Tuomiosunnuntai (3. vsk), Dan. 12:1–3

Kaikki on Jumalan armoa

Kristityt, katsokaa, miten suuri on Jumalan armo! Hänen armoaan on se, että Hän on luonut tämän maailman ja kaiken, mitä siinä on, meidätkin. Tietenkään Jumalan ei olisi tarvinnut luoda mitään tästä kaikesta, mutta Hän halusi tehdä niin. Kun Hän loi maailmansa, Hän halusi antaa sinullekin elämän, paikan ja tehtävän sen keskellä. Sinun elämäsi ei ole sattumaa, vaan Hänen luomistyönsä ihme! Osasivatpa sinun vanhempasi haluta tai toivoa sinua tai eivät, osasivatpa he rakastaa sinua tai eivät, kaikkivaltias Jumala, sinun Luojasi on kuitenkin varmasti halunnut ja toivonut sinut maailmaansa. Hän myös rakastaa sinua, luotuaan valtavan paljon. Hän haluaa sinulle kaikkea hyvää.

Jumalan suurta armoa on, että Hän myös pitää yllä tämän luomansa maailman. On kyllä totta, että kerran Hänen luomansa valkeuden enkeli lankesi itsejumalointiin. Hänestä tuli Jumalan vihollinen, perkele. (Jes. 14:13–14; Hes. 28:11–19.) Sellaisena hän sai meidät ihmisetkin valheensa valtaan ja lankeamaan samaan syntiin (1. Moos. 3:1–6). Mutta tästä kaikesta huolimatta Jumala ei kuitenkaan hukuttanut tätä maailmaansa, ihmiskuntaansa, eikä siis meitäkään. Tietenkään Hänen ei olisi tarvinnut hetkeäkään katsella meidän ihmisten karmeaa syntiturmelusta ja saastaisuutta. Vanhurskaudessaan Hän olisi voinut välittömästi pyyhkiä kaiken pois, olisipa vielä tehnyt oikeinkin tehdessään niin. Mutta pitkämielisyydessään Jumala kuitenkin säästi luomansa maailman ja ihmiskunnan. Suuressa armossaan Hän ajoi Aadamin ja Eevan pois paratiisista, etteivät he – syntiset ihmiset – tuhoutuisi Hänen pyhien kasvojensa edessä, vaan saisivat jatkaa elämää (1. Moos. 3:23–24). Vaikka Hän kerran pyyhki pois suuren osan ihmiskuntaa vedenpaisumuksessa, Hän silloinkin jätti jäljelle jäännöksen, että elämä Hänen maailmassan jatkuisi (1. Moos. 7–8). Tästä armosta mekin olemme osalliset: me olemme saaneet elämän lahjan.

Jumalan suurta armoa on, että Hän on rajoittanut tämän maailman ajan. Jotkut ovat tosin ajatelleet, että Jumala on kyllä luonut maailman, mutta että sitten Hän on jättänyt sen oman onnensa nojaan. On ehdotettu, että samalla tavoin kuin kelloseppä tekee kellon, laittaa sen käyntiin ja antaa sitten toisten käyttöön, niin olisi Jumalakin vain tehnyt maailman ja jättänyt sen sitten elämään oman kiertokulkunsa mukaan. Itse Häntä ei kuitenkaan kiinnostaisi ollenkaan, mitä tässä luomakunnassa tapahtuu tai mitä Hänen luomilleen ihmisille kuuluu. Mutta tämä ei ole totta! Jumala ei ole välinpitämätön luomansa maailman suhteen. Hän pitää vielä yllä tätä maailmaansa. Hän ei myöskään ole jättänyt sitä elämään langenneisuutensa orjuudessa iankaikkisesti. Hän ei ole tahtonut, että me ihmiset syntisessä elämässämme ja itsekkyydessämme tuhoaisimme Hänen luomaansa maailmaa ikuisesti. Me olemme kyllä valitettavasti monin tavoin onnistuneet tällaisessa tuhoamisessa. Sen sijaan, että olisimme rakastaneet Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme (Mark. 12:29–31), olemmekin rakastaneet itseämme yli kaiken ja halveksineet Jumalaa ja lähimmäisiämme. Tällä kaikella me olemme saaneet aikaan valtavan ahdistuksen tähän maailmaan. Mutta suuressa armossaan Jumala on vetänyt rajan tämän maailman ajalle sekä myös sille ahdistukselle, jonka me olemme osanneet tähän maailmaan järjestää. Kerran tulee päivä, jona Hän kerää tämän maailmansa pois.

