Marian ilmestyspäivä (3. vsk), Luuk. 1:46–55, toinen saarna

Nälkäiset ja rikkaat

Johdanto

Päivän evankeliumissa neitsyt Maria veisaa tunnetun kiitosvirtensä. Tästä virrestä me otamme nyt tarkasteluun yhden jakeen. Maria laulaa Jumalan töistä näin: Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. (Luuk. 1:53) Näiden sanojen äärellä puhumme yhtäältä nälästä ja puutteesta, toisaalta rikkaudesta. Aluksi katsomme tätä asiaa ajallisesta näkökulmasta, tämän jälkeen hengellisestä.

Ajallinen puute ja rikkaus

Maria siis veisaa: Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä. Jokainen ihminen tietää mitä nälkä on. Se on sitä, että ihmisen ruumis on käyttänyt elääkseen tarvitsemansa ravinnon loppuun. Silloin ruumis ilmoittaa, että ravintoa tarvittaisiin lisää. Ilman sitä ruumis ei nimittäin jaksa toimia normaalilla tavalla. Jos ruumis jää ilman ravintoa pitkäksi aikaa, sen elintoiminnot lakkaavat kokonaan. Ihminen kuolee. Jotta näin ei pääsisi käymään, on Jumala luonut meihin tällaisen järjestelmän, joka ilmoittaa ravinnon vähenemisestä ja loppumisesta. Siksi on itse asiassa hyvä asia, että sinäkin ajoittain tunnet nälkää.

Nälkä ei kuitenkaan tunnu mukavalta. Varmasti tiedät, että kun veren sokeri alkaa laskea, työn ja muiden askareiden toimittaminen vaikeutuu, eikä ajatus oikein tahdo kulkea. Ehkä jotakin alkaa väsyttää kovasti, jollekin toiselle tulee päänsärky. Mutta nälkä ei taida olla hankala asia ainoastaan siksi, että siitä on tällaisia ruumiillisia seurauksia. Nälkä tuntuu pahalta erityisesti siitä syystä, että ihminen ei luota Jumalaan. Miten niin? Katso vaikka: Jumala on luonut sinut. Hän on tehnyt sinut ruumiilliseksi. Eikö Hän tietäisi, minkälaista ravintoa ruumiisi tarvitsee, ja kuinka usein? Mutta sinun vanha ihmisesi ei halua luottaa Häneen ja Hänen hyvyyteensä. Lihallisessa mielessäsi sinä tahtoisit olla itse oma jumalasi. Toisin sanoen, itseltäsi sinä haluaisit odottaa kaikkea hyvää, itseesi turvautua kaikessa hädässä. Omaan itseesi sinä haluaisit sydämesi pohjasta luottaa ja uskoa. (Vrt. Iso katekismus I 2.) Mutta kun vatsa on tyhjä ja jääkaapissa on pelkkä valo, sinä huomaat, ettet voikaan panna toivoasi itseesi. Juuri sen vuoksi tuntuu nälkä kaikkein hankalimmalta. Kun et luota Jumalaan, pelkäät, että näännyt nälkääsi.

Mutta mitä Jumala sanoo tähän asiaan? Hän sanoo: Minä olen Herra, sinun Jumalasi […] Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. (2. Moos. 20:2a, 3; Vähä katekismus I 1.) Huomaa, että Herra puhuu tässä käskyssä niille, jotka Hän on armossaan jo ottanut omikseen. Hän puhuu Israelin kansalle. Hän puhuu myös meille, hengelliselle Israelille, Kristuksen seurakunnalle. Hän sanoo, että Hän on meidän Jumalamme. Hän siis on juuri nytkin juuri se, jolta sinunkin tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon sinun on turvauduttava kaikessa hädässä. Hän on se, johon saat sydämesi pohjasta luottaa ja uskoa. Hän on se, jota meidän myös tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa, ja johon meidän yksin tulee turvautua.  (Vähä katekismus I 2.)

Rakas ystävä, tunnusta Jumalan edessä, että sinäkin olet nälässäsi ja muussa ajallisessa puutteessasi epäillyt Jumalan hyvyyttä itseäsi kohtaan. Tunnusta, että olet luottanut omiin mahdollisuuksiisi enemmän kuin Häneen. Ja kun tunnustat tämän, usko sitten myös, että Jumalan Poika Kristus Jeesus on tämänkin syntisi kantanut ruumiissansa ristinpuuhun (1. Piet. 2:24) ja kokonaan sovittanut. Usko Jeesukseen! Hänessä sinun syntisi on anteeksi annettu.

