Loppiainen, Matt. 2:1–12, neljäs saarna

Lahjoja Jeesukselle

Ihmisten lahjat Jeesukselle?

Nykyään monet kristityt puhuvat paljon itsensä, kuuliaisuutensa tai ylistyksensä antamisesta Jeesukselle. On myös olemassa lukemattomia seurakuntia, joissa tällaista kristittyjen antautumista Jumalalle, Hänen palvomistaan ja ylistämistään pidetään jumalanpalveluksen keskeisimpänä sisältönä. Vaikuttaa siltä, että monille yksi kristillisen uskon tärkeimmistä asioista on se, mitä me ihmiset voimme Herralle lahjoittaa.

Mitä lahjoja sinulla on tuoda Jeesukselle? Tuletko sinä Hänen eteensä varmana siitä, että ne lahjat, joita Hänelle tuot, miellyttävät Häntä? Onko sinulla Hänelle tuotavana varauksetonta antautumista, täydellistä palvontaa ja ylistystä? Vai olisiko kuitenkin niin, että sydämessäsi on monenlaista muutakin? Eikö siellä ole epäluottamusta Jumalaa ja Hänen hyvyyttänsä kohtaan, haluttomuutta huutaa Häntä avuksi kaikessa hädässä, haluttomuutta ja kuulla Hänen sanaansa, kunnioituksen puutetta Jumalan lahjoittamia vanhempia ja esivaltaa kohtaan, kateellisuutta paremmin pärjäävää työtoveria tai sukulaista kohtaan, vihaa ja katkeruutta, lihallista himoa ja silmien himoa, tavaran ja omaisuuden himoa, välinpitämättömyyttä lähimmäisen maineesta, ja niin edelleen? Huomaatko miten erinomaisia lahjoja sinulla on tuotavana Herralle, joka näkee sinun sydämeesi?

Tietäjien lahjat Jeesukselle

Loppiaisen evankeliumista kuulimme, miten itäisen maan tietäjät toivat Jeesus-lapselle kalliita lahjoja. Pyhä Matteus kirjoittaa: Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa. (Matt. 2:11)

Millaisia nämä tietäjien lahjat olivat? Jokainen varmasti ymmärtää, että kulta, tuo harvinainen jalometalli on lahjoista kalleimpia. Suitsukkeella puolestaan tarkoitetaan senkaltaista ainetta, josta Toisessa Mooseksen kirjassa sanotaan näin: Ja Herra sanoi Moosekselle vielä: Ota itsellesi hyvänhajuisia aineita, hajupihkaa, simpukankuorta, tuoksukumia, näitä hyvänhajuisia aineita, ja puhdasta suitsuketta, yhtä paljon kutakin lajia, ja tee niistä suitsutus, höystesekoitus, jollaista voiteensekoittaja valmistaa, suolansekainen, puhdas ja pyhä. (2. Moos. 30:34–35) Tätä hyväntuoksuista ainetta oli tarkoitus käyttää polttamalla. Israelin vanhan liiton temppelissä sitä käytettiin Jumalan käskyn mukaan suitsutusalttarilla, jonka päältä toimitettiin suitsutusuhri Herran edessä kahdesti päivässä aamulla ennen polttouhria ja illalla sen jälkeen (2. Moos. 30:7). Mirha taas on Arabiassa ja Etiopiassa kasvavan mirhamipuun pihkaa, jossa on voimakas tuoksu. Vanhan testamentin aikana mirhaa sekoitettiin pyhään öljyyn, jota käytettiin temppelissä (2. Moos. 30:23–25). Lisäksi sitä käytettiin yleisesti myös tuoksuaineena (Kork. v. 5:13) sekä suitsukkeena. Nämä kolme, kulta, suitsuke ja mirha olivat tuona aikana kaikkein arvokkaimpia lahjoja. Ne olivat lahjoja, joita oli tapana tuoda kuninkaille ja muille arvohenkilöille. Tietäjät matkustivat pitkän matkan itäisiltä mailta Betlehemiin nimenomaan sitä varten, että voisivat kumartaa äsken syntynyttä juutalaisten kuningasta (Matt. 2:1–2). Siksi onkin ymmärrettävää, että he myös halusivat tuoda Jeesukselle arvokkaita, juuri kuninkaan arvolle sopivia lahjoja.

