5. sunnuntai helluntaista (2. vsk), Room. 2:1–11

Älä tuomitse sovitettua

Tuomionhaluiset ja heille kuuluva tuomio

”Ai mitä? Onko hän syyllistynyt sellaiseen? En olisi kyllä hänestä arvannut. Tai jos nyt tarkemmin ajatellaan, niin onhan hän varmaan ollut aina vähän taipuvainen sellaiseen. Niin niin, enhän minäkään tietenkään täydellinen ole, mutta en minä nyt sentään aivan tuollaiseen ole alentunut.”

Kuulostaako tällainen puhe tutulta? Ehkä joku nyt sanoo mielessään: ”Niin, kyllähän maailmassa tuollaista pahaa puhetta kuulee paljonkin.” Mutta miten on? Etkö myös sinä, jonka Kristus on ottanut omakseen, tunne kiusausta puhua toisten synneistä takanapäin? Ehkä sinä tosin osaat pukea tuon puheesi ”kristillisyyden” kaapuun. Etteivät aivan kaikki kuulisi mitä sanot, ymmärrät ensin sulkea oven. Kuitenkin tuon oven takana sinä kerrot kristitylle veljellesi tai sisarellesi kaikki lähimmäisesi asiat. Ehkä näin tehdessäsi osaat myös käyttää hienostuneen kuuloista kieltä, toisin kuin maailman ihmiset tekevät. Sanot esimerkiksi jotenkin näin: ”Sinun, veljeni, on ehkä hyvä tietää, mitä tuo toinen veljistämme on tehnyt.” Ehkä annat vieläpä ymmärtää, että on ”sielunhoidollista”, kun voit tällä tavalla jakaa mielessäsi olevat asiat – siis lähimmäisesi asiat – veljien tai sisarten kanssa.

Mutta rakas ystävä, oletko sinä kuullut, mitä Jumalan laki sanoo tästä asiasta? Herra sanoo: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. (2. Moos. 20:16) Mitä tämä käsky tarkoittaa? Kuule: Maallisen oikeuden tuomarin ja ajallisen rankaisijan virkaan kuuluu kyllä se, että hän tutkii ihmisten tekemät rikkomukset perusteellisesti, julkisesti sanoo pahan pahaksi ja langettaa sitten myös asianmukaiset rangaistukset. Mutta onko sinulle ole uskottu tällaista tuomarin virkaa? Jos ei ole, on sinulta myös ehdottomasti kielletty puhumasta lähimmäisestäsi mitään pahaa. Ilman tällaista yhteiskunnallista virkaa, sinä et yksityisenä henkilönä saa puhua mistään lähimmäisesi synnistä julkisesti ja saattaa sitä muiden tietoon. Et saa tehdä niin edes silloin, kun varmasti tiedät hänen rikkoneen. Jos nimittäin olet aivan varma, että lähimmäisesi on todella syyllistynyt yhteiskunnalliseen rikkomukseen, vie silloin asia rohkeasti tuomarin käsiteltäväksi. Älä kuitenkaan levittele sitä muille. ”Sillä jos kerrot sen edelleen, joudut käymään valehtelijasta, vaikka asia olisi kuinka tosi tahansa. Ethän pysty osoittamaan sitä todeksi.” Jos taas et ole varma lähimmäisesi asiasta tai et uskalla astua viranomaisten eteen vastaamaan puheistasi, niin pidä silloin suusi kiinni. (Iso katekismus I 265–266, 269–270, 274)

Tästä puhuu Jumalan kahdeksas käsky. Ystävä, millaisena sinun vaelluksesi näyttäytyy tämän käskyn valossa? Etkö huomaakin, ettei toisten ihmisten tuomitsemisen asiassa ole kysymys ainoastaan maailman ihmisten pahoista teoista? Herra sanoo tänään sanassaan, että kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on (Room. 2:10). Onko sinulle tekojesi perusteella luvassa tällaisia? Etkö pikemminkin huomaa, että laki on ”Jumalan salama, jolla hän kaataa yhteen kasaan sekä julkisyntiset että tekopyhät. Kenenkään hän ei anna olla oikeassa, heidät kaikki hän ajaa kauhuun ja umpikujaan.” (Schmalkaldenin opinkohdat III 3, 2) Yksikään meistä ihmisistä ei ole synnitön, eikä siis myöskään sellaisessa asemassa, josta käsin voisi ikään kuin yläpuolelta katsella toisia ja tuomita heitä. Me kaikki ihmiset olemme syntiä tehneet, ja sellaisina olemme auttamatta Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23). Ja jos et olisikaan sattunut syyllistymään juuri tuohon samaan pahaan tekoon, johon näet lähimmäisesi lankeavan, et sinä kuitenkaan ole täyttänyt kaikkia Jumalan lain käskyjä. Ja silloin sinuakin koskee tuo sana, joka sanoo: Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. (Jaak. 2:10)

