Jouluaamu, Luuk. 2:1–20, viides saarna

Kristus tulee! Onko Hänelle sijaa?

Joulun evankeliumi kertoo millaiseen alhaisuuteen Kristus suostui, kun Hän syntyi tähän maailmaan. Evankelista Luukkaan kautta Pyhä Henki lausuu: heille ei ollut sijaa majatalossa. (Luuk. 2:7c) Kuulitko mitä Hän sanoo? Tässä on itse Jumalan elävä Sana, Jumalan luomakunnan alku. Tässä on Hän, jonka kautta on saanut syntynsä koko maailma ja kaikki mitä siinä on (Joh. 1:1, 3; Ilm. 3:14). Kaikki mitä tässä maailmassa on, on Hänen! Ja kuitenkin, kun Hän ensimmäisenä jouluna syntyi tähän maailmaan, ei Hänelle annettu sijaa edes tavallisten ihmisten majatalosta.

Hän halusi tulla luomaansa maailmaan, luomiensa ihmisten keskuuteen. Hän ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen (Fil. 2:6–7). Hän tuli omiensa, oman kansansa luo, yhdeksi heistä, kuitenkin ilman syntiä (Hepr. 4:15). Näin Hän teki, jotta voisi vapahtaa kansansa heidän synneistään, pelastaa heidät (Matt. 1:21). Ja kuitenkin, kun Hänen äitinsä ja kasvatusisänsä Betlehemissä etsivät sijaa, jossa Hän voisi syntyä, kävi juuri niin kuin pyhä Johannes todistaa: hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. (Joh. 1:11) Majatalon ovi aukesi vain sen verran, että voitiin sanoa: ei ole tilaa. Sitten ovi suljettiin neitsyt Marian ja hänen sulhasensa edestä, sekä myös itsensä Herran edestä, joka oli Marian kohdussa.

Mutta siltikään ei Jumalan Poika jättänyt tulematta. Katso nyt: Tässä on Hän, jolla on taivasten valtakunnan avaimet (Matt. 16:19), joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa (Ilm. 3:7). Kuitenkin juuri Hän suostui jäämään ulkopuolelle majatalon, ulkopuolelle niiden ihmisten, jotka luulivat jotakin olevansa. Näin Kristus teki, jotta ne, jotka tunnustivat olevansa alhaisia ja syntisiä, eivät jäisi ulkopuolelle. Hän ei tahtonut kenenkään hukkuvan synteihinsä. Hän tahtoi, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (2. Piet. 3:9; 1. Tim. 2:4) Siksi Hän, itse Korkein alentui kaikkein alhaisimmaksi. Siksi Hän, Jumalan Viisaus suostui syntymään ihmiseksi – ei viisaiden lääkärien tai kätilöiden läsnäollessa, vaan järjettömien eläinten keskellä. Alhaisesta ja likaisesta karjasuojasta Hän teki asuinsijansa. Tallista Hän teki temppelinsä, jonka Hän täytti läsnäolonsa kirkkaudella ja kunnialla (vrt. 2. Moos. 33:9–11a; 40:34; 4. Moos. 9:15–16; 1. Kun. 8:10–11).

Keitä tuossa tallissa sitten oli? Siellä oli nuori neitonen Maria, jota kansa piti haureellisena naisena – mitä hän ei tosin ollut. Hän oli saanut aivan erityisen tehtävän Jumalan pelastussuunnitelmassa, tehtävän toimia Jumalan Pojan äitinä. Itsessään Mariakin oli kuitenkin tavallinen, syntinen ihminen, niin kuin kaikki muutkin. Entä keitä muita tallissa oli? Siellä oli myös Marian sulhanen, tavallinen, köyhä rakennusmies Joosef. Häntäkin varmasti kummasteltiin, kun hän vieläkin piti luonaan tuota naista, joka oli tullut raskaaksi ennen avioliittoa. Siellä olivat myös paimenet, nuo miehet, jotka tekivät likaista ja halveksittua työtä. Heistä kaikki tiesivät, etteivät he työltään päässeet edes temppelin jumalanpalvelukseen. Juuri tällaisten alhaisten ja syntisten ihmisten luo Kristus tuli. Hän tuli tallin pimeään, jotta voisi avata syntisille ihmisille oven syntien anteeksiantoon ja taivasten valtakunnan kirkkauteen. Hän, kaikkein rikkain ja korkein Herra tuli köyhäksi ja alhaiseksi, että nämä köyhät ja alhaiset rikastuisivat Hänen rikkaudestaan, saisivat iankaikkisen elämän Hänen kirkkautensa valtakunnassa. Hän oli Herra, joka jo kauan sitten oli Aadamin ja Eevan lankeemuksen tähden asettanut teräaseen sulkemaan heiltä tien paratiisiin (1. Moos. 3:24). Nyt Hän itse omaksui nyt ihmisruumiin, jotta se ovi, jonka teräase olisi Golgatan ristillä tekevä Hänen ruumiinsa kylkeen (Joh. 19:34) avaisi syntisille tien iankaikkiseen Paratiisiin.

