18. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Gal. 5:22–26

Hengen hedelmä!

Hedelmä, jota kristitty kantaa

Millaista hedelmää kristityn tulee elämässään kantaa? Pyhässä epistolassa apostoli puhuu tästä asiasta. Hän mainitsee yhdeksän kristillistä hyvettä. Koska sinäkin olet kristitty, kuule nyt, millaista hedelmää sana edellyttää sinun elämässäsi kantavan.

Ensimmäisenä apostoli mainitsee rakkauden. Tällä hän ei tarkoita sellaista rakkautta, josta iltapäivälehdet tai TV-sarjat puhuvat. Sana ἀγάπη tarkoittaa sellaista rakkautta, joka ymmärtää älykkäästi toisen osapuolen tarpeen, ja tahtoo sitten toimia hänen hyväkseen ja siunauksekseen.

Rakkautta seuraa toisena ilo (χαρά). Tällä apostoli ei tarkoita pelkästään sellaista tunnetta, jota voidaan kokea silloin, kun kaikki suru ja murhe on poistunut. Pikemminkin kyse on ilosta, joka ylittää kaikki murheet. Se on jotakin, mitä kristitty saa kokea silloinkin, kun elämässä on vaikeaa. Jeesuskin kehottaa omiaan iloitsemaan ja riemuitsemaan juuri silloin, kun heitä vainotaan, solvataan ja kun heistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa (Matt. 5:10–12).

Ilon jälkeen vuorossa on rauha (εἰρήνη). Tässä rauhalla ei tarkoiteta niinkään vapautta konflikteista, taikka sitä, että voisimme aina olla samanmielisiä kaikkien ihmisten kanssa ja kaikkien mielipiteiden suhteen. Pikemminkin kyse on kristityn sisäisestä eheydestä ja turvallisuudesta silloinkin, kun ulkopuolella ei näyttäisi olevan mitään rauhaa.

Seuraavaksi apostoli mainitsee pitkämielisyyden (μακροθυμία). Tämä sana voi tarkoittaa myös kärsivällisyyttä tai kestävyyttä. Tällaisella pitkämielisyydellä tarkoitetaan sitä, että vaikka toiset ärsyttäisivät, kristityn mieli kuitenkin odottaa rauhallisesti ja hiljaa ennen kuin alkaa toimia ja vastata ärsyttäjilleen.

Tämän jälkeen apostolin listassa seuraa ystävällisyys (χρηστότης) tai lempeys. Se on asenne, joka mielellään ottaa luokseen heikon ja epäonnistuneenkin lähimmäisen, aina hellästi, pehmeästi ja armollisesti.

Ystävällisyyteen liittyy myös seuraava kristillinen hyve, hyvyys (ἀγαθωσύνη). Tämä sana ei tarkoita hyvyyttä ainoastaan jollakin yleisellä tasolla, vaan pikemminkin sitä hyvyyttä, joka aivan käytännössä tekee hyvää lähimmäiselle.

Seuraavaksi apostoli mainitsee uskollisuuden (πίστις). Tämä merkitsee sitä, että kristitty riippuu kiinni Jumalan sanassa ja noudattaa uskollisesti Hänen tahtoansa, jonka Hän on sanassaan ilmoittanut.

Sitten listassa seuraa sävyisyys (πραΰτης), tai niin kuin sana voitaisiin myös kääntää: lempeys tai hiljaisuus. Tämä tarkoittaa sitä asennetta, jonka Raamattu edellyttää kristityllä olevan suhteessa ympäröivään maailmaan ja sen ihmisiin. Uskovan tulee suhtautua heihin sävyisästi.

