Kynttilänpäivä (1. vsk), 2. Kor. 3:18–4:6, toinen saarna

Saarnavirka – mikä siinä on keskeistä?

Rakkaat kristityt! Jumala on armahtanut teidät Pojassaan Kristuksessa. Kristuksen kautta Hän on sovittanut koko teidän syntivelkanne, sovittanut teidät itsensä kanssa (2. Kor. 5:18a). Kristuksessa Jumala on vetänyt teidät pois kaikesta salassa pidettävästä ja häpeällisestä elämästänne. Pojassaan Jumala on tuonut teidät valheen vallasta totuuteen, pimeyden vallasta siihen jumalalliseen valoon, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva ja maailman Valo (2. Kor. 4:4b; Joh. 8:12).

Teidän keskuudestanne – pyhän seurakuntansa keskuudesta – Kristus on laupeudessaan kutsunut myös apostoliset sananpalvelijansa. Heille Hän on antanut sovituksen viran (2. Kor. 5:18b). Nämä palvelijansa Herra on myös lähettänyt, että he päivästä toiseen, viikosta ja vuodesta toiseen saarnaisivat ja opettaisivat Hänen sanaansa, pyhää evankeliumia. Miksi? Teidän elämäksenne! Herra on lähettänyt sananpalvelijansa myös sitä varten, että he pitäisivät esillä tätä sanaa maailman pimeyden keskellä, ja siten toisivat julki ja ilmoittaisivat maailmalle totuuden. Tällä tavalla Jumala haluaa totuutensa sanan kautta tuoda Kristuksen kirkkauden kaikille katseltavaksi, sekä lopulta myös vastaanotettavaksi.

*

Mutta ehkä joku kysyy: jos Jumalan sanaa saarnataan sanan mukaisesti, miksi sitten kaikki ihmiset eivät tule valoon? Tämä kysymys on aiheellinen esitettäväksi paitsi maailman keskellä, myös täällä kirkossa. Onhan raamatullisen ja luterilainen opetuksen mukaan seurakuntaan sekoittunut aina myös teeskentelijöitä ja jumalattomia, siis niitä, jotka eivät todella usko (Augsburgin tunnustus VIII 1). Miksi kaikki ihmiset eivät siis usko ja tule Jumalan valoon, vaikka he kuulevat Hänen sanaansa ja sen saarnaa? Onko sanassa jotakin vikaa? Vai voisiko olla niin, että Raamatun sana ei lopulta sovellu aivan kaikille kuulijoille? Ehkä sinäkin olet kuullut jonkun sanovan sinulle: ”Tuo on vain sinun totuutesi. Minulle puolestaan sopii tällainen totuus.” Mutta voiko totuus olla yhtä aikaa yhdenlainen ja samalla myös täysin toisenlainen! Ei voi. Totuus voi olla vain yksi ainoa. Jumalan sana on kokonansa totuus (Ps. 119:160). Vain Hänen sanansa ovat henki ja ovat elämä (Joh. 6:63).

Tietenkään ei ole mikään ihme, että siellä missä saarnaajat puhuvat omiaan, eivät kuulijatkaan pääse Kristuksen kirkkauden vaikutuspiiriin. Tässä onkin vakava muistutus meille, joille Kristus on uskonut saarnavirkansa tätä aikaa varten. Monien kuuluisienkin julistajien kuulee pyrkivän ”tavoittamaan” ihmisiä lisäilemällä Jumalan sanaan jotakin tai toisaalta jättämällä säännönmukaisesti tiettyjä asioita saarnaamatta. Monienkin kirkkojen väkimäärää yritetään kasvattaa erilaisilla ajan henkeen sopivilla, tunteisiin vetoavilla tai ”voimaannuttavilla” menetelmillä. Moni haluaa esiintyä hurskaana evankeliumin asiamiehenä, joka painottaa evankelioimista ja ihmisten ”tavoittamista”. Hyvä niin! Tämä ei kuitenkaan riitä, jos samalla käytännössä käy niin kuin usein käy: Hurskaan kuuloisista tavoittamispuheista huolimatta itse Jumalan lain ja evankeliumin saarna vaikenee. Sen paikan ottavat ihmisten keksimät metodit, joiden avulla pyritään johdattamaan ihmisiä kasvuun kristittynä, palveluun tai muuhun sellaiseen. Näin se saarnavirka, jonka Kristus itse on Kirkkoonsa asettanut sanansa jakamista varten, syrjäytyy. Saarnaviran paikan ottaa trendikkäämmältä vaikuttava ”Christian leadership” (suom. kristillinen johtajuus) tai jokin muu vastaava ihmisten keksimä menetelmä. Kristuksen lauman paimenen virka muutetaan inhimilliseksi yrityskonsultiksi tai inspiraattoriksi, joka – vaikka näyttää hurskaalta pitäessään suurta Raamattua kädessään – ei enää saarnaa sanaa, vaan enemmänkin omia metodejaan. Varokaa sellaisia tähtisaarnaajia!

