Yksinäisyydestä ja yhteydestä – Luuk. 15:1–2

Valon vaihtuessa toista sataa ihmistä ylittää suojatien. Kävelykadulla tulee vastaan tuhat toisensa perään. Jo yhdessä kaupungin monista keskustoista yksittäinen kulkija häviää ihmismassaan. Vaikka hän olisi laittautunut miten erikoisen näköiseksi tahansa, kukaan ei pane häntä merkille. Kukaan ei myöskään huomaa, jos hän on tavallinen, tai jos häntä ei ole ollenkaan. Miljoonien joukossa moni on kovin yksin.

Päiväsaikaan paikallisjunassa on hiljaisempaa, vain muutamia kymmeniä ihmisiä tässä vaunussa. Melkein kaikki istuvat samanlaisessa asennossa, keskittyneenä kukin omaan ruutuunsa. Moni varmaan pyrkii tällä tavalla olemaan yhteydessä toisiin. Tuossa taas työikäinen pukuherra tuijottaa tyhjin silmin mielikuvitusolentoja, jotka taistelevat keskenään ruudun kosketusten saattelemina. Juna pysähtyy asemalle, joku jää pois, toisia tulee tilalle. Kukaan ei nosta katsettaan toisiin. Kommunikaatioteknologian edelläkävijämaassa moni on kovin yksin.

Työpaikalla ja koulussa on kirjoittamattomat säännöt siitä, miten muiden ihmisten kanssa tulee olla yhteydessä. Tässä on paljon hyvää: Näin pidetään yllä ulkoista järjestystä, jonkalaista saa muista maista hakea. Näin myös moni käytännöllinen toimi sujuu niin kuin pitää. Samalla taitaa kuitenkin olla myös niin, että kun pitää olla niin kuin pitää, kun täytyy käyttäytyä niin kuin täytyy, ja kun kuuluu varoa, ettei tuottaisi hämmennystä ja vaivaa toisille, ei monikaan tältä yrittämiseltään ehdi koskaan todella kohdata toistaan. Yhteiskunnallisen käyttäytymisen esimerkkimaassa moni on kovin yksin.

Useimpien mielestä uskonnottomuus on järkevin ja hyväksyttävin tapa suhtautua maailmaan. Tästä huolimatta yksi ja toinenkin hakee tyhjyyteensä sisältöä nimenomaan uskonnosta tai toisestakin. Myös ne, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita perehtymään valitsemansa uskonnon – tai usein paremminkin valitsemiensa uskontojen – opetukseen, osallistuvat kuitenkin mielellään uskonnon harjoitukseen. Jo aikaisin aamulla vuoripolulla tulee vastaan pyhiinvaeltajia. Toisin kuin alhaalla kaupungin ihmismassan keskellä, täällä he toivottavat tuntemattomalle vastaantulijalle kohteliaasti hyvää huomenta. Kulkiessaan raskaan tunnin mittaisen matkan kohti huippua moni näistä ihmisistä pysähtyy lukuisien, eri jumalille pystytettyjen alttarien ääreen kumartamaan. Perillä seitsemän sadan metrin korkeudessa on muistolaatoin kunnioitetut temppelien rauniot, sekä myös suuri haljennut kivi, josta sanotaan, että jumalat ilmestyvät sen päällä. Moni nousee joka aamu tuon pitkän matkan päästäkseen rukoilemaan tämän kiven äärelle. Nekin, jotka eivät ehdi kiipeämään vuorelle, voivat kaupungin katua kulkiessaan poiketa yhdessä lukuisista temppeleistä. Siellä voi kirjoittaa hartaimmat toiveensa pieneen puiseen levyyn ja ripustaa sen sitten tiedoksi. Siellä voi myös pysähtyä alttarin ääreen herättämään jumalat kahdella kuuluvalla taputuksella, sekä kumartaen tekemään heille tiettäväksi sen, mitä sydämessään toivoo. Tämä maa on täynnä lukemattomia rukouksia, joiden vastaanottajana on pelkkä tyhjyys. Lukemattomia ihmisiä, joita kukaan ei kuule. Miljoonien jumalien maassa moni on aivan yksin.

*

On sentään yhteyttäkin ihmisten välillä. Kohteliaisuutta ja ylisanoja on toki paljon siellä, missä toivotaan liikkeeseen poikenneen asiakkaan ostavan. Mutta on muutakin.

MIljoonakaupungin kadulla isä kantaa pientä tyttöstään olkapäillä, vaimo ja muut lapset kävelevät siinä vierellä. Puistossa nuori perhe syö yhdessä huolella valmistettuja eväitään. Teinitytöt koulupuvuissaan kikattavat kovaan ääneen kulkiessaan kävelykatua kohti asemaa, suorahousuisten poikien joukko kulkee erikseen keskustellen hieman hallitummin.

Kahdeksissakymmenissä oleva kovakuntoisen näköinen äijä on noussut vuoripolun melkein ylös asti, istuu tuossa penkillä tupakalla, reppu ja pitkä matkasauva vieressään. Hän tervehtii ystävällisesti hiestä läpimärkää, tuntematonta valkoihoista, joka on lopettelemassa aamulenkkiään ja laskeutumassa huipulta kaupunkiin. Mies kysyy paikallisella äijämurteella, tuliko käytyä ihan korkeimmalla huipulla asti. Hän ehdottaa, että on hyvä syödä jotakin ennen vuorelle nousemista, etteivät voimat lopu kesken. Mies katsoo temppelin raunioille johtavaa polkua ja tokaisee, että pitäisikin siivota nuo portaat, kun taifuuni sotki ne täyteen oksia ja lehtiä. Virnistävin silmin hän kehottaa lopulta: lähdepäs nyt alas että ehdit.

Ystäväperhekin kutsuu syömään. Siitä on jo 11 vuotta, kun lapsemme kävivät yhdessä samaa leikkikoulua. Nyt heidän tyttärensä ovat jo urheilullisia nuoria naisia. Erikoinen ystävyys: Kotimaa on toinen, kieli on toinen, uskonto on toinen, kutsumukset ovat toiset. Silti näissä ystävissä jokin on niin tuttua. Kahden vuoden tauon jälkeen keskustelu jatkuu heti siitä, mihin viimeksi jäätiin. On vilpitöntä iloa ihmisten välillä.

*

Ja kuitenkin: Kun ihminen yrittää omine voimineen rakentaa yhteyttä toiseen, hän jää aina vaille sitä, mitä kaikkein syvimmällä sisimmässään kaipaa. Yhteys läheisiin ihmisiin on iloinen asia, mutta se ei voi tuota tyhjää tilaa kokonaan täyttää. Ihmisten keksimät jumalatkaan eivät voi yksinäistä auttaa – miten nimittäin kukaan voisi löytää yhteyden siihen tai sen kautta, mitä ei ole? Jos ei ole yhteyttä Häneen, joka on, ja joka on luonut meidät kaikki elämään yhteydessään, ihminen jää aina irralliseksi, yksinäiseksi harhailijaksi, joka koettaa täyttää tyhjyytensä jos minkälaisilla sisällöillä.

*

Voisinpa minäkin aina elää siitä ilosanomasta, että ihmisen yksinäisyyteen on apu! Voisinpa joka päivä antaa saarnata itsellenikin: Kristus Jeesus suostui Isänsä hylkäämäksi, yksin jätetyksi, ettemme me syntiset jäisi yksin ja irrallisiksi, vaan saisimme syntimme anteeksi ja pääsisimme Luojamme yhteyteen. Voisinpa minäkin syntinen joka päivä tulla Hänen luokseen, joka tänäänkin elää ja ottaa mielellään vastaan syntisiä, tahtoo täyttää minun tyhjyyteni. Ja voisinpa sitten myös olla omalla paikallani kutsumassa näitä yksinäisiä Hänen luokseen, kuulemaan Häntä. Voisinpa kutsua heitä Hänen yhteyteensä, ja Hänessä sen pienen lauman yhteyteen, joka tässäkin maassa jo nyt iloitsee yhteydestä Häneen ja Hänessä toinen toisiinsa.

(Kobessa ja Lahdessa syyskuussa 2017.)

