1. sunnuntai loppiaisesta (1. vsk), Tiit. 3:4–7

Jumala pelasti meidät – kasteen kautta!

Miksi Jumalan sana puhuu entisistä synneistä?

”Joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään.” Näin sanotaan suomalaisessa sananlaskussa. Sopisiko tämän lausuman ajatus ehkä meidänkin elämäämme? Kukapa meistä haluaisi muistella sitä mennyttä elämää, jota ennen uskoviksi tuloamme elimme? Kukapa haluaisi uudelleen miettiä niitä syntisiä ratkaisuja ja tekoja, joita me ilman Jumalaa teimme?

Mutta kuule, mitä Pyhä Henki sanoo. Apostolin kautta Hän laittaa lukijansa muistelemaan elämäänsä ennen heidän kristityksi tulemistaan. Se ei ole ollenkaan kaunista luettavaa! Kuule nyt mitä apostoli kirjoittaa kirjeessään Tiitukselle: Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme. (Tiit. 3:3) Apostoli puhuu tässä tietenkin niistä ihmisistä, jotka kuuluivat kristilliseen seurakuntaan. Tämä asia koskee siis myös meitä, sinuakin.

Ensiksi Pyhä Henki siis puhuu tässä siitä, mitä sinulta langenneisuutesi ja syntisi tähden puuttui.

Oli kyllä olemassa todellinen ymmärrys siitä kuka Jumala on ja mikä Hänen tahtonsa on. Sinä kuitenkin olit vailla tätä ymmärrystä. Olit ymmärtämätön.

Oli kyllä olemassa Jumalan laki. Hän oli antanut sen meille sitä varten, että me sitä tottelisimme. Sinä kuitenkin olit välinpitämätön tästä laista, siis myös tottelematon sitä kohtaan.

Oli olemassa tie, joka vie iankaikkiseen elämään. Sinä et kuitenkaan tuntenut tätä tietä. Olit eksyksissä – tai oikeastaan eksytetty (vrt. πλανώμενοι, pass. part. nom.). Toisin sanoen perkele, maailma ja omat himosi olivat eksyttäneet sinut.

Toiseksi Pyhä Henki puhuu myös siitä, että me aktiivisesti käännyimme pahaan. Tämä koskee sinuakin. Sinä et seurannut Jumalan tahtoa, vaan moninaisia himoja ja nautintoja. Seurasit niitä jopa niin, ettet itse hallinnut itseäsi, vaan ne hallitsivat sinua. Olit niiden orja. Sinä et elänyt Jumalan hyvän tahdon mukaan, vaan pahuudessa. Et rakastanut lähimmäistäsi niin, että olisit tahtonut hänelle hyvää, vaan elit kateudessa, kadehtien sitä hyvää, mitä Jumala oli hänelle antanut. Et osannut osoittaa lähimmäisillesi rakkautta taikka edes välittänyt osata tätä. Sen sijaan olit lähimmäisillesi inhottava ja vihasit heitä.

Huomaatko miten erinomaisen todistuksen Pyhä Henki meistä ihmisistä antaa? Näin hyviä me ihmiset luontaisine edellytyksinemme olemme! Mutta ehkä joku nyt kysyy: ”Minkä ihmeen takia Raamattu nostaa esiin näitä minun elämäni karmeimpia asioita. Oikeinko Jumala itse muistelee minun kauheimpia syntejäni? Eikö kristinuskossa pitänytkään olla kyse armosta?”

Jumala pelasti meidät!

Vastaan kahdella tavalla, ensiksi lyhyesti ja sitten toiseksi vähän tarkemmin. Ensiksi siis, Pyhä Henki muistuttaa meitä meidän entisestä syntielämästämme siksi, että kun näemme maailman ympärillämme elävän tällä tavalla, emme ylpistyisi tai asettuisi synnissä elävien yläpuolelle. Mekin olemme ennen eläneet synnissä. Hän muistuttaa meitä näistä asioista myös siksi, että meissä on edelleenkin vanha liha, ja siis myös potentiaali tähän kaikkeen. Näillä sanoilla Pyhä Henki siis varoittaa meitä, ettemme enää uudestaan luiskahtaisi samaan synnin liejuun.

