Laskiaissunnuntai (3. vsk), Hes. 18:30–32

Kahdenlaisia teitä

Tiekartta

Jos olet katsonut Suomen karttaa, olet varmasti huomannut siinä monenlaisia teitä. On paksulla viivalla piirrettyjä moottoriteitä ja moottoriliikenneteitä. On vähän kapeammalla piirrettyjä tavallisia valtateitä. Tarkemmissa kartoissa voi nähdä myös maaseudun pienempiä teitä, jopa kaupungin katuja ja yksityisiä mökkiteitä. Pienemmänkin maan kartassa tällaisia erilaisia teitä on valtavan paljon.

Päivän Vanhan testamentin tekstissä myös profeetta Hesekiel piirtää eteemme tiekartan. Toisin kuin Suomen tiekartta, on tämä Pyhän Hengen ilmoittama kartta hyvin yksikertainen. Siinä on vain kahdenlaisia teitä: Yhtäältä on Herran tiet (Hes. 18:29b), toisaalta on myös ihmisten tiet. Tässä jumalallisessa tiekartassa olevien teiden ero ei ole niinkään siinä, onko ne luokiteltu suuriksi moottoriteiksi vaiko kapeiksi kärrypoluiksi. Kahdenlaisten teiden ero on siinä, mihin ne johtavat.

Tien perusominaisuus ja varsinainen tarkoitus on tietenkin se, että sitä pitkin päästään kulkemaan tiettyyn paikkaan. Tie siis johtaa aina johonkin. Kukapa nyt vaivautuisi rakentamaan tietä ei-mihinkään? Mihin Hesekielin tiekartan kahdenlaiset tiet sitten johtavat?

Karttaan piirretyt Herran tiet johtavat elämään. Näitä teitä vaeltavasta ihmisestä Herra sanookin: hän on vanhurskas, hän totisesti saa elää (Hes. 18:9b). Toisaalta nuo toiset tiet, jotka ihmiset Jumalan tahtoa vastaan valitsevat, johtavat heidät kuolemaan. Pyhä Henki ei jätä mitään epäselvyyttä tai tulkinnan varaa: tässä lyhyessä kolmen jakeen katkelmassa Hän käyttää kuolema-sanan johdannaisia kokonaista kolme kertaa. Asia on selvä: On kahdenlaisia teitä. Toiset vievät kulkijansa elämään, toiset taas kuolemaan.

Millaista eri teiden kulkeminen on?

Mutta mitä näiden kahden tien kulkeminen sitten tarkoittaa? Millaista se on? Vastaus selviää, kun katsotaan mitä Hesekiel tämän 18. luvun aiemmissa jakeissa kirjoittaa. Lyhyesti sanottuna: Ensinnäkin, Herran teiden kulkeminen tarkoittaa sitä, että ihminen vaeltaa Jumalan käskyjen mukaan ja noudattaa Hänen oikeuksiaan, niin että tekee sitä, mikä oikein on (Hes. 18:9a; ks. myös 18:5, 15–17, 21–22, 27–28). Profeetan suulla Jumala puhuu monesta eri synnistä, joita välttäessään ihminen elää Hänen tahtonsa mukaan. Nämä lausumat tiivistämällä voidaan nähdä Herran puhuvan oikeastaan melkein kaikista kymmenestä käskystä. Toisin sanoen, Jumalan teiden kulkemista on se, että noudatetaan kymmenessä käskyssä ilmoitettua Jumalan tahtoa. Nämä tiet johtavat kulkijansa elämään. Toiseksi, ihmisten teiden kulkeminen on puolestaan sitä, että ihminen ei välitä Jumalan ilmoitetusta tahdosta, vaan elää oman mielensä mukaan, rikkoen Herran käskyt. Nämä tiet johtavat kulkijansa kuolemaan.

Jumala tuomitsee itse kunkin teidensä mukaan

Ehkä joku nyt pohtii: ”Eikö ole kauheaa puhua tuolla tavalla kuolemasta? Ja eikö ole vielä kauheampaa väittää, että joidenkin tiettyjen ihmisten kohtalona on joutua iankaikkiseen kuolemaan? Eikö teidän siellä kirkossa pitäisi puhua mieluummin hyviä asioita? Eikö kristinuskon pääasiallinen sanoma ollutkaan rakkaus?”