Ja kuule sitten myös: Jumala haluaa antaa omilleen jokapäiväisen leivän, toisin sanoen ruumiin ravinnon ja kaikki ajallisen elämän välttämättömät tarpeet. Ei kai Kristus muuten käskisi opetuslapsiaan pyytämään jokapäiväistä leipää? Sinullekin, joka olet Hänen omansa, Jumala tahtoo antaa tämän kaiken: ruoan ja juoman, vaatteet ja kengät, kodin, pellon, karjan, rahan, tavaran, hurskaan aviopuolison, hurskaat lapset, hurskaat palvelijat, hurskaan ja uskollisen esivallan, hyvän hallituksen, hyvät ilmat, rauhan, terveyden, hyvät tavat, hyvän maineen, hyviä ystäviä, uskolliset naapurit ja kaiken muun sellaisen. (Matt. 6:11; Vähä katekismus III 13–14.) Jos sinulla siis on nälkä tai jos tunnet muuten puutetta, älä enää katso omiin mahdollisuuksiisi tai toisaalta niiden olemattomuuteen. Luota Jumalaan! Kristuksen tähden sinulla on taivaassa oikea Isä, ja sinä olet Hänen oikea lapsenssa. Rukoile siksi turvallisesti ja täysin luottavaisesti Häneltä, että Hän antaisi sinulle sen, mitä tänään tarvitset. (Vähä katekismus III 1–2.) Herra on nimittäin rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat, myös ajallisissa asioissa (vrt. Room. 10:12b).

Tämä sama asia liittyy myös seurakunnan elämään. Tässä ajassa Kristuksen seurakunta harvoin nauttii suuresta taloudellisesta menestyksestä tai ulkoisesta loistosta. Pikemminkin asia on niin kuin Jeesus itse sanoo: Hänen seurakuntansa on piskuinen lauma (Luuk. 12:32a). Lisäksi Hänen seurakuntansa elää ristin alla. Tunnetuin sanoin Luther opettaa ristin tarkoittavan tässä sitä, että ”tullakseen päänsä, Kristuksen, kaltaiseksi [kristillinen kansa, l. Kirkko] kestää kaikki onnettomuudet ja vainot, kaikki kiusaukset ja pahan […] perkeleen, maailman ja oman lihan puolelta, sisällisesti murheellisena, pelonalaisena, kauhistuneena, ulkonaisesti köyhänä, halveksittuna, sairaana ja heikkona. Ja syyn tähän täytyy olla ainoastaan sen, että kristikansa pysyy lujasti Kristuksessa ja Jumalan sanassa ja kärsii siis Kristuksen tähden.” (Luther, Martti: Kirkolliskokouksista ja kirkosta. Kolmas osa. WA 50, 641.) Kirkko on siis ulkonaisesti köyhä. Ehkä tässäkin seurakunnassa tiedetään siitä jotakin. Tässä ei kuitenkaan ole mitään hämmästyttävää. Pikemminkin se kuuluu asiaan, Kristuksen ristin kantamiseen.

