3. sunnuntai pääsiäisestä (3. vsk), Joh. 14:1–7

Tie ja Totuus ja Elämä

Isän talo ja sinne johtava tie

Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu opetuslapsilleen poismenostaan (vrt. Joh. 13:33). Minne Hän on menossa? Isänsä kotiin – tarkemmin sanottuna Isänsä taloon (οἶκος). Siellä on monta asuinsijaa – tai paikkaa johon jäädään (μονή). Siksi Hän sanookin, että on menossa valmistamaan opetuslapsilleen sijaa tai paikkaa (τόπος). (Joh. 14:2) Mitä varten Jeesus aikoo valmistaa heille paikan? Sitä varten, että Hän tahtoo tulla uudelleen ja ottaa opetuslapsensakin luokseen, olemaan yhdessä kanssaan Isän talossa. (Joh. 14:3)

Tässä asiassa on paljon sellaista, mitä ihmisen järki ei käsitä. Mehän emme voi silmillämme nähdä tätä Isän taloa saati käsittää missä se on. Tosin toisin kuin ehkä joskus ajatellaan, Raamattu antaa kyllä ymmärtää, että Jumalan taivas on hyvin konkreettinen todellisuus. Puhuuhan sana selvästi esimerkiksi pyhästä kaupungista, jossa on muurit, portit ja katu. Tämän kaupungin pituus, leveys ja korkeus voidaan myös mitata. (Ilm. 21) Taivaan konkreettisuuteen viittaa myös juuri Herramme puhe Isän talosta ja asuinsijoista. Edelleen, Raamattu opettaa, että Herran omat elävät siellä ruumiillista elämää uudessa ylösnousemusruumiissa, ei ikään kuin jossakin kaasumaisessa henkitodellisuudessa. Mutta tällaisena konkreettisenakaan Jumalan taivas ei meistä maailmassa elävistä ihmisistä katsottuna ole sellaisessa ”paikassa”, jonka me voisimme käsittää tai vaikka piirtää karttaaan.

Tästä johtuu myös se, että me ihmiset emme oman järkemme avulla voi tuntea taivaan tietä, toisin sanoen tietää, miten sinne päästään. Ihmisen mahdollisuuksien rajoissa on miettiä maastoon rakennettuja ja karttaan piirrettyjä teitä, sekä siirtymistä niitä myöten paikasta A paikkaan B. Siksi joku saattaa myös taivaaseen pääsemisen yhteydessä pohtia tavallisten kulkuvälineiden käyttöä: ”Milläs minä pääsen taivaaseen? Pyörälläkö vinhasti polkien? Autollako ajan vaiko raketilla meen? Milläs minä pääsen taivaaseen?” Mutta koska taivaallisen Isän taloa sen kaikessa konkreettisuudessakaan ei voida ajatella ajallisen paikallisuuden puitteissa, täytyy sinne vievän tienkin olla erilainen kuin tämän maailman tiet. Tuo tie ei ole inhimillisen järjen avulla löydettävissä, niin kuin Tuomaskin evankeliumissa aivan oikein todistaa: Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien? (Joh. 14:5) Toki varmasti on niinkin, että tässä vaiheessa, kun Jeesus nyt puhuu opetuslapsilleen yläsalissa, näiden miesten pitäisi tuntea tie taivaaseen. Ovathan he kuulleet Herransa opetusta jo vuosien ajan. Itse asiassa Jeesuksen seurassa he ovatkin jo tällä tiellä. Koska kuitenkin heidän uskonsa on vielä heikko ja ymmärryksensä epäselvä, Herra nyt armollisesti osoittaa heille uudelleen sen tien, joka johtaa Hänen Isänsä taloon.

Jeesus on tie Isän luo

Vaikka taivaaseen vievä tie onkin ihmisjärjelle käsittämätön, Kristus kuitenkin sanoo tässä, että sen voi tuntea: Ja mihin minä menen – tien sinne te tiedätte. (Joh. 14:4)

Monissakin uskonnoissa ja lahkoissa sanotaan, että heidän kannattajansa tuntevat oikean tien. Monet niistä väittävät opettavansa jopa ainoaa oikeaa tietä. Kristuksen oppi on kuitenkin aivan toisenlainen. Hän sanoo: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. (Joh. 14:6) Jeesus siis ei vain opeta omilleen oikeaa tietä, vaan on tuo Tie. Herra käyttääkin tässä sanontatapaa, joka aivan erityisesti painottaa tätä asiaa. On kuin Hän sanoisi: ”Minä itse olen tie.”

Mutta mitä se tarkoittaa, että Jeesus on tie? Tarkoittaako se sitä, että Hänet on tehty öljysorasta tai asfaltista? Poljetaanko Häntä jaloilla tai ajetaanko Hänen päällään moottoriajoneuvoilla? Ei tietenkään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Jeesus ei olisi tie. Kyllä Hän on tie. Totta kai me nimittäin uskomme, että Raamatun joka sana on Pyhän Hengen henkäyttämää Jumalan sanaa, sellaisena erehtymätöntä (vrt. 2. Tim. 3:16). Siksi me pidämme herkeämättä kiinni siitä, että Raamatussa jokainen pienikin yksityiskohta on niin ja aamen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi ymmärtää Jeesuksen olevan tavallinen tie, joita on totuttu päällystämään asfaltilla tai vaikka mukulakivillä. Sanoohan Jeesus toisessa kohdassa olevansa myös viiniköynnös (Joh. 15:1). Niin Hän toki aivan varmasti onkin, sanoohan Hänen erehtymätön sanansa niin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita esimerkiksi sitä, että Jeesuksessa kasvaisi lehtiä, joissa olevan lehtivihreän avulla Hän yhteyttäisi ja saisi aikaan happea ilmakehäämme, niin kuin tiedetään tapahtuvan luonnollisissa puissa. Tai onhan Jeesus aivan todella myös Jumalan Karitsa (Joh. 1:29), ei kuitenkaan sellainen, jolla olisi villainen turkki ja sorkat. Tällaisissa kohdissa Jeesus puhuukin vertauskuvallisesti. Samalla Hänen kaikki sanansa ovat kuitenkin aivan todet ja varmat. Tällaiset lukemattomat eri nimitykset, joilla Jumalan sana Herraamme kutsuu, eivät varsinaisesti kuvaakaan Hänen luontoaan, vaan pikemminkin sitä toimintaa, jonka Hän suuressa laupeudessaan suo jokaiselle sen mukaan, mitä kukin tarvitsee. Esimerkiksi sille, jolla on syntiä – siis meille kaikille! – Hän on Jumalan Karitsa. Toisin sanoen Hän on Jumalan itselleen katsoma täydellinen uhrilammas, joka on kalliilla verellään lunastanut meidät syntiset kaikista synneistämme (1. Moos. 22:8; 1. Piet. 1:18–19). Sille taas, joka tarvitsee osallisuutta Jeesuksen elämään – siis meille kaikille! – Hän on viiniköynnös. Hänen oksikseen me olemme saaneet tulla kasteen ja uskon kautta. Hänen oksinaan me saamme olla osalliset Hänen elämänsä virtauksesta, kun Hän sen meille suo sanansa ja alttarin sakramentin välityksellä. Hänen oksinaan me saamme sitten myös kantaa Hänen mielensä mukaista hengellistä hedelmää, jonka Hänen elämänsä meissä synnyttää.

Kun Jeesus nyt sanoo, että Hän on tie, tarkoittaa Hän tätä: Meistä ihmisistä kukaan ei omine neuvoineen voi tietää miten kaikkivaltiaan Jumalan yhteyteen päästään. Mutta juuri meille ymmärtämättömille ja jumalattomille on Jumalan Poika itse tullut tieksi. Hän ei siis ainoastaan opeta sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä voidaksesi päästä Jumalan valtakuntaan. Hän on itse sinun tiesi sinne. Näissä sanoissa Minä olen tie Jeesus kiteyttääkin koko opetuksensa ja työnsä tässä maailmassa. Kaiken keskuksessa on tuoda sinut taivaallisen Isän taloon. Nyt kun sinut on kasteessa liitetty Kristukseen ja saat uskon kautta elää Hänen yhteydessään, sinä olet ja elät jo sillä tiellä, joka vie taivaaseen. Kristuksen yhteydessä taivaan aarteet ovat sinun jo nyt, tämän elämäsi aikana. Ja vaikka matkasi on vielä kesken, saat olla varma, että tätä Jeesus-tietä pääset varmasti perille. Tämä on vielä paljon varmempaa kuin se, että valtatietä 12 pääsee Lahdesta Kouvolaan. Miksi se on varmempaa? Siksi, että Herra Jeesus itse sanoo niin. Hänen sanansa ei valehtele eikä petä.