Mutta huomaa kuitenkin: kun Herra tässä puhuu Hesekielin suulla, Hän ei sano, että Hän olisi määrännyt tietyt ihmiset kulkemaan noita teitä, jotka vievät kuolemaan. On tarkoin huomattava, että profeetta puhuu ihmisten teistä. Nämä ovat siis niitä teitä, joiden kulkemisen ihmiset itse omine neuvoineen valitsevat silloin, kun eivät välitä Herran tahdosta ja niistä teistä, joita Hän tahtoisi rakkaiden luomustensa kulkevan. Ihmisten teiden kulkemisen valitsee ihminen itse. Siksi juuri ihmisen omalla vastuulla on myös se, että hän näitä teitä kulkiessaan tulee kulkeneeksi kohti sitä päämäärää, johon nämä tiet johtavat, kuolemaa. Tässä on kysymys samanlaisesta asiasta, kuin jos sinä lähtisit ajamaan tästä Lahden keskustasta moottoritietä kohti, ja sitten päättäisit valita nelostien etelään. Et kai voisi syyttää ketään toista siitä, että jos ajat nelostietä riittävän kauan, tulet Helsinkiin. Tiettyyn päämäärään saapuminen on väistämätön seuraus tietyn tien valitsemisesta. (En toki tarkoita sitä, että vertaisin kaunista pääkaupunkiamme ihmisten teiden päämäärään, siis kuolemaan! Ehkä kuitenkin saatte kiinni tästä ajatuksesta.)

Juuri siksi sana sanoo: Niinpä minä tuomitsen teidät, te Israelin heimo, itsekunkin hänen teittensä mukaan, sanoo Herra, Herra. (Hes. 18:30a) Jumalan tuomio siis oikeastaan vain toteaa lopullisella tavalla sen, mikä oli totta kunkin ihmisen kohdalla jo heidän elämässään. Jos joku on varta vasten halunnut valita olla kuulematta Jumalan sanaa ja niin kulkea tietä, joka johtaa kuolemaan, hän kantaa seuraukset itse. Ei Jumala väkisin pakota häntä pelastukseen ja elämään. Tällä tavalla Jumala tuomitsee vanhurskaasti, oikeuden mukaan (vrt. Ps. 9:9).

Jumala ei halua kenenkään kuolevan

Mutta tässä ei ole vielä kaikki! Hesekiel kirjoittaa pyhät ilmoitussanat: Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. (Hes. 18:32a; vrt. 33:11) Muutamia jakeita aiemmin Hän on sanonut saman asian vielä hieman voimakkaammin: Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra (Hes. 18:23a). Vielä Hän kysyy: Ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo? (Hes. 18:31c) Toisin sanoen Jumala ei halua, että kukaan Hänen omistaan, joka on syntiensä tähden joutunut kuoleman valtaan, päätyisi lopulta ikuiseen kuolemaan. Jumala tahtoo, että kuoleman vallassa olevat heräisivät eloon, että he myös lopulta pääsisivät ikuiseen elämään!

On tärkeää huomata, että tässä luvussa 18 Hesekiel puhuu paitsi ihmisten teistä, myös ja nimenomaan Herran teistä. Vaikka toki on ihmisiä, jotka kulkevat näitä Herran teitä, ne eivät siis kuitenkaan ensisijaisesti ole heidän teitään, vaan Herran teitä. Tämä alleviivaa sitä tosiasiaa, että juuri Herran itsensä täytyy armossaan taivuttaa ihmiset kulkemaan näitä teitään. Ja juuri niin Hän tahtookin nyt tehdä. Tässä langenneessa maailmassa kukaan ihminen ei nimittäin luonnostaan huomaa syntiään tai tunnista sitä synniksi. Sen vuoksi Jumala on lähettänyt profeettansa puhumaan nämä sanat rakkaalle kansalleen. Hän tahtoo, että ihmiset huomaisivat valinneensa syntisen elämänsä, nuo omat tiensä, jotka vääjäämättä johtavat heitä kohti kuolemaa. Jumala tahtoo, etteivät he kulkisi näitä teitä ja kuolisi ikuisesti! Siksi Hän sanoo myös: ja älköön syntivelka tulko teille lankeemukseksi – tai ”esteeksi, joka saa kompastumaan.” (Hes. 18:30c)

Kääntykää ja eläkää!

Mutta jos ja kun Jumala ei siis tahdo kenenkään kuolevan ikuisesti, mitä Hän sitten kehottaa ihmisiä tekemään? Hesekielin suulla Hän sanoo: Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne, joilla te olette rikkoneet (Hes. 18:31a). Toisin sanoen: ”Huomatkaa, että olette kulkeneet maailman himojen ja perkeleen houkutusten mukaan, palvelleet omaa syntistä lihaanne ja omaa inhimillistä järkeänne. Tunnustakaa tämä syntinne ja epäjumalanpalveluksenne, kun  minun totuuteni sen paljastaa. Luopukaa synnistänne!”