Mutta myös kaikessa tässä me saamme luottaa Jumalaan. Hänen tahtonsa nimittäin on, että Kristuksen ”yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti” (Augsburgin tunnustus VII 1), siis myös niin kauan kuin tämä maailma pysyy. Sen vuoksi on varmaa, että Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen kaiken, mitä se tarvitsee elääkseen ja toimiakseen tässä maailmassa. Mutta miten Hän sen tekee? Hän tekee sen meidän kauttamme. Nimittäin kaikki mitä meillä on, on Hänen lahjaansa. Sinunkin ruumiisi ja koko elämäsi, sinun taitosi ja osaamisesi, toimeentulosi, rahasi ja omaisuutesi, aivan kaikki on Jumalan suurta lahjaa. Se on jotakin, minkä Hän on uskonut sinun käyttöösi tämän elämäsi ajaksi. Kun nyt Kristus on kerran Golgatalla uhrannut itsensä aivan kuolemaan asti sinun pelastuksesi tähden, anna sinäkin ruumiisi ja koko itsesi Hänelle, eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi (Room. 12:1a). Kysy millä tavalla sinä voisit antaa Jumalan omasta ja jakaa Hänen lahjojaan Hänen seurakuntansa hyväksi. Jos Herra on uskonut sinulle rahaa, anna rahaa. Sitä tarvitaan pastorin palkkaamisen, vuokrien maksamiseen ja kirkkomme toiminnan ylläpitämiseen. Jos Jumala ei ole antanut sinulle paljoa rahaa, mutta muita kykyjä sitäkin enemmän, kysele yhdessä toisten kanssa miten nämä lahjasi voisivat olla Herran seurakunnan käytössä. Rukoilkaamme kaikki yhdessä sitä, että Jumala antaisi meille anteeksi meidän epäuskoisen asenteemme ja vapauttaisi meidät lihallisesta ahneudestamme ajallisen omaisuuden asioissa. Pyytäkäämme Häneltä, että Hän itse meidän kauttamme tekisi kaiken hyvin niin, että Hänen seurakunnallaankaan ei olisi nälkä, vaan kaikki se, mitä tarvitaan. Tällä tavalla Herra tahtoo antaa seurakuntansa pysyä hengissä myös sen ulkoisessa elämässä, sekä sitten myös puhtaasti julistaa Hänen sanaansa ja oikein toimittaa sakramentit aina siihen asti kunnes Hän tulee kirkkaudessaan.

Nyt olemme puhuneet nälästä ja puutteesta. Mutta sitten kuulimme myös, miten Maria veisaa: rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. On siis olemassa paitsi nälkäisiä myös rikkaita. Ajallista rikkautta tässä maailmassa moni tavoitteleekin. Usein syy rikkauden tavoitteluun on epäusko: Ihminen ei luota elävään Jumalaan ja kaikkivaltiaaseen Isään, saati Hänen hyvään huolenpitoonsa. Pikemminkin hän pitää rahaa, omaisuutta ja rikkautta jumalinaan, joilta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon turvautua kaikessa hädässä. Jos rikkautta ei ole, ihminen tavoittelee sitä kaikin keinoin. Jos rikkautta taas on, ihminen odottaa juuri siitä kaikkea toivoa ja iloa elämäänsä. Kummassakin tapauksessa – siis oli omaisuutta tai ei – rikkaus on ottanut Jumalan paikan. Toki voi olla myös aivan oikeita uskovia ja jumalaapelkääviä ihmisiä, joille Luoja on viisaudessaan uskonut suuren ajallisen omaisuuden hoidettavaksi. Ei tällainen rikkaus sinänsä ketään vie kadotukseen. Mutta hyvin helposti rikkaudesta tulee ihmiselle koko elämän ja olemassaolemisen keskus, itse keksitty jumala. Silloin ihminen alkaa halveksia todellisen elämän Lähdettä ja kaiken hyvän antajaa, elävää Jumalaa. Sanoohan Herra itsekin: Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. (Matt. 6:24) Juuri sen vuoksi on totta se, mitä Herra toisessa kohdassa sanoo: Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. (Matt. 19:23b) Mutta jos rikkaat tällä tavalla eivät epäuskonsa tähden pääse Jumalan valtakuntaan, joutuvat he väistämättä siihen toiseen päämäärään, jonka Jumala on valmistanut perkeleelle ja hänen enkeleilleen (Matt. 25:41b). Juuri tätä Mariakin tarkoittaa, kun Hän laulaa: rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.

Tämäkin asia koskee paitsi yksittäistä ihmistä myös seurakuntaa. Voitaisiin luetella monia varoittavia esimerkkejä suurista kirkoista, joilla on paljon rahaa ja omaisuutta. Monet sellaisista ovat alkaneet keskittyä toiminnassaan lähinnä trendikkääseen ulkoasuun ja ajallisen menestyksen loistoon. Samalla Jumalan sanan saarna on syrjäytynyt tai kokonaan vaiennut. Mutta siellä missä Herran ikuinen sana ei saa olla ihmisten jalkojen lamppuna ja valkeutena heidän teillään (Ps. 119:105), ihmiset joutuvat väistämättä vaeltamaan ilman Häntä, joka on maailman Valkeus. Silloin he vaeltavat yhä syvemmälle hengelliseen pimeyteen (Joh. 8:12) ja lopulta kuolemaan. Älkäämme me tässä seurakunnassa mielistykö ajallisen rikkauden mukanaan tuomaan ulkoiseen loistoon! Pyytäkäämme mieluummin Jumalalta, että Hän pitäisi meidät aina sanansa oppilaina, ja antaisi sitten seurakunnalleen myös kaiken sen, mitä Hänen sanansa saarnaamiseen ja esilläpitämiseen tässä ajassa tarvitaan.

