Pyhän Kolminaisuuden päivä (2. vsk), Job 37:21–24

Kolmiyhteinen Jumala – salattu ja ilmoitettu

Jumalan olemus on salattu

Jos näin kesällä lähdet pienelle kävelylle, saat ihailla Jumalan luomistöiden rikkautta ja moninaisuutta. Silloinkin kun päivä on pilvinen, luonto voi näyttäytyä hyvin kauniina. Mutta jos pilvet peittävät taivaan, et voi kuitenkaan nähdä aurinkoa ja sen kirkasta valoa. Toki sinä tiedät, että aurinko tuolloinkin on taivaalla, voithan tuntea sen lämmön ja saat myös osasi sen valosta. Et kuitenkaan voi nähdä aurinkoa pilviverhon läpi. Mutta sitten kun tuuli puhaltaa pilvet pois, aurinko tulee taas esiin ja näet sen ihanan valon koko kirkkaudessaan.

Vanhasta testamentista kuulimme juuri katkelman puheesta, jonka piti Elihu, hurskaan Jobin ystävä. Hän lausuu – niin kuin sanat oikeastaan tulisi kääntää: ”Ja nyt, [ihmiset] eivät näe valoa, joka on kirkas pilvissä, ja tuuli kulkee ja puhdistaa ne.” (Job 37:21) Elihu vertaa tässä Jumalan kunniaa ja valtasuuruutta auringon kirkkaaseen valoon (vrt. Ps. 84:12). Hän kuitenkin sanoo, että ihmisten näkökulmasta katsottuna Jumala ja Hänen majesteettinen loistonsa on aivan kuin aurinko pilvien takana. Ihmiset eivät voi nähdä sitä. Mutta miksi näin on?

Alun perin Jumala loi ihmisen elämään mitä läheisimmässä yhteydessä kanssaan. Mutta jo ensimmäiset ihmiset, Aadam ja Eeva lankesivat vastustamaan Jumalan sanaa. He halusivat olla kuin Jumala. (1. Moos. 3:4–6) Siksi Herra ajoi heidät pois paratiisista, yhteydestään (1. Moos. 3:23–24). Juuri Aadamin lankeemuksen seurauksena me kaikki hänen jälkeläisensä synnymme synnissä, erossa Jumalasta. Siksi myös Jumalan olemus, Hänen kunniansa ja majesteettinsa on meidän ihmisten näkökulmasta katsottuna ikään kuin korkealla pilvien tuolla puolen. Me ihmiset taas elämme maan päällä, ikään kuin pilviverhon alapuolella. Toisin sanoen, me lankeemuksen alla elävät ihmiset emme omien aistiemme tai järkemme avulla voi etsimälläkään löytää tai saavuttaa (מצא ms’) Kaikkivaltiasta Jumalaa, Häntä, joka on korkea ja ylhäinen voimassa (Job 37:23a). Toki me voimme aavistella, että Jumala on olemassa. Pakanatkin kykenevät tähän. Näkeväthän kaikki ihmiset ympärillään Jumalan luomistyön, joka lankeemuksen turmelemanakin on vielä niin kovin ihmeellinen. Mutta sitä, kuka Jumala on, me emme voi omin neuvoinemme saada tietää. Hänen olemustaan me emme voi näin oppia tuntemaan. Mikäli se meistä riippuu, jäämme auttamatta ikään kuin pilvien alapuolelle, jonne aurinko ja sen koko kirkkaus ei näy.

Jumala on ilmottanut itsensä ja tekonsa

Mutta toiseksi sana sanoo, että tuuli puhaltaa pilvet pois. Ja kun pilvet väistyvät, silloin tulee myös aurinko esiin. Jokainen ymmärtää, että yksikään meistä ihmisistä ei voi saada tuulta puhaltamaan tai pilviä liikkumaan. Se on aina Jumalan työtä. Mutta tämän työnsä Jumala haluaa myös tehdä. Hän ei jätä aurinkoa ja sen kirkkautta ainaisesti pilviverhon peittoon, vaan antaa pilvien väistyä ja ihanan auringonpaisteen valaista ja lämmittää luomakuntaansa.

Samalla tavoin Jumala ei myöskään ole tahtonut jäädä meiltä kokonaan salatuksi. Hän ei ole halunnut jättää meitä syntisiä ja näkökyvyttömiä tietämättömäksi itsestään. Siksi Hän on pyhässä sanassaan ilmoittanut itsensä meille. Mitä Hän siis on ilmoittanut? Seuraavassa tarkastelemme tätä asiaa lyhyesti sen mukaan, mitä kirkkomme päätunