2. sunnuntai loppiaisesta (3. vsk), Mark. 1:14–15

Ajasta ja Jumalan valtakunnan tulemisesta

Aika ja Jumalan ikuisuus

Mitä on aika? Sanakirjan mukaan aika ”on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa näennäisesti peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta.” Oliko riittävän vaikeasti sanottu? Sama asia voitaisiin sanoa myös toisella tavalla: Tämä maailma tai siinä olevat asiat ovat olemassa ja tapahtuvat, mutta mikään ei pysy muuttumattomana. Jokin on tai tapahtuu, ja sitten se on ollut ja tapahtunut. Se kaikki jää menneisyyteen. Oleminen ja tapahtuminen nyt on jotakin muuta kuin oleminen ja tapahtuminen eilen. Tämän hetken jälkeen tulee jotakin muuta. Tuo ”jotakin muuta” voi tarkoittaa myös sitä, että olemassa oleminen loppuu. Esimerkiksi: Ihminen oppii jotakin, ja niin hänen ymmärtämättömyytensä olemassaolo poistuu ja vaihtuu ymmärrykseksi. Kukka kasvaa ja kukoistaa Rouvan kukkaruukussa, mutta sitten se lakastuu ja kuolee. Ihminen elää, mutta sitten myös vanhenee ja kuolee. Sellaista on elämä ajassa. Se on elämää muutoksessa, kaiken vaihtumisessa toiseen. Tämä asia on nyt ehkä hieman vaikeasti selitetty, mutta lopulta jokainen ymmärtää, mistä ajassa on kysymys.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Onko aika paha asia? Joku saattaa ehkä ajatella niin. Saattaa tuntua kurjalta, ettei saa olla enää nuori, vaan joutuu vanhenemaan ja lopulta ajattelemaan kuolemaakin. Aika saattaa tuntua ikävältä asialta myös silloin, kun jokapäiväisessä elämässä tulee tehneeksi valintoja, joiden vuoksi tekemistä on liikaa. Tuntuu ettei aika tahdo riittää. On kiire. Mutta ei aika itsessään ole paha asia. Se kuuluu Jumalan hyvään luomistyöhön. Jumala on luonut maailman ja säätänyt siihen valon ja pimeyden, päivän ja yön vaihtelun (1. Moos. 1:4–5). Hän ei siis ole tahtonut, että tässä maailmassa kaikki olisi koko ajan samaa. Pikemminkin Hän on halunnut, että päivä vaihtuu yöksi, ja sitten yö taas päiväksi. Aika siis kulkee eteenpäin. Jumala on myös luonut valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, olemaan merkkeinä osoittamassa aikoja, päiviä ja vuosia. Hän on tehnyt auringon ja kuun, joiden perusteella ihminen voi mitata sitä aikaa, jossa elää, ja jakaa sen vuosiin, kuukausiin, viikkoihin, päiviin, minuutteihin ja sekunteihin. Tämä kuuluu Jumalan luomistyöhön, ja Hänen sanansa sanoo siitä: Ja Jumala näki, että se oli hyvä. (1. Moos. 1:14–18)

Jumala itse on kylläkin ikuinen. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Hän ole sidottu aikaan. Hänestä pyhä Jaakob sanoo, että Hän on valkeuksien Isä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. (Jaak. 1:17) Hän ei ole ajan piirissä, eikä siksi myöskään ole muuttuvainen. Jumala on muuttumaton. Hän on kyllä luonut ajan, mutta on itse ajan tuolla puolen. Pyhä Pietari sanoo tästä: Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.” (2. Piet. 3:8; ks. myös Ps. 90:4) Toisin sanoen kaikki se, mikä meille ihmisille on mennyttä, nykyistä ja tulevaista, kaikki se on aina Hänen edessään.

