Pyhän Kolminaisuuden päivä (3. vsk), Matt. 28:16–20

Opetuslapseuttaminen!

Johdanto

Nämä Matteuksen evankeliumin viimeiset jakeet lienevät yksi tunnetuimmista raamatunkohdista. Moni teistäkin osannee nämä sanat ulkomuistista. Hyvä jos niin on, sillä – niin kuin aivan kohta kuulemme – kyse on erittäin merkittävästä tekstistä.

Tämän evankeliumin äärellä me keskitymme nyt kolmeen asiaan: Ensiksi lausumme sanasen näiden jumalallisten sanojen painoarvosta ja siitä, mitä Herra Jeesus itse haluaa tässä apostoleilleen painottaa. Toiseksi kysymme miten ihmiset tehdään Jeesuksen opetuslapsiksi. Kolmanneksi katsomme kuka tekee heidät Hänen opetuslapsikseen.

Jeesuksen testamentti

Ensiksi siis puhumme näiden Herramme sanojen painoarvosta. Eräänä aamuna luimme tämän raamatunkohdan lasten kanssa. Ehdotin heille seuraavaa ajatusharjoitusta: Jos isä on lähdössä Lidliin ostamaan vaikkapa tomaattimurskaa ruoanlaittoa varten, mitä hän sanoo lapsille lähtiessään? Eikö hän sano vaikkapa ”Moi, nähdään ihan kohta!” tai jotakin muuta sellaista? Todennäköisesti hän ei tuollaisessa tilanteessa kuitenkaan sano mitään valtavan tähdellistä. Mutta jos isä lähteekin pitkälle työmatkalle – tässä kohtaa Asterixia lukenut Aito-poika ehdotti heti: ”Galliaan!” No niin, jos isä siis lähtee pitkälle työmatkalle Galliaan, on hänellä lähtiessään todennäköisesti jotakin paljon painavampaa sanottavaa lapsille, kuin silloin, kun hän lähtee Lidliin. Ehkä isä siinä matkalaukkujensa äärellä sanoo: ”Rakkaat lapset, muistakaa kunnioittaa ja totella äitiä. Elää rauhassa keskenänne. Jos teille tulee riita, asettukaa toistenne asemaan, ja koettakaa sitten sopia ongelmanne yhdessä. Pyytäkää anteeksi toisiltanne ja antakaa myös. Tehkää kiltisti ne kotityöt, joita äiti teille antaa.” Ehkä isä tuollaisessa tilanteessa sanoo jotakin tämän kaltaista.

Evankeliumista me kuulimme tilanteesta, jossa Herra Jeesus on lähdössä pois. Hän ei ole lähdössä matkalle Galliaan, vaan pois tästä maailmasta, Isänsä luo taivaaseen. Voimmekin olettaa, että tällaisella lähdön hetkellä ja tällaisessa pelastushistorian merkittävässä tilanteessa Vapahtajalla on jotakin aivan erityisen tärkeää sanottavaa omilleen, jotakin, mille Hän asettaa suuren painoarvon. Juuri sellaisesta näissä Hänen sanoissaan onkin kyse. Mitä Jeesus siis sanoo ennen taivaaseen astumistaan? Hän antaa apostoleilleen lähetyskäskyn; Hän käskee heitä tekemään kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen.

Katso nyt, mikä Jumalan armo ja ihmisrakkaus näihin sanoihin on kätkettynä! Kukaan meistä ihmisistä ei luonnostaan ole Jeesuksen opetuslapsi. Kukaan meistä ei siis luonnostaan myöskään voi pelastua, eihän kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Jeesuksen kautta (Joh. 14:6b), siis Hänen opetuslapsenaan. Mutta juuri siksi Jeesukselle onkin hyvin tärkeää, että ihmiset tulisivat Hänen opetuslapsikseen. Hän tahtoo että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden, siis sen totuuden, joka Hän itse on (1. Tim. 2:4; Joh. 14:6a). Sen vuoksi Hän nyt aivan käskee apostoleitaan tekemään ihmisiä Hänen opetuslapsikseen – eikä ainoastaan joitakin ihmisiä, vaan aivan kaikki kansat!

Tämä on meidän Herramme ja Vapahtajamme armollinen pelastustahto. Tämä on ikään kuin Hänen viimeinen tahtonsa ennen taivaaseen astumista, aivan kuin Hänen testamenttinsa omilleen. Niin paljon Hän luomaansa maailmaa ja sen ihmisiä rakastaa.

