25. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Luuk. 20:27–40

Maallinen avioliitto – ja taivaallinen

Avioliitto on Jumalan säätämys

Jeesus sanoo: Tämän maailmanajan lapset naivat ja menevät miehelle. (Luuk. 20:34b) Katso miten tärkeistä asioista Hän puhuu! Ensinnäkin Herramme edellyttää, että tässä ajassa elävät ihmiset menevät naimisiin. Tällä Hän ei tietenkään tarkoita sellaista käskyä, että aivan jokaisen on välttämättä tai väkipakolla mentävä naimisiin. Sanoohan Hän itse toisessa kohdassa: Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. (Matt. 19:11b) Niin opettaa apostolikin: tässä asiassa kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. (1. Kor. 7:7b) Mutta Herramme yksiselitteinen tahto on se, että kahden ihmisen intiimi yhteiselämä toteutuu nimenomaan avioliitossa, ei muualla. Toiseksi Jeesuksen sanoista käy ilmi myös se, että avioliitto ja sen puitteissa toteutuva intiimisuhde on nimenomaan miehen ja naisen välinen asia. Herramme puhuu niistä, jotka ”menevät naimisiin”. Näillä Hän tarkoittaa tässä juuri miehiä. Mutta Hän puhuu myös niistä, jotka – kuten sanat tarkkaan ottaen kuuluvat – ”tulevat naitetuiksi”. Näillä Hän tarkoittaa naisia. Avioliitto on siis miehen ja naisen välinen liitto – aivan niin kuin koko Raamattu tietysti opettaa.

Näin on Jumala, ihmisen Luoja nämä asiat säätänyt. Ne eivät ole ihmisen uudelleensäädettävissä tai muutettavissa. Nyt moni kyllä varmaan pitäisi tämän sanomista syrjintänä tai vihapuheena. Kristillisen uskon näkökulmasta katsottuna kyse on kuitenkin aivan päinvastaisesta. Kyse on siitä, että Jumala tietää, miten Hänen luomansa ja Hänelle rakas ihminen toimii, ja mikä tälle on parasta. Jumala on säätänyt ihmiselle tämän hyvän elämänmuodon sitä varten, ettei tämän tarvitsisi olla yksin (1. Moos. 2:18b). Pikemminkin Hän tahtoo, että kun kaksi makaa yhdessä, olisi heillä lämmin (Saarn. 4:11a). Mutta kyse ei ole kenen tahansa kahden yhdessä makaamisesta. Kyse on nimenomaan miehen ja naisen elinikäisestä sitoutumisesta toisiinsa. Tämän hyvän elämänmuodon Jumala on säätänyt ihmiselle nimittäin myös siksi, että elämä Hänen luomassaan maailmassa jatkuisi. Toisinajattelijatkin ymmärtävät, että esimerkiksi kaksi miestä eivät voi saada lasta keskenään, eivätkä myöskään kaksi naista. Vaikka ihminen kuinka koettaisi selittää tätä asiaa pois ja peittää sitä uusien lääketieteellisillä ratkaisuillaan, asia itse kuitenkin pysyy. Vain miehen ja naisen solujen yhtyessä voi syntyä uusi elämä. Lisäksi Jumalan selvä tahto on, että mies ja nainen juuri avioliitossa tulisivat yhdeksi lihaksi (1. Moos. 2:24), lisääntyisivät ja täyttäisivät maan (1. Moos. 1:28b). Tällaiset ovat Luojan antamat elämän käyttöohjeet Hänen luomalleen ihmiselle.

Ihmisen käyttöohjeisiin pätee sama kuin vaikkapa kodinkoneiden käyttöohjeisiin. Mikäli käyttöohjeita noudatetaan, silloin sekä yksittäinen ihminen että ihmisistä koostuva yhteiskunta voi hyvin ja toimii niin kuin pitää. Silloin kaikilla on hyvä olla. Mutta jos näitä ihmisen käyttöohjeita ei noudateta, käy samansuuntaisesti kuin vaikkapa silloin, jos 100 voltin sähkövirralle tarkoitettu leivänpaahdin käyttöohjeiden vastaisesti kytketään 230 voltin verkkovirtaan. Laitetta ei ole tarkoitettu näin voimakkaalle virralle, ja siksi se siihen kytkettäessä menee rikki. Samalla jäävät tietenkin myös leivät paahtamatta. Vastaavasti käy, jos tuota leivänpaahdinta yritetään käyttää vaikkapa naulojen hakkaamiseen rakennustyömaalla. Laitetta ei ole tarkoitettu tällaiseenkaan käyttöön. Se menee rikki ja samalla myös naulat jäävät hakkaamatta.

Kun Jumalan sanan saarna on monin paikoin vaiennettu, ovat monet menettäneet uskon Jumalaan, kaiken Luojaan. Siksi he eivät enää tule ajatelleeksi näitä luonnolliseen lakiin kuuluvia elämän perusasioita. Ainakaan moni ei enää välitä niistä. Valtaosa suomalaisistakin luulee voivansa itse päättää millaisessa ”suhteessa” elää ja kenen tai keiden kanssa milloinkin. Ihminen on tehnyt itsestään oman jumalansa ja tahtoo päättää itse tämän kaiken. Harva enää sitoutuu yhteen puolisoon koko elämäkseen. Tai jos joku vielä niin tekeekin, harva kuitenkaan perustelee tätä ratkaisua sillä, että se on Jumalan tahto. Pikemminkin puolison kanssa pysytään ehkä siksi, että se sattuu tuntumaan mukavalta ja sopivan itselle. Mutta sitten jos ei enää tunnu tai sovi, päätellään, että on parempi erota ja etsiä uusi kumppani, jonka kanssa tuntuu ja sopii – ainakin sillä hetkellä. Mikäli nimittäin avioliittoa ei enää nähdä Jumalan säätämänä elinikäisenä liittona, vaan ihmisten valitsemana ”suhteena”, mitä sillä lopulta on väliä, pysytäänkö tässä suhteessa vaiko ei.

Saman vapaavalintaisuuden moni liittää nykyään myös lasten saamiseen. Oikeastaan lapsia ei katsota enää saatavan, vaan pikemminkin niitä halutaan ”tehdä”, jos nimittäin halutaan. Usein ei haluta. Nykyään monet kristitytkin avioparit menevät tässä asiassa postmodernin virran mukana, ja miettivät lähinnä omaa etuaan, urakehitystään, harrastuksiaan tai profiilikuvansa näyttävyyttä. Samalla syrjään jää se hyvä ja luonnollinen tehtävä isänä ja äitinä, jonka Jumala on heille luomisessa ja avioliitossa antanut.

Näiden luonnollisten lakien ja ihmisen käyttöohjeiden ohittamisesta seuraa valtavasti pahoinvointia sekä ihmisten henkilökohtaisessa elämässä että yhteiskunnassa. Jättäessään ensimmäisen rakkautensa ja etsiessään ”uutta onnea” toisten luota moni joutuu kovettamaan itsensä tunteettomaksi. Halutessaan elää virtaviivaista elämää nuoruudessaan ja keski-iässään ja päättäessään siksi olla saamatta lapsia moni jää lopulta vanhuudessaan ypöyksin. Lisäksi samasta itsekkyydestä johtuen lukemattomat Jumalan luomat ihmislapset joutuvat jo ennen syntymäänsä suunitelmallisesti murhattaviksi.

Tällaista puhetta kuullessaan moni varmaankin tahtoisi alkaa saarnata minulle maapallon liikakansoituksesta. Onhan kuulemma itsekästä ”tehdä” lapsia tähän maailmaan, jossa niin monet jo valmiiksi kärsivät siitä, ettei heille riitä ravintoa tai inhimillisiä elinolosuhteita. Vastaan: On totta, että monissa maissa ihmisiltä puuttuvat riittävät ja inhimilliset elämän edellytykset. Menemättä nyt lähemmin maailmantalouden kysymyksiin, ehdotan lyhyesti, että monien maiden köyhyysongelman syyt ovat lähinnä jossakin muualla kuin väestön lukumäärässä. Usein syyt ovat itsekkäissä ja epäreiluissa poliittisissa tai kaupallisissa ratkaisuissa. Toisen näkökulman tähän asiaan saa, kun menee vaikkapa kaukoidän suuriin teollisuusmaihin katsomaan, mitä noissa yhteiskunnissa on saanut aikaan se, että suurin osa työikäisistä ihmisistä ei halua mennä naimisiin saati saada lapsia. Kun kaksitoista vuotta sitten kun muutimme työhön Japaniin, siellä oli yli 127 miljoonaa ihmistä. Nyt on lähes miljoona vähemmän. Valtava romahdus! Olisi ymmärtämätöntä väittää, ettei kokonaisen sukupolven kutistuminen vaikuttaisi tulevaisuudessa koko yhteiskunnan toimivuuteen. Ja samalla: kun monille lapsille ei anneta mahdollisuutta edes siitä äitinsä kohdussa, miljoonien jo siinneiden, Jumalan luomien ihmislasten veri uhrataan raa’asti oman uran, hyvinvoinnin tai näyttävyyden alttarille.

