1. paastonajan sunnuntai (3. vsk), 1. Moos. 3:1–19

Alastomat ja puetut

Mies ja nainen paratiisin alkutilassa

Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa. (1. Moos. 2:25) Näin Mooses kirjoittaa ensimmäisten ihmisten elämästä silloin, kun he elivät paratiisin ihanassa alkutilassa, synnittömässä maailmassa. Jumala oli luonut Aadamin ja Eevan elämään juuri sillä tavalla, alasti. Tämän oli määrä olla aivan luonnollista paratiisissa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mies ja nainen olisivat olleet jotenkin välinpitämättömiä toistensa sukupuolisuudesta tai siihen liittyvistä erityisistä ominaisuuksista. Päinvastoin. Varmaan muistat, miten mies huudahti: Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi [siis naiseksi], sillä hän on miehestä otettu. (1. Moos. 2:23) Aadam oli siis aivan haltioissaan, kun hänen silmänsä ensimmäistä kertaa näkivät tuon ihanan naisen, jonka Jumala oli hänelle luonut avuksi (vrt. 1. Moos. 2:18). Varmasti myös Eeva puolestaan oli varsin viehättynyt nähdessään tuon täydellisen maskuliiniseksi luodun miehen. Mutta minkäänlaista häpeää ei alussa liittynyt siihen, että sukupuolien välillä oli tällainen aivan ilmeinen erilaisuus ja toisiaan täydentävyys. Täysin viattomasti ja ilman mitään synnillistä himoa mies ja nainen katselivat toistensa alastonta kauneutta – siis toinen toistaan kokonaisena – juuri sellaisina, kuin miksi Jumala oli heidät luonutkin. He halusivat olla yhdessä ja tulla yhdeksi lihaksi, niin kuin Aadam aivan oikein sanoikin: Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 2:24) Tämän yhteen tulemisen oli kuitenkin määrä tapahtua ilman sellaista kauheaa, itsekeskeistä himoa, mikä nykymaailmassa aivan syystä sukupuolielämään yhdistetään.

Mutta sitten yhdessä silmänräpäyksessä kaikki muuttui. Ihminen lankesi pois Jumalan tahdosta. Hän kuuli mieluummin perkeleen ääntä kuin Luojansa sanaa. Mitä tästä seurasi?

Lankeemuksen seuraus: pukeutuminen alastomuuden häpeän vuoksi

Välittömästi sen jälkeen, kun Aadam ja Eeva vastoin Jumalan sanaa söivät hyvän ja pahan tiedon puusta, Mooses kirjoittaa: ja he huomasivat olevansa alasti (1. Moos. 3:7a). Katso, mikä kauhea tragedia! Sekä Aadamin että Eevan suhde heidän omaan sangen hyväksi luotuun itseensä ja sukupuolisuuteensa muuttui. Samalla muuttui myös heidän suhteensa toinen toisensa olemukseen sekä sukupuolisuuteen miehenä ja naisena. Miksi? He eivät enää luottaneet Jumalaan, joka hyvyydessään olisi antanut heille kaiken tarvittavan ajallaan. Epäuskossa he alkoivat ajatella, että heidän pitäisi itse järjestää itselleen kaikki tarpeensa, omin neuvoin ja juuri silloin kuin siltä sattui tuntumaan. Sen vuoksi heidän sydämensä täyttyikin nyt lihallisesta himosta. He eivät enää halunneet antaa itseään kokonaan toiselle turvaksi ja avuksi, niin kuin oli ollut tarkoitus. Pikemminkin he himoitsivat saada toisiltaan itselleen kaiken, mieluiten juuri nyt, aivan heti. Kaunis ja viaton toisen ihaileminen muuttui synnilliseksi himoitsemiseksi. Se muuttui epäjumalanpalvelukseksi, jossa lihan himojen tyydyttäminen otti jumalan paikan.

