23. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Fil. 1:6–11

Jumalan hyvä työ kristityissä

Johdanto

Niin kuin jokainen hurskas luterilainen, sinäkin tiedät hyvin millainen on kristitty. Hänessä on kaksi puolta. Itsessään, omine mahdollisuuksineen hän on kokonaan syntinen; vanha, lihallinen ja syntiin taipuvainen ihminen asuu hänessä yhä. Mutta toisaalta, Jumala on  kuullun ja kasteeseen liittyneen sanansa välityksellä synnyttänyt hänet uudesti, ja siten hänestä on tullut uusi ihminen.

Kumpaakaan näistä näkökulmista ei saa unohtaa tai jättää huomiotta. On välttämätöntä antaa Jumalan lain pitää silmiemme edessä meidän langennut, syntinen olemuksemme, nimittäin vain silloin voimme tietää, että tarvitsemme myös evankeliumia ja Jumalan armoa Kristuksessa. Mutta toisaalta on myös välttämätöntä pysyä juuri evankeliumin sanan kuulossa, jotta saisimme syntimme anteeksi, ja että tuo kerran kasteessa synnytetty uusi ihminen saisi yhä uudelleen tulla esiin ja nousta ylös (Vähä katekismus IV 12).

Minusta vaikuttaa siltä, että monilla meistä on taipumus katsoa kristittynä olemistamme pääasiassa siitä käsin, millaisia itse olemme. Samalla jätämme helposti syrjään tämän toisen puolemme, siis sen, mitä Jumala on meissä tehnyt. Lisäksi vielä perkelekin tahtoo usein tulla kuiskaamaan sinulle, että olet kelvoton, täysin mahdoton elämään Jumalan omana. Koska asia vaikuttaa olevan näin, meidän on syytä tänään keskittyä kuulemaan, mitä Pyhä Henki apostolin kynän kautta Filippin seurakunnalle – ja myös meille! – ilmoittaa.

Hyvä työ on Jumalan

Apostoli kirjoittaa: varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. (Fil. 1:6) Jumala on siis aloittanut kristityissä hyvän työn. Se tarkoittaa, että kristityt eivät itse ole aloittaneet tätä työtä itsessään. He eivät itse ole voineet tehdä itseään kristityiksi, saati edes alkaa tehdä yhtään mitään Jumalan mielen mukaista. Mutta Jumala onkin itse aloittanut hyvän työnsä heissä. Jos ja kun sinä olet kristitty, koskee tämä sinuakin: Jumala on aloittanut sinussa hyvän työnsä. Kaikki, mitä sinä kristittynä olet, on alkuisin Jumalasta ja on Hänen tekoaan. Älä siksi tuskaile, miten itse olet osannut tai et ole osannut virittää itseäsi palavaksi kristityksi. Se ei ole sinun tehtäväsi, vaan Jumalan!

Huomaa samalla, että Pyhä Henki puhuu tässä Jumalan hyvästä työstä. Se tarkoittaa, että Jumala ei tahdo sinulle mitään pahaa. Sinä varmasti tiedät tämän, mutta et aina tunne, että asia olisi niin. Siksi sanon sinulle: Kun Jumala tekee työtään sinussa, Hänen työtapansa on joskus sellainen, että Hän ei ainoastaan salli sinulle vaikeita asioita, vaan aivan suunnitelmallisesti johtaa sinut sellaisten läpi. Milloinkaan Hän ei kuitenkaan tee tätä siksi, että haluaisi sinulle pahaa. Niin kuin Vanhan testamentin pyhä Hanna veisaa, Herra kyllä itse aivan aktiivisesti antaa kuoleman, mutta sitten juuri Hän myös antaa elämän. Tietoisesti Hän vie alas tuonelaan, mutta sitten Hän tuo ylös jälleen. Itse Herra köyhdyttää ihmisen, mutta sitten juuri Hän myös rikastuttaa. Hän alentaa ihmisen, mutta sitten Hän myös ylentää tämän. Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat. (1. Sam. 2:6–8a) Antaessaan vaikeuksia Jumala kuitenkin haluaa tuoda niistä pois. Hän tahtoo sinulle ja kaikille omilleen aina pelkkää hyvää. Voi olla, että Hän antaa tämän hyvän tulla ilmeiseksi jo tämän elämäsi aikana. Voi myös olla, että Hän ei anna sitä sinulle tämän elämäsi aikana. Mistä minä sen tiedän? Hän yksin sen tietää! Mutta se on varmaa, että kaiken Hän tahtoo antaa yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat (Room. 8:28), vaikka heidän kyynellaaksonsa vaihtuisi lähteiden maaksi vasta sinä päivänä, jona Hän kerää kaiken pois (vrt. Ps. 84:7). Näin Hän lupaa, eikä Hän voi valehdella eikä pettää. Jo nyt Herra tahtoo antaa sinulle kaiken hengellisen siunauksen Kristuksessa (Ef. 1:3), ja viimeistään kerran kirkkaudessa myös pääsyn kaikesta ahdistuksesta ja kivusta. Tällä tavalla Hän itse saa hyvästä työstään kaiken sen kunnian ja ylistyksen, mikä Hänelle, kaiken hyvän antajalle kuuluukin.

