Jumalan sana – autuuden ravinto! – Luuk. 11:27–28

”Niin hänen tätä puhuessaan eräs nainen kansanjoukosta korotti äänensä ja sanoi hänelle: ’Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinut, ja ne rinnat, joita olet imenyt.’ Mutta hän sanoi: ’Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat.’” (Luuk. 11:27–28)

Moni haluaa tehdä julkisesti tiettäväksi pienetkin sattumukset, joissa on sattunut näkemään jonkun tunnetun ihmisen. Etenkin silloin, kun on päästy puristamaan jonkun kuuluisuuden kättä tai vaihtamaan hänen kanssaan pari sanaa, saatetaan tästä puhua vielä kymmenien vuosien jälkeenkin.

Kun Jeesus eli tässä maailmassa, moni näki Hänet tällaisena suurena miehenä, jonka tapaaminen ja palveleminen oli suuri kunnia. Yhä tänäänkin moni haluaa nähdä Jeesuksen hengellisenä suurmiehenä, jota on suuri kunnia saada palvella, jolle on kunnia saada antaa jotakin.

Jeesus itse näkee asian toisin. Hän ei tullut maailmaan ihmisen palveltavaksi, vaan palvelemaan heitä. Hän tuli sitä varten, että Hän antaisi heille omastaan, ja enemmänkin, että Hän antaisi heille koko itsensä, ”henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Matt. 20:28)

Keskeisintä ei siis ole se, että on saanut imettää Jeesusta Hänen ollessaan lapsi. Päinvastoin keskeisintä on se, että Kristuksen täydellisen lunastustyön tähden ihminen saa syntyä uudesti kasteessa, ikään kuin Kirkko-äidin kohdusta, syntyä Kristuksen hengellisen Rouvan lapseksi (2. Joh. 1, 4) ja Jumalan lapseksi, sekä sitten tulla itse ravituksi Kristuksen sanasta, ikään kuin Kirkko-äidin rinnoilla.

– Irenaios Lyonilaisen ajattelun äärellä, kotona Lahdessa kesäkuussa 2017.

Mainokset