Sellaisille – siis meille kaikille – Herra sanoo tämän päivän epistolassa: Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät. (Room. 2:2) Hän sanoo, että kerran tulee päivä, jolloin Jumalan viha ja vanhurskas tuomio ilmestyvät. Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa. Sinä päivänä Jumala antaa kullekin hänen tekojensa mukaan. (Room. 1:18; 2:5, 6) Mikä se tuomio sitten on? Sana sanoo, että Jumala antaa niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen (Room. 2:7–9).

Kristus otti tuomion itseensä

Meillä ei siis ole varaa tuomita toisiamme. On kuitenkin yksi mies, joka voi tehdä niin. Hän on Jumalan Poika Jeesus Kristus. Hän – Jumala ja ihminen – on ainoa puhdas, pyhä ja synnitön ihminen (Hepr. 4:15). Siksi Hänellä, jos kenellä, olisi varaa tuomita meidät kaikki syntiset alimpaan helvettiin.

Mutta kuule tarkoin: Jeesus Kristus ei tullut maailmaan sitä varten. Hän itse sanoo: Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh. 3:17) Kristus tuli maailmaan aivan toista tarkoitusta varten. Pyhä Henki todistaa Hänestä, että Hän ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. (Fil. 2:6–8) Jumalan Poika tuli ihmiseksi, ettei Isän vanhurskas viha ja kiivastus tulisi meidän syntisten osaksi, vaan että Hän ottaisi sen itselleen. Hän suostui syntiseksi sinun synnistäsi ja meidän synnistämme (2. Kor. 5:21). Hän suostui ansaitsemaan kuoleman, että me, kuoleman ansainneet saisimme Jumalan armolahjana iankaikkisen elämän Hänessä (Room. 6:23). Kristukselle Golgatan päivä oli Jumalan vanhurskaan tuomion päivä. Tuona päivänä Kristus kärsi tuomion, ettei Hän kerran, tullessaan toisen kerran joutuisi langettamaan Jumalan tuomiota sinulle tai sinun lähimmäisellesi, vaan että koko maailmalle olisi Hänen veriuhrissaan valmistettu pääsy tuon tuomion alta. Verisellä rakkaudellaan Hän peitti kaikki maailman rikkomukset (vrt. Sananl. 10:12).

Rakas ystävä, sinä, joka tunnet syntisi, usko nyt tähän Kristukseen! Kuule nytkin, kun Hän sinulle saarnauttaa: ”Minun täydellisen kuuliaisuuteni tähden on sinun kaikki syntisi anteeksi annettu!” Ja kun sinä tunnet syntisi, turvaa aina pian Hänen täytettyyn uhrityöhönsä. Kun sinä uskot Kristukseen, ei sinua enää tuomita omien pahojen tekojesi mukaan. Sinun kaikki syntisi ovat menneet Häneen. Ja siksi, kun perkele vielä syyttää sinua synneistäsi ja pahoista teoistasi, voit rohkeasti vastata hänelle: ”Olet aivan oikeassa! Itsessäni minä olenkin syntinen mies, minä olen syntinen nainen. Mutta nyt nuo minun syntini eivät enää ole täällä minulla. Kristus kantoi ne ruumiissansa ristinpuuhun! (1. Piet. 2:24) Kasteessa Hän puki minut vanhurskauteensa ja pyhyyteensä! (Gal. 3:27) Kristuksen tähden minä olen autuas!” Niin se on, rakas ystävä: Kristuksen tähden, kasteen ja uskon kautta on Hänen pyhyytensä nyt luettu sinun omaksesi. Kristuksessa kaikki sinun syntisi, siis lain rikkomisesi sovitettu – ja niin on sovitettu myös sinun lähimmäisesi kaikki synti ja lain rikkominen!