Mitä sitten tapahtui? Profeetta kirjoittaa: ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot (1. Moos. 3:7b). Siinä missä Aadam ja Eeva olivat ennen lankeemustaan luottaneet Jumalan luomistyön hyvyyteen omassa itsessään, tulivat he nyt ajatelleeksi: ”Entä jos minä en olekaan riittävän hyvä toiselle? Mitä jos en kelpaakaan, jos hän ei halua minua tällaisenani?” Tämäkin johtui epäuskosta Jumalan sanaa kohtaan, joka sanoi, että heidät oli tehty sangen hyviksi (1. Moos. 1:31). Alun perin Jumalan hyvä luomistyö ei tietenkään olisi tarvinnut peitteekseen yhtään mitään. Mutta nyt – voi surkeus! – lankeemuksen seurauksena mies ja nainen alkoivat paitsi himoita toisiaan myös hävetä itseään. Siksi he koettivat kyhätä verhokseen vaatteet puun lehdistä.

Miten meidän nykyihmisten pitäisi ymmärtää tämä asia? Meidän on otettava huomioon, että elämme juuri tässä samassa maailmassa, jonka lankeemuksesta Mooses kirjoittaa. Me elämme maailmassa, jossa meidänkin suhteemme omaan ruumiillisuuteemme ja sukupuolisuuteemme on epäuskon tähden vääristynyt. Siksi meilläkin on omat viikunapuun lehtemme, siis vaatteet. Toki yhtäältä on siis totta, että vaatteiden käyttämisen tarve on seurausta lankeemuksesta. Eihän sellaisia alun perin pitänyt tarvita lainkaan. Toisaalta samalla on kuitenkin selvää myös se, että tässä synnin maailmassa ihmiset eivät ilman ruumiinsa verhoamista voisi pitää lihaansa kurissa edes sitä vähää, mihin yhteiskunnassa on yleisesti totuttu. Pukeutukaamme siis mekin – niin miehet kuin naisetkin – asiallisesti, ettemme aiheuttaisi kenellekään kiusausta, taikka harhauttaisi lähimmäistämme ajattelemaan sellaista, mikä ei ole hänelle rakennukseksi. Tässä asiassa on syytä olla mieluummin varovainen kuin välinpitämätön. On hyvä pukeutua siveellisesti ja arvokkaasti. Tähän kehottaa Jumalan sanakin, kun se sanoo – tässä kohden erityisesti seurakunnan naisille: Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset (1. Piet. 3:3–5). Samankaltaisia ohjeita voitaisiin tietenkin antaa myös miehille, muutettavat muuttaen.

Samalla on kuitenkin myös muistettava, että syntiin langenneinakin me olemme vielä myös luotuja, miehiä ja naisia. Siksi on hyvää ja terveellistä, että me kaikki – niin miehet kuin naisetkin – pukeudumme paitsi siveellisesti myös siten, että ulkoasumme tekee oikeutta Jumalan hyvälle suunnitelmalle meidän kohdallamme. Jos olet mies, saat näyttää rohkeasti mieheltä. Jos olet nainen, saat näyttää rohkeasti naiselta. Tätä sinun ei tarvitse hävetä, sillä sellaiseksi Jumala on hyvyydessään sinut luonut. Tästä asiasta on syytä puhua, sillä monissa kristillisissä piireissä siveellisen pukeutumisen nimessä on Jumalan sanan rinnalle alettu laatia uusia lakeja ja perinnäissääntöjä. Lainomaisesti on annettu esimerkiksi ymmärtää, että naisten on välttämättä pukeuduttava tietoisen mitäänsanomattomasti, sekä pidettävä hiuksensa kiinni aivan tietyllä tavalla. Miesten on puolestaan annettu esimerkiksi ymmärtää, että he eivät saa käyttää kravattia. Huomaa, että tässä ei nyt ole kysymys siitä, etteikö tietyn mittaista hametta, muuta vaatimatonta vaatetta taikka nutturaa saisi käyttää! Sellainen voi toki olla varsin kaunista ja hyvääkin. Kysymys ei ole myöskään siitä, että kravattia pitäisi välttämättä käyttää. Voi toki olla aivan asiallista ja hyvää olla sellaista käyttämättäkin. Mutta vaikeudeksi tällaiset asiat muodostuvat silloin, kun sukupuolten kauniin erilaisuuden luonnollinen ja avoin todeksi eläminen halutaan nähdä synnillisenä, ja ainoa sallittu pukukoodi määritellään tällaisen käsityksen mukaan. Ehkä ajatus on, että näin voidaan välttää syntiä. Aivan oikein! Mutta samalla on muistettava, että synti ei ole sukupuolien luontaisissa ominaisuuksissa, vaan siinä, että langennut ja lihallinen ihminen asennoituu näihin ominaisuuksiin väärin. On Jumalan hyvää luomistekoa ja lahjaa, että ihmiset jakautuvat kahteen eri sukupuoleen ja myös elävät sen mukaan. Siksi hengellisyyden nimissä ei miehekkyydestä ja naisellisuudesta saa viedä sitä iloa ja kauneutta, mikä niihin ja niiden täyteen elämiseen liittyy. Jumalan lapsia ei saa alistaa ihmisten keksimien lakien orjuuteen antamalla ymmärtää, että pukeutumisessa ja muussa ulkoisessa olisi kyse lähes pelastuksen asiasta. Jumalan sanahan sanoo Hänen lapsilleen: Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. (Gal. 5:1)

