23. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Fil. 1:6–11

Jumalan hyvä työ kristityissä

Johdanto

Niin kuin jokainen hurskas luterilainen, sinäkin tiedät hyvin millainen on kristitty. Hänessä on kaksi puolta. Itsessään, omine mahdollisuuksineen hän on kokonaan syntinen; vanha, lihallinen ja syntiin taipuvainen ihminen asuu hänessä yhä. Mutta toisaalta, Jumala on  kuullun ja kasteeseen liittyneen sanansa välityksellä synnyttänyt hänet uudesti, ja siten hänestä on tullut uusi ihminen.

Kumpaakaan näistä näkökulmista ei saa unohtaa tai jättää huomiotta. On välttämätöntä antaa Jumalan lain pitää silmiemme edessä meidän langennut, syntinen olemuksemme, nimittäin vain silloin voimme tietää, että tarvitsemme myös evankeliumia ja Jumalan armoa Kristuksessa. Mutta toisaalta on myös välttämätöntä pysyä juuri evankeliumin sanan kuulossa, jotta saisimme syntimme anteeksi, ja että tuo kerran kasteessa synnytetty uusi ihminen saisi yhä uudelleen tulla esiin ja nousta ylös (Vähä katekismus IV 12).

Minusta vaikuttaa siltä, että monilla meistä on taipumus katsoa kristittynä olemistamme pääasiassa siitä käsin, millaisia itse olemme. Samalla jätämme helposti syrjään tämän toisen puolemme, siis sen, mitä Jumala on meissä tehnyt. Lisäksi vielä perkelekin tahtoo usein tulla kuiskaamaan sinulle, että olet kelvoton, täysin mahdoton elämään Jumalan omana. Koska asia vaikuttaa olevan näin, meidän on syytä tänään keskittyä kuulemaan, mitä Pyhä Henki apostolin kynän kautta Filippin seurakunnalle – ja myös meille! – ilmoittaa.

Hyvä työ on Jumalan

Apostoli kirjoittaa: varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. (Fil. 1:6) Jumala on siis aloittanut kristityissä hyvän työn. Se tarkoittaa, että kristityt eivät itse ole aloittaneet tätä työtä itsessään. He eivät itse ole voineet tehdä itseään kristityiksi, saati edes alkaa tehdä yhtään mitään Jumalan mielen mukaista. Mutta Jumala onkin itse aloittanut hyvän työnsä heissä. Jos ja kun sinä olet kristitty, koskee tämä sinuakin: Jumala on aloittanut sinussa hyvän työnsä. Kaikki, mitä sinä kristittynä olet, on alkuisin Jumalasta ja on Hänen tekoaan. Älä siksi tuskaile, miten itse olet osannut tai et ole osannut virittää itseäsi palavaksi kristityksi. Se ei ole sinun tehtäväsi, vaan Jumalan!

Huomaa samalla, että Pyhä Henki puhuu tässä Jumalan hyvästä työstä. Se tarkoittaa, että Jumala ei tahdo sinulle mitään pahaa. Sinä varmasti tiedät tämän, mutta et aina tunne, että asia olisi niin. Siksi sanon sinulle: Kun Jumala tekee työtään sinussa, Hänen työtapansa on joskus sellainen, että Hän ei ainoastaan salli sinulle vaikeita asioita, vaan aivan suunnitelmallisesti johtaa sinut sellaisten läpi. Milloinkaan Hän ei kuitenkaan tee tätä siksi, että haluaisi sinulle pahaa. Niin kuin Vanhan testamentin pyhä Hanna veisaa, Herra kyllä itse aivan aktiivisesti antaa kuoleman, mutta sitten juuri Hän myös antaa elämän. Tietoisesti Hän vie alas tuonelaan, mutta sitten Hän tuo ylös jälleen. Itse Herra köyhdyttää ihmisen, mutta sitten juuri Hän myös rikastuttaa. Hän alentaa ihmisen, mutta sitten Hän myös ylentää tämän. Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. (1. Sam. 2:6–8a) Antaessaan vaikeuksia Jumala kuitenkin haluaa tuoda niistä pois. Hän tahtoo sinulle ja kaikille omilleen aina pelkkää hyvää. Voi olla, että Hän antaa tämän hyvän tulla ilmeiseksi jo tämän elämäsi aikana. Voi myös olla, että Hän ei anna sitä sinulle tämän elämäsi aikana. Mistä minä sen tiedän? Hän yksin sen tietää! Mutta se on varmaa, että kaiken Hän tahtoo antaa yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat (Room. 8:28), vaikka heidän kyynellaaksonsa vaihtuisi lähteiden maaksi vasta sinä päivänä, jona Hän kerää kaiken pois (vrt. Ps. 84:7). Näin Hän lupaa, eikä Hän voi valehdella eikä pettää. Jo nyt Herra tahtoo antaa sinulle kaiken hengellisen siunauksen Kristuksessa (Ef. 1:3), ja viimeistään kerran kirkkaudessa myös pääsyn kaikesta ahdistuksesta ja kivusta. Tällä tavalla Hän itse saa hyvästä työstään kaiken sen kunnian ja ylistyksen, mikä Hänelle, kaiken hyvän antajalle kuuluukin.

Mutta kun apostoli siis kirjoittaa, että Jumala on aloittanut kristityissä hyvän työn, täytyy meidän nyt kysyä miten tämä on tapahtunut. Miten Jumala siis on aloittanut hyvän työn omissaan? Apostoli kirjoittaa tästä juuri tekstikatkelmamme edellä: Kiitän Jumalaani […] osallisuudestanne evankeliumiin ensimmäisestä päivästä alkaen tähän saakka (Fil. 1:3a, 5). Nimenomaan evankeliuminsa kautta Jumala on aloittanut hyvän työnsä näissä ihmisissä! He ovat kuulleet Hänen pyhää sanaansa. He ovat uudestisyntyneet, eivät katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. (1. Piet. 1:23) He ovat saaneet pelastuksen Jumalan laupeudesta uudestisyntymisen pesun – pyhän kasteen – ja Pyhän Hengen uudeistuksen kautta (Tiit. 3:5). Jos ja kun sinä olet kristitty, koskee tämä sinuakin: Vaikka sinä tuntisit olevasi miten huono tai epäonnistunut ihminen, on Herra kuitenkin aloittanut sinussa hyvän työnsä. Hän on kerran tehnyt sen korvin kuullun sanansa ja veteen liittyneen sanansa kautta. Se on varmasti tapahtunut!

Jumala saattaa työnsä päätökseen

Toiseksi me kuulemme myös, että Jumala ei ole ainoastaan aloittanut tätä hyvää työtään sinussa. Hän ei nimittäin aloita mitään ainoastaan aloittamisen takia. Hän ei aloita työtään vain jättääkseen sen kesken, taikka antaakseen sen valua hukkaan. Kun Jumala aloittaa hyvän työnsä, Hän tahtoo myös täyttää sen, saattaa sen päätökseen. Apostoli sanoo, että  Hän tahtoo tehdä tämän Jeesuksen Kristuksen päivään mennessä, siis siihen mennessä kun Hän itse herättää kuolleet ja antaa heille uuden, kirkastetun ylösnousemusruumiin, jossa ei enää synti ja lihallinen mieli vaikuta. Pyhässä Hengessä apostoli vieläpä kirjoittaa, että hän on alusta asti luottanut tähän varmasti ja luottaa edelleen!

Miten tämä Jumalan hyvän työn täyttäminen ja päätökseen saattaminen sitten tapahtuu? Sekin tapahtuu juuri Hänen evankeliuminsa yhteydessä, sen osallisuudessa. Kun sinä siis tuskailet huonouttasi kristittynä, muista tämä: Sanansa saarnan ja pyhän ruumiinsa ja verensä sakramentin välityksellä Herra tahtoo jatkaa hyvää ja pelastavaa työtään sinussa. Hän tahtoo vieläpä saattaa tämän työnsä aivan täyttymykseensä asti niin, että Kristuksen paluun päivänä sinä saat iloita koko Hänen seurakuntansa kanssa: Hän aloitti työnsä, eikä jättänyt sitä kesken. Hänen sanansa oli kuin olikin varma ja luotettava, niin kuin Hän oli sanonut. Lupauksensa mukaan Hän sanansa kautta piti sinutkin uskossa ja niin teki hyvän työnsä loppuun. Kiittäkää Herraa, sillä Hän on hyvä. Hänen armonsa pysyi elämässä ja kuolemassa, ja pysyy iankaikkisesti! (Vrt. esim. Ps. 136:1.)

Rukous seurakunnan puolesta

Samalla on kuitenkin myös niin, että seurakuntana me elämme vielä keskellä maailmaa. Kuten sanottu, perkele syyttää sinua huonoudestasi. Toisaalta hän tahtoo houkutella sinua myös syntiin. Lisäksi syntinen maailma ja sen pahat ihmiset pilkkaavat ja vainoavat sinua, mutta toisaalta ne myös houkuttelevat sinua kaikkeen pahaan. Eikä siinä vielä kaikki: Oma lihasikin tahtoo kaikessa ylpeydessään, itsejumaloinnissaan, mukavuudenhalussaan ja nautinnonhimossaan ohittaa sekä Jumalan hyvän tahdon että lähimmäisen edun. Etsiessään ja tavoitellessaan sitä, minkä se luulee sinun eduksesi, se tahtoo johtaa sinut lankemaan kaikenlaiseen syntiin ja saastaan.

Mutta juuri siksi, että kristittyinä me nyt vielä elämme tällaisen todellisuuden keskellä, johtaa Pyhä Henki apostoliakin rukoilemaan seurakunnan puolesta. Paavali kirjoittaakin: Ja tätä minä rukoilen (Fil. 1:9a). Hän käyttää sanamuotoa, joka merkitsee jatkuvaa rukoilemista. Jatkuva rukous koko seurakunnan ja sen yksittäisten jäsenten puolesta onkin tarpeen, että Jumala koettelemusten ja kiusausten keskelläkin varjelisi heidät kaikesta pahasta. Rukous on tarpeen, että Herra näistä vaikeuksista huolimattakin antaisi heille vielä kaikkea hyvääkin. Mutta mitä tämä hyvä siis on? Mitä apostoli seurakunnalle rukoilee? Hän kirjoittaa: Ja tätä rukoilen, että teidän rakkautenne yhä olisi enemmän ja enemmän ylitsevuotavainen tuntemisessa ja kaikessa käsittämisessä (Fil. 1:9).

Apostoli ei tässä rukoile, että Filippin seurakunta saisi rakkauden, Jumalan tuntemisen ja käsittämisen. Ei, vaan hän tietää, että Jumalan sanan ja pyhän kasteen perusteella he ovat jo tulleet osallisiksi Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan. He ovat myös jatkuvasti kuulleet Jumalan sanaa luettavan ja saarnattavan. Näin he tuntevat Kristuksen ja Hänen rakkautensa, ja enemmänkin, Hänen rakkautensa toimii heissä. Nyt apostoli siis rukoileekin, että seurakuntalaisten kristillinen rakkaus yhä enemmän ja enemmän lisääntyisi, tulisi jopa aivan ylitsevuotavaksi tuntemisessa ja kaikessa käsittämisessä. 

Mutta mitä tämä aivan käytännössä tarkoittaa? Niin kuin moni tietää, sana ἀγάπη (agape), jota apostoli tässäkin käyttää, tarkoittaa juuri rakkautta. Mutta tämä sana ei tarkoita mitä tahansa ”rakkautta”, esimerkiksi sellaista, josta iltapäivälehdet puhuvat. Sellaisen ”rakkauden” vallassahan ihminen haluaa vain itselleen kaiken ja mahdollisimman pian. Ja kun hän sitten on saanut mitä haluaa, ”rakkaus loppuu”, niin kuin usein sanotaan. Sana ἀγάπη sen sijaan tarkoittaa sellaista rakkautta, joka ei ole irrallaan tietämisestä ja tarkasta tuntemisesta tai käsittämisestä. Pikemminkin kyse on juuri tuntemisen ja käsittämisen rakastamisesta, sekä halusta antaa toiselle kaikkea hyvää. Juuri tällaisella rakkaudella on Kristus sinuakin rakastanut. Hän on täydellisesti tuntenut Isänsä sekä Hänen hyvän pelastussuunnitelmansa. Sen kaiken käsittäen Hän on tullut sinun veljeksesi, sekä antanut itsensä lunastusuhriksi sinun kaikkien syntiesi edestä. Juuri sellaisen rakkauden jatkuvaa lisääntymistä apostoli nyt rukoilee myös kristityille, aina siihen asti, että heidän rakkautensa heidän lähimmäisiään kohtaan aivan vuotaisi ylitse.

Jos sinä pysähdyt hetkeksi ajattelemaan jokapäivästä elämääsi, huomaat piankin, että tällaiselle rukoukselle on todella tarvetta omalla kohdallasi, ja aivan meidän jokaisen kohdalla. Monena päivänä sinusta voi tosin ehkä tuntua siltä, että osaat rakastaa lähimmäistäsi oikeastaan aika hyvin – tai ainakin tavalla, joka sinusta itsestäsi tuntuu riittävältä. Mutta kyllä sinä tiedät myös sen, että jos jättäydyt tässä asiassa omien voimiesi varaan, joudut aina lopulta kohtaamaan myös sen päivän, jona huomaat: et kerta kaikkiaan kykene rakastamaan ketään pyyteettömästi. Älä siksi jätä rukoilematta itsesi ja myöskään kristittyjen veljiesi ja sisartesi puolesta. Tee niin kuin apostoli, ja rukoile jatkuvasti – siis vaikka aivan joka päivä –, että Herra itse täyttäisi sinut ja koko seurakuntansa ylitsevuotavalla rakkaudellaan. Näin jokainen seurakunnan sisällä oleva kristitty saa puutteeseensa ja heikkouteensa tuen ja avun. Näin myös moni, joka vielä ei ole seurakunnan jäsen, saa kokea sitä Kristuksen ylitsevuotavaa rakkautta, jolla Hän seurakuntansa kautta rakastaa kaikkia ihmisiä ja kutsuu heitä elämänyhteyteensä.

Näitä apostolin sanoja on selitettävä vielä vähän lisääkin: kun Paavali rukoilee seurakunnalle ”tuntemisen” ja ”kaiken käsittämisen” jatkuvaa lisääntymistä, hän tarkoittaa todellista, hengellistä tuntemista, sekä mielessä ja sydämessä tapahtuvaa käsittämistä. Ehkä sinäkin olet kokenut, millaista tämä voi olla? Ehkä sinulla on ollut erityisen vaikea aika elämässäsi. Ehkä olet kokenut tuskaa omien syntiesi tähden. Tuollaisella hetkellä Jumala on antanut jonkun kristityn veljen tai sisaren kulkemaan kanssasi, sellaisen, joka on vuosikausien aikana juurtunut syvälle Jumalan sanaan ja kokenut myös monenlaista elämässä. Hän on kuunnellut sinun hätääsi. Vaikka itse olet ollut kauhun vallassa niiden asioiden vuoksi, jotka sinua vaivaavat, tämä kokenut veljesi tai sisaresi ei ole hätkähtänyt mistään, mitä hänelle kerrot. Hän on ollut kanssasi hädässäsi, ja jakanut kyyneleesi (Room. 12:15b). Kuitenkaan hän ei ole hypännyt kanssasi samaan avantoon, sulautunut yhdeksi kärsimyksesi kanssa tai tullut sinun hätäsi nielaisemaksi. Hän on koko ajan pysynyt vierelläsi, mutta turvallisesti siinä avantosi reunalla, erillisenä ihmisenä, taidollisena vetämään sinut ylös tuosta kylmästä vedestä Jumalan sanan avulla. Tällaisen tuntemisen ja kaiken käsittämisen rakkautta, itsensä antavaa mutta erillisenä pysyvää rakkautta apostoli nyt rukoilee seurakunnalle. Sellaista meidänkin on hyvä rukoilla toinen toisillemme ja koko seurakunnallemme. Juurtukaamme joka päivä syvemmälle Jumalan sanaan, ja kasvakaamme sen läheisempään tuntemiseen. Niin me voimme palvella Kristuksen rakkaudella jokaista kärsivää lähimmäistämme.

Tähän liittyy myös se, mitä apostoli seuraavaksi sanoo. Juuri Jumalan sanan äärellä, Kristuksen evankeliumin yhteydessä voi toteutua se, mitä hän jatkossa rukoilee seurakunnalle. Hän sanoo: voidaksenne tutkia, mikä paras on – tai: tutkiaksenne/koetellaksenne mikä on oleellista/parasta (Fil. 1:10a). Kun me pidämme Jumalan sanan ja sen saarnan pyhänä, sekä sitä mielellämme kuulemme ja opimme (Vähä katekismus I 6), silloin voimme myös kaikella sanasta saamallamme hengellisellä tiedolla ja ymmärryksellä tutkia ja koetella kaikki asiat. Aikanaan metalleja ja kolikoita tutkittiin ja koeteltiin tällä tavalla, että voitiin arvioida, olisivatko ne liian keveitä painoltaan tai olisiko niiden metallisekoituksessa liian paljon halpaa metallia mukana. Tässä apostoli ei kuitenkaan puhu jonkin kolikoiden kaltaisten ulkoisten asioiden tai esineiden tutkimisesta tai koettelemisesta. Pikemminkin hän rukoilee, että seurakuntalaiset voisivat Jumalan sanan yhteydessä saada tulla Jumalan tahdon tuntemiseen ja kaiken käsittämiseen, jotta he voisivat tutkia ja koetella omaa itseään. Hän tahtoo heidän voivan koetella itseään Jumalan sanalla, ettei heissä vain enää olisi ”sekoittuneena” mitään halpaa ja arvotonta, vaan että he olisivat – niin kuin hän heti jatkaa – puhtaat ja moitteettomat Kristuksen päivään [saakka] (Fil. 1:10b), siis tuohon päivään, jona vanhurskas tuomari Kristus itse asettaa kaikki eteensä ja tutkii munaskuut ja sydämen. (Jer. 11:20a LXX)

Meidänkin on syytä rukoilla itsellemme ja koko seurakunnallemme juuri tätä. Rukoilkaamme, että voisimme elää Jumalan sanan kanssa joka päivä ja antaa sen kyllästää koko elämämme. Käytännössä tämä voi tapahtua siten, että pidämme kiinni säännöllisistä aamu- ja iltahartauksista Raamatun äärellä, luemme ”aamuisin, puolen päivän aikaan ja iltaisin lehden tai pari katekismuksesta, rukouskirjasta, Uudesta testamentista tai muualta Raamatusta.” Voisimme myös rukoilla yhden Isä meidän -rukouksen itsemme ja seurakuntalaistemme puolesta. (Iso katekismus, Martti Lutherin esipuhe 3.) Näin Jumala voi itse täyttää kaiken sen, hyvän työn, jonka Hän saman sanansa kautta ja pyhän kasteen kautta on jo meissä kerran alkanut. Näin Hän voi saada meissä aikaan myös sen, mitä apostoli lopuksi rukoileekin, kun hän anoo, että seurakuntalaiset voisivat olla täynnä vanhurskauden hedelmää – tai vielä paremmin käännettynä: täytetyt vanhurskauden hedelmällä (Fil. 1:11a). Hän siis toisin sanoen rukoilee, että Jumala itse, joka Kristuksessa ja Hänen evankeliuminsa yhteydessä on vanhurskauttanut heidät, myös täyttäisi heidät tämän vanhurskauden hedelmällä. Saakoon Herra sanansa kautta aivan täyttää meidätkin, Kristuksessa vanhurskautetut tällä hedelmällä, rakkaudella, ilolla, rauhalla, pitkämielisyydellä, ystävällisyydellä, hyvyydellä, uskollisuudella, sävyisyydellä,   itsensähillitsemisellä (Gal. 5:22) ja kaikilla hyvillä töillä (Ef. 2:10). Ainoastaan Hän voi tämän meissä tehdä, mutta juuri Hän tämän meissä tekeekin Jeesuksen Kristuksen kautta, pyhän sanansa välityksellä. Silloin Hän saa itse siitä kunnian ja kiitoksen.

Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme Jeesus Kristus, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 28.10.2018.)

Mainokset