Mutta kun apostoli siis kirjoittaa, että Jumala on aloittanut kristityissä hyvän työn, täytyy meidän nyt kysyä miten tämä on tapahtunut. Miten Jumala siis on aloittanut hyvän työn omissaan? Apostoli kirjoittaa tästä juuri tekstikatkelmamme edellä: Kiitän Jumalaani […] osallisuudestanne evankeliumiin ensimmäisestä päivästä alkaen tähän saakka (Fil. 1:3a, 5). Nimenomaan evankeliuminsa kautta Jumala on aloittanut hyvän työnsä näissä ihmisissä! He ovat kuulleet Hänen pyhää sanaansa. He ovat uudestisyntyneet, eivät katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. (1. Piet. 1:23) He ovat saaneet pelastuksen Jumalan laupeudesta uudestisyntymisen pesun – pyhän kasteen – ja Pyhän Hengen uudeistuksen kautta (Tiit. 3:5). Jos ja kun sinä olet kristitty, koskee tämä sinuakin: Vaikka sinä tuntisit olevasi miten huono tai epäonnistunut ihminen, on Herra kuitenkin aloittanut sinussa hyvän työnsä. Hän on kerran tehnyt sen korvin kuullun sanansa ja veteen liittyneen sanansa kautta. Se on varmasti tapahtunut!

Jumala saattaa työnsä päätökseen

Toiseksi me kuulemme myös, että Jumala ei ole ainoastaan aloittanut tätä hyvää työtään sinussa. Hän ei nimittäin aloita mitään ainoastaan aloittamisen takia. Hän ei aloita työtään vain jättääkseen sen kesken, taikka antaakseen sen valua hukkaan. Kun Jumala aloittaa hyvän työnsä, Hän tahtoo myös täyttää sen, saattaa sen päätökseen. Apostoli sanoo, että  Hän tahtoo tehdä tämän Jeesuksen Kristuksen päivään mennessä, siis siihen mennessä kun Hän itse herättää kuolleet ja antaa heille uuden, kirkastetun ylösnousemusruumiin, jossa ei enää synti ja lihallinen mieli vaikuta. Pyhässä Hengessä apostoli vieläpä kirjoittaa, että hän on alusta asti luottanut tähän varmasti ja luottaa edelleen!

Miten tämä Jumalan hyvän työn täyttäminen ja päätökseen saattaminen sitten tapahtuu? Sekin tapahtuu juuri Hänen evankeliuminsa yhteydessä, sen osallisuudessa. Kun sinä siis tuskailet huonouttasi kristittynä, muista tämä: Sanansa saarnan ja pyhän ruumiinsa ja verensä sakramentin välityksellä Herra tahtoo jatkaa hyvää ja pelastavaa työtään sinussa. Hän tahtoo vieläpä saattaa tämän työnsä aivan täyttymykseensä asti niin, että Kristuksen paluun päivänä sinä saat iloita koko Hänen seurakuntansa kanssa: Hän aloitti työnsä, eikä jättänyt sitä kesken. Hänen sanansa oli kuin olikin varma ja luotettava, niin kuin Hän oli sanonut. Lupauksensa mukaan Hän sanansa kautta piti sinutkin uskossa ja niin teki hyvän työnsä loppuun. Kiittäkää Herraa, sillä Hän on hyvä. Hänen armonsa pysyi elämässä ja kuolemassa, ja pysyy iankaikkisesti! (Vrt. esim. Ps. 136:1.)

Rukous seurakunnan puolesta

Samalla on kuitenkin myös niin, että seurakuntana me elämme vielä keskellä maailmaa. Kuten sanottu, perkele syyttää sinua huonoudestasi. Toisaalta hän tahtoo houkutella sinua myös syntiin. Lisäksi syntinen maailma ja sen pahat ihmiset pilkkaavat ja vainoavat sinua, mutta toisaalta ne myös houkuttelevat sinua kaikkeen pahaan. Eikä siinä vielä kaikki: Oma lihasikin tahtoo kaikessa ylpeydessään, itsejumaloinnissaan, mukavuudenhalussaan ja nautinnonhimossaan ohittaa sekä Jumalan hyvän tahdon että lähimmäisen edun. Etsiessään ja tavoitellessaan sitä, minkä se luulee sinun eduksesi, se tahtoo johtaa sinut lankemaan kaikenlaiseen syntiin ja saastaan.

Mutta juuri siksi, että kristittyinä me nyt vielä elämme tällaisen todellisuuden keskellä, johtaa Pyhä Henki apostoliakin rukoilemaan seurakunnan puolesta. Paavali kirjoittaakin: Ja tätä minä rukoilen (Fil. 1:9a). Hän käyttää sanamuotoa, joka merkitsee jatkuvaa rukoilemista. Jatkuva rukous koko seurakunnan ja sen yksittäisten jäsenten puolesta onkin tarpeen, että Jumala koettelemusten ja kiusausten keskelläkin varjelisi heidät kaikesta pahasta. Rukous on tarpeen, että Herra näistä vaikeuksista huolimattakin antaisi heille vielä kaikkea hyvääkin. Mutta mitä tämä hyvä siis on? Mitä apostoli seurakunnalle rukoilee? Hän kirjoittaa: Ja tätä rukoilen, että teidän rakkautenne yhä olisi enemmän ja enemmän ylitsevuotavainen tuntemisessa ja kaikessa käsittämisessä (Fil. 1:9).

Apostoli ei tässä rukoile, että Filippin seurakunta saisi rakkauden, Jumalan tuntemisen ja käsittämisen. Ei, vaan hän tietää, että Jumalan sanan ja pyhän kasteen perusteella he ovat jo tulleet osallisiksi Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan. He ovat myös jatkuvasti kuulleet Jumalan sanaa luettavan ja saarnattavan. Näin he tuntevat Kristuksen ja Hänen rakkautensa, ja enemmänkin, Hänen rakkautensa toimii heissä. Nyt apostoli siis rukoileekin, että seurakuntalaisten kristillinen rakkaus yhä enemmän ja enemmän lisääntyisi, tulisi jopa aivan ylitsevuotavaksi tuntemisessa ja kaikessa käsittämisessä. 

Mutta mitä tämä aivan käytännössä tarkoittaa? Niin kuin moni tietää, sana ἀγάπη (agape), jota apostoli tässäkin käyttää, tarkoittaa juuri rakkautta. Mutta tämä sana ei tarkoita mitä tahansa ”rakkautta”, esimerkiksi sellaista, josta iltapäivälehdet puhuvat. Sellaisen ”rakkauden” vallassahan ihminen haluaa vain itselleen kaiken ja mahdollisimman pian. Ja kun hän sitten on saanut mitä haluaa, ”rakkaus loppuu”, niin kuin usein sanotaan. Sana ἀγάπη sen sijaan tarkoittaa sellaista rakkautta, joka ei ole irrallaan tietämisestä ja tarkasta tuntemisesta tai käsittämisestä. Pikemminkin kyse on juuri tuntemisen ja käsittämisen rakastamisesta, sekä halusta antaa toiselle kaikkea hyvää. Juuri tällaisella rakkaudella on Kristus sinuakin rakastanut. Hän on täydellisesti tuntenut Isänsä sekä Hänen hyvän pelastussuunnitelmansa. Sen kaiken käsittäen Hän on tullut sinun veljeksesi, sekä antanut itsensä lunastusuhriksi sinun kaikkien syntiesi edestä. Juuri sellaisen rakkauden jatkuvaa lisääntymistä apostoli nyt rukoilee myös kristityille, aina siihen asti, että heidän rakkautensa heidän lähimmäisiään kohtaan aivan vuotaisi ylitse.

Jos sinä pysähdyt hetkeksi ajattelemaan jokapäivästä elämääsi, huomaat piankin, että tällaiselle rukoukselle on todella tarvetta omalla kohdallasi, ja aivan meidän jokaisen kohdalla. Monena päivänä sinusta voi tosin ehkä tuntua siltä, että osaat rakastaa lähimmäistäsi oikeastaan aika hyvin – tai ainakin tavalla, joka sinusta itsestäsi tuntuu riittävältä. Mutta kyllä sinä tiedät myös sen, että jos jättäydyt tässä asiassa omien voimiesi varaan, joudut aina lopulta kohtaamaan myös sen päivän, jona huomaat: et kerta kaikkiaan kykene rakastamaan ketään pyyteettömästi. Älä siksi jätä rukoilematta itsesi ja myöskään kristittyjen veljiesi ja sisartesi puolesta. Tee niin kuin apostoli, ja rukoile jatkuvasti – siis vaikka aivan joka päivä –, että Herra itse täyttäisi sinut ja koko seurakuntansa ylitsevuotavalla rakkaudellaan. Näin jokainen seurakunnan sisällä oleva kristitty saa puutteeseensa ja heikkouteensa tuen ja avun. Näin myös moni, joka vielä ei ole seurakunnan jäsen, saa kokea sitä Kristuksen ylitsevuotavaa rakkautta, jolla Hän seurakuntansa kautta rakastaa kaikkia ihmisiä ja kutsuu heitä elämänyhteyteensä.

Näitä apostolin sanoja on selitettävä vielä vähän lisääkin: kun Paavali rukoilee seurakunnalle ”tuntemisen” ja ”kaiken käsittämisen” jatkuvaa lisääntymistä, hän tarkoittaa todellista, hengellistä tuntemista, sekä mielessä ja sydämessä tapahtuvaa käsittämistä. Ehkä sinäkin olet kokenut, millaista tämä voi olla? Ehkä sinulla on ollut erityisen vaikea aika elämässäsi. Ehkä olet kokenut tuskaa omien syntiesi tähden. Tuollaisella hetkellä Jumala on antanut jonkun kristityn veljen tai sisaren kulkemaan kanssasi, sellaisen, joka on vuosikausien aikana juurtunut syvälle Jumalan sanaan ja kokenut myös monenlaista elämässä. Hän on kuunnellut sinun hätääsi. Vaikka itse olet ollut kauhun vallassa niiden asioiden vuoksi, jotka sinua vaivaavat, tämä kokenut veljesi tai sisaresi ei ole hätkähtänyt mistään, mitä hänelle kerrot. Hän on ollut kanssasi hädässäsi, ja jakanut kyyneleesi (Room. 12:15b). Kuitenkaan hän ei ole hypännyt kanssasi samaan avantoon, sulautunut yhdeksi kärsimyksesi kanssa tai tullut sinun hätäsi nielaisemaksi. Hän on koko ajan pysynyt vierelläsi, mutta turvallisesti siinä avantosi reunalla, erillisenä ihmisenä, taidollisena vetämään sinut ylös tuosta kylmästä vedestä Jumalan sanan avulla. Tällaisen tuntemisen ja kaiken käsittämisen rakkautta, itsensä antavaa mutta erillisenä pysyvää rakkautta apostoli nyt rukoilee seurakunnalle. Sellaista meidänkin on hyvä rukoilla toinen toisillemme ja koko seurakunnallemme. Juurtukaamme joka päivä syvemmälle Jumalan sanaan, ja kasvakaamme sen läheisempään tuntemiseen. Niin me voimme palvella Kristuksen rakkaudella jokaista kärsivää lähimmäistämme.

Tähän liittyy myös se, mitä apostoli seuraavaksi sanoo. Juuri Jumalan sanan äärellä, Kristuksen evankeliumin yhteydessä voi toteutua se, mitä hän jatkossa rukoilee seurakunnalle. Hän sanoo: voidaksenne tutkia, mikä paras on – tai: tutkiaksenne/koetellaksenne mikä on oleellista/parasta (Fil. 1:10a). Kun me pidämme Jumalan sanan ja sen saarnan pyhänä, sekä sitä mielellämme kuulemme ja opimme (Vähä katekismus I 6), silloin voimme myös kaikella sanasta saamallamme hengellisellä tiedolla ja ymmärryksellä tutkia ja koetella kaikki asiat. Aikanaan metalleja ja kolikoita tutkittiin ja koeteltiin tällä tavalla, että voitiin arvioida, olisivatko ne liian keveitä painoltaan tai olisiko niiden metallisekoituksessa liian paljon halpaa metallia mukana. Tässä apostoli ei kuitenkaan puhu jonkin kolikoiden kaltaisten ulkoisten asioiden tai esineiden tutkimisesta tai koettelemisesta. Pikemminkin hän rukoilee, että seurakuntalaiset voisivat Jumalan sanan yhteydessä saada tulla Jumalan tahdon tuntemiseen ja kaiken käsittämiseen, jotta he voisivat tutkia ja koetella omaa itseään. Hän tahtoo heidän voivan koetella itseään Jumalan sanalla, ettei heissä vain enää olisi ”sekoittuneena” mitään halpaa ja arvotonta, vaan että he olisivat – niin kuin hän heti jatkaa – puhtaat ja moitteettomat Kristuksen päivään [saakka] (Fil. 1:10b), siis tuohon päivään, jona vanhurskas tuomari Kristus itse asettaa kaikki eteensä ja tutkii munaskuut ja sydämen. (Jer. 11:20a LXX)

Meidänkin on syytä rukoilla itsellemme ja koko seurakunnallemme juuri tätä. Rukoilkaamme, että voisimme elää Jumalan sanan kanssa joka päivä ja antaa sen kyllästää koko elämämme. Käytännössä tämä voi tapahtua siten, että pidämme kiinni säännöllisistä aamu- ja iltahartauksista Raamatun äärellä, luemme ”aamuisin, puolen päivän aikaan ja iltaisin lehden tai pari katekismuksesta, rukouskirjasta, Uudesta testamentista tai muualta Raamatusta.” Voisimme myös rukoilla yhden Isä meidän -rukouksen itsemme ja seurakuntalaistemme puolesta. (Iso katekismus, Martti Lutherin esipuhe 3.) Näin Jumala voi itse täyttää kaiken sen, hyvän työn, jonka Hän saman sanansa kautta ja pyhän kasteen kautta on jo meissä kerran alkanut. Näin Hän voi saada meissä aikaan myös sen, mitä apostoli lopuksi rukoileekin, kun hän anoo, että seurakuntalaiset voisivat olla täynnä vanhurskauden hedelmää – tai vielä paremmin käännettynä: täytetyt vanhurskauden hedelmällä (Fil. 1:11a). Hän siis toisin sanoen rukoilee, että Jumala itse, joka Kristuksessa ja Hänen evankeliuminsa yhteydessä on vanhurskauttanut heidät, myös täyttäisi heidät tämän vanhurskauden hedelmällä. Saakoon Herra sanansa kautta aivan täyttää meidätkin, Kristuksessa vanhurskautetut tällä hedelmällä, rakkaudella, ilolla, rauhalla, pitkämielisyydellä, ystävällisyydellä, hyvyydellä, uskollisuudella, sävyisyydellä,   itsensähillitsemisellä (Gal. 5:22) ja kaikilla hyvillä töillä (Ef. 2:10). Ainoastaan Hän voi tämän meissä tehdä, mutta juuri Hän tämän meissä tekeekin Jeesuksen Kristuksen kautta, pyhän sanansa välityksellä. Silloin Hän saa itse siitä kunnian ja kiitoksen.

Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme Jeesus Kristus, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 28.10.2018.)

20. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Kol. 1:19–23

Kristuksessa pyhä, virheetön ja nuhteeton

Tunnetko sinä elämässäsi tyhjyyttä? Ehkä sinulla on ympärilläsi monenlaista hyvää, mutta siitä huolimatta elämäsi tuntuu jotenkin tyhjältä. Jos olet tuntenut tällaista, kuule, mitä Pyhä Henki apostolin kautta juuri sinulle sanoo: Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi (Kol. 1:19). Kristuksessa Jeesuksessa, ihmiseksi tulleessa Jumalan Pojassa asuu kaikki täyteys! Tämä tarkoittaa sitä, että Hänessä kaikki se, mitä Jumala on ja mitä Hän voi lahjoittaa, on tuotu sinun, ihmisen ulottuville, sinun vastaanotettavaksesi. Jumalan Poika on tullut ihmiseksi, että sinä, itsessäsi tyhjä ihminen, saisit Hänen kauttaan tulla osalliseksi Jumalan hyvyydestä, aivan täytetyksi Hänessä. Tämän lahjan Kristus onkin jo antanut sinulle kasteessa. Siinä Jumala on haudannut sinun vanhan ja lihallisen ihmisesi, kaikesta hyvästä tyhjän olemuksesi Hänen kanssaan. Siinä Jumala on myös herättänyt sinut uuteen elämään Hänessä, uskon kautta. Asia on juuri niin kuin Pyhä Henki Kolossan kristityille kirjoituttaa: Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä te myös olette ympärileikatut käsintekemättömällä ympärileikkauksella, lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. (Kol. 2:9–12)

*

Tunnetko sinä rauhattomuutta? Ehkei sinulla ole suuria ristiriitoja tai vaikeuksia toisten ihmisten kanssa, mutta tästä huolimatta sisimpäsi tuntuu rauhattomalta. Kuule, mitä Pyhä Henki sinulle sanoo: ja Hänen kauttaan sovittaakseen kaiken itsensä kanssa, tehden rauhan Hänen ristinsä veren kautta, Hänen kauttaan sekä ne, jotka ovat maan päällä, että ne, jotka ovat taivaissa. (Kol. 1:20.) Kristuksessa sinun syntisi on sovitettu! Eikä tässä ole kyse ainoastaan jostakin ”hengellisestä” asiasta siinä mielessä, että tämä olisi tapahtunut jossakin aineettomassa ideatodellisuudessa – sellaisessa, josta monetkin uskonnolliset ihmiset puhuvat. Kaikkivaltias Jumala on toki ikuinen, kaiken ajan yläpuolella tai tuolla puolen. Mutta koska sinä et ole ajan tuolla puolen, vaan täällä ajassa, on Jumala armossaan lähettänyt Poikansa juuri tähän maailmaan ja sen aikaan. Näin Hän on tehnyt sitä varten, että Hän Poikansa kautta sovittaisi sinut itsensä kanssa. Tätä tarkoittaakin se, mitä apostoli kirjoittaa: tehden rauhan Hänen ristinsä veren kautta. Ruumiillinen kuolema koskettaa vain niitä, joilla on ruumis ja jotka elävät tässä ajassa. Nyt Kristus Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen samassa persoonassa. Hän on tässä ajassa, aivan tiettynä Jumalan säätämänä aikana kuollut ristillä. Toisin sanoen, sinun edestäsi suoritettu sovitustyö on historiallinen tosiasia. Se on tapahtunut. Hän on vuodattanut verensä. Hänen sydämensä lyönnit ovat lakanneet. Jumala on todella kuollut. Jumala on hylännyt Poikansa, Jumalan (Matt. 27:46). Mutta Kristus on tehnyt tämän kaiken nimenomaan sitä varten, että Hän oli ottanut itseensä sinun syntisi ja rauhattomuutesi, kantaakseen ne ruumiissansa ristinpuuhun (1. Piet. 2:24). Siinä Hän kuoli sen kuoleman, joka sinun olisi syntiesi tähden pitänyt kuolla. Siinä Hän tuli Jumalan hylkäämäksi, niin kuin sinun olisi syntiesi tähden pitänyt tulla. Tässä historiallisessa tapahtumassa, Jumalan vanhurskas tahto on täytetty, sinun koko syntivelkasi kertakaikkisesti maksettu! Siksi vanhurskas Jumala ei enää syytä sinua, ei katso sinuun tuomitsevasti. Poikansa ristin veren kautta Hän on sovittanut itsensä kanssa sinut ja aivan kaiken. Siksi Hän voi nyt kutsua sinua rakkaaksi lapsekseen. Hän tahtoo myös, että sinäkin uskossa kutsut Häntä nyt rakkaaksi Isäksesi. Jo tässä ajassa sinun taivaallinen Isäsi, joka kaiken voi (Luuk. 1:37), haluaa lahjoittaa sinulle kaikkea parasta. Evankeliuminsa sanan kautta Hän haluaa sanoa sinulle: ”Ole rauhassa, rakas lapseni. Älä sure syntejäsi, älä ristin tuskaa. Älä suotta ole rauhaton. Minun rakas, ainoa Poikani on ristinsä verellä hankkinut sinulle varman pelastuksen. Taivas ja iankaikkinen lepo siellä – se on kaikki sinun. Lepää siksi nyt Jeesuksessa.”