Yhdeksäntenä ja viimeisenä apostoli mainitsee itsensä hillitsemisen (ἐγκράτεια) tai pidättyväisyyden. Tämä on jotakin, joka kohdistuu kristittyyn itseensä. Se tarkoittaa sitä, että uskova ei anna synnin hallita ruumiissaan, niin että on kuuliainen sen himoille, eikä anna jäseniään vääryyden aseiksi synnille (Room. 6:12–13a). Sen sijaan hän kiusausten tullessa tunnustaa heti lihallisen langenneisuutensa Jumalalle, sekä anoo Häneltä sitä jokapäiväistä leipää, jota juuri sillä hetkellä tarvitsee (Matt. 6:11).

”Minä en pysty tähän!”

Mitä tällaisen hyveiden listan kertaaminen sinussa herättää? Ehkä huudahdat mielessäsi: ”Mutta kun minä en pysty tähän! Tiedän kyllä hyvin, että tällaisia hyveitä pitäisi minunkin elämässäni olla. Mutta niiden sijaan minä huomaan elämässäsi kaikkea muuta!”

Niin se onkin. Sana puhuu tässä rakkaudesta, joka antaa itsensä lähimmäisen hyväksi. Sinä kuitenkin löydät itsestäsi usein rakkautta pääasiassa itseäsi kohtaan. Lähimmäistäsi kohtaan sen sijaan olet usein ankara ja anteeksiantamaton, ehkä parhaimmillasikin kylmä ja välinpitämätön. Sana puhuu ilosta, mutta sinä olet usein pessimistinen ja kiittämätön. Kiukuttelet Jumalalle ja lähimmäisillesi, miten huonosti asiasi ovat. Sana puhuu rauhasta, mutta sinä olet usein rauhaton ja levoton, turvaton. Kuulet sanan puhuvan pitkämielisyydestä, mutta vastaat kokemaasi pahaan pahalla jo ennen kuin ehdit ajatella asiaa pidemmälle. Olet nopea maksamaan takaisin ennen kuin ehdit tulla ajatelleeksi, että jos sinulle mitattaisiin samalla mitalla kuin sinä toiselle mittaat, olisit iankaikkisesti liemessä. Sana puhuu ystävällisyydestä ja hyvyydestä, mutta sisimpäsi ei tahtoisi jaksaa kärsiä heikompaa veljeäsi tai sisartasi, taikka vaivautua tekemään hänelle kaikkea sitä hyvää, mitä hän tarvitsee. Kun sana peräänkuuluttaa kristityltä uskollisuutta, sinä varmasti ajatteletkin, että olet Jumalan sanaan pitäytyvä kristitty, oikea tunnustuksellinen luterilainen, jossa ei vilppiä ole. Hyvä! Mutta etkö kuitenkin helposti aloita ja lopeta päiväsi jollakin aivan muulla kuin Jumalan sanan lukemisella? Etkö mielelläsi jäisi pyhäaamunakin mieluummin nukkumaan, kuin lähtisi kirkkoon Jumalan sanan kuuloon? Tänäkin aamuna, jos kaikki seurakuntalaisemme olisivat tulleet kirkkoon, meitä olisi täällä aika paljon enemmän koolla. Vielä sana puhuu sävyisyydestä, jota sinun tulee osoittaa suhteessasi maailmaan ja sen ihmisiin. Mutta etkö mieluummin työpaikallasi tai koulumaailmassa käyttäydy ja puhu aivan yhtä ronskisti kuin kaikki muutkin, ettet vain joutuisi leimatuksi kummalliseksi uskovaiseksi? Vielä viimeisenä sana puhuu itsensä hillitsemisestä, mutta etkö kuitenkin helposti aseta omien himojesi ja halujesi täyttämistä sen edelle, mitä Jumalan sana niiden kuolettamisesta sanoo?

Niin se on, rakkaat ystävät. Huonosti me olemme osanneet tavoittaa näitä kristillisiä hyveitä, joista Herran sana meille puhuu. Peritty syntinen luontomme tahtoo saada meissä aikaan jotakin aivan muuta. Ja niin me apostolin kanssa joudumme toteamaan: Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. (Room. 7:18–19)

Hedelmä on Hengen!

