Ihana velvollisuus – Room. 13:8

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. (Room. 13:8)

Kun sinä olet kristitty, olet velallinen. Sinulla on velvollisuus täytettävänä. Sinun tulee rakastaa lähimmäisiäsi ja myös käytännössä osoittaa tätä rakkautta heille. Sinun tulee antaa itsestäsi ja omastasi heidän hyväkseen, aivan niin kuin sinä laitat itsesi likoon omankin hyväsi vuoksi. Näin sinun tulee rakastaa lähimmäisiäsi, vaikka et itse kokisi saavasi heiltä mitään vastineeksi. Toisin sanoen: sinun on elettävä Jumalan lain mukaan.

Kuka tällaiseen pystyy? Luonnolliselle, langenneelle ihmiselle tällainen rakastaminen on mahdotonta. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta kristitylle. Miksi? Siksikö, että kristityksi tulleen ihmisen inhimilliset kyvyt olisivat kehittyneet jotekin paremmiksi tai voimallisemmiksi? Ei niin. Kristitty voi rakastaa, sillä hän – omine avuineen vain itseään rakastava ihminen – on tullut ensin Jumalan rakastamaksi. Tähän liittyen Pyhä Henki sanoo: Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1. Joh. 4:10) Kristus on antanut ja uhrannut itsensä kokonaan sovittaakseen sinut, syntisen. Hän on täyttänyt Isänsä lain sinun, lain rikkojan puolesta.

Kun Jumala on meitä näin rakastanut, kun Hän on Pojassaan sovittanut sekä itserakkautemme että rakkaudettomuutemme lähimmäisiämme kohtaan, ja kun Hän yhä edelleen armonvälineissään vuodattaa meille anteeksiantamustaan ja rakkauttaan, olemme mekin velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Tämä on ihana velvollisuus! Se on velvollisuus, jonka vapaaehtoista täyttämistä ihmisiä rakastava Jumala itse tahtoo Henkensä kautta vaikuttaa kaikissa omissaan, myös sinussa.

(Lahdessa 16.5.2018.)

Mainokset