*

Ehkä sinä tästä huolimatta tunnet ajoittain vierautta? Tunnet olevasi kaukana Jumalasta – niin, jopa Häntä vastaan. Tunnet sydämessäsi vihollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämä sinun vihollisuutesi Häntä, ainoastaan hyvää kohtaan, näyttäytyy elämässäsi siten, että teet sitä, mikä ei ole Hänen hyvän olemuksensa mukaista. Teet pahoja tekoja. Mutta kuule siksi, mitä Herra sinulle sanoo: Ja teidät, jotka kerran olitte vieraantuneet ja mieleltänne vihollisia pahoissa teoissa, [Hän] on nyt sovittanut (Kol. 1:21). Katso nyt, mitä Hän on tehnyt sinulle, joka ennen olit vieras kaikelle sille, mikä Jumalan on, joka olit ilman toivoa, jumalattomana maailmassa ja kaukana Hänestä! Sinut Jumala on armossaan tuonut lähelle Poikansa Kristuksen veressä (Ef. 2:12–13).

*

Ehkä sinä tunnet synnin ja kuoleman tekevän vielä työtään sinun lihallisessa ruumiissasi? Jos voit ruumiillisesti hyvin, käytät kuitenkin Jumalalta saamaasi ruumista ja sen hyvinvointia Hänen tahtonsa vastaisiin asioihin. Tämän lisäksi sinä et aina edes voi hyvin, vaan pikemminkin huomaat, miten synti ja kuolema väsyttää, kuluttaa, rappeuttaa ja lopulta tappaa lihallisen ruumiisi. Mutta kuule juuri siksi, mitä Pyhä Henki tässä saarnaa! Hän sanoo, että Jumala on nyt sovittanut sinut Hänen lihansa ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä (Kol. 1:22). Toisin sanoen, kun sinun ruumiillinen ihmiselämäsi tässä ajassa on monella lailla langenneisuuden ja synnin rikkoma ja saastuttama, on Jumalan Poika juuri siksi omaksunut ihmisyyden ja lihallisen ruumiin, että siinä voisi kuolla sinun puolestasi. Mitä varten siis? Sitä varten, että sinut asetettaisiin pyhänä ja nuhteettomana ja moitteettomana Jumalan eteen.

Salli tässä kohdassa pieni raamatunkäännökseen liittyvä korjaus, sillä sen myötä me näemme Kristuksen työn suuruuden kirkkaammin: Pyhä Henki todella sanoo tässä, että Kristuksen sovitustyön tarkoituksena on se, että sinut – ja koko Jumalan seurakunta – asetettaisiin pyhänä Hänen eteensä. Mutta me kuulimme myös, että Hänen sovitustyönsä on tapahtunut siksi, että meidät asetettaisiin nuhteettomina Hänen eteensä. Tässä Pyhä Henki oikeastaan sanoo sen tapahtuneen sitä varten, että meidät asetettaisiin ”moitteettomina” Hänen eteensä, tai niin kuin myös voitaisiin kääntää, ”virheettöminä”. Tässä Henki käyttää samaa sanaa (ἄμωμος), jolla Hän toisaalla kuvaa Kristusta itseään, Jumalan virheetöntä uhrikaritsaa (1. Piet. 1:19; Hebr. 9:14). Toisin sanoen, Kristus, Jumalan täydellinen ja virheetön Karitsa on uhrannut itsensä sitä varten, että sinä, joka itsessäsi olet synnin ja kuoleman saastaisuuden vallassa, etkä sellaisena voi kelvata pyhälle Jumalalle, kuitenkin Hänessä tulisit puhdistetuksi, täysin virheettömäksi ja Jumalalle kelpaavaksi, niin kuin Hän itse on virheetön ja Jumalalle kelpaava. Edelleen me kuulimme, että Kristuksen sovitustyön kautta meidät voidaan asettaa moitteettomina Jumalan eteen. Tässä Henki oikeastaan sanoo sen tapahtuneen sitä varten, että meidät asetettaisiin ”nuhteettomina” Jumalan eteen, siis sellaisina, joita ei voida syyttää (ἀνέγκλητος). Toisin sanoen, Kristus, Jumalan täydellinen ja virheetön Karitsa on uhrannut itsensä sitä varten, että sinut, joka olet rikkonut Jumalan lain ja sellaisena kertakaikkiaan syyllinen Hänen edessään, voitaisiinkin nyt asettaa kaikesta syystä puhdistettuna, syyttömänä Hänen eteensä. Kristus Jeesus on maksanut sinun virheellisyytesi ja syyllisyytesi hinnan kalliilla sovintoverellään! Kun olet Jeesuksessa, sinä olet Jumalan edessä pyhä, virheetön ja nuhteeton, niin kuin Hän itse on pyhä, virheetön ja nuhteeton!

