17. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Fil. 1:20–26

Kristus – sinun Elämäsi

Johdanto

Pyhän epistolassa apostoli kirjoittaa, niin kuin kuulimme: Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto. (Fil. 1:21b) Tänään keskitymme kuulemaan, mitä Pyhä Henki meille näiden sanoejen äärellä ja näissä sanoissa tahtoo sanoa. Niin kuin moni teistä varmaan jo arvaakin, myös tällä kertaa jaan saarnan kolmeen osaan. En kuitenkaan vielä näin heti alussa paljasta, mitä tuleman pitää. Sen sijaan käymme nyt suoraan asiaan.

Kristus – kaikkien Luoja ja Elämä

Ensiksi nämä sanat Sillä elämä on minulle Kristus herättävät sen ajatuksen, jota koko Raamattu julistaakin: Kristus on Elämä. Mitä se voisi tarkoittaa? Jumalan Poika on Elämä tietenkin jo siinä mielessä, että Hän on Jumalan elävä Sana, joka oli alussa Isän luona ja oli itse Jumala (Joh. 1:1). Poika on Elämä jo siinä mielessä, että alussa Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. (Joh. 1:3) Toisin sanoen, kaikki se, mikä tässä maailmassa on elävää, saanut elämänsä Häneltä. Tämä koskee myös meitä, jotka nyt elämme. Meidänkin elämämme tässä maailmassa on lahjaa. Juuri Poikansa kautta on Jumala antanut tämän lahjan itse kullekin meistä. Tämä koskee paitsi meitä myös aivan kaikkia ihmisiä kansallisuudesta tai elämänkatsomuksesta riippumatta, sillä hänessä me – Jumalan luomat – elämme ja liikumme ja olemme (Ap. t. 17:28a).

Kristus on tullut sinun ikuiseksi Elämäksesi

Mutta toiseksi me huomaamme, miten apostoli painottaa: Sillä elämä on minulle Kristus (Fil. 1:21a). Nämä sanat herättävät sen ajatuksen, että Kristus ei ole elämä ainoastaan yleisellä tavalla, vaan että Hän on sitä minulle, siis apostolille itselleen. Myös tällä tavalla pyhä Raamattu toki julistaakin. Kaiken Luojana Kristus on kyllä kaikkien luotujen elämä, mutta iankaikkisuutta ajatellen tämä ei valitettavasti vielä riitä. Jumala on tosin tehnyt kaiken hyväksi. Mutta me ihmiset sen sijaan olemme niin kertakaikkisesti luopuneet Jumalasta ja Hänen hyvästä tahdostaan, että olemme joutuneet eroon Hänestä, jolla on elämä itsessänsä (Joh. 5:26). Sen vuoksi meilläkään ei voi olla elämää itsessämme, vaan sellaisinamme olemme kuoleman omat. Mutta nyt Isä on juuri sen vuoksi lähettänyt Poikansa, itse Elämän maailmaan. Miksi? Että Hän olisi juuri meidän Elämämme. Hän, ikuinen ja kuolematon Jumala on omaksunut ihmisyyden ja ihmisruumiin, jotta voisi ottaa itseensä meidän ihmisten katoavaisuuden ja kuoleman. Hän on kantanut meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun (1. Piet. 2:24). Niin on sinunkin syntisi palkka maksettu, sinun kuolemasi kuoltu. Mutta niin on sinun kuolemasi myös voitettu! Kristuksen, itse Elämän Herran kuolema on niellyt sinun kuolemasi, ja valmistanut sinulle ikuisen elämän kuolemasi sijaan. Ja kun sinut on kastettu Kristukseen, olet jo nyt tämän elämäsi aikana päässyt yhteyteen Hänen kanssaan, ja enemmänkin: sinä olet Kristuksessa. Sinut on puettu Kristukseen ja Hänen vanhurskauteensa (vrt. Gal. 3:27). Niin on Kristuksen ikuisesta elämästä tullut sinun ikuinen elämäsi (vrt. Joh. 3:16).

