3. paastonajan sunnuntai (3. vsk), Joh. 8:46–59

Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat

Tänään me keskitymme tarkastelemaan yhtä lyhyttä virkettä, jonka Herramme päivän evankeliumissa lausuu. Hän sanoo: Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. (Joh. 8:47a)

Ensimmäiseksi Jeesus siis puhuu tässä ihmisestä, joka on Jumalasta. Mitä Hän tällä tarkoittaa? Yhtäältä voitaisiin sanoa, että kaikki, mitä maailmassa ylipäätään on, on Jumalasta. Katso nyt: Kaikkivaltias, Kolmiyhteinen Jumala on itse nimeltään Minä olen (2. Moos. 3:14). Hän on siis se, joka sanan varsinaisessa mielessä ”on”. Kaikki mitä tässä Hänen maailmassaan on, on saanut olemassaolonsa Häneltä, todelliselta Olevalta. Ihmeellisessä luomistyössään Jumala on antanut kaikelle olemassaolon. Juuri siksi kaikki ihmisetkin elävät, liikkuvat ja ovat Hänessä, olivat he sitten Jeesukseen uskovia taikka pakanoita (Ap. t. 17:28). Tämä asia koskee sinuakin, rakas ystävä. Sinä olet Jumalan luoma. Olet saanut olemassaolosi Häneltä. Siinä mielessä sinäkin ”olet Jumalasta”. Sinun olemassaolosi tässä maailmassa on Hänen kallista lahjaansa. Älä halveksi tätä lahjaa, vaan pidä sitä suuressa arvossa!

Mutta sitten samalla ja toisaalta on tarkoin huomattava myös seuraava asia: Kun Jeesus päivän evankeliumissa puhuu ihmisestä, joka on Jumalasta, Hän ei puhu yhtään mitään tällaisesta luomiseen perustuvasta ”Jumalasta olemisesta”, josta kaikki maailman ihmiset siis ovat osallisia. Herra tarkoittaakin tässä aivan toisenlaista ”Jumalasta olemista”, kuin se, mistä juuri nyt puhuimme.

Jotta voisimme ymmärtää mitä Jeesus tässä tarkoittaa, on muistettava seuraava asia: Meidän ihmisten olemukseen liittyy muutakin kuin luotuisuutemme. Jumala on kyllä luonut meidät ihmeellisesti, mutta me olemme myös langenneet. Aadamin lankeemuksen jälkeen luonnollisesti syntyneinä me olemme kaikki osalliset ensimmäisten ihmisten lankeemuksesta. Luonnostamme me kaikki olemme syntyneet synnissä, ”ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina” (Augsburgin tunnustus II 1). Toisin sanoen, jokainen ihminen, joka kyllä luomisensa perusteella tietyssä mielessä ”on Jumalasta”, on siis kuitenkin lankeemuksensa tähden joutunut eroon Jumalasta. Sen vuoksi syntiinlankeemuksen jälkeen jokaisen meidän olemukseemme kuuluu kaksi asiaa: yhtäältä se, että me ”olemme” – siis Jumalan luomina – mutta toisaalta myös se, että me ”emme ole” – koska siis syntimme vuoksi olemme joutuneet eroon Hänestä, joka varsinaisessa mielessä ”on”. Toisella tavalla ilmaistuna: me luodut ja ”olevat” olemme synnin tähden joutuneet kuoleman, siis hengellisen ”ei-olemisen” valtaan. Ja juuri sen tähden yhdestäkään meistä ei omien edellytystemme perusteella voida sanoa, että me ”olisimme Jumalasta”. Päinvastoin, siinä määrin kuin se sinusta itsestäsi riippuu, sinä et voi etkä edes halua ”olla Jumalasta”. Pikemminkin sinä haluat olla itse oma jumalasi ja herrasi: Omalta itseltäsi sinä haluat odottaa kaikkea hyvää. Omaan itseesi sinä haluat turvata kaikessa hädässä, omaan itseesi luottaa ja uskoa sydämesi pohjasta. (Vrt. Iso katekismus I 2.)

*

Mutta nyt kun Jeesus puhuu tässä ihmisestä, joka on Jumalasta, Hän tarkoittaakin sellaista ihmistä, joka on saanut avun tähän kauheaan Jumalan vastustamiseensa ja eroonsa Hänestä. Jeesus siis puhuu ihmisestä, joka ensin luomisessa sai olemassaolonsa ”Jumalasta”, mutta joka sitten lankeemuksen tähden oli kaikkea muuta kuin ”Jumalasta”, ja jonka Jumala juuri sen tähden armossaan tahtoi ottaa takaisin omakseen niin, että hänestä voidaan sanoa: hän ”on Jumalasta”. Nyt me kysymme: Miten Jumala sitten tekee tämän?

Vastauksen tähän kysymykseen saamme siitä, mitä Jeesus heti perään sanoo: Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Näitä sanoja soveltaen voitaisiin sanoa: Vain se, joka kuulee Jumalan sanat, voi olla Jumalasta. Toisin sanoen, Jumalasta ei voi olla kukaan sellainen, joka ei kuule Hänen sanaansa.

Monikin ihminen tässä maailmassa varmaan haluaa kyllä elää pyhää ja jumalista, uskonnollisessa mielessä erinomaista elämää. Lankeemuksensa tähden Jumalasta erossa oleva luonnollinen ihminen ei kuitenkaan voi millään omatekoisella hurskaudellaan tai uskonnollisilla menoillaan virittää palavaksi elävää yhteyttä elävään Jumalaan. Luterilainen tunnustuksemme todistaakin tästä oikein, kun se ilmaisee: ”Jumalan kanssa ei päästä kosketuksiin eikä häntä voida käsittää muutoin kuin sanan kautta.” (Augsburgin tunnustuksen puolustus IV 67.) Ilman Jumalan sanaa ja sakramentteja – joissa siis juuri Jumalan sana on liittynyt aineeseen – ei yksikään tässä langenneessa maailmassa elävä ja syntinen ihminen voi tulla osalliseksi Pyhän Hengen työstä, eikä siis myöskään Hengen vaikuttamasta vanhurskauttavasta uskosta. (Vrt. Augsburgin tunnustus V 2; Schmalkaldenin opinkohdat III 8, 10.)

Mutta toisaalta, ihana evankeliumi on juuri siinä, että Jumala ei ole halunnut jättää yhtäkään ihmistä eroon omasta itsestään, olemisestaan ja elämästään! Hänellä on Poika, joka on ensimmäisenä ja sanan varsinaisessa merkityksessä ”on Jumalasta”. Niinhän me uskontunnustuksessa sanommekin, että uskomme ”yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä” (Nikaian-Konstantinopolin uskontunnustus). Tämän pyhän ja vanhurskaan Poikansa, joka ensimmäisenä on ”Jumalasta syntynyt” ja ”on Jumalasta”, on Isä lähettänyt maailmaan ihmiseksi, että Hän kantaisi meidän syntimme ja sovittaisi ne.

Ja nyt Jumala on antanut meille myös pyhän ilmoitussanansa sitä varten, että me pääsisimme osalliseksi syntien sovituksesta Kristuksessa, sekä siten myös yhteydestä  Jumalaan – Häneen, josta me syntiemme tähden olimme joutuneet eroon. Elävän ja vaikuttavan sanansa kautta, itse henkäyttämänsä (θεόπνευστος – 2. Tim. 3:16) ja Henkensä täyttämän sanan kautta Jumala antaa meille Pyhän Henkensä. Kun me syntiset ihmiset kuulemme evankeliumin sanaa, niin tämän sanan välityksellä Herra lahjoittaa meille Pyhän Henkensä. Hän, Pyhä Henki vaikuttaa sitten myös uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee (Augsburgin tunnustus V 2). Hän vaikuttaa meissäkin sen uskon, joka uskoo, että ihminen Jeesus on Jumalan Kristus, Hänen pyhä Poikansa, Jumala ja ihminen samassa persoonassa. Pyhä Henki vaikuttaa meissäkin uskon siihen tosiasiaan, että Isä on lähettänyt juuri tämän Poikansa maailmaan nimenomaan meitä syntisiä pelastamaan (1. Tim. 1:15). Pyhä Henki vaikuttaa meissä uskon siihen, että Kristus on todella kantanut meidän syntimme ihmisruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle (1. Piet. 2:24).

Tällä tavalla juuri uskon kautta, joka Jumala sanansa kautta Hengessään antaa, me tulemme sellaisiksi ihmisiksi, joista voidaan sanoa, että ”olemme Jumalasta”. Näin pyhä Johannes toisessa kohdassa kirjoittaakin: Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt (1. Joh. 5:1a). Juuri tästä onkin kysymys: Luonnollinen, synteihinsä kuollut ihminen tarvitsee elääkseen kokonaan uuden syntymisen. Mutta kukaan kuollut ei voi synnyttää itse itseään uudelleen. Siksi tarvitaankin sitä, että toinen synnyttää hänet uudesti. Mutta kuka muu voi synnyttää ihmisen – siis antaa hänelle elämän ja tehdä hänet olevaksi – kuin Jumala yksin? Hän, joka alussa loi kaiken tyhjästä olemaan, juuri Hän nyt myös sanansa kautta Pyhässä Hengessään voi ja tahtoo synnyttää ihmisen uudesti. Näin sen ihmisen sydämessä, joka syntinsä tähden oli ”ei-olemisen” tilassa, voi tyhjästä syntyä uusi, ikuinen elämä. Tämä on yksin Jumalan armollista työtä ja lahjaa. Juuri siksi tällaisesta uudestisyntyneestä ihmisestä – siis kristitystä – sanotaankin, että Hän on Jumalasta. Hän siis ei ole ”itsestään”, vaan Jumalasta. Tässä on kysymys samasta asiasta, josta Johannes evankeliuminsa alussa kirjoittaa: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. (Joh. 1:12–13)

Rakas ystävä, tämä asia koskee sinuakin: Kristus on sovittanut sinun koko syntivelkasi. Hän on voittanut sinun syntisi, kuolemasi ja sinua kiusaavan perkeleen vallan. Ylösnousemisessaan Hän on avannut sinulle pääsyn ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään. Taivaaseenastumisessaan Hän on avannut sinulle pääsyn Jumalan taivaaseen. Pyhässä kasteessa ja sanansa kautta Hän on lahjoittanut sinulle Pyhän Henkensä, joka on vaikuttanut sinussa uskon Häneen ja Hänen kaikkiin hyviin tekoihinsa, jotka Hän on sinun edestäsi tehnyt. Siksi sinäkin kuulut niihin ihmisiin, joista Jeesus puhuu sanoessaan: Joka on Jumalasta…

*

Tähän asti olemme nyt tarkastelleet yhtäältä sitä, mitä tarkoittaa ”olla Jumalasta” ja toisaalta sitä, miten joku voi ”olla Jumalasta” siinä mielessä, jossa Jeesus asiasta tässä puhuu. Saarnan loppuosassa kuulemme vielä, mitä Herramme tarkkaan ottaen tarkoittaa, kun Hän sanoo: Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat.

Koska juuri sinä, rakas kristitty, olet Jumalasta, kuule nyt tarkoin, mitä Herrasi sinulle sanoo: Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Tätäkin asiaa voidaan tarkastella ainakin kahdesta eri näkökulmasta.

Yhtäältä juuri siksi, että vain Jumalan saarnatun, kuullun, ja kasteeseen liittyneen sanan kautta voi syntinen ihminen saada uudestisyntymisen lahjan ja alkaa ”olemaan Jumalasta”, on selvää, että juuri tämän lahjan saaneista – siis kristityistä – sanotaan, että he kuulevat Jumalan sanaa. Oikein Luther opettaakin, että Jumalan kansan tunnistaa ensimmäiseksi nimenomaan siitä, että sillä on Jumalan pyhä sana. Sana on kirkon tuntomerkeistä kaikkein tärkein, sillä juuri sen myötä Jumala pyhittää ihmiset ja tekee heidät omikseen. Missä Jumalan sanaa saarnataan, uskotaan, tunnustetaan ja sen mukaan eletään, siellä varmasti on myös Jumalan kansa, Kristuksen Kirkko.

Mutta näitä Jeesuksen sanoja Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat voidaan tarkastella myös toisesta näkökulmasta: kristitty ei halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pitää sen pyhänä, sekä mielellään kuulee ja oppii sitä (Vähä katekismus I 6). Miksi tämä on tärkeää? Yksinkertaisesti siksi, että sinussakin, joka olet kristitty ja Jumalasta syntynyt, on yhä vielä vanha Aadamkin piintyneenä sinun luontoosi ja kaikkiin sisäisiin ja ulkoisiin kykyihisi. Asia on juuri niin kuin apostoli kirjoittaa: Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää […] sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. […] jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. (Room. 7:18, 19, 23) Ja edelleen: Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. (Gal. 5:17) Juuri siksi myös ”Jumalan oikein uskovat, valitut ja uudestisyntyneet lapset tarvitsevat joka päivä tämän elämänsä aikana laista saatavaa opetusta, kehotusta, varoitusta ja uhkausta voidakseen vastustaa lihan himoja.” (Yksimielisyyden ohje. Täydellinen selitys. VI 9.) Ilman tätä vanha liha vie kristitynkin mukanaan uudelleen eroon Jumalastaan, todellisen olemisensa ja elämänsä Lähteestä. Mutta sitten kristityt tarvitsevat tietenkin myös Jumalan evankeliumin sanaa Kristuksesta, Hänen Pojastaan, joka on sovittanut kaikki heidän syntinsä ja tuo heille anteeksiannon sekä korvin kuultavassa sanassaan, että syötävässä ja juotavassa sanassaan, alttarinsa sakramentissa. Ilman tätä kristitty jää kauheaan epätoivoon ja epävarmuuteen syntiensä anteeksiantamuksesta ja pelastuksestaan. Älä siksi sinäkään, rakas kristitty, Jumalasta syntynyt, jätä kuulematta, käyttämättä ja harjoittamatta Jumalan sanaa, lakia ja evankeliumia! Jos nimittäin sinä olet voinut tulla ”Jumalasta olevaksi” vain Hänen sanansa kautta, aivan samalla tavalla sinä nimittäin voit pysyä ”Jumalasta olevana” vain Hänen sanansa kautta, et millään muulla tavalla.

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Sinä tiedät vastauksen hyvin: Käy säännöllisesti messussa, kuulee synninpäästön sanat ja Jumalan sanan saarna, sekä ota vastaan Kristuksen ruumiin ja veren sakramentti syntiesi anteeksiantamukseksi. Älä valvo yöllä liian myöhään, että messussa sitten jaksaisit kuunnella kuulet mitä saarnassa sanotaan. Älä nuku kirkonpenkissä, niin että Jumalan sana menee ohi korviesi! Ja vaikka saarnaajan tyyli tuntuisi tylsältäkin, kuuntele silti. Herra itse puhuu sinulle sanassaan. Samalla on kyllä syytä painottaa, että sinä tarvitset Jumalan sanaa paitsi sunnuntaisin myös viikon aikana, aivan joka päivä. Tähän tarpeeseesi Jumala onkin armossaan antanut sinulle loistavia apuneuvoja: Ensiksi sinulla on mahdollisuus saada käsiisi painettu Raamattu. Siinä Jumala itse puhuu sinulle. Lue, rakas ystävä, pyhää Raamattua. Sitten meillä on täällä kirkollakin saatavana Raamatun erinomaista tiivistelmäteosta, Vähää katekismusta. Jos sinulla ei vielä sellaista ole, hanki pian sellainen itsellesi. Äläkä vain hanki katekismusta hyllyysi, vaan lue sitä myös joka päivä. Vielä voit vaikkapa autolla ajaessasi tai lenkillä ollessasi helposti ravita itseäsi kuuntelemalla Jumalan sanan puhdasta saarnaa vaikkapa seurakuntiemme nettisivuilta. Muista kuitenkin rukoilla Jumalalta Hänen armoaan, että voisit voittaa lihallisen laiskuutesi ja ylpeytesi, ja mielelläsi lukea sekä kuulla Hänen pyhää sanaansa joka päivä. Sanansa kautta Herra tahtoo pitää sinut aina omanansa, sellaisena, joka on Jumalasta.

*

Kuule sitten vielä aivan lopuksi, mitä Herran sana lupaa niille, jotka ovat Jumalasta ja jotka siis myös kuulevat Hänen sanaansa. Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa. (Joh. 8:51) Apostoli Johannes kirjoittaa Kristuksen seurakunnalle myös näin: Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät [siis ne, jotka eivät tunnusta Jeesusta, eivätkä siksi ole Jumalasta]; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. (1. Joh. 4:4) Edelleen hän kirjoittaa: sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? (1. Joh. 5:4–5) Rakas kristitty, kuule siis Jumalan sanat ja turvaa uskossa Hänen Poikaansa Kristukseen. Silloin kaikki tämä on sinun. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 4.3.2018.)

Mainokset