahdot – niin kuin Jumala tahtoo –, että Kristus joka päivä asuisi sydämessäsi, vastusta tietoisesti kaikkea sitä, mikä ajaa Hänen vihollisensa tahtoa elämässäsi. Käytä sen sijaan sitä, mikä tuo Kristuksen kaikkine lahjoineen luoksesi. Käytä Jumalan sanaa ja Kristuksen ruumiin ja veren sakramenttia. Pyydä myös pastoriasi tekemään niin kuin apostoli, ja rukoilemaan puolestasi, että pysyisit aina uskossa Kristukseen, ja että Hän niin aina myös asuisi sydämessäsi.

*

Apostoli kuitenkin antaa ymmärtää, että Kristuksen asumisesta kristityn sydämessä seuraa jotakin. Hän rukoilee taivaalliselta Isältä, että kristityt olisivat ”rakkauteen sisäänjuurtuneina ja perustuneina” (Ef. 3:18). Mitä tämä tarkoittaa? Ensinnäkin tämä tarkoittaa sitä, että kristityt olisivat juurtuneet Kristuksen rakkauteen niin kuin puu ulottaa juurensa syvälle maahan. Sellaista onkin kristillinen edistyminen, siis kristityn uuden, sisäisen ihmisen vahvistuminen: Hän on kuin puu, joka myrskynkin keskellä pysyy pystyssä. Vaikka perkele ja maailma jatkuvasti riehuvat hänen ympärillään ja houkuttavat erilaisiin synteihin, ja vaikka hänen oma lihansakin tahtoo johtaa hänet ulkoisen elämän lihallisiin houkutuksiin, tästä kaikesta huolimatta kristitty kuitenkin pysyy juurtuneena Kristukseen, joka rakastaa häntä. Toiseksi se, että kristityt ovat ”rakkauteen sisäänjuurtuneina ja perustuneina” tarkoittaa sitä, että osallisina Kristuksen rakkaudesta kristityt myös rakastavat itse. Sellaista on kristillinen edistyminen, uuden ja sisäisen ihmisen vahvistuminen uskovassa ihmisessä: Kun Kristuksen rakkaus läpäisee sinut, sinä et enää keskity tavoittelemaan sitä, mikä omasta mielestäsi olisi mukavaa tai mikä edistäisi omaa etuasi. Se rakkaus, jolla Kristus sinua rakastaa, välittyy sinun lähimmäisillesi heidän etuaan edistävinä hyvinä tekoina. Älä kuitenkaan koeta saada tätä itse aikaan itsessäsi. Huomaa, että apostoli rukoilee taivaallista Isää, että Hän tekisi tämän kristityissä, toisin sanoen, että he voisivat kaikessa ”sisäänjuurtua” Kristuksen rakkauteen ja tulla perustetuiksi sen varaan.

Jos sinä siis tahdot juurtua Kristuksen rakkauteen, vastusta tietoisesti niitä voimia, jotka tahtovat vetää juuresi pois Kristuksesta ja Hänen seurakunnastaan, johon sinut on kerran istutettu (vrt. 1. Kor. 3:6, 9b). Pyri aina laskemaan juuresi sinne, missä Kristus vuodattaa sinuun armonsa ja rakkautensa, Hänen sanaansa ja sakramenttiinsa. Pyydä myös pastoriasi tekemään niin kuin Paavali, ja rukoilemaan puolestasi, että pysyisit aina juurtuneena ja perustuneena Kristuksen rakkauteen, ja että Hänen rakkautensa voisi kauttasi levitä kaikille lähimmäisillesikin.