Miten meidän sitten olisi mahdollista päästä siihen korkeaan päämäärään, jonka apostoli tässä kristityille asettaa? Vastaus tähän kysymykseen sisältyy näihin pyhiin sanoihin! Ensinnäkin on nimittäin pantava merkille, että apostoli ei puhu tässä mistään ihmisten töistä tai tekemisistä, vaan hedelmästä. Puun oksakaan ei irrallisena pysty itsestään tuottamaan tai tekemään mitään, vaan kantaa hedelmää ainoastaan yhteydessä puun runkoon ja lopulta sen mehevään juureen (Room. 11:17; vrt. Joh. 15:1–8). Samoin ei näitäkään asioita kukaan ihminen pysty itse itsestään puristamaan. Omine neuvoineen yksikään meistä ei myöskään kykene kehittämään itseään yhtään hedelmällisemmäksi.

Toiseksi on huomattava, että apostoli puhuu Hengen hedelmästä. Tällä hän edelleen alleviivaa sitä, että kyseessä olevat hyveet eivät ole sellaista hedelmää, jota ihminen omasta luonnostaan käsin voisi tuottaa. Ne eivät ole myöskään kenekään toisen ihmisen, esimerkiksi pastorin työn hedelmää. Kyse ei siis ole mistään sellaisesta, mitä seurakunnan paimen pystyisi puheillaan tai hengellisellä ohjauskyvyllään tuottamaan seurakunnassaan. Totta kai Kirkon Herra on kyllä antanut seurakunnalleen sananpalvelijan viran, pastorin viran. Mutta Hän itse on se, joka tämän viran välityksellä saarnauttaa sanansa. Juuri Herran sanaa pastorin tuleekin saarnata, eikä mitään muuta. Sananpalvelija ei kuitenkaan käyttele Jumalan sanaa niin kuin vaikkapa puuseppä työkalujaan hyvän tuloksen saamiseksi. Pastorin tulee jakaa sanaa, mutta se, joka käyttää tätä pyhää sanaa ja tekee työtään sen kautta, on itse Pyhä Henki. Siksi tätä hedelmää kutsutaakin juuri Hengen hedelmäksi.

Mutta mitä Henki sitten saarnaa? Kuule nyt tarkoin!

Kristus on tehnyt sen, mitä sinä et pystynyt

Ensiksi, kun sinä et osannut rakastaa lähimmäistäsi, Jumala kuitenkin rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh. 3:16) Hän rakasti tätä meidän ihmisten turmelemaa ja saastuttamaa maailmaa. Hän ei kuitenkaan rakastanut sitä sellaisenaan, siis saastutettuna. Hän rakasti maailmaa sillä tavalla, että ymmärsi mitä syvällisimmällä tavalla sen karmean ja epätoivoisen tilan – siis meidän ihmisten tilan! Juuri siksi Hän myös halusi puhdistaa sen kaiken. Tätä varten Jumala lähetti oman Poikansa, että Hän ottaisi pois koko maailman synnin ja kantaisi sen omassa ruumiissansa ristinpuuhun (Joh. 1:29; 1. Piet. 2:24). Kristuksen täydellisessä veriuhrissa onkin paitsi koko maailman synti, myös sinun syntisyytesi ja kaikki syntisi kertakaikkisesti sovitettu. Kasteessa Kristus on aivan henkilökohtaisesti pyyhkinyt ne pois, antanut ne sinulle anteeksi (Ap. t. 22:16; 2:38). Katso, miten ihmeellinen on tämä suunnitelma! Se ylittää kaiken inhimillisen järjen, mutta juuri siinä se on niin älykäs suunnitelma. Katso, miten suuri on Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan!