Mainokset

献血者(1ペトロ1:18−10)

「神と私たちの主イエスを知ることによって、恵みと平安が、あなたがたの上にま すます豊かにされますように。」(2ペテロ1:2) アーメン。

普段は、人間は誰でも、怪我をしないように注意しています。小さな子どもさえ分かっていますが、幼稚園の庭でこけてしまって、足から血が出るというのは楽しいものではありません。傷ついたり怪我したりすることより我が身を守ろうとして、そしてそれを養って、いたわるようにしているのです。

一方では、進んで自分の体をある程度傷つけさせる人もいます。どういうことかと言いますと、腕を刺されて、献血する人がいます。病気や怪我などで輸血を必要としている患者さんのために、自分の体の中で流れている、大体5リットルの血液の一部を献げるのです。手術を受ける人に、または月足らずで生まれた赤ちゃんに、或いは交通事故にあった人にこの他人からの血液が与えられますと、彼らの尊い生命を救うことができます。なぜなら、聖書にも記されている通り、生き物の命は血の中にあるからです(レビ記17:11)。

献血というのは、自分の利益のためにすることではなく、金儲けのためにすることでもありません。自分の尊い血を献げたら、赤十字社からの小さなおまけ以外には、献血する人は何ももらわないのです。献血が終わったら、残るのはただ、人のために何か大切なことをしたという思いだけです。

さて、神の御子がこの世に来られ、乙女マリヤから肉体を受けて人となられました。肉体をお受けになったのですから、もちろん体の中で血液も流れていました。なぜこのように受肉なさったかと申しますと、私たちを救ってくださる、至高の献血者になるためでした。イエス・キリストが父なる神の御心に従っておられ、自発的に律法の下に服し、完璧な服従をもってそれを満たしてくださって、我々の救いのために進んで傷つけさせられたのです。しかし、私たちが赤十字社の献血ルームで、針で刺されて血を流すことと違って、キリスト様がご自分を完全にお与えになりました。主は鞭打たれ、いばらの冠で傷つけられて、また釘で打たれて十字架につけられて、そして槍で脇腹を刺されるために、ご自分のお身体をお与えになったのです。そのお身体の中で流れていた血液の一部だけでなく、その全部を十字架の上で流してくださった訳です。イエス様の十字架はまさに赤十字そのものだったと言えるでしょう。しかし、なぜこういうことをなさったかと言いますと、我々人間は皆、体と血をもって死という病気にかかっているため、外からの助けが必要だったからであります。

このように、至高の献血者であられるイエス・キリスト様も、ご自分の利益のために血を流したのではありませんでした。むしろ、彼の尊い血によって我々が死の中から贖われるために血を流してくださり、命を捨ててくださったのです。このようにイエス様は身代金である血を払って我々を買い取られたのです(1コリント7:23)。ところが、普通の献血者と違って、犠牲となられたことによってイエス様は何かをもらいました。何かと言いますと、一番愛しておられるものをもらったのです。それは、あなたのことです。イエス・キリスト様は我々の生命を救ってくださったお方で、しかも、我々は彼の霊、プネウマ(πνεῦμα)を受けることができるように、彼は十字架上で頭を垂れて、ご自分の息、プネウマを引き取られた訳であります(ヨハネ19:30)。

そして、罪と死に打ち勝ったこのキリスト様は今日も、最高の献血運動をしておられます。と言いますと、聖壇の礼典において、ゴルゴタで流してくださったまことの血と、十字架の上で捧げたまことのお身体とを我々に与えてくださいます。我々キリスト者がこれを食べて飲んで、全ての罪が赦されるように与えてくださるのです。こうしてキリスト様が、私たちを日ごとに生かしてくださり、聖なる体である教会のメンバーとして支えてくださっておられます。しかも、教会という主の体のメンバーとして私たちはこのように、聖霊の御働きである主の血液の循環の一部となります。こうして主が私たちを救ってくださいます。そしてある日、我々の体が亡くなっても、主イエス・キリストの血は我らの命で、しかも永遠の命であるということが確かであります。

お祈り致します

愛する天のお父様。私たちは生れながら罪深くて、思いと言葉、行いとによって多くの罪を犯しましたが、こういう私たちの罪が全部赦されて、私たちが救われるように、あなたが愛する独り子をこの世に送ってくださいました。私たち人間のために、御子が人間となられ、そして、私たちが贖われるように尊い血を流してくださったのです。感謝致します。我々は今日も、この確かな救い主を信じ、御言葉を聞いて、そしてまた日曜日の礼拝で、まことの体と血という素晴らしい聖礼典に与って、全ての罪が赦されたと確信することができますように、お助けください。御子イエス・キリストのお名前を通してお祈り致します。アーメン。

(神戸ルーテル神学校 チャペル・タイム 2017年9月15日)

