Mikkelinpäivä, Matt. 18:1–10, toinen saarna

Ketkä pääsevät taivasten valtakuntaan?

Johdanto

Kysyin lapsilta aamupalapöydässä: ”Millaisia lapset ovat? Entä millaisia aikuiset ovat?” Viisivuotias tyttönen tiesi vastata: ”Aikuiset ovat viisaampia kuin lapset.” Näin varmasti voikin olla. Eivät aikuiset tietenkään ihmisinä ole sen parempia kuin lapsetkaan! He ovat kuitenkin eläneet kauemmin ja sen vuoksi ehtineet oppia monenlaista. Siksi aikuiset myös tietävät ja osaavat monia asioita paremmin kuin lapset. Lapset puolestaan tarvitsevat aikuisen apua eri asioissa. Ruokapöytään tullessaan pieni ihminen tulee pyytämään: ”Isi, anna minulle lasi tuolta kaapista, kun minä en yletä.” ”Isi, avaa tämä rasia, kun minä en osaa.”

Evankeliumissa Jeesus sanoo, niin kuin kuulimme: Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. (Matt. 18:3) Tänään kuulemme mitä Herra tällä tarkoittaa.

Mitä taivasten valtakuntaan pääseminen on?

Aluksi kysymme mitä taivasten valtakuntaan pääseminen oikeastaan on. Ensiksikin taivasten valtakuntaan pääseminen liittyy kristityksi tulemiseen. Nimittäin jo kristityksi tuleminen on tulemista taivasten valtakunnan kansalaiseksi, sanoohan Apostolikin kristityille: Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi (Fil. 3:20). Tuo ”yhdyskunnaksi” käännetty sana tarkoittaa nimenomaan paikkaa, jossa jollakin on kansalaisuus. Toisin sanoen, kristityt ovat taivaan kansalaisia. He ovat sitä jo silloin, kun he vielä elävät tässä maailmassa. Siksi taivasten valtakunnan kansalaiseksi tuleminen on sama asia kuin kristityksi tuleminen. Se tapahtuu Jumalan sanan ja pyhän kasteen kautta.

Toiseksi taivasten valtakuntaan pääseminen liittyy tietenkin myös kristityn elämän iankaikkiseen päämäärään, taivaaseen pääsemiseen. Silloin tulee lopullisesti näkyväksi se kansalaisuus, johon Herra on armossaan meidät jo täällä ajassa ottanut. Se tulee näkyviin, kun Jeesus Kristus, Vapahtajamme on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Fil. 3:21)

Lasten kaltaisuus ei kelpaa luonnolliselle ihmiselle

Mutta kuka sitten pääsee taivasten valtakuntaan? Me luterilaiset olemme oppineet, että pelastus on yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden. Aivan oikein! Tämä onkin totta ja tästä me haluamme myös pitää kiinni. Samalla voi kuitenkin olla ja varmasti myös on niin, että meidän sisällämme käydään taistelua juuri tässäkin asiassa.

Ehkä lasten kaltaiseksi tuleminen ei tahdo kelvata sinulle. Sinun pitäisi muka itse saada tehdä ja osata jotakin ansaitaksesi pääsyn taivasten valtakuntaan. Joku sanoo: ”Miten muka minä olen voinut jo pienenä vauvana tulla kasteen kautta taivasten valtakunnan kansalaiseksi? Enhän minä osannut silloin järjelläni ymmärtää Jumalan saarnattua sanaa, saati tehdä itse yhtään mitään tullakseni kristityksi! Ja vaikka minä jo silloin olisinkin tullut kristityksi, eikö minun kuitenkin juuri siksi nyt tässä elämässäni pitäisi koettaa itsekin tehdä monenlaista hyvää, jotta saisin kerran päästä perille taivasten valtakuntaan?” Tällä tavalla sinun sisimmässäsi käydään taistelua lasten kaltaiseksi tulemista vastaan, kokonaan avuttomaksi ja kykenemättömäksi tulemista vastaan.

Mutta jos lasten kaltaiseksi tuleminen ei tahdo kelvata sinulle itsellesi, saatat huomata myös ajattelevasi, ettei lasten kaltaiseksi tuleminen tahtoisi riittää Jumalallekaan. Joku sanoo: ”Minä olen niin huono kristitty, kun en osaa tehdä mitään parantaakseni itseäni. Aina minä lankean samoihin synteihin, ja vielä uusiinkin. Olen aivan niin kuin pieni lapsi, en voi itseäni mitenkään auttaa. Miten muka tällainen ihminen voisi kelvata Jumalalle ja päästä taivasten valtakuntaan?”

