Pääsiäispäivä, Hoos. 6:1–3

Herra herättää kuolleista

Johdanto

Pääsiäispäivän Vanhan testamentin tekstissä Herra puhuttelee omaisuuskansaansa profeetta Hoosean kautta. Hän sanoo: Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. (Hoos. 6:1–2)

Näiden pyhien sanojen äärellä me keskitymme nyt seuraaviin asioihin: Ensiksi luomme lyhyen katsauksen siihen, mitä näitä sanoja ennen oli tapahtunut. Kuulemme mistä eläväksi tekemisestä ja herättämisestä oikeastaan oli kyse. Toiseksi tarkastelemme kolmea muutakin herättämistä, joista Jumalan sana puhuu.

Luopumus ja kehotus palaamaan Herran luo

Ensiksi siis kysymme, missä tilanteessa profeetta Hoosea saarnasi kuulemamme sanat. Mitä oli tapahtunut? Vastaus kerrotaan Hoosean kirjan edellisessä luvussa viisi. Israelin heimo oli jumalattoman kuninkaansa johdolla langennut epäjumalanpalvelukseen. Raamattu kertoo, että kuningas Jerobeam oli teettänyt kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi niiden olevan Israelin Jumala. Kuningas valitsi Jumalan lain ohitse kansan keskuudesta kaikenkaltaisia miehiä papeiksi, myös niitä, jotka eivät kuuluneet Leevin sukukuntaan. Kaiken lisäksi hän teki itse itsensä papiksi, ja uhrasi noille teettämilleen vasikoille. Tässä itse keksityssä jumalanpalveluksessaan (1. Kun. 12:25–33) – pitäisi sanoa epäjumalanpalveluksessaan – hän johdatti kansan harjoittamaan hengellistä haureutta Herransa edessä ja saastuttamaan itsensä. Tietenkin Jumala näki tämän kaiken. Hänen pyhyytensä vaati, että kansan synti tuomittaisiin. (Hoos. 5:1–7) Armossaan Hän oli ilmoittanut kansalleen pyhän tahtonsa, mutta he tahtoivat vaeltaa mieluummin ihmiskäskyjen mukaan. Siksi Hän, heidän Vapahtajansa ja armollinen Herransa oli nyt heille – ei heidän elämänsä ylläpitäjä ja parantaja, vaan tuhoava koi ja sairaalloinen mätä. Sairaudessaan ja synnin mätäpaiseissaan kansa kyllä etsi apua, ei kuitenkaan Jumalalta, vaan ihmisiltä. Mutta ihmiset eivät voineet heitä parantaa. Jumala vuodatti vihansa katumattoman kansana päälle. Hän oli heille kuin leijona, joka raatelee ja kantaa pois. Hänen käsistään kukaan ei voinut heitä pelastaa. Mutta samalla juuri kaikessa tässä Jumala kuitenkin vain odotti, että kansa ahdistuksessansa lopulta etsisi Hänen kasvojaan. (Hoos. 5:10–15)

Tällaisessa tilanteessa Jumala nyt antoi profeettansa kehottaa rakasta omaisuuskansaansa: Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Profeetta siis kehotti heitä lakkaamaan turvaamasta epäjumaliin tai muihin ihmisiin, kääntymään pahoilta teiltään sekä palaamaan Herran luo. Miksi? Siksi, että sama Jumala, joka oli heitä raadellut, parantaisi heidät. Sama Jumala, joka oli heitä lyönyt, sitoisi heidät. Sama Jumala, joka oli osoittanut heidät hengellisesti aivan kuolleiksi, myös tekisi heidät eläväksi ja herättäisi heidät niin, että he saisivat elää. Ja kun he eläisivät, eivät he enää olisi niin kuin ennen, siis eläviä ainoastaan ulkoisesti, mutta samalla kuolleita hengellisesti. He eläisivät nyt todellista elämää elävän Jumalan kasvojen edessä, Hänen yhteydessään, joka on kaiken elämän Lähde.

