5. sunnuntai helluntaista (3. vsk), Room. 14:13–19

Jumalan lahjat ja niiden oikea käyttö

Tämän päivän epistola puhuu meille tiettyjen ruokien tai juomien pitämisestä epäpyhinä. Taustalla on ajatus, että jotkut ajalliset asiat ovat jotakin alempaa kuin toiset. Pyhä Henki ei kuitenkaan tässä puhu sellaisista perkeleen tai valheenpuhujien opeista, jotka väheksyvät Jumalan luomistyötä ja joita monet epäuskoiset sitten seuraaavat (vrt. 1. Tim. 4:1–5). Pikemminkin Herra puhuu tässä siitä, että Kristukseen uskovien Jumalan lastenkin keskuudessa on niitä, joiden omatunto ei salli heidän syödä tiettyjä ruokia tai juoda tiettyjä juomia. Heidän käsityksensä näistä luomisen lahjoista ei siis johdu siitä, että he epäuskossaan seuraisivat perkeleen ja tämän maailman ääntä, vaan pikemminkin heidän uskonsa heikkoudesta.

Miten tähän asiaan pitäisi suhtautua? Huomaa ensiksi, että apostoli painottaa Jumalan luomistyön suurta hyvyyttä. Hän kirjoittaa: Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään (Room. 14:14). Miksi Paavali sanoo olevansa näin varma tästä asiasta? Siksi, että itsensä Herran Jeesuksen opetus, siis Jumalan sana sanoo niin. Kuulitko, miten voimakkaasti apostoli lausuu? Kerrassaan mikään siitä, mitä Jumala on tehnyt ja lahjoittanut, ei ole sellaisenaan epäpyhää tai hylättävää. Hän korostaa Jumalalta saatujen ruokien hyvyyttä vielä uudestaankin, kun hän kirjoittaa seurakunnalle: Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi (Room. 14:16). On siis selvää, että niin kasvikset kuin lihakin, niin vesi tai maito kuin olut tai viinikin, niin kosher-menetelmällä valmistetut ruoat kuin kaikki muutkin – ne kaikki ovat Jumalan luomisen lahjaa. Sellaisina ne kaikki ovat myös sangen hyviä, eivätkä itsessään lainkaan hylättäviä.

Lisäksi Kristus on vielä vapauttanut meidät kristityt vapauteen kaikesta lain orjuudesta. Siksi emme saa antaa uudestaan sitoa itseämme orjuuden ikeeseen ja kuvitella, että tiettyjen ruokaa tai juomaa koskevien säädösten noudattamisen perusteella voisimme virittää itsemme Jumalalle kelpaaviksi. (Gal. 5:1) Tällainen halu tulla vanhurskaaksi lain kautta tarkoittaisi itse asiassa lankeamista pois armosta, joutumista pois Kristuksesta, joka on ainoa Vapahtajamme ja Tiemme Isän taloon (Gal. 5:4; Joh. 14:6). Rakkaat ystävät, kelpaaminen Jumalan valtakuntaan on lahjaa, jonka Jumala meille antaa yksin armosta, uskosta ja Kristuksen tähden, ei syömisen ja juomisen saati muiden tekojemme perusteella (vrt. Ef. 2:5, 8–9). Näinhän apostoli kirjoittaakin: sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. (Room. 14:17) Mikään sinun ulkoinaisen elämäsi asia ei voi tehdä sinusta vapaata ja hurskasta, sillä sinun hurskautesi ja vapautesi ei ole lihallista eikä ulkonaista. Siksi sinun hengellistä elämääsi ei auta lainkaan se, että valitset ruokasi tai juomasi tiettyjä tiukkoja säädöksiä noudattaen. Toisaalta hengellistä elämääsi ei myöskään haittaa olleenkaan se, jos syöt tai juot sellaista, minkä jotkut hengellisinä itseään pitävät ihmiset katsovat olevan epäpyhää. Tällaista on sinun vapautesi Kristuksessa. Niin kuin muunkin ulkoiseen elämääsi liittyvien asioiden kohdalla, myös ruokasi ja juomasi suhteen sinä olet riippumaton ja vapaa kaikesta, etkä kenenkään alamainen. (Vrt. Luther, Martti: Kristityn vapaudesta, 1, 3–4; WA 7, 21.)