Jumalan suurta armoa on, että Hän on järjestänyt meille lunastuksen synneistämme. Tietenkin Jumala olisi voinut jättää meidät silleen, elämään maailmassa sen ajan, jonka Hän on kullekin säätänyt, ja kuolemaan sitten pois. Jo tämä olisi ollut Häneltä ylenpalttisen armon osoitus. Mutta Jumala halusi antaa enemmän! Hän halusi lunastaa meidät syntiset syntiemme vallasta. Hän halusi tehdä niin, koska halusi antaa meille elämän, jolle Hän ei ole vetänyt ajallista rajaa. Hän halusi antaa meille elämän, joka on ikuista. Hän lähetti oman Poikansa ihmiseksi, hankkimaan tätä kaikkea meille. Jumala lähetti Poikansa, Valon Valosta, että Hän tulisi maailman Valoksi (Joh. 8:12). Jumala lähetti Poikansa, että tämä Maailman Valo ottaisi meidän valon puutteemme ja pimeytemme omikseen, ja antaisi meille niiden sijaan kaiken sen, mikä on Hänen, vanhurskauden, elämän ja iankaikkisen valon. Ja niin Hänen Poikansa kantoikin meidän syntiemme koko rangaistuksen itsessään ristin puuhun. Hän kuoli sen kuoleman, jonka me olimme ansainneet. Eikä Hän jättänyt meitä myöskään ihmettelemään itseksemme, miten me voisimme saada näiden Hänen ihmeellisten tekojensa hyödyn itsellemme! Poikansa kautta Hän on myös ilmoittanut, missä Golgatan suuren sovituspäivän hyöty on meille vastaanotettavissa. Sanansa ja kasteen kautta Hän tahtoo lahjoittaa sen meille, kutsua meidät nimeltä, ja kirjoittaa meidän nimemme elämän kirjaan taivaassa (vrt. Ilm. 13:8). Tästä kaikesta luterilaiset isämme opettavat ihanasti. Tunnustuskirjoissa he kirjoittavat, että hurskaiden kristittyjen on ”syytä ihmetellä Jumalan sanomatonta hyvyyttä. Luulisi Jumalan heti heittävän sellaisen turmeltuneen, tärveltyneen ja syntisen massan pois, helvetin tuleen. Mutta hän ottaakin sen muovaillakseen, tekee siitä sen ihmisluonnon, joka meillä nyt on, vaikka synnin surkeasti turmelemana, ja puhdistaa sen synnistä, pyhittää ja pelastaa sen rakkaan Poikansa kautta.” (Yksimielisyyden ohje. Täydellinen selitys. I 39.)

Jumalan suurta armoa on myös se, että Hän tahtoo lähettää omansa julistamaan evankeliumia. Samoin me syntiset olemme saaneet Häneltä kaiken tämän lahjaksi, ilman mitään omaa ansiotamme, niin Jumala tahtoo antaa sen kaikille muillekin tässä maailmassa. Hän tahtoo, että Hänen pelastava ilosanomansa Kristuksesta, Hänen Pojastaan tulisi pelastukseksi kaikille kansoille ja kaikille sukupolville. Siksi Hän ei ole jättänyt meitä, lunastettujaan elämään ainoastaan keskenämme täällä pyhässä Kirkossaan. Hän lähettää meidät ulos maailmaan. Profeettansa suulla Hän puhuu omistaan, taidollisista, sekä niistä, jotka monta vanhurskauteen saattavat (Dan. 12:3). Jumalan suurta armoa on, että me, joilla ei Hänen edessään ole mitään taitoa, kuitenkin Kristuksessa lunastettuina ja Hänen Pyhän Henkensä johdatuksessa saamme Häneltä kaiken sen hengellisen viisauden ja taidon, mitä tarvitsemme ollaksemme Hänen todistajinaan tässä maailmassa. Jumalan armoa on, että Hänen sanansa eläväksi tekeminä ja Pyhän Hengen johdatuksessa mekin saamme jakaa Hänen Hengen täyttämää sanaansa toisille. Hänen armoaan on, että näin saamme saattaa monia syntien anteeksiantamukseen, vanhurskauteen ja elämään Kristuksessa. Yksin Jumalan armoa on, että me, joissa ei mitään valoa ole, saamme jo tässä ajassa pukeutua kasteessa Kristuksen vanhurskauden valoisaan vaatteeseen (Gal. 3:27), Hänen seurakuntanaan elää Hänen valostaan sytytettyinä ja Hänen valoaan loistaen tämän maailman pimeyden keskellä (Matt. 5:14–16).