Tällä tavalla Jeesus siis puhuu rakkailleen positiivisella ja vahvistavalla tavalla siitä, miten he voivat päästä Isän taloon, taivaallisiin asuinsijoihin. Mutta tällainen positiivinen ja vahvistava puhe sisältää aina myös ajatuksen käänteisestä, negatiivisesta vaihtoehdosta. Toisin sanoen, kun Jeesus tässä sanoo olevansa tie taivaaseen, tarkoittaa tämä samalla myös sitä, että mikään muu kuin Hän ei voi olla tuo tie. Hän lausuukin tämän asian ääneen: ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. (Joh. 14:6b) Niin, kuinka se, joka luopuu Isän luo johtavasta tiestä, voisikaan päästä Jumalan luo? Ethän sinä, rakas ystävä, luovu Jeesuksen eläväksi tekevän sanan kuulemisesta? Ethän sinä jää pois Hänen elämää antavan alttarinsa yhteydestä? Pysy niiden yhteydessä, niin pysyt Jeesuksen yhteydessä, sillä tiellä, joka Hän itse on!

Jeesus on totuus

Evankeliumista me kuulimme myös, että Jeesus on totuus. Hän ei siis ainoastaan opeta omilleen totuutta. Hän on itse tuo Totuus.

Nykyään moni kyllä varmaankin ajattelee, että tällaista ei saisi sanoa. Ei kuulemma saisi väittää, että jokin tietty totuus on ylipäätään olemassa. Näin ei saisi tehdä sen vuoksi, että puhe totuudesta ja oikeasta antaisi ymmärtää, että on olemassa myös sitä, mikä on epätotta ja väärin. Sellaisen sanominen puolestaan olisi loukkaavaa niitä kohtaan, jotka ajattelevat toisin. Näin nykyihminen ajattelee, haluaahan hän uskotella itselleen, ettei maailmassa ole olemassa mitään pysyvää totuutta, vaan että jokaisen ihmisen tulee antaa määritellä totuuden sen mukaan, mikä milloinkin tuntuu mukavalta tai vaikuttaa järkevältä. Kuitenkin ne, jotka ajattelevat näin, huijaavat itseään. Nimittäin samalla kun he palvovat omaa muuttuvaa mieltään ja ailahtelevia tunteitaan totuuden määrittelijöinä, he kuitenkin käytännössä pitävät samalla itsestään selvinä monia niistä totuuksia, jotka kuka tahansa maalaisjärjellä ymmärtää: Pallo ei ole kuution muotoinen, vaan pyöreä. Marsu ei ole saksanpaimenkoira, vaan marsu. Jos maailmassa ei ole olemassa mitään pysyvää totuutta ja ihmisen tulisi aina määritellä oma totuutensa mielensä mukaan, ei tällaisiakaan asioita saisi sanoa. Yhdessä asiassa nykyihminen näyttää kyllä pitävän johdonmukaisesti kiinni tästä käsityksestään: miehen ei kuulemma tarvitse olla mies, vaan hän voi halutessaan olla myös nainen, ja päinvastoin – näin siitäkin huolimatta, että pieni sylilapsikin ymmärtää mennessään vanhempiensa kanssa saunaan, että isi on erilainen kuin äiti, eikä muuksi muutu. Mutta nykyihminen huijaa itseään myös toisessa asiassa. Nimittäin samalla kun hän vaatii kaiken suhteellistamista sekä siis myös sitä, että yhdestä totuudesta ei saa puhua, hän tulee itse kieltäneeksi oman kantansa, joka muka suvaitsee kaikki eri näkemykset. Hän nimittäin vaatii ehdottomasti yhden ainoan totuuden olemassaoloa – ehkä tiedostamattaan, mutta kuitenkin. Se käsitys, että totuus on muuttuva, on hänen totuutensa. Muista totuuksista ei hänen mielestään saa puhua. Tästä on kuitenkin kaukana se suvaitsevuus, jota hän itse sanoissaan vaatii.

Osuvasti on vanhan Kirkon suuri saarnaaja sanonut: ”Ei ole mitään selvempää kuin totuus. Ei mitään yksinkertaisempaa, jos vain emme itse toimi kieroutuneesti. Mutta jos toimimme kieroutuneesti, ei ole mitään vaikeampaa.”

Mutta kannattaessaan tällaista jatkuvasti muuttuvaa, ikään kuin ”nestemäistä” totuuskuvaa nykyihminen on kuitenkin oikeassa yhdessä asiassa: puhe totuudesta pitää todella sisällään ajatuksen myös epätotuudesta. Niin se on. Kun Jeesuskin siis tässä sanoo olevansa totuus, tarkoittaa tämä samalla myös sitä, että mikään muu kuin Hän ei voi olla totuus. Hän ei tosin tässä puhu totuudesta yleensä, siis siitä, minkä pakanatkin tunnustavat, esimerkiksi että ruoho on vihreää tai neliön kaikki neljä sivua ovat saman mittaiset. Jeesus puhuu tässä jumalallisesta totuudesta, Totuudesta ikään kuin isolla alkukirjaimella. Tämän totuuden voivat tuntea vain ne, jotka tuntevat Hänet. Toinen varhaisen Kirkon opettaja kirjoittaakin osuvasti:

Kaikki jotka uskovat ja ovat vakuuttuneita, että armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen kautta, ja jotka tietävät Kristuksen olevan totuus (sen mukaan kuin Hän itse sanoo: ”Minä olen totuus”), saavat tiedon, joka kutsuu ihmisiä hyvään ja siunattuun elämään – ei mistään muusta lähteestä kuin Kristuksen sanoista ja opetuksesta. Mutta Kristuksen sanoilla me emme tarkoita ainoastaan niitä, joita hän opetti kun hänet oli tehty ihmiseksi ja asetettu lihaan [ts. kun Hän oli omaksunut ihmisyyden], sillä jopa ennen sitä Kristus, Jumalan Sana oli Mooseksessa ja profeetoissa. Sillä miten he olisivat ilman Jumalan Sanaa voineet profetoida Kristuksesta?

Toisin sanoen, koko Raamattu alusta loppuun asti on Jumalan sanaa, siis myös täynnä Kristusta, joka on Jumalan elävä ja persoonallinen Sana. Siksi ilman pyhän Raamatun ilmoitussanaa et sinäkään voi löytää tai saada itsellesi Herraa Jeesusta, joka on Jumalan persoonallinen Totuus. Mutta juuri Raamatun sanassa – luetussa ja saarnatussa sanassa – Hän tulee sinun luoksesi, sinun omaksesi.

Jeesus on elämä

Vielä lopuksi Jeesus sanoo, että Hän on elämä. Hän ei siis ainoastaan opeta omilleen oikeasta elämästä tai siitä, miten sellaiseen pitäisi pyrkiä. Hän on itse tuo Elämä.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Jeesus tietää, että omine neuvoinemme me olemme kokonaan syntiset ja erossa Jumalasta. Sellaisinamme meistä kenelläkään ei ole eikä voi olla todellista ja jumalallista elämää itsessämme. (Vrt. Joh. 5:26.) Sellaisinamme meistä kukaan ei voi löytää tätä todellista elämää tai edes haluta löytää sitä. Monikin kyllä tässä maailmassa haluaa näyttää hurskaalta ja ilmoittautua ”etsijäksi”. Sen sijaan niitä on kovin vähän, jotka todella haluaisivat löytää elämän Jumalan yhteydessä. Mutta juuri meitä kadonneita on Ihmisen Poika tullut etsimään ja pelastamaan (Luuk. 19:10). Juuri meidän syntisten ja itsessämme elämää vailla olevien vuoksi on Herra Jeesus tullut. Eikä Hän ole vain oikean elämän opettaja, vaan Elämä itse. Kun sinut on kasteessa liitetty Kristukseen ja saat uskon kautta elää Hänen yhteydessään, sinä olet osallinen Hänestä, joka on Elämä. Kristuksen yhteydessä iankaikkinen elämä on sinun jo nyt, tämän ajallisen elämäsi aikana (vrt. Joh. 3:16). Ja kun sinä nyt elät Hänen yhteydessään, joka on Tie Isän tykö, pääset myös kerran perille sinne, missä saat nähdä tämän elämän omin silmin. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa 22.4.2018.)

Mainokset

Mistä janoinen saa vettä? – Joh. 4:14

mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. (Joh. 4:14)

Kun elimistön vesipitoisuus laskee, Jumalan siihen luoma järjestelmä ilmoittaa, että nestetasapaino pitäisi palauttaa. Syntyy janon tunne. Se saa ihmisen kysymään mistä voisi saada vettä. Tietyssä mielessä maailma on toki aivan täynnä vettä. Sitä on merissä, maan alla, pilvissä, sateessa, lumessa, maantien lammikoissakin. Tämä ei kuitenkaan vielä auta janoista. Hänen täytyy löytää paikka, mistä voi saada vettä juotavakseen, vaikkapa lähde, kaivo tai vesihana.

