Helluntai (3. vsk), Joh. 3:16–21

Kaksi vaihtoehtoa

Johdanto

Evankeliumissa kuulimme Jeesuksen lausuvan tutut sanat. Näitä sanoja kutsutaan joskus ”pienoisevankeliumiksi”. Kyse ei kuitenkaan ole mistään ”pienestä” evankeliumista, vaan mitä suurimmasta. Pienoisevankeliumiksi näitä Herramme sanoja kutsutaan siksi, että niissä Raamatun hyvä sanoma on ikään kuin tiivistettynä yhteen jakeeseen. Jeesus sanoo: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh. 3:16)

Sekä tässä jakeessa että sitä seuraavissa Herra itse asiassa asettaa eteemme kaksi vaihtoehtoa. Yhtäältä Hän puhuu hukkumisesta ja tuomiosta. Toisaalta Hän puhuu iankaikkisesta elämästä ja pelastumisesta. Jompi kumpi näistä vaihtoehdoista on jokaisella meistäkin edessämme. Muita ei ole. Siksi meidänkin on nyt tärkeää käydä tarkastelemaan näitä vaihtoehtoja, kumpaakin erikseen. Tämän jälkeen kuulemme lopuksi vielä, miten määräytyy se, kumpaan päämäärään ihminen lopulta päätyy.

Hukkuminen ja tuomio

Ensiksi: Jeesus puhuu siis hukkumisesta. Hänen käyttämänsä teonsana, joka tarkoittaa hukkumista (ἀπόλλυμι), voi merkitä myös kadoksiin joutumista, surmansa saamista, tuhoutumista, kuolemista, kadotukseen joutumista. Sana voi siis viitata ruumiilliseen kuolemaan. Raamatussa sillä tarkoitetaan kuitenkin usein vielä tätäkin kokonaisvaltaisempaa tuhoutumista, iankaikkista kuolemaa. Jeesus antaakin nyt ymmärtää, että on mahdollista, että ihminen tällä tavalla hukkuu, siis kuolee ikuisesti, joutuu helvettiin. Tähän liittyy myös se, mitä Hän tässä sanoo tuomiosta. Tuomio tarkoittaa tietenkin sitä, että ihminen todetaan syylliseksi, ja että hänelle sitten myös langetetaan asianmukainen rangaistus rikkomuksestaan. Jeesus antaakin nyt ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, joiden osana on tuomio, jopa iankaikkinen sellainen.

Eikö tämä ole kauhea asia? Alun perin Jumala on luonut ihmiset elämään yhteydessään, osallisena omasta elämästään. Mutta nyt me kuulemme, että kaikkien kohdalla tämä tarkoitus ei toteudukaan. Jotkut joutuvat tuomittaviksi kadotukseen, ikuisen kuoleman valtaan.

Puhuessaan tuomiosta Herra sanoo kuitenkin kaksi asiaa, jotka saattavat tuntua keskenään ristiriitaisilta. Ensin Hän sanoo: Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh. 3:17) Ja kuitenkin Hän heti seuraavassa jakeessa lausuu: mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. (Joh. 3:18b) Toisin sanoen, yhtäältä Jeesus ei siis ole tullut tuomitsemaan, mutta toisaalta Hän kuitenkin puhuu ihmisistä, jotka on tuomittu jo nyt, Hänen tätä puhuessaan. Mitä tämä tarkoittaa?

Kun Jeesus sanoo, ettei Jumala ole lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, Hän puhuu siitä lähettämisestään, joka oli tapahtunut Hänen sikiämisessään ja syntymisessään neitsyt Mariasta. Silloin Isä lähetti Poikansa maailmaan nimenomaan sitä varten, että Hän kantaisi maailman synnin ja lunastaisi ihmiset sen vallasta kalliilla verellään. Jumalan Poikaa ei siis silloin lähetetty maailmaan tuomariksi, vaan nimenomaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

Samalla on kuitenkin yhtä lailla totta, että kerran Jumalan maailmalle määräämä aika tulee päätökseensä, ja tulee viimeinen päivä. Tuona päivänä Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan. Silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Sinä päivänä hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista, toisin sanoen tuomitsee elävät ja kuolleet. (Matt. 25:31–32) Tuota viimeistä päivää me kristitytkin nyt odotamme. Se tulee varmasti, ja se tulee pian. Mutta aivan vielä se ei kuitenkaan ole tullut.

