23. sunnuntai helluntaista (2. vsk), Matt. 18:15–22

Anteeksiantamus – laskelmoitu vai rajaton?

Johdanto

Päivän evankeliumissa Pietari kysyy Jeesukselta kysymyksen. Hän puhuu kahdesta veljestä, joista toinen tekee syntiä toista vastaan. Pietari ei puhu tässä luonnollisista veljeksistä. Hän puhuu ihmisistä, joiden veljeksi Jumalan Poika Kristus on tullut tähän maailmaan, ja jotka sitten uskon kautta Kristukseen ovat myös tulleet keskenään veljiksi Hänessä. Soveltaen voisimme sanoa: Pietari puhuu kristityistä. Kipeällä tavalla päivän evankeliumi siis muistuttaa meille, että myös me kristityt, jotka uskomme Kristukseen ja olemme Hänessä saaneet syntimme anteeksi, kuitenkin vielä myös teemme syntiä toisiamme vastaan.

Tämä on kuitenkin vasta Pietarin ja Jeesuksen keskustelun lähtökohta. Pääasiassa evankeliumi puhuu siitä, mitä meidän tulee tehdä silloin, kun veli rikkoo veljeä vastaan. Pietari katsoo tätä asiaa yhdestä näkökulmasta, Jeesus taas aivan toisesta. Nyt saamme kuulla, mitä nämä näkökulmat ovat ja miten ne eroavat toisistaan.

Ihminen laskee anteeksiannon määrän

Ensiksi kuulimme Pietarin kysyvän Jeesukselta: Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa? (Matt. 18:21) Tämä kysymys osoittaa, millaisia me ihmiset olemme. Me pidämme mielessämme kirjaa toistemme rikkomuksista ja synneistä. Me laskelmoimme kuinka monta kertaa olisi kohtuullista antaa kärsimämme vääryys anteeksi.

Ehkä sinäkin tiedät millaista tämä on. Ehkä lähimmäisesi on sanonut jotakin taitamatonta sinulle, taikka sinusta muille. Ehkä veljesi tai sisaresi ei ole osannut tai edes halunnut osoittaa sinulle sitä rakkautta, jota olisi pitänyt. Ehkä sinä voit antaa hänelle tämän anteeksi, jopa joitakin kertoja. Mutta eikö ole niin, että jossakin vaiheessa sinun mittasi tulee täyteen? Silloin sanot itsellesi: ”Nyt meni liian pitkälle! Enää en voi antaa hänelle anteeksi!”

Tällainen käsitys anteeksiantamisesta on Pietarillakin. Kun hän kysyy: Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? hän osoittaa olettavansa, että anteeksiantamuksen määrä on laskelmoitavissa.

Samalla on huomattava, että Pietari on tässä asiassa kuitenkin varmasti paljon parempi kuin moni meistä. Hänhän ehdottaa Jeesukselle, että veljelle olisi annettava anteeksi jopa seitsemän kertaa, siis täydellisyyden luvun verran. Oletko sinä valmis tähän? Oletko aina valmis antamaan näin monta kertaa anteeksi puolisollesi, lapsillesi, isällesi tai äidillesi, taikka ystävillesi seurakunnassa? Etkö pikemminkin jo heti silloin, kun he toista tai kolmatta kertaa lankeavat samaan syntiin, ole valmis laittamaan luukun kiinni ja sanoillasi – tai ilman sanojakin – ilmaisemaan: ”En voi antaa anteeksi!” Voi toki myös olla, että ajattelet: ”Ehkä voin joskus antaa hänelle anteeksi, mutta vielä en ole valmis siihen.” Etkö kuitenkin usein tällaisella ”sielunhoidolliselta” kuulostavalla selityksellä yritä peittää omaa anteeksiantamattomuuttasi? Etkö tällöinkin pohjimmiltasi kuitenkin ajattele, että lähimmäisesi ei oikeastaan ole vielä ansainnut saada anteeksi? Etkö juuri siksi pyri anteeksiantamattomuudellasi kostamaan hänelle hänen tekemäänsä vääryyttä? Mutta luuletko sinä, että olet parempi kuin veljesi tai sisaresi? Tällainen suhtautuminen lähimmäisesi syntiin on oikeastaan epäjumalanpalvelusta, asetathan sinä näin itsesi tuomarin paikalle, päättämään kostosta ja anteeksiantamuksesta. Mutta et kai sinä ole Jumala?