Miten ihmiset tehdään Jeesuksen opetuslapsiksi?

Mutta tästä seuraa kysymys, jonka me nyt toiseksi esitämme: miten ihmiset tehdään Jeesuksen opetuslapsiksi? Tai niin kuin Herramme käyttämä teonsana oikeastaan voitaisiin kääntää: miten ihmiset ”opetuslapseutetaan”?

Viime vuosina ”opetuslapseuttaminen” on tainnut olla jonkinlainen muotisana monissa kristillisissä yhteisöissä. On keksitty ja brändätty jos minkälaisia eri metodeja ja kursseja ihmisten opetuslapseuttamiseksi. Joskus tällaisen opetuslapseuttamistyön kohteeksi on kutsuttu kaikenlaisia ihmisiä aivan riippumatta siitä, ovatko he jo kristittyjä taikka vielä uskosta osattomia pakanoita.

Ajatus opetuslapseuttamisesta on tietenkin sinänsä hyvä ja oikea, edellyttäen, että se ymmärretään oikein. On myös sangen hyvää ja tarpeellista, että seurakunnissa mietitään tarkoin, miten Jeesuksen lähetyskäskyn noudattaminen missäkin tilanteessa parhaiten toteutuisi. Meillä Lähetyshiippakunnassakin toimii erityinen lähetysneuvosto, joka pohtii yhdessä konkreettisia strategioita evankeliumin levittämiseksi maailmalla. Mutta tämän viime aikojen opetuslapseuttamisbuumin äärellä tulee kuitenkin mieleen kysyä seuraavaa: Voimmeko me ihmiset päättää, miten kaikki kansat tehdään Jeesuksen opetuslapsiksi? Toisin sanoen: Voimmeko me päättää, millä tavalla ihmiset saavat Jeesuksen valmistamat pelastuksen lahjat itselleen? Vastaus on selvä: Emme voi! Juuri siksi, että kyse on ihmisten tekemisestä nimenomaan Jeesuksen opetuslapsiksi, on selvää, että Jeesuksen itsensä täytyy antaa määritellä, miten tämä tapahtuu. Koska kyse on Jeesuksen ristillään valmistamasta pelastuksesta, on Hänen myös annettava määritellä, miten Hän tahtoo tämän pelastuksensa lahjat ihmisille tuoda.

No miten se sitten tapahtuu? Jeesus antaa vastauksen tässä evankeliumissa. Ihmiset tehdään Hänen opetuslapsikseen kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän – siis apostolien – pitää. (Matt. 28:19b–20a)

Tässä kohtaa on tärkeää panna merkille, miten nämä Herran sanat tarkkaan ottaen kuuluvat. Jotkut uudemmat raamatunkäännökset nimittäin tulkitsevat Hänen sanansa näin: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (KR92) Oikeastaan Jeesus ei sano aivan näin. Pikemminkin Hänen pyhät sanansa kuuluvat – tosin hieman kömpelöllä suomen kielellä, mutta tarkemmin: Mennen siis opetuslapseuttakaa kaikki kansat kastaen heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teille. Meidän vanhempi raamatunkäännöksemme (KR33/38) on tässä kohtaa uudempaa uskollisempi Herran sanoille.

Ehkä joku nyt pohtii, mitä ihmeen pilkunviilausta tämä mahtaa olla. Mutta kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta, vaan aivan todella tärkeästä asiasta. Tässä kohtaa uudemmat raamatunkäännökset ovat nimittäin selvästi vaikuttaneet monien ymmärrykseen ja opetukseenkin siitä, miten evankeliumin työtä pitäisi tehdä. Kun uusi käännös siis sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä…”, ovat monet alkaneet opettaa, että Jeesuksen opetuslapseksi tekemisessä pääpaino on sanoissa menkää ja tehkää. Tämän ajatuksen mukaan keskeisintä on siis opetuslasten meneminen ja tekeminen. Vasta tämän jälkeen olisi sitten tarpeen kysyä, mitä heidän pitäisi tehdä, toisin sanoen miten kansat tehtäisiin Herran opetuslapsiksi. Sitten joku ehkä matkan varrella tulee muistaneeksi, että ”Ai niin, Jeesuksen sanojakin pitäisi opettaa ihmisille. Niin, ja kai jossakin vaiheessa kastaakin voisi.”