Jeesus puhuu tässä toisenlaisesta janosta, hengellisestä. Hän puhuu myös vedestä, jota itse tähän janoon antaa. Tällä Hän tarkoittaa Pyhää Henkeään. Ilman Herran Henkeä ihminen nääntyy hengelliseen nestehukkaan. Tässä tilassa olevaa ihmistä ei auta se, että kolmiyhteinen Jumala – siis myös Pyhä Henki – on kaikkivaltiudessaan kaikkialla läsnä. Hengellisesti janoisen täytyy löytää paikka, mistä voi saada Pyhän Hengen itselleen. Kaste on se paikka, jossa Jeesus antaa janoiselle Henkensä juotavaksi (1. Kor. 12:13). Kun Pyhä Henki kasteessa tulee ihmiseen, vaikuttaa Hän tässä myös uuden hengellisen elämän. Se, joka tämän lahjan saa, ei tarvitse enää uutta juomista, uutta kastetta. Pyhä Henki on tullut hänen päälleen jäädäkseen, asumaan hänen sydämessään.

Sinullekin Jeesus on kasteessa antanut Pyhän Hengen lahjan. Pysy nyt jatkuvasti Jumalan henkäyttämän sanan äärellä ja palaa aina parannuksessa kasteesi armoon! Niin Henki pysyy sinussa, etkä ikinä janoa.

(Lahdessa 17.4.2018.)

2. sunnuntai pääsiäisestä (3. vsk), Hepr. 13:20–21

Lammasten suuri Paimen ja Hänen työnsä

Johdanto

Päivän epistolassa Pyhä Henki saarnaa heprealaisten kristilliselle seurakunnalle: Mutta rauhan Jumala, joka on nostanut kuolleista lammasten suuren paimenen iankaikkisen liiton veren kanssa, meidän Herramme Jeesuksen, varustakoon teidät kaikella hyvällä tehdäksenne Hänen tahtonsa, tehden teissä sen, mikä on Hänelle otollista Jeesuksen Kristuksen kautta; jolle [ts. Hänelle] kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen, aamen. (Hepr. 13:20–21) Tässä saarnassa kuulemme ensiksi lammasten suuresta Paimenesta ja Hänen työstään seurakuntansa hyväksi. Lopussa puhumme myös siitä, mitä rauhan Jumala Hänen verensä kautta tässä seurakunnassa tekee.

Ylösnoussut Jeesus on lammasten suuri Paimen

Pyhä Henki saarnaa meille pääsiäisen ilosanoman: rauhan Jumala on nostanut kuolleista  meidän Herramme Jeesuksen! Mutta miksi Jeesus sitten oli kuollut? Siksi, että Hän oli tullut ollakseen lammasten suuri Paimen, Hyvä Paimen, joka antaa omilleen elämän ja yltäkylläisyyden (Joh. 10:10b). Miten Hän sen antaa? 

Ensinnäkin suuri Paimen Jeesus antaa lampailleen elämän siten, että Hän tulee itse perkeleen, tuon suden ja karjuvan leijonan (1. Piet. 5:8) raatelemaksi ja surmaamaksi, että Hänen rakkaat lampaansa saisivat elää. Näinhän Hän sanookin: Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. (Joh. 10:11) Hyvänä Paimenena Jeesus tahtoi vuodattaa oman pyhän ja kalliin verensä ja kuolla, ettei meidän vertamme vuodatettaisi ja ettemme me kuolisi ikuisesti, vaan että meillä Hänen kuolemassaan olisi elämä. Jeesus tuli täyttämään vanhan liiton lain, jossa kansa pyhitettiin polttouhrien ja yhteysuhrien verellä, liiton verellä (2. Moos. 24:4–8). Hän tuli virheettömäksi ja tahrattomaksi Jumalan Karitsaksi ja vuodatti verensä Golgatalla. Näin Hän teki, että Hänen kallis verensä olisi iankaikkinen liiton veri, jonka hinnalla Hän voittaa synnin, kuoleman ja perkeleen vallan ja lunastaa meidät niiden alta, sekä pyhittää meidät. (Joh. 1:29; 1. Piet. 1:18–19)

Toiseksi suuri paimen Jeesus antaa lampailleen elämän siten, että Hän voittaa surmaajansa perkeleen, sekä kuoleman vallan myös nousemalla kuolleista. Niinhän Pyhä Henki tässä sanoo: rauhan Jumala on nostanut Hänet kuolleista! Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksessa sinullekin on avattu pääsy ikuiseen elämään Hänen, ikuisesti elävän Herran ja Ylipaimenen kanssa.

Kolmanneksi suuri paimen Jeesus antaa lampailleen elämän ja yltäkylläisyyden siten, että Hän, ylösnoussut Herra jatkossakin toimittaa tehtäväänsä lampaidensa suurena Paimenena. Toisin sanoen, Hän on meidän Ylipaimenemme, meidän sielujemme Paimen ja Kaitsija (1. Piet. 5:4; 2:25). Mutta jos ja kun Hän kerran on paimen, niin mitä Hän siis tekee?

Paimen ottaa lampaat laumaansa

Ensiksi, paimenen tehtävänä on ensinnäkin ottaa lampaat hoitoonsa, laumaan. Lampaat eivät itse osaa sitä tehdä, mutta paimen osaa. Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme: Yksikään ihminen ei voi omasta tahdostaan tulla hengelliseksi ihmiseksi, Jeesukseen uskovaksi ja Hänen omakseen, siis kristityksi. Mutta juuri siksi Jeesus onkin Hyvä Paimen, joka ottaa meidät lampaikseen. Sanansa ja kasteen kautta Hän on lahjoittanut meillekin Pyhän Henkensä, joka on sitten vaikuttanut meissä uskon Häneen. Sanan ja kasteen välityksellä syntyneen uskon kautta Jeesukseen ihminen tulee Hänen lampaakseen. Siksi hän myös sanan ja kasteen kautta tulee osaksi Jeesuksen lammaslaumaa, siis Hänen pyhää seurakuntaansa, Kirkkoa.

Pieni esimerkki elävästä elämästä: Eräänä kesänä, kun olin alakouluikäinen, isäni halusi järjestää meille lapsille hauskaa ja opettavaista tekemistä. Hän päätti kysyä tutulta lammasfarmarilta, saisiko lainata kesäksi lampaita, että me lapset oppisimme eläinten elämästä ja hoitamisesta. Paimen oli suostuvainen tähän pyyntöön. Hän kuitenkin kertoi, että lampaita pitäisi olla vähintään kaksi tai kolme. Jos niitä olisi aitauksessa ainoastaan yksi, se vain määkisi ikäväänsä. Näin on siksi, että lampaat ovat laumaeläimiä. Niin tämä lampaiden paimen sitten eräänä päivänä toi pakettiautollaan lainaksi meille kolme lammasta, yhden uuhen ja sen kaksi karitsaa.

Juuri tästä on kysymys myös päivän pyhässä epistolassa. Pyhä Henki ei sano, että Jeesus on suuri lampaan paimen, vaan lammasten paimen. Kun Herra puhuu lampaista, tarkoittaa Hän tietenkin kristittyjä, Kristukseen uskovia. Hän ei tosin puhu tässä kirjaimellisesti seurakunnasta, mutta juuri sitä Hän tarkoittaa: Hän tarkoittaa, että kristityn olemukseen kuuluu se, että hän on osa samaa laumaa toisten kristittyjen kanssa. Kristitty on siis luonnostaan osa seurakuntaa, ja elää siinä. Näin siis ainakin normaalitilanteessa, silloin kun kristittyjen henkeä uhkaava vaino taikka muu äärimmäinen tai pakottava syy ei tee seurakunnan yhteistä elämää mahdottomaksi.

Se lauma, johon kristityt kuuluvat, ei kuitenkaan ole mikä tahansa lauma. Tämä lauma – siis kristillinen seurakunta ja Kirkko – ei ole mikään klubi, jonka kristityt olisivat itse omasta tahdostaan perustaneet, ja johon he olisivat kutsuneet mukaan samanmielisiä tai samankaltaisia ystäviään. Tämä lauma ei myöskään ole mikään yhdistys, jonka kristityt itse olisivat perustaneet johonkin yhteiseen päämäärään pyrkimistä varten. Se lauma, johon kristityt kuuluvat, on Kristuksen lauma, ei ensisijaisesti heidän laumansa. Sanoohan Pyhä Henki tässä Jeesuksesta, että Hän on suuri lammasten Paimen. Laumahan on tietenkin sen paimenen hallusssa. Näin siis kristillinen Kirkkokin on nimenomaan ja ensisijaisesti Kristuksen Kirkko, ei ensisijaisesti kristittyjen. Mutta juuri tähän laumaansa, pyhään Kirkkoonsa Kristus tahtoo armossaan kaikki ihmiset ottaa ja kaita heitä niin kuin hyvä Paimen laumaansa.