Rakas ystävä, nämä tällaiset ovat vanhalle, lihalliselle ihmisellesi luontaisia ajatuksia. Ne ovat kertakaikkiaan ristiriidassa sen kanssa, mitä Jeesus tässä sanoo. Hänhän sanoo: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Hän nimenomaan haluaa, että me tulisimme lasten kaltaisiksi. Mutta mitä tämä sitten oikein tarkoittaa?

Käänny ja suostu lapseksi Jumalan edessä

Lasten kaltaiseksi tuleminen tarkoittaa, että suostut luopumaan vaatimuksesta itse hallita kaikkea omalla viisaudellasi. Niinhän aikuiset usein pyrkivät tekemään. Lasten kaltaiseksi tuleminen tarkoittaa myös sitä, että suostut olemaan riippuvainen toisesta. On kylläkin huomattava, että Jeesus ei tässä puhu avuttomuudesta ihmisten edessä tai ajallisissa asioissa. Mitä tulee ajalliseen kutsumukseesi, työhösi tai muihin tehtäviisi, niissä saat käyttää Jumalalta saamiasi viisautta ja taitoja niin paljon kuin pystyt, lähimmäisesi parhaaksi. Tämä on jopa sinun velvollisuutesi. Mutta Jeesus peräänkuuluttaa lasten kaltaisuutta Jumalan edessä, siis siinä, mikä liittyy iankaikkisiin asioihin, jumalasuhteeseen ja pelastuksen asiaan, toisin sanoen taivasten valtakuntaan pääsemiseen.

Toki voitaisiin kyllä todeta, että tietyssä mielessä jokainen ihminen on jo luonnostaan Jumalan edessä niin kuin pieni lapsi. Onhan jokainen ihminen välttämättä riippuvainen siitä, että Jumala antaa hänelle kaiken tarvittavan, että Jumala pelastaa hänet ja avaa hänelle pääsyn taivasten valtakuntaan. Kaikki kyllä tarvitsevat tätä kaikkea, mutta tämän tarvitsevuuden tunnustaminen Jumalan edessä vaatii nöyrtymistä.

Tämä asia on vakava, sanoohan Herra toisessa kohdassa: Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. (Mark. 10:15) Toisin sanoen, jos sinä et suostu olemaan Jumalan edessä kuin lapsi, jäät auttamatta taivasten valtakunnan ulkopuolelle, ikuiseen pimeyteen, missä on itku ja hammasten kiristys (vrt. Matt. 22:13).

Juuri sen vuoksi on syytä kuulla mitä Jeesus sanoo: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Herra puhuu kääntymisestä. On kuin Hän sanoisi: luovu ajatuksesta, että sinun pitäisi ensin tulla ikään kuin viisaaksi ja ymmärtäväiseksi, jo valmiiksi hengelliseksi ihmiseksi, että voisit näin ansaita pääsyn Jumalan valtakuntaan ja kristityn nimen. Tällaistahan opettavat ne, jotka vaativat ihmiseltä uskonratkaisua pelastuksen ehtona. Tällaista opettavat myös ne, jotka tekevät kasteesta, Jumalan yksipuolisen armon välineestä ihmisen teon Jumalalle. He kääntävät Kristuksen pyhät sanat täysin päälaelleen ja opettavat, että lasten pitäisi ensin tulla ymmärtävään ikään, siis aikuiseksi, voidakseen kasteen kautta tunnustautua Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. Mutta ei Raamattu sellaista opeta! Kristus sanoo aivan päinvastoin: kaikkien pitää tulla lasten kaltaisiksi päästäkseen Jumalan valtakuntaan.

Suostu siis Jumalan lain sanaan, kun Hän sen kautta näyttää sinulle syntisi ja osoittaa sinut Hänen armoaan tarvitsevaksi. Kun Herra näet sanoo: Minä olen Herra, sinun Jumalasi […] Älä pidä muita jumalia minun rinnallani (2. Moos. 20:2–3), Hän osoittaa, että sinä olet itsessäsi epäonnistunut jo heti alkuunsa. Et ole yli kaiken pelännyt ja rakastanut Jumalaa etkä turvautunut yksin Häneen. Ja kun olet rikkonut ensimmäinen käskyn, on kaikki muutkin rikottu, sanoohan sana: Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. (Jaak. 2:10) On siis selvää: omine neuvoinesi olet kelvoton taivasten valtakuntaan. Näin laki saa osoittaa sinut itsessäsi taitamattomaksi ja osaamattomaksi, lasten kaltaiseksi. Mutta juuri silloin sinulle voi kelvata myös se ainoa apu, jonka Jumala on valmistanut sinulle kelvottomalle. Juuri silloin sinulle voi kelvata se ainoa tie, jonka Jumala on valmistanut sinulle taivasten valtakuntaan. Tämä apu ja tie on Kristus Jeesus. Lain murtamana saat oppia anomaan: ”Jumala, anna minun suuret syntini anteeksi Poikasi täydellisen uhrin tähden.” ”Isä, anna Sinä minulle taivaan aarteet, kun minä en itse sinne yletä.” ”Isä, avaa Sinä minulle taivasten valtakunnan portit, kun minä en itse osaa.”

