Marian ilmestyspäivä (1. vsk), Luuk. 1:26–38

Elämän ihme

Uuden elämän sikiämisen ihme

Pyhässä evankeliumissa kuulimme Jumalan Pojan sikiämisestä neitsyt Marian kohdussa. Ennen kuin lähdemme katsomaan tätä valtavaa ihmettä tarkemmin, kuljemme kuitenkin ensin pienen sivupolun tämän aiheen äärellä.

Kyse on tästä: Jos Jumalan Pojan sikiäminen neitsyen kohdussa tunnustetaankin ihmeeksi, saattaa kuitenkin helposti unohtua, että itse asiassa kenen tahansa ihmisen sikiäminen äidin kohdussa on suuri ihme. Miehen ja naisen solujen yhdistyessä tapahtuva uuden elämän alkaminen on aina käsittämätön ihme, jota ei kukaan kykene loppuun asti selittämään. Uskoi ihminen Jumalaan tai ei, hän joutuu lopulta kuitenkin hyväksymään sen tosiasian, että siinä uuden elämän alkamisessa, joka hedelmöittymisessä tapahtuu, on kyse ihmisjärjen ylittävästä asiasta.

Elämän ihmeen halveksiminen

Luonnollisen ihmisen mieli ei kuitenkaan tahdo suostua siihen, että sikiäminen voisi olla Jumalan työtä. Siksi sen on päädyttävä vähättelemään tätä ihmettä ikään kuin kyse olisi kovinkin tavanomaisesta tapahtumasta. Tästä on enää lyhyt matka koko uuden elämän halveksimiseen ja jopa sen lopettamiseen.

Jumalan sana kuitenkin ilmoittaa, että kohdussa siinnyt ihmiselämä on ihme, suuri ihme, josta tulee kiittää Jumalaa, kaiken elämän antajaa (Ps. 139:13–14). Sen vuoksi sanan valossa on selvää myös se, että kohdussa siinneen elämän lopettaminen – tapahtui se raskauden millä viikolla tahansa – on Jumalan hyvän luomistyön halveksimista ja vastustamista. Se on asettumista Hänen paikalleen, jolla yksin on vallassa antaa elämä ja ottaa se pois (Job 1:21b), toisin sanoen itsensä tekemistä jumalaksi. Samalla se on myös viidennen käskyn rikkomista, siis murhaamista. Tästä käy ymmärrettäväksi, että myös tällaisen teon hyväksyminen on syntiä.

Tässä kohdassa joku yleensä muistuttaa naisen oikeudesta päättää omaan ruumiiseensa liittyvistä asioista. Joku muistaa myös ehdottaa: raskaaksi tulleella äidillä on oikeus aborttiin, koska hänen elinolosuhteensa tai taloudellinen tilanteensa eivät olleet ihanteelliset lapsen synnyttämiseen tai kasvattamiseen.

Mitä tällaisiin ajatuksiin pitäisi vastata? Ensinnäkin: Tietenkin on erittäin tärkeää pitää naisten oikeuksia arvossa! Tässä yhteydessä vaikeus on vain siinä, että abortin tekeminen ei koske ainoastaan naisen ruumista. Kun siis halutaan puolustaa naisen oikeutta päättää omasta ruumiistaan, pitäisi samalla kysyä kuka muistaisi puolustaa hänen ruumiinsa sisällä kasvavan pienen ja avuttoman lapsen oikeuksia. Toiseksi: Tietenkään ei voida kiistää, etteikö tässä langenneessa ja rikki menneessä maailmassa jouduttaisi joskus aivan hirveisiin tilanteisiin, joissa ei ole jäljellä enää yhtään hyvää vaihtoehtoa. On totta, että joskus joudutaan miettimään, mikä jäljellä olevista täysin kestämättömistä ratkaisumalleista olisi vähiten huono. Samalla on kuitenkin painotettava tätä seikkaa: Vaikka yhteiskunnassa abortti pyritään usein hyväksymään monien aivan todellisten ja karmeiden erityistapausten varjolla, tilastot kuitenkin osoittavat, että todellisuudessa vain murto-osa tehdyistä aborteista saa motivaationsa tällaisista pakon edessä tehdyistä hätäratkaisuista. Useimpien aborttien taustalla on pikemminkin se, että raskaus on ei-toivottu, siis ikään kuin ”vahinko” – vaikka Jumalan silmissä uuden ihmisen sikiäminen ei koskaan ole vahinko, vaan Hänen ihmeellinen luomistekonsa. Toisinaan abortin perusteluna pidetään yksinkertaisesti sitä, että lapsen saaminen ei juuri tällä hetkellä vain tunnu sopivan suunnitelmiin.