Mikään muu kuin Jumalan sanan totuus ei voi siirtää ihmistä pimeydestä valon valtakuntaan, Kristuksen Kirkkoon. Siksi Kristuksen Kirkkoakaan ei voida rakentaa muuttelemalla Hänen sanaansa tai tuomalla sen tilalle jotakin uutta. Ehkä joku nyt sanoo: ”Mutta onhan noissa uudentyyppisissä megakirkoissa kuitenkin tavoitettu valtavan paljon ihmisiä! Kyllä heidän täytyy tehdä jotakin oikein!” Voidaan kuitenkin kysyä, millä tavalla heidät on sinne tavoitettu. Usein jollakin muulla kuin sanalla. Voidaan kysyä myös mitä kuulemaan heidät on sinne tavoitettu. Usein jotakin muuta kuin selkeää sanan saarnaa. Sanon suoraan: Kristuksen seurakunnan rakentamisen kannalta ei välttämättä ole vielä mitään merkitystä sillä, miten paljon joku kristilliseksi itseään nimittävä yhteisö sanoo tavoittaneensa ihmisiä mukaan toimintaansa. Vaikka nimittäin kokouksissa olisi mukana 10 000 jäsentä, mutta keskuksessa on lähinnä ihmisten ”hengellinen” toiminta eikä Jumalan puhdas sana, voidaan kysyä onko kyse Jumalan seurakunnasta lainkaan. Jumalan Siionia, Kristuksen Kirkkoa eivät näet voi rakentaa ihmiset, vaan yksin Hän, joka on sen Herra (2. Kor. 4:5b). Tämän rakennustyönsä Herra tahtoo itse tehdä, ja tekeekin sen puhtaan, väärentämättömän sanansa välityksellä. (Ps. 102:17a.) Sen takia apostolikin kirjoittaa: Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. (2. Kor. 4:5)

Muistakaa tekin, rakkaat kristityt, että sananpalvelijoidensa suulla Kristus haluaa jakaa teille puhtaan evankeliuminsa sanan, ei mitään väärennettyä. Päivän epistolassa apostoli kuvaa tämän viran tehtävää: olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa (2. Kor. 4:2a). Hän sanoo, että viran tehtävänä on tuoda julki totuus (2. Kor. 4:2b). Se tarkoittaa: ei mitään muuta kuin mitä sana sanoo. Kuunnelkaa tekin siksi tarkoin, ettette kuule tästä saarnatuolista väärennettyä Jumalan sanaa. Ja kääntäen: kuunnelkaa tarkoin, että kuulette Hänen sanaansa jaettavan koko sen täyteydessä.

Mutta joskus tosiaan käy niin, että vaikka puhdasta Jumalan sanaa saarnataakin, joku ei näe Kristuksen kirkkauden evankeliumin valoa. Tämä ei ole sanan vika. Vika ei myöskään ole saarnavirassa – siis niin kauan kuin se toimii asettajansa tahdon mukaan ja toimii Hänen seurakuntansa oikeana palvelijana jakaen ja saarnaten puhtaasti Jumalan sanaa. Onko kysymys sitten siitä, että evankeliumi on vaikeatajuinen ja siksi vain edistyneemmät kristityt voivat ymmärtää sen. Ei niinkään! Niin kauan kuin evankeliumi evankeliumin mukaisesti kokonaisuudessaan saarnataan, se ei itsessään ole lainkaan peitetty, vaan täysin avoin ja selvä. Se on Jumalan elävä sana, joka tuo pelastuksen niin pienelle lapselle kuin kokeneelle kristityllekin.