*

Apostoli toivoo myös, että kristityt tulisivat ”tuntemaan/tietämään tiedon ylittävän Kristuksen rakkauden” (Ef. 3:19a). Mitä ihmettä hän tällä tarkoittaa? Jos kerran Kristuksen rakkaus ylittää tiedon, miten se voidaan tuntea tai tietää? Miten kukaan voi tietää sitä mikä ei ole tiedettävissä? Jumala on sanassaan ilmoittanut itsensä meille varmalla ja riittävällä tavalla, ja siksi me voimme tuntea Hänen ilmoituksensa. Kun apostoli puhuu siitä, että kristityt tulisivat tuntemaan tiedon ylittävän Kristuksen rakkauden, hän ei tarkoita, että heidän tulisi etsiä Jumalaa Hänen ilmoitetun sanansa ulkopuolelta (vrt. Jes. 55:8–9). Raamatussa on kaikki mitä me pelastukseen tarvitsemme. Mutta se Kristuksen rakkaus, jonka Hän sanan kautta meille lahjoittaa, on niin ihmeellistä, että se ylittää kaiken inhimillisen käsityskyvyn. Se on uskon asia. Tähän uskossa tuntemiseen apostoli tahtoo kristittyjen pääsevän. Juuri Kristuksen rakkauden uskovaa tuntemista hän tarkoittaa, kun hän puhuu toiveestaan, että kristityt kykenisivät ”käsittämään kaikkien pyhien kanssa, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on” (Ef. 3:18b). Huomaa, että apostoli ei ainoastaan toivo tätä, vaan rukoilee taivaallista Isää, että Hän saisi aikaan tämän tuntemisen kristityissä.

Jos sinä siis tahdot tulla tuntemaan Kristuksen rakkauden syvyyden, vastusta tietoisesti sellaista ihmisten lihallista tietoa, jota koko maailma suurena viisautena tavoittelee. Pyri aina olemaan siellä missä Kristus vuodattaa sinuun armonsa ja rakkautensa, Hänen sanansa ja sakramenttinsa vastaanottajana. Pyydä myös pastoriasi tekemään niin kuin Paavali, ja rukoilemaan puolestasi, että tulisit yhä syvemmin tuntemaan Kristuksen rakkauden, jolla Hän juuri sinua rakastaa.

*

Viimeisenä apostoli antaa vielä ymmärtää toivovansa, että kristityt täyttyisivät ”kaikkeen Jumalan täyteyteen.” (Ef. 3:19b) Nyt joku ehkä sanoo mielessään: ”Miten minä muka voisin täyttyä Jumalan täyteydellä? Minähän olen niin huono ihminenkin.” Aivan, omasta elämästäsi sinä tiedätkin, ettei Jumalan täyteys ole vielä täyttänyt sinun koko sydäntäsi. Juuri tätä apostoli tietenkin osaltaan tarkoittaakin, kun kirjoittaa toivovansa, että kristityt täyttyisivät ”kaikkeen Jumalan täyteyteen.” Jos he nimittäin olisivat jo täyttyneet Jumalan täyteyteen, miksi hänen enää tarvitsisi mainita koko asiaa? Mutta hänen sanoillaan on myös positiivinen merkitys: täyttyminen ”kaikkeen Jumalan täyteyteen” on Jumalan tahto kristittyihin nähden. Huomaa kuitenkin, että apostoli rukoilee taivaallista Isää tekemään tämän kristityissä, toisin sanoen täyttämään heidät kaikkeen Hänen täyteyteensä. Kristityt eivät itse siis voi saada tätä aikaan. Heillä ei myöskään luonnostaan ole mitään ”oikeutta” Jumalan täyteyteen. Jumalan itsensä on täytettävä heidät täyteydellään, ja niin Hän myös tahtoo tehdä.

Jos sinä siis tahdot täyttyä kaikkeen Jumalan täyteyteen, vastusta tietoisesti perkelettä, maailmaa ja omaa lihaasi, jotka tahtovat täyttää elämäsi kaikenlaisella sisällöllä, joka kuitenkin on pelkkää turhuutta ja tyhjää (Saarn. 1:2). Muista, että Kristus ja Hänen Henkensä asuu sinussa uskon kautta. Sinä olet jo osallinen jumalallisesta elämästä. Kun sinä pysyt uskon kautta tässä osallisuudessa, Pyhä Henki tuo sinuakin kaikkien muiden pyhien kanssa täydellistymiseen, jonka Jumala on Kristuksessa valmistanut omiaan varten. Kristuksessa asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti (Kol. 2:9) ja niin sinäkin kaikkien Hänen pyhiensä kanssa saat olla täytetty Hänessä (Kol. 2:10). Käytä siis kaikkien maailman turhuuksien sijaan aina Jumalan sanaa sekä Kristuksen ruumiin ja veren sakramenttia, joissa koko Jumalan täyteys annetaan sisäisen ihmisesi ravinnoksi ja vahvistukseksi. Niissä Pyhä Henki toimii, tahtoo tulla luoksesi ja täyttää sinut armollaan ja kaikilla lahjoillaan. Pyydä myös pastoriasi tekemään niin kuin Paavali, ja rukoilemaan puolestasi, että Isä Jumala näin täyttäisi sinut koko täyteydellään Poikansa Kristuksen, sinun syntiesi sovittajan tähden, että Pyhän Hengen vaikutuksesta pysyisit uskon kautta Hänen armossaan ja anteeksiantamuksessaan.