Mutta sitten Herra sanoo vielä: Kääntykää ja palatkaa kaikista rikkomuksistanne (שׁ֤וּבוּ וְהָשִׁ֨יבוּ֙ מִכָּל־פִּשְׁעֵיכֶ֔ם – Hes. 18:30b) Ja edelleen: ja kääntykää ja eläkää. (וְהָשִׁ֖יבוּ וִֽחְיֽוּ – Hes. 18:32b) Aiemmin totesimme, että Herra viittaa tässä lyhyessä tekstissä kolme kertaa kuolemaan. Aivan samoin Hän myös käyttää kolme kertaa sanaa ”kääntyä”. Tämä heprean teonsana שׁוב (shuuv) merkitsee Vanhassa testamentissa kääntymistä takaisin, palaamista tai kääntymistä Jumalan puoleen. Tässä langenneessa maailmassa kukaan ihminen ei kylläkään luonnostaan kykene valitsemaan mitään muuta tietä kuin kuoleman tien. Mutta juuri siksi Jumala antaa tässä suuren armonsa tulla heidän osakseen: Hän puhuu heille pyhät sanansa. Hän pyytää heitä, rakkaitaan kääntymään takaisin. Hän kehottaa heitä kääntymään toiseen suuntaan, tulemaan pois noilta itse valitsemiltaan teiltä. Hän kehottaa heitä suostumaan siihen, että Hän tahtoo tehdä heistä omien teidensä kulkijoita, niiden teiden, jotka johtavat heidät iankaikkiseen elämään. Ja kun Hän näin heitä kehottaa, tekee Hän sanallaan heille myös mahdolliseksi sen, mikä luonnolliselle ihmiselle on mahdotonta: Hänen armollinen kutsunsa synnyttää heissä uskon, uudistaa heidän sydämensä ja henkensä, tekee heidät Herran teiden kulkijoiksi, iankaikkisen elämän perillisiksi. Sitä Herra tarkoittaa, kun Hän profeetan kautta sanoo nämä merkilliset sanat: ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki. (Hes. 18:31b) On kuin Hän sanoisi: ”Teidän sydämenne on synnin ja kuoleman vallassa, olette jo aivan hengettömiä. Itse ette voi itseänne herättää eloon. Mutta antakaa minun, Jumalanne, poistaa tuo kivinen ja eloton sydän teidän ruumiistanne ja antaa teille lihasydän, luoda teihin uusi sydän. Antakaa minun antaa teidän sisimpäänne uusi, vahva henki.” (Hes. 11:19; Ps. 51:12)

Kristus kävi kuolemaan avatakseen meille elämän tien

Rakas kristitty! Sinäkin kuulut Jumalan kansaan, hengelliseen Israeliin. Sinäkin kuulut niihin, joille Jumala puhuu sanassaan. Hän sanoo: Ethän sinä valitse oman mielesi mukaisia teitä? Ethän pidä omaa järkeäsi, voimaasi tai rahojasi jumalana minun rinnallani? Ethän sinä jätä rukoilematta minua ja kuulematta minun sanaani? Ethän sinä jätä kunnioittamatta vanhempiasi, rakastamatta lähimmäistäsi? Ethän sinä riko avioa, olemassa olevaa tai tulevaa avioliittoa? Ethän riko sitä, tapahtui se sitten käytännössä tai sydämessäsi? Ethän varasta tai riistä lähimmäiseltäsi? Ethän puhu pahaa lähimmäisestäsi ja mustaa hänen mainettaan? Ethän himoitse lähimmäisesi puolisoa, tai mitään muutakaan mikään hänelle kuuluu? Jos sinä kuitenkin olet niin tehnyt, niin tiedä, että minä, Herra, olen lähettänyt pyhän Poikani maailmaan. Minun Poikani Jeesus Kristus kulki täydellisesti minun pyhän tahtoni tietä. Silti Hän suostui kääntymään. Hän suostui kääntymään tältä pyhältä tieltä kuoleman tielle – kuitenkin ilman syntiä! Hän teki niin, että saisi käydä sinun puolestasi siihen päämäärään, mihin sinun tiesi piti johtaa. Hän kävi kuolemaan sinun puolestasi. Mutta juuri kuolemassaan Hän myös voitti kuoleman. Nyt Hän elää, elää ikuisesti. Näin minä olen Pojassani Jeesuksessa Kristuksessa avannut sinulle uuden tien, joka johtaa ikuiseen elämään. Käänny siis pois lankeemuksestasi! Tunnusta minun sanani totuuden valossa syntisi. Ja usko sitten myös Poikaani Kristukseen, joka on elämässään, kärsimyksessään ja kuolemassaan lunastanut sinut vapaaksi kuoleman tieltä. Hänessä sinun syntisi on anteeksi annettu! Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut (Ap. t. 16:31). Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 11.2.2018.)

Mainokset