11. sunnuntai helluntaista (2. vsk), Luuk. 4:23–30

Ei ihmetekoja – ja kuitenkin ihmetekoja

Kaikkina aikoina ihmiset ovat ihailleet suuria sankareita, jotka tekevät tavallisuudesta poikkeavia, suuria tekoja. Niin vanhoissa taruissa kuin nykyaikaisissa action-elokuvissakin suuri sankari on usein se, joka ihmeellisillä kyvyillään voittaa yksin lukuisat ja ylivoimaiset viholliset.

Päivän evankeliumista kuulimme, että ihmiset odottivat myös Jeesukselta monenlaisia ihmeellisiä tekoja. Herra itse kuitenkin antoi ymmärtää, ettei aio tehdä sellaisia heidän nähtensä. Mutta sitten pyhä Luukas kertoo, että Jeesus kuitenkin teki yhden merkittävän ihmeteon. Mitä me tästä opimme, siitä kuulemme seuraavassa.

*

Luukkaan tallettama tapahtuma sijoittuu Nasaretin synagogaan, jossa Jeesus oli juuri lukenut profeetta Jesajan kirjaa ja saarnannut. Moni siellä olevista oli ihmetellyt niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät. Samalla moni oli kuitenkin myös sanonut: ”Eikö tämä ole Joosefin poika?” (Luuk. 4:22) Kuulijat eivät pitäneet Jeesusta Jumalan Poikana, eipä edes vanhan testamentin profeettojen kaltaisena Jumalan sanansaattajana, vaan ainoastaan tavallisena oman kylän poikana. Kansan korviin oli kuitenkin myös kantautunut se, että tämän rakennusmiehen poika oli läheisessä Kapernaumin kaupungissa tehnyt suuria ja ihmeellisiä tekoja. Niitä olisi nyt pitänyt saada nähdä myös Nasaretissa.

Mutta nyt me kysymme: mitä tehtävää varten Jumalan Poika oli tullut maailmaan? Hänen ensisijainen tehtävänsä maailmassa oli se, mitä julistaa myös Hänen nimensä ”Jeesus”: Hän oli tullut olemaan heille ”Herra pelastaa”. Hän oli tullut vapahtamaan kansansa heidän synneistänsä (Matt. 1:21). Hänen tehtävänään maan päällä olisi siis kantaa Israelin kansan synnit ja aivan koko maailman synnit, sekä sovittaa ne ristinkuolemassaan. Tästä Jeesus oli myös juuri saarnannut näille ihmisille, sen tekstin pohjalta, jossa Hän itse profeetta Jesajan kautta sanoo: Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta. (Luuk. 4:18–19)

Aivan niin kuin tässäkin profetiassa oli jo ennalta lausuttu, Jumalan Poika oli kyllä tullut tekemään myös ihmeellistä parantamistyötä. Joidenkin ihmisten kohdalla heidän syntiensä anteeksiantamiseen liittyi nimittäin myös se, että kun Jeesus otti pois heidän syntinsä, Hän otti myös pois synnin seurauksen, siis sairauden – onhan kaikki sairaus seurausta syntiinlankeemuksesta. Mutta Jumalan Poika ei ollut tullut maailmaan ollakseen taikuri tai action-sankari, jonka tehtävänä olisi ainoastaan viihdyttää kansaa ihmeellisillä tai voimallisilla teoillaan. Hänen työnsä tähtäyspisteessä oli kaikkein suurin ihme: se, että syntinen ihminen saa syntinsä anteeksi ja pelastuu.

Nyt kun Jeesus sitten jatkaa saarnaansa, Hän puhuu vanhan liiton ajan profeetoista Eliasta ja Elisasta. Heidätkin Jumala oli aikanaan lähettänyt Israelin kansan luo opettamaan heitä ja tekemään suuria ihmetekoja. Kansa ei ollut kuitenkaan ottanut vastaan heitä eikä heidän saarnaamaansa Jumalan sanaa. Siksi nämä profeetat oli lähetetty pakanoiden luo (Luuk. 4:24–27). Samalla lailla oli Jumalan Poika Jeesuskin nyt tullut paitsi opettamaan ja parantamaan, myös olemaan se Jumalan profeetta ja Messias, jonka kansa epäuskossaan hylkäisi. Siksi Hän ei suonut näiden epäuskoisten nähdä sairaiden parantumisia tai muita heidän toivomiaan ihmetekoja.