*

Alussa kuulit, että tämä kaikki on tullut sinun osaksesi jo kerran kasteessa. Niin se onkin! Kasteessa sinä olet saanut Pyhän Hengen ja Hänen vaikutuksestaan uskon lahjan. Tämä lahjana saatu usko ottaa vastaan kaikki Jumalan evankeliumin lupaukset, koko Kristuksen ja Hänen työnsä sinun hyväksesi. Uskon kautta se kaikki on sinun! Tästä Pyhä Henki nyt apostolin kautta puhuukin. Kaikki tämä on teidän, rakkaat ystävät, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois evankeliumin toivosta (Kol. 1: 23). Mutta entä jos sinun uskosi onkin heikko? Kuule silloin tarkoin: Juuri sitä varten, että sinä saisit uskon, ja että uskosi vielä pysyisi yllä, on Jumala itse asettanut sanan ja sakramenttien viran, jonka kautta Hän saarnauttaa evankeliuminsa ja niin lahjoittaa myös Pyhän Henkensä, joka vaikuttaa uskon sinussakin (vrt. Augsburgin tunnustus V 1–2). Asia on juuri niin kuin apostoli tässä kirjoittaa: Jumala on antanut meille evankeliuminsa Jeesuksesta Kristuksesta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi apostoli Paavali ja hänen jälkeensä monet Kristuksen sananpalvelijat ovat tulleet (1: 23). Kuulkaa siis, rakkaat ystävät, lakkaamatta Jumalan pyhää sanaa! Perustakaa sitten myös elämänne sen uskon varaan, jonka Hän itse sanansa kautta teissä vaikuttaa. Pysykää aina tässä uskossa lujina – tai niin kuin Hän oikeastaan sanoo ”kiinni-istuvina” (ἑδραῖοι).

Toisin sanoen, kun siis perkele syyttää teitä synnistä, sanokaa hänelle: ”Niin, itsessäni minä olen kyllä syntinen, monin tavoin langennut. Mutta minun syntini onkin kantanut toinen, Jumalan Poika Jeesus Kristus. Hänen kuolemansa on niellyt minun kuolemani, sovittanut minun syntivelkani. Siksi minun syntini ei ole enää täällä. Kasteessa Kristus on nimittäin tuonut minulle syntieni anteeksiannon ja uskon lahjan. Uskon kautta Hänen taivaallinen Isänsä on lukenut minulle Poikansa ansion. Hänessä minä olen vanhurskas ja pyhä, virheetön ja nuhteeton. Jos sinä siis haluat syyttää minua, on sinun mentävä keskustelemaan asiasta minun Herrani ja Vapahtajani Kristuksen kanssa. Mitä minuun tulee, on kaikkivaltias Jumala voimallinen pitämään minut tässä uskossa, siihen perustuneena ja siinä ’kiinni-istuvana’, aina siihen asti, että kerran pääsen Hänen taivaalliseen valtakuntaansa. Tämä on varmasti totta. Aamen.”

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 7.10.2018.)