13. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Joh. 9:1–7, 39–41

Luoja tekee luomuksensa uudeksi

Johdanto

Pyhä Johannes on tallettanut kuultavaksemme ihmeellisen tapauksen: Jerusalemissa oli mies, joka oli sokeana syntynyt. Ilmeisesti hän istui kerjäämässä temppelin portin vieressä. Kun Jeesus kulki siitä ohi (vrt. Joh. 8:59), Hän paransi tämän miehen silmät niin, että hän näki. Käsittämätön ihme ja voimateko! Mutta ehkä täällä on joku, jossa tämä evankeliumi herättää toisenkin ihmetyksen: jos kerran Herra voi tehdä näin suuria ja ihmeellisiä tekoja, miksi kummassa Hän käyttää niiden toteuttamiseen niin erikoisia menetelmiä? Evankelistahan kirjoittaa, että Jeesus sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen ja sanoi hänelle: ”Mene ja peseydy Siiloan lammikossa” (Joh. 9:6–7a). Mitä Herra tahtoo näiden asioiden välityksellä sanoa meille tänään?

Luoja tekee maan tomusta uutta

Ensiksi siis kuulimme, että Jeesus teki ”tahtaan” tai ”saven” (πηλὸν). Tätä ainetta Hän sitten siveli sokean miehen silmiin. Miksi Herra käytti tällaista merkillistä keinoa? Eikö Hän olisi voinut sanoa vain sanan, niin mies olisi parantunut sokeudestaan? Näinhän nimittäin pyhä Matteus toisessa yhteydessä kirjoittaa Jeesuksen toimineen toisessa yhteydessä (Matt. 8:5–13). Eräs sadanpäämies tuli Herran luo ja pyysi tätä parantamaan palvelijansa. Hän sanoi Jeesukselle: Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. (Matt. 8:8b–c) Niin Jeesus salli tämän hänelle ja sanoi: Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon. Heti perään evankelista kirjoittaa: Ja palvelija parani sillä hetkellä. (Matt. 8:13) Jos Jeesus siis pystyi parantamaan ihmisen sanomalla ainoastaan sanan, miksi Hän ei tehnyt niin nyt, tämän sokeana syntyneen miehen kohdalla? Miksi Hän teki savea ja siveli sitä tuon miehen silmiin?

Oliko Jeesuksen tekemässä savessa jokin erityinen parantava taikavoima? Ei ollut. Herra käytti savea ensinnäkin osoittaakseen, kuka Hän on ja miten Hänellä on valta luoda kaikki uudeksi. Alussa, kun Jumala oli Poikansa kautta luonut kaiken (1. Moos. 1:3; Joh. 1:3), oli Hän tehnyt ihmisen maan tomusta, jonka vesi oli kastellut – siis savesta (1. Moos. 2:6–7). Perimätiedon mukaan Aadamin luominen oli tapahtunut juuri tällä samalla vuorella, jossa temppeli nyt seisoi. Mutta jo pian Aadam ja hänen vaimonsa olivat langenneet syntiin. Sen vuoksi jokainen heistä polveutuva ihminen on nyt luonnostaan sokea, eikä siis voi nähdä. Jokainen ihminen on synnissä syntynyt, ja hänen äitinsä on hänet synnissä siittänyt (Ps. 51:7), ja siksi hän on syntymästään saakka tässä tilassaan. Omine edellytyksineen jokainen savisessa tomumajassa elävä ihminen elää ilman Jumalan sanan viisautta, tyhmyyden pimeydessä (vrt. Saarn. 2:14), hengellisen sokeuden pilkkopimeässä.

Mutta nyt Jumalan Poika käytti uudelleen tämän saman vuoren tomua, josta oli Aadamin tehnyt. Hän teki siitä savea osoittaakseen, että on itse Luoja. Sokea mies oli toki syntymästään saakka elänyt lankeemuksen seurausten alla, sokeana, mutta Jeesuksella, Hänen Luojallaan – siis myös Hänen silmiensä Luojalla – oli valta tehdä Hänet kokonaan uudeksi.

Toiseksi Herra käytti savea tämän miehen parantamisessa yksinkertaisesti siksi, että hänen ajallinen vaivansa liittyi juuri hänen näkökykyynsä. Koska mies oli sokea, ei hän olisi voinut silmillään nähdä, mistä hänen parantumisensa olisi peräisin. Siksi hän tarvitsi ruumiillisesti tunnettavan merkin siitä, että nyt hänen silmänsä parannettaisiin. Näin hän sai myös ymmärtää, kuka hänet paransi. Ensin sokea mies nimittäin kuuli Jeesuksen ja opetuslasten keskustelun. Siitä hän sai tietää, että mies, joka tässä nyt puhui oli rabbi (Joh. 9:2) Jeesus Nasaretilainen, joka sanoi olevansa maailman valo (Joh. 9:5; vrt. 8:12). Sokea kuuli Jeesuksen sanovan vielä, että Jumalan tekojen olisi määrä tulla hänessä julki (Joh. 9:3). Ja nyt juuri tämä Jeesus siveli savea hänen silmiinsä ja paransi hänet.