Silti Jeesus antaa ymmärtää, että jo tänä aikana ennen viimeistä tuomiota on ihmisiä, jotka on tuomittu. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka he elävät, he kuitenkin ovat hukassa, kuoleman vallassa. Siksi he ovat jo nyt, elämänsä aikana, osalliset siitä tuomiosta, joka – ellei parannusta tule – viimeisenä päivänä toteaa heidät kuoleman omiksi myös iankaikkisesti. Mistä tämä heidän kuoleman vallassa olemisensa sitten johtuu, sitä tarkastelemme aivan pian. Nyt riittää, että toteamme tämän: Jumalan tuomio on – niin kuin vanha kristillinen sanonta kuuluu –  ”jo nyt ja ei vielä”. Jo tänään tuomio on totta monen kohdalla (vrt. Joh. 3:19; 12:31). Mutta kerran, viimeisenä päivänä se tulee lopullisesti (ks. myös esim. Joh. 5:29; 12:48).

Iankaikkinen elämä ja pelastus

Mutta sitten toiseksi huomaamme, että Jeesus puhuu myös aivan toisenlaisesta vaihtoehdosta. Hän puhuu iankaikkisesta elämästä. Toki elämä yleensäkin on Jumalasta lähtöisin ja Hänen lahjaansa. Onhan kaikki se, mikä tässä maailmankaikkeudessa elää ja on, Hänen luomistyötään ja tekoaan. Jumala on itse Elämä, itse Oleva, kaiken elämän ja olemisen lähde. Mutta Jeesus puhuu tässä vielä tätäkin suuremmasta asiasta. Hän puhuu iankaikkisesta elämästä. Hän antaa ymmärtää, että ihmisellä voi olla iankaikkinen elämä. Mutta kuka on olemukseltaan iankaikkinen? Tietenkin yksin Jumala. Siksi ihmisen kohdalla iankaikkinen elämä tarkoittaakin sitä, että hän on saanut tulla osalliseksi itsensä Jumalan elämästä. Tähän kuuluu myös se, mitä Jeesus tässä sanoo pelastuksesta. Pelastus tarkoittaa tietenkin sitä, että ihminen, joka on vaarassa joutua johonkin suureen onnettomuuteen tai jopa kertakaikkiseen tuhoon, pääsee tästä kauhesta tilanteesta pois, turvaan. Jeesus siis antaa ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, joiden osana on tällainen pelastus, jopa iankaikkinen sellainen.

Eikö tämä ole ihana asia? Kuule nyt: Sinä, ihminen, olet elämässäsi vastustanut Jumalaa kaikin mahdollisin tavoin. Syntisi tähden olet joutunut kuoleman valtaan. Jos et muuten tahtoisi uskoa tai muistaa tätä, avaa katekismuksesi ja kertaa kymmenen käskyä selityksineen! Nämä sanat asettavat sinut sille paikalle, jolla sinä omine edellytyksinesi joka tapauksessa oletkin Jumalan edessä. Sinä olet syntinen. Mutta: Ihana asia on nyt siinä, että tästä synnistäsi ja ansaitsemastasi kuolemasta huolimatta Jumala tarjoaakin sinulle nyt iankaikkista elämää! Evankeliumi on siinä, että sinulle, joka lankeemuksellasi ja synnilläsi olit ansainnut tuomion ja iankaikkisen kadotuksen, Jumala tarjoaakin nyt pelastusta, toisin sanoen pääsyä tästä tuomiosta, pääsyä kadotuksen alta taivaan perilliseksi. Jumala tarjoaa sinulle iankaikkista elämää ja pelastusta, siis sitä kaikkea, mitä varten Hän on sinut alunperin luonutkin.

Mutta mitä se iankaikkinen elämä sitten oikeastaan on? Iankaikkisuus ei tarkoita sitä, että joku tapahtuma kestää kauan – niin kuin varmaan joku teistä työssä käyvistä saattaa sanoa: ”Taas se firman kokous kesti ihan iankaikkisuuden!” Iankaikkinen elämä on kuitenkin jotakin enemmän kuin valtavan pitkä elämä. Iankaikkinen elämä ylittää tämän luomakunnan elämän, sen, joka synnin tähden on joutunut kuoleman valtaan ja alistettu katoavaisuuden alle (Room. 8:20). Se on jotakin, mikä ylittää meidän ajallisuutemme kokonaan. Siten iankaikkisuus ylittää meidän elinpäiviemme määrän, siis myös myös elinpäiviemme päättymisen. Sen vuoksi se ihminen, joka tämän ajallisen elämänsä aikana on tullut osalliseksi Jumalan iankaikkisesta elämästä, elää, vaikka olisi kuollut, tai toisin sanoin sanottuna, ei ikinä kuole (Joh. 11:25, 26). Nyt Jeesus itse antaa selvästi ymmärtää, että tämä on mahdollista: Hän puhuu Jumalan työstä ihmisen hyväksi, että hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Samalla on yhtä lailla totta, että kerran tulee myös tuo viimeinen päivä. Tuona päivänä taivaallinen tuomari Kristus Jeesus ottaa Isänsä siunatut valtakuntaansa, joka on ollut heille valmistettuna maailman perustamisesta asti (Matt. 25:34). Tätä valtakuntaa Hän kutsuu myös iankaikkiseksi elämäksi (Matt. 25:46). Toisin sanoen, juuri viimeiseltä tuomiolta Herran omat lähtevät iankaikkiseen elämään. Tuota tulevaa taivaallista elämää me kristitykin nyt odotamme. Se on varmasti edessämme, jopa aivan pian. Mutta aivan vielä me emme kuitenkaan ole sitä saavuttaneet, vaan vasta riennämme sitä kohti, että voittaisimme sen omaksemme (vrt. Fil. 3:12).