Mutta Hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kaikkiin sukupolviin aina ja iankaikkisesti! Amen. (Ef. 3:20–21)

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 26.5.2019.)

4. sunnuntai pääsiäisestä (1. vsk), Joh. 16:5–15

Henki johtaa kaikkeen totuuteen

Johdanto

Pyhä evankelista Johannes on tallettanut meille Herramme Jeesuksen lupauksen: Hän tosin menee kohta pois opetuslastensa luota, Isänsä luo taivaaseen, mutta sieltä Hän lähettää heille Puolustajan, Pyhän Hengen. (Joh. 16:5, 7) Pian tämän jälkeen Herramme antaa rakkailleen myös toisen lupauksen: Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. (Joh. 16:13a) Juuri näihin sanoihin me keskitymme tämän saarnan kahdessa ensimmäisessä osassa. Ensiksi toteamme, että on olemassa totuus ja se voidaan tuntea. Toiseksi kysymme miten totuus voidaan tuntea. Saarnan kolmannessa ja viimeisesssä osassa huomaamme Herramme sanojen viittaavan myös siihen, mihin meitä totuuden tuntijoina kutsutaan.

Totuus ja sen tuntemisen mahdollisuus

Ensiksi siis: on olemassa totuus ja se voidaan tuntea. Ehkä sinä olet huomannut, että totuudesta puhuminen ei ole muodissa. Jos jossakin keskustelussa annat ymmärtää ajattelevasi, että pidät jotakin tiettyä asiaa totuutena, saat ehkä kuulla sen vastakysymyksen, jonka jo Pilatus esitti: quid est veritas, Mikä on totuus? (Joh. 18:38a) Tätä kysymystä monikaan ei kysy siksi, että odottaisi sinulta vastausta kysymykseensä. Aivan niin kuin oli Pilatuksen kohdalla, monen nykyihmisenkin kohdalla kysymys ”mikä on totuus” saattaa olla lähinnä kyyninen puuskahdus, joka antaa ymmärtää: ”Ei kai mitään yhtä totuutta ole edes olemassa! Ja jos kerran totuutta ei ole, ei tietenkään ole järkevää pohtia mikä se voisi olla.” Toisaalta, kun kysytään ”mikä on totuus”, taustalla saattaa olla myös ajatus, että jos jokin totuus ehkä olisikin olemassa, sitä on kuitenkin niin vaikeaa oppia tuntemaan, ettei asiasta lopulta voi koskaan olla aivan varma. Siksi on lopulta helpompi ajatella, että totuuksia voi oikeastaan olla monenlaisia, kullekin omansa sen mukaan miltä sattuu tuntumaan. Moni sanookin: ”Tuo nyt on sinun totuutesi. Minun totuuteni taas on tällainen.”

Jeesus kuitenkin puhuu toisin. Hän sanoo Pilatukselle: Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni. (Joh. 18:37b) Herramme siis sanoo, että Hän on tullut todistamaan totuuden puolesta. Toisin sanoen, totuus on olemassa. Totuus on myös jumalallinen, tapahtuuhan sen ilmoittaminen siten, että Jumala itse ilmoittaa sen ihmisille. Miten Hän sen ilmoittaa? Lähettämällä Poikansa taivaasta maailmaan todistamaan siitä. Poika antaa ymmärtää, että Hänen äänensä ilmoittaa totuuden.

Mutta Jeesus sanoo enemmänkin. Vähän ennen tätä Pilatuksen kanssa käymäänsä keskustelua Hän on puhunut opetuslapsille yläsalissa. Siellä Hän on sanonut: Minä olen tie ja totuus ja elämä (Joh. 14:6). Totuus ei siis ole ainoastaan tietoa siitä miten asiat ovat. Totuus on persoonallinen, Jumalan Poika Jeesus Kristus itse. Ja jos kerran totuus on persoonallinen, on totuuden tunteminenkin sitä, että tunnetaan Hänet, joka on Totuus.