Paimen antaa lampailleen suojan

Toiseksi, seurakuntalaumassaan Jeesus-paimen myös antaa lampailleen suojan ja turvan. Tämä onkin tarpeen, sillä Jeesuksen lampaiksi tultuammekin me kuitenkin elämme vielä maailmassa, perkeleen ja hänen enkeliensä toiminnan ja hyökkäysyritysten keskellä. Vihollisemme ei tahtoisi sallia meille yhtään luottamusta hyvään Paimeneemme ja Hänen johdatukseensa. Hän ei tahtoisi sallia meille muruakaan Kristuksen lahjoja. Sen sijaan hän tahtoisi saattaa meidät luottamaan omaan itseemme, luopumaan Paimenen äänen kuulemisesta. Hän tahtoisi johdattaa meidät myös erilleen laumasta. Silloin kun olemme yksin – ilman Paimenta ja toisiamme – on perkeleenkin helppo käydä meidän, itsessämme heikkojen ja voimattomien lampaiden kimppuun. Mutta kaikkien näiden vaarojen keskellä on meillä Kristuksen seurakunnassa suoja ja turva: Hyvä Paimen Jeesus varjelee meitä sanansa paimenäänellä ja lähettää Pyhän Henkensä varoittamaan hengellisistä vaaroista. Herra Jeesus myös rukoilee lakkaamatta meidän, rakkaiden lampaidensa puolesta, että Hänen Isänsä varjelisi meidät pahasta. (Joh. 17:15)

Paimen ruokkii lampaansa

Kolmanneksi, seurakuntalaumassaan Jeesus-paimen ruokkii meitä. Hän ei kuitenkaan välttämättä ruoki meitä sellaisella ravinnolla, mitä itse kulloinkin sattuisimme haluamaan. Hyvänä Paimenena Hän tahtoo pitää huolen siitä, että Hänen omilleen on aina tarjolla se oikea ja terveellinen hengellinen ravinto, mitä he tarvitsevat.

Palatkaamme vielä tuohon lapsuuteni kesään: Kun isäni oli sopinut lammaspaimenen kanssa kolmen lampaan lainaamisesta, rakensi hän niille aitauksen kotitalomme, vanhan pappilan päädyssä olevalle pihalle. Sinne nuo kaksi pientä karitsaa sitten muuttivatkin äitinsä kanssa. Me keksimme niille nimet. Me heräsimme joka aamu aikaisin keräämään niille parasta mahdollista ruohoa syötäväksi ja kantamaan raikasta vettä juotavaksi. Mutta sitten tuli päivä, jona nämä pehmeät ystävämme päättivät karata aitauksestaan. Missä ihmeessä ne olivat? Ne olivat juosseet suoraa päätä pappilan suurelle etupihalle, jossa kasvoi mehukasta apilaa. Siellä kasvoin niin paljon apilaa, että sitä olisi riittänyt näille kolmelle varmaankin monen päivän tarpeeksi. Apila onkin lampaille mitä parasta ruokaa. Ne rakastavat sitä. Mutta nämä lainalampaamme rakastivat sitä niin paljon, että siinä vaiheessa, kun huomasimme niiden karanneen etupihan apilaniitylle, niiden pötsit olivat jo liian täynnä, vaarassa turvota valtavasti. Tällainen uudesta ja paljosta ruoasta johtuva pötsin turpoaminen – niin sanottu puhaltuminen – voi olla lampaille hengenvaarallista. Me olimme hädissämme. Mikä avuksi? Ei auttanut muu, kuin juosta puhelimeen ja soittaa lampaiden omistajalle, niiden oikealle paimenelle. Hän tunsi lampaansa ja tiesi miten niitä piti hoitaa. Kun lammasfarmari kuuli tapahtuneesta, hän keskeyttikin heti matkansa ja ajoi kiireesti juottamaan lampailleen lääkitsevää nestettä. Näin kaikki kolme villaista ystäväämme säilyivät hengissä ja pysyivät aitauksessaan meidän lasten ilona vielä loppukesän.

Tällä tavalla toimii myös Jeesus, suuri lammasten Paimen. Hän tietää, millaista ruokaa Hänen omansa tarvitsevat elääkseen. Pysyäkseen Kristuksen laumassa – siis kristittyinä – Herran omat tarvitsevat Hänen pyhää sanaansa. Lampaat saavat ruohonsa ja raikkaan vetensä nimenomaan lauman yhteydessä, kun paimen johdattaa ne yhdessä vihreälle niitylle ja virvoittavien vetten ääreen (Ps. 23:2). Samalla tavalla kristittyjen tehtävänä ei ole koettaa itse haalia itselleen hengellistä ravintoa mistä milloinkin kokevat sellaista saavansa. Kaikenlaista opetustahan on maailma täynnä. Hyvän Paimenen tahto on, että Hänen lampaansa saavat hengellisen ravintonsa Häneltä – ei Hänen seurakuntalaumansa ulkopuolella, vaan sen sisällä ja sen kanssa. Kirkossaan Kristus itse jumalallisessa voimassaan lahjoittaa heille kaiken sen, mitä he elämään ja jumalisuuteen tarvitsevat (2. Piet. 1:3a).

Jotta Hän lahjoittaisi tämän heille, on Herramme Jeesus antanut pyhälle lammaslaumalleen, seurakunnalle lahjaksi paimenviran. Sana pāstor (lat.) tarkoittaa juuri paimenta. Suuren lammasten Paimenen alaisuudessa näiden pienten paimenten tehtävänä on jakaa Kristuksen ruoka Hänen rakkaille lampailleen, kristityille. Tämän he tekevät saarnaamalla Kristuksen sanaa ja jakamalla Hänen asettamiaan sakramentteja, kastetta, synninpäästöä ja Herran pyhää ehtoollista.

Mutta tuo lapsuuteni apilakriisi muistuttaa myös toisesta tärkeästä asiasta: Suuri lammasten Paimen Jeesus tietää myös, millä tavalla Hänen sanansa ruoka pitää annostella. Siellä, missä Hänen omansa ovat langenneet ja tarvitsevat Hänen lakinsa sanaa syntiensä tuntemiseksi, heille ei saa jakaa yhtään evankeliumia, vaan puhdasta lakia. Jos heille tässä tilanteessa jaettaisiin evankeliumia, saisivat hekin kyllä siinä Jeesuksen – onhan Hän läsnä sanassaan ja alttarinsa sakramentissa. Mutta eihän Jeesus ole tullut kutsumaan vanhurskaita – tai siis niitä, jotka luulevat olevansa vanhurskaita. Hän on tullut kutsumaan syntisiä. Hän on tullut ihmisten parantajaksi, mutta eivät parantajaa tarvitse terveet – tai siis ne, jotka luulevat olevansa terveitä. Parantajaa tarvitsevat sairaat. (Matt. 9:12b, 13b) Siksi sellaiset lampaat, jotka eivät tunnista saati tunnusta syntejään ja niin pysyvät omavanhurskaudessaan, työntäisivät luotaan Kristuksen Vapahtajana, ja joutuisivat väkisinkin päästämään hänet luokseen ankarana tuomarina. (Vrt. Yksimielisyyden ohje. Tiivistelmä, VII 16–18.) Heille evankeliumi, tuo mitä ihanin hengellinen ruoka ei olisikaan ravinnoksi, vaan siitä tulisi suorastaan vaarallista ja tappavaa.

Mutta toisaalta siellä, missä Jeesuksen omat ovat tulleet laista tuntemaan syntinsä ja kaipaavat evankeliumia syntiensä sovituksesta, heille ei saa jakaa yhtään lakia, vaan puhdasta evankeliumia. Heidän täytyy saada kuulla, että Kristus on iankaikkisen liiton verellään sovittanut heidän syntinsä kokonaan. Heidän täytyy kuulla, että Hän on kasteessa pessyt heidän syntinsä pois (Ap. t. 22:16). Heidän täytyy saarnatuolista ja rippi-isän suusta kuulla, että Jeesus on sovittanut heidän karmeimmatkin syntinsä ja antanut ne kaikki anteeksi. Heidän täytyy saada Golgatalla uhrattu Kristuksen tosi ruumis ja ristinpuussa vuodatettu tosi veri alttarin sakramentissa syödäkseen ja juodakseen, syntiensä anteeksiantamiseksi. Jos heille tässä tilanteessa jaettaisiin lakia, he jäisivät ilman Kristusta, Vapahtajaa, ja kuolisivat synteihinsä.

Tällä tavalla Kristuksen pikkupaimenten, pastorien tehtävänä on jakaa suuren Paimenensa sanaa – lakia ja evankeliumia – Hänen lampailleen, kullekin ajallaan. Asia on aivan niin kuin Herra itse sanookin: Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! (Luuk. 12:42–43) Näin suuri lammasten Paimen on asian päättänyt. Hänen armollinen tahtonsa näet on, että yksikään Hänen rakkaista lampaistaan ei joutuisi hengelliseen vaaraan ja kuolemaan, vaan että aivan jokainen pääsisi kerran perille taivaan vihreille niityille.

