2. paastonajan sunnuntai (1. vsk), 1. Tess. 4:1–8

Mikä on Jumalan tahto sinun elämässäsi?

Pyhään elämään kutsutut

Päivän epistolassa Apostoli kirjoittaa: Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. (1. Tess. 4:7) Tällaisten sanojen äärellä joku ehkä sanoo: ”Kauheaa miten siellä kirkossa vaaditaan pyhitystä. Eikö se kuulosta aika vaativalta ja lainomaiselta?” Mutta tässä ei nyt olekaan kyse siitä, että sinulta vaadittaisiin hyviä tekoja, jotta niitä tekemällä voisit ansaita pelastuksen. Huomaa tarkoin, että Paavali osoittaa nämä sanansa kristilliselle seurakunnalle, siis kristityille. Keitä nämä ihmiset siis ovat?

He ovat niitä, joiden puolesta Kristus kuoli. Miksi Hän kuoli? Siksi, että Hän oli tullut Jumalan Karitsaksi, ottamaan pois maailman synnin (Joh. 1:29). Hän oli siis tullut ottamaan näidenkin ihmisten synnit itseensä, tulemaan itse synniksi heidän synneistään (2. Kor. 5:21). Mutta Kristus myös herätettiin kuolleista, vieläpä siten, että kuolema ei enää Häntä vallitse – tai ”Herrana hallitse” Häntä (θάνατος αὐτοῦ οὐκέτι κυριεύει). Kristus on siis kuolemankin Herra. Hän ei enää kuole. (Room. 6:9) Hän elää ikuisesti. Hän on kuolemassaan ja ylösnousemuksessaan voittanut sen synnin, jonka oli näiltä ihmisiltä ottanut omakseen. Hän on myös voittanut tämän synnin palkan, kuoleman (Room. 6:23). ”Sillä minkä [Hän] kuoli, synnille kuoli yhdellä kertaa/kerta kaikkiaan.” (Room. 6:10a) Toisin sanoen, Hänellä ei ole enää mitään tekemistä synnin kanssa. ”Mutta sen minkä [Hän] elää, elää Jumalalle.” (Room. 6:10b) Raamattu puhuu Kristuksen kuolemisesta kertakaikkisuuteen viittaavassa sanamuodossa. Hänen elämiseensä viittaavat teonsanat ovat muodossa, joka viittaa jatkuvuuteen. Hän siis kuoli kerta kaikkiaan, mutta elää ikuisesti.

Sama apostoli antaa kuitenkin ymmärtää, että tämä kaikki liittyy myös kristittyjen elämään. Näin on siksi, että kristityt ovat niitä, jotka on Jumalan armosta tehty osallisiksi Kristuksen työn hedelmistä. Missä se on tapahtunut? Kasteessa! Samalla tavalla kuin Kristus kuoli meidän syntiemme tähden ja synnille, niin myös me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut (Room. 6:3). Tämä tarkoittaa sitä, että Golgatalla valmistettu syntien anteeksiantamus on kasteessa sovellettu meihin henkilökohtaisesti, tai toisin sanoen meidät on otettu sen yhteyteen. Näin meidän syntimme on anteeksiannettu, haudattu kasteeseen niin kuin meren syvyyteen (vrt. Miika 7:19–20). Jumalan näkökulmasta meidän syntejämme ei siis enää ole. Mitä sitten on, siitä apostoli sanoo näin: Samalla tavalla kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. (Room. 6:4b) Tarkemmin sanottuna: ”samoin myös me elämän uutuudessa vaeltaisimme” (οὕτως καὶ ἡμεῖς ἐν καινότητι ζωῆς περιπατήσωμεν). Toisin sanoen se ylösnousemus, joka haudan suulla on valmistettu, on kasteessa sovellettu meihin henkilökohtaisesti. Siinä meidät on otettu tämän ylösnousemusen yhteyteen. Näin meidän kuolemamme on voitettu ja tilalle annettu Kristuksen uusi elämä. Kasteessa olemme kertakaikkisesti saaneet tämän uuden elämän osaksemme. Mutta me olemme saaneet sen sitä varten, että sitten myös vaeltaisimme tämän elämän uutuudessa, emmekä enää vanhan ihmisemme tahdon mukaisessa vanhassa elämässä.