Miten totuus voidaan tuntea?

Saarnan toisessa osassa kysymme: Miten totuus voidaan tuntea? Päivän evankeliumissa Jeesus antaa vastauksen tähän kysymykseen. Hän sanoo: Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Mitä nämä sanat tarkoittavat? Ensinnäkin ne tarkoittavat sitä, että sinun ei tarvitse omalla järjelläsi yrittää etsiä tai löytää totuutta. Lähtökohtaisesti tämä olisi jopa mahdotonta. Meidän inhimillinen käsityskykymme on nimittäin lankeemuksen vuoksi niin pimentynyt, ettei se omin voimin kykene tavoittamaan jumalallisia asioita, esimerkiksi juuri totuutta. Mutta ei sen tarvitsekaan, sillä – niin kuin Jeesus sanoo – Henki, jonka Hän taivaasta omilleen lähettää, johdattaa heidät kaikkeen totuuteen. Kun Jeesus puhuu tässä johdattamisesta, Hän käyttää sanaa, joka muodostuu sanoista ”tie” ja ”johtaa” (ὁδός + ἡγέομαι = ὁδηγέω). Herramme siis sanoo, että Pyhä Henki johdattaa uskovia siten, että Hän on koko ajan mukana heidän elämänsä tiellä ja johtaa heitä totuuteen – eikä ainoastaan johonkin totuuteen, vaan kaikkeen totuuteen. (Joh. 16:13a) Tämä koskee sinuakin, joka olet Jeesuksen oma, kristitty. Kun sinut nimittäin on kastettu, olet siinä saanut Pyhän Hengen lahjan (Ap. t. 2:38). Kun elät turvaten uskossa Jeesukseen, Pyhä Henki asuu sydämessäsi ja tekee ruumiisi temppelikseen, asuinsijakseen (1. Kor. 6:19).

Jeesus selittää tätä Pyhän Hengen johdattavaa työtä vielä tarkemminkin. Hän sanoo: Sillä ei [Hän] puhu itsestään – tai ”omissa nimissään” (KR92) – vaan sen minkä [Hän] kuulee [Hän] puhuu […] (Joh. 16:13b). Vielä Jeesus sanoo Hengestä, että minun omastani [Hän] ottaa ja julistaa teille. (Joh. 16:14b) Niin kuin me Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustuksessa tunnustamme, Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta. Hän on siis Jeesuksen Henki (vrt. Ap. t. 16:6, 7), joka ottaa siitä, mikä on Jeesuksen. Jeesus taas on itse Totuus, niin kuin kuulimme. Siksi se, mihin Pyhä Henki sinuakin johdattaa, on puhdasta, jumalallista totuutta. Hän johtaa sinua Jeesuksen itsensä luo.

Mutta jos Jeesuksen omien johdattaminen kaikkeen totuuteen on siis Pyhän Hengen työtä, on aivan keskeisen tärkeää tietää, missä ja miten Pyhä Henki tämän työnsä tekee. Muutenhan ei voida tulla osalliseksi Hänen johdatuksestaan. Tähän asiaan liittyy juuri se vaara, johon moni kristitty on langennut: on alettu etsiä Hengen työtä sellaisista paikoista, missä Henki ei lupaa toimia. Ei esimerkiksi ole tavatonta, että Pyhän Hengen työ rinnastetaan henkilökohtaisiin, sisäisiin tuntemuksiin tai kokemuksiin. Ei tunteissa tai kokemuksellisuudessa sinänsä ole mitään vikaa, ovathan nekin Jumalan luomislahjaa. Ei myöskään ole tavatonta, että kun Pyhä Henki tekee työtään ihmisen sydämessä, tästä seuraa tuntemuksia ja kokemuksiakin. On kuitenkin tarkoin huomattava, että Pyhä Henki ei lupaa käyttää tällaisia sisäisiä kokemuksia todisteena työstään.

Periaatteessa Pyhä Henki voi tietenkin tehdä työtään missä ikinä tahtoo, onhan Hän Jumala, kaikkivaltias Herra. Meitä ihmisiä ei kuitenkaan juurikaan hyödytä pohtia missä Hän ”periaatteessa” voi toimia. Meidän on pitäydyttävä ensisijaisesti siihen, mitä Pyhä Henki itse sanassa sanoo toimintatavastaan, siis siitä, missä ja miten Hän käytännössä tahtoo tehdä työtään meidän elämässämme.