Luojan suusta lähtee elämä

Mutta seuraavaksi meidän täytyy kysyä: mitä varten Jeesus käytti tämän saven tekemiseen sylkeään, eikä esimerkiksi tavallista vettä? Herra aikoi kohta lähettää sokean miehen Siiloan lammikolle peseytymään. Mutta ei Hän käskenyt miestä lammikolle siksi, että sen vedessä itsessään olisi jotakin parantavaa taikavoimaa. Jeesus käyttikin nyt suunsa sylkeä osoittaakseen, että yksin Hänen, kaikkeuden Luojan suusta lähtee se voima, joka paitsi oli luonut tuon miehen silmät myös voi ne avata.

”Lähetetyn” vesi ja siihen liitetty lupaus

Mutta vieläkin meille jää kysymyksiä: jos kerran Siiloan lammikossa itsessään ei ollut mitään erikoista, miksi Jeesus sitten lähetti tuon miehen peseytymään juuri sinne? Ensinnäkin, juuri tällä nimenomaisella tavalla Herra tahtoi tehdä julki Jumalan teot tässä miehessä, sen että Jumalalla oli voima avata sokeana syntyneen silmätkin. Ajattele nyt! Oli se varmasti merkillinen näky: tuo mies, jonka kaikki tunsivat sokeana syntyneeksi kerjäläiseksi, ei enää istunutkaan tavallisella paikallaan rahaa anelemassa, vaan hapuili nyt siinä tietään ihmisjoukon läpi silmät saven peitossa. Näin epätavallinen tapaus ei jäänyt keneltäkään läsnäolijalta huomaamatta. Kaikki sen nähneet varmaankin ihmettelivät mitä oli tapahtumassa. Kun ihmiset sitten kohta tapasivat tämän sokeana syntyneen miehen selvästi näkevänä, he tajusivat, että juuri tällä kaikella – savella ja Siiloan lammikolla peseytymisellä – oli jotakin tekemistä tämän kerjäläisen parantumisen kanssa. Tämä sai heidät kysymään: kuka oli tämän tehnyt hänelle?

Toiseksi, lähettäessään sokean juuri Siiloan lammikolle Jeesus halusi osoittaa, kuka voi ihmisen pelastaa ja parantaa. Lammikon nimen taustalla on heprean sana שִׁלֹחַ (shiloach), joka merkitsee ”lähetetty” – tai vielä tarkemmin ”se, joka on lähetetty” (Joh. 9:7: ὃ ἑρμηνεύεται ἀπεσταλμένος). Nimi ei siis tarkoita sitä, että tämä allas itsessään olisi jonkun lähettämä. Pikemminkin lammikon nimi osoittaa tiettyyn henkilöön, joka on lähetetty. Mutta kuka sitten on ”se, joka on lähetetty”? Johanneksen evankeliumissa Jeesus itse puhuu lukuisia kertoja Hänestä, joka on Hänet lähettänyt. Jumalan Poika Jeesus Kristus on itse taivaallisen Isänsä Lähettiläs, ensimmäinen Apostoli, lähetetty maailmaan ”meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden” (Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus). Kun Herra Jeesus nyt siis sanoo sokealle: Mene ja peseydy Siiloan lammikossa (Joh. 9:7), on kuin Hän sanoisi: ”Mene ja peseydy minun lammikossani!” – tai vielä paremmin: ”Mene Lähetetyn luo, siis minun luokseni! Peseydy minussa!”

Kolmanneksi, lähettämällä miehen Siiloan lammikolle Jeesus halusi opettaa hänelle itselleen, että tässä maailmassa Jumala sitoo pelastavan ja parantavan työnsä tiettyihin välineisiin, jotka Hän itse on tätä varten asettanut. Ei ollut sokean asia spekuloida, miksi Herra tahtoi toimia niin, tai miksi hänen itsensä piti mennä juuri Siiloan lammikolle peseytymään. Jeesus tahtoi opettaa miehelle, että se, mihin Hän lupauksensa sitoo, toimii.

Tartu Luojasi ja Lunastajasi asetukseen!