Toki tämä kristillinen vapaus ottaa sitten aina huomioon myös heikomman veljen ja sisaren. Apostoli kirjoittaakin: Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. (Gal. 5:13) Toisin sanoen ja käytännössä: Kristuksen omana sinulla on vapaus pukeutua sellaisiin vaatteisiin kuin haluat, kunhan se tapahtuu rakkaudessa lähimmäistä kohtaan. Sinä et pelastu tai jää pelastumatta tyylikkäiden tai toisaalta vaatimattomien vaatteittesi tähden. Et pelastu tai jää pelastumatta meikkiesi tai meikkaamattomuutesi tähden, et kravattisi tai kravatittomuutesi tähden. Sinä pelastut yksin Jumalan armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden. Mutta jotta et ulkomuotoosi liittyvillä valinnoilla saattaisi turmioon uskossaan heikompaa veljeäsi tai sisartasi, jonka edestä Kristus on kuollut (vrt. Room. 13:14), on sinun syytä ottaa huomioon, miten pukeudut tai ehostat itseäsi. Sinun vapautesi tässä asiassa ei saa olla lähimmäisellesi loukkaukseksi tai kiusaukseksi. Aina ei tietenkään ole mahdollista miellyttää kaikkia ihmisiä. Mutta esimerkiksi meidän aikuisten olisi syytä pukeutua kirkonmenoihin hyvää harkintaa käyttäen, ettei kellään sisarella tai veljellä mene Jumalan sanan saarna ohi liian räikeän pukeutumisemme vuoksi. Meidän olisi syytä ohjata myös lapsiamme ja nuoriamme toimimaan samoin.

Lankeemuksen seuraus: alastomuuden hyväksyminen ilman häpeää

Aadam ja Eeva siis huomasivat olevansa alasti. He häpesivät alastomuuttaan ja kokivat siksi tarvetta verhoutua vaatteisiin. Mutta ihmisen lankeemus pois Jumalan tahdosta ja viattomasta suhtautumisesta alastomuuteensa näyttäytyy tässä maailmassa myös päinvastaisella tavalla: On valtavan yleistä, että ihmiset – Jumalan kauniisti luomat – aivan tietoisesti näyttävät alastomuuttaan ventovieraille ihmisille, ilman mitään häpeää! Naiset ja miehet myyvät ruumiinsa valokuvattaviksi ja videokuvattaviksi miljoonien ihmisten nähdä ja silmillään himoita. Lehtien sivuilla sekä älylaitteiden ruuduilla nämä ihmiset näyttäytyvät, kuin olisivat valmiita antamaan itsensä katsojilleen, niin kuin aviopuolisolle antaudutaan. Todellisuudessa heitä kiinnostaa ainoastaan ne rahat, jotka heille tästä riettaasta palveluksesta on luvattu. Edelleen, ihmiset, jotka on luotu elinikäiseen miehen ja naisen väliseen avioliittoon antautuvat keskinäisissä suhteissaan jakelemaan alastomuuttaan monille kumppaneille. Näin he tulevat hajottaneeksi itsensä pieniksi palasiksi ympäri maailmaa.