Emme me Suomessakaan ole erilaisten ongelmien edessä.

Huomaa kuitenkin: En tällä tarkoita sanoa, etteivätkö kristityt saisi käyttää mitään järkeä perhesuunnittelussa. Esimerkiksi aviomiehen on kyllä kristillisen rakkauden nimessä syytä ottaa huomioon vaimonsa fyysinen ja henkinen vointi sekä jaksaminen lasten äitinä. Ketään ei saa lasten saamisen pakon nojalla ajaa tilanteeseen, jossa fyysinen tai henkinen terveys on vaarassa. Mutta samalla ja normaalitilanteessa on kyllä syytä kunnioittaa Jumalan luomisessa säätämää lähtökohtaa: kun mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi, he yleensä myös saavat lapsia.

(Tietenkin on myös niin, että kaikille Jumala ei anna lapsia. Tämä voi olla kipeä asia. Silloin on hyvä jättäytyä Jumalan armollisiin käsiin ja rukoilla, että Hän osoittaisi muita tehtäviä, joissa palvella Hänen luomassaan maailmassa ja seurakunnassa.)

Kaiken kaikkiaan, Herra Jumala, kaiken Luoja tahtoo varjella meitä kaikilta tällaisilta henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen elämän ongelmilta. Niin paljon Hän meitä, luotujaan rakastaa. Sen vuoksi, kuulkaa tarkkaan. Seuraavan sanon erityisesti teille nuorille. Mutta myös te vanhemmat, opettakaa tätä lapsillenne ja lastenlapsillenne.

Rukoilkaa Jumalalta itsellenne Kristukseen uskovaa, Jumalan sanalle uskollista ja hyvää aviopuolisoa. Rukoilkaa samaa lahjaa myös tuleville polville. Iankaikkinen Herra, ikuisesti oleva, vastaa omiensa rukouksiin mielellään nyt ja myös sukupolvien kuluttua, silloin kun Hän katsoo hyväksi.

Jos ja kun Jumala johdattaa tiellenne sen ihmisen, joka on teille sopiva (vrt. 1. Moos. 2:18c), tutustukaa huolellisesti toisiinne. Puhukaa paljon ja rukoilkaa Jumalaa johdattamaan teitä tulevaisuutenne suhteen. Nähkää myös vaivaa hillitäksenne itsenne, ettette viettäisi sukupuolielämää avioliiton ulkopuolella. Älkää menkö avoliittoon. Siitä seuraa vain tuskaa ja murhetta. Ja jos kaikki sitten vaikuttaa hyvältä, älkää jääkö odottamaan sitä, että kaikki elämänne asiat olisivat ensin täydellisesti kunnossa. Toki on hyvä miettiä opiskeluun, varusmiespalvelukseen, töihin, tuloihin, terveyteen ja moniin muihin asioihin liittyviä kysymyksiä. Mutta samalla: valmiiksi te ette tule koskaan tämän elämän aikana. Avioliitto on koko elämän kestävä sitoutuminen oman itsensä ja toisen tuntemisen harjoitteluun, sekä yhteisen elämän harjoitteluun. Menkää siksi rohkeasti naimisiin. Jättäkää sitten myös liittonne sen säätäjän, Jumalan hyvään haltuun.

Kun sitten olette menneet naimisiin, joudutte harjoittelemaan miehenä olemista ja naisena olemista. Harva meistä syntisistä ihmisistä on täydellinen tai ehjä omaan sukupuoleen ja sukupuolisuuteen liittyvissä asioissa. Mainittakoon nyt vain pari esimerkkiä meidän miesten elämästä: Jumala on luomisessa antanut meille tehtävän toimia perheen päänä, elatuksen järjestäjänä ja turvallisen kodin ylläpitäjänä. Hän on antanut meille tietyt, vahvemmat ominaisuudet, jotta vaimolla ja lapsilla olisi turvallinen ja rauhallinen elämä. Mutta helposti me miehet pelkäämme tämän vastuun kantamista. Helposti me pakenemme työn kiireisiin ja monenlaisiin puuhiin, jotka kyllä näyttävät merkityksellisiltä, mutta jotka lähinnä palvelevat meidän pakoamme siitä vastuusta, jonka Jumalan on meille antanut vaimomme ja lastemme tukemisessa. Toisaalta meille miehille voi käydä myös niin, että kun tiedostamme tämän heikkoutemme, alamme tietoisesti karttaa sitä. Silloin helposti tehostamme oletettua maskuliinisuuttamme niin, että se jyrää alleen niin vaimon, lapset kuin kaiken muunkin. Se vaatii kaikkien muiden kunnioitusta ja alistumista. Sen sijaan todellinen, Jumalan mielen mukainen miehisyys on vahvuutta, joka voi tunnustaa heikkoutensakin. Se on vahvuutta, joka ei palvele omaa itseään, vaan toisia. Se on vahvuutta antaa itsensä heikompien palvelukseen ja jopa tyhjentää itsensä heidän hyväkseen. Jos haluat nähdä sellaista maskuliinisuutta, katso Kristukseen! Hänellä oli kaikki valta, mutta Hän tyhjensi itsensä, antoi itsensä kuolemaan Sinun vuoksesi (Fil. 2:7)!