Tällä tavalla myös iankaikkinen elämä on jotakin, jota kuvaa tuo vanha kristillinen sanonta ”jo nyt ja ei vielä”. Jo tänään iankaikkinen elämä on totta monen kohdalla. Mutta kerran, viimeisenä päivänä nämä ihmiset saavat tulla siitä osallisiksi lopullisesti.

Ilman uskoa hukkuminen – uskon kautta elämä

Saarnan loppuosassa kysymme vielä, mikä määrittää ihmisen ikuisen päämäärän. Toisin sanoen: kumpaan päämäärään sinä joudut, tuhoutumiseen vaiko iankaikkiseen elämään?

Jeesus siis sanoo, että Jumala lähetti Poikansa maailmaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Huomaatko, miten selvän vastauksen Hän antaa? Pelastus saadaan Jumalan ainoan Pojan kautta! Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että kukaan ihminen ei voi pelastua mitenkään muuten kuin juuri Hänen kauttaan.

Herramme sanat voitaisiin kääntää – tosin hieman heikolla suomen kielellä, mutta tarkemmin – seuraavasti: ”että jokainen, joka uskoo Häneen ei tuhoutuisi vaan omaisi ikuisen elämän.” Jumala siis haluaa, että jokainen ihminen pelastuisi. Hän on myös lähettänyt Poikansa juuri siksi, että tämä valmistaisi pelastuksen ihmisille – eikä ainoastaan vanhurskaille tai hyville ihmisille, vaan jokaiselle (vrt. Room. 5:7). Jumala on osoittanut rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. (Room. 5:8) Ristillään ja ylösnousemuksessaan Herra Kristus on jo valmistanut tämän pelastuksen! Kenelle? Jokaiselle!

Miksi Herra sitten puhuu ihmisestä, joka tästä huolimatta hukkuu? Vastaus: Jeesuksen pelastustyö ei hyödytä sitä, joka ei saa sen hedelmiä itselleen. Jumala kyllä tarjoaa tätä pelastusta lahjana aivan jokaiselle, mutta valitettavasti tässä maailmassa on sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ota tätä lahjaa vastaan.

Mutta niin kuin kuulimme, on olemassa niitäkin, joilla on iankaikkinen elämä ja jotka siis myös pelastuvat. He ovat niitä, jotka eivät ole vastustaneet Kristusta ja Hänen työtään, vaan ovat ottaneet sen vastaan. Nyt polttava kysymys onkin seuraava: miten tämä pelastus sitten otetaan vastaan? Vastaus kuuluu: Uskomalla Jeesukseen. Mutta mitä tämä tällainen usko sitten on? Onko se jokin tunne tai sisäinen kokemus? Ei. Kristillinen usko Jeesukseen on uskoa ja turvaamista Ihmisen Poikaan ja Jumalan ainoaan Poikaan Jeesukseen Kristukseen, jonka Isä Jumala antoi (Joh. 3:16b). Mihin isä Poikansa antoi? Maailmaan, ihmiseksi. Minkä takia? Että Hän olisi Isän pyhä uhrikaritsa, joka ottaisi pois maailman synnit (Joh. 1:29), ja joutuisi uhrattavaksi niiden edestä. Kristillinen usko on siis uskomista siihen Jeesukseen, jonka Isä antoi kuolemaan koko maailman syntien edestä, ja joka siksi ylennettiin ristille, ristiinnauliin (Joh. 3:14). Se on uskomista tähän historialliseen tosiasiaan, mutta ei ainoastaan siihen – uskoohan nimittäin itse perkelekin, että Kristus on kerran Golgatalla ristiinnaulittu ja kuollut. Oikea kristillinen usko Jeesukseen tarkoittaakin sitä, että sinä kaikessa synnissäsi ja hädässäsi, kun mitkään omat avusi eivät enää riitä, panet turvasi Jumalan sanalliseen lupaukseen, joka sanoo, että Jeesus Kristus on tullut juuri syntisiä pelastamaan (1. Tim. 1:15). Kristillinen usko Jeesukseen uskoo, että Jeesus Kristus on kuollut juuri sinun syntiesi tähden, siis juuri niiden syntien, jotka sinä niin kipeällä tavalla itsessäsi tunnet. Usko on sitä, että luotat tähän pyhän Raamatun ilmoittamaan pelastushistorialliseen tosiasiaan silloinkin, kun mikään silmillä nähtävä ei vaikuta tukevan sen todellisuutta (vrt. Hepr. 11:1).