Mitä sitten tapahtui? Niin kuin Jumalan läsnäolo oli täyttänyt Israelin temppelin ja synnyttänyt siellä oikean jumalanpalveluksen, niin tapahtui nytkin. Läsnäolollaan Kristus teki Betlehemin tallista pyhän temppelinsä, jossa Häneen uskovat ihmetellen kumarsivat ja rukoilivat Häntä. Toki tuo jumalanpalvelusseurakunta oli kyllä kovin vähälukuinen ja sangen alhainen. Mutta juuri tämä joukko sai osallistua todelliseen, pyhään jumalanpalvelukseen, koska Kristus Jeesus, itse maailmankaikkeuden Herra ja Vapahtaja oli heidän keskellään.

*

Jumalan Poika, joka on kerran syntynyt Isästä ikuisuudessa, syntyi siis ensimmäisenä jouluna uudesti, ihmiseksi. Hän syntyi vapahtaakseen omaisuuskansansa heidän synneistään. Mutta Hän ilmestyi näin voidakseen ottaa pois myös aivan koko maailman synnit (Joh. 1:29; 1. Joh. 3:5). Tänään Herra tahtoo tulla tämän meidänkin kansamme keskuuteen; myös meidänkin maassamme tahtoo Kristus tulla kaikkien Vapahtajaksi. Tullessaan Hän tahtoo tuoda kaikille ne lahjat, joiden valmistamista varten Hän ensimmäisenä jouluna syntyi ihmiseksi, ja jotka lahjat Hän sitten myös valmisti kärsimyksessään ja ristinkuolemassaan: syntien anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän.

Mutta miten on, onko Kristukselle sijaa meidän keskuudessamme? Vielä nytkin tätä maata kyllä kuulee joskus kutsuttavan jopa aivan kristityksi maaksi. Vielä nytkin Kristuksen pyhän ristin annetaan liehua meidänkin lipputangoissamme. Mutta samalla on kuitenkin tunnustettava: tässäkään maassa ei Kristukselle ole aina ollut sijaa. Monissa niistä loisteliaista katedraaleista, jotka on pyhitetty Hänen nimelleen ja jotka kyllä ulkoisesti näyttävät olevan täynnä pyhyyttä ja hurskautta, ei kuitenkaan ole tahdottu seurata Hänen sanaansa, saati sitä oikein saarnata ja opettaa. Ja niin on ovi suljettu Kristuksen edestä, ja Hänet on jätetty kirkon oven ulkopuolelle kolkuttamaan (Ilm. 3:20). Kristukselle ei ole ollut sijaa.

Joulun evankeliumi tarjoaa meille kuitenkin lohdutuksen: Kristuksen tuleminen syntisten luo ei riipu siitä, ottavatko kaikki ihmiset Hänet vastaan. Jeesuksen armollinen työ syntisten armahtamiseksi ei riipu siitä, otetaanko Hänet vastaan suurissa palatseissa tai katedraaleissa. Ihanalla tavalla luterilainen tunnustuksemme ilmaisee pyhän Raamatun opetuksen: Kristuksen yksi, pyhä Kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on Hänen pyhiensä yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. (Augsburgin tunnustus VII 1.) Mikäli Kristuksen nimeä kantava kirkko luopuu näistä Herransa tulemisen välineistä ja niin sulkee oven Hänen edestään, Vapahtaja kyllä etsii majapaikkansa muualta. Mutta toisaalta, nimenomaan tässä onkin suuri evankeliumi ja lohdutus: Kaikkina aikoina Kristuksen Kirkko löytyy juuri sieltä, missä Hänen sanansa kaikuu puhtaana, missä pyhää kastetta sekä Hänen ruumiinsa ja verensä sakramenttia käytetään Hänen pyhän asetuksensa mukaan. Siellä Kristus varmasti tulee omiensa luo, tekemään anteeksiantavaa ja pyhittävää työtään heissä. Tosin mitä ulkoisiin puitteisiin tulee, Kristus kyllä usein suostuu tässä melkoiseen alhaisuuteen ja heikkouteen. Niin kuin kerran Betlehemissä, niin Hän myös tänään täälläkin tulee pienen, monella lailla tavallisen seurakunnan luo, joka vielä kokoontuu toisilta lainatuissa tiloissa. Mutta tästä ulkoisesta alhaisuudesta huolimatta me saamme kuitenkin olla varmoja: joulun Herra Kristus tahtoo tulla meidän keskellemme pyhässä sanassaan ja sakramenteissaan, ja tuleekin.