Paimen kasvattaa ja kaitsee lampaitaan

Neljänneksi, lakinsa ja evankeliuminsa sanalla Kristus myös kasvattaa ja kaitsee uskoviaan, niin kuin paimen lampaitaan. Tästä Pyhä Henki profeetan suulla sanoo: Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita. (Jes. 40:11) Kirkkolaumansa Ylipaimen Jeesus myös kutsuu ja lähettää pikkupaimenensa kutsumaan takaisin niitä lampaita, joilla on taipumusta ottaa etäisyyttä muuhun laumaan. Hän tahtoo etsiä eksyneet, etteivät ne joutuisi eroon Paimenen antamasta suojasta ja ravinnosta, kasvatuksesta ja kaitsennasta. Hän tahtoo etsiä heidät, etteivät he joutuisi pedon raatelemiksi. Hänen taivaallisen Isänsä tahto on, että yksikään meistä pienistä joutuisi kadotukseen. (Matt. 18:12, 14)

Jumala varustaa Kristuksen seurakunnan hyviin tekoihin

Lopuksi katsomme vielä lyhyesti niitä tärkeitä sanoja, jotka Pyhä Henki epistolassa sanoo. Hän lausuu, että iankaikkisen liiton verellä rauhan Jumala myös varustaa seurakuntansa kaikella hyvällä tehdäksenne Hänen tahtonsa, tehden teissä sen, mikä on Hänelle otollista Jeesuksen Kristuksen kautta.

Pyhä Henki käyttää tässä kuvaa ikään kuin ruumiista, joka täytyy varustaa tiettyjä toimintoja varten. Ajatus on siis, että itsessään ruumiilta puuttuu jotakin, mitä se näihin toimintoihin tarvitsee, mutta että nyt sille annetaan se, mikä siltä puuttuu. Kristuksen seurakunta onkin Hänen pyhä Ruumiinsa. Hänen verellään – uuden ja iankaikkisen liiton verellä – Jumala nyt ensin tekee meidät itselleen otollisiksi, vanhurskaiksi. Tämän lisäksi Hän sitten Poikansa pyhällä verellä saa meissä myös aikaan sen, että seurakuntana teemme Hänen hyvän tahtonsa, sen, mikä on Hänelle otollista. Tähän kaikkeen Hän varustaa meidät, Kristuksen seurakunnan ja Hänen laumansa. Mihin Hän meidät siis varustaa? Pyhä Henki sanoo, että Hän antaa meille ”kaiken hyvän”, siis taivaalliset lahjansa. Mitä varten? Että toimittaisimme niitä kutsumuksia, jotka Hän on meille itse kullekin antanut. Jokaiselle meistä Hän on antanut omat lahjansa ja sitten myös niiden mukaiset tehtävät. Hän ei ole antanut niitä siksi, että me itse saisimme niistä kunniaa, vaan siksi, että palvelisimme niillä Häntä ja lähimmäisiämme.

Se, että me tekisimme näin, on Hänen tahtonsa. Mutta se, että me myös aivan todella teemme niin, on Hänen työtään meissä. Kuule vielä, miten Pyhä Henki tämän sanoo: Rauhan Jumala […] varustakoon teidät kaikella hyvällä tehdäksenne Hänen tahtonsa, tehden teissä sen, mikä on Hänelle otollista Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän tekee sen meissä! Meidän osuudeksemme jää siis vain se, että pysymme Kristuksen iankaikkisen liiton veren turvissa, Ylipaimenemme tarjoaman hengellisen ja Pyhän Hengen täyttämän ravinnon vastaanottajina, sekä päivittäin uskon kautta Hänen pyhällä verellään puhdistettavina. Tämän kaiken meille suokoon armollinen Herramme ja ylimmäinen Paimenemme Jeesus Kristus, jolle kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen, aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 15.4.2018.)

Uskoa ja totuuden tuntemista varten – Tiit. 1:1

Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista varten, joka on jumalisuuden mukainen. (Tiit. 1:1)

Paavali ei itse keksinyt ryhtyä saarnaamaan ja opettamaan. Hän sai virkansa Kristukselta. Mitä varten? Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista varten, joka on totuuden mukainen. Apostolin tehtävänä ei siis ollut palvella itseään tai julistaa omia ajatuksiaan saati sitä, mitä kuulijat mahdollisesti toivoivat saavansa kuulla.

Nykyäänkään ei kukaan Kristuksen sananpalvelijoista sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu heidät (vrt. Hebr. 5:4). Miten se tapahtuu? Kun Kristuksen seurakunta Hänen sanansa mukaan kutsuu pastorin, Kirkon Herra itse kutsuu hänet seurakuntansa kautta. Nykyäänkin tämä virka uskotaan siihen sopiville miehille, mutta ei siksi, että he sillä palvelisivat itseään taikka saarnaisivat omiaan. Virka uskotaan heille sitä varten, että ihmiset, jotka eivät tunne totuutta, oppisivat tuntemaan Jumalan sanan totuuden. Virka uskotaan heille sitä varten, että uskosta ja pelastuksesta osattomat saisivat Jumalan saarnatun sanan ja kastevedestä läpimärän sanan kautta tulla osallisiksi uskon lahjasta ja pelastuksesta.

Sinunkin kotiseurakuntaasi on Kirkon Herra asettanut pastorin. Hänet on asetettu virkaansa koko seurakuntaa, siis myös sinua varten. Hänen tehtävänsä on olla Jumalan palvelija, että sinä saisit kasvaa Jumalan ja Hänen armonsa tuntemisessa, että sinulla synnissäsi ja hädässäsi olisi usko Kristukseen, kaiken syntisi ja hätäsi kantajaan. Tutustu siis pastoriisi. Pyydä häntä rukoilemaan puolestasi. Käytä ripin lahjaa. Käy messussa. Näin Kristus itse palvelee sinua lahjoillaan!

(Lahdessa 12.4.2018.)

1. sunnuntai pääsiäisestä (3. vsk), Luuk. 24:36–49

Puettuna voimaan korkeudesta

Kaikki haluaisivat olla voimakkaita, vahvoja ja kyvykkäitä. Kukaan ei halua olla voimaton, heikko ja taitamaton.

Ehkä sinä oletkin voimakas, vahva ja kyvykäs. Ehkä voit hyvin, ruumiisi on hyvässä kunnossa. Ehkä sinulla on myös sisäistä vahvuutta, päättäväisyyttä, älyä, ymmärrystä, monenlaisia kykyjä. Hyvä niin! Kiitä siitä Jumalaa, Luojaasi ja kaikkien hyvien lahjojen antajaa!

Mutta totta on myös toinen puoli: sinä olet heikko. Se tarkoittaa: sinulta puuttuu voimaa. Ehkä olet sairas. Mutta voi myös olla, että et aina tunne heikkouttasi. Ehkä tänään voit hyvin. Mutta toisena päivänä sinut voi yllättää sairaus, väsymys, voimattomuus. Silloin muistat, että elämäsi koko hallinta ei ole sinun käsissäsi.

Mutta vielä on toinenkin heikkous, nimittäin se, joka on tämän kaiken taustalla: Sinä olet heikko Jumalan edessä. Et sinä kyllä aina tunne tätäkään heikkouttasi. Mutta juuri siksi minun tehtäväkseni on annettu saarnata siitä sinulle. Minkä takia? Sen takia, että se on totta. Jumalan sana näet sanoo, että Hänen pyhyytensä edessä sinä olet voimaton ja heikko, jopa aivan mahdoton. Itsejumaloinnin syntiin langenneen Aadamin poikana ja tyttärenä sinulla ei ole luottamusta Jumalaan ja Hänen voimaansa. Sinun mielesi on vain omaan voimaasi, siihen, mitä itse toivoisit voivasi, tai mitä kuvittelet kykeneväsi. Tällaisena sinä olet syntinen, tuomion ja iankaikkisen kuoleman ansainnut.

*

Tämän voimattomuuden ja heikkouden keskellä sinulle on kuitenkin tarjolla hyvä sanoma. On olemassa mies, jossa ei ole heikkoutta saati syntiä.

Hän, Jumala, tuli tähän jumalanvastaiseen maailmaan.

Hän, Jumala, tuli ihmiseksi meidän jumalattomien ihmisten tähden.

Hän, Herra, joka on Henki, ja joka ei siksi itsessään tuntenut ruumiin heikkoutta tai voimattomuutta, Hän kuitenkin omaksui ihmisruumiin voidakseen kantaa sinun, ruumiillisen ihmisen heikkouden ja voimattomuuden omassa ruumiissaan.

Hän, synnitön ja vanhurskas, suostui syntiseksi sinun synnistäsi ja epävanhurskaudestasi, että sinä saisit syntisi anteeksi ja tulisit Jumalan vanhurskaudeksi (2. Kor. 5:21).

Hän, elämän puun Luoja, ja sen elämää antavan hedelmän Luoja, Hän kantoi sinun kuolemasi ruumiissansa puuhun (1. Piet. 2:24), että tässä Hänen ristissään sinulla olisi elämän puu, jonka hedelmistä sinä saat elämän.

