Apostolien päivä (3. vsk), Mark. 3:13–19, toinen saarna

Keitä Jeesus kutsui ja miksi?

Johdanto

Ihmiset ovat aina rakastaneet voimallisia johtajia ja karismaattisia persoonia, jotka ovat taitavia puhumaan ja esiintymään. Monissa kristillisissä yhteisöissäkin painotetaan juuri tiettyä voimallisuutta johtajan tärkeänä ominaisuutena. Totta kai onkin tärkeää, että seurakunnan paimen on puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa (vrt. Ap. t. 18:24b). Hänen on hyvä olla selkeä ja ymmärrettävä opetuksessaan ja ulosannissaan, mielellään vielä sellainen, ettei tule nukuttaneeksi kirkkokansaa saarnoillaan. Kuitenkin mikäli päähuomio suunnataan pastorin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja kykyihin, joudutaan helposti sivuraiteelle sen suhteen, mikä paimenvirassa on keskeistä.

Tänään apostolien päivänä kuulemme millaisia miehiä Jeesus valitsi apostoleiksi. Toiseksi tarkastelemme miksi Jeesus kutsui heidät. Kolmanneksi katsomme vielä, mitä tämä kaikki merkitsee meidän kristillisen elämämme kannalta.

Millaisia miehiä Jeesus kutsui apostoleiksi?

Ensiksi siis: Jeesus kutsui apostolit. Pyhä Markus kirjoittaa, että Hän kutsui tykönsä ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen tykönsä. (Mark. 3:13) Tämä tarkoittaa sitä, että nämä miehet eivät tulleet apostoleiksi omasta aloitteestaan. Kukaan heistä ei itse suositellut itseään Jeesukselle. Yksikään heistä ei myöskään pyrkinyt Hänen Kirkkonsa palvelukseen sitä varten, että saisi laittaa käyttöön ne erinomaiset puhe- tai opetustaidot, joita oli huomannut itsellään olevan. Päinvastoin, seurakunnan Herra itse perusti apostolisen sananpalvelijan viran ja kutsui nämä miehet sitä hoitamaan.

Mutta millaisia miehiä Jeesus valitsi apostoleikseen? Olivatko he korkeasti oppineita ja viisaita miehiä, taikka puhetaidostaan tunnettuja ja karismaattisia esiintyjiä? Eivät ollenkaan. Kun Pyhä Henki tässä evankelista Markuksen kynällä ilmoittaa meille kahdentoista apostolin nimet, mainitsee Hän ensimmäisenä Pietarin, kolmantena taas Johanneksen. Muistatko mitä Hän toisessa kohdassa lausuu näistä kahdesta miehestä? Apostolien teoissa sanotaan: Mutta kun he [siis Israelin suuren neuvoston jäsenet] näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät (Ap. t. 4:13). Pietari ja Johannes olivat kalastajia. Samoin olivat myös heidän molempien veljet, Andreas ja Jaakob, jotka Herra myös kutsui apostolien joukkoon. Varmasti nämä neljä olivat kyllä raavaita miehiä ja osaavia omassa työssään, mutta aivan ilmeisesti kuitenkin hyvin tavallisia, köyhiä ja oppimattomia työläisiä. Entä muut apostoleiksi valitut sitten, millaisia he olivat? Kaksi heistä, Matteus ja toinen Jaakob olivat publikaaneja, siis tullimiehiä. He olivat kyllä juutalaisia, Israelin kansan jäseniä, mutta olivat kuitenkin alkaneet palvella vierasta miehitysvaltaa, roomalaisia. Heidän työnään oli kerätä veroja keisarille. Koska he näin olivat työssään jatkuvasti tekemisissä muiden kuin juutalaisten kanssa, olivat he myös kultillisesti epäpuhtaita, eivätkä siis olisi voineet tulla temppeliin. Kaiken päälle publikaanit vielä usein vielä kiskoivat verovarojen ohella enemmän kuin tarpeeksi, ja keräsivät näin sievoisia summia omiinkin taskuihinsa. Tällä tavalla Matteus ja Jaakob olivat epäilemättä rikkaita miehiä, jotka ehkä myös elivät ylellisesti. He olivat kuitenkin koko kansansa vihan kohteena. Heitä inhottiin yhtäältä siksi, että he rikastuivat maanmiestensä kustannuksella, mutta toisaalta myös sen vuoksi, että roomalaisten palvelijoina heidän ajateltiin pettäneen isänmaansa ja tulleen epäpuhtaiksi. Näiden miesten lisäksi Markus mainitsee apostolien listassa myös Tuomaan. Niin kuin varmasti muistat, hän oli mies, joka lausui avoimesti epäuskonsa, sen, että ellei hän saisi silmillään nähdä ristiinnaulittua Kristusta elävänä, ei hän uskoisi evankeliumiin ylösnousemuksesta (Joh. 20:25). Vielä viimeisenä apostolien joukossa mainitaan mies, joka epäuskossaan ja rahanhimossaan meni niin pitkälle, että luovutti Herransa kuolemaan.