Haluankin varoittaa erityisesti teitä nuoria avoliiton ja irrallisten sukupuolisuhteiden synnistä. Sukupuolielämä on nimittäin kuin liima. Se yhdistää kaksi ihmistä toisiinsa. Jos vaikka pursotat toiseen käteesi pikaliimaa ja sitten laitat molemmat kätesi yhteen, ne tarttuvat toisiinsa. Ehkä voit kyllä saada ne repäistyksi irti toisistaan, mutta silloin ei repeä ainoastaan tuo liima, vaan myös osa kädestä lähtee mukana. Juuri näin käy myös silloin, kun kaksi elämänikuiseksi tarkoitetussa sukupuolisuhteessa elävää ihmistä repäisevät itsensä irti toisistaan. Jumala haluaa varjella sinut sellaisesta! Mutta on ironista, että samalla kun tämän maailman seksuaalista holtittomuutta pidetään usein ”vapautena” tai ”itsensä toteuttamisena”, juuri siitä johtuen henkisen pahoinvoinnin määrä yhteiskunnassa kasvaa jatkuvasti.

Kauheaa tässä kaikessa on se, että monet eivät häpeä tällaista alastomuutensa julkistamista lainkaan, vaan pitävät sitä jopa suurena kunniana ja saavutuksena (vrt. Fil. 3:19). Toki alastomuuden häpeäminen sinänsä on lankeemuksen seurausta ja sellaisena ikävä asia. Niin ei alun perin pitänyt olla. Mutta koska me ihmiset emme voi itse langenneisuuttamme muuttaakaan, on meidän nyt elettävä tämä langenneisuutemme huomioon ottaen. Jumala tuomitsee säätämänsä avioliiton ulkopuolella tapahtuvan, riettaan alastomuuden näyttämisen. Hän tuomitsee myös sellaisen alastomuuden himoitsevan katselemisen, vaikka se tapahtuisi oman huoneen yksityisyydessä muiden tietämättä. Sana sanoo: Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. (1. Kor. 6:9–10)

Rakas kristitty, sinun ruumiisi – Kristuksessa pyhitetty – kuuluu Herralle! Jos Jumala on sinulle tässä ajassa antanut miehen tai vaimon, kuuluu sinulle se sana, jonka Pyhä Henki lausuu: Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. (1. Kor. 7:3–4) Jos taas Jumala on antanut sinulle sen osan, että olet naimaton tai leski, niin ole sitten naimaton tai leski, äläkä tahraa ruumistasi haureudella. Mutta jos et voi itseäsi hillitä, mene naimisiin, kunhan se vain tapahtuu Herrassa, siis Hänen pyhää tahtoaan kysyen. (1. Kor. 3:8–9; vrt. 3:39) Lopulta kaikille teille, rakkaat kristityt, kuuluu tämä Jumalan sana: Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. (1. Kor. 6:18–20)

Lankeemuksen seuraus: alastomuus Jumalan edessä

Tähän mennessä olemme katsoneet syntiinlankeemuksen seurauksia ainoastaan tämän maailman näkökulmasta. Lankeemuksella on kuitenkin vielä tätäkin syvemmät, ikuiset seurauksensa: Kun Aadam ja Eeva lankesivat syntiin, he joutuivat huomaamaan olevansa alasti myös toisessa mielessä. Ennen tätä he olivat eläneet läheisessä yhteydessä Jumalan, hyvän Luojansa kanssa. Mutta nyt heidän syntinsä rikkoi tämän yhteyden. He joutuivat seisomaan Jumalan edessä Hänen vastustajinaan, omine voimineen, lihallisine mielineen ja ruumiineen. Mikään ei voinut peittää heidän syyllisyyttään Jumalan silmiltä. He olivat täysin alastomia Jumalan pyhyyden ja vanhurskauden edessä. Suorastaan naurettavia olivatkin nuo heidän yrityksensä verhota itseään lehdillä tai piiloutua Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan (1. Moos. 3:8b) – aivan kuin kaikkinäkevä Jumala ei muka olisi koko ajan nähnyt heitä, luomuksiaan, heidän sydänjuuriaan myöten! Vaikka mies ensin kyllä synnillisessä järjettömyydessään syytteli vaimoaan lankeemuksesta, ja sitten myös vaimo käärmettä, (1. Moos. 3:12–13) joutuivat nämä kaksi kuitenkin lopulta huomaamaan: heillä ei ollut mitään, millä puolustautua Jumalan edessä. He olivat kokonaan syntisiä ja omine avuineen aivan kelvottomia elämään pyhän Jumalan läsnäolossa.