Mutta kun sinä näin anot, niin suostu sitten lapsenomaisesti myös siihen, että Kristus on kerran kasteessa ottanut sinut omakseen. Kasteessa Hän on pessyt syntisi pois (Ap. t. 22:16), antanut sinulle syntien anteeksiantamuksen ja pyhän Hengen lahjan (Ap. t. 2:38), ja uudestisyntymisen lahjan (Tiit. 3:5). Siinä sinä, joka et luonnostasi ollut Jumalan lapsi, olet nyt saanut tulla Hänen lapsekseen. Iloitse kasteestasi ja luota, että Herra ei tätä pelastustekoaan kadu! Siksi sinä saat tänäänkin palata parannuksessa kasteessa saamaasi armoon ja pelastuksen lahjan omistamiseen. Kasteessa Kristus on avannut sinulle taivasten valtakunnan portit!

Ja niin kuin pelastuksesi tällä tavalla on jo lähtökohdissaan yksin Jumalan työtä, niin se on Jumalan työtä myös aivan loppuun asti. Sinun ei kristityksi tultuasikaan tarvitse yrittää parannella itseäsi, että pääsisit kerran perille taivasten valtakuntaan. Eiväthän sinun oma viisautesi, hurskailtakaan näyttävät tekosi taikka itsesi parantelemisyritykset koskaan riitä pyhän ja vanhurskaan Jumalan edessä niin, että niiden perusteella pääsisit taivasten valtakuntaan! Pikemminkin, silloin kun vanha lihasi sinussa vielä saa aikaan halua toimia itse pelastuksesi hyväksi, tunnusta tämäkin omavanhurskauden syntisi Herralle ja usko se Jeesuksen tähden anteeksi. Niin se nimittäin on, että Jumalan ainoa Poika on tullut tähän maailmaan sinun vuoksesi. Ja kun Hän on tullut, Hän ei ole ainoastaan tullut lapsen kaltaiseksi, vaan Hän on tullut itse lapseksi. Jumalan Poika Kristus on siinnyt neitsyen kohdussa, sekä syntymänsä jälkeen suostunut elämään ei vain lasten kaltaisena, vaan lapsena, vanhemmistaan ja heidän huolenpidostaan riippuvaisena. Näin Kristus, ikuinen Sana ja Jumala on nöyryyttänyt itsensä. Hän on kantanut kaikki syntisi. Hän on nöyryyttänyt itsensä ja ollut kuuliainen Isänsä tahdolle, aina ristin kuolemaan asti (Fil. 2:8). Hän on kuollut puolestasi, ja siksi sinun syntisi on anteeksiannettu. Sinun itseriittoinen omavanhurskautesi, sinun epäuskosi Jumalan armollisuutta kohtaan, sinun aivan kaikki syntisi on Kristuksen tähden anteeksi annettu! Tähän saat luottaa, ja niin myös yhä uudestaan uskossa palata kasteesi armoon. Saat palata siihen, että kuulut nyt Jumalan autuaitten joukkoon, heihin, joita Jumala kutsuu lapsikseen ja joiden taivaallinen Isä Hän tahtoo olla. Kasteesi vakuuttaa sinulle, ettet ole mikään orpolapsi, laiton lapsi tai vahinkolapsi, vaan aivan oikea Jumalan lapsi, Hänelle kovin rakas. Siksi saat kaikkien Hänen pyhiensä kanssa turvallisesti ja täydellä luottamuksella rukoilla Häntä. Saat rukoilla Vapahtajasi Jeesuksen taivaallista Isää omana oikeana Isänäsi ja sanoa: Isä meidän, joka olet taivaissa! Ja jos kerran taivaallinen Isä on sinun Isäsi, silloin sinulla on varma pääsy myös taivasten valtakuntaan Kristuksen, meidän Herramme tähden, jonka on kunnia ja valta aina ja iankkaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 1.10.2017.)