Hän, sinun syntiesi vuoksi kuollut Jumala nousi ylös ja elää ikuisesti, että sinä saisit Hänessä myös nousta ylös kuolemastasi ja elää Hänen kanssaan ikuisesti.

*

Kun nyt Kristus Jeesus oli saattanut loppuun tämän työnsä, ilmestyi Hän opetuslapsilleen. Viimeisinä sanoinaan, jotka pyhä Luukas on evankeliumiinsa tallettanut, Herra sanoi rakkailleen: Ja katso, minä lähetän Isäni lupauksen teidän päällenne; mutta te pysykää [tässä] kaupungissa, kunnes teidät puetaan voimaan korkeudesta. (Luuk. 24:49)

Mitä Jeesus tässä oikeastaan sanoo?

Kaikkivaltias Jumala näki, että ihmiset olivat joutuneet eroon Hänestä, elämän Lähteestä. Hän näki, että ilman Häntä, jolla on elämä itsessänsä, heillä ei ollut elämää itsessänsä (Joh. 5:26). Kaikkivaltias Jumala näki, että ihmiset olivat joutuneet eroon Hänestä, Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä, joka puhalsi elämän hengen maan tomusta luomaansa ihmiseen, sekä antoi Pyhän Henkensä jo vanhan liiton kansansa uskoville. Jumala näki, että vaikka he ehkä olivat hengissä, ilman Häntä he eivät kuitenkaan eläneet Hänen Pyhän Henkensä yhteydessä, Hengen mukaan.

Mutta juuri siksi Jumala tahtoi suuressa ihmisrakkaudessaan korjata tämän tilanteen. Profeettojensa suulla Hän lupasi kansalleen, että vuodattaisi vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Hän lupasi vuodattaa Henkensä heidän siemenensä päälle ja siunauksensa heidän vesojensa päälle (Jes. 44:3). Hän lupasi vuodattaa Henkensä jopa kaiken lihan päälle (Joel 2:28a). Siksi myös Herra Jeesus oli luvannut, että Hänen Isänsä oli lähettävä Pyhän Hengen Hänen nimessään (Joh. 14:26a).

Tätä Jeesus tarkoittaa, kun Hän nyt lupaa: Ja katso, minä lähetän Isäni lupauksen teidän päällenne. Helluntaina Hän lähettikin Henkensä opetuslastensa päälle niin, että he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi (Ap. t. 2:4a). Mistä Hän lähetti Hengen? Isän tyköä (Joh. 15:26; ks. myös 16:7d). Siksi Hän nyt sanookin, että tämä Hänen lahjansa tulee opetuslasten osaksi korkeudesta.

Mutta millä nimellä Herra kutsuu Henkeään? Hän kutsuu Häntä voimaksi, kun Hän sanoo: teidät puetaan voimaan korkeudesta. Hän siis tahtoi antaa voimattomille opetuslapsilleen voiman.

Ja katso miten Hän tämän teki! Helluntain ihmeessä ei ollut kyse siitä, että opetuslapset olisivat saaneet Jumalalta vähän Hänen Henkeäänkin. Kyse ei ollut siitäkään, että he olisivat tulleet täytetyiksi ainoastaan osittain. Jumala täytti heidät kokonaan Pyhällä Hengellään. Hän suorastaan puki heidät tällä voimallaan korkeudesta.

*

Mitä tämä taivaallinen voima opetuslapsissa vaikutti? Poistuivatko heidän ulkoisen elämänsä vaivat? Tuliko heistä kauniimpia, terveempiä ja voimakkaampia? Saivatko he kuvauksellisuudessaan koko maailman suosion? Ei niin. Senkin jälkeen, kun Herra helluntaina puki heidät voimalla korkeudesta, apostolit kyllä kärsivät sekä nälkää että janoa, olivat alasti, heitä piestiin, he kulkivat kodittomina, he näkivät vaivaa tehden työtä omin käsin. Heitä herjattiin, mutta he siunasivat: heitä vainottiin, mutta he kestivät; heitä parjattiin, mutta he puhuivat leppeästi; heistä oli tullut kaikkien hylkimiä, kuin he olisivat olleet mikäkin maailman tunkio. (1. Kor. 4:11–13)

Mutta tästä ulkoisesta heikkoudesta huolimattakin Jumalan Pyhä Henki oli kuitenkin todellisesti tehnyt heidät temppeleikseen (1. Kor. 6:19) ja temppelikseen, Kirkokseen. Siksi tämän voimattomuuden ja heikkouden keskelläkin Pyhä Henki teki työtään heissä, eikä ainoastaan heissä, vaan heidän kauttaan myös maailmassa. Suurella rohkeudella he julistivat Kristusta. He julistivat koko maailman synnistä synniksi tullutta synnitöntä Jumalan Poikaa. He julistivat koko maailman kivusta ja sairaudesta kipujen mieheksi ja sairauden tuttavaksi tullutta puhdasta Jumalan Poikaa. He julistivat Kristusta, joka ristissään oli valmistanut koko maailmalle pääsyn synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, joka ylösnousemuksessaan oli valmistanut pääsyn iankaikkiseen elämään, valmistanut hengellisen voiman, Pyhän Hengen osallisuuden.

Apostolien ja kaikkien opetuslasten – noiden itsessään niin voimattomien ja heikkojen – kautta Pyhä Henki, korkeudesta annettu voima vaikutti maailmassa, ja lahjoitti monille uskon Kristukseen, heikkojen tähden heikoksi tulleeseen heikkouden Voittajaan.

*

Sinä, joka tunnet voimattomuutesi ja heikkoutesi, kuule nyt!

Opetuslasten pukeminen voimalla korkeudesta tapahtui kyllä kertakaikkisella tavalla helluntaina. Mutta juuri siksi se voi tapahtua myös tänään, ja tapahtuukin. Yhä vieläkin Herra lähettää taivaasta sen, minkä Isä on sanassaan luvannut. Isä ja Poika lähettävät Pyhän Henkensä.

Tämä on tapahtunut sinunkin kohdallasi. Missä? Pyhässä kasteessa. Kasteessa sinutkin on puettu voimalla korkeudesta.

Sinut on puettu, mutta eri tavalla kuin puet vaatteet päällesi aamulla.

Ensinnäkin: Sinua ei ole puettu tavallisiin vaatteisiin. Mikään inhimillinen ei voisikaan peittää sinun voimattomuuttasi ja heikkouttasi Jumalan edessä. Kaikki ihmisen hyvät ja hurskailtakin näyttävät teot jättävät Hänet oman itsensä, siis myös heikkoutensa varaan.

Mutta juuri sen vuoksi ja toiseksi: Tätä pukemista et olekaan suorittanut sinä itse, vaan toinen on tehnyt sen sinulle. Itse et olisi voinut pukea itseäsi sellaiseen pyhyyteen ja voimaan. Mutta armossaan Herra on kasteessa vuodattanut Pyhän Henkensä sinunkin päällesi, pukenut sinut voimaan korkeudesta.

Kasteessa sinulle on annettu niin suuri lahja, että saarnaan sinulle siitä vielä lisää!

Sinä olit kyllä Jumalan edessä kokonaan mahdoton, mutta kasteessa Herra on antanut sinun kaikki syntisi anteeksi ja pessyt ne pois (Ap. t. 2:38; 22:16). Kasteessa Hän on pukenut sinut Kristukseen ja Hänen vanhurskauteensa, Hänen Jumalalle kelpaavuuteensa (Gal. 3:27). Sinä olit kyllä Jumalan edessä täynnä epäjumalanpalveluksen tyhjyyttä ja turhuutta, mutta kasteessa tuo väkevämpi mies, Kristus Jeesus on karannut kaikkien pahan valtojen päälle ja voittanut ne, ottanut heiltä heidän aseensa, lakaissut ja kaunistanut huoneesi (Luuk. 11:22, 25). Pyhä Henki on tehnyt ruumiisi temppelikseen. Itsessäsi sinä olet kyllä ehkä voimaton ja heikko, mutta kasteessa Herra on pukenut sinut voimaan korkeudesta.