Vaikeus voi kuitenkin olla siinä, että vaikka evankeliumin sana varmasti tuo Kristuksen kirkkauden kaikkien kuulijoiden katseltavaksi ja vastaanotettavaksi, tämän maailmanajan jumala kuitenkin sokaisee monien mielet ja johtaa heidät epäuskoon (2. Kor. 4:4a). Perkele on siis paaduttanut heidän mielensä niin, että se on kova kuin kivi (vrt. 2. Kor. 3:14), eikä siksi ota vastaan ulkopuolelta tarjottavaa Kristuksen evankeliumin valoa ja pelastusta. Se tyytyy mieluummin oman järkensä oletettuun valoon ja haluaa itse pelastaa itsensä. Tällä tavalla evankeliumi voi joidenkin kohdalla jäädä peittoon. Vaikka Kristuksen kirkkauden evankeliumin valo kyllä koko ajan loistaa, se ei kuitenkaan pääse loistamaan heidän sydäntensä silmille. Mutta koska vain Kristuksen evankeliumissa on pelastus – niin kuin Hän sanookin: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani (Joh. 14:6) – siksi evankeliumin hylkäämisestä epäuskossa seuraa välttämättä se, mitä Pyhä Henki kuvailee tässä olemiseksi vähittäisen hukkumisen tilassa. Se on pysymistä hengellisen sokeuden ja kuoleman pimeydessä. Siitä seuraa lopulta joutuminen hukkumaan ikuisesti. (2. Kor. 4:3)

Mutta ihana asia on se, että vaikka tämän maailman jumala tahtoo vääristellä totuutta, on totuus itse kuitenkin muuttumaton! Vaikka perkele tahtoo sokaista uskottomien mielet sekä niin estää Kristuksen evankeliumin valoa loistamasta heille, ei tämä valo itsessään kuitenkaan himmene, vaan loistaa jatkuvasti! Perkele tahtoisi olla Jumala ja päättää näistä asioista Jumalan ohi. Hän on kuitenkin vain ikään kuin Jumalan apina, joka ei kykene muuta kuin huonosti matkimaan pyhän Jumalan töitä. Kristus sen sijaan lähettää apostolinsa. Ensin Hän lähettää Paavalin ja Timoteuksen, niin kuin epistolassa. Yhä tänäkin päivänä Hän lähettää apostolisen saarnavirkansa kantajat. Kun Kirkon Herra heidän kauttaan sitten saarnauttaa pyhän sanansa, silloin joutuu perkele raivoissaan tunnustamaan: Hän on voimaton. Kristuksen evankeliumin valo loistaa ja läpäisee sen pimeän, jossa ihmiset vielä ovat. Kristus, maailman Valo valaisee heidän sydämensä. Näin Hän siirtää heidän kuolleen elämänsä kadotuksen vallasta omaan kirkkauden valtakuntaansa.

Jos sinun elämässäsi siis on katumattomuutta tai kovakorvaisuutta Jumalan sanan äärellä, tee nyt parannus. Tunnusta nämä syntisi Jumalalle ja usko ne anteeksi Kristuksen, sinun kaikki syntisi kantaneen ja puolestasi kuolleen Jumalan Pojan tähden. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä! Kristus pukee yhä uudestaan yllesi vanhurskautensa valoisan vaatteen, tuo sinut takaisin vaeltamaan Hänen valkeudessaan (1. Joh. 1:7). Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee. (Joh. 8:11b) Muista pyhittää lepopäivä (2. Moos. 20:8), ja tule säännöllisesti kirkkoon, Jumalan totuuden sanan kuuloon!

*

Rakkaat kristityt! Lopuksi kehotan teitä: Rukoilkaa elon Herraa, että Hän tahtonsa mukaan lähettäisi seurakunnalleen ja elonkorjuuseensa työmiehiä (Luuk. 10:2b). Rukoilkaa, että Herra aina lähettäisi tällekin seurakunnalle mielensä mukaisia sananpalvelijoita, jotka tahtovat myös vilpittömästi pysyä Hänen sanansa oppilaina. Tämän Hän haluaakin varmasti tehdä. Eihän Hän, itse Kirkkonsa Herra ja laumansa ylipaimen halua koskaan jättää omiaan yksin. Sanansa ja sakramenttiensa kautta Hän haluaa olla teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti (Matt. 28:20b).

Kun Herra sitten lähettää seurakunnalleen sananpalvelijat, muistakaa sitten rukoilkaa heille heidän henkilökohtaisen uskonsa vahvistumista. Rukoilkaa, että seurakunnan paimenet itsekin aina elämässään turvaisivat Kristukseen, että he voisivat uskoa, ja sen tähden myös puhua Jumalan sanaa (vrt. Ps. 116:10a).

