Hiljaisen viikon maanantai (3. vsk), Matt. 26:30–56

Nukkujat ja Valvoja

Murhe, epätietoisuus ja pelko väsyttävät ihmistä. Ehkä sinäkin tiedät, millaista on, kun elämässä on vaikeita asioita, murhetta ja huolta, epätietoisuutta ja pelkoa. Sellaisena hetkenä voi tuntua, että tekisi vain mieli mennä peiton alle ja vaipua syvään uneen. Sillä tavalla saisi ainakin hetkeksi sulkea silmät ja myös mielen niiltä asioilta, jotka ahdistavat.

*

Kiirastorstain iltana opetuslapset kokivat jotakin tällaista. Toki jo monta kertaa aiemminkin he olivat kuulleet Jeesuksen puhuvan asioista, jotka huolestuttivat heitä. He olivat kuulleet Jeesuksen puhuvan kärsimyksestään, kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan (ks. esim. Matt. 16:21; 17:9, 22–23; 20:18–19; 21:39). He muistivat myös sen päivän, jona he olivat matkanneet yhdessä kohti Jerusalemia, Herran kulkiessa heidän edellään. Silloin suuri hämmästys oli vallanut heidät, ja Jeesuksen seuraajat olivat olleet peloissaan. (Mark. 10:32) Varmaan opetuslapset olivat silloin alkaneet aavistaa, että tuon matkan päässä, ylhäällä pyhässä kaupungissa tapahtuisi kaikki se, mistä Herra oli ennalta puhunut. Hänet otettaisiin kiinni, Häntä kidutettaisiin, Hänet surmattaisiin. Ja juuri nyt, tänä iltana oli Jeesus yläsalissa asettanut ehtoollisen. Hän oli puhunut ruumiistaan ja verestään. Hän oli siis antanut ymmärtää, että Hänen ruumiinsa ja verensä erkanisivat toisistaan. Toisin sanoen, Hän kuolisi. Ja nyt he olivat tulleet tänne, Getsemaneen. Jeesus näytti hyvin murheelliselta ja ahdistuneelta, tuskaiselta. Hän myös sanoi tämän ääneen: Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti (Matt. 26:38b). Varmasti opetuslapset järkyttyivät entisestään. Nytkö olisi se hetki, jolloin kaikki tapahtuisi? Mitä Herralle kävisi? Ja mitä heille itselleen, Herran seuraajille kävisi? Otettaisiinko heidät kaikki kiinni? Murhe, epätietoisuus ja pelko lamaannuttivat opetuslapset. Sen vuoksi, kun Jeesus kohta meni edemmäs rukoilemaan, heidän silmänsä tahtoivat painua kiinni.

Mutta Jeesus tiesi tämän. Sen vuoksi, kun Hän sanoi opetuslapsille Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti, Hän jatkoi heti perään: olkaa tässä – tai ”pysykää tässä” (μείνατε ὧδε) – ja valvokaa minun kanssani. (Matt. 26:38c) Mitä Herra tällä tarkoitti? Varmaankin Hän toivoi, että opetuslapset olisivat siinä Hänen vierellään, kun Hän kohtaisi tuon kauhean kuoleman tuskan. Tämä on varsin ymmärrettävää, olihan Jeesus paitsi Jumala myös ihminen. Kukapa ihminen ei haluaisi, että kaikkein vaikeimmalla hetkellä joku toinen ihminen olisi siinä vierellä valvomassa, eikä jättäisi yksin.