Kun Jumala on sinua näin rakastanut ja ottanut sinut omakseen Kristuksessa, ja kun sinä päivästä päivään saat olla Hänen anteeksiantavan rakkautensa kohteena, tahtoo Hän nyt Henkensä kautta vaikuttaa myös sinussa rakkautta lähimmäistäsi kohtaan. Tämä ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi rakastaa lähimmäistäsi siinä määrin kuin hän on syntinen ja paha. Pikemminkin sinun tulee rakastaa häntä sillä tavalla, että ymmärrät jopa vihamiestäsi hänen vihassaan ja autat häntä pääsemään siitä irti. Mutta kun Herra kehottaa sinua tällaiseen rakkauteen, Hän myös itse vaikuttaa tämän rakkauden sinussa Pyhässä Hengessään, jonka Hän evankeliuminsa välityksellä sinulle lahjoittaa. Näinhän sana sanoo: sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. (Room. 5:5b)

Toiseksi, kun sinä et löydä itsestäsi mitään iloa, niin Herra itse kehottaa sinua iloitsemaan ja riemuitsemaan, eikä ainoastaan kehota, vaan antaa sinulle kaiken syyn iloon. Jeesus sanoo: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. (Matt. 5:12a) Hän siis kehottaa sinua iloitsemaan juuri siksi, että Hän on tullut avaamaan sinulle tien taivaaseen, ja enemmänkin: Hän on tullut, että olisi itse sinulle Tie Hänen Isänsä taloon (Joh. 14:6). Ja kun Herra kehottaa sinua tällaiseen iloon, Hän myös itse vaikuttaa sen sinussa, Pyhän Henkensä kautta, jonka Hän evankeliuminsa välityksellä sinulle lahjoittaa. Ja kun sinä elät Hänen sanansa yhteydessä, on ilo Herrassa sinunkin väkevyytesi ja voimasi silloinkin, kun sinulla ei mitään väkeä ja voimaa ole (vrt. Neh. 8:10b). Niin sinä saat iloita aina Herrassa, siis silloinkin, kun ulkoisesti ja inhimillisesti katsottuna ei mitään ilon aihetta edes näyttäisi olevan (Fil. 4:4).

Kolmanneksi, kun sinä tunnet rauhattomuutta, on silloinkin totta se, että Poikansa ristin veren kautta Jumala on tehnyt rauhan, ja Poikansa kautta sovittanut itsensä kanssa kaikki niin maan päällä kuin taivaissakin (Kol. 1:20). Niin on sinullakin, joka näin sovitettuna ja uskosta olet tullut osalliseksi Kristuksen vanhurskaudesta, rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (Room. 5:1). Kristuksen tähden ei Jumala enää ole sinulle ankara tai vihainen, vaan armollinen, rakastava Isä. Kun sinulla näin on rauha Jumalan kanssa, voi sinulla olla rauha myös sydämessäsi. Se on sitä rauhaa, joka ylittää kaiken tämän maailman rauhattomuuden, jonka keskellä nyt vielä elät. Se on sitä rauhaa, jonka Kristus on jättänyt ja antanut meille. Älköön siksi sinun sydämesi olko murheellinen älköönkä pelätkö. (Joh. 14:27)

Neljänneksi, kun sinulta puuttuu pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä, ajattele häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettet väsyisi ja menettäisi toivoasi (Hebr. 12:3). Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. (Jes. 53:7) Näin pitkämielisesti Jeesus, hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä (Hebr. 12:2b). Sinunkin syntisyyttäsi ja vastustustasi Hän on kärsinyt, odottaen pitkämielisesti, että saa hyvyydessään vetää sinua parannukseen (Room. 2:4). Kun Jeesus on näin pitkämielisesti kärsinyt sinua, kärsi sinäkin pitkämielisesti heikkoa ja tarvitsevaa lähimmäistäsi. Ja kun Jeesus on pitkämielisyydessään ja tällä kärsimyksellään ostanut sinut omaksensa, ota sinäkin pitkämielisesti vastaan ne koettelemukset ja kuritukset, joita Herra sinulle elämäsi aikana sallii. (Vrt. Hebr. 12:4–13.)