*

Mutta sitten Herra Jeesus kuitenkin teki yhden ihmeellisen teon, jopa juuri näiden samojen kuulijoidensa silmien edessä. Kuule, miten Luukas kirjoittaa: Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä. (Luuk. 4:28–30) Kun juutalaiset siis nyt ymmärsivät, että Jeesus vertasi heitä vanhan liiton epäuskoiseen kansaan, he raivostuivat ja halusivat surmata Hänet. Synagogassa istuvien miesten joukko nousi, ajoi Jeesuksen ulos huoneesta ja koko kaupungista, vuoren jyrkänteelle, että voisivat syöstä Hänet sieltä alas, kuolemaan. Mutta missä tässä siis on se ihme? Se on tässä: Vaikka tuossa joukossa oli varmasti monta raavasta miestä ajamassa Jeesusta ulos ja jyrkänteelle, he eivät kuitenkaan saaneet syöstyksi Häntä alas. Miksi eivät? Sovelsiko Herra heitä vastaan sellaisia itsepuolustus- tai lähitaistelutaitoja, joita vastaavissa elokuvakohtauksissa sankari usein käyttää? Ei. Luukas kirjoittaa: Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä (Luuk. 4:30). Tässä Jeesus näytti kansalle pienen väläyksen jumalallisesta kaikkivallastaan. Hyvin harvalla tavallisella miehellä olisi ollut mahdollisuutta yksin pelastautua tuollaisen raivopäisen miesjoukon käsistä. Mutta Herra ei antanut ihmisten päättää elämästään maan päällä, vaan Hän teki juuri niin kuin itse haluaa. Mitä Hän sitten tässä halusi? Hän halusi toteuttaa Isänsä antaman pelastussuunnitelman viimeistä piirtoa myöten.

Raamatussa on monia muitakin esimerkkejä samasta asiasta. Yksi näistä tulee vastaan jo heti, kun Jeesus on syntynyt Betlehemissä. Silloin tuli itäisiltä mailta viisaita miehiä Jumalan lähettämän tähden johdattamana Jerusalemiin. Kun kuningas Herodes sitten kuuli tämän juutalaisten kuninkaan syntymästä näiltä itämaan miehiltä, tiedusteli hän pelästyneenä heiltä, milloin tähti oli ilmestynyt. Kuningas antoi ymmärtää, että haluaisi itsekin löytää pienokainen Jeesuksen tullakseen kumartamaan Häntä. Todellisuudessa hän kuitenkin halusi löytää Jeesuksen vain siksi, että saisi Hänet surmatuksi. Näin itse perkele suunnitteli tämän murhanhimoisen kuninkaan avulla tekevänsä tyhjäksi Jumalan pelastussuunnitelman. Jos nimittäin Jeesus olisi surmattu, kuka olisi kantanut ja sovittanut maailman synnin ristillä? Mutta juuri siksi Jumala lähettikin enkelinsä varoittamaan itämaan miehiä, etteivät he palaisi Herodeksen luo. Samoin Jumala enkelin kautta käski myös Joosefia viemään Jeesuksen ja Hänen äitinsä Egyptiin. (Matt. 2:1–14) Tällä tavalla Jeesus – äitinsä helmassakin kaikkivaltias Herra – piti huolen siitä, että Isän pelastussuunnitelma toteutuu täydelleen.

Myös erämaassa perkele yritti käyttää kaikki keinonsa saadakseen Jeesuksen luopumaan Isänsä tahdosta ja niin myös Hänen pelastussuunnitelmastaan. Hän tahtoi saada Jeesuksen keskittymään enemmän omaan nälkäänsä kuin hengellisesti kuolleiden ruokkimiseen elämän Leivällä (vrt. Joh. 6:35). Hän halusi saada Herran tavoittelemaan maailmallisen vallan loistoa eikä enää ihmisten pelastamista taivaan valtakunnan kirkkauteen. Vielä hän tahtoi saada Jeesuksen – itsensä Jumalan elävän Sanan! – epäilemään Jumalan ilmoitettua sanaa. Mikäli Jeesus olisi näissä kiusauksissa taipunut, kuka olisi täyttänyt Jumalan lain ja voinut olla virheetön uhri koko maailman syntien edestä? Mutta Jeesus ei taipunut. Suuren nälän ja ruumiillisen heikkoudenkin keskellä Hän julisti perkeleelle Jumalan voimallista sanaa, joka osoitti tämän puheet valheiksi ja ajoi tämän pois. (Luuk. 4:1–13)

Vielä myöhemmin saatana käytti jopa apostoli Pietarin suuta ja sanoja houkutellakseen Jeesuksen luopumaan Jumalan pelastussuunnitelman toteuttamisesta. Jeesuksen olisi nyt muka pitänyt nähdä, miten kauhea ja kohtuuton oli tuo suunnitelma, jonka mukaan Hänen piti kärsiä paljon ylipappien ja kirjanoppineiden käsissä, tulla tapetuksi ja nousta ylös kolmantena päivänä. Siitä olisi itsensä Jumalan nyt pitänyt armahtaa ja varjella Poikansa. Tällaisella ”järkipuheella” perkele suunnitteli tekevänsä tyhjäksi Jumalan pelastussuunnitelman. Jos nimittäin Jeesus olisi muuttanut mielensä, kuka olisi kantanut syntien rangaistuksen, kuka olisi sovittanut maailman synnin ja valmistanut ihmisille pääsyn ikuiseen elämään? Mutta taaskaan Herra ei taipunut. Jälleen Hän pyhällä ja voimallisella sanallansa puhutteli Pietarin suulla puhuvaa vihollistaan ja käski tätä väistymään taakseen. Herran suunnitelmat ihmisten pelastamiseksi eivät olleet sellaisia kuin ihmisten suunnitelmat. (Matt. 16:21–23) Siksi Hän täyttäisi kaiken Isänsä jumalallisen tahdon ja suunnitelman mukaan.