Katso nyt miten erinomaisia hengenmiehiä nämä Herran apostolit itsessään olivat! Tällaisen listan äärellä moni ihmettelee: ”Eikö sinulla Jeesus muka olisi ollut ketään muita vaihtoehtoja pyhän Kirkkosi sananpalvelijoiksi? Miksi sinun piti kutsua tällaisia kelvottomia miehiä näin suureen tehtävään?” Mutta Herra Jeesus, joka tietää kaiken ja näkee kaiken, ei valinnut näitä miehiä apostoleikseen sattumalta. Niin kuin kuulimme, Pyhä Henki sanoo nimenomaan, että Hän kutsui tykönsä ne, jotka hän itse tahtoi. Jeesus siis aivan varta vasten tahtoi kutsua juuri nämä nimenomaiset miehet.

Miksi Jeesus kutsui apostolit?

Toiseksi kuulemme, miksi Jeesus kutsui apostolit. Evankeliumi ei nimittäin pääty siihen, millaisia miehiä apostolit itsessään olivat. Pyhä Henki kertoo myös: Niin hän [siis Jeesus] asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan (Mark. 3:14). Oikeastaan tarkkaan ottaen Pyhä Henki sanoo näin: ”Ja teki kaksitoista, että olisivat Hänen kanssaan ja että lähettäisi heidät saarnaamaan.” Tätä asiaa ei voi liikaa painottaa: Jumalan Poika teki nämä miehet, että he olisivat Hänen kanssaan ja että Hän lähettäisi heidät saarnaamaan. Tässä käytetty sana ”teki” on se sama sana, jota Vanhan testamentin vanhin tunnettu käännös Septuaginta käyttää kuvatessaan miten Jumala loi maailman. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kahdessa ensimmäisessä luvussa Septuaginta käyttää pilkulleen samaa kreikan sanamuotoa kuin Markus tässä. Teksti kertoo, että alussa Jumala ”teki” kaiken (LXX Gen. 1:1, 7, 16, 21, 25, 27, 31; 2:2; vrt. 1:26; 2:3, 18). Mutta mitä Pyhä Henki sitten tahtoo sanoa käyttäessään tätä samaa sanaa nyt, kun Hän kertoo apostolien kutsumisesta? Hän tahtoo sanoa, että sama Jumalan Poika, jonka kautta kaikki on luotu ja saanut syntynsä (Joh. 1:3), samalla tavalla nyt ”teki” – toisin sanoen loi – jotakin uutta. Mitä Jeesus siis loi kun Hän ”teki” nuo kaksitoista? Vastaus: Hän loi uuden Israelin. Miten niin? Muistat varmaan, että Vanhassa testamentissa Jumalan omaisuuskansalla oli kaksitoista kantaisää. Jaakobille Jumala antoi uuden nimen Israel (1. Moos. 32:28). Hänen mukaansa myös Jumalan omaisuuskansaa kutsuttiin Israeliksi. Juuri Hänen kahdestatoista pojastaan polveutuivat tämän pyhän kansan heimot. Mutta nyt oli Jumalan Poika tullut ihmiseksi, vapahtamaan tämän omaisuuskansansa heidän synneistään (Matt. 1:21). Hän oli tullut olemaan Jumalan virheetön ja tahraton Karitsa, joka ottaisi pois jopa koko maailman synnin, ja lunastaisi kalliilla verellään kaikki ihmiset heidän turhasta, isiltä peritystä ja syntisestä vaelluksestaan (Joh. 1:29; 1. Piet. 1:18–19). Jumalan Poika oli tullut ihmiseksi täyttääkseen Isänsä lain ja toteuttaakseen Hänen pelastussuunnitelmansa. Pyhällä verellään Hän oli tullut perustamaan uuden liiton (Hebr. 9:11–10:18), avaamaan pakanoillekin pääsyn Jumalan omaisuuskansaan (Ef. 2:11–22), uuden liiton Israeliin, omaan pyhään Kirkkoonsa. Siksi Herra Jeesus nyt ”teki” uuden Israelin ja ”teki” tälle uudelle kansalle kaksitoista kantaisää, Karitsan kaksitoista apostolia, ne miehet, joiden nimet ovat kerran taivaallisen Jerusalemin kaupungin kahdessatoista perustuksessa (Ilm. 21:14).

Mutta on muutakin: Markus kirjoittaa, että Herra ”teki” nämä kaksitoista miestä sitä varten, että Hän lähettäisi heidät saarnaamaan. Miksi? Siksi, että juuri apostolien suulla saarnatun kuultavan sanansa kautta Herra itse tahtoo liittää yhä uusia ihmisiä uuteen, hengelliseen Israeliin, Kirkkoonsa. Juuri apostolien käsien kautta jaetun näkyvän sanansa – pyhien sakramenttiensa – välityksellä Herra tahtoo oksastaa yhä uudet metsäöljypuun oksat – pakanat – pyhään öljypuuhunsa (Room. 11:17). Tällä tavalla, puhtaasti julistetun sanansa ja oikein jaettujen sakramenttien välityksellä Kirkon Herra Kristus tahtoo ”tehdä” ja luoda kaikki ihmiset uusiksi, synnyttää heidät uudesti (vrt. 1. Piet. 1:23; Tiit. 3:5; Jaak. 1:18) elämään yhteydessään.

Mutta jotta nämä kaksitoista miestä saattoivat alkaa toimia näin suuressa tehtävässä, piti heidän elämässään ensin tapahtua jotakin. Mitä? Markus siis kirjoittaa, että Jeesus ”teki kaksitoista, että he olisivat Hänen kanssaan”. Apostolien pääasiallinen tehtävä ei siis ollut koettaa osoittaa Herralleen, miten erinomaisia taitoja heillä oli tai miten voimallisia ja valloittavia saarnaajia he olivat. Apostolien ensisijainen tehtävä oli yksinkertaisesti olla Jeesuksen kanssa. Heidän tuli olla Herransa kanssa, että saisivat ottaa vastaan Häneltä anteeksiantamuksen omiin synteihinsä, Hänen yksipuolisen armohoitonsa omaan mahdottomuuteensa. Näillä miehillä itselläänhän ei ollut mitään hyvää tuotavana Jeesukselle. Heidän apostolinvirkansa lähtökohtana olikin juuri se, että Herra itse oli kutsunut heidät ja tehnyt heidät olemaan kanssaan. Lähtökohtana oli se, että Herra oli uskonut heille pyhän evankeliuminsa. Tällainen Jeesuksen kanssa oleminen muuttikin heidän elämänsä kokonaan. Luukas kirjoittaa, niin kuin edellä kuulimmekin: Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. (Ap. t. 4:13) Voimme kysyä, tarkoittaako tämä paitsi sitä, että apostolit tunnistettiin Jeesuksen kanssa aikaa viettäneiksi miehiksi, myös sitä, että Jeesuksen kanssa oleminen näkyi heistä myös ulospäin.

Tällä tavalla Herra siis kutsui apostoleikseen miehiä, joilla ei ollut omaa viisautta tai puhetaitoa. Hän aivan tahtoi kutsua palvelukseensa juuri tällaiset yksinkertaiset miehet, etteivät he tässä suuressa tehtävässään ylpistyisi ja alkaisi etsiä kunniaa työnsä tuloksista omista kyvyistään. Herra halusi, että Hänen evankeliumiaan saarnattaisiin koko maailmassa, mutta ei inhimillisellä puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi (1. Kor. 1:17b). Hän halusi, että Hänen sanassaan oleva voima saisi tehdä työnsä ihmisten elämässä – tai paremminkin, että Hänen sanansa saisi antaa ikuisen elämän niille, jotka synnissään olivat joutuneet eroon todellisesta elämästä. Herra halusi käyvän ilmeiseksi, ettei näitä suuria asioita tehty ihmisten voimalla, vaan että Hänen ristinsä voima oli suuri. Herra kutsui apostoleikseen ja pyhän Kirkkonsa perustukseen kirjoitettavaksi juuri tällaisia syntisiä miehiä myös siksi, että huomattaisiin: Jeesus kutsuu luokseen syntisiä, että saisi antaa heidän syntinsä anteeksi. Juuri näitä armahtamiaan syntisiä Hän tahtoo käyttää. Juuri heille Hän tahtoo uskoa sovituksen sanan, että he olisivat Hänen puolestaan lähettiläinä maailmassa, ja että Jumala heidän kauttaan kehottaisi ja pyytäisi, että ihmiset antaisivat sovittaa itsensä Jumalan kanssa (2. Kor. 5:19–20).

Apostolinen virka – jotta saisimme uskon!