Tietäjien lahjat ja Jeesuksen lahjat ihmisille

Tietäjien lahjat olivat kuitenkin siinä määrin tyypillisiä kuninkallisia lahjoja, ettei niiden perusteella ole mahdollista sanoa paljoakaan näistä miehistä itsestään saati siitä, mistä maasta he aivan tarkkaan ottaen tulivat. Keskeisintä tietäjien lahjoissa ei lienekään se, mitä ne kertovat niiden antajista. Voitaisiin kysyä, eikö keskeisintä heidän lahjoissaan ole pikemminkin se, mitä ne kertovat niiden saajasta.

Tätä asiaa on selittänyt muiden muassa kirkkoisä Irenaios, toisella vuosisadalla elänyt Lugdunumin piispa. Irenaios opettaa tietäjien lahjoista seuraavasti: Kulta tarkoittaa sitä, että Jeesus Kristus on kuningas, jonka herruus on loputon. Suitsuke puolestaan osoittaa Hänen olevan Jumala, joka tunnetaan Juudassa, ja joka näyttäytyy niille, jotka eivät Häntä etsi. Mirha taas tarkoittaa sitä, että Jeesus oli kuoleva kuolemanalaisen ihmissuvun puolesta ja että Hänet haudattaisiin sen puolesta. (Adversus haereses III 9, 2.) Me emme tosin tiedä, ajattelivatko tietäjät itse lahjojensa merkitystä näin pitkälle. Sitä Raamattu ei meille kerro. On kuitenkin mahdollista nähdä kullan viittaavan Kristuksen kuninkuuteen, onhan kuninkailla kultaiset kruunut ja valtikat, sekä kullalla koristellut palatsit. Lisäksi on mahdollista nähdä suitsukkeen viittaavan Kristuksen jumaluuteen, poltettiinhan suitsuketta vanhassa liitossa nimenomaan Jumalan edessä, Hänen temppelissään. Edelleen on aivan sopivaa ymmärtää mirhan viittavan Kristuksen kuolemaan. Kertoohan Raamattu, että kun Jeesus oli kuollut ristillä, Nikodemus toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata. (Joh. 19:39–40)

Tällä tavalla tietäjien lahjat siis kertovat Jeesuksesta Kristuksesta itsestään, tai oikeastaan niistä lahjoista, jotka Hän tuli antamaan meille lahjattomille ja syntisille. Merkillinen tapahtuma: tietäjät toivat kalliita aarteita Hänelle, jossa itsessään oli kätkettynä valtavien rikkauksien aarre. Tämän aarteen, oman itsensä kaikessa täyteydessään Jeesus tuli antamaan meille. Mikä se aarre siis oli? Kulta, suitsuke ja mirha osoittavat sen: Jeesus Kristus on iankaikkinen Jumala itse. Kuitenkin Hän tuli luomaansa maailmaan ihmiseksi, että voisi kantaa sinun, ihmisen syntivelan, sekä koko maailman syntivelan. Hän tuli ihmiseksi voidakseen kuolla ihmissuvun puolesta, joka synnin tähden oli joutunut kuolemanalaiseksi. Näin Kristus teki, että Hän – Jumalan Poika ja itse Jumala – sovittaisi meidän syntimme, ja että meillä ihmisillä olisi Hänessä pääsy vapaaksi synnin ja kuoleman orjuudesta. Hän tuli haudattavaksi, että voisi avata meille pääsyn haudoistamme iankaikkiseen elämään Jumalan taivaassa. Ja kun Hän oli noussut kuolleista, lausui Hän, että Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18b). Hän siis sanoi olevansa kaikkein korkein Kuningas, kaikkivaltias maan ja taivaan Herra. Ja kun sinutkin on Hänen sanansa ja pyhän kasteen kautta tehty Hänen opetuslapsekseen ja jäseneksi Hänen pyhässä kirkkoruumiissaan (Matt. 28:19–20a), saat olla varma, että Hän, kaikkivaltias Jumala ja armollinen Herra tahtoo hyvänä Kuninkaana hallita ja johtaa myös sinun elämääsi hyvän tahtonsa ja loppumattoman viisautensa mukaan.

