Kaste on evankeliumia – Ap. t. 8:35–36

Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” (Ap. t. 8:35–36)

Tämän historiallisen tapahtuman kuvauksessa Pyhä Henki on tallettanut meille erinomaisen esimerkin siitä, millaista on oikea ja Jumalan sanan mukainen evankeliumin julistus. Ensiksi, oikean evankeliumin julistuksen keskuksessa on tietenkin aina Jeesus Kristus. Evankeliumin julistaminen ei kuitenkaan ole ainoastaan puhetta tai opetusta Jeesuksesta. Pikemminkin evankeliumin julistamisessa on kysymys siitä, että sanassaan läsnäoleva Herra Jeesus itse saa sanansa kautta tulla kuulijoiden luo. Juuri tästä Pyhä Henki puhuukin, niin kuin Luukkaan tallettamat sanat tarkemmin ottaen kuuluvat: Mutta avaten suunsa ja alkaen tästä kirjoituksesta Filippos evankelioi hänelle Jeesuksen.

Mutta sitten toiseksi, kun Kristuksen sananpalvelija nyt julisti Etiopian hoviherralle evankeliumia, mitä tapahtui? Hoviherra itse kysyi: Mikä estää kastamasta minua? Tulee mieleen kysyä, mistä ihmeestä tämä pakanasyntyinen mies tiesi, että hän tarvitsi juuri kasteen päästäkseen osalliseksi Jeesuksesta ja Hänen lahjoistaan. Tästä huomaammekin, mitä muuta Pyhä Henki tässä tekstissä puhuu meille oikeasta evankeliumin julistamisesta: Oikeaan ja Jumalan sanan mukaiseen evankeliumin julistamiseen sisältyy aina paitsi sen julistaminen, että Jeesus on valmistanut koko maailmalle sovituksen synneistä, myös sen julistaminen, millä tavalla Hän tahtoo lahjoittaa tämän sovitustyönsä hedelmät ihmisille ja tehdä heidät opetuslapsikseen. Jeesus on käskenyt tehdä opetuslapsia itselleen kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. (Matt. 28:19b–20a) Tämän kaiken hoviherrakin oli saanut kuulla vaunuissa vieressään istuneelta sananpalvelijalta. Ensin hän oli siis saanut kuulla, että Jeesus Kristus on se Jumalan Karitsa, josta Jesaja kirjassaan puhuu, ja joka on tullut maailmaan ottaakseen pois sen synnin (ks. Ap. t. 8:32–33). Mutta sitten hoviherra oli saanut kuulla myös, että juuri pyhä kaste on se paikka, jossa Isä Jumala ottaa ihmisen lapsekseen, jossa Kristus pukee hänet vanhurskaudellaan, ja jossa Pyhä Henki uudestisynnyttää hänet ja tekee asuinsijakseen. Siksi tämä mies nyt pyysi saada tulla kastetuksi kristillisellä kasteella. Ja kun hänet kastettiin, ei hän enää nähnyt kasteen toimittanutta sananpalvelijaa (Ap. t. 8:39). Yksin Kristus silmiensä edessä ja sydämessään (Ef. 3:17) hän jatkoi matkaansa. Hän jatkoi matkaansa iloiten ja varmana siitä, että Jeesus Kristus, Jumalan Karitsa oli paitsi sovittanut hänen syntinsä ristillään myös pessyt ne kokonaan pois kasteessa (Ap. t. 22:16) Hänet oli nyt puettu Kristukseen ja Hänen vanhurskauteensa (Gal. 3:27). Hän oli nyt Jumalan oma, rakas lapsi.

Ottakaamme mekin opiksi tästä kohdasta: Oppikaamme, ettei ole niin, että ensin tulisi julistaa evankeliumia ja sitten tämän lisäksi toimittaa myös kaste ikään kuin jonakin lainomaisena lisänä varsinaiseen asiaan, evankeliumiin. Oppikaamme, että kaste kuuluu evankeliumiin ja on evankeliumia, sillä siinä Kristuksen evankeliumin sana Hänen tarkoittamallaan tavalla liittyy aineeseen ja niin tulee meidän vastaanotettavaksemme. Kasteessa Kristus itse tulee meidän luoksemme ja meidän osaksemme, kaikkine lahjoineen!

(Kotona Lahdessa 27.2.2018.)

Mainokset