Juuri tätä tarkoittaa se, mitä päivän epistolasta kuulimme: Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että kristityt vaeltaisivat niin kuin heidän saamansa kutsumuksen arvo vaatii (Ef. 4:1). Ei siis ole ”lakihenkistä” saarnata hyvästä ja Jumalan mielen mukaisesta elämästä. Siihen apostolikin Herrassa Jeesuksessa pyytää ja kehottaa (1. Tess. 4:1a) seurakuntaa, siis niitä ihmisiä, jotka Herra on jo kalliilla verellään lunastanut lain alta ja siirtänyt pois vanhasta turhasta vaelluksestaan, uuteen elämään Jumalan lapsina (vrt. Gal. 4:4–5; 1. Piet. 1:18–19).

Mistä tietää, mikä on Jumalan tahto?

Rakkaat kristityt! Tekin olette niitä, jotka Herra Jeesus on kasteessa ottanut omikseen. Tämä asia koskee siis myös teitä. Ja niin lienee tässäkin seurakunnassa monta, jotka tahtoisivat vaeltaa Jumalan mielen mukaan! Kristuksen omana sinäkin toivoisit, että voisit kaikessa ratkaista asiasi Hänen tahtonsa mukaan.

Mutta ehkä sinä olet elämäsi suurten valintojen edessä myös kysellyt jotakin tällaista: ”Mistä minä voisin tietää mikä missäkin asiassa on Jumalan tahto? Mistä tietäisin, onko tämän työpaikan vastaanottaminen Jumalan mielen mukaista? Entä mistä tietäisin, olisiko Hänen tahtonsa, että minä menen naimisiin tämän ihmisen kanssa?” On oikein hyvä, että kysyt Jumalan tahtoa elämäsi kaikissa asioissa! Mutta suuri kysymys onkin se, mistä saat vastauksen näihin asioihin. Raamatusta tietenkin, eikö niin? Aivan oikein! Ja kuitenkin huomaat, että Raamattu ei kerro onko juuri tämä työ se, jossa Jumala tahtoo sinua käyttää. Ei Raamattu kerro sitäkään, onko juuri tämä nainen tai mies se, jonka Jumala on tarkoittanut sinun puolisoksesi. Mistä siis tietäisit miten Jumala tahtoo sinun ratkaisevan tällaiset asiasi niin, että tekisit sen Hänen mielensä mukaan?

Kuule mitä apostoli kirjoittaa: Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte. Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. (1. Tess. 4:1–2) Hän siis sanoo, että Jumalan tahto on niissä käskyissä, jotka apostolit ovat Herran Jeesuksen kautta seurakunnalle antaneet, ja jonka seurakunta on näin heiltä myös oppinut. Kristitty siis tietää Jumalan tahdon Hänen käskyistään. Mitä ne käskyt sitten ovat?

Apostoli nostaa tässä esiin kaksi esimerkkiä. Molemmat hän ottaa Jumalan kymmenen käskyn joukosta. Ensin hän kirjoittaa: Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne (1. Tess. 4:3–5). Hän siis puhuu kuudennen käskyn noudattamisesta, sen jossa sanotaan: Älä tee huorin (2. Moos. 20:14). Hän sanoo vielä, että vaimon ottamisessa keskeistä on se, että se tapahtuu pyhyydessä ja kunniassa. Mitä se siis käytännössä on? Vastauksen sinä tiedät! Sehän on kirjoitettuna katekismuksessa: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, että olemme puhtaat ja siveät ajatuksissa, sanoissa ja teoissa ja että itse kukin rakastaa ja kunnioittaa aviopuolisoaan.” (Vähä katekismus I 12.)