Ikuinen Jumala on tullut aikaan

Evankeliumissa Jeesus sanoo: Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle (Mark. 1:15a). Mistä ajasta Herra tässä puhuu? Hän ei puhu ajasta yleensä. Jeesuksen  käyttämä sana καιρός (kairos) tarkoittaa aivan määrättyä tai tiettyä aikaa, ajankohtaa tai hetkeä. Jeesus siis sanoo, että Jumalan luoma aika on nyt kulunut tiettyyn pisteeseen, sellaiseen, jossa jotakin oli ennalta määrätty tapahtuvaksi. Mitä siis oli määrätty tapahtuvaksi? Jumalan valtakunnan oli määrä tulla lähelle ihmisiä. Koska kyse on Jumalan valtakunnan tulemisesta, on selvää, että tämän määräajan määrittelijäkin on Jumala itse. Suuressa armossaan Jumala oli jo ikuisuudessa tehnyt suunnitelman tuoda ikuisen valtakuntansa lähelle ihmisiä, aivan heidän keskelleen. Vanhassa testamentissa Hän oli myös sanansa kautta ennalta luvannut tämän ihmisille. Ja juuri nyt tämä aika siis oli tullut.

Tässä meillä on käsillä merkillinen tapahtuma, joka ylittää inhimillisen ymmärryksen. Me ihmiset olemme aikaan sidotut, ja niin on meidän elämämmekin. Alun perin Jumala loi ihmiset elämään aikaan sidottuna, mutta kuitenkin samalla myös läheisessä yhteydessä kanssaan. Syntiinlankeemuksen tähden meidän aikaan sidottujen ihmisten kävi kuitenkin mahdottomaksi omine neuvoinemme päästä tekemisiin ikuisen Jumalan kanssa. Ilman Jumalan ilmoitusta ja Hänen armoaan me emme nyt voi tietää, mistä tai miten me pääsemme Hänen yhteyteensä. Mutta juuri siksi Hän, ikuinen Jumala on nyt antanut ikuisen valtakuntansa murtautua aikaan. Niin Jeesus sanoo: Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Missä tämä on tapahtunut? Siinä, että Hänen Poikansa, Isästä ikuisuudessa syntynyt Jumalan Poika on ensimmäisenä joulupäivänä syntynyt neitsyt Mariasta ihmiseksi. Hän, ikuinen ja muuttumaton Poika on tullut aikaan ja ihmiselämän muuttuvaisuuteen. Hän on tullut ihmiseksi, ajalliseksi, aivan niin kuin mekin. Jeesus Kristus oli pieni lapsi, mutta kun Hänen aikansa tässä maailmassa kului, varttui Hän iässä, ihmisyytensä puolesta jopa viisaudessa (Luuk. 2:52). Miksi Jumalan Poika tuli tällä tavalla ihmiseksi, keskelle maailmaa ja sen ajallista historiaa? Siksi, että Hän voisi ihmisenä ja Jumalana toimia sinun, ajallisen ihmisen historiallisen syntivelan ja sairauden kantajana. Hän tuli, että voisi täydellisessä ihmiselämässään, kärsimyksessään ja uhrikuolemassaan ristillä täyttää muuttumattoman Jumalan muuttumattoman lain täydellisesti. Hän tuli, että voisi sovittaa sinun syntisi täydellisessä ristinuhrissaan pitkäperjantain päivänä. Näin Hän teki, että Hän olisi sinulle, ajalliselle ihmiselle, ja koko ajassa elävälle ihmiskunnalle tie syntien anteeksiantamukseen ja ikuiseen elämään ikuisen Jumalan valtakunnassa (Joh. 14:6). Tästä samasta asiasta apostoli kirjoittaa näin: Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. (Gal. 4:4–5) Kun Jeesus siis nyt saarnasi Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle, niin juuri Hänessä itsessään oli Jumalan valtakunta nyt tullut lähelle noita ihmisiä, jotka Häntä kuulivat.

Tänäänkin Jumalan valtakunta tulee lähelle – vai tuleeko?