Huomaatko sinä, rakas ystävä, miten valtavan suuri evankeliumi tässä on? Maailma ja perkele kyllä kävivät ihmiseksi tullutta Jumalan Poikaa vastaan ja halusivat estää Hänen työnsä syntien sovittajana. Kuitenkin Hän, muuten itsensä tyhjentänyt Herra (Fil. 2:7) käytti kaikkivaltaansa saadakseen Isän pelastussuunnitelman täytäntöön. Sitä varten oli luovuttamattoman tärkeää, että Hän saisi kulkea koko Isän säätämän ajan maan päällä, koko maailman syntien kantajana, sekä täyttää koko Jumalan lain joka kohdissaan. Oli myös luovuttamattoman tärkeää, että Hän, itsessään virheetön Jumalan Karitsa (Joh. 1:29; vrt. 2. Moos. 12:3–6), mutta samalla meidän synneistämme synniksi tehty Herra (2. Kor. 5:21) antaisi oman henkensä koko maailman edestä. Tämän piti tapahtua aivan tiettynä aikana, pääsiäistä edeltävänä perjantaina. Tämän piti myös tapahtua aivan tietyllä tavalla, häpeällisellä ristin puulla, johon ripustettiin vain Jumalan kiroamat (5. Moos. 21:22; Gal. 3:13). Siksi kaikki tapahtuikin juuri niin kuin Jeesus itse toisessa kohdassa sanookin: Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin. Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni. (Joh. 10:17–18) Huomaatko nyt? Näin paljon Herra Jeesus tahtoi antaa henkensä sinun edestäsi, näin paljon sovittaa sinun syntisi ja hankkia sinulle iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä! Niin siis päivän evankeliumin sana, että Jeesus lähti pois käyden heidän keskitsensä, on osoitus  hänen suuresta armostaan ja rakkaudestaan juuri sinuakin kohtaan.

*

Raamatusta me voimme toki lukea myös sellaisista ihmeellisistä teoista, joita jopa riivaajatkin saivat aikaan. Ne saivat esimerkiksi sikalauman syöstyksi jyrkännettä alas järveen, niin että se hukkui. Kauhea tapaus totta tosiaan, menetettiinhän siinä kokonainen suuri lauma eläimiä. Mutta toisaalta, katso nyt miten säälittävä esitys tämä on! Kun perkele ei saa Kristusta surmatuksi ennen kuin Hän itse antaa itsensä tämän käsiin, on hänen tyydyttävä tällaisiin ”muka kauhistuttaviin” temppuihin – vieläpä niin, että hänen riivaajansa joutuivat pyytämään Jeesukselta lupaa tämän spektaakkelin toteuttamiseen! (Luuk. 8:30–33) Kaikkivaltias Herra Jeesus on joka käänteessä perkeleen yläpuolella ja toteuttaa kaiken oman hyvän ja jumalallisen tahtonsa mukaan, sinun pelastukseksesi.

Ja silloinkin, kun Kristus sinun ja koko maailman pelastuksen tähden sitten suostui perkeleen käsiin, kärsimykseen ja ristinkuolemaan, Hän teki niin, koska juuri se oli Hänen suunnitelmansa. Kaikkivaltiudessaan Kristuksella oli varaa toimia siten, että siinä missä kaikki näytti kääntyvän Häntä ja Isän pelastussuunnitelmaa vastaan, juuri siinä Hän käytti syntisen maailman vastustusta, perkelettä ja kuolemaa omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi, sinun pelastukseksesi. Juuri tässä me näemme Hänen voimansa ja ihmeelliset sankaritekonsa.

Jos siis myös sinä, rakas kristitty, tässä ajassa kärsit tai joudut jopa vainottavaksi, muista tämä: Kristuksen työ sinun pelastukseksesi kätkeytyy sellaiseen, mikä ei ulospäin näytä siunaukselliselta elämältä saati pelastumiselta. Mutta silloinkin Hän pitää sinusta huolen, niin kuin Hän sanoo: Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. (Matt. 10:29–31) Täydellisessä elämässään, kärsimyksessään, kuolemassaan ja ylösnousemisessaan Herra Jeesus on jo täyttänyt Isän pelastussuunnitelman täydellisesti. Siksi, vaikka Jumala tässä ajassa sallisi sinulle kärsimystäkin, pysy kuitenkin Jeesuksessa, kärsimyksen ja kuoleman Voittajassa! Hänessä pääset varmasti perille taivaan kirkkauteen. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 20.8.2017.)