Tämä karmea tragedia ei kuitenkaan pilannut ainoastaan näiden ensimmäisten ihmisten elämää ja jumalasuhdetta. Sillä oli tuhoisat ja kertakaikkiset seurauksensa myös kaikkia heidän jälkeläisiään, koko ihmiskuntaa ajatellen. Tästä asiasta luterilainen tunnustuksemme sanoo: ”Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman” (Augsburgin tunnustus II 1–2). Tämä koskee sinuakin, koska olet ihminen, Aadamin jälkeläinen. Huomaa kuitenkin: et sinä ole syntinen siksi, että olet ihminen! Onhan ihmisyytesi Jumalan hyvää luomistyötä ja lahjaa. Pikemminkin sinä olet syntinen siksi, että tämä sinänsä hyvä ihmisyys on lankeemuksessa kertakaikkisesti turmeltunut, ja sinä olet jo äitisi kohdussa tullut osalliseksi isiesi ja äitiesi syntisestä luonnosta (Ps. 51:7). Sellaisenasi sinä et voi kelvata Jumalalle, vaan olet omine neuvoinesi kuoleman oma.

Mutta kun tunnustuksemme aivan oikein puhuu tästä hirveästä lankeemuksen tilasta, se kuitenkin jatkaa ihanalla tavalla näin: ”tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” (Augsburgin tunnustus II 2) On siis myös olemassa apu tähän synnin ongelmaan. Tätä asiaa me nyt saarnan loppupuolella tarkastelemme.

Kristukseen ja Hänen vanhurskauteensa puettuna…

Mooses kirjoittaa: Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. (1. Moos. 3:21) Mistä tässä on kyse? Jumalan vanhurskaus vaati, että synnin piti saada palkkansa. Synnin palkka on kuolema (Room. 6:23a). Siksi nyt, kun Aadam ja Eeva lankesivat, piti jonkun kuolla. Mutta jotta Aadamin ja Eevan ei tarvitsisi kuolla, sääti Jumala armossaan, että jonkun muun oli kuolemallaan sovitettava heidän syntinsä. Niinpä nyt sangen hyväksi luodusta eläinkunnasta otettiin Jumalan säätämä uhri, joka kantoi Hänen vanhurskaan vihansa ja vuodatti verensä näiden Jumalalle rakkaiden ihmisten puolesta. Tämän kuolleen uhrin ruumiista saatiin myös nahka, josta Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut. Herra itse puki nämä puvut heidän yllensä niin, että heidän alastomuutensa – sellaisenaan hyvä, mutta lankeemuksen häpeälliseksi saattama – saatiin huolellisemmin peitetyksi.

Mutta jo ennen tämän syntiuhrin uhraamista ja nahkavaatteiden laatimista Jumala oli sanonut käärmeelle Aadamin ja Eevan kuullen: Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. (1. Moos. 3:15) Näin Jumala suuressa armossaan ilmoitti heti lankeemuksen jälkeen pyhän suunnitelmansa: Kun Aadam nyt oli tottelemattomuudessaan saattanut itsensä ja kaikki jälkeläisensä syntisiksi, Jumala lähettäisikin uuden Aadamin, jonka kuuliaisuus ja vanhurskas teko koituisi kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi (Room. 5:18–19). Jumala lähettäisi ikuisen Poikansa, luovan Sanansa (vrt. 1. Moos. 1:3; Joh. 1:3; Kol. 1:16–17) syntymään naisesta. Hänen Poikansa siis omaksuisi ihmisyyden ja ihmisen ruumiin. Jumalan Poika, jossa ei syntiä ollut eikä ole, suostuisi langenneeseen maailmaan ja sen vaatimukseen verhota ruumis vaatteilla. Näin Hän tekisi, jotta voisi elämässään ja kuolemassaan lunastaa langenneet ihmiset heidän syntinsä vallasta ja verhota heidät ruumiineen kaikkineen omalla itsellään, vanhurskaudellaan ja Jumalalle kelpaavuudellaan.