Mutta miksi Herra Jeesus on tehnyt kaiken tämän? Siksi, että Hän rakastaa sinua niin paljon. Juuri sinua Jeesus pitää kallisarvoisena aarteenaan ja lahjanaan, niin kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen. (Matt. 13:45–46) Hän, Jumala, on tullut ihmiseksi etsiäkseen sinut, aarteensa. Hän on tullut ihmiseksi antaakseen koko elämänsä, koko itsensä lunnaaksi puolestasi, ostaakseen sinut kalliilla sovintoverellään vapaaksi turhasta, isiltä peritystä ja syntisestä vaelluksestasi (1. Piet. 1:18–19), ostaakseen sinut omakseen iankaikkisesti. Huomaatko? Jeesus on halunnut saada sinulta lahjaksi sinun kaiken syntisi, että Hän saisi pyhittää sinut ja koko seurakuntansa kalleimmaksi aarteekseen, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. (Ef. 5:26–27).

Jeesus on ottanut sinut omakseen – anna itsesi Hänelle!

Näin paljon Jeesus on tehnyt, että saisi sinut ja koko seurakuntansa omakseen, lahjakseen. Ja kun Hän on kerran kasteessa ottanut sinutkin omakseen, sinä saat nyt antaa ruumiisi ja koko itsesi Hänelle eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. (Room. 12:1) Tietenkään tällainen itsensä antaminen ei lähde sinusta itsestäsi tai omasta ratkaisustasi, vaikka moni kristittykin nykyään tahtoisi niin ajatella. Mutta nyt kun Jeesus on armostaan jo sovittanut syntisi ja ottanut sinut omakseen, saat uskon varmuudessa tulla Hänen eteensä ja yhä uudestaan antaa Hänelle sen, mikä onkin jo Hänen: oman itsesi kaikkineen. Ensin saat tuoda Jeesukselle kaikki syntisi. Hän tulee luoksesi sanassaan ja alttarinsa sakramentissa juuri sitä varten, että antaisi sen kaiken anteeksi. Ja kun Jeesus antaa syntisi anteeksi ja Pyhässä Hengessä vahvistaa uskoasi, saat sitten tuoda Hänelle myös rukouksen ja kiitoksen suitsuketta (vrt. Ps. 141:2; Ilm. 5:8), niin kuin sana sanookin: Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. (Hepr. 13:15) Jeesuksen omana saat antaa itsesi ja ylistyksesi Hänelle myös sillä tavalla, että palvelet lähimmäisiäsi sillä paikalla ja niissä kutsumuksissa, joihin Herra on sinut asettanut. Hän tahtoo antaa sinut ja koko seurakuntansa omana lahjanaan maailmalleen. Niin Hänen hyvyytensä sinun kauttasi ja seurakunnan kautta leviää tähän maailmaan sanoin ja Hänen mielensä mukaisin teoin. Älä siis väheksy hyvää ja Jumalalta saamaasi ajallista kutsumusta, millainen se sitten onkin. Hän ei ole turhaan antanut sinulle lahjojaan. Pikemminkin Hän tahtoo, että sinä virität palavaksi sen armolahjan, jonka olet Häneltä saanut (vrt. 2. Tim. 1:6). Tämä koituu Hänelle kunniaksi ja sinun lähimmäisellesi parhaaksi, jopa pelastukseksi.

Toki sinä kyllä varmasti myös huomaat, että tässä ajassa ja tässä ruumiissa tehtyinä sinun kiitoksesi ja ylistyksesi sekä muut hyvät tekosi ovat monella lailla vajaita, epäpuhtaita ja epätäydellisiä. Saat kuitenkin uskoa, että ne siitä huolimatta kelpaavat Jumalalle ja miellyttävät Häntä nimenomaan Kristuksen itsensä vuoksi, siis siksi, että uskon kautta Häneen sinä itse olet tullut Jumalalle mieluiseksi. (Ks. Yksimielisyyden ohje. Täydellinen selitys. 4. Hyvät teot, 8.) Kaikki on Hänen lahjaansa, joka on tullut meille lahjaksi. Hänelle, Jeesukselle Kristukselle, meidän Jumalallemme, täydelliselle syntiuhrillemme ja Kuninkaallemme olkoon ylistys ja kunnia aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisen seurakunnan loppiaisseuroissa Lahdessa 6.1.2018.)

Mainokset