Rakkaat ystävät, Jeesus ei sano apostoleilleen tällaista! Toki totta on se, että Hän kyllä käskee opetuslapsiaan ”menemään”. Kaikkien kansojen tekeminen Jeesuksen opetuslapsiksi edellyttää tietenkin sitä, että Hänen apostoliset sananpalvelijansa menevät, ja heidän työnsä myötä koko kirkko menee kaikkeen maailmaan (vrt. Mark. 16:15). On totta, että Kristuksen Kirkko ei koskaan voi eikä saa jäädä vain paikalleen, pitämään ”omaa hauskaa” omassa pienessä ystäväjoukossa. Kristus itse on Jumalan ensimmäinen Apostoli ja Lähettiläs, jonka Isä on lähettänyt maailmaan. Hänen omanaan Kirkon olemukseen kuuluu luovuttamattomalla tavalla se, että se Herransa lähettämänä menee kaikkeen maailmaan. Mutta tämä meneminen ja tekeminen, taikka kristittyjen muu aktiivisuus ei kuitenkaan ole lähetyskäskyn pääasia. Keskeisintä tässä on pikemminkin se, mitä tämän menemisen myötä voi tapahtua. Jeesuksen sanat tarkoittavatkin, että mentyään ulos maailmaan apostolit myös opetuslapseuttavat ne ihmiset ja kansat, joiden luokse he ovat tulleet.

Herra Jeesus siis myös sanoo selvästi, miten tämä opetuslapseuttaminen tapahtuu. Niin kuin kuulimme, opetuslapseksi tekemiseen kuuluu kaksi asiaa: Se tapahtuu kastamalla ihmiset – siis vielä kastamattomat – Kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Se tapahtuu opettamalla heitä noudattamaan Jeesuksen sanaa, siis Raamatun sanaa. Näitä kahta armonvälinettä, Kristuksen asettamaa kasteen sakramenttia ja Hänen saarnattua, suullista sanaansa käyttäen ihmiset tehdään Jeesuksen opetuslapsiksi, ja siis myös Jumalan lapsiksi, pelastuneiksi.

Kumpaakaan näistä armonvälineistä ei saa jättää huomiotta. Meidän maassamme on kylläkin viime vuosikymmeninä käynyt usein niin, että vanhemmat tosin tuovat vastasyntyneet lapsensa kasteelle, mutta nämä kastetut lapset eivät koskaan saa kuulla Jumalan sanan opetusta siitä, mitä he ovat kasteessa saaneet lahjaksi. Ehkä vanhemmat eivät ole kantaneet sitä vastuuta, joka heillä olisi lastensa kristillisestä kasvatuksesta. Tai ehkä – voi kauheaa! – seurakunnan paimenet eivät ole kantaneet sitä vastuuta, joka heillä olisi kirkkoruumiin kaikkien jäsenten – siis myös näiden lasten – kristillisestä kasvatuksesta ja hengellisestä elämästä. Oli miten oli, tästä seuraa se karmea lopputulos, jota kunnioitettu edeltäjäni, pastori Sakari Korpinen on osuvasti kutsunut kastamiseksi hangelle kuolemaan. Pyhä kaste on kyllä kallis ja ihmeellinen, vaikuttava Jumalan lahja, mutta juuri siksi siihen liittyy myös aina opettaminen. Ilman Jumalan sanan kuulemista ja opettamista kristitty ei saa vahvistusta sille uskolle, jonka hän kasteessa sai lahjaksi. Siksi ilman Jumalan sanan kuulemista ja opettamista hän ei voi kauaa pysyä kristittynä, vaan kuolee lopulta hengellisesti.