Kun Pietari siis ehdottaa, että veljelle voisi antaa seitsemän kertaa anteeksi, hän osoittaa paljon anteeksiantavaisempaa mieltä kuin mitä moni meistä osaa lähimmäistämme kohtaan osoittaa. Kuitenkin Pietarikin ajattelee hyvin inhimilliseen tapaan anteeksiantamuksesta: hän haluaa laskea anteeksiannon määrän. Jeesus sen sijaan ajattelee aivan toisella tavalla. Tästä kuulemme seuraavaksi.

Jumalan anteeksiantavaisuus on rajaton

Toiseksi, Herra Jeesus siis vastaa Pietarin kysymykseen: Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. (Matt. 18:22) Nyt joku varmaan laskeskelee, että 70 kertaa seitsemän on yhteensä 490. ”Jos siis annan veljelleni anteeksi 490 kertaa, sitten ei enää tarvitse, niinkö?” Vastaus: Ei niin! Toki pyhän Raamatun sanat pitää kyllä ottaa vastaan kirjaimellisesti, mutta tämä ei tarkoita sitä, ettei Raamatussa olisi kielikuvia. Juuri tässä meillä on yksi sellainen. Kun Jeesus kuvaa anteeksiantamisen määrää, Hän käyttää kertolaskua, jonka tulo on hyvin suuri. Kuka pysyisi laskuissa, jos yrittäisi näin moneen kertaan asti laskea anteeksiantojensa määrää?

Nämä Herramme sanat osoittavatkin, millainen on Jumalan anteeksiantamus. Hän antaa rajattomasti anteeksi. Toki samalla on muistettava, että Jumala on pyhä! Ei Hän katso pyhän tahtonsa rikkomista läpi sormien. Hänen käskyjensä rikkominen on aina syntiä. Synti vie kadotukseen sen, joka ei tee parannusta. Mutta juuri siksi, että me syntiset ihmiset emme voi itseämme parantaa, on Jumala lähettänyt Poikansa Kristuksen Jeesuksen maailmaan. Jumalan Poika on tullut ihmiseksi – kuitenkin ilman syntiä! (Hepr. 4:15) Hän on tullut, että voisi kantaa ja ottaa pois koko maailman synnin (Joh. 1:29). Juuri tässä onkin tämän kohdan pääasia: Pojassaan Kristuksessa Jumala on valmistanut meille ja koko maailmalle anteeksiantamuksen, johon ei voi soveltaa mitään laskelmointia taikka kirjanpitoa. Jumalan armo Kristuksessa ei tunne mitään kohtuullisuutta. Jos se olisi kohtuullinen, me kaikki olisimme iankaikkisen kuoleman omat. Eihän meidän syntisyytemme nimittäin koostu ainoastaan joidenkin yksittäisten ja lueteltavissa olevien tekosyntien listasta. Tästä todistaa psalmistakin, kun hän kirjoittaa: Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini. (Ps. 19:13) Tietenkin me myös teemme syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Me emme kuitenkaan ole syntisiä siksi, että teemme syntiä. Päinvastoin, me teemme syntiä siksi, että olemme luonnostamme syntisiä. Pohjimmiltaan meidän syntisyytemme on koko olemuksemme turmeltuneisuutta. Siksi se on jotakin mittaamatonta, loputonta. Sellaista velkaa me emme pystyisi ikinä maksamaan tai edes alkaa maksamaan, vaan joutuisimme aivan syystä hukkumaan ikuisesti. Mutta juuri siksi myös Jumalan armo Kristuksessa on kohtuuton. Hänen armonsa Kristuksessa on loputon, Hänen anteeksiantavaisuutensa rajaton.

Siksi, rakas veli ja sisar Kristuksessa, huomaa tämä: Juuri nekin synnit, joilla sinun puolisosi, sinun vanhempasi tai muut veljesi ja sisaresi Kristuksessa ovat sinua vastaan rikkoneet, ne kaikki synnit Kristus on jo kerran kantanut. Myös juuri ne synnit, joilla sinä itse olet rikkonut puolisoasi, vanhempiasi tai muita veljiäsi ja sisariasi vastaan, nekin kaikki Kristus on kantanut. Tämän kaiken Hän on ottanut omaksi synnikseen. Tämä kaikki, ja koko meidän ihmisolemuksemme turmeltuneisuus ja syntisyys on mennyt Häneen. Eikä ole ainuttakaan syntiä, joka ei Häneen olisi mahtunut. Sen kaiken Hän on kantanut ruumiissansa ristinpuuhun (1. Piet. 2:24a). Hänen kuolemansa on niellyt nuo kaikki synnit ilman mitään rajoitusta!