Sitten apostoli lainaa toistakin käskyä. Hän kirjoittaa: ettei kukaan sorra veljeänsä eikä tuota hänelle vahinkoa missään asiassa, sillä Herra on kaiken tämän kostaja, niinkuin myös ennen olemme teille sanoneet ja todistaneet. (1. Tess. 4:6) Tässä apostoli kehottaa Tessalonikan seurakuntalaisia, ettei kukaan heistä syyllistyisi rikkomuksiin veljeänsä vastaan taloudellisissa asioissa. Suomalainen raamatunkäännöksemme ei tätä aivan selvästi ilmaise, mutta kysymys on juuri taloudellisista rikkomuksista. Apostoli kehottaa kristittyjä, ettei kukaan heistä tuottaisi veljelleen tappiota saadakseen itse hänestä hyötyä. Hän siis puhuu seitsemännen käskyn noudattamisesta, sen jossa sanotaan: Älä varasta (2. Moos. 20:15). Niin kuin katekismuksesta muistat, tämän käskyn selitys kuuluu näin: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme anasta lähimmäisemme rahaa tai omaisuutta emmekä hanki sitä itsellemme petollisella kaupalla tai petoksella, vaan autamme häntä kartuttamaan ja suojelemaan omaisuuttaan ja toimeentuloaan.” (Vähä katekismus I 14.) Ehkä apostolin voidaan ymmärtää puhuvan tässä myös viidennen käskyn noudattamisesta. Tarkoittavathan sanat Älä tapa (2. Moos. 20:13) tätä: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme vahingoita lähimmäisemme ruumista tai tuota hänelle muuta kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa.” (Vähä katekismus I 10.)

Kuten huomaat, Vähässä katekismuksessa olevat käskyjen selitykset alkavat sanoilla ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme…” Mitä se tarkoittaa? Vastaus: kaikki sinun oikeat ratkaisusi elämässä ja suhteessa lähimmäisiin perustuvat siihen, että rakastat Jumalaa yli kaiken. Kun sinä rakastat Jumalaa, tahdot tietenkin pitää myös kiinni Hänen käskystään, joka käskee rakastamaan lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (Matt. 22:37–39)

Jos siis kysyt, miten ratkaista jokin tietty elämäsi suuri tai pienempikin asia niin, että valintasi miellyttäisi Jumalaa, kysy itseltäsi seuraava kysymys: Olisiko tämä valintasi sellainen, että se kestää Jumalan kymmenen käskyn valossa? Ensiksi siis, nouseeko tämä valintasi rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja halusta miellyttää Häntä eikä lihallista luontoasi? Toiseksi, olisiko tämä valintasi paras ratkaisu sinun lähimmäistesi kannalta? Jos voit vastata molempiin kysymyksiin myöntävästi, valintasi on varmasti sellainen, että se miellyttää Jumalaa.

Teet siis oikein, kun aina etsit elämääsi Jumalan johdatusta ja Hänen tahtonsa tapahtumista! Mutta kun niin teet, älä odota löytäväsi Hänen tahtoaan ensisijaisesti mistään ihmeenomaisesta ”johdatuksesta”. On toki totta, että on olemassa myös Jumalan salattu tahto, jonka mukaan Hän johtaa ja kaitsee tätä maailmankaikkeutta ja sen historiaa. Mutta näitä asioita Hän ei ole ilmoittanut meille. Siksi sinunkaan ei tarvitse kantaa huolta Hänen tahdostaan tässä mielessä. Hän kyllä tuntee tämän tahtonsa ja myös toteuttaa sen joka tapauksessa, aivan riippumatta sinun ratkaisuistasi. Sinulle riittää, että etsit pikemminkin sitä Jumalan tahtoa, jonka Hän on ilmoittanut meille ihmisille, siis myös sinulle. Etsi tätä Jumalan tahtoa sieltä, missä se on kirjoitettuna ja jotka kirjoitukset Hän on seurakunnalleen antanut. Etsi Jumalan tahtoa Hänen pyhän lakinsa sanasta. Sen sinä löydät tietenkin Raamatusta, ja sitten juuri katekismuksesi ensimmäiseltä kolmelta lehdeltä, kymmenen käskyn selityksestä. Niin kuin kuulimme, kaikki nämä käskyt on tiivistetty siinä, että rakastat Häntä yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Siinä kaikki! Jos siis haluat miellyttää Jumalaa, älä etsi näiden lisäksi mitään muuta ”Jumalan tahtoa” tai muita hyviä tekoja, sillä Raamattu ei opeta sellaisia, eikä Jumala sellaisia sinulta myöskään vaadi. Sen sijaan Jumala on näissä käskyissään hyvin yksinkertaisella ja riittävällä tavalla ilmoittanut sinulle, Kristuksessa lunastamalleen rakkaalle lapselleen, millaista elämää Hän sinulta käytännössä toivoo. Näissä käskyissä sinulla kyllä riittää oppimista ja tekemistä koko elämäsi ajaksi.

