3. adventtisunnuntai (3. vsk), Room. 16:25–27

Voimattomien voimallinen Vahvistaja

Tässä maailmassa sinun ympärilläsi on monenlaista vaivaa. Ehkä joku sukulaisistasi tai läheisistäsi kärsii. Ehkä se on kipua, sairautta tai sisäistä ahdistusta. Ehkä joku on kuolemassa. Mutta varmaankaan näitä asioita ei ole ainoastaan sinun ympärilläsi. Voi olla, että tunnet niitä itsessäsikin. Vaikka tänään olisit vielä kohtuullisen terve, tiedät kuitenkin, ettet voi loputtomiin välttää ruumiin haurastumista, sisäisen elämäsi haavoja, saati näistä johtuvaa kärsimystä. Me kaikki nimittäin elämme osana luomakuntaa, joka on langennut. Lankeemuksen myötä se on alistettu katoavaisuuden alle (Room. 8:20). Sen vuoksi, jos tämä maailma vielä pysyy, myös jokainen meistä kärsii monenlaista vaivaa ja lopulta kuolee.

Mutta näiden lisäksi sinulla on vielä oma penseytesi ja haluttomuutesikin. Nimittäin vaikka olet kristitty, huomaat kuitenkin olevasi haluton avaamaan Raamattuasi tai katekismustasi. Keksit monenlaista tekemistä ja menemistä, ettet joutuisi lähtemään messuun tai raamattupiiriin Jumalan sanaa kuulemaan. Sitten tulevat vielä muutkin syntisi: rikkomukset vanhempiasi ja hallitusväkeäsi kohtaan, puolisoasi ja muita lähimmäisiäsi kohtaan.

Ehkä tämä kaikki huolettaa sinua, jopa kauhistuttaa. Näiden asioiden edessä tunnet itsesi kovin voimattomaksi. Mutta juuri sitä sinä itsessäsi oletkin. Sinä et voi parantaa lähimmäisesi kipua tai sairautta sen paremmin kuin omaasikaan, et pelastaa ketään elämälle. Ja vielä: mitä omiin, luontaisiin mahdollisuuksiisi tulee, sinulla ei ole lujuutta vastustaa syntiä saati itse vahvistaa itseäsi hengellisesti. Mikäli se sinusta riippuu, olet kuoleman oma, sekä ajallisesti että iankaikkisesti. Mikä siis neuvoksi?

*

Tämän päivän epistolassa Pyhä Henki antaa vastauksen. Apostoli kirjoittaa Hänestä, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan (Room. 16:25a). Jumala siis voi vahvistaa. Mutta mitä Hän tahtoo vahvistaa?

Ensin on muistettava, että apostolinsa kautta Herra puhuu tässä Rooman seurakunnalle. Hän siis puhuu kristityille, jotka ovat uudestisyntyneet Jumalan sanan ja kasteen kautta. He ovat uusi luomus Kristuksessa (2. Kor. 5:17a). Mutta tämän elämän aikana heissä on vielä vanha lihakin jäljellä. Sellainenhan kristitty ajallisessa elämässään juuri on: itsessään hän on kokonaan vanha ja lihallinen ihminen, toisaalta Kristuksessa hän on kokonaan uusi ja hengellinen. Juuri siksi, että näissä Rooman kristityissäkin siis on vielä vanha ihminenkin jäljellä, he myös tarvitsevat vahvistamista. Huomaa kuitenkin: Jumalan vahvistava työ ei kohdistu tähän vanhaan ihmiseen. Vanhaa ja lihallista ihmistä ei nimittäin voi millään konstilla parannella pyhäksi tai Jumalalle kelpaavaksi. Mitä tällä vahvistamisella sitten tarkoitetaan? Sitä, että kristityssä oleva uusi ihminen saa vahvistua. Uusi ihminen taas ei voi vahvistua, ellei vanhaa ihmistä järjestetä ensin tieltä pois. Tämä tarkoittaa sitä, että vanha ihminen on kerta kaikkiaan surmattava.

