Uskonpuhdistuksen muistopäivä, rippisaarna

Tänään me vietämme uskonpuhdistuksen muistopäivää. Tätä pyhäpäivää vietetään tietenkin aivan joka vuosikin, tähän aikaan vuodesta. Kuten hyvin tiedätte, tänä vuonna tämä juhla on kuitenkin tavallista suurempi. Viime tiistaina 31.10. tuli nimittäin kuluneeksi tasan 500 vuotta siitä, kun saksalaisen munkin, tohtori Martti Lutherin vasara löi uskonpuhdistuksen alkutahdit, kun hän naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen.

Tästä aiheesta tänä kuluneena vuotena on jo puhuttu paljon. Joskus on ehkä kuultu joidenkin olevan jo vähän kyllästyneitä puheisiin uskonpuhdistuksesta, Lutherista tai luterilaisuudesta. Ehkä joku ihmettelee: ”Miksi te luterilaiset jatkuvasti puhutte siitä Lutherista? Eikö se nyt jo mene vähän liian pitkälle?” Siksi meidän onkin nyt tärkeää kysyä mistä näissä asioissa oikeastaan on kysymys. Yksinkertainen vastaus kuuluu: Uskonpuhdistuksen, luterilaisen kirkon tai yksittäisen luterilaisen kristityn elämän keskuksessa ei ole Luther. Uskonpuhdistuksessa ja luterilaisessa uskossa on kysymys yksin Jeesuksesta Kristuksesta. Kyse on Kristuksesta ja Hänen sanansa opettamisesta sanan mukaan niin, että Jumalan kansa saa siitä elämän. Kuulkaa tarkoin: Luterilaisina me emme usko Lutheriin, vaan Kristukseen. Kristus yksin on meidän vanhurskautemme! Asia on juuri niin, kuin amerikkalaisen, luterilaisen Missouri Synod -kirkon uskonpuhdistuksen juhlavuoden tunnuslause linjaa: ”Reformation 2017. It’s Still All about Jesus.” Reformaatio 2017. Siinä on edelleen kyse ainoastaan Jeesuksesta.

Älkäämme me ikinä kyllästykö Jeesukseen! Kuulkaamme Hänen pyhää sanaansa. Oppikaamme yhä lisää Hänestä, ja erityisesti: ottakaamme Hänen evankeliuminsa lahjat vastaan! Juuri Kristuksen ja Hänen sanansa tähden meidän on sitten kyllä hyvä ahkerasti ammentaa myös uskonpuhdistaja Lutherin opetuksesta, joka kirkastaa Jeesuksen Kristuksen kunniaa. Tästä hyvästä ja raamatullisesta opetuksesta meidän on myös syytä kiittää Jumalaa.

Nyt me syntiset ja kuolevaiset ihmiset olemme tulleet messuun, pyhän ja kuolemattoman Jumalan kasvojen eteen. Siksi nyt on tarpeen, että me aivan aluksi tunnustamme Hänelle syntimme. Lutherin kuuluisista teeseistä ensimmäinen liittyykin juuri tähän asiaan. Hän kirjoittaa:

1. Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.

Parannukseen kuuluu kaksi osaa: syntien tunnustaminen ja sitten niiden anteeksi uskominen Kristuksen tähden. Tunnustakaamme mekin nyt siis Herralle kaikki syntimme ja syyllisyytemme. Jeesus Kristus tahtoo mielellään kuulla tämän tunnustuksen ja aivan heti julistaa meidän syntimme anteeksiannetuiksi itsensä tähden, Hänen, josta koko meidän uskossamme ja elämässämme on kyse.

(Rippisaarna on pidetty Samuelin luterilaisen seurakunnan messussa Lahdessa 5.11.2017.)

Mainokset