Miten ikinä asiaa yritetäänkään perustella, siitä ei kuitenkaan kukaan pääse mihinkään, että abortti on alkaneen elämän lopettamista. Jos sitten kysytään mikä elämä siinä lopetetaan, joku ehkä sanoo: ”Solumassan elämä. Ei siinä sen kummemmasta ole kyse. Siksi antaa mennä vain!” Mutta voitaisiin kuitenkin kysyä vastakysymys: mihin tuon pienen, soluista koostuvan ruumiin elämä perustuu? Eikö siihen, että Jumala on antanut sillekin sielun? Ihminen on sielusta ja ruumiista koostuva kokonaisuus aivan hedelmöittymisestä asti. Jos näin ei olisi, missä vaiheessa sielu sitten tulisi ihmisen ruumiiseen asumaan? Tokikaan sikiön pienen pienessä ruumiissa sielun toiminta ei tule vielä niin selvällä tavalla esiin kuin vaikka meidän aikuisten ruumiissa – esimerkiksi kasvojen ilmeissä tai järjellisissä ratkaisuissa. Mutta tämä ei tarkoita, etteikö Jumalan luoma sielu olisi sikiössäkin jo kokonaan olemassa. Onhan vaikkapa pienellä kaksivuotiaallakin sielu, vaikka sen toiminnot eivät hänen ruumiissaan tule esiin niin selvästi kuin ruumiiltaan kehittyneemmällä aikuisella. Koska siis äidin kohdussa oleva sikiökin on kokonainen Jumalan luoma ihminen, jolle Luoja on antanut sekä sielun että ruumiin, olisi sen abortoiminen – siis alkaneen elämän keskeyttäminen – iankaikkisen sielun irrottamista ruumiista, toisin sanoen tappamista.

Ennen kuin siirrymme asiassa eteenpäin, sanon vielä yhden asian. Jos joku uskaltautuu katsomaan aborttiklinikoilla otettuja valokuvia tai videoita, tulee vakuuttuneeksi: Kyllä siinä on kyse muusta kuin pelkästä solumassasta. Kyllä kyse on lapsen elämästä – tai oikeastaan kuolemasta. Abortin tekeminen on elävän ihmislapsen suunnitelmallista tappamista. Jumalallisen oikeuden valossa se ei eroa millään tavalla muusta murhaamisesta. Sellainen on järkyttävä rikos niin Jumalaa kuin Hänen ihmeellisesti luomaansa ihmisyyttäkin vastaan.

Jumalan Pojan sikiämisen ihme

Mutta nyt me siis kuulimme evankeliumista tapauksesta, jossa Jumala teki tämän mitä ihmeellisimmän ihmeteon: sikisi uusi ihmiselämä. Kun alussa sanoin, että pyhässä evankeliumissa kuulimme Jumalan Pojan sikiämisestä neitsyt Marian kohdussa, tarkoitin nimenomaan tätä. Me emme nimittäin kuulleet enkelin ainoastaan ilmoittavan Marialle, että Jumalan Poika ”jossakin vaiheessa” sikiäisi hänen kohdussaan. Sen sijaan me kuulimme siitä nimenomaisesta tapahtumasta, jossa tämä sikiämisen ihme tapahtui. Vaikka Jumala näet tässäkin antoi Poikansa siitä ihmeellisellä tavalla naisen kohdussa, Hän kuitenkin nyt teki tämän ihmeen toisella tavalla kuin miten sen Hän yleensä tekee. Tässä ei ollut kyse Jumalan luonnollisesta ihmeestä, vaan yliluonnollisesta.

Enkeli lausui Marialle: Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. (Luuk. 1:35) Juuri nämä jumalalliset sanat vaikuttivat sen, mitä ne ilmoittivat. Juuri tämän jumalallisen sanan kautta tapahtui se, mistä pyhä Johanneskin todistaa: Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme (Joh. 1:14a). Juuri enkelin lausuman Jumalan sanan kautta Pyhä Henki, joka sitoutuu sanaan, tuli Marian päälle. Juuri tämän sanan kuullessaan Korkeimman voima varjosi tämän naisen. Jumalan elävä Sana ja Poika, itse tosi Jumala, joka oli alussa Isän luona (Joh. 1:1) tuli tämän sanan kautta ihmisen Pojaksi, siis tosi ihmiseksi. Tähän sikiämiseen ei siis tarvittu miehen siementä, vaan Jumalan sanan siemen annettiin Mariaan hänen korviensa kautta. Näin Mariasta tuli Kristuksen kantaja.