Hengellinen nälkä ja itseriittoisuus

Nyt olemme puhuneet jo pitkään ajallisesta puutteesta ja rikkaudesta. Pyhä Henki puhuu tässä kuitenkin myös toisenlaisesta nälästä ja rikkaudesta. Hän puhuu hengellisestä nälästä sekä toisaalta hengellisestä itseriittoisuudesta.

Mitä on hengellinen nälkä? Se on sitä, että ihminen tajuaa: ”Minulla ei ole tarvittavaa ravintoa hengellisen elämäni ylläpitämiseksi. Niin, minulla ei ole yhtään mitään, mitä todelliseen elämään ja jumalisuuteen tarvitaan (vrt. 2. Piet. 1:3). Minun täytyy saada se kaikki itseni ulkopuolelta, lahjana. Jumalan täytyy armossaan lahjoittaa se minulle. Muuten minä näännyn hengellisesti ja kuolen iankaikkisesti.” Mutta jotta näin ei pääsisi käymään, on Jumala armossaan antanut meille sanansa, joka ilmoittaa: Tässä maailmassa ei ole yhden yhtäkään, joka etsii Jumalaa, tai joka luonnostaan voisi päästä Jumalan yhteyteen, saati edes tahtoisi sitä (vrt. Room. 3:10–12). Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23). Siksi on itse asiassa oikein hyvä asia, että Jumalan laki osoittaa meille täydellisen kelvottomuutemme ja puutteemme Jumalan edessä, ja niin tekee meidät hengellisesti nälkäisiksi.

Nälkä ei kuitenkaan tunnu mukavalta. Varmasti tiedät miltä tuntuu, kun joudut Jumalan lain valossa toteamaan: ”Minä olen syntinen, kokonaan mahdoton! Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. […] Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? (Room. 7:18–19, 24) Kuka pelastaa minut kadotustuomiosta, jonka olen itselleni ansainnut?”

Mutta kun sinä tätä tunnet, niin kuule myös tarkoin, mitä Herra sinulle sanoo:  Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan! (Luuk. 6:21; vrt. Matt. 5:6) Millä nämä nälkäiset ravitaan? Neitsyt Maria vastaa tähän kysymykseen: Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä. Tässä on siis kyse myös ja nimenomaan hengellisestä nälästä, sekä sitten myös ravitsemisesta juuri hengellisellä hyvällä, niin kuin psalmistakin laulaa: Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä. (Ps. 107:9)

Mutta mitä nämä hengelliset hyvyydet sitten ovat? Viime sunnuntain evankeliumissa kuulimme vastauksen: Jeesus on se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. (Joh. 6:51a–b) Itsensä syömisellä ja juomisella Jeesus tarkoittaa tässä erityisesti hengellistä syömistä, siis yksinkertaisesti Häneen uskomista. Hän tarkoittaa sitä, että ”me hengessä ja uskossa otamme hänet vastaan, sekä evankeliumia saarnattaessa ja tutkittaessa että ehtoollista nautittaessa.” (Yksimielisyyden ohje. Täydellinen selitys. VII 61.) Toki Jeesuksen sanojen voidaan nähdä viittaavan myös Hänen tosi ruumiinsa ja verensä syömiseen ja juomiseen, jotka ihanat lahjat Hän tarjoaa meille alttarinsa sakramentissa syntiemme anteeksiantamiseksi.