Sinäkin kyllä varmasti tiedät, ettei sinussa oleva vanha ihminen kaikkine himoineen haluaisi tulla surmatuksi. Pikemminkin se tahtoisi selittää: ”Ei kai tässä mitään tappamista tarvita, eiväthän nämä sinun lihalliset himosi nyt niin suuria ole. Annetaan niiden vain olla, voithan vaikka koettaa hieman vähentää niiden mukaan elämistä.” Mutta ei käy, ystävä hyvä! Jos tahdot, että Jumala vahvistaa uutta ihmistä sinussa, on vanha ihmisesi surmattava. Mutta mitä tämä sitten tarkoittaa?

Kuule ensin Jumalan sanaa, joka vastaansanomattomasti vahvistaa sen kokemuksen, joka sinulla elämästäsikin voi olla: sinä olet synnin saastuttama, sydänjuuriasi myöten sairas ja kelvoton (Job 14:4; Ps. 14:3). Tunnusta sitten Jumalan edessä, että Hänen sanansa on tässä oikeassa. Tunnusta Jumalan edessä lihallisen ihmisesi työ sekä koko syntisairautesi, siis kaikki se, mikä tahtoo tehdä Hänen vahvistavan työnsä sinussa mahdottomaksi.

Näin Jumala lakinsa saarnan myötä valmistaa sinua sille vahvistavalle työlleen, jota Hän tahtoo sinussa tehdä. Seuraavaksi Pyhä Henki nimittäin puhuu siitä, miten Jumala tämän vahvistavan työnsä tekee. Paavalihan kirjoittaa: joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen julistuksen/saarnan mukaan. Hän sanoo: minun evankeliumini. Mitä ihmettä? Onko apostolilla nyt jokin aivan oma, erityinen evankeliuminsa? Onko Paavalin evankeliumi jotenkin erilainen kuin evankeliumi yleensä? Ei ole. Kyse on siitä, että Kristus on itse asettanut Paavalin evankeliuminsa sanan palvelijaksi, että tämä julistaisi ja saarnaisi sitä seurakunnissa sekä myös pakanakansojen keskuudessa. Apostoli kirjoittaakin heti perään, että Jumala vahvistaa omiaan juuri Jeesuksen Kristuksen julistuksen/saarnan mukaan. Jumala toisin sanoen vahvistaa omiaan siten, että Jeesusta Kristusta julistetaan heille. Tästä Paavali on puhunut jo vähän aiemmin kirjoittaessaan näin: sillä minä en rohkene puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus, saattaakseen pakanat kuuliaisiksi, on minun kauttani vaikuttanut sanalla ja teolla (Room. 15:18). Raamatun evankeliumi ja sen saarna onkin juuri Kristuksen oma evankeliumi ja saarna. Se on Hänen sanaansa seurakunnille ja pakanakansoille. Mutta Herra itse on asettanut apostolisen viran tämän sanan jakajaksi ja saarnaajaksi. Siksi Paavali puhuu siitä sanoilla minun evankeliumini.

Mutta mikä sitten on tämä evankeliumi ja saarna, jonka kautta Jumala vahvistaa omiaan? Se on tämä: Juuri siksi, että sinä olet itsessäsi kipeä, sairas ja ahdistunut, siksi on Jumala lähettänyt Poikansa maailmaan. Juuri siksi, että sinä olet sydämessäsi penseä, haluton ja syntinen, aivan kuoleman ansainnut, siksi on Kristus tullut. Hän on tullut kantamaan sinun sairautesi ja jokaisen lähimmäisesi sairauden, sälyttämään päälleen meidän kipumme. Hän on tullut meidän kipujemme mieheksi ja meidän sairautemme tuttavaksi. (Jes. 53:3–4) Getsemanessa Hän ahdistui sinun syntiesi painosta. Hän on tullut ottamaan sinun ja koko maailman synnit itseensä niin, että Hänet – puhdas ja pyhä – tehtiin synniksi (2. Kor. 5:21). Hänet, itse Jumala, tehtiin jopa käärmeeksi, joka ylennettiin ristin paaluun (4. Moos. 21:9; Joh. 3:14). Tällä tavalla Kristus Jeesus on tullut ottamaan meidän syntimme palkan, meidän kuolemamme itselleen, ja kalliilla sovintoverellään lunastamaan meidät synnistämme (Room. 6:23; 1. Piet. 1:18–19). Se tarkoittaa: Maailman synti – siis kaiken sinunkin kärsimyksesi ja tuskasi lähde – on sovitettu, voitettu kerta kaikkiaan. Sinunkin syntisi on siis sovitettu!

