Laskiaissunnuntai (1. vsk), Luuk. 18:31–43, toinen saarna

Kaikki on täysin toteutuva

Johdanto

Jeesus ja Hänen opetuslapsensa olivat kulkeneet alas Jordanin itärantaa. Nyt he olivat tulossa Jerikoon (Luuk. 18:35). Sieltä ei olisi enää pitkä heidän matkansa määränpäähän, Jerusalemiin (vrt. Mark. 10:32). Tässä tilanteessa Herra otti kaksitoista opetuslastaan erilleen muista. Hän alkoi puhua heille tulevista tapahtumista: Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään; ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös. (Luuk. 18:31b–33)

Kuvaus on lyhyt ja yksinkertainen. Meidän raamatunkäännöksessämme nämä Jeesuksen sanat kuulostavat rauhallisilta ja asiallisilta, melkeinpä sanomalehtikieleltä. Niihin on kuitenkin ladattuna valtavan suuri rikkaus. Ne kertovat, kuka on valmistanut sinulle pelastuksen. Jotta näkisimme tämän tarkemmin, etsimme nyt vastausta seuraavaan kysymykseen: Kun Jeesus tässä ilmoittaa mitä Jerusalemissa on tapahtuva, kenen Hän sanoo tekevän mitäkin?

Kirjoitukset täyttyvät

Herra siis sanoo: ”Katso, [me] nousemme ylös Jerusalemiin, ja täyttyy kaikki mikä on kirjoitettu profeettojen kautta Ihmisen Pojasta.” (Luuk. 18:31b) Hän puhuu ”täyttymisestä”. Tämä teonsana ei ilmaise kuka on se, joka täyttää. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että mikään ”täyttyisi” itsestään. Kun Jeesus sanoo, että kohta täyttyy kaikki se, mikä on ennalta Raamatussa kirjoitettu Hänestä, Hän tarkoittaa, että Jumala itse täyttää tämän kaiken. Toisin sanoen: Jumala on sanonut sanansa. Hän pysyy myös sanansa mittaisena. Mitä Hän ennalta on sanonut tekevänsä, sen Hän myös tekee. Mutta mitä Jumala nyt siis aikoo tehdä? Minkälaisia asioita on tapahtumassa?

Jeesuksen antaminen pakanoiden käsiin

Ensiksi, Jerusalemissa Jeesusta odottavat kärsimys ja kuolema. Huomaatko miten Herramme jumalallisessa viisaudessaan tietää kaiken ennalta? Monet kärsimysviikon tapahtumia sivusta seuranneet ajattelivat ehkä, että Nasaretin rabbi kiinniottaminen tapahtui niin kuin tavallisten rikollisten kohdalla, sellaisten, jotka pyrkivät viimeiseen asti pakenemaan ja piiloutumaan esivallan miekkaa. Hänet saatiin kiinni, ja sitten häntä rangaistiin kiduttamalla ja ristiinnaulitsemalla. Mutta todellisuudessa mikään tästä ei tapahtunut sattumalta. Herramme Jeesus on Jumalan elävä ilmoitussana, koko Raamatun keskus. Sen vuoksi Hän myös tiesi tarkkaan, mitä Raamatussa Hänestä oli ennalta kirjoitettu. Hän tiesi, että Isä oli lähettänyt Hänet maailmaan juuri siksi, että Hän menisi kärsimykseen ja kuolemaan. Niin Hän nyt aivan tietoisesti halusi tehdäkin. Hän oli matkalla tätä päämäärää kohti.

Kun Jeesus nyt puhuu näistä tulevista tapahtumista, Hän sanoo, että Hänet annetaan pakanain käsiin (Luuk. 18:32a). Se ”antamista” tarkoittava sana, jota Jeesus tässä käyttää (παραδίδωμι), tarkoittaa oikeastaan jonkin antamista tai uskomista jonkun toisen haltuun, tai alttiiksi panemista. Herramme ei kuitenkaan tarkkaan ilmaise kuka Hänet antaa pakanoiden käsiin. Hän vain sanoo, että Hänet annetaan. Kuka tämän siis tekee?