Kristus herätettiin kuolleista

Mutta toiseksi, pyhä Raamattu puhuu myös muista herättämisistä. Nyt emme puhu sellaisesta herättämisestä, jossa nukkuva ihminen herätetään unesta. Kyse on nyt tästä: Synnin palkkana on tullut kuolema (Room. 6:23a), mutta Jumala herättää synteihinsä kuolleen ihmisen eloon.

Ensimmäistä näistä ihmeellisistä tapauksista juhlimme tänään: Kristus nousi kuolleista! Mutta miksi Jumalan Poika kuoli? Kuolemahan on nimenomaan synnin palkka. Ei kai Kristuksessa Jeesuksessa ollut syntiä? Ei toki! Hän on Jumalan vanhurskas Poika ja tosi Jumala. Silloinkin, kun Hän omaksui tosi ihmisyyden, tapahtui tämä ilman syntiä (Hepr. 4:15). Mutta Kristus omaksui ihmisyyden ja siis tuli sinun veljeksesi juuri sitä varten, että Hän – synnitön – ottaisi sinun syntisi ja koko maailman synnit itseensä. Hän tuli ihmiseksi nimenomaan sitä varten, että voisi kantaa sinun syntiesi palkan, ja siis kuolla sinun puolestasi. Miksi? Samasta syystä, kuin mitä kuulimme Herran sanovan Hoosean kautta: Ihminen ei voi saada apua langenneisuutensa sairauteen, syntinsä mätäpaiseisiin ihmiseltä. Hän ei siis voi itse itseäänkään auttaa, ei millään sovittaa syntejään pyhän Jumalan kasvojen edessä. Päinvastoin, niin kuin Herra tunsi luopuneen Efraimin, eikä epäjumalanpalvelija-Israel ollut Häneltä kätkössä, samoin Hän tuntee sinutkin. Hän tietää ja tuntee sinut kokonaan, sydänjuuriasi myöten. Siksi Hän tuntee sinun syntisikin. Mutta jottei Hänen tarvitsisi pyhyydessään iankaikkisesti hukuttaa sinua niiden vuoksi, lähetti Hän Poikansa sinun sijaasi. Poikansa, joka ei synnistä tiennyt, taivaallinen Isä teki synniksi sinun tähtesi. Miksi? Siksi, että sinun syntisi eivät enää olisi sinulla. Siksi, että syntisi olisivat Kristuksen omia, aivan kuin Hän olisi ne itse tehnyt. Siksi, että sinä saisit näin Kristuksessa tulla Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:21) Juuri tässä on syy siihen, että mekin puhumme nyt Kristuksen kuolemasta. Juuri sinun syntiesi tähden Herra raateli ja löi Poikaansa – syntiesi kantajaa – niin, että Hän kuoli.

Mutta huomaa, että profeetan sanojen pääpaino on kuitenkin toisaalla. Kun Kristus oli kuollut, Hänen taivaallinen Isänsä teki Hänet eläväksi. Pääsiäisaamuna tapahtui juuri se, mistä Pyhä Henki profeetan suulla sanoo: kahden päivän kuluttua Jumala teki Poikansa eläväksi, kolmantena päivänä Hän herätti Hänet. Miten niin? Katso nyt: Herra Jeesus naulittiin ristiin ja kuoli perjantaina. Lauantaina, seitsemäntenä päivänä, kun Hän päätti lunastustyönsä, jonka hän oli tehnyt, lepäsi Hän haudassa kaikesta tuosta työstänsä, jonka hän oli tehnyt (vrt. 1. Moos. 2:2). Mutta viikon ensimmäisenä päivänä, siis kahden päivän kuluttua, antoi Isä Pojalleen taas elämän. Perjantaista lukien kolmantena päivänä Hän herätti Hänet. Ja kun Isä näin herätti Poikansa, Hoosea sanoo Hänestä, että Hän elää Hänen edessänsä. Asia on juuri niin kuin enkelit sanoivat naisille Jeesuksen haudalla: Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. (Luuk. 24:5b–6a) Vielä äsken Jeesus oli kuollut ja asetettu kuolleitten joukkoon, siis hautaan. Mutta jos Hän nyt siis on elävä, eikä enää ole kuolleitten joukossa, tarkoittaa tämä tietenkin sitä, että Hänet on herätetty kuolleista. Kuka Hänet on herättänyt? Herra, niin kuin Hoosea sanoo. Toisin sanoen Jumala, Jeesuksen taivaallinen Isä on herättänyt Poikansa kuolleista ja päästänyt kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää. (Ap. t. 2:24; 3:15; Ef. 1:20) Siksi Jumalan sana sanoo myös, että Hän on noussut ylös (ks. esim. Matt. 16:21; 17:23; 20:19).