Nyt kun Jeesus siis siveli savea miehen silmiin ja lähetti tämän Siiloan lammikolle, mitä tapahtui? Huomaa, että mies teki mitä Herra käski. Hän ei alkanut arvuuttelemaan, mikä toimenpide häntä ehkä auttaisi. Hän ei sanonut itsekseen: ”Jos kerran Jeesuksen sylki tai savi minut parantaa, mihin enää tarvitaan peseytymistä lammikolla?” tai ”Jos peseytyminen minut parantaa, miksi tarvitaan savea?” Mies ei itse asiassa lainkaan tiennyt, miten oli ylipäätään mahdollista, että hän voisi tällaisten toimenpiteiden kautta saada avun. Hän ei kuitenkaan yrittänyt millään tavalla selvittää tätä itselleen (vrt. Joh. 9:11, 15, 25). Hän vain yksinkertaisesti uskoi, että Herra Jeesus itse tiesi, millä tavalla halusi häntä auttaa. Ja niin juuri tapahtui: kun mies käytti Jeesuksen hänelle asettamaa tapaa saada apu, hän myös sai Herralta avun.

Ota sinäkin oppia tästä, rakas ystävä! Jumalan sana sanoo, että juuri tänäänkin ihmiset ovat luonnostaan hengellisen sokeuden ja kuoleman vallassa. Sellaisina yksikään heistä – siis meistä! – ei voi omasta järjestään eikä voimastaan uskoa Herraan Jeesukseen eli tulla Hänen luokseen (Vähä katekismus II 6). Mutta sana sanoo myös, että juuri siksi Jumala on lähettänyt Poikansa meidän ihmisten luoksemme. Näin Herra Jeesus on kerran tullut sinunkin luoksesi armossaan. Hän, joka on tehnyt ihmisen maan tomusta, on tullut itse ihmisen ruumiiseen, kantamaan meidän, ihmisten synnin tässä ruumiissaan ristinpuuhun (1. Piet. 2:24). Luomaansa puuhun naulattuna Hän, Luoja ja elämän antaja, on ottanut itseensä meidän, luomiensa ihmisten lankeemuksen ja synnin palkan, kuoleman (Room. 6:23a). Näin Hän, jonka kautta kaikki on luotu, on tullut, että tekisi kokonaan uudeksi juuri sinut, maasta ja suunsa henkäyksellä luomansa ja mutta langenneen ihmisen. Hän on tullut, että parantaisi sinut hengellisestä sokeudestasi ja toisi sinut siihen iankaikkiseen valoonsa, joka Hän itse on. Tämän Hän onkin jo tehnyt sinulle pyhässä sanassaan, joka on Hänen suustaan lähtenyt ja jota Hän yhä Kirkossaan suullisesti saarnauttaa. Tämän Hän on tehnyt sinulle myös siinä ihmeellisessä ”Siiloan lammikossa”, pyhässä kasteessa, johon Hän on liittänyt lupauksensa, ja jossa Hän, taivaallisen Isän Lähettiläs itse on lahjoineen läsnä tavallisessa vedessä. Älä siis jää ihmettelemään sitä, ettet voi lainkaan ymmärtää saati selittää, miksi Jeesus on halunnut tuoda pelastuksensa sinulle juuri tällaisten välineiden kautta, taikka miten Hän on sen tehnyt. Luota yksinkertaisesti siihen, että Herrasi ei valehtele eikä petä, vaan on varmasti tehnyt niin kuin on sanassaan luvannut: Sanansa ja kasteen kautta Hän on pessyt pois syntisi, antanut sinulle Pyhän Hengen, uudestisynnyttänyt sinut (Joh. 3:5; Ap. t. 2:38; 22:16; Tiit. 3:5). Sinä olet kastettu, olet kristitty, Jeesuksen Kristuksen oma!

Ja kun sinussa vielä nytkin on jäljellä se vanha liha, joka ei alistu Jumalan lain alle (Room. 8:7), tahtoo Herrasi Jeesus tulla tekemään sinussa pelastavaa ja parantavaa työtään. Tämänkin Hän tekee sen sillä tavalla kuin itse tahtoo: suullisessa, korvin kuultavassa sanassaan, sekä antamalla pyhän ruumiinsa ja verensä sinulle luomansa maan antimissa, leivässä ja viinissä. Älä ihmettele, ettet osaa järjelläsi tätä asiaa ymmärtää tai selittää. Usko vain ne sanat, jotka Hän on apostoleilleen uskonut: Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut (Joh. 20:23a) ja ”teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi” (Vähä katekismus VI 6, 8, 10). Se, mihin Herra Jeesus lupauksensa sitoo, toimii ja lahjoittaa sen, mitä Hän lupaa. Näin Hän, kaiken Luoja ja lunastaja, tekee rakkaan luomuksensa uudeksi. Tämän kaiken meillekin suokoon armossaan Hän, meidän Herramme Jeesus Kristus, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee aina ja ikuisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 19.8.2018.)

Mainokset