(Puhe on pidetty Koben luterilaisen teologisen seminaarin aamuhartaudessa, Japanissa 15.9.2017)

Jeesus ottaa luokseen syntisiä – Luuk. 15:1–2

Jeesus ei ole sellainen kuin tämän maailman uskonnolliset opettajat. Hän ei vaadi sinua ensin muuttamaan itseäsi paremmaksi, jotta voisit näin ansaita pääsyn Hänen jalkojensa juureen. Päinvastoin. Huomaatko mitä Luukas tässä todistaa? Jeesus ottaa mielellään luokseen niitä, jotka ovat syntisiä ja huonoja, ja enemmänkin: Hän ottaa luokseen ”kaikki” syntiset. Näin Hän tekee, että saisi itse muuttaa syntiset ihmiset ja heidän koko elämänsä.

Nyt kysynkin sinulta: Oletko sinä sydämessäsi heikko ja sairaalloinen? Oletko sydämessäsi hidas, kova tai haluton? Oletko sinä joutunut toteamaan, että olet kokonaan epäonnistunut hengellisen elämäsi palavaksi virittämisessä? Älä ihmettele tätä. Tällainen sinä olet siksi, että olet syntinen.

Mutta huomaa myös tämä: juuri siksi Jeesus on tullut. Hän on tullut sinua, syntistä varten. Jeesus ei torju sinua. Hän odottaa, että tulisit Hänen luokseen kuulemaan Häntä. Tätä Hän odottaa, sillä sanassaan Hän tahtoo puhua sinulle, ja niin muuttaa sinut ja koko elämäsi. Hän – itse Elämä – on kuollut ristillä sinun, syntiesi tähden kuolleen vuoksi. Nyt Hän tahtoo tulla sinun iankaikkiseksi elämäksesi.

Tule siis joka pyhä kirkkoon ja kuule Jeesusta! Avaa myös kotona Raamattusi ja kuule Jeesusta! Kuule silloinkin, kun sydämesi tuntuu hitaalta ja haluttomalta. Kalliin verensä tähden Jeesus antaa sinulle anteeksi tämänkin huonoutesi ja kaikki syntisi. Hän antaa sinulle elämän.

– Koben teologisen seminaarin vierasasunnossa 6.9.2017.

13. sunnuntai helluntaista (2. vsk), Sananl. 18:4–8, 21

Ihmisen puheet ja Viisauden sanat

Johdanto

Kuulimme Sananlaskujen kirjasta, mitä Pyhä Henki lausuu ihmisen suusta ja niistä sanoista, joita suusta voi lähteä. Tänään pysähdymme tämän pyhän tekstin äärellä tekemään kolme huomiota: Ensiksi puhumme sanojen vaikutuksesta. Toiseksi katsomme mistä puhe nousee. Kolmanneksi kuulemme, mitä Herra itse tekee sen ongelman ratkaisemiseksi, johon me ihmiset sydämemme ja puheidemme kanssa olemme joutuneet.

Puheilla on omat vaikutuksensa

Ensiksi siis muutama ajatus sanojen vaikutuksesta. Herra puhuu tässä kahdesta erilaisesta puheesta. Yhtäältä Hän sanoo, niin kuin sanat voitaisiin suomeksi kääntää: Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava joki ja viisauden lähde. (Sananl. 18.4) Toisaalta Hän sanoo myös näin: Tyhmän suu vie riitaan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä (18:6), ja Tyhmän suu on turmioksi hänelle ja oma suu ansa hänelle itselleen (18:7).

On siis kahdenlaista puhetta. Mutta huomaatko, että näihin molempiin sisältyy yksi yhteinen tekijä? Se on tämä: Oli ihmisen puhe viisasta tai tyhmää, sillä on aina oma vaikutuksensa.

Tämä on tärkeä muistutus erityisesti meille nykyajan ihmisille, jotka elämme jatkuvasti valtavan informaatio- ja puhetulvan keskellä. Vaikuttaa nimittäin siltä, että mitä puheen tuottamiseen tulee, nykymaailmassa monella on terveen itsekritiikin suodatin epäkunnossa tai puuttuu jopa kokonaan. Monet autoradiosta kuultavat ohjelmat, monet internetin videoblogit taikka TV-ohjelmat ovat tulvillaan puhetta niistä näistä, jopa suoranaista roskapuhetta. Moni kyllä haluaa tulla YouTube-tähdeksi, joka saavuttaa satojatuhansia seuraajia ja ”tykkääjiä”. Läheskään kaikki eivät kuitenkaan tuntuu kysyvän, onko todella jotakin sanottavaa.