Jumalan suurta armoa on, että Hän on valmistanut meille ylösnousemuksen kuolleista. Kun taivaallisen Isän säätämä ja Hänen tiedossaan oleva aika tulee, Hänen Poikansa Kristus tulee jälleen kirkkaudessaan kaikkien pyhien enkeliensä kanssa (Matt. 25:31). Tuona päivänä Hän herättää ne, jotka maan tomussa makaavat. Ehkä meidän ruumiimme on jo silloin hajonnut ja tullut maaksi, niin kuin sen pitääkin tulla (1. Moos. 3:19b). Mutta Hän, meidän Luojamme ja ihmisruumiimme laatija on voimallinen herättämään kaikki ihmiset kuolleista ja antamaan heille uuden ylösnousemusruumiin (1. Kor. 15:44). Tuona päivänä Kristus, suuri Tuomari tuomitsee kaikki ihmiset, niin ne, jotka ovat olleet elossa tuohon päivään asti, sekä ne, jotka ovat olleet kuolleita ja nyt herätetty tuomiolle. Hänen tuomioistuimensa eteen kootaan kaikki. Yksikään ei jää tästä tilaisuudesta pois. Siellä on tuona päivänä lukemattomia ihmisiä, jotka eivät ole ottaneet vastaan Jumalan suurta armoa Kristuksessa. He eivät ole uskoneet Jumalaan eivätkä myöskään rukoilleet Hänen tahtonsa tapahtumista (Matt. 6:10b). Sen sijaan he ovat tahtoneet olla itse omia jumaliaan, sekä toivoneet, että kaikessa tapahtuisi heidän tahtonsa. Siksi Kristus, kaikkivaltias Tuomari nyt antaa heille sitä, mitä he ovat tahtoneet. Mutta koska heidän minä-jumalansa ei voi heitä pelastaa heidän synneistään, joutuvat he synteineen hukkumaan häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen (Dan. 12:2c; vrt. Matt. 25:46).

Mutta Jumalan suurta armoa on, että Hänen ihmeellinen armonsa syntisiä kohtaan pysyy voimassa tuomion päivänäkin. Hänen armonsa pysyy voimassa niille, jotka elämänsä aikana ovat suostuneet sitä tarvitseviksi. Nämä ihmiset ovat tulleet perkeleen, maailman ja oman lihansa suuresta ahdistuksesta, mutta he ovat saaneet pestä syntiensä tahraamat vaatteensa ja valkaista ne Karitsan veressä (Ilm. 7:14b). Tämä on tapahtunut Jumalan sanan ja kasteen kautta, jossa heidät on jo ajallisen elämänsä aikana siirretty iankaikkiseen elämään (vrt. Joh. 3:16). Sen vuoksi nyt viimeisellä tuomiolla Kristus vain toteaa heille sen, mikä on ollut totta heidän kasteestaan asti: ”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun (Jes. 43:1b). Vaikka minun luomani maailma on nyt kerätty pois, vaikka vuoret ovat väistyneet ja kukkulat horjuneet, ei minun armoni kuitenkaan sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju. Niin sanon minä, Herra, sinun armahtajasi. (Vrt. Jes. 54:10) Siksi: Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti (Matt. 25:34b).” Ja niin Jumalan vanhurskas ja oikeudenmukainen tuomio koituu kerskaukseksi näille Kristuksessa vanhurskaille (vrt. Jaak. 2:13b). He saavat päästä näkemään silmillään sen pelastuksen ja iankaikkisen elämän, josta he ovat olleet kasteensa päivästä asti osallisia. Silloin he eivät enää katsele sitä kaikkea kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, vaan saavat nähdä kasvoista kasvoihin (1. Kor. 13:12). He pääsevät Jumalan taivaaseen. Siellä he, jo ajallisen elämänsä aikana Kristus-valoon puetut, saavat loistaa niinkuin taivaanvahvuus loistaa. Siellä he, Kristuksen, kirkkaan Kointähden veljet ja sisaret, ja Hänen Kirkkonsa tähdet saavat loistaa niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti (Dan. 12:3).

Kristityt, katsokaa, miten suuri on Jumalan armo! Kaikki on Hänen armoaan! Pysykää siis aina Jumalan armosanan kuulemisessa ja sen tunnustamisessa. Niin Hän itse pysyy teissä ja te Hänessä. Jumalan sanasta te saatte tuntea sen armon ja rakkauden, joka Hänellä on teihin. Saatte myös uskoa siihen. Kun te näin pysytte Jumalassa ja Hänen rakkaudessaan, on teillä myös turva tuomiopäivänä. (1. Joh. 4:15–17) Teillä on iankaikkinen elämä Kristuksessa meidän Herrassamme ja Vapahtajassamme, joka elää ja hallitsee Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 25.11.2018.)