Toisaalta usein on kyllä käynyt myös niin, että esimerkiksi lähetystyössä Jumalan sanan opettamista painotetaan paljonkin, mutta pyhä kaste jätetään syrjään. Totta kai Jumala juuri sanansa kautta antaa Pyhän Henkensä tulla vaikuttamaan kuulijoiden elämässä. Usko tulee juuri kuulemisesta – tai niin kuin apostolin sanat tarkemmin kuuluvat ”sanomasta” tai ”saarnasta”. Saarnalla ei tarkoiteta tässä mitä tahansa inhimillistä jutustelua, vaan sitä sanomaa, joka on Kristuksen sanan kautta. (Room. 10:17) Mutta me ihmiset emme ole pelkkää korvaa tai varsinkaan järkeä, joka käsittelee kuultua sanaa. Meissä on henki, sielu ja ruumis (1. Tess. 5:23). Siksi Herramme Jeesus on armossaan antanut meille paitsi kuultavan sanansa myös veteen liittyneen sanansa pelastuksen välineeksi. Hän sanoo: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu (Mark. 16:16a). Tämä on suuri ja ihmeellinen lahja ja lupaus. Sillä vaikka olisikin kuullut Jumalan sanaa ja saanut siinä uskon Jeesukseen, mutta jos sinulla ei olisi kastetta, alkaisit helposti syntiesi ja hätäsi keskellä katsoa oman uskosi riittävyyteen ja miettiä, mahdatko uskoa tarpeeksi kuulemaasi Jumalan sanaa. Mutta kun sinut on kastettu näkyvällä ja konkreettisella tavalla, sinä, näkyvä ja konkreettinen ihminen saat myös olla varma, että olet saanut tulla osalliseksi pelastuksen lahjasta. Tästä asiasta Iso katekismus opettaa ihanalla tavalla, seuraavasti:

[U]skolla tulee olla jokin kohde, eli jotakin, mistä se voi pitää kiinni ja minkä varassa se voi luottavaisesti seistä. Näin usko siis kiinnittää koko huomion veteen. Se uskoo, että vesi on kaste, täynnä pelkkää pelastusta ja elämää, ei kuitenkaan sinänsä, […] vaan sen vuoksi, että vesi on yhdistynyt Jumalan sanaan ja asetukseen ja että Jumalan nimi on liittynyt veteen. Kun uskon tämän, en silloin usko mihinkään muuhun kuin Jumalaan, joka on antanut ja istuttanut veteen sanansa ja joka tarjoaa meille tämän ulkonaisen aineen, jotta me siihen tarttumalla voisimme tarttua tuohon aarteeseen. (Iso katekismus IV 29.)

Koko Raamatun perusteella, mutta myös nyt käsillä olevien Jeesuksen sanojen perusteella on selvää, että Hänen opetuslapsekseen tekemiseen liittyy sekä kaste että Herran sanan opettaminen. Yhdessä Ison katekismuksen kanssa me tunnustammekin, että ”joka hylkää kasteen, hylkää samalla Jumalan sanan ja uskon sekä Kristuksen, joka opastaa meidät sanaan ja sitoo meidät kasteeseen.” (Iso katekismus IV 30.)

Kuka tekee Jeesuksen opetuslapsiksi?

Kolmanneksi meidän täytyy vielä kysyä kuka sitten tekee kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Vastaukseen kuuluu kaksi osaa. Ensimmäinen osa kuuluu näin: apostolit opetuslapseuttavat ihmiset kaikista kansoista. Tässä yhteydessä on ensin huomattava, keille Jeesus tämän lähetyskäskyn antaa. Kuulemamme evankeliumitekstin alussa, ikään kuin lähetyskäskyn johdantona Matteus kirjoittaa: Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. (Matt. 28:16) Pyhä Henki siis ilmoittaa selvästi, että Jeesus antoi lähetyskäskyn nimenomaan ”niille yhdelletoista”, siis noille miehille, jotka Hän oli kutsunut toimittamaan apostolista virkaa Kirkossaan.

Ehkä tämä kuulostaa aika suurelta tehtävältä ihmisen hoidettavaksi, ja niin se onkin! On ihmeellistä, että Herra uskoo pelastuksensa lahjojen jakamisen tavallisille ihmisille, vieläpä sellaisille, jotka eivät alun perin olleet mitään jalosukuisia saati korkeasti oppineita miehiä. Apostolit olivat alun perin köyhiä ja oppimattomia kalastajia, vieraalle vallanpitäjälle tullimaksuja keränneitä publikaaneja, itsessään syntisiä miehiä jokainen. Mutta juuri heidät oli Herra Jeesus itse kutsunut ja asettanut olemaan kanssansa, että saisi lahjoittaa heille armonsa ja anteeksiantonsa sekä kaikki lahjansa, ja että Hän sitten myös opettaisi heitä. Kolmen vuoden ajan he olivatkin nyt suorittaneet opintoja itsensä Herran Jeesuksen teologisessa tiedekunnassa. Jeesus oli kutsunut nämä miehet myös siksi, että he saarnaisivat Hänen evankeliumiaan siellä, minne Hän heidät lähettäisi. (Vrt. Mark. 3:14.) Ja nyt, täytettyään työnsä koko maailman syntien sovittajana ja noustuaan ylös kuolleista, Jeesus antaa näille samoille miehille tehtäväksi saarnata Hänen sanaansa – ei enää ainoastaan Jerusalemissa, Juudeassa tai Samariassa, vaan aina maan ääriin saakka (vrt. Ap. t. 1:8). Aina maan ääriin saakka Hän käskee heidän viemään evankeliuminsa saarnattuna, opetettuna, sekä kasteen ja sitten myös ehtoollisen välityksellä. Hän asettaa julkisen sananpalvelijan viran, jonka tehtävänä on jakaa Hänen pelastuksensa välineitä, sanaa ja sakramentteja Hänen Kirkossaan, kaikkialla maailmassa.