Kun me elämme tällaisen puhetulvan keskellä, meidän on syytä muistaa: Puhe vaikuttaa kuulijaansa. Viisaan puheen kuunteleminen johtaa ihmistä viisauteen ja syvenevään ymmärtämiseen. Turmiolliset puheet taas opettavat turmiollisuutta. Toki jollakin kuulijalla voi olla sellainen sietokyky, ettei hän aivan heti omaksu kaikkea kuulemaansa turmiollisuutta. Mutta jos näin on, voisi kysyä, miksi sellaisia puheita sitten pitäisi kuunnella? Edelleen, moni käyttää paljon aikaa myös sellaisen puheen kuulemiseen, joka ei varsinaisesti ole synnillistä tai pahaa, mutta joka ei myöskään tuo kuulijalleen mitään terveellistä ajateltavaa, vaan lähinnä tuhlaa sitä aikaa, jonka Jumala on hänelle antanut tärkeämpien asioiden tekemiseen.

Siksi kysynkin sinulta, hyvä kristitty: Minkälaisen puheen kuulemiseen sinä käytät aikasi? Saatko sinä kuulemastasi rakennusta sielullesi ja hengellesi? Toisaalta, edistätkö sinä kuuntelullasi turhien puheiden pitäjien toimintaa? Kuule, mitä Jeesus sanoo päivän evankeliumissa: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. (Matt. 12:36)

Puheet nousevat ihmisen sydämestä

Toiseksi puhumme siitä, mistä erilaiset puheet nousevat. Kuten sanottu, Pyhä Henki puhuu tässä kahdenlaisesta puheesta. On siis olemassa syvällistä, viisasta puhetta, mutta toisaalta myös sellaista, joka vie riitaan, ja joka kutsuu esiin väkivallan ja turmion. Mistä nämä puheet oikein nousevat? Herra vastaa tähän, kun Hän mainitsee tuon jälkimmäisen, turmiollisen puheen puhujan. Hän kutsuu tätä tyhmäksi tai typeräksi (כְּסִיל kesil).

Kysymys on siis tietenkin siitä, että puheen lähteenä on puhuja itse, toisin sanoen puhetta tuottava ihminen. Jos ihminen on saanut tulla osalliseksi viisaudesta, on hänen puheensakin viisasta. Jos hän taas on antautunut tyhmyyteen, on hänen puheensakin tyhmää, typerää ja sellaista, joka johtaa vain kaikenlaiseen pahaan. Asia on juuri niin kuin Herra evankeliumissa sanookin: Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. (Matt. 12:34b) Ajatus on, että se, mitä sinun sydämesi on täynnä, se ikään kuin vuotaa sydämestäsi yli ja tulee sinusta ulos suun puheina.

Mitä tämän maailman ja sen ihmisten tilasta siis kertoo se, että pahan puhumista ihaillaan ja tavoitellaan? Entä mitä kertoo se, että kokonaisia iltapäivälehtiä ja muita julkaisuja, taikka TV-ohjelmia on perustettu nimenomaan toisten ihmisten nöyryyttämiseksi? Mitä kertoo maailman tilasta se, mistä Pyhä Henkikin tässä todistaa? Hänhän sanoo: Panettelijan [tai kuiskuttelijan] sanat ovat kuin herkkupalat ja painuvat ihmisen sisuksiin [asti]. (Sananl. 18:8) Toisin sanoin sanottuna: toisten ihmisten panettelijoilla on aina halukkaita kuulijoita, ja heidän puheillaan suuri menekki. Toki silloin kun heidän puheensa aiheena oleva lähimmäinen on läsnä, on heidän suunsa voita sulavampi, mutta todellisuudessa heillä on tätä lähimmäistä vastaan sota mielessä (Ps. 55:22a). He kyllä mielistelevät toisia oman etunsa tähden, mutta takanapäin heidän suunsa puhuu pöyhkeitä (Juud. 16b).