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Ei mitään vähempää, kuin että Jumalan Poika Jeesus Kristus on maksanut sinun syntiesi velan kokonaan. Hän on voittanut sinun syntisi ja kuolemasi. Ylösnousemuksessaan Hän on avannut sinulle pääsyn ikuiseen elämään!

Sanallaan Jumala herättää hengellisesti kuolleen

Tästä pääsemme katsomaan toistakin herättämistä. Mikä herättäminen se siis on? Se on tämä: pyhällä sanallaan ja sen saarnalla Jumala herättää ihmisen. Mistä Hän hänet herättää? Hengellisestä kuolemasta.

On kuitenkin syytä kysyä: Kuka tänä päivänä suostuu tarvitsemaan tällaista herättämistä? Vaikuttaa nimittäin siltä, että juuri nyt on se aika, josta apostoli puhuu, kun Hän sanoo: Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:3–4) Toki tällaista on varmasti ollut kaikkina aikoina. Mutta erityisesti tänä meidän aikanamme monet näyttävät haluavan kuulla vain kaikkea sellaista, mitä he pitävät itselleen hyvänä. Ihmiset haluavat kuulla sitä, mikä miellyttää heitä, mikä viihdyttää heitä, mikä kiihottaa heitä, mikä tuo heille hyvän tunnelman, ja niin edelleen. Monikaan ei halua kuulla sitä sanaa, joka sanoo totuuden ihmisluonnosta. Monikaan ei halua kuulla: sinä olet syntinen.

Mutta on suurta Jumalan armoa, että Hänen pyhän lakinsa sana on vieläkin voimassa, se sana, jolla Hän itse raatelee meidät, lyö meitä ja kerta kaikkiaan tappaa meidät. Miksi Herra tekee ihmiselle tällaista? Tällainen raateleminen, lyöminen ja tappaminen sanalla tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että sanallaan Jumala osoittaa meille sen, mikä on totta jo ennestäänkin: kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23). Ilman tätä Jumalan lain ääntä kukaan langennut ihminen ei halua muistaa tai edes tajua, että on syntinen.