Tällainen usko ottaa vastaan ja omistaa omaksi Kristuksen lunastustyön hyödyn, syntien anteeksiantamisen ja pelastuksen. Usko on siis suostumista Jumalan lupaukseen, jossa sinulle tarjotaan syntien anteeksiantamus ja vanhurskautus lahjaksi Kristuksen tähden. Se on näiden jumalallisten lahjojen haluamista ja vastaanottamista. Se tarttuu evankeliumin lupaukseen Kristuksesta. Se vastaanottaa Kristuksen ja Hänen ansionsa, kaiken sen, mitä Hän on tehnyt pelastaakseen sinut ja vanhurskauttaakseen sinut Jumalan edessä. (Augsburgin tunnustuksen puolustus IV 48, 77–78, 112–114; Yksimielisyyden ohje. Täydellinen selitys III 13.)

Juuri siksi sellainen ihminen, joka ei usko Kristukseen, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen (Joh. 3:18). Sellainen ihminen on tuomittu, koska Hän ei usko siihen ainoaan Poikaan ja ainoaan Vapahtajaan, jonka Isä on lähettänyt sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Tämänkin kaupungin teiden varsilla makaa monia synnin, kuoleman ja perkeleen alasti riisumia, haavoille lyömiä ja puolikuolleiksi jättämiä ihmisiä (Luuk. 10:30). Miten paljon heissä onkaan niitä, jotka, kun laupias samarialaisemme Jeesus tulee heidän luokseen, eivät suostukaan Hänen apuunsa, vaan sanovat Hänelle: ”En minä tarvitse sinua! Mene vain itse sinne kirkkomajataloosi. Minä pärjään tässä itsekin. Vain hetken tässä maattuani minä nousen taas. Voin sitten ehkä itse tulla sinne sinun kirkkoosi joskus, jos minulle sattuu sopimaan.” Mutta miten ihminen voi päästä osalliseksi Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta, jos hän epäuskossa torjuu Herran itsensä tai sen kutsun, jonka Hän asettamansa sananpalvelijan kautta esittää?

Mutta toisaalta sana vakuuttaa tässä ihanalla tavalla: yksikään, joka uskoo Jumalan ainoaan Poikaan, ei huku. Tämä sana on varma. Usko se siksi nyt myös omalle kohdallesi! Älä torju Jeesusta, kun Hän tulee luoksesi, vaan usko Häneen niin pelastut!

Tosin ehkä mieleesi tulee ajatus: ”Mutta kun joskus tuntuu, että minun on niin vaikeaa uskoa! Miten minä saisin itsestäni puristettua tällaisen Jumalan mielen mukaisen uskon?” Vastaus: Et sinä saakaan uskoa itsestäsi puristetuksi, et koskaan. Osuvasti Vähä katekismus opettaa, että juuri tämän mahdottomuuden tunnustaminenkin kuuluu kristilliseen uskoon: ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen eli tulla hänen luoksensa”. Mutta heti perään Katekismus tarjoaa avun tähän ongelmaan: ”Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin kautta, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minut oikeassa uskossa.” (Vähä katekismus II 6) Rakas kristitty! Kun sinun uskosi horjuu, tule aina sinne, missä Pyhä Henki tekee tätä työtään! Tule sanan kuuloon, tule Herran pöytään! Jumalan ainoa Poika, sinun Vapahtajasi Kristus Jeesus tahtoo antaa syntisi anteeksi, sekä Henkensä kautta yhä uudelleen vahvistaa uskoasi Häneen. Ja kun sinä elät ja uskot Häneen, et varmasti huku, vaan sinulla on elämä Hänessä, se jumalallinen ja iankaikkinen elämä, joka ylittää tämän ajan rajat. Kristuksen tähden saat elää ikuisesti! Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 20.5.2018.)