Mutta tästä nousee myös jatkokysymys: Kun Kristus tänäänkin tahtoo tulla myös tähän huoneeseen, onko Hänelle sijaa sinun sydämessäsi? Vai suljetko sydämesi oven Hänen edestään? Loukkaannutko siihen, että tässä Herran huoneessa puitteet ovat vaatimattomat, taikka siihen, että täällä ei ole kuuluisaa, TV:stä tuttua saarnaajaa? Harmittaako sinua se, että täällä ei myöskään ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista (1. Kor. 1:26b) – saati monta minkäänlaista ihmistä? Älä kuitenkaan katso ulkoisiin puitteisiin. Älä sulje korviesi ovea Häneltä, joka niin vaatimattomasti saarnatun, mutta niin pyhän ja voimallisen sanansa kautta tahtoo tulla luoksesi. Älä myöskään etsi täältä erinomaisia ihmisiä. Katso Kristukseen, jolle ei ollut sijaa majatalossakaan, mutta joka juuri nytkin tahtoo sanansa välityksellä tulla alhaisiin puitteisiin, syntisten ihmisten luo, että saisi valmistaa heille aterian alttarillaan (vrt. Luuk. 15:2; Ilm. 3:20b).

Tästä puolestaan seuraa vielä yksi kysymys: Kelpaako sinulle sellainen Vapahtaja, joka on tullut nimenomaan syntisiä sovittamaan (1. Tim. 1:15)? Vai pitäisikö Jeesuksen sinun mielestäsi olla ensin salonkikelpoisempi, että Hän olisi arvollinen tulemaan sinun luoksesi? Vai tunnustatko kuitenkin, että paitsi nuo muut seurakuntalaiset, myös sinä itse olet Jumalan edessä sellainen kuin Betlehemin tallin seurakuntalaiset? Jumalan edessä olet vaatimaton ja heikko, niin kuin Maria oli ihmisten edessä. Herran edessä olet köyhä niin kuin Joosef oli ihmisten edessä. Jumalan edessä olet likainen ja alhainen niin kuin paimenet olivat ihmisten edessä. Ystävä, kelpaako sinulle juuri siksi Kristus, joka haluaa tulla nimenomaan sellaisten ihmisten luo? Kelpaako sinulle Kristus, joka tahtoo tulla sinun luoksesi, sinua armahtamaan?

Rakkaat ystävät! Jos me emme sulje kirkkomme ovea taikka korviemme ovea Herramme edestä, saamme mekin osallistua jumalalliseen palvelukseen. Ulkoisesti tämä huone ja sen seurakunta on kyllä ehkä kovin vaatimaton. Mutta juuri tästä huoneesta Herra Jeesus tahtoo tehdä asuinsijansa, temppelinsä, pyhän läsnäolonsa paikan. Kristus Jeesus, koko maailman Vapahtajaksi syntynyt maailmankaikkeuden Herra itse tahtoo tulla meidän keskellemme. Hän tahtoo tulla siksi, että meilläkin olisi se suuri ilo, joka Hänessä on ilmoitettu kaikelle kansalle ja kaikille kansoille (vrt. Luuk. 2:10). Hän, syntisten Ystävä (Matt. 11:19) tahtoo tulla, että voisi ottaa pois meidänkin syntimme. Hän, maailman Valo (Joh. 8:12) tahtoo tulla, että saisi valaista meidän pimeytemme. Hän tahtoo tulla, että me saisimme jo nyt elää Hänen pyhittävässä läsnäolossaan, ja kerran päästä Hänen Isänsä kotiin (Joh. 14:2), taivasten valtakuntaan. Kaiken tämän suokoon meille Hän, armollinen Herramme ja Vapahtajamme, ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika Jeesus Kristus, joka elää ja hallitsee Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa, aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 25.12.2017.)

Mainokset