Suuressa viisaudessaan Herra on tosin päättänyt olla ottamatta sinultakaan pois sinun kaikkea ulkoista heikkouttasi. Pikemminkin Hän kätkee korkeudesta lahjoittamansa voiman sinun heikkouteesi ja voimattomuuteesi. Näin Herra tekee, koska on kovin armollinen paitsi sinulle myös kaikille muille tämän maailman voimattomille, heikoille ja kyvyttömille. Näin Hän tekee, että se jumalallinen voima, johon Hän on sinut korkeudesta pukenut, ei tekisi sinua ylpeäksi. Näin Hän tekee, että Hänen voimansa tulisi täydelliseksi sinun heikkoudessasi, ja saisi vaikuttaa niiden heikkojen ja voimattomien elämässä, jotka Hän sinun tiellesi johdattaa. Heitä on paljon paitsi Kristuksen seurakunnan ulkopuolella, myös sen sisällä. Näiden heikkojen keskellä Hän haluaa käyttää sinun heikkouttasi tuodakseen oman voimansa näiden ihmisten elämään. Älä siksi masennu heikkoudestasi, vaan pikemminkin kerskaa siitä, sillä juuri heikkoudessasi voi Kristuksen voima asettua sinuun asumaan. Mielisty heikkouteesi Kristuksen tähden, sillä silloin kun sinä olet heikko, silloin sinä voit olla väkevä Hänessä. (2. Kor. 12:9–10)

Ja vielä: Juuri siksi, että meissä vielä on lihallinen voimattomuutemme ja heikkoutemmekin jäljellä, tulee lihaksi tullut Kristus tänäänkin meidän luoksemme sanassaan ja pyhän ruumiinsa ja verensä sakramentissa. Hän tulee, että voisi antaa meille, itsessämme voimattomille ja heikoille kaikki ne lahjansa, jotka Hänen lihaantulemisensa, kärsimyksensä, kuolemansa ja ruumiillinen ylösnousemuksensa tekivät mahdollisiksi. Näin Hän tahtoo olla tänäänkin läsnä sinun luonasi ja koko seurakuntansa luona, ja onkin.

Sanassaan ja sakramentissaan Herra lahjoittaa meille myös Pyhän Henkensä. Hänessä meidät, Kristuksen pyhä Kirkko puetaan voimalla korkeudesta, voimalla saarnata lihaantullutta, kärsinyttä, kuollutta ja ylösnoussutta Kristusta keskellä maailmaa, lähellä ja kaukana (vrt. Ap. t. 1:8). Näin Pyhä Henki myös todistaa maailmalle, että Kristus, meidän voimattomuutemme ja heikkoutemme Voittaja, meidän syntimme ja kuolemamme Voittaja on itse läsnä täällä, omiensa keskellä.

Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa, sekä Tiituksen luterilaisessa seurakunnassa Mikkelissä 8.4.2018.)

Pääsiäispäivä, Hoos. 6:1–3

Herra herättää kuolleista

Johdanto

Pääsiäispäivän Vanhan testamentin tekstissä Herra puhuttelee omaisuuskansaansa profeetta Hoosean kautta. Hän sanoo: Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. (Hoos. 6:1–2)

Näiden pyhien sanojen äärellä me keskitymme nyt seuraaviin asioihin: Ensiksi luomme lyhyen katsauksen siihen, mitä näitä sanoja ennen oli tapahtunut. Kuulemme mistä eläväksi tekemisestä ja herättämisestä oikeastaan oli kyse. Toiseksi tarkastelemme kolmea muutakin herättämistä, joista Jumalan sana puhuu.

Luopumus ja kehotus palaamaan Herran luo

Ensiksi siis kysymme, missä tilanteessa profeetta Hoosea saarnasi kuulemamme sanat. Mitä oli tapahtunut? Vastaus kerrotaan Hoosean kirjan edellisessä luvussa viisi. Israelin heimo oli jumalattoman kuninkaansa johdolla langennut epäjumalanpalvelukseen. Raamattu kertoo, että kuningas Jerobeam oli teettänyt kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi niiden olevan Israelin Jumala. Kuningas valitsi Jumalan lain ohitse kansan keskuudesta kaikenkaltaisia miehiä papeiksi, myös niitä, jotka eivät kuuluneet Leevin sukukuntaan. Kaiken lisäksi hän teki itse itsensä papiksi, ja uhrasi noille teettämilleen vasikoille. Tässä itse keksityssä jumalanpalveluksessaan (1. Kun. 12:25–33) – pitäisi sanoa epäjumalanpalveluksessaan – hän johdatti kansan harjoittamaan hengellistä haureutta Herransa edessä ja saastuttamaan itsensä. Tietenkin Jumala näki tämän kaiken. Hänen pyhyytensä vaati, että kansan synti tuomittaisiin. (Hoos. 5:1–7) Armossaan Hän oli ilmoittanut kansalleen pyhän tahtonsa, mutta he tahtoivat vaeltaa mieluummin ihmiskäskyjen mukaan. Siksi Hän, heidän Vapahtajansa ja armollinen Herransa oli nyt heille – ei heidän elämänsä ylläpitäjä ja parantaja, vaan tuhoava koi ja sairaalloinen mätä. Sairaudessaan ja synnin mätäpaiseissaan kansa kyllä etsi apua, ei kuitenkaan Jumalalta, vaan ihmisiltä. Mutta ihmiset eivät voineet heitä parantaa. Jumala vuodatti vihansa katumattoman kansana päälle. Hän oli heille kuin leijona, joka raatelee ja kantaa pois. Hänen käsistään kukaan ei voinut heitä pelastaa. Mutta samalla juuri kaikessa tässä Jumala kuitenkin vain odotti, että kansa ahdistuksessansa lopulta etsisi Hänen kasvojaan. (Hoos. 5:10–15)

Tällaisessa tilanteessa Jumala nyt antoi profeettansa kehottaa rakasta omaisuuskansaansa: Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. Profeetta siis kehotti heitä lakkaamaan turvaamasta epäjumaliin tai muihin ihmisiin, kääntymään pahoilta teiltään sekä palaamaan Herran luo. Miksi? Siksi, että sama Jumala, joka oli heitä raadellut, parantaisi heidät. Sama Jumala, joka oli heitä lyönyt, sitoisi heidät. Sama Jumala, joka oli osoittanut heidät hengellisesti aivan kuolleiksi, myös tekisi heidät eläväksi ja herättäisi heidät niin, että he saisivat elää. Ja kun he eläisivät, eivät he enää olisi niin kuin ennen, siis eläviä ainoastaan ulkoisesti, mutta samalla kuolleita hengellisesti. He eläisivät nyt todellista elämää elävän Jumalan kasvojen edessä, Hänen yhteydessään, joka on kaiken elämän Lähde.

Kristus herätettiin kuolleista

Mutta toiseksi, pyhä Raamattu puhuu myös muista herättämisistä. Nyt emme puhu sellaisesta herättämisestä, jossa nukkuva ihminen herätetään unesta. Kyse on nyt tästä: Synnin palkkana on tullut kuolema (Room. 6:23a), mutta Jumala herättää synteihinsä kuolleen ihmisen eloon.

Ensimmäistä näistä ihmeellisistä tapauksista juhlimme tänään: Kristus nousi kuolleista! Mutta miksi Jumalan Poika kuoli? Kuolemahan on nimenomaan synnin palkka. Ei kai Kristuksessa Jeesuksessa ollut syntiä? Ei toki! Hän on Jumalan vanhurskas Poika ja tosi Jumala. Silloinkin, kun Hän omaksui tosi ihmisyyden, tapahtui tämä ilman syntiä (Hepr. 4:15). Mutta Kristus omaksui ihmisyyden ja siis tuli sinun veljeksesi juuri sitä varten, että Hän – synnitön – ottaisi sinun syntisi ja koko maailman synnit itseensä. Hän tuli ihmiseksi nimenomaan sitä varten, että voisi kantaa sinun syntiesi palkan, ja siis kuolla sinun puolestasi. Miksi? Samasta syystä, kuin mitä kuulimme Herran sanovan Hoosean kautta: Ihminen ei voi saada apua langenneisuutensa sairauteen, syntinsä mätäpaiseisiin ihmiseltä. Hän ei siis voi itse itseäänkään auttaa, ei millään sovittaa syntejään pyhän Jumalan kasvojen edessä. Päinvastoin, niin kuin Herra tunsi luopuneen Efraimin, eikä epäjumalanpalvelija-Israel ollut Häneltä kätkössä, samoin Hän tuntee sinutkin. Hän tietää ja tuntee sinut kokonaan, sydänjuuriasi myöten. Siksi Hän tuntee sinun syntisikin. Mutta jottei Hänen tarvitsisi pyhyydessään iankaikkisesti hukuttaa sinua niiden vuoksi, lähetti Hän Poikansa sinun sijaasi. Poikansa, joka ei synnistä tiennyt, taivaallinen Isä teki synniksi sinun tähtesi. Miksi? Siksi, että sinun syntisi eivät enää olisi sinulla. Siksi, että syntisi olisivat Kristuksen omia, aivan kuin Hän olisi ne itse tehnyt. Siksi, että sinä saisit näin Kristuksessa tulla Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Kor. 5:21) Juuri tässä on syy siihen, että mekin puhumme nyt Kristuksen kuolemasta. Juuri sinun syntiesi tähden Herra raateli ja löi Poikaansa – syntiesi kantajaa – niin, että Hän kuoli.