Toinen ja varsinainen syy entisistä synneistä muistuttamiseen selviää, kun luemme seuraavasta jakeesta eteenpäin. Siellä on kirjoitettuna se, minkä tämän päivän epistolatekstistä kuulimme. Kun Henki on yksityiskohtaisesti luetellut meidän menneitä syntejämme, Hän jo heti seuraavassa jakeessa lausuu: Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan (Tiit. 3:4–5a). Pyhä Henki siis nostaa esiin meidän entisen syntielämämme sitä varten, että Hän saisi yhä selvemmin kirkastaa sitä pelastusta, jonka Jumala on Pojassaan meille valmistanut (vrt. Joh. 16:14). Mutta mitä tämä sinun kohdallasi tarkoittaa?

Sinä elit ennen synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudessa, mutta Jumala halusi olla sinulle Vapahtaja. Sinä olit täynnä pahuutta ja vihaa, mutta Jumala antoi hyvyytensä ja ihmisrakkautensa ilmestyä. Sinä olit synneilläsi ansainnut kuoleman ja iankaikkisen kadotuksen, mutta Jumala pelasti sinut. Sinulla ei ollut Jumalan edessä mitään vanhurskautta tai oikeamielisyyttä, Häntä miellyttävistä teoista puhumattakaan, mutta Hän oli laupias sinua kohtaan. (Tiit. 3:4–5a) Hän armahti sinua. Hän tahtoi lukea sinut täydellisesti vanhurskaaksi, itselleen kelpaavaksi. Näin Hän tahtoi tehdä, ettet sinä kuolisi synteihisi, vaan tulisit Hänen lapsekseen ja niin saisit Häneltä perinnöksi iankaikkisen elämän. (Tiit. 3:7)

Miten Jumala saattoi tehdä näin? Hänhän on pyhä! Eihän hänen pyhyytensä salli sellaista halpaa armoa, että Hän noin vain katsoo läpi sormien meidän syntejämme. Vastaus: Jumala armahti sinua ja meitä kaikkia Poikansa Kristuksen tähden. Oikeastaan tämä kaamea syntilista saarnaakin siis sitä, mitä hyvää Kristus on tehnyt sinun puolestasi, kun sinä et parhaimmissasi teoissakaan voinut saada sitä aikaan: Siinä missä sinä hyvän puutteellasi ja aktiivisella pahuudellasi rikoit kaikki Jumalan käskyt, Kristus täydellisessä kuuliaisuudessaan täytti Isänsä tahdon sinun puolestasi. Hän syntyi vaimosta lain alaiseksi, lunastaakseen lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan (Gal. 4:4b–5).

Kaste – uudestisyntymisen pesu

Pojassaan Kristuksessa Jumala siis hankki meille pelastuksen. Golgatalla Hän teki kaiken valmiiksi. Se on täytetty (Joh. 19:30b). Mutta nyt Pyhä Henki sanoo, että kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät (Tiit. 3:4–5a). Valtavat sanat: Hän pelasti meidät! Mutta missä tämä tapahtui? Missä pelastus tuli meidän osaksemme? Joku sanoo: ”No, Golgatallahan se tapahtui!” Hyvä! Totta kai pelastus hankittiin Golgatalla. Mutta olitko sinä siellä sinä päivänä? Et ollut. Mistä sinä sitten olet saanut siellä valmistetun pelastuksen itsellesi? Tämä on meidän pelastuksemme kannalta aivan olennainen kysymys!