Kristityt lain ja evankeliumin kuulijoina

Älä siis loukkaannu siihen, että kirkossa saarnataan pyhitystä. Niin Herra itse apostolinsa kautta tekee. Muista kuitenkin aina mitä sanan mukainen pyhitys on. Se on alusta loppuun asti Jumalan työtä. Tämän työnsä Hän on kerran tehnyt, kun Hän on korvin kuullun ja veteen liittyneen sanansa kautta uudestisynnyttänyt sinut. Siinä Hän tuonut sinulle sen syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskauden, jonka Kristus on ristillään hankkinut sinulle. Siinä on siirtänyt sinut maailman ja perkeleen vallasta omaan valtapiiriinsä, pyhään Kirkkoonsa. Sinä et siis seiso Hänen edessään jonkilaisen oman ”pyhyytesi” varassa, vaan Hänen Poikansa pyhyyteen puettuna. Kristuksen tähden sinä olet pyhä!

Vaikka sinäkin nyt olet kertakaikkisesti uudestisyntynyt ja mielesi hengeltä uudistunut, ei uudestisyntymisesi ja uudistuksesi ole tässä maailmassa kuitenkaan vielä täydellistä, vaan vasta aluillaan. Sinä tiedät hyvin miksi näin on: sinun mielesi henki on alituisessa taistelussa lihaasi vastaan, siis sinuun koko elämän ajaksi piintynyttä turmelusta vastaan. Tämä vanha Aadam, joka yhä vielä on piintyneenä järkeesi, tahtoosi ja kaikkiin kykyihisi, olisi mielellään ryhtymässä kaikenlaiseen epäjumalanpalvelukseen ja syntiin. Siksi on välttämätöntä, että Herrasi laki aina loistaa sinulle. Nimittäin vanha Aadamisi ”ei saa noudattaa omaa tahtoaan, vaan se on sekä kehotuksin ja uhkauksin että myös rangaistuksin ja kärsimyksin pakotettava seuraamaan Hengen johdatusta ja antautumaan hänen vangikseen”. Sitä varten apostolikin tässä kehottaa seurakuntaa Jumalan lain noudattamiseen.

Mutta sitten sinä saat kuulla myös evankeliumia Kristuksesta! Siitä sinä saat osaksesi syntiesi anteeksiannon. Evankeliumin kautta Jumalan Henki saa sinussakin, uskovassa aikaan myös kaikkia hyviä ja Jumalan mielen mukaisia tekoja. Niitä sinä, uudestisyntynyt kristitty teet aivan vapaaehtoisesti, ikään kuin et koskaan olisi kuullutkaan mistään lain käskystä, uhkauksesta tai palkinnosta. Tällä tavalla sinäkin Jumalan lapsena elät Jumalan laissa ja vaellat sen mukaan. Milloinkaan et ole vailla lakia, mutta et myöskään lain alla. Sinä olet Kristuksen armon alla. Siksi sinä myös uuden, sisällisen ihmisesi puolesta ilolla yhdyt Herrasi lakiin ja syvennyt siihen päivin ja öin. (Vrt. Yksimielisyyden ohje. Tiivistelmä. 6. Lain kolmas käyttö, 1, 4, 5–6; Täydellinen selitys. 6. Jumalan lain kolmas käyttö, 5, 17, 18.)

Tule siis säännöllisesti Jumalan seurakunnan joukkoon, Hänen sanansa kuuloon! Sanansa kautta Hän on lahjoittanut sinulle Pyhän Henkensä, ja niin Hän tahtoo tehdä jatkossakin. Hän tahtoo pyhittää sinua niin, että päivä päivältä varttuisit Hänen tahtonsa tuntemisessa sekä Hänen tahtonsa mukaisessa vaelluksessa. Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme Jeesus Kristus, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 17.3.2019. Sen valmistamisessa on käytetty apuna Phillip Caryn erinomaista teosta ”Good News for Anxious Christians. 10 Practical Things You Don’t Have to Do.” [Grand Rapids, MI: Brazos Press. 2010.])

Mainokset