Mutta huomaa, että profeetan sanojen pääpaino on kuitenkin toisaalla. Kun Kristus oli kuollut, Hänen taivaallinen Isänsä teki Hänet eläväksi. Pääsiäisaamuna tapahtui juuri se, mistä Pyhä Henki profeetan suulla sanoo: kahden päivän kuluttua Jumala teki Poikansa eläväksi, kolmantena päivänä Hän herätti Hänet. Miten niin? Katso nyt: Herra Jeesus naulittiin ristiin ja kuoli perjantaina. Lauantaina, seitsemäntenä päivänä, kun Hän päätti lunastustyönsä, jonka hän oli tehnyt, lepäsi Hän haudassa kaikesta tuosta työstänsä, jonka hän oli tehnyt (vrt. 1. Moos. 2:2). Mutta viikon ensimmäisenä päivänä, siis kahden päivän kuluttua, antoi Isä Pojalleen taas elämän. Perjantaista lukien kolmantena päivänä Hän herätti Hänet. Ja kun Isä näin herätti Poikansa, Hoosea sanoo Hänestä, että Hän elää Hänen edessänsä. Asia on juuri niin kuin enkelit sanoivat naisille Jeesuksen haudalla: Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. (Luuk. 24:5b–6a) Vielä äsken Jeesus oli kuollut ja asetettu kuolleitten joukkoon, siis hautaan. Mutta jos Hän nyt siis on elävä, eikä enää ole kuolleitten joukossa, tarkoittaa tämä tietenkin sitä, että Hänet on herätetty kuolleista. Kuka Hänet on herättänyt? Herra, niin kuin Hoosea sanoo. Toisin sanoen Jumala, Jeesuksen taivaallinen Isä on herättänyt Poikansa kuolleista ja päästänyt kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää. (Ap. t. 2:24; 3:15; Ef. 1:20) Siksi Jumalan sana sanoo myös, että Hän on noussut ylös (ks. esim. Matt. 16:21; 17:23; 20:19).

Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Ei mitään vähempää, kuin että Jumalan Poika Jeesus Kristus on maksanut sinun syntiesi velan kokonaan. Hän on voittanut sinun syntisi ja kuolemasi. Ylösnousemuksessaan Hän on avannut sinulle pääsyn ikuiseen elämään!

Sanallaan Jumala herättää hengellisesti kuolleen

Tästä pääsemme katsomaan toistakin herättämistä. Mikä herättäminen se siis on? Se on tämä: pyhällä sanallaan ja sen saarnalla Jumala herättää ihmisen. Mistä Hän hänet herättää? Hengellisestä kuolemasta.

On kuitenkin syytä kysyä: Kuka tänä päivänä suostuu tarvitsemaan tällaista herättämistä? Vaikuttaa nimittäin siltä, että juuri nyt on se aika, josta apostoli puhuu, kun Hän sanoo: Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:3–4) Toki tällaista on varmasti ollut kaikkina aikoina. Mutta erityisesti tänä meidän aikanamme monet näyttävät haluavan kuulla vain kaikkea sellaista, mitä he pitävät itselleen hyvänä. Ihmiset haluavat kuulla sitä, mikä miellyttää heitä, mikä viihdyttää heitä, mikä kiihottaa heitä, mikä tuo heille hyvän tunnelman, ja niin edelleen. Monikaan ei halua kuulla sitä sanaa, joka sanoo totuuden ihmisluonnosta. Monikaan ei halua kuulla: sinä olet syntinen.

Mutta on suurta Jumalan armoa, että Hänen pyhän lakinsa sana on vieläkin voimassa, se sana, jolla Hän itse raatelee meidät, lyö meitä ja kerta kaikkiaan tappaa meidät. Miksi Herra tekee ihmiselle tällaista? Tällainen raateleminen, lyöminen ja tappaminen sanalla tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että sanallaan Jumala osoittaa meille sen, mikä on totta jo ennestäänkin: kaikki ovat syntiä tehneet, ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23). Ilman tätä Jumalan lain ääntä kukaan langennut ihminen ei halua muistaa tai edes tajua, että on syntinen.

Sinä, rakas ystävä, olet toki kristitty. Se tarkoittaa, että sinä et enää ole kuoleman vallassa. Päinvastoin, sinä olet kuullut elämän Herran, Kristuksen sanat ja uskonut Häneen, joka on Hänet lähettänyt. Siksi sinä olet saanut lahjaksi iankaikkisen elämän, siis siirtynyt kuolemasta elämään. (Joh. 5:24) Pyhässä kasteessa Kristus on haudannut vanhan ihmisesi kanssaan kuolemaan, hukuttanut sen kertakaikkiaan, että niin kuin Hänetkin herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää sinunkin nyt uudessa elämässä vaeltaman (Room. 6:4). Toisin sanoen, niin kuin Kristus kolmantena päivänä nousi haudastaan, samoin sinäkin, Hänen kuolemaansa kastettu, nousit kasteesi vedestä osallisena uudesta elämästä Hänessä. Näin Jumala on siis suullisen sanansa ja veteen liitetyn sanansa kautta tehnyt eläväksi sinut, joka olit kuollut rikoksiisi ja synteihisi (Ef. 2:1), siirtänyt sinut kuolemasta elämään (1. Joh. 3:14). Mutta tästä huolimatta sinä varmaan tiedät, että mikäli unohdat Raamatun sanan lukemisen ja kuulemisen, jos jätät syrjään katekismuksen kymmenen käskyn selityksen lukemisen, silloin alkaa vanha ihmisesi hyvinkin pian sanoa: ”Eihän tässä mitään hätää ole, minähän olen varsin elossa muutenkin.” Mutta muista kuitenkin: Itsessäsi sinä olet kuitenkin syntinen ihminen. Sellaisenasi sinä et voi kestää viimeisellä tuomiolla, pyhän Jumalan kasvojen edessä. Juuri siksi onkin suurta armoa, että Jumala pyhän ja muuttumattoman lakinsa sanalla saa tänäänkin yhä uudelleen osoittaa sen hengellisen sairauden ja kuoleman, joka mielellään tahtoo tehdä työtään sinussa. Nimittäin vain silloin voit ymmärtää, että sinulla on tarve palata Herran tykö, joka on raadellut sinua, mutta parantaa sinut, joka on lyönyt sinua, mutta sitoo sinut. Silloin sinulle voi kelvata se evankeliumin sana Kristuksesta, joka sanoo: ”Minä olen maksanut sinun syntivelkasi Golgatalla. Minä olen kuollut sinun puolestasi. Mutta minä olen voittanut sinun kuolemasi. Taivaallinen Isäni on minut herättänyt, minä olen noussut ylös, ja nyt minä elän, elän ikuisesti. Minun ylösnousemuksessani sinullekin on avattu pääsy ikuiseen elämään. Kuule minun sanaani. Siinä minä tulen luoksesi ja tuon nämä kaikki lahjani sinulle, uskossa vastaanotettaviksi. Usko minuun!” Tämä evankeliumi sitoo sinutkin, raadellun ja kuolleen. Kuule, mitä se tarkoittaa: Sinulla, joka olit aivan kuollut, onkin nyt elämä Kristuksen tähden. Tässä syntiesi tunnustamisessa ja anteeksi uskomisessa – siis parannuksessa – sinulle on yhä uudelleen tarjolla vanhan ihmisesi hukkumiskuolema ja uuden ihmisesi ylösnouseminen. Käytä siksi mielelläsi parannuksen sakramenttia, rippiä. Niin sinä pysyt uskossa Kristukseen, ja saat Hänen kanssaan elää Jumalan yhteydessä iankaikkisesti!

Jumala herättää omansa viimeisenä päivänä

Mutta mitä tarkoittaa se, että saat elää iankaikkisesti? Se tarkoittaa, että on olemassa vielä kolmaskin herättäminen. On toki totta se, että synnin palkkana me kaikki joudumme kerran kuolemaan – jos siis Kristus ei sitä ennen tule takaisin. Mutta kun sinä olet sanan ja kasteen välityksellä saanut uskon kuolemasi Voittajaan, Kristukseen ja niin tullut liitetyksi Häneen ja Hänen elämäänsä, sinä elät, vaikka olisit kuollut (Joh. 11:25). Kun Kristus on sinussa, niin vaikka ruumiisi on tosin kuollut synnin tähden, Henki on kuitenkin elämä vanhurskauden tähden. Nimittäin Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. (Room. 8:10–11) Siksi sinun, Kristuksen oman ei tarvitse pelätä kuolemaa. Kun nyt elät Kristuksessa ja Hän elää sinussa, niin vaikka sinä piankin kuolisit, vaikka madot söisivät ruumiisi ja se maatuisi maahan, saat kuitenkin viimeisenä päivänä nousta haudastasi uuteen elämään. Saat apostolin kanssa jopa aivan varmasti tietää, että tuona päivänä Hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä sinutkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä koko Hänen seurakuntansa kanssa (2. Kor. 4:14). Vaikka siis kuolisit, olet kuolleena aivan vain lyhyen hetken. Pyhä Poikansa, synnin, kuoleman ja perkeleen Voittajan tähden Herra tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää. Tämän suokoon meille armollinen Herramme ja kuolemamme Voittaja Jeesus Kristus, jonka on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 1.4.2018.)