Rukoilkaa sananpalvelijoiden puolesta myös sitä, etteivät he lankeaisi kiusaukseen lisäillä Jumalan sanaan omiaan, vaan toisivat julki ainoastaan sanan totuuden (2. Kor. 4:2b) ja niin opettaisivat seurakuntaa pitämään sen, mitä Kirkon Herra itse on käskenyt heidän pitää (Matt. 28:20a).

Kun sananpalvelija sitten toimittaa Kristukselta saamaansa virkaa, rukoilkaa myös koko seurakunnan puolesta, ettette niinkään keskittyisi pastorin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin – hänen pitkään kokemukseensa tai toisaalta hänen nuoruuteensa (1. Tim. 4:12a), hänen puhetaitoonsa tai toisaalta hänen yksinkertaisempaan ilmaisuunsa, hänen voimalliseen innostavuuteensa tai toisaalta hänen pidättyvään persoonallisuuteensa. Rukoilkaa, että voisitte keskittyä vain siihen, mitä Kristus itse tahtoo sananpalvelijansa kautta teille lahjoittaa.

Rukoilkaa sananpalvelijoiden puolesta myös sitä, että vaikka Kristuksen lauma ei ulkonaisesti näyttäisikään kovin voittoisalta, vaan pikemminkin heikolta ja piskuiseltakin (Luuk. 12:32a), he eivät silloinkaan uupuisi ja lannistuisi (2. Kor. 4:1) saarnaamasta ja opettamasta yksin Kristuksen sanaa.

Rukoilkaa, etteivät sananpalvelijat työssään kääntyisi katsomaan vain omaan heikkouteensa, vaan aina luottaisivat Kristuksen omaan asetukseen: Hän on tahtonut rakentaa Kirkkonsa sanallaan, ja juuri tätä tarkoitusta varten tehnyt heidätkin armossaan seurakuntansa palvelijoiksi (2. Kor. 4:1, 5b).

Rukoilkaa seurakunnan sananpalvelijoille myös sitä, etteivät he maailman ihmisiä tavatessaan häpeäisi evankeliumia (Room. 1:16a) ja siksi jättäisi sitä peittoon (vrt. 2. Kor. 4:3). Rukoilkaa heille sitä, että he näin pyhittäisivät Herran Kristuksen sydämissään ja olisivat aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka heitä kysyy sen toivon perustusta, joka heissäkin on (1. Piet. 3:15). Rukoilkaa heille myös rohkeutta astua esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, sekä nuhtelemaan, varoittamaan ja kehoittamaan ihmisiä kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella (2. Tim. 4:2a).

Tietäkää lisäksi, että vaikka Kirkon Herra on toki luvannut olla omiensa kanssa joka päivä, inhimillisesti katsoen seurakunnan sananpalvelijan virka on kuitenkin monin tavoin yksinäinen ja vaikea virka. Siitä ei myöskään saa suurta taloudellista korvausta saati ajallista kunniaa. Tukekaa siis pastoreitanne ajallisissa asioissa, niin kuin apostoli sanookin: Jos me olemme kylväneet teille hengellistä hyvää, onko paljon, jos me niitämme teiltä aineellista? (1. Kor. 9:11) Ja: Ettekö tiedä, että ne, jotka hoitavat pyhäkön toimia, saavat ravintonsa pyhäköstä, ja jotka ovat asetetut uhrialttarin palvelukseen, saavat osansa silloin kuin alttarikin? Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa. (1. Kor. 9:13–14) Pitäkää siis uskollisesti huolta sananpalvelijoittenne elannosta, ettette jäisi ilman sitä hengellistä hyvää, joka heille on annettu jaettavaksi teidän hyväksenne. Kantakaa heitä sitten myös joka päivä rukouksessa Kirkon Herran ja ylipaimenen eteen.

Rakkaat kristityt! Näiden monien kehotusten äärelläkään teiltä ei vaadita mitään ihmeellisiä tai erityisiä suorituksia. Kyse on ainoastaan siitä, että Kristuksen seurakuntana rukoilette yksinkertaisesti, että taivaallinen Isä armossaan ja Poikansa tähden siunaisi ja armahtaisi seurakuntaansa ja sen sananpalvelijoita. Tällainen rukous on varmasti Jumalalle mieleen, sillä Hän tahtoo armossaan varustaa sananpalvelijansa niin, että he ajasta aikaan jakaisivat Hänen pyhää, anteeksiantavaa ja eläväksi tekevää sanaansa juuri teille, omalle ja rakkaalle seurakunnalleen! Näin Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, saa levittää valoansa (2. Kor. 4:6b). Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 3.2.2018.)

Mainokset