Kääntäen tämä tarkoittaa juuri sitä, mistä apostoli mainitseekin, kun hän jatkaa puhettaan. Hän sanoo: Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto. (Fil. 1:21b) Kun sinä olet sanan ja kasteen kautta uskossa tullut Kristuksen omaksi, olet niin perustavan laatuisella tavalla osallinen Hänen elämästään, ettei haittaa mitään, vaikka ajallinen elämäsi kerran päättyy ja kuolet. Itse asiassa kuoleman Voittajan Kristuksen omana sinun kuolemasi koituu sinulle pelkäksi voitoksi. Huomaatko, miten suuri on pyhän Raamatun julistama kristillinen varmuus pelastuksesta? Kristuksen tähden sinäkin voit varmasti uskoa ja myös rohkeasti puhua täysin päinvastaista, mitä kukaan maailmassa voi edes ajatella. Kuolema, tuo karmea tuhovoima, joka kuluttaa, rappeuttaa, halvaannuttaa ja lopulta lopettaa kaiken ajallisen elämän, tuo voima on Kristuksen tähden pelkkä voitto!

Mutta millainen voitto se siis on? Se on se voitto, että sinä, joka tosin jo nyt olet Kristuksessa, et kuitenkaan enää näe Häntä kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, vaan näet Hänet kasvoista kasvoihin. Sinä, joka tosin jo nyt olet Kristuksessa, et enää tunne Häntä vajavaisesti, vaan aivan täydellisesti, niin kuin sinut itsesikin täydellisesti tunnetaan. (1. Kor. 13:12) Tuo voiton päivä on jo lähellä! Pysy nyt siis Kristuksessa, niin kaikki tämä on sinun!

Elämä Kristuksessa

Kolmanneksi meidän on pantava merkille, että käsillä olevat apostolin sanat tulisi oikeastaan kääntää hieman toisin kuin miten ne meidän suomalaisessa Raamatussamme kuuluvat. Meidän käännöksemmehän sanoo: Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto. Tämä onkin aivan mahdollinen sanamuoto. Kuitenkin vielä vähän tarkemmin sanottuna apostoli oikeastaan kirjoittaa: Mutta minulle eläminen [on] Kristus, ja kuoleminen voitto. Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Niin kuin kuulimme, Kristus on siis hankkinut meille uuden elämän. Mutta näihin sanoihin sisältyy enemmänkin: Uusi elämäsi Kristuksessa ei liity ainoastaan johonkin hamaan tulevaisuuteen, vaan se on totta jo nyt, kun sinä elät tässä maailmassa. Kristukseen kastettuna sinun elämäsi on kokonaan kätketty Häneen. Toisin sanoen, kun sinä olet Kristuksen kanssa ristiinnaulittu kasteessa, sinä elät, et enää sinä, vaan Kristus elää sinussa; ja minkä nyt elät lihassa – siis tässä ajallisessa ruumiissasi –, sen sinä elät Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut sinua ja antanut itsensä sinun edestäsi. (Gal. 2:19b–20; Room. 6:3–6)

Tämä merkitsee sitä, että sinä, Kristuksen verellä kalliisti ostettu kristitty, et ole itsesi oma. Sinun ruumiisi, jonka olet Jumalalta luomisessa saanut, on nyt Pyhän Hengen temppeli, siis Hänen, joka on sinussa ja jonka olet kasteessa saanut Jumalalta. (1. Kor. 6:19–20; Ap. t. 2:28) Sinä olet siis sellainen, jota apostoli kutsuu nimellä δοῦλός Χριστοῦ (doulos Khristou), Kristuksen orja tai palvelija (1. Kor. 7:22b). Sinun elämääsi ja sen ratkaisuja ei siis enää ohjaa vanha ja lihallinen ihmisesi, vaan armollinen Vapahtajasi Kristus, joka on tullut Herraksesi. Hän saa nyt johtaa sinun ruumistasi ja sen kaikkia jäseniä pyhän tahtonsa mukaan. Älköön siis synti enää hallitko sinun kuolevaisessa ruumiissasi, niin että olet kuuliainen sen himoille, äläkä anna jäseniäsi vääryyden aseiksi synnille. Anna sen sijaan itsesi, kuolleista eläväksi tulleena, Jumalalle, ja jäsenesi vanhurskauden aseiksi Jumalalle. (Room. 6:12–13). Anna ruumiisi eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi (Room. 12:1b).