Viidenneksi, kun sinulta puuttuu ystävällisyyttä heikkoja lähimmäisiäsi kohtaan, katso Herraasi Jeesukseen, joka antoi itsensä haureudessa saastuttaneen naisen tulla luokseen, kastella Hänen jalkansa kyynelillään ja kuivata ne hiuksillaan, suudella Hänen jalkojaan ja voidella ne kalliilla voiteella (Luuk. 7:37–50). Katso Jeesukseen, joka oli valmis tulemaan saastaiseksi syntisen saastaisuudesta, että tämä tulisi pyhäksi ja puhtaaksi Hänen pyhyydestään ja puhtaudestaan. Näin Kristus on suuressa ystävällisyydessään tehnyt sinullekin: Hän, joka ei synnistä tiennyt, on suostunut ottamaan sinun ystävällisyyden puutteesi ja kaikki syntisi itseensä. Hän on suostunut tulemaan aivan sinun synniksesi ja kärsimään sen palkan Golgatan puulla. Näin Hän on tehnyt, että sinä Hänessä tulisit Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:21; Room. 6:23a.) Ole sinäkin siksi ystävällinen lähimmäisillesi.

Kuudenneksi, kun sinussa ei ole sitä hyvyyttä, joka alttiisti tekee hyvää lähimmäisellesi, on Kristus kuitenkin tullut tekemään hyvää sinulle ja koko maailmalle. Hyvyydessään Hän on ottanut itseensä sinun hyvyyden puutteesi – siis pahuutesi – ja sovittanut sen. Tänäänkin Hän hyvyydessään saarnauttaa sinulle sanansa. Se sana tosin osoittaa yhä uudelleen myös sinun pahuutesi. Tämä ei tunnu hyvältä, eikä voikaan, sillä miten vanhan ihmisesi kuolettaminen lain sanalla voisi tuntua siitä hyvältä? Mutta näin täytyy tapahtua, että sana saisi tuoda vaivaasi myös lääkkeen, kuolemaasi elämän, Kristuksen itsensä, joka on Elämäsi, ja hyvyydessään tarjoaa sinulle kaikki iankaikkisen elämän lahjat täällä messussa. Ja kun sitten olet täällä saanut Herralta kaikkea hyvää, mene ja tee sinä samoin lähimmäisellesi (Luuk. 10:37b).

Seitsemänneksi, kun sinulta puuttuu uskollisuutta, ja kun olet ollut uskoton, Kristus Jeesus pysyy kuitenkin uskollisena, sillä hän ei saata kieltää omaa itseään (2. Tim. 2:13). Uskollisesti ja täydellisessä kuuliaisuudessaan taivaallista Isäänsä kohtaan Jeesus on täyttänyt kaiken vanhurskauden (Matt. 3:15), täyttänyt Isänsä pyhän tahdon kokonaan (Joh. 19:30). Ja kun sinä uskot ja olet kastettu Häneen, luetaan Hänen täydellinen kuuliaisuutensa sinulle vanhurskaudeksi. Ja kun sinä nyt olet vanhurskautettu ja elät Hänen yhteydessään, vaella myös niin kuin saamasi kutsumuksen arvo vaatii ja pysy uskollisena Hänen pyhälle sanalleen (Ef. 4:1).

Kahdeksanneksi, kun sinulta puuttuu sävyisyyttä ja lempeyttä maailman ihmisiä kohtaan, on Herrasi Jeesus kuitenkin tullut sävyisänä ja lempeänä tähän maailmaan. Vaikka Hän on kaikkeuden Kuningas, Hän, Vanhurskas Auttajamme on tullut meille nöyränä, ratsastaen aasilla (Sak. 9:9). Hän ei huutanut eikä korottanut ääntään, eikä antanut sen kuulua kaduilla (Jes. 42:2). Sen sijaan Hän suhtautui kaikkiin kohtaamiinsa syntisiin ystävällisesti ja armollisesti, mutta samalla totuudellisesti, niin kuin Hän itse onkin täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1:14c). Ole sinäkin, joka nyt elät Hänen armostaan, sävyisä ja lempeä lähimmäisillesi.