Siksi kysynkin sinulta, rakas kristitty, vanhan ja aina ajankohtaisen kysymyksen: Kuka meistä on saanut vähän anteeksi? Eikö Kristus, itse Jumalan Poika ole joutunut taivaallisen Isänsä hylkäämäksi (Matt. 27:46) siksi, että tuli synniksi meidän synnistämme (2. Kor. 5:21)? Eikö Hän ole joutunut menemään kuolemaan asti meidän syntiemme tähden? Hän on kuitenkin tehnyt sen! Hän on sovittanut kaikki sinun syntisi. Ja vielä pyhässä kasteessa Hän on kerran pessyt pois kaikki syntisi (Ap. t. 22:16). Joka pyhä ja joka päivä Hän myös pyhässä Kirkossaan julistuttaa kaikki syntisi kertakaikkisesti anteeksiannetuiksi, saarnassa, synninpäästössä sekä ruumiinsa ja verensä sakramentissa. Näin paljon sinä olet saanut Kristukselta anteeksi: iankaikkisesti hukuttavan synnin määrän Hän on vaihtanut iankaikkiseen elämään.

Anna sinäkin anteeksi!

Kun sinä olet saanut Kristukselta näin paljon anteeksi, etkö sinäkin siis antaisi veljellesi tai sisarellesi anteeksi kaikki hänen yksittäiset syntinsä, joilla hän rikkoo sinua vastaan, vaikka niitä olisi kuinka monta? Etkö sinä, rajattomasti anteeksi saanut, antaisi lähimmäisellesi anteeksi rajattomasti, ilman laskelmointia? Olethan itsekin samalla viivalla hänen kanssaan, anteeksiantamuksen tarpeessa! Vai luuletko, että Jumala antaa sinulle anteeksi, jos halveksit Hänen rajatonta laupeuttaan ja jäät itse anteeksiantamattomuuteesi? Kehottaahan Hän näet rukoilemaan: Anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme (Matt. 6:12). Ja tahtoisithan itsekin, että veljesi ja sisaresi antaisi sinulle anteeksi. Sentähden, rakkaat ystävät, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille (Matt. 7:12).

On toki aivan mahdollista, että kun lähimmäisesi tekee syntiä sinua vastaan, et välttämättä heti kykene tunnetasolla rauhoittamaan itseäsi. Ehkä koet vihaa, ehkä suruakin. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, voitko antaa anteeksi. Anteeksiantamisessa ei nimittäin ole kyse tunteista, vaan päätöksestä. Vai luuletko, että ihminen ja Jumala Jeesus Kristus ei tuntenut ahdistavia tunteita, kun Hän meni syljettäväksi, ruoskittavaksi ja ristinkuolemaankin voidakseen antaa sinulle anteeksi? Sinun tähtesi Hän kuitenkin päätti kulkea tämän tien kärsimyksestä huolimatta. Tällä tavalla anteeksiantaminen ei ole tunneasia, vaan päätös. Se on sitä, että sinä päätät: ”Vaikka veljeni on rikkonut minua vastaan, minä en kosta hänelle.”

Kun siis veljesi tai sisaresi rikkoo sinua vastaan, muista ensin omaa anteeksiantamuksen tarvettasi. Ehkä näin isänpäivänä on aiheellista lisätä: kun sinun ajallinen isäsi ei ole osannut rakastaa sinua niin kuin taivaallisen Isän lapsen olisi pitänyt ajallista lastaan rakastaa, niin muista kuitenkin myös omaa anteeksiantamuksen tarvettasi. Tämä ei tarkoita sitä, että vaikeudet tulisi lakaista maton alle. Kyllä nimittäin paitsi negatiivisista tunteista myös ristiriidoista ja synneistäkin on lupa puhua. Sanoohan Herra itsekin: Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken (Matt. 18:15a). Älä kuitenkaan tuomitse lähimmäistäsi (Matt. 7:1) tai kanna hänelle kaunaa. Muista pikemminkin, että Kristus on kantanut teidän molempien synnit. Hän on kuollut teidän molempien puolesta. Huuda sitten myös avuksi Pyhää Henkeä, että Hän antaisi sydämiinne anteeksi pyytämisen ja anteeksi antamisen mielen, ja että eläisitte Hänen sanansa mukaan, joka sanoo: kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. (Kol. 3:13) Tämän meille suokoon armollinen Herramme ja Vapahtajamme, syntiemme anteeksiantaja, Jeesus Kristus, jonka on kunnia ja valta aina ja ikuisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 12.11.2017.)