Nyt kun sinä, hengellisesti nälkäinen ihminen saat ottaa vastaan tämän Jeesus-ravinnon, niin mitä tapahtuu? Kuule vielä kerran, mitä Maria laulaa: Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä. Toisin sanoen, Herra ei anna hengellisesti nälkäisille ravintoa vain vähän. Pyhä Henki käyttääkin tässä sanaa, joka tarkoittaa kertakaikkista täyttämistä aivan täyteen asti (ἐνέπλησεν – ἐμπίμπλημι akt. ind. aor.). Jos sinä siis olet hengellisesti nälkäinen, mutta juuri siksi turvaat uskossa Jeesukseen, saat Hänet aivan kokonaan. Kaikki mikä on Jeesuksen, luetaan armosta sinun osaksesi. Sinä saat olla osallinen Jeesuksen täydellisestä uhrista syntiesi edestä. Sinun syntisi on anteeksiannettu! Sinä saat olla osallinen Jeesuksen vanhurskaudesta ja pyhyydestä, Hänen iankaikkisesta elämästään Jumalan yhteydessä. Niin sinä saat olla osallinen siitä Herran palvelijasta, josta Maria tässä laulaa, uuden liiton Israelista, Kristuksen seurakunnasta, jonka Jumala on Poikansa tähden ottanut huomaansa (Luuk. 1:54). Niin sinulla ja koko seurakunnalla on elämä Kristuksen kautta Hänen Isänsä yhteydessä. Sinulla ja koko seurakunnalla on taivaallinen Isä, joka siunaa sinua taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa (Ef. 1:3).  Tämä asia koskee aivan kaikkia niitä, jotka uskovat Jeesukseen, niin kuin Maria veisaakin: ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. (Luuk. 1:50)

Mutta sitten Maria puhuu kyllä myös niistä, jotka ovat hengellisessä mielessä rikkaita. Keitä he ovat? Varsinaisessa mielessä sellaisia ei tietenkään ole yhden yhtäkään. Päinvastoin, kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet (Room. 3:12a). Hengellisesti rikkailla tarkoitetaankin niitä, jotka luulevat olevansa Jumalalle kelpaavia. He uskottelevat itselleen, että heillä on kaikki se, mitä todelliseen elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. He ajattelevat kelpaavansa Jumalalle joko sellaisenaan tai hyvien tekojensa perusteella, taikka vähintäänkin siksi, että eivät muka ole tehneet mitään pahaa. Näin he tekevät itsestään tai oletetusta nuhteettomuudestaan oman vapahtajansa. Siksi he eivät ymmärrä tarvitsevansa Jeesusta Vapahtajakseen.

Niille, jotka ovat tällaisen hengellisen itseriittoisuuden vallassa, Jeesus sanoo: Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne! Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset, sillä teidän on oleva nälkä! (Luuk. 6:24–25b) Miksi Herra sanoo näin? Siksi, että Hän ei ole tullut niitä varten, jotka eivät katso Häntä tarvitsevansa. Hän kyllä tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:4). Mutta hän ei pakota tähän pelastukseen ketään, jolle se ei kelpaa. Päinvastoin, Hän jättää sellaiset ihmiset sen toivon varaan, jonka varassa he haluavat ollakin – oman itsensä varaan! Mutta koska tämä on pyhän Jumalan edessä pelkkää tyhjää, joutuu Jumala lähettämään heidät myös tyhjinä pois kasvojensa edestä.

Mutta kuule, rakas ystävä! Jos sinä olet syntinen, jos sinä olet köyhä, ja jos sinulla on vanhurskauden nälkä ja jano, sinun asiasi ovat hyvin! Miten niin? Siksi, että Jeesus Kristus, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan nimenomaan sitä, mikä kadonnut on (Luuk. 19:10). Hän on tullut maailmaan juuri syntisiä pelastamaan (1. Tim. 1:15b). Sen sijaan, että Hän olisi tullut terveiden ja omavanhurskaiden luo, Hän tuli sairaiden ja syntisten luo. Hänestä sanottiin: Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan. (Luuk. 15:2b) Juuri siksi Herra Jeesus on tänään täälläkin läsnä pyhässä sanassaan. Hän seisoo täällä, meidän syntisten ja nälkäisten keskellä ja sanoo: ”Minä olen tullut ottamaan vastaan teidät syntiset. Minä olen tullut, että aterioitsisin teidän kanssanne (Ilm. 3:20). Tulkaa, ottakaa vastaan minun tosi ruumiini, kohottakaa minun tosi vereni malja, pelastuksen malja (Ps. 116:13a). Siinä minä annan teille kaikki syntinne runsain määrin anteeksi. Siinä minä täytän teidät – itsessänne köyhät ja nälkäiset – kaikella hyvyydelläni ja siunauksellani. Minä ravitsen teidän nääntyvät sielunne, täytän nälkäiset sielunne hyvyydelläni. Silloin teidänkin sielunne saa suuresti ylistää minua, Herraa, ja henkenne riemuita minusta, teidän Vapahtajastanne (Luuk. 1:46–47). Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina (Luuk. 14:17).” Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa ja Pyhän Ristin luterilaisessa seurakunnassa Lohjalla 18.3.2018.)