Juuri tänäänkin me elämme ajassa, josta Jeesus tässä puhuu. Yhä edelleen ja juuri tänäänkin on voimassa se tosiasia, että jumalallisesti ennalta määrätty Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle Jeesuksessa. Erona on tietenkin se, että me emme silmillämme näe Jeesusta niin kuin Hänen opetuslapsensa tai muut kuulijansa aikanaan näkivät, kun Herra maailmassa ollessaan vaelsi heidän keskuudessaan. Mutta tänäänkin Jumalan valtakunta on tullut meitä lähelle ja tulee edelleen. Kun nimittäin Jumalan sanaa saarnataan, kun Hänen sanaansa opetetaan ja puhutaan, ja kun Hänen sanallaan rohkaistaan väsyneitä ja heikkoja, sairaita ja kuolevia, kun Hänen sanallaan julistetaan syntisille synnit anteeksi, silloin Jeesus aivan yhtä todellisesti tulee ja tuo kaikki lahjansa tullessaan. Siinä tapahtuu se, mitä Vähä katekismuskin opettaa Jumalan valtakunnan tulemisesta: ”Taivaallinen Isä antaa meille Pyhän Henkensä, niin että me hänen armonsa vaikutuksesta uskomme hänen pyhän sanansa sekä elämme Jumalan omina täällä ajassa ja siellä iankaikkisuudessa.” (Vähä katekismus III 8.) Näin Jumalan valtakunta tulee meitä lähelle.

Mutta tästä seuraa myös vakava kysymys: saako Jumalan valtakunta tänään tulla lähelle? Jumalan säätämä aika on siis nyt täyttynyt. Mutta saako Jumalan valtakunta tänäkin päivänä tulla lähelle kaikkia niitä, jotka Hän tahtoo tänäänkin valtakuntaansa ottaa? Toisin sanoen: Ristinuhrissaan Kristus on sovittanut meidät Isän kanssa, sanansa ja kasteen kautta ottanut meidät sisään Jumalan valtakuntaan. Ja nyt juuri meille, seurakunnalleen Kristus on antanut myös tehtävän olla suolana ja valona Hänen maailmassaan (Matt. 5:13–14), Hänen pyhänä tuoksunaan (2. Kor. 2:14–16). Seurakuntansa paimenille Hän on antanut profeetallisen tehtävän saarnata ja julistaa Hänen pyhää sanaansa, sanoa: Näin sanoo Herra, Herra. Pastorien jumalallisesti säädetty tehtävä on saarnata Jumalan sanaa, kuulivat ihmiset tai olivat kuulematta. Heidän tehtävänsä on saarnata pelkäämättä ihmisten sanoja ja arkailematta heidän kasvojansa. Heidän tehtävänsä on kuulla, mitä Herra heille sanassaan sanoo, sisäistää Hänen sanansa, tai – niin kuin Herra profeetta Hesekielille sanoo – aivan syödä Hänen sanansa. Sitten heidän tehtävänsä on puhua tämä pyhä sana ihmisille. (Vrt. Hes. 2:4–8; 3:1–3, 8–11.) Näin Jumala tahtoo tänäänkin tuoda ikuisen pelastuksen valtakuntansa lähelle, kaikkien maailman ihmisten ulottuville. Mutta saako Jumalan valtakunta siis tulla heitä lähelle? Saarnaavatko, opettavatko ja puhuvatko seurakunnan paimenet niin kuin heidän tulisi? Tänään tahdon vakavasti kehottaa teitä, Jumalan seurakunta: Rukoilkaa pastorinne puolesta. Rukoilkaa, että hän voisi oikein toimittaa Herralta saamaansa virkaa. Rukoilkaa, että kun pastori tekee työtään saarnanvalmistuskammiossaan, saarnatuolissa ja alttarilla, kun hän tekee työtään seurakuntalaisten kodeissa, suuntansa kadottaneiden etsijöiden kodeissa, uskovien kuolinvuoteiden ääressä, katumattomien syntisten kuolinvuoteiden ääressä tai vaikkapa junassa vastatessaan vierustoverin kysymyksiin, rukoilkaa, että hän silloin voisi vastustaa lihallista mieltään, joka taistelee Jumalan sanaa vastaan. Rukoilkaa pastorillenne Jumalan armoa ja Pyhän Hengen johdatusta, että hän näissä tilanteissa voisi vastustaa lihallista velttouden henkeä, joka tahtoo päästä helpolla ja miellyttää enemmän kuulijoita kuin Jumalaa. Tätä rukoilkaa omalle pastorillenne, sekä myös koko kirkkomme piispalle ja kaikkien seurakuntiemme pastoreille. Tämä on hyvin tärkeää, sillä muutoin siellä, missä Jumala tahtoi antaa valtakuntansa tulemaan ihmisiä lähelle, se jää tulematta.