Sinä, rakas ystävä, olet toki kristitty. Se tarkoittaa, että sinä et enää ole kuoleman vallassa. Päinvastoin, sinä olet kuullut elämän Herran, Kristuksen sanat ja uskonut Häneen, joka on Hänet lähettänyt. Siksi sinä olet saanut lahjaksi iankaikkisen elämän, siis siirtynyt kuolemasta elämään. (Joh. 5:24) Pyhässä kasteessa Kristus on haudannut vanhan ihmisesi kanssaan kuolemaan, hukuttanut sen kertakaikkiaan, että niin kuin Hänetkin herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää sinunkin nyt uudessa elämässä vaeltaman (Room. 6:4). Toisin sanoen, niin kuin Kristus kolmantena päivänä nousi haudastaan, samoin sinäkin, Hänen kuolemaansa kastettu, nousit kasteesi vedestä osallisena uudesta elämästä Hänessä. Näin Jumala on siis suullisen sanansa ja veteen liitetyn sanansa kautta tehnyt eläväksi sinut, joka olit kuollut rikoksiisi ja synteihisi (Ef. 2:1), siirtänyt sinut kuolemasta elämään (1. Joh. 3:14). Mutta tästä huolimatta sinä varmaan tiedät, että mikäli unohdat Raamatun sanan lukemisen ja kuulemisen, jos jätät syrjään katekismuksen kymmenen käskyn selityksen lukemisen, silloin alkaa vanha ihmisesi hyvinkin pian sanoa: ”Eihän tässä mitään hätää ole, minähän olen varsin elossa muutenkin.” Mutta muista kuitenkin: Itsessäsi sinä olet kuitenkin syntinen ihminen. Sellaisenasi sinä et voi kestää viimeisellä tuomiolla, pyhän Jumalan kasvojen edessä. Juuri siksi onkin suurta armoa, että Jumala pyhän ja muuttumattoman lakinsa sanalla saa tänäänkin yhä uudelleen osoittaa sen hengellisen sairauden ja kuoleman, joka mielellään tahtoo tehdä työtään sinussa. Nimittäin vain silloin voit ymmärtää, että sinulla on tarve palata Herran tykö, joka on raadellut sinua, mutta parantaa sinut, joka on lyönyt sinua, mutta sitoo sinut. Silloin sinulle voi kelvata se evankeliumin sana Kristuksesta, joka sanoo: ”Minä olen maksanut sinun syntivelkasi Golgatalla. Minä olen kuollut sinun puolestasi. Mutta minä olen voittanut sinun kuolemasi. Taivaallinen Isäni on minut herättänyt, minä olen noussut ylös, ja nyt minä elän, elän ikuisesti. Minun ylösnousemuksessani sinullekin on avattu pääsy ikuiseen elämään. Kuule minun sanaani. Siinä minä tulen luoksesi ja tuon nämä kaikki lahjani sinulle, uskossa vastaanotettaviksi. Usko minuun!” Tämä evankeliumi sitoo sinutkin, raadellun ja kuolleen. Kuule, mitä se tarkoittaa: Sinulla, joka olit aivan kuollut, onkin nyt elämä Kristuksen tähden. Tässä syntiesi tunnustamisessa ja anteeksi uskomisessa – siis parannuksessa – sinulle on yhä uudelleen tarjolla vanhan ihmisesi hukkumiskuolema ja uuden ihmisesi ylösnouseminen. Käytä siksi mielelläsi parannuksen sakramenttia, rippiä. Niin sinä pysyt uskossa Kristukseen, ja saat Hänen kanssaan elää Jumalan yhteydessä iankaikkisesti!

Jumala herättää omansa viimeisenä päivänä

Mutta mitä tarkoittaa se, että saat elää iankaikkisesti? Se tarkoittaa, että on olemassa vielä kolmaskin herättäminen. On toki totta se, että synnin palkkana me kaikki joudumme kerran kuolemaan – jos siis Kristus ei sitä ennen tule takaisin. Mutta kun sinä olet sanan ja kasteen välityksellä saanut uskon kuolemasi Voittajaan, Kristukseen ja niin tullut liitetyksi Häneen ja Hänen elämäänsä, sinä elät, vaikka olisit kuollut (Joh. 11:25). Kun Kristus on sinussa, niin vaikka ruumiisi on tosin kuollut synnin tähden, Henki on kuitenkin elämä vanhurskauden tähden. Nimittäin Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. (Room. 8:10–11) Siksi sinun, Kristuksen oman ei tarvitse pelätä kuolemaa. Kun nyt elät Kristuksessa ja Hän elää sinussa, niin vaikka sinä piankin kuolisit, vaikka madot söisivät ruumiisi ja se maatuisi maahan, saat kuitenkin viimeisenä päivänä nousta haudastasi uuteen elämään. Saat apostolin kanssa jopa aivan varmasti tietää, että tuona päivänä Hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä sinutkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä koko Hänen seurakuntansa kanssa (2. Kor. 4:14). Vaikka siis kuolisit, olet kuolleena aivan vain lyhyen hetken. Pyhä Poikansa, synnin, kuoleman ja perkeleen Voittajan tähden Herra tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää. Tämän suokoon meille armollinen Herramme ja kuolemamme Voittaja Jeesus Kristus, jonka on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 1.4.2018.)

Mainokset