Raamattu kertoo ihmisistä, jotka juuri tällä tavalla olisivat halunneet antaa Jeesuksen toisten käsiin, tuomittavaksi. Luukas kirjoittaakin pari lukua myöhemmin: Ja he vartioivat häntä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita, saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin. (Luuk. 20:20) Evankelista käyttää tässä samaa sanaa kuin Herramme. Lisäksi voimme muistaa miehen, joka aivan todella antoikin Jeesuksen juutalaisille ja heidän kauttaan lopulta pakanapäällikkö Pilatukselle tuomittavaksi. Luukas kirjoittaa: Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista. Ja tämä meni ja puhui ylipappien ja pyhäkön vartioston päällikköjen kanssa, miten hän saattaisi hänet heidän käsiinsä. (Luuk. 22:3–4) Taas evankelista käyttää samaa, toisen haltuun antamista tarkoittavaa sanaa. Vieläpä Herra itsekin käyttää tätä sanaa, kun Hän Getsemanessa sanoo tälle kavaltajalleen: Juudas, suuntantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat? – tai ”annat alttiiksi”. (Luuk. 22:48) Raamattu siis puhuu selvästi ihmisistä, jotka antoivat Herran alttiiksi ja pakanoiden käsiin.

Lopulta evankeliumin sanamuodossa on kuitenkin kyse siitä, että Jumala itse toimii. Kun Jeesus sanoo, että Hänet annetaan pakanain käsiin, Hän tarkoittaa, että juuri taivaallinen Isä antaa Poikansa pakanoiden käsiin. Taas me siis näemme, että Jeesus ei joutunut kiinniotettavaksi sattumalta tai siksi, ettei Hän olisi onnistunut kätkeytymään vainoajiltaan. Tässä me näemme Hänen täydellisen kuuliaisuutensa Isän pelastustahdolle. Jeesus suostuu passiivisesti kaikkeen mihin Hänen rakas Isänsä tahtoo Hänet lähettää ja antaa.

Samaa asiaa voidaan katsoa myös toisesta näkökulmasta: Jeesus, taivaallisen Isän Poika ja itse Jumala toimii tässä itsekin. Hän kuitenkin toimii juuri niin kuin Isän tahto on. Tästä Hän puhuu toisessa kohdassa: Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni. (Joh. 10:17–18) Mutta jos siis Isä on nyt antava Poikansa pakanoiden käsiin, niin mitä Hänelle sitten tapahtuu?

Jeesuksen pahoinpiteleminen ja tappaminen

Ensiksi – vaikka Herramme ei päivän tekstissä sitä suoraan sanokaan – me tiedämme evankeliumeista, että Jeesus otettiin kiinni. Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna tapahtui vapaudenriisto. Jumalallisesta näkökulmasta katsoessamme voimme kuitenkin sanoa, että Herra Jeesus, kaikkivaltiaan Jumalan Poika, antoi itse itsensä vangittavaksi (vrt. Matt. 26:53).

Toiseksi kuulemme, mitä Jeesus sanoo Jerusalemissa tapahtuvan: Häntä pilkataan tai ivataan. Häntä häpäistään – tai ”pidetään ylimielisesti”. Häntä syljetään. Vielä Herra sanoo, että ruoskittuaan häntä he tappavat Hänet.

Nämä toinen toistaan kauheammat teonsanat edellyttävät sitä, että joku tekee tämän kaiken Jeesukselle. Ketkä nyt siis ovat niitä, jotka pilkkaavat, häpäisevät, sylkevät, ruoskivat ja tappavat? Taas on tietenkin kyse ihmisistä. Ihmisten viha kohdistuu Jeesukseen. Katso miten se tapahtuu: Kun sydämessä olevalle vihalle ja murhanhimolle annetaan valtaa, se alkaa ensin näyttäytyä väheksymisenä ja pilkkaavina, ylimielisinä puheina. Alatko haistaa palaneen käryä, jos mietit omaa elämääsi? Kun tällaiselle asenteelle ja käytökselle annetaan tilaa, se johtaa edelleen vihan osoittamiseen ja häpäisemiseen myös ruumiillisella tavalla, sylkemällä. Kun tälle vihalle annetaan valta, seuraavina vuorossa ovat lyöminen ja ruoskiminen, ja lopulta se, mikä kaiken taustalla on koko ajan ollutkin, viidennen käskyn rikkominen aivan lopullisella tavalla, murhaaminen. Näin erinomaista hedelmää kantaa meidän ihmisten lihallinen luonto! Mutta kuka tämän kaiken siis teki Jeesukselle? Tietenkin juuri ne pakanat, joiden käsiin Herra sanoo itsensä annettavan. Roomalainen hallitsija antoi hänet kuolemaan. Tämän sotilaat pilkkasivat ja häpäisivät, sylkivät ja ruoskivat Häntä. He naulitsivat Hänet ristiin.