Mutta mitä tämä voisi aivan käytännössä tarkoittaa sinun elämääsi ajatellen? Esimerkiksi juuri sitä, mistä apostoli epistolassa kirjoittaakin: Yhtäältä on toki totta, että eriäminen tästä ajallisesta elämästä ja pääseminen olemaan Kristuksen kanssa olisi monin verroin parempi (Fil. 1:23b–c). Ehkä sinäkin olet elämäsi vaikeuksien ja tämän maailman yön keskellä tuntenut sellaista, mitä Juha Tapio kuvaa laulussaan: ”Nämä itkut ikävästä yötaivaalle kohoaa”. Laulajan tavoin sinäkin ehkä odotat vain sitä, että ”Vielä aamu sarastaa, silloin matkamiehet laulaa saa.” Tunnet miten ”Siihen asti meitä kaipaus kuljettaa.” Niin kuin apostoli, sinäkin haluaisit mieluummin muuttaa pois tästä kuoleman ruumiista ja päästä kotiin Herran luokse (Room. 7:24; 2. Kor. 5:8). Mutta samalla ja  toisaalta on totta myös se, että tänään sinun Herrasi ja Jumalasi on antanut sinulle tämän päivän, elääksesi Hänen luomassaan maailmassa, Hänen luomiensa lähimmäistesi keskellä. Vaikka siis apostolin tavoin varmaan tunnetkin taivasikävää ja odotat vapautuksesi päivää (vrt. Luuk. 21:28), tänään sinun tehtävänäsi on kuitenkin olla – ei itseäsi varten, vaan niitä varten, joita varten Herrasi on asettanut sinut olemaan ja elämään. Jos sinun siis on eläminen täällä lihassa, ajallisessa elämässäsi, niin saakoon tästä elämästäsi koitua hedelmää evankeliumin asialle sekä kaikkea hyvää lähimmäisillesi. Kun sinä siis tunnet kipua ja tuskaa omasta syntisyydestäsi, maailman houkutuksista ja perkeleen päällesi kasaamista ahdistuksista, heitä aina nämä kaikki murheesi Hänen päälleen, joka on ne kaikki jo kerran kantanutkin. Hän, Vapahtajasi Jeesus Kristus kyllä pitää sinusta huolen. (1. Piet. 5:7). Käytännössä siis, tunnusta syntisi ripissä Herralle ja ota vastaan Häneltä synninpäästö. Rukoile taivaallista Isääsi Jeesuksen nimessä, ja jätä siinä Hänelle kaikki se, mikä sinua painaa. Näin Herra vapauttaa sinut taakastasi. Ja niin sinä kipujesi keskelläkin voit kääntää katseesi itsestäsi Kristukseen ja lähimmäiseesi, joka tarvitsee sinun tukeasi.

Tästä apostolikin puhuu, kun hän kirjoittaa: Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. (Fil. 1:23–24) Vaikka siis Kristuksen luo pääseminen olisi parempi, viipyminen tässä maailmassa ja sen ruumiillisessa elämässä – jos Herra niin tahtoo – on kuitenkin tarpeellisempaa tai – niin kuin apostoli tarkkaan ottaen sanoo – välttämättömämpää (ἀναγκαιότερον). Miksi se on välttämättömämpää? Siksi, että sinun lähimmäisesi ovat vielä maailmassa ja sen ruumiillisessa elämässä.

Näin itse Kristuskin teki! Varmasti Hänen itsensä kannalta olisi ollut tietyssä mielessä parempi pysyä Isän tykönä ikuisuudessa. Kristus ei kuitenkaan tehnyt niin. Sen sijaan Hän ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. (Fil. 2:6–8) Olkoon nyt siis teilläkin se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli (Fil. 2:5), ettette enää ajattele vain omaa parastanne. Ajatelkaa Kristuksen esimerkin mukaan ensin lähimmäistenne ja koko Herran seurakunnan parasta. Kun koko sinun elämisesi on Kristus, ja kun Hän saa olla elämäsi Herra, voi sinunkin elämäsi ja viipymisesi tässä maailmassa koitua lähimmäistesi edistymiseksi ja iloksi uskossa (Fil. 1:25). Kun Herra sitten antaa sinun elämäsi päättyä, sekin koituu sinun voitoksesi Hänen tähtensä. Tällä tavalla Kristus, meidän iankaikkinen Elämämme on aina tuleva ylistetyksi sinun, Häneen kastetun ja uskovan kristityn ruumiissa, tapahtuipa tämä sitten sinun elämäsi taikka kuolemasi kautta (Fil. 1:20). Tämän meille suokoon Hän, armollinen Vapahtajamme, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa, aina ja ikuisesti. Aamen.

17SuHell (3. vsk)

Fil. 1:20–26

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 16.9.2018.)

Mainokset