Ja samalla: Myös kaikille muillekin kirkkoruumiinsa jäsenille Kristus on antanut omat tehtävänsä. Kaikille omilleen Hän on lisäksi antanut tehtävän olla aina valmiina vastaamaan sanansa perusteella jokaiselle, joka heiltä kysyy sen toivon perustusta, joka heissä on (1. Piet. 3:15). Rukoilkaa siis herkeämättä myös oman itsenne puolesta ja koko seurakunnan puolesta. Rukoilkaa, että pysyisitte uskollisina Jumalan sanalle ja sen todistukselle sillä omalla paikallanne, johon Herra viisaudessaan on teistä itse kunkin asettanut. Näin Jumalan valtakunta saa Hänen sanansa kautta tulla lähelle myös kaikkia niitä, jotka Hän on asettanut elämään ja työskentelemään teidän lähellänne.

Nyt on aika tehdä parannus ja uskoa evankeliumi

Se seikka, että jumalallisesti ennalta määrätty Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle, nostaa eteemme vielä yhden tärkeän asian. Ajan luonteeseen siis kuuluu, että se kuluu. Toisin sanoen se, mitä nyt on, jää menneisyyteen. Kun Jeesus siis sanoo Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle, tarkoittaa tämä yhtäältä sitä, että juuri nyt on se aika, jolloin Jumalan valtakunta on tullut lähelle niin, että siitä voidaan päästä osalliseksi. Toisaalta tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että tämä aika ei jatku loputtomasti – silloinhan ei voitaisi puhua ajasta tai ajankohdista, vaan ikuisuudesta.  Kuitenkin Herra puhuu tietystä ajasta. Jumalan antama ajankohta sinun ja lähimmäisesi pelastukselle on tänään, juuri nyt. Sinä et tiedä, antaako Luojasi sinulle aikaa tässä maailmassa vuosia, kuukausia, viikkoja, päiviä, vaiko vain joitakin hetkiä. Sinä et myöskään tiedä, milloin koko maailman aika päättyy ja Kristus, kaikkeuden Herra tulee takaisin kunniassaan, tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Mutta se on varmaa, että aikaa ei ole enää paljon. Kuule siksi, mitä apostoli sanoo: Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä. (2. Kor. 6:2) Ota siis vaari tästä hetkestä!

Mutta miten se tapahtuu? Miten sinun tulee ottaa vaarin tästä ajankohdasta, jolloin Jumala on Pojassaan tuonut valtakuntansa sinun lähellesi? Jeesus sanoo sen. Hän sanoo:  tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. (Mark. 1:15b) Toisin sanoen, tunnusta juuri nyt ja joka aika Jumalalle syntisi. Tunnusta Jumalalle se tosiasia, että sinä et itse voi tulla Hänen luokseen, vaan että tarvitset sitä, että Hän armossaan, Kristuksessa tuo tänäänkin iankaikkisen valtakuntansa sinun lähellesi, että voit tulla siitä osalliseksi. Ja usko sitten myös evankeliumi! Usko Jeesukseen, jossa Jumalan valtakunta juuri tänäkin pelastuksen päivänä ja hetkenä tulee sinun luoksesi, sanan saarnassa ja Herran pyhässä ehtoollisessa. Usko nyt Kristukseen, Jumalan iankaikkiseen Poikaan, joka on jo kerran, ennalta määrättynä aikana tullut ihmiseksi aikaan, sovittaakseen sinun, ajallisen ihmisen synnit ja pelastaakseen sinut. Usko Häneen, joka juuri tänäänkin, tänä pelastuksen päivänä armonvälineissään tuo sinulle tämän syntien anteeksiantamisen lahjan. Usko Kristukseen! Niin sinä olet valmiina ottamaan vastaan sen hetken, jolloin Jumalan ennalta määrämä aika päättyy, ja on vain ikuisuus. Silloin sinä saat nostaa pääsi pystyyn, sillä olet jo osallinen ikuisuudesta Jumalan valtakunnassa. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 14.1.2018.)

Mainokset