Siinäkö kaikki? Ei vielä. Nimittäin lopulta tämä kaikki tapahtui juuri niin kuin Jumala oli jo ennalta säätänyt ja profeettojensa kautta Raamatussa ilmoittanut. Isä itse antoi Poikaansa rangaista näin. Mitä varten? Siksi, että sinä, ihminen, olisit ansainnut kaiken tämän synneilläsi. Isän armo sinua, synteihin kahlittua kohtaan toi Hänen pyhälle Pojalleen kahleet. Sinun tähtesi, joka elit synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudessa, antoi Isä Poikansa perkeleen palvelijoiden kiinniottamaksi. Näin Hän oli päättänyt tehdä, että sinä pääsisit vapaaksi demonisten orjuuttajiesi vankeudesta, Jumalan lasten kirkkauden vapauteen (Room. 8:21b). Armossaan taivaallinen Isä järjesti niin, että sinun pilkkasi Hänen pyhyyttään kohtaan koitui Hänen Pojalleen Kristukselle pilkaksi. Sinun ylimielinen ja häpäisevä suhtautuminen Jumalaa kohtaan koitui Jeesukselle häpeäksi. Vielä taivaallinen Isä järjesti niinkin, että kun sinä olit elämälläsi sylkenyt Jumalan täydellisen lain päälle, tuli Hänen täydellinen ja virheetön Uhrikaritsansa Jeesus pilkattavaksi ja syljettäväksi sinun sijastasi. Näin Hän oli päättänyt tehdä, että sinä et joutuisi jumalattomien ihmisten ja perkeleiden kanssa iankaikkiseen häpeään ja piinaan, vaan saisit sen sijaan iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon (Augsburgin tunnustus XVII 2–3). Se, että sinä olit vihannut ja pitänyt tyhjänpäiväisenä Jumalan ja Hänen uskovan seurakuntansa, koitui Herralle Jeesukselle ruoskaniskuiksi ja kuolemaksi (vrt. Matt. 5:22). Näin Isä oli päättänyt antaa Poikansa kantaa sinun syntisi ruumiissaan ristinpuuhun (1. Piet. 2:24a), ettei sinun tarvitsisi niitä kantaa. Isä lähetti Kristuksen, että Hän olisi sinun syntisi, ja että sinä saisit Hänessä tulla Jumalan vanhurskaudeksi (2. Kor. 5:21). Sinun syntiäsi ja sen rangaistusta kantaen Herra Jeesus Kristus oli nyt menossa sinun syntisi rangaistukseen, sinun kuolemaasi (Room. 6:23a).

Tällä tavalla myös sinä annoit Kristuksen pakanoiden käsiin. Sinä teit tämän kun vielä olit syntinen, Jumalan vihollinen. Mutta Jumala osoittaakin rakkautensa meitä kohtaa siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. (Room. 5:8)

Juuri tätä kaikkea Jeesus tarkoittaa kun Hän sanoo: ja kaikki on täysin toteutuva. Hänen ristinkuolemansa oli oleva Jumalan pelastussuunnitelman täyttymys. Näin Hän aivan samaa sanaa käyttäen sitten ristillään sanookin: Se on täytetty (Joh. 19:30).

Jeesuksen ylösnousemus

Mutta Jeesus lisää näiden tulevien tapahtumien listan loppuun vielä yhden asian, joka on ennalta profeettojen kautta ilmoitettu ja tulee kohta täyttymykseensä. Herramme sanoo itsestään: ja kolmantena päivänä hän nousee ylös. (Luuk. 18:32c) Jeesuksen puheessa on siis kyse paitsi Hänen kärsimyksestään ja kuolemastaan, myös Hänen ylösnousemuksestaan ja kirkastamisestaan (vrt. Luuk. 24:26; 9:31, 51).