Ajattele, miten suuren tehtävän Jumala antoi tälle neitsyelle! Voiko olla mitään suurempaa tehtävää kuin se, että Maria sai kantaa kohdussaan Jumalan Poikaa, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astuu alas taivaasta, tulee lihaksi Pyhästä Hengestä ja hänen ruumistaan, ja syntyy ihmiseksi. Tällaisen tehtävän saaneena Maria sai armon, niin kuin enkeli sanookin: Terve armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi. (Luuk. 1:28b) Jumalan ilmoitussanan myötä Herra tulikin olemaan Marian kanssa, jopa Hänen kohdussaan. Siksi tämän naisen kautta itse asiassa koko maailmakin sai armon – nimittäin siksi, että Jumalan Poika tuli asumaan sen keskellä, ja lopulta ottamaan pois koko sen synnin (Joh. 1:29).

Mutta ajattele myös millaisessa tilanteessa neitsyt Maria oli tullessaan raskaaksi Pyhästä Hengestä. Hän oli ilmeisesti hyvin nuori. Hänet oli kyllä kihlattu Joosefille, mutta hän ei vielä kuitenkaan ollut naimisissa tämän kanssa. Näin Marialla ei vielä ollut miestä ottamassa vastuuta hänen itsensä saati syntyvän lapsen elättämisestä. Raskaaksi tuleminen tällaisessa elämäntilanteessa saattoi hänet vielä valtavan huonoon valoon yhteiskunnan edessä. Häntä pidettiin yleisesti haureellisena ja saastaisena naisena, kantoihan hän kohdussaan lasta jo ennen avioliittoa. Nykyaikaisen perhepolitiikan kielenkäyttöä lainaten me voisimme kysyä: Oliko Marian elämässä nyt ”sopiva aika” alkaa odottaa lasta? Oliko omakotitalo hankittu, keittiöremontti tehty ja kesämökin kaakelit vaihdettu kauniimpiin? Oliko Maria saanut elämässään kaiken nyt niin täydellisen valmiiksi, että olisi hyvä aika alkaa – niin kuin sanotaan – ”tehdä lapsia”? Ja lopulta: sopiko Marian suunnitelmiin se, että hän tämän raskauden myötä joutuisi koko yhteisönsä silmätikuksi? Inhimillisesti ajatellen voisimme vastata: ei tietenkään! Mutta Jumalan aika oli kuitenkin juuri nyt. Jumala tahtoi juuri tällä ajalla lähettää elävän Sanansa lihaksi, asumaan meidän keskellämme. Ajattele mitä olisi tapahtunut, jos Maria olisi tässä tapauksessa alkanut miettiä sitä, mikä hänelle nyt paremmin sopisi. Mitä olisi tapahtunut, jos Maria olisi pitänyt tätä raskautta ei-toivottuna ja alkanut pohtia miten päästä tästä lapsesta eroon? Näin hän olisi itse syyllistynyt tietenkin murhaan. Mutta silloin Jumalan Poika ei myöskään olisi voinut tulla meidän syntiemme kantajaksi, saati kuolemaan oikeaan aikaan meidän jumalattomien edestä (Room. 5:6). Ilman Golgatan uhria me olisimme jääneet ilman pelastusta. Kenen tahdon mukaista tällainen lopputulos olisi ollut? Tietenkin perkeleen tahdon mukaista, siis hänen, joka vihaa Jumalaa sekä Hänen valmistamaansa pelastusta. Se olisi ollut hänen tahtonsa mukaista, joka ei tahdo, että yksikään ihminen pelastuisi, vaan että kaikki tulisivat tuntemaan hänen valheensa (vrt. 1. Tim. 2:4). Pyhän evankeliumin äärellä on kauheaa kuvitellakin tällaista mahdollisuutta, että Maria olisi nykyihmisten tavoin ajatellut omaa etuansa. Rohkenemme kuitenkin kuvittelemaan tätä siksi, että paremmin ymmärtäisimme, miten vakavasta asiasta sikiön tappamisessa on kyse. Sellainen on aina saatanallinen teko.