Miten Jumalan Poika sitten tekee tämän? Uusi testamentti kertoo sen. Sovittavan ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen Kristus Jeesus asetti pyhän kasteen sakramentin. Juuri kasteessa Hän on itse pukenut sinutkin – ei enää kuolleeseen ja nahkaiseen, vaan pyhään ja valoisaan vaatteeseen, omaan vanhurskauteensa. Koska sinä olet langennut, et pysty peittämään syntisi häpeällistä alastomuutta kaikkinäkevän Jumalan edessä – et, vaikka kuinka itseäsi ulkoisesti vaatettaisit. Mutta Kristus onkin nyt kasteessa pukenut sinut itseensä niin, että Jumala näkee sinussa vain rakkaan Poikansa pyhyyden, puhtauden, vanhurskauden. (Gal. 3:27) Alastomuutesi on kertakaikkisesti verhottu pelastuksen vaatteeseen ja ilon viittaan!

…kristitty saa elää luotuisuuttaan todeksi jo nyt ja kerran taivaassa

Lopuksi: Kun sinä olet kastettu ja uskot Kristukseen, ihmiseksi tulleeseen Jumalan Poikaan, saat uskon varmuudessa seistä kaikkivaltiaan Jumalasi edessä. Ristillään Kristus on näet sovittanut sinun kaikki syntisi. Kasteessa Hän on pessyt syntisi pois (Ap. t. 22:16), antanut ne anteeksi (Ap. t. 2:38). Ja kun sinussa vielä nytkin lihallinen ihmisesi toimii ja vaikuttaa, saat aina tunnustaa kaikki syntisi Herralle ja kuulla Hänen sanansa: Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista. (Jes. 43:25) Niin se on: Kristuksen Jeesuksen tähden sinun syntisi on anteeksiannettu!

Kun nyt Herra on näin armossaan pukenut sinut pyhyyteensä ja asettanut sinut seisomaan rohkeasti läsnäolossaan, on Hän myös alkanut uudistaa sitä, mikä sinun ihmisyydessäsi on mennyt rikki. Hänen omanaan saat elää rohkeasti todeksi ihmisyyttäsi – miehisyyttäsi tai naiseuttasi – kaikkine hyvine sisäisine ja ulkoisine ominaisuuksineen. Toki tässä langenneessa maailmassa synti vielä tekee kaiken monella lailla vaikeaksi. Kristillisessä avioliitossakaan et aina välty ristiriidalta puolisosi kanssa. Ehkä tunnet häpeää, etkä vielä oikein osaa olla avoimesti omana itsenäsi puolisosi kanssa, taikka toisten ihmisten kanssa. Kaiken tämänkin on Kristus kuitenkin kantanut ja sovittanut! Hänelle saat tunnustaa juuri tämänkin rikkinäisyytesi. Yhä uudelleen Herra Jeesus tahtoo julistaa syntisi anteeksi. Hän tahtoo korjata sinun luotuisuuttasi, sekä yhä uudelleen pukea sinua vanhurskaudellaan. Kerran Hän tahtoo myös palauttaa sinut, uskovansa, hengelliseen elämään taivaassa, ikuisessa Jumalan läsnäolossa. Siellä saat Hänen seurakuntansa kanssa seistä Jumalan valtaistuimen edessä puettuna valkoiseen, Karitsan verellä valkaistuun vaatteeseen ja ylistää Häntä ikuisesti. (Ilm. 7:9, 14) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 18.2.2018.)

Mainokset