Hänen sanansa ovat koruttomat: ja kolmantena päivänä hän nousee ylös. Mutta mikä suuri ihme näihin sanoihin sisältyykään! Kuollut nousee ylös! Kuka sellaista voi tehdä? Yksin Jumala!

Mutta mitä varten Isä oli päättänyt näin? Siksi, että Kristus nousisi kuolleista esikoisena kuoloon nukkuneista (1. Kor. 15:20). Toisin sanoen, Hän olisi ensimmäinen kuolleista herätetty, ja Hänen kauttaan herätettäisiin muitakin. Isä päätti näin, että sinut, joka olit kuollut Aadamissa, mutta sitten myös sovitettu Kristuksen veriuhrin kautta, tehtäisiin eläväksi Kristuksessa (1. Kor. 15:22). ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudassa oleville” – siis sinulle! – ”elämän antoi.” Hänessä Isä avasi sinulle pääsyn iankaikkiseen elämään taivaassa!

Jeesuksen pelastustekojen todistajat

Lopuksi meidän on syytä panna merkille vielä yksi asia. Kun Jeesus puhuu tästä kaikesta opetuslapsilleen, Hän siis sanoo heille: Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Herra Jeesus siis tahtoo, että Hänen rakkaat opetuslapsensa olisivat kaiken tämän todistajia. Näinhän Hän ylösnoustuaan sanookin heille: Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. (Luuk. 24:46–48)

Tämä asia koskee meitäkin. Mekin olemme saaneet kuulla Jumalan sanan, jonka Hän on pyhien profeettojensa kautta kirjoituttanut tulevasta Messiaasta. Me olemme kuulleet sanan, jonka Herra itse on puhunut ja pyhien evankelistojensa kautta välittänyt meillekin. Vielä me olemme kuulleet myös sen sanan, jonka Herra on pyhien apostoliensa kynän kautta ilmoittanut meille. Me olemme saaneet kuulla Kristuksesta, Jumalan Pojasta, jonka Isä on lähettänyt maailmaan meidän syntiemme sovittajaksi. Tämän sanan kuulijoina ja Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastettuina me olemme saaneet Pyhältä Hengeltä lahjaksi uskon. Tässä uskossa mekin saamme olla Herramme kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen todistajia. Saamme olla todistajia, sillä se kaikki koskee meitä, niin sinua, yksittäistä kristittyä, kuin koko Kristuksen seurakuntaruumistakin: Kasteessa meidän vanha ihmisemme on ristiinnaulittu, haudattu Kristuksen kuolemaan. Kasteessa Hän on synnyttänyt meissä uuden ihmisen, nostanut meidät ylös kuolleista, elämään uutta elämää Kristuksessa. (Room. 6:3–6: Tiit. 3:5)

Hänen omakseen kastettuna sinäkin saat olla Hänen pelastustekojensa todistaja. Saat olla sitä koko uuden elämäsi puolesta ja sitten myös puheissasi. Muista kuitenkin tämä: kun sinä näin todistat Kristuksen teoista lähimmäisillesi, sinun ei tarvitse yrittää tavoittaa mitään erityistä ihmisviisauden tai puhetaidon suuruutta. Riittää, että teet niin kuin Herramme itse päivän evankeliumissa, ja puhut selvällä ja yksinkertaisella tavalla siitä, mitä Hän on tehnyt hyväksesi – vaikka tämä tapahtuisi sanomalehtikielellä. Jumalan sana ei nimittäin kaipaa mitään tehostamista sinun puoleltasi. Herran sanassa itsessään on Pyhän Hengen voima, joka vaikuttaa uskon sitä kuulevissa, missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.

Kristuksen omana sinä olet Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa todistaja. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa on siis totta sinun kohdallasi jo nyt. Kerran tämä kaikki on täysin toteutuva myös sinun kohdallasi. Se on toteutuva kun Herramme Jeesus Kristus palaa kirkkaudessaan. Silloin me saamme silmillämme nähdä ja katsella sitä todellisuutta, mistä nyt olemme sanasta korvillamme kuulleet ja minkä nyt uskon kautta näemme kuin kuvastimessa. Silloin me elämme iankaikkisesti, Kristuksen, meidän Herramme tähden, joka elää ja hallitsee yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 3.3.2019.)

Mainokset