Älä tuomitse sitä, jonka synnit Kristus on sovittanut

Sen vuoksi, rakas ystävä, älä enää puhu myöskään lähimmäisesi rikkomuksista niin kuin niitä ei vielä olisi sovitettu! Jos nimittäin avoimesti pidät esillä hänen lankeemuksiaan, toimit oikeastaan aivan niin kuin Kristus ei vielä olisikaan kuollut hänen syntiensä tähden, eikä hänellä siksi olisi mahdollista anteeksiantamukseen. Mutta jos sinä panettelullasi tulet näin väittäneeksi, että Kristus ei ole hänen syntejään sovittanut, mistä sinä sitten tiedät, että Hän on sovittanut juuri sinun syntisi? Siitäkö, että ne ovat vähemmät kuin lähimmäisesi synnit, ja siksi helpommat sovittaa? Mutta oletko sinä Jumala, joka voi mitata ja määritellä ihmisten synnin määrän? Ei rakas ystävä, itsessään koko maailman kaikki ihmiset ovat synnin vallassa, mutta juuri syntisiä on Jeesus Kristus myös tullut pelastamaan (1. Tim. 1:15). Älä siis enää puhu lähimmäisesi rikkomuksista, niin kuin niitä ei vielä olisi sovitettu. Ne on sovitettu, aivan niin kuin sinunkin rikkomuksesi. Kristuksessa kaikki maailman synnit on sovitettu!

Kristus tuli peittämään syntisi – mene ja tee sinä samoin

Mutta mihin sinua – Kristuksessa sovitettua – sitten oikein kutsutaan? Kuulithan jo äsken, että Kristus tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, miten hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti. Muistatko, miten Pyhä Henki ennen näitä sanoja lausuu? Hän sanoo: Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli (Fil. 2:5).

Kun Kristus nyt siis on tullut peittämään sinun syntisi, mene ja tee sinäkin samoin. Mutta miten? Tarkoittaako tämä sitä, että sinun pitäisi jättää lähimmäisesi synti sanomatta synniksi? Pitäisikö sellaisen asian antaa vain olla, ja ajatella, että ”ei sillä ole väliä, sillä kaikkihan niin tekevät”? Ei niin! Jumalan laki on voimassa edelleen, sillä ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää. (Luuk. 16:17) Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken (Matt. 18:15a). ”Älä saata juoruinesi lähimmäistäsi muiden hampaisiin, vaan kehota kahden kesken häntä parantamaan tapansa. Menettele samoin myös silloin, kun joku muu kuiskii korvaasi tämän tai tuon tekosia. Neuvo häntäkin menemään asianomaisen luokse ja nuhtelemaan tätä henkilökohtaisesti, mikäli on itse nähnyt kyseisen tapauksen. Ellei hän ole sitä nähnyt, pitäköön suunsa kiinni.” (Iso katekismus I 276)

Jos sinä kertoisit lähimmäisesi ongelmasta muille haluamatta kuitenkaan auttaa häntä parannukseen, siitä ei olisi hänelle mitään hyötyä. Pikemminkin hän menettäisi vain maineensa. Voisi myös käydä näinkin onnettomasti: Kun lähimmäisesi huomaa, että hänet näin julkisesti häpäistään hänen rikkomuksensa vuoksi, hän saattaisi alkaa puolustelemaan tekojaan voidakseen säilyttää kasvonsa. Näin häntä kohtaisi kaksinkertainen onnettomuus. Hänen virheensä jäisi korjaamatta, ja hän vielä alentuisi vielä häpeälliseen rikkomuksensa kieltämiseen.

Toimi siis näin: Ensiksi, suostu itse jokapäiväiseen parannukseen. Suostu syntiesi tunnustamiseen Jumalan edessä, ja usko sitten myös evankeliumin sana syntien anteeksiantamuksesta Kristuksessa, kun se sinulle sanassa lahjoitetaan ja sananpalvelijan viran kautta aivan korviesi kuullenkin julistetaan. Toiseksi, jos näet lähimmäisesi tekevän syntiä, muista, että myös hänen syntiensä koko sovitusmaksu on jo Golgatalla maksettu. Peitä siis hänen syntinsä niin, ettei kukaan saa niitä koskaan tietää. Mene sitten yksityisesti hänen luokseen, laita ovi visusti kiinni, ja puhu sitten hänelle kahden kesken tästä asiasta. Etsi kaikessa hänen iankaikkista parastaan. Etsi sitä, että hän katuisi syntejään ja saisi myös päästön niistä Kristuksen tähden, ja niin pääsisi myös kerran taivaan kotiin.

Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. (Jaak. 5:19–20) Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa 9.7.2017.)