Ja vielä yhdeksänneksi, kun sinä et ole osannut hillitä itseäsi, on Herrasi Kristus kuitenkin hillinnyt itsensä kaikessa. Jumalan sanalla Hän on voittanut perkeleen kiusaukset (Matt. 4:1–11) ja kuoleman kauhuissakin suostunut mieluummin Isänsä tahtoon kuin omaansa (Matt. 26:39, 42, 44).

Näitä kaikkia Jumalan Pyhä Henki tahtoo saada aikaan sinussakin, tämän pyhän evankeliumin sanan kautta.

Hengen hedelmä on yksi

Ennen kuin lopetamme, on syytä lausua vielä yksi rohkaisun sana. Niin kuin huomasit, apostolin kirjoittamassa kristillisten hyveiden listassa on lueteltuna monen monta asiaa. Samalla tämä sanankohta kuitenkin osoittaa selvästi, että sinun ei tarvitse näiden asioiden äärellä huolestua siitä, miten voisit saavuttaa näin monta näin korkeaa hyvettä. Salli selitykseksi pieni kielioppiin liittyvä huomio: Tätä tekstiä edeltävissä jakeissa apostoli puhuu lihan teoista. Hän puhuu niistä monikossa, sanoen: Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset (Gal. 5:19–21a). Sana tahtoo tällä sanoa, että ihmisen syntinen luonto ja lihallinen mieli vetää häntä moniin ja monenlaisiin suuntiin. Jumalan hyvän tahdon vastaisia ajatuksia ja tekoja on siis monia, jopa lukematon määrä. Sen sijaan silloin, kun apostoli alkaa puhua siitä, mitä Pyhä Henki saa aikaan, hän ei enää puhukaan monikossa. Monesti kristittyjen kuulee kyllä sanovan, että tässä raamatunkohdassa puhutaan Hengen hedelmistä. Tosiasiassa apostoli puhuu kuitenkin yksikössä, ei siis hedelmistä, vaan hedelmästä. Hän sanoo: Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha ja niin edelleen (Gal. 5:22). Hän siis antaa ymmärtää, että kaikki tässä mainitut asiat – rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen – ovat oikeastaan yksi asia. Ne kaikki ovat yhden Jumalan yhden ja yhtenäisen tahdon mukaista elämää. Siksi apostoli päättääkin Hengen hedelmän kuvauksensa sanoihin: Sellaista vastaan ei ole laki. (Gal. 5:23) Toisin sanottuna, yhden Jumalan yksi ja yhtenäinen laki, Hänen hyvä tahtonsa on kaikkea tätä. Yksi Herra, Pyhä Henki itse tahtoo johdattaa uskovia tähän suuntaan sekä saada tämän kaiken heissä aikaan, sinussakin!

Lue siis nämä käsillä olevat sanat tarkoin ja kertaa niissä sanottuja asioita kotonasikin, mutta älä kuitenkaan ahdistu niiden paljoudesta. Pysy sen sijaan Jumalan pyhän sanan vaikutuspiirissä! Sanan välityksellä Pyhä Henki tahtoo vaikuttaa tämän hyvän hedelmän sinunkin elämässäsi, vaikka sinä itse et siitä tietäisi mitään. Pysy siis sanan kuulossa, valkeuden lapsena. Silloin sinulle kuuluu sekin sana, jonka Pyhä Henki toisessa kohdassa saarnaa: Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina – sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle (Ef. 5:8–9). Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme Jeesus Kristus, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 23.9.2018.)