Tällaisia asioita me miehet joudumme avioliitossa parhaimmillaan harjoittelemaan. Naisilla on toki omat kysymyksensä aivan yhtä lailla. Kuten sanottu, kukaan meistä ei ole ehjä. Siksi on tärkeää kuulla, mitä Pyhä Henki kehottaa: kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. (Kol. 3:13)

Miehen ja naisen rooliin kuuluu myös isän ja äidin virka. Rakastakaa ja kuunnelkaa toisianne siinä, mitä kumpikin tarvitsee voidakseen hyvin. Älkää kuitenkaan asettuko itsekkäästi Jumalan luomistyötä vastaan, vaan suostukaa siihen, että Hänen käskynsä lisääntyä ja täyttää maa on edelleen voimassa. Suostukaa siihen, että lapset ovat Jumalan luomistyön hyvä lahja. Lapsia ei tehdä, vaan he ovat Jumalan lahja teille ja koko Hänen maailmalleen. Lasten kasvattaminen on kyllä ehkä yksi vaikeimmista tehtävistä, mitä Jumala teille antaa. Mutta se on silti lahja, pelkkää hyvää niin teille itsellenne kuin lapsillennekin. Herra on itse tahtonut järjestää asian niin, että te itse saatte kasvaa vanhempina ja ihmisinä, ja että myös lapsenne saavat kasvaa teidän hoidossanne. Rukoilkaa siis naimisiin mentyänne, että saisitte lapsia. Rukoilkaa sitten lastenne puolesta jo heidän ollessaan kohdussa, sekä heidän elämänsä jokaisena päivänä. Lapset ovat suuri siunaus niin teille kuin koko maailmallekin.

Avioliitto ei kuulu tulevan maailman elämään

Jeesuksen evankeliumissa lausumat sanat naimisiin menemisestä voidaan ymmärtää siten kuin juuri kuulimme. Tarkemmin ottaen Herramme sanojen tähtäyspiste on kuitenkin toisaalla. Hän tahtoo sanoa, että naimisiin meneminen ja lapsensa avioliittoon antaminen kuuluu niihin asioihin, jotka koskevat tämän maailman elämää, mutta että ne eivät kuulu tulevan maailman elämään. Tähän asiaan keskitymmekin seuraavaksi.

Niin kuin kuulimme, Jeesus puhuu paitsi tämän maailmanajan lapsista myös niistä, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista (Luuk. 20:35a). Mitä Herra tällä tarkoittaa? Ehkä joku kauhistuu näiden sanojen äärellä: ”Kuka meistä ihmisistä koskaan voisi tulla arvolliseksi saavuttamaan mitään näin suurta? Kuka voi tehdä itsensä arvolliseksi taivasten valtakuntaan?” Ei Herramme tässä puhukaan siitä, että nämä ihmiset itse olisivat tehneet itsensä arvollisiksi, saati että he olisivat omilla teoillaan ansainneet arvollisuuden päästä taivaaseen. Pikemminkin Hän sanoo, että heidät on nähty tai katsottu arvollisiksi saavuttamaan tuon maailman sekä ylösnousemuksen kuolleista. Tämä arvollisuus ei perustu heidän omiin tekoihinsa tai luontaisiin ominaisuuksiinsa. Kyse on siitä, että Jumala armosta, Poikansa täydellisen kuuliaisuuden perusteella antaa ihmisille heidän syntinsä anteeksi, pitää heidät täydellisesti vanhurskaina ja lahjoittaa heille iankaikkisen autuuden. Pyhä Henki tuo heille tämän vanhurskauden evankeliumissa ja sakramenteissa; uskon kautta se sovelletaan heihin jokaiseen, annetaan heidän omaksensa ja otetaan vastaan. (Vrt. Yksimielisyyden ohje. Täydellinen selitys 3, 15.)