Kun sinä siis tunnustat syntisi ja uskot tämän evankeliumin, sinä uudelleen surmaat vanhan ihmisesi ja upotat sen kaikkine synteineen ja pahoine himoineen kasteesi meren syvyyteen (Miika 7:19). Näin vanha ihmisesi uudelleen haudataan Kristuksen kanssa kuolemaan (Room. 6:4). Ja silloin, vanhan ihmisesi tilalle tulee yhä uudelleen esiin ja nousee ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana. (Vähä katekismus IV 12.) Ja kun sinä näin olet Kristuksessa, olet uusi luomus. Se, mikä on vanhaa, on kadonnut ja uusi on sijaan tullut. (2. Kor. 5:17a) Ja nyt tätä uutta ihmistä Jumala tahtoo sinussakin jatkuvasti vahvistaa. Kun Hän puhuu tässä vahvistamisesta, Hän tarkoittaakin juuri sisäisesti lujaksi ja sitoutuneeksi tekemistä, lujittamista ja vahvistamista. Apostolin kynällä Pyhä Henki tässä vielä oikeastaan painottaa sitä, että Jumala on voimallinen vahvistamaan kristittyjä, siis sinuakin. Tämän työnsä Hän tekee juuri parannuksen sakramentin, ripin välityksellä. Samaa työtään Hän tekee edelleen myös kuultavan evankeliuminsa, siis saarnan välityksellä, sekä vielä suulla nautittavan evankeliuminsa, alttarin sakramentin välityksellä.

*

Kuten aina, juuri nyt adventtipaaston aikanakin on varsin sopivaa, että tunnustamme pyhän Jumalan edessä voimattomuumme, penseytemme ja syntisyytemme. Tee sinäkin niin! Mutta älä kuitenkaan jää tähän, vaan kuule: Jumala on voimallinen. Juuri silloin kun sinä olet voimaton ja heikko, kun sinun uskosi tuntuu horjuvan ja syntisyytesi vaivaa, juuri silloin Jumala voi sinuakin vahvistaa. Ja vaikka tämän elämäsi aikana ulkoisesti jäisit heikkouteesi, Herra on kuitenkin silloinkin voimallinen tekemään sinut sisäisesti lujaksi ja sitoutuneeksi uskossa. Näin Hän voi ja tahtoo lujittaa ja vahvistaa sinua ja koko seurakuntaansa. Tämän Hän tekee sen evankeliumin kautta, joka on ilosanoma Hänen Pojastaan, meidän sairautemme, syntimme ja kuolemamme Voittajasta, ja jonka evankeliumin Hän myös päivittäin saarnauttaa Kirkossaan. Jos sinä kärsit, saat uskoa, että sinun veljeksesi tullut Jumalan Poika, Jeesus Kristus on jo kärsinyt sinun kärsimyksesi. Jos olet kuolemassa, saat uskoa, että Hän on jo kuollut sinun kuolemasi ja valmistanut sinulle ikuisen elämän. Tätä hyvää sanomaa sinä saat julistaa myös kärsivälle ja kuolevalle läheisellesi. Juuri tämä evankeliumi on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi (Room. 1:16a). Ota siis mielelläsi joka päivä vastaan Kristuksen evankeliumi! Ota se vastaan kaikilla niillä monilla eri tavoilla, joilla Jumala tahtoo sen sinulle tarjota, siis suullisena synninpäästön sanana, alttarin sakramentissa, sekä vielä veljien ja sisarten keskinäisessä keskustelussa ja rohkaisussa (vrt. Schmalkaldenin opinkohdat III 4). Tarve sinulla on, ota siis myös vastaan se apu, jonka Herra tähän tarpeeseesi tahtoo sanassaan antaa. Näin Hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaa meidän, sisällisen ihmisemme puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta meidän sydämissämme (Ef. 3:16–17). Ja kun Kristus on meidän kanssamme ja meissä, on meillä Hänessä myös iankaikkinen voitto sairaudesta, synnistä ja kuolemasta. Tästä armosta saamme kiittää taivaallista Isäämme, ja apostolin kanssa sanoa: Hänelle, ainoalle viisaalle Jumalalle, Jeesuksen Kristuksen kautta, olkoon kunnia iankaikkisesti, amen. (Room. 16:27)

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 17.12.2017.)

Mainokset