Entä mitä tämä kaikki merkitsee meidän kristillisen elämämme kannalta? Paljonkin! Nimittäin vaikka nuo kaksitoista apostolia ovat jo aikoja sitten päättäneet ajallisen vaelluksensa, ei Kristuksen asettama apostolisen sananpalvelijan virka ole lakannut olemasta voimassa. Hänen yksi, pyhä Kirkkonsa on edelleen maailmassa, eikä itse asiassa koskaan häviä. Kristuksen Kirkko on pysyvä maan päällä niin kauan kuin tämä maailma pysyy, ja enemmänkin: Kirkko on pysyvä ikuisesti, kuuluvathan jo perille päässeet pyhätkin Kristuksen riemuitsevaan seurakuntaan. (Vrt. Augsburgin tunnustus VII 1.) Ja vaikka Pietari, Johannes tai Jaakob eivät enää ole täällä ajassa meidän kanssamme, jatkuu Herran asettama apostolinen sanan ja sakramentin virka kuitenkin edelleen Hänen Kirkossaan. Edelleenkin Kristus juuri seurakuntansa kautta kutsuu tähän virkaan niitä miehiä, jotka itse tahtoo.

Millaisia miehiä Jeesus sitten kutsuu seurakuntansa paimenvirkaan? Tänäänkin Hän kutsuu siihen aivan tavallisia, syntisiä miehiä. Hän kutsuu miehiä, joista yksikään ei ole täysin oppinut Jumalan sanan asiassa, saati kristillisessä elämässään edistynyt täydelliseen pyhyyteen. Älä sinäkään siksi loukkaannu pastoriisi, jos hän ei aina osaa heti vastata kaikkiin kysymyksiisi. Pastorisi tehtävänä on julkisesti saarnata ja opettaa Jumalan sanaa puhtaasti – siis sanan mukaan – seurakunnan elämäksi. Hänen tehtävänsä on Kristuksen valtuuttamana ja Hänen sanallaan antaa anteeksi syntejä, sekä tarvittaessa myös pidättää niitä (Joh. 20:22–23). Totta kai hän virkaansa kuuluu myös se, että hän voi auttaa ja johdattaa sinua hengellisissä kysymyksissäsi. Mikään täydellinen teologinen sanakirja tai tietopankki hänkään tuskin kuitenkaan on. Teologisesta koulutuksestaan huolimatta hän on – ja hänen tulee olla! – Jumalan sanan oppilas, niin kuin kaikki muutkin kristityt. Älä myöskään loukkaannu pastoriisi siksi, että hänkin on syntinen mies. Rukoile pikemminkin säännöllisesti pastorisi puolesta, ja muista, että Jeesus tahtoo tehdä hänetkin uudeksi. Herra tahtoo tehdä hänetkin joka päivä olemaan ja viipymään kanssaan, että saisi lahjoittaa hänellekin täyden syntien anteeksiannon ja hoidon Hänen armollisessa läsnäolossaan. Jeesus tahtoo tänäänkin uskoa sanansa palvelijoille sovituksen sanan, sanoman itsestään, Jeesuksesta Kristuksesta ristiinnaulittuna (1. Kor. 1:23; 2:2). Miksi Hän tahtoo tehdä näin? Sinun vuoksesi! Herra tahtoo tehdä näin, että sinä ja koko Hänen seurakuntansa saisi vanhurskauttavan uskon, kun Hän itse lahjoittaa Pyhän Henkensä sanansa ja sakramenttien kautta (Augsburgin tunnustus V 1–2). Nämä lahjat ovat täällä tänäänkin tarjolla juuri sinulle ja meille kaikille. Älä siksi keskity pastorisi ulkoisiin ominaisuuksiin tai niiden puutteisiin. Katso vain Kristukseen, joka tämän asettamansa viran välityksellä tahtoo tuoda nämä valtavat ja iankaikkiset lahjansa sinullekin. Tänäänkään Jumalan pelastava voima ei ole ihmisten viisaudessa, kaunopuheisuudessa tai esitystaidossa, vaan itsessään Kristuksessa, joka tulee armonvälineissään syntisten ihmisten luo. Kristus, itse Jumalan voima ja Jumala viisaus (1. Kor. 1:24b) tahtoo tänään tulla sinun luoksesi ja koko pyhän seurakuntansa luokse, jotta me saisimme yhdessä olla Jeesuksen kanssa. Ja kun me saamme olla ja viipyä Jeesuksen, meidän armollisen Vapahtajamme läsnäolossa, varustaa Hän meitä myös yhdessä olemaan evankeliumin välikappaleena lähimmästemme keskellä, minne ikinä Hän meidät, pyhän seurakuntansa lähettää. Tämän kaiken suokoon meille taivaallisen Isän ensimmäinen Apostoli ja armollinen Vapahtajamme Jeesus Kristus, joka Isän ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä Jumaluudessa aina ja ikuisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 1.7.2018.)