Mutta kun Herra tuli takaisin opetuslasten luo, löysi Hän heidät nukkumasta. Pietari, joka juuri oli itsevarmana luvannut mennä Jeesuksen kanssa vaikka kuolemaan asti (Matt. 26:35), nukkui. Myös Jaakob ja Johannes, jotka olivat halunneet istua Herran oikealla ja vasemmalla puolella Hänen valtakunnassaan (Matt. 20:20–23), nukkuivat. Miksi? Evankelista Luukas kertoo, että he nukkuivat juuri murheen tähden (Luuk. 22:45b). Siksi Jeesus sanoikin heille: Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko. (Matt. 26:40b–41) Se teonsana ”valvoa” (γρηγορέω), jota Jeesus tässä käyttää, tarkoittaa samaa kuin suomen kielen vastaava verbi. Se tarkoittaa tietenkin hereillä pysymistä, siis sitä, ettei nukuta. Samalla se tarkoittaa myös valmiina, valppaana ja varuillaan olemista. Juuri tähän Jeesus nyt kehotti opetuslapsiaan. Minkä takia? Ei vain sen takia, että Hän itse toivoi heidän olevan kanssaan. Herra kehotti opetuslapsia pysymään valppaina ja rukoilemaan heidän itsensä vuoksi. Miksi? Siksi, että Jeesukseen uskovina heissä oli paitsi uusi hengellinen ihminen myös vanha lihakin jäljellä. Siksi heidän oli nyt rukoiltava, ettei tämä heidän vanha lihallinen mielensä pääsisi heissä voitolle. Muuten se tekisi heidät veltoiksi ja valmistautumattomiksi niin, että kiusauksen tullessa he helposti lankeaisivat. Opetuslasten tulikin nyt valvoa, että he olisivat valmiina silloin, kun kiusaus tulisi. Heidän tuli myös rukoilla, että saisivat Jumalalta avun tuolla hetkellä.

Sanottuaan tämän Jeesus meni jälleen rukoilemaan. Mutta valvoivatko opetuslapset? Evankelista kirjoittaa: Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi. (Matt. 26:43) Matteus ei kerro, että Jeesus olisi tällä kertaa tullessaan sanonut opetuslapsille mitään. Pyhä Markus antaa kuitenkin ymmärtää, että opetuslapset heräsivät Herran tullessa toistamiseen. Hän nimittäin kirjoittaa tuosta vaivautuneesta tilanteesta näin: ja he eivät tienneet, mitä hänelle vastaisivat. (Mark. 14:40) Siksi Jeesus nyt jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan. (Matt. 26:44) Lopulta Herra tuli kolmannen ja viimeisen kerran heidän luokseen ja sanoi: Te nukutte vielä ja lepäätte! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa, lähtekäämme; katso, se on lähellä, joka minut kavaltaa. (Matt. 26:45b–46)

*

Tähän evankeliumin kohtaan on kätkettynä ainakin kaksi suurta lohdutusta. Ensimmäinen niistä on tässä: Kun opetuslapset eivät voineet itse kantaa syntitaakkaansa saati selvitä sen kanssa Jumalan tuomiolla, taivaallinen Isä asetti ainoan Poikansa uhrikaritsakseen. Juuri Poikansa kannettavaksi Isä laittoi koko maailman syntitaakan, koko ihmiskunnan kaikki menneet ja tulevat synnit (Joh. 1:29; vrt. 3. Moos. 16:21). Jeesuksen oli nyt määrä ottaa Jumalan tuomio päälleen, ja antaa henkensä lunnaiksi monen edestä (Matt. 20:28; Joh. 10:17–18). Yksin Hän – Jumala ja ihminen – saattoikin tämän tehdä. Siksi Hänen piti nyt mennä tähän kärsimykseenkin yksin. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, oli tehty synniksi koko maailman kaikkien ihmisten tähden (2. Kor. 5:21), kiroukseksi koko maailman kaikkien ihmisten puolesta (Gal. 3:13). Tuo koko syntitaakka oli tehty Hänen omakseen, niin kuin Hän olisi itse syyllistynyt siihen kaikkeen. Siksi Jeesus nyt kärsi niin kovasti.

Huomaa tarkoin: Sinä olet syntinen ihminen. Mutta juuri sinun tähtesi Jumalan Poika on tullut ihmiseksi, itsessään toki synnittömäksi, mutta sitten myös ja nimenomaan syntiseksi sinun synnistäsi. Hän on kantanut sinun kaikki syntisi ja kärsinyt niiden koko rangaistuksen. Hän on ottanut sinun ajallisen kärsimyksesi ja kuolemasi kantaakseen, eikä ainoastaan niitä, vaan myös kaikkivaltiaan Jumalan vanhurskaan vihan, jonka sinä olit synteinesi ansainnut. Mitä se tarkoittaa? Ei mitään vähempää, kuin että Kristuksessa Jeesuksessa on sinun kaikki syntisi kertakaikkisesti sovitettu! Sen vuoksi, kun sinä tunnet synnin hätää ja tuskaa, turvaa juuri sen kaiken keskellä uskossa Jeesukseen! Silloin se syntien anteeksiantamus, jonka Hän on sinulle hankkinut, on sinun omasi.