Kun nyt puhutaan kristityn vapaudesta, on samalla hyvä muistuttaa myös siitä, mitä muuta apostoli kirjoittaa tästä asiasta: Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. (Gal. 5:13) Sinulla on siis Kristuksessa vapaus syödä ja juoda mitä haluat, sekä vielä kiittää Jumalaasi tästä kaikesta. Kristillinen vapautesi ei kuitenkaan anna sinulle lupaa antautua mässäilyihin tai juominkeihin niin, että lihallisessa nautinnonhimossasi asetat vatsan jumalaksesi ja – niin kuin usein tästä seuraa – myöskin julkisen häpeän kunniaksesi. Sinun Herranasi on Kristus! Vaikka siis teetkin aivan oikein iloitessasi ja kiittäessäsi Jumalaasi kaikista Hänen lahjoistaan, älä kuitenkaan suuntaa mieltäsi maallisiin. (Vrt. Fil. 3:19.) Klassisena käytännön esimerkkinä tästä on Jumalan sanan opetus alkoholin käytöstä: Yhtäältä on selvää, että vaikkapa viini tai muutkin alkoholijuomat ovat Jumalan luomistyötä ja lahjaa. Sellaisina ne ovat hyviä ja kristityllekin sallittuja. Toisaalta samalla on aivan selvää myös se, että sanassaan Jumala kieltää yksiselitteisesti alkoholin liikakäytön sekä siitä juopumisen (Ef. 5:18). Hän sanoo, että muiden muassa juuri juomingit ja mässäykset ovat lihan tekoja, ja että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa (Gal. 5:19, 21). Huomaa tarkoin, miten vakavasta asiasta on kyse! Samalla on kuitenkin myös niin, Jumalan hyvien lahjojen väärinkäyttö ei kuitenkaan estä niiden oikeaa käyttöä. Pikemminkin tällainen väärä käyttö osoittaa juuri sen, että oikeaakin käyttöä voi olla olemassa. Siksi sinäkin saat vapaasti ja hyvällä omallatunnolla nauttia niistä luomisen lahjoista, jotka Herra on uskonut sinun käyttöösi. Käytä niitä kuitenkin Hänen tarkoituksensa mukaan.

Mutta huomaa toiseksi, että apostoli sanoo vielä muutakin. Itse asiassa koko epistolatekstimme pääasia on juuri tässä: Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut (Room. 14:15). Mitä tämä oikein merkitsee? Vastaan: Sinulla on kyllä kristillinen vapaus nauttia kaikkia Jumalan hyviä lahjoja, mutta et saa käyttää tätä vapauttasi myöskään sillä tavalla, että lähimmäisesi loukkaantuu siitä. Tämäkin olisi kristillisen vapauden väärinkäyttöä. Vaikka kaikki luotu sinänsä onkin hyvää, voi kuitenkin olla, että joku veljistäsi ja sisaristasi ei vielä ole sisäistänyt tätä asiaa. Hänellä saattaa tosin olla aivan oikea ja vilpitön halu seurata pyhän Raamatun opetusta. Silti hän on juuri tässä asiassa vielä matkalla, vasta sisäistämässä sitä, mitä sana siitä sanoo – niin kuin tietysti me kaikki omalta osaltamme olemme vasta matkalla, pyhän Raamatun oppilaita.