Mutta keskeisintä ei ole nyt puhua vain maailman synneistä, ikään kuin jossakin meidän ulkopuolellamme olevista asioista. Siksi kysynkin aivan suoraan sinulta itseltäsi: Minkälaista puhetta sinä tuotat lähimmäistesi kuultavaksi? Nouseeko sinun sydämestäsi viisasta puhetta, sellaista, joka rakentaa, rohkaisee ja lohduttaa kuuntelijaasi? Vai onko sinun sydämesi itsekäs ja omaa etua tavoitteleva, niin että sieltä nouseva puhe johtaa sinut riitaan lähimmäistesi kanssa, jopa väkivaltaan ja turmioon? Muista mitä Jeesus sanoo evankeliumissa: Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi. (Matt. 12:37) Tämä tarkoittaa sitä, että kerran tulee viimeisen tuomion päivä, jolloin määräytyy sinun ikuinen päämääräsi. Tämä ikuinen päämääräsi määräytyy sen perusteella, mikä sinun sydämesi tila on. Mutta koska sinun puheesi nousee juuri sinun sydämestäsi, toimii se myös todisteena tilastasi, siis siitä, mitä sinun sydämessäsi on.

Viisauden sanat tuovat anteeksiannon ja elämän

Kolmanneksi kuulemme vielä, minkälaisen avun Pyhä Henki tässä tekstissä lupaa meille syntisille, jotka emme ole osanneet käyttää suutamme ja sanojamme Jumalan tahdon mukaan. Henki siis sanoo: Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava joki ja viisauden lähde. Nyt me kysymme: kuka on tämä mies, jonka suusta nämä sanat lähtevät? Kenestä Pyhä Henki puhuu? Vastaus: Hän puhuu viisaasta miehestä, Viisauden opettajasta, joka on enemmänkin kuin vain opettaja. Hän on Viisaus itse. Mutta kuka Raamatussa käyttää itsestään nimeä Viisaus (חָכְמָה håkma)? Vastaus: Jumalan Poika Kristus. Hän on taivaallisen Isän iankaikkinen Poika, Esikoinen (ks. esim. Sananl. 8:22–31). Hän on tuo mies, jonka sanat ovat viisauden syvä lähde. Toisin sanoen, niin kuin lähteestä pulppuaa vettä taukoamatta, niin myös Kristuksen sanat pulppuavat taukoamatta sille, joka niitä kuulee. Mitä ne pulppuavat? Niin kuin lähteestä pulppuaa aina uutta virkistävää vettä, niin myös Kristuksen sanat pulppuavat elävää vettä sille, joka itsessään on kuollut ja eloton, niin kuin psalmista sanookin: Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. (Ps. 19:8a) Hänen sanansa pulppuavat sulaa viisautta sille, joka itsessään on ymmärtämätön, avuton ja neuvoton. Psalmista jatkaa: Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. (Ps. 19:8b) Kristuksen sanat ovat niin syvä ja rikas, alati pulppuava lähde, että ne pulppuavat lakkaamatta ja yltäkylläisesti, aivan joeksi asti.

Kuule siis sinä, joka itsessäsi olet vailla elämää, sinä, jolta puuttuu ymmärrystä. Kuule myös sinä, jonka suu niin usein todistaa sinun lihallisen ihmisesi surkeasta tilasta. Kun sinä tätä kaikkea tunnet, tule tänne messuun, Kristuksen sanan lähteelle. Täällä pulppuaa Pyhän Hengen elävä vesi Kristuksen eläväksi tekevän sanan lähteestä. Älä myöskään unohda kuulla ja lukea Hänen sanaansa viikolla! Paina Hänen sanansa sydämeesi ja mieleesi, sido ne vaikka merkiksi käteesi, ja saakoot ne olla muistolauseena otsallasi – vaikka lippalakissasi – tai t-paidassasi. Opeta Kristuksen sanat myös lapsillesi, niin että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, nukkumaan mennessäsi ja taas vuoteesta noustessasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi, siis vaikka huoneentauluksi seinällesi tai tietokoneesi taustakuvaan. (5. Moos. 11:18–20) Kuule ja käytä siis Jumalan sanaa! Se tuo sinulle tänäänkin kaikkien syntiesi anteeksiannon, jonka ihmiseksi tullut Viisaus, Jumalan Poika on hankkinut sinulle ristinkuolemassaan. Tämä Viisauden sana tuo sinulle ikuisen elämän Hänen yhteydessään, niin kuin Pyhä Henki saarnaakin: Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi. (Sananl. 13:14) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 3.9.2017.)