Toinen evankeliumin lohdutus on siinä, että kun opetuslapset nukahtivat, Jeesus ei kuitenkaan nukahtanut. Kun opetuslasten silmät painuivat murheesta kiinni, kun he eivät jaksaneet valvoa, Jeesus kuitenkin valvoi. Ihmeellistä! Meidän syntimme tähden Jumalan käsi oli raskaana Hänen päällään (vrt. Ps. 32:4; 25:16–18). Perkele kävi Hänen kimppuunsa kaikkine joukkoineen (vrt. Ps. 22:13–14), houkutellen Häntä luopumaan tehtävästään maailman Vapahtajana. Mutta tässä suurimmassa mahdollisessa murheessa ja ahdistuksessakaan Herramme silmät eivät painuneet kiinni, vaan Hän valvoi herkeämättä. Hän valvoi, ja väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa (Hepr. 5:7). Mitä Hän rukoili? Tuolla hetkellä Jeesuksen inhimillinen tahto sanoi, että jos tämä kauhea kärsimyksen malja voisi mennä häneltä pois, taivaallinen Isä antaisi tapahtua niin. Mutta koska Jeesus Kristus on kaikkitietävä Jumala ja ihminen samassa persoonassa, tiesi Hän hyvin, ettei ihmisten syntivelkaa voitaisi sovittaa ilman Jumalan Pojan ristinuhria. Siksi Hän rukoilikin, että yksin Isän tahto tapahtuisi. Mutta juuri tällä rukouksella Jeesus veti lopullisesti päälleen kuolemantuomion. Hänen Isänsä tahtohan oli juuri se, että pyhä ja vanhurskas Poika uhrattaisiin syntisten puolesta.

Huomaa tarkoin myös tämä: Sinullekin ja meille kaikille Jeesus sanoo: Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko. Meidän, Jeesuksen omien on siis oltava valppaina, ettemme antaudu lihallisen mielemme valtaan, tottelemaan sen tahtoa. Meidän on pidettävä huolta, ettemme vaeltaisi lihan mukaan, vaan Hengen (Room. 8:4b). Miten se on mahdollista? Siten, että kuulemme ja luemme säännöllisesti Jumalan sanaa ja käymme Herran pyhällä ehtoollisella. Niiden välityksellä Pyhä Henki vaikuttaa ja pitää meissä yllä uskon. Oikeastaan juuri tätä kristillinen valvominen onkin. Se on pysymistä Kristuksen armonvälineiden vastaanottajana, Hänen armohoidossaan.

Ehkä sinä tästä huolimatta kuitenkin tunnet usein olevasi murheellinen tai epätietoinen Ehkä sinä pelkäät, tai ehkä tunnet, ettet jaksa enää. Saat kuitenkin olla varma, että kun sinä otat vastaan sanassa ja sakramentissa läsnäolevan Herran Jeesuksen ja niin pysyt Hänessä, Hän valvoo sinun puolestasi. Katso, miten Hän kaiken kuolemantuskansa keskelläkin piti huolta rakkaista opetuslapsistaan! Hän tiesi, että heissä on paitsi Henki, myös liha. Tämä heidän lihansa oli heikko, niin, jopa aivan sairas (ἀσθενής). Toisin sanoen Jeesus tiesi, että opetuslasten liha ei voi mitään kiusausten ja kuoleman edessä. Lihahan himoitsee Henkeä vastaan. Nämä kaksi ovat toisiansa vastaan, niin että opetuslapsetkaan eivät tekisi sitä, mitä tahtoisivat. (Gal. 5:17) Mutta juuri siksi Jeesus niin monta kertaa tuli heidän luokseen, kehottamaan heitä valvomaan ja rukoilemaan.

Tällä tavalla Herra Jeesus, synnin ja kuoleman Voittaja on valppaana tänäänkin. Sanansa saarnassa Hän tulee sinun väsyneen luokse ja kehottaa sinua valvomaan – ja enemmänkin: Hänen sanansa kautta Pyhä Henki vaikuttaa sinussa sen, että sinä pysyt valveilla, Hänen omanaan. Silloin kun sinä et itse osaa rukoilla tai kun olet heikko, Henki kuitenkin rukoilee lakkaamatta sinun puolestasi Jumalan tahdon mukaan sanomattomilla huokauksilla (Room. 8:26–27). Pysy kaikesta huolimatta aina Jeesuksessa, niin Hän pysyy sinussa (Joh. 15:4a). Aamen.

(Ahtisaarna Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 26.3.2018.)

Mainokset