Marian kuuliaisuus ja Kristuksen lunastustyö

On kuitenkin ihana asia, että Maria uskoi enkelin välittämän Herran sanan! On ihana evankeliumi, että hän ei pannut etusijalle omaa mukavuuttaan tai ”oikeuksiaan”. Sen sijaan hän sanoi: Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan. (Luuk. 1:38) Jumala antoi Marialle sen armon, että hänkin, vaikka oli syntinen ihminen, kuitenkin alistui kuuliaiseksi Herransa sanalle, Hänen luomistahdolleen ja pelastustahdolleen.

Koska Maria oli kuuliainen, saamme mekin tänään iloita: Meille on syntynyt Vapahtaja (vrt. Luuk. 2:11a). Kuulitko? Sinulle on syntynyt Vapahtaja! Jumalan Poika on neitsyen kohdussa omaksunut ihmisyyden ihmissieluineen ja ruumiineen, koska me kaikki olemme ihmisiä sieluinemme ja ruumiinemme. Hän on syntynyt tästä neitsyestä ja elänyt ihmisen elämän. Kokanaisena ja täydellisenä ihmisenä – ilman syntiä (Hebr. 4:15) – Hän on itse kantanut meidän syntimme. Oikeaan aikaan Hän kantanut sinun syntisi ruumiissansa ristinpuuhun (1. Piet. 2:24), kuollut sinun puolestasi. Olivat sinun syntisi millaiset tahansa – Jumalan ja Hänen sanansa halveksimista, itsesi asettamista Hänen asemaansa, tottelemattomuutta vanhempiasi tai esivaltaa kohtaan, lähimmäisesi vihaamista ja surmaamista mielessä, hänen ruumiillista kaltoin kohteluaan, hedelmöittyneen ihmiselämän lopettamista, lihallisten himojesi seuraamista, pahan puhumista, varastamista tai toisen oman himoitsemista – saat kuitenkin uskoa, että Kristuksen Jeesuksen ihmisruumiin ja veren uhrissa sinulla on lunastus kaikista synneistä (vrt. 1. Piet. 1:18–19). Korkeimman Poika on sovittanut sinun kaikki syntisi! Usko nyt Häneen, kuoleman voittaneeseen Herraan. Hänessä sinulla on ikuinen elämä. Ja mene sitten Hänen rauhaansa, äläkä tästedes enää syntiä tee (Joh. 8:11b).

Uuden elämän sikiäminen ihmisessä

Lopuksi: Kun Jumala lähetti enkelinsä Marian luo ilmoittamaan Poikansa sikiämisestä ja syntymästä, Hänen sanansa siemen siis kylvettiin neitsyeen tämän korvien kautta. Sanan kautta Pyhä Henki tuli Marian päälle ja Jumalan Poika sikisi ihmiseksi. Samalla tavoin Jumala tänäänkin lähettää seurakunnalleen sen enkelit, suomeksi sanansaattajat (ἄγγελος – ks. esim. Ilm. 1:20). Hän siis lähettää seurakunnalle piispat ja pastorit. Heidän tehtäväkseen on Jumala antanut saarnata omaa sanaansa, johon Hänen Pyhä Henkensä sitoutuu. Kun Henki sitten sanan kautta tulee uskosta osattomien kuulijoiden päälle, sikiää heidänkin sydämessään uusi hengellinen elämä. He uudestisyntyvät, eivät katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta (1. Piet. 1:23).

Rakas kristitty, sinä, joka olet Jumalan sanaa kuullut ja Hänen sanallaan kastettu Jumalan lapsi! Tämän kaiken Herra on sinussakin jo kerran tehnyt. Jos sinä tunnet lihallisen hitautesi ja haluttomuutesi Jumalan tahdon asioissa, kuule taas tätä samaa Jumalan sanaa! Itse henkäyttämänsä (2. Tim. 3:16) ja Henkensä täyttämän sanan kautta Jumala tahtoo yhä uudelleen elävöittää sinun hengellisen elämäsi. Sanan kautta Kristus tulee yhä uudestaan uskon kautta asumaan sinun sydämeesi (Ef. 3:17). Silloin sinäkin Marian tavoin saat uskossa olla Kristuksen kantaja. Saat iloisesti kantaa Häntä – Jumalan elävää Sanaa – luetun ja puhutun sanan kautta myös toisten kuultavaksi. Niin Kristus, itse Elämä (Joh. 14:6), saa tulla yhä uusien ihmisten elämäksi.

Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme Jeesus Kristus, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa aina ja ikuisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 24.3.2019.)