Missä olet? – 1. Moos. 3:9

Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannen luvun äärellä puhutaan usein siitä, miten ihminen kuuli perkeleen sanaa enemmän kuin Jumalan sanaa ja lankesi syntiin. Hyvä että tästä puhutaan! Kaikkina aikoina onkin luovuttamattoman tärkeää, että annamme Jumalan sanan muistuttaa meitä lankeemuksen historiallisuudesta ja kertakaikkisuudesta, sekä siitä, että näiden ensimmäisten ihmisten jälkeläisinä me itsekin olemme väistämättä osalliset lankeemuksesta ja sen seurauksista. Synnynnäinen langenneisuutemme ja syntimme pitäisivät nimittäin huolen siitä, että ilman tätä ilmoitussanaa meistä kukaan ei voisi tietää tai tuntea syntisyyttään, saati pitää sitä mielessään. Tietenkään silloinkaan ei langenneisuutemme ja syntimme lakkaisi olemasta totta. Mutta koska emme tiedostaisi niiden olevan totta, emme myöskään voisi tuntea tarvetta saada apua tässä kauheassa tilassamme taikka toivoa pelastusta siitä.

Mutta sitten toisaalta, tämän käsillä olevan luvun äärellä on muistettava katsoa – ei ainoastaan ihmisen tekoja, vaan myös ja nimenomaan sitä, mitä Jumala tekee. Toki tästä asiasta voisi pitää montakin saarnaa tai kirjoittaa useita kirjoja – ja on myös pidetty ja kirjoitettu. Mutta nyt kysymme: Mikä on se ensimmäinen asia, jonka Jumala sanoo ihmiselle hänen lankeemuksensa jälkeen? Hän lausuu yhden ainoan sanan: אַיֶּֽכָּה (ajjäkkā). Suomeksi tämä sana on käännetty: Missä olet?

Tämä Jumalan esittämä kysymys ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Hän varsin hyvin tietäisi ihmisen olinpaikkaa. Hänhän on kaikkivoipa ja kaikkitietävä Jumala. Hän on itse juuri luonut Aadamin ja Eevan ihmeellisesti. Hän tuntee heidän elämänsä, ajatuksensa ja toimintansa paremmin kuin he itse. Hän on myös kaikkinäkevä Jumala. Hän näkee myös sinne, minne ihmisen silmä ei näe.

Mutta mistä tämä kysymyssana sitten kertoo? Katso nyt, miten suuresta Jumalan armosta syntistä ihmistä kohtaan se kertoo! Ensiksi tämä sana näet ilmaisee, että Jumala ei halua jättää näitä itselleen rakkaita, mutta itsensä kadottaneita syntisiä piileskelemään syntinsä kanssa, sekä lopulta hukkumaan sen vuoksi. Pikemminkin Jumala haluaa, että he palaisivat Hänen yhteyteensä, kuoleman vallasta elämään. Toiseksi sana ilmaisee, että kun syntiset ihmiset eivät lankeemuksen tähden enää halua saati voi etsiä Jumalaa, Hän tekeekin itse aloitteen ja tulee aivan käytännössä etsimään heitä. Kolmanneksi Jumalan kysymyssana osoittaa langenneille, että he ovat itse hankkiutuneet eroon Luojansa yhteydestä, joutuneet hukkaan. Se siis osoittaa heille, että he tarvitsevat parannusta, toisin sanoen syntiensä tunnustamista Jumalan edessä sekä sitten Hänen armoonsa turvaamista ainoana pelastuksenaan. Neljänneksi ja edelliset seikat kooten tämä sana osoittaa vielä, että Jumala – ja vain Hän! – on syntisen ihmisen pelastuksen alkuunsaattaja ja vaikuttaja. Hänen pyhä sanansa – yksi ainoakin sana! – avaa langenneelle ja syntiselle ihmiselle tien syntien anteeksiantamukseen, pelastukseen ja elämään.

(Kotona Lahdessa 23.2.2018, Chad Birdin esittämän ajatuksen innoittamana ja sitä kehitellen.)