Klassisena käytännön esimerkkinä tästä voidaan kuvitella vaikkapa tällainen tilanne: Joku ystävistäsi on aiemmin uskosta osattomana ollessaan viettänyt vuosien ajan hulvatonta elämää käyttäen runsaasti alkoholia. Nyt uskoon tultuaan hän on oppinut ja ymmärtänyt, että viinistä juopuminen on syntiä, sillä – niin kuin hän itsekin hyvin tietää – siitä tulee irstas meno (Ef. 5:18). Siksi hän, jonka elämän Kristus on nyt kääntänyt 180 astetta toiseen suuntaan, tahtoo myös tässä asiassa toimia toisin kuin ennen. Hän tahtoo elää ilman pisaraakaan tuota ainetta, joka aiemmin johti hänen elämänsä niin moniin lankeemuksiin ja haavoihin. Salli se hänelle, onhan hänelläkin kristillinen vapaus olla nauttimatta alkoholia! Ja jos sitten lähdet tämän uskoon tulleen ystäväsi kanssaan vaikkapa illalliselle, on sinun pohdittava tarkoin, mitä tilaat juodaksesi aterian kanssa. Kristillinen vapautesi sanoo, että voisit nauttia vähän viiniäkin (vrt. 1. Tim. 5:23). Mutta jos ystäväsi on vaikea tässä uskonelämänsä vaiheessa uskoa tätä vapautta omalle kohdalleen, et missään tapauksessa saa tehdä niin. Nimittäin se, minkä ihminen uskoo olevan oikein, on tärkeää, vaikka hän olisikin väärässä. Mikäli kristitty näet toimii toisella tavalla kuin minkä hän todella uskoo olevan oikein, on hänen toimintansa vastoin hänen omaatuntoaan. Hän ei voi silloin tehdä sitä uskossa ja Jumalaa kiittäen, vaikka käsillä olevat lahjat itsessään ovatkin Jumalalta saatuja ja kiitoksen arvoisia. Sen vuoksi tällainen omaatuntoa vastaan toimiminen koituu hänelle synniksi, vaikka itse asia – vaikkapa nyt juuri viinilasin nauttiminen – ei sinänsä syntiä olisikaan (vrt. Room. 14:14, 20b). Näin on siksi, että – niin kuin apostoli kirjoittaa: mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. (Room. 14:23) Synnillä taas on tuhoisat seuraukset. Apostoli kirjoittaakin, niin kuin kuulimme: Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut. (Room. 14:15b) Jos sinä et siis ole varma lähimmäisesi ajatuksista kristillisen vapauden asiassa, pyydä tarjoilijaa tuomaan mieluummin pöytään hyvää lahtelaista jäävettä. Tämä olkoon nyt yhtenä esimerkkinä tästä asiasta. Muista siis tarkoin: Sinä et kristillisen vapauden asiassa saa toimia ainoastaan ahtaan järjellisesti ja pitää jääräpäisesti kiinni siitä, että ”kristittynä minulla on oikeus ja vapaus toimia näin.” Kristilliseen vapauteesi sisältyy aina myös kristillinen rakkaus, joka asettaa uskossaan heikomman veljesi ja sisaresi omien oikeuksiesi edelle. Hänen pelastumisensa on sinun vapauttasi tärkeämpää.

Luther tiivistää tämän asian ytimekkäästi. Ensin hän on juuri kirjoittanut näin: ”Kristitty on riippumaton ja vapaa kaikesta eikä kenenkään alamainen.” Mutta heti perään hän jatkaa: ”Kristitty on velvollinen palvelemaan kaikessa ja on jokaisen alamainen. Nämä kaksi väitettä Paavali selvästi esittää 1 Kor. 9: ’Vaikka olen riippumaton kaikesta, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi’; samoin Room. 13: ’Älkää olko kellekään mitään velkaa, mutta kuin että toisianne rakastatte.’ Mutta rakkaus palvelee kohdettaan ja on sen alamainen. Niin sanotaan Kristuksestakin Galatalaiskirjeen 4. Luvussa: ’Jumala lähetti Poikansa, vaimosta syntynen, lain alaiseksi syntyneen.'” (Kristityn vapaudesta 1; WA 7, 21.)

Rakkaat ystävät! Iloitkaamme ja kiittäkäämme Jumalaa Hänen hyvistä lahjoistaan. Käyttäkäämme Hänen lahjojaan – ei väärin ja lihallisia himojamme seuraten, vaan siihen hyvään tarkoitukseen, mihin Hän on ne meille tarkoittanut. Palvelkaamme samalla myös veljiämme ja sisariamme Kristuksessa pitäen huolta siitä, että voimme kaikessa auttaa heitä vahvistumaan uskossaan Kristukseen. Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. (Room. 14:18–19) Aamen.

(Lyhennelmä saarnasta Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 24.6.2018.)

Mainokset