Otetaan kuvitteellinen esimerkki: Maailman rikkain mies ilmoittaa laittavansa koko omaisuutensa näytteille Lahden torille tänään kello kaksi iltapäivällä. Hänen rikkautensa eivät kuitenkaan ole siellä ainoastaan näytteillä. Kuka tahansa saa hakea sieltä itselleen kalleuksia mielin määrin, niin paljon kuin ikinä haluaa. Jos sinä kuulisit tällaisen ilmoituksen, niin etkö heti hakisi matkalaukkua ja kauppakasseja, ja kiirehtisi hakemaan noita rikkauksia itsellesi? Vai jäisitkö mieluummin kotiin spekuloimaan mahtaako asia kuitenkaan olla niin kuin tuo rikas mies ilmoittaa? ”Mitä jos tuo rikas mies haluaakin tarjota omaisuutensa jollakin muulla tavalla kuin julkisesti torilla? Entä jos minä en sisimmässäni koe, että hän haluaa antaa minulle kaiken omansa juuri tuolla tavalla? Ehkä minun kannattaa vielä jäädä etsimään sydämestäni vastausta tähän asiaan.” Eikö kuulosta hassulta ajatukselta? Mitä väliä sillä on, voisiko tuo rikas mies periaatteessa tarjota omaisuuttaan ihmisille jollakin muullakin tavalla, jos hän kuitenkin käytännössä lupaa tarjota sen juuri tällä tavalla? Missä hän lupaa tarjota aarteensa sinulle, siellä on sinunkin parempi olla, jos mielit saada niistä osasi. Tämä esimerkki on tietenkin kömpelö ja keinotekoinen. Se voinee kuitenkin valottaa sitä, miten Pyhä Henki tekee työtään: Hän lupaa tehdä työnsä tietyllä tavalla ja tietyssä paikassa. Ja missä Hän lupaa tehdä työnsä, siellä on sinunkin parempi olla, jos haluat tulla osalliseksi Hänen työstään.

Missä Pyhä Henki sitten lupaa toimia? Vastaus: Pyhä Henki sitoutuu ulkoiseen sanaan. Hän on itse henkäyttänyt sen sanan, jonka välityksellä Hän ilmoittaa jumalalliset totuudet (2. Tim. 3:16). Hän on antanut tämän sanan profeetoille ja apostoleille saarnattavaksi ja Raamattuun talletettavaksi. Siksi juuri Raamatun sana on jumalallinen, Jumalan Hengen täyttämä ilmoitussana. Siellä missä tätä sanaa luetaan ja saarnataan, siellä Pyhä Henki toimii. Ja sen vuoksi, missä sanaa luetaan ja saarnataan, siellä on sinunkin hyvä olla, jos haluat tulla osalliseksi Pyhän Hengen työstä. Vai mistä muualta kuvittelet saavasi Hänet itsellesi? Siellä missä Jumalan Hengen henkäyttämä ilmoitussana liittyy veteen ja niin luo kasteen, siellä on sen ihmisen hyvä olla, joka mielii tulla osalliseksi Pyhän Hengen lahjasta ja uudestisyntyä kristityksi (Ap. t. 2:38; Tiit. 3:5). Ja vielä, missä Jumalan sana liittyy leipään ja viiniin ja luo Kristuksen ruumiin ja veren sakramentin, siellä on sen kristityn hyvä olla, joka mielii saada kaikki syntinsä anteeksi ja tulla osalliseksi Kristuksen kirkkoruumiin verenkierrosta, Pyhän Hengen työstä.

Rakkaat ystävät, Pyhä Henki tahtoo tehdä työtään teidän elämässänne! Hän lupaakin tehdä tämän ulkoisessa sanassaan ja pyhissä sakramenteissa, jotka eivät ole muuta kuin tätä jumalallista sanaa näkyvässä muodossa. Henkäyttämänsä sanan välityksellä Henki tahtoo johdattaa meidät Kristuksen luo, Hänen, joka on Totuus – ja enemmänkin: sanan välityksellä Henki tuo Kristuksen meidän luoksemme. Hänessä meillä on totuus, syntien anteeksiantamus, kelpaaminen Jumalalle, koko pelastus.