Mutta nyt palaamme kysymykseen avioliitosta: Herramme sanoo näistä ylösnousseista ja taivaaseen päässeistä ihmisistä, että he eivät nai eivätkä mene miehelle (Luuk. 20:35b) – tai ”eivät mene naimisiin eivätkä tule naitetuiksi.” Miksi näin on? Heti perään Hän jatkaa: Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia (Luuk. 20:35b–36a).

Huomaa ensiksi: Jeesus ei sano, että taivaaseen päässeet ihmiset olisivat enkeleitä. Tällaista oppia kyllä kuulee joskus jaeltavan. Pyhän Raamatun vastaisena sellainen täytyy kuitenkin tunnustaa harhaksi. Ihmiset ovat ihmisiä myös ylösnousemuksen jälkeen ja taivaaseen päästyään. He eivät ole ruumiittomia henkiolentoja, vaan heillä on ruumis. Tosin tämä ruumis on uusi, kirkastettu, katoamaton ja hengellinen ruumis, mutta ruumis se on yhtä kaikki (1. Kor. 15:42–44, 53–54). Herra sanookin tässä, että ylösnousseet ja taivaaseen päässet ovat enkelien kaltaisia. Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Kuten todettu, yksi avioliiton keskeinen tarkoitus on juuri se, että tämän liiton välityksellä Jumala haluaa luoda uusia ihmisiä maailmaansa. Hän tahtoo, että kun yhdet ihmiset tässä langenneessa maailmassa kuolevat, toiset jäävät jatkamaan elämää. Taivasten valtakunnassa on kuitenkin toisin. Siellä olevat elävät samankaltaista elämää kuin enkelit. He elävät Jumalan yhteydessä ikuisesti, eivätkä siis koskaan kuole. Ja koska kukaan ei kuole, ei kenenkään myöskään tarvitse syntyä tilalle, että elämä jatkuisi. Nimittäin elämä taivaassa ei edes ole jatkuvaa, sillä jonkin asian jatkuminenhan liittyy nimenomaan ajalliseen elämään, jossa yksi aika jää taakse, ja toinen tulee tilalle. Elämä taivaassa sen sijaan on ikuista, yhtä täydellistä olemista, joka ei tunne päättymistä eikä olemattomutta.

Edellä kuulimme avioliiton toisen tarkoituksen olevan sen, ettei ihmisen täytyisi olla yksin. Mutta tulevassa maailmassa ei yksinäisyyskään ole enää ongelma. Kun nimittäin Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan, kun Hän on pyyhkinyt pois kaikki kyyneleet meidän silmistämme, eikä kuolemaa enää ole, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua enää ole. Kun kaikki entinen näin on mennyt, ovat asiat silloin aivan toisin. (Vrt. Ilm. 21:1, 4.) Miten ne sitten ovat, siitä puhumme saarnan viimeisessä osassa.

Kristus ja Hänen Morsiamensa

Ne ihmiset, jotka on Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen tähden katsottu arvollisiksi pääsemään ylösnousemukseen kuolleista sekä tuohon tulevaan taivasten valtakuntaan, ovat siis kuin enkelit. He eivät ole enää koskaan yksin taikka ulkopuolisia. Kristukseen kastettuina ja Häneen uskovina He ovat eläneet maailmassa Hänen ominaan. He ovat myös kuolleet uskossa Kristukseen ja Hänen ominaan. Siksi he saavat enkelien ja kaikkien pyhien kanssa aina nähdä taivaallisen Isänsä kasvot, ja iankaikkisesti ravita itsensä Hänen muotonsa katselemisella (vrt. Matt. 18:10b; Ps. 17:15).

Mutta taivaassa pyhät eivät ainoastaan katsele Herraansa, vaan saavat elää läheisessä yhteydessä Hänen kanssaan, aivan niin kuin morsian hääyönä tulee yhdeksi lihaksi sulhasensa kanssa. Tämä ruumiillinen yhteys on totta pyhä kasteen kautta jo nyt, sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, […] ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1. Kor. 12:13) Kasteessa sinutkin on otettu Kirkon, Kristuksen Morsiamen ruumiilliseksi jäseneksi. Toinen kuva asiasta on, että kasteessa sinä olet syntynyt Kirkon, Kristuksen valitun Rouvan kohdusta hänen lapsekseen (2. Joh. 1, 5). Kun Kristuksen, Jumalan Karitsan häät kerran taivaassa alkavat, ei enää tarvita ajallista avioliittoa. Siellä ei ole yksinäisyyttä eikä eroa, vaan pelkkää hengellistä yhteyttä ja iloa. Siellä ei ole lapsettomuutta tai kuolemaa, vaan Jumalan lapset elävät siellä iankaikkisesti Hänen kanssaan, jolle on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 11.11.2018.)

Mainokset