Kun sana tässä puhuu Jumalan valmistamasta pelastuksesta, se vastaa välittömästi myös tähän kysymykseen. Apostoli kirjoittaa: pelasti hän meidät, […] uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta (Tiit. 3:5b). Vielä sana sanoo, että Jumala vuodatti Henkensä meihin runsaasti Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta (Tiit. 3:6). Tämä kaikki viittaa yhteen ja ainoaan tapahtumaan, kertakaikkiseen tapahtumaan, pyhään kasteeseen. Kaste on Kristuksen jumalallinen käsky. Siinä Jumala on yhdistänyt veden pyhään ja pelastavaan sanaansa. Siksi kaste ”vaikuttaa syntien anteeksiannon, lunastaa kuoleman ja perkeleen vallasta ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset.” (Vähä katekismus IV 1–2, 5–6) Juuri siksi, että kasteessa Jumalan henkäyttämä sana (2. Tim. 3:16) on liittynyt veteen, on kastevedestä tullut Pyhän Hengen välikappale. Näin kaste ”on armoa tulviva elämän vesi ja uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä” (Vähä katekismus IV 10). Tällä tavalla siis se, mitä sana tässä sanoo Jumalasta, että Hän pelasti meidät (Tiit. 3:5a), tapahtuu nimenomaan kasteessa. Sana ei siis tässä sano, että ensin ihmisen täytyy syntyä uudesti ja sitten hänet tämän uudestisyntymisen merkiksi myös kastetaan. Sana sanoo, että Jumala lahjoittaa uudestisyntymisen ja pelastuksen nimenomaan kasteessa (vrt. 1. Piet. 3:21a). Luther kirjoittaa tästä asiasta Isossa katekismuksessa:

Se [kasteen hyöty] on kaikkein parhaiten ymmärrettävissä niiden Kristuksen sanojen perusteella, joihin edellä on viitattu: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Ota tämä asia sen vuoksi mahdollisimman yksinkertaisesti eli näin: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi. Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Tästä huomaat jälleen, miten kallisarvoisena kastetta on pidettävä, saammehan me siinä omaksemme sanoin kuvaamattoman suuren aarteen. Samoin tämä osoittaa hyvin, ettei kaste voi olla pelkkää tavallista vettä. Pelkkä vesi ei näet voisi saada tuollaista aikaan, vaan sen saa aikaan sana ja se, että Jumalan nimi on läsnä vedessä, kuten edellä on jo sanottu. Siellä, missä Jumalan nimi on, siellä on välttämättä myös elämä ja autuus. Siksi on oikein kutsua tätä vettä jumalalliseksi, pelastavaksi, voimalliseksi ja armoa tulvivaksi vedeksi. Se saa näet sanasta voiman olla ”uudestisyntymisen pesu”. Tällaista nimitystä Paavali (Tit. 3:5) siitä käyttää Titukselle osoitetun kirjeen kolmannessa luvussa. (Iso katekismus IV 24–27)

Huomaa vielä apostolin sanat: pelasti hän meidät […] uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että kasteessa sinun vanha, lihallinen ja syntinen ihmisesi on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan, ja sinut on tehty osalliseksi Hänen uudesta ylösnousemuselämästään (vrt. Room. 6:4–5). Kasteessa Jumala on lahjoittanut sinulle Pyhän Henkensä ja niin tehnyt sinut kokonaan uudeksi!

Kaste on Jumalan yksipuolinen armollinen teko sinun pelastukseksesi. Siksi me emme voi koskaan liikaa ylistää sitä taikka siinä lahjoitettavaa armoa. Siksi, rakas kristitty, kuule vielä lopuksi: Sinut on kerran kastettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen, puettu Kristukseen (Matt. 28:19; Gal. 3:27). Siinä sinun syntisi on annettu anteeksi, Pyhä Henki vuodatettu runsaasti päällesi. Sinut on pelastettu! Tästä syystä sinäkin voit turvallisella mielellä muistella mennyttä elämääsi – tai oikeastaan sitä kuolemaa, jonka vallassa ennen olit. Sinun ei kuitenkaan tarvitse muistella näitä asioita tuskaillaksesi niitä! Herra on armahtanut sinut, polkenut maahan pahat tekosi, ja heittänyt kaikki sinun syntisi kasteveden meren syvyyteen. (Vrt. Miika 7:19–20) Jos sinulla on syntiä, palaa aina heti ja joka päivä parannuksessa kasteeseesi! Tunnusta siis syntisi Jumalalle ja usko synninpäästön sana, jonka Herra sinulle saarnauttaa. Silloin sinä pysyt sen iankaikkisen elämän yhteydessä, jonka Jumala, sinun pelastajasi, on sinulle pyhässä kasteessa lahjoittanut. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 13.1.2019.)

Mainokset