Lähetettynä Totuuden todistajaksi

Saarnan kolmannessa ja viimeisessä osassa katsomme vielä mitä tästä kaikesta seuraa. Kun me olemme kasteen ja uskon kautta tulleet osallisiksi Kristuksesta, itse Totuudesta, ja kun meissä asuva Pyhä Henki yhä johdattaa meitä Hänen, Totuuden tuntemiseen, niin mihin meitä totuuden tuntijoina kutsutaan? Päivän evankeliumi ei tosin anna aivan suoraan vastausta tähän kysymykseen. Rivien välissä Herramme kuitenkin viittaa tähän asiaan, jopa kaksi kertaa.

Ensiksi Jeesus sanoo: Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt (Joh. 16:5a). Toisin sanoen: Jumalan Poika, joka on samaa olemusta kuin Isä, on Isän lähettämänä tullut maailmaan. Mitä varten Isä on lähettänyt Hänet maailmaan? Sitä varten, että Hän – niin kuin edellä kuulimme – todistaisi totuuden puolesta. Hänet on lähetetty myös ja nimenomaan sitä varten, että Hän kantaisi meidän ja koko maailman syntitaakan ruumiissansa ristinpuuhun (1. Piet. 2:24), ja ylösnousemisessaan valmistaisi meille pääsyn ikuiseen elämään taivaassa. Hänet on siis lähetetty suorittamaan aivan tiettyä tehtävää.

Toiseksi Jeesus sanoo: Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. (Joh. 16:7b) Toisin sanoen: Pyhä Henki, joka lähtee Isästä ja Pojasta, lähetetään maailmaan. Jeesus itse lupaa lähettää Hänet. Ensimmäisenä helluntaina tämä hänen lupauksensa onkin jo täyttynyt. Pyhä Henki on lähetetty maailmaan ja vuodatettu opetuslasten päälle. (Ap. t. 2:1–13) Mitä varten Poika on lähettänyt Hengen maailmaan? Sitä varten, että Hän – niin kuin edellä kuulimme – johdattaisi Herran omat kaikkeen totuuteen. Hänet on lähetetty myös ja nimenomaan sitä varten, että Hän toisi meille Kristuksen, itse Totuuden. Hänet on lähetetty, että Hän valaisisi meidän pimentyneet sydämemme, ja tekisi meidät uskon kautta osalliseksi Hänen lahjoistaan, syntien anteeksiantamuksesta ja pyhyydestä, vanhurskaudesta ja pelastuksesta (vrt. Vähä katekismus II 6).

Nyt kun sinä olet kristitty, Kristus asuu uskon kautta sydämessäsi. Pyhä Henki on tehnyt sinut temppelikseen. Sinut on tehty osalliseksi jumalallisesta elämästä. Mitä tästä siis seuraa? Valtavan suuri ja tärkeä asia: Niin kuin Isä lähetti Poikansa taivaasta maailmaan, ja niin kuin Isä ja Poika lähettivät Pyhän Hengen taivaasta maailmaan, niin Herra Jeesus lähettää sinutkin pyhästä ja pelastavasta paratiisistaan, Kirkostaan maailmaan. Niin kuin Poika ja Pyhä Henki lähetettiin aivan tiettyä tehtävää varten, niin Kristus lähettää sinutkin aivan tiettyä tehtävää varten. Hän lähettää sinut elämään maailman pimeyden keskellä osallisena Hänen Henkensä valaisusta ja Hänen valoaan loistaen. Kristus lähettää sinut todistamaan maailman valheen ja harhan keskellä itsesään, Totuudesta. Hän lähettää sinut tekemään hyvää lähimmäisillesi. Kun sinä pysyt Kristuksen seurakunnassa sanan ja sakramenttien vastaanottajana – siis Pyhän Hengen työn yhteydessä! – silloin Herra, joka säännöllisesti ruokkii ja ravitsee sinua sanallaan, myös johtaa sinut vaeltamaan totuudessa (vrt. 2. Joh. 1:4; 3. Joh. 3–4) ja lähettää sinut maailmaan, ja myös itse tekee kauttasi kaiken sen, mikä Hänelle on otollista. Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme Jeesus Kristus, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 19.5.2019.)