Mutta kun vastataan kysymykseen kuka tekee kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi, kuuluu tähän vastaukseen myös toinen osa. Kun Kirkon Herran eli Jeesuksen kutsuma, asettama ja työhön lähettämä apostolinen saarnavirka jakaa Hänen sanaansa ja pyhää kastetta, jotka Hän on itse asettanut opetuslapseuttamisen välineiksi, niin näissä välineissä toimii Herra Jeesus itse. Jeesus itse on sanassaan läsnä ja puhuu siinä. Sanansa kautta Hän itse myös lahjoittaa Pyhän Hengen, joka vaikuttaa evankeliumia kuulevissa uskon missä ja milloin Hän hyväksi näkee (Augsburgin tunnustus V 1–2). Jeesus on itse läsnä myös kasteessa, sillä kasteessa on kyse nimenomaan Hänen pyhästä sanastaan, jossa Hän on läsnä. Kasteessa ihminen tosin pestään puhtaalla vedellä, mutta ei pelkällä vettä, vaan Jumalan käskyyn sisältyvällä ja Jumalan sanaan yhdistetyllä vedellä. Mihin Jumalan sanaan tämä vesi siis on yhdistynyt? Juuri tähän, jonka kuulimme: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt. 28:19). (Vähä katekismus IV 1–4.) Koska Herra nyt itse on sanassaan ja kasteen sakramentissa läsnä, on juuri Hän myös se, joka Henkensä kautta tekee kaikki kansat opetuslapsikseen, uskosta osattomat Kristukseen uskoviksi, pelastuksesta osattomat pelastuksesta osallisiksi, jumalattomat Jumalan lapsiksi ja taivasten valtakunnan perillisiksi. Kuka muu kuin Herra itse voisi tällaisia pelastuksen lahjoja ihmiselle antaakaan! Yksikään Herran apostoleista ei olisi voinut sitä omassa voimassaan tehdä, eikä tietenkään yksikään omankaan aikamme apostolisista sananpalvelijoista pystyisi siihen. Mutta Jeesuksen opetuslapsiksi ihmiset voi ja tahtoo tehdä juuri Jeesus itse, Hän, joka sanoo: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Matt. 28:18b)

Lopuksi

Rakkaat kristityt! Kiittäkäämme Jumalaa siitä armosta, että Hän on sanansa saarnan ja opetuksen kautta sekä pyhän kasteen kautta ottanut meidätkin syntiset armoonsa, ja tehnyt Jeesuksen opetuslapsiksi. Tuokaamme aina omatkin lapsemme viipymättä kasteelle, että Jeesus saisi pian tehdä heidät omikseen. Pitäkäämme huolta siitä, että pysymme itse Jumalan sanan kuulossa ja sen oppilaina. Pitäkäämme huolta myös siitä, että opetamme myös lapsillemme ja lastenlapsillemme, kummilapsillemme ja seurakunnan pyhäkoululapsille Jumalan sanaa. Ja tukekaamme Kristuksen seurakunnan sananpalvelijoita heidän apostolisessa virassaan hengellisillä ja ajallisilla uhreillamme niin, että he saisivat rauhassa keskittyä jakamaan Kristuksen sanaa ja Hänen asettamiaan sakramentteja meidän pelastukseksemme, sekä siksi, että Herramme evankeliumi leviäisi aina maan ääriin asti. Tämän kaiken meille suokoon armollinen Vapahtajamme ja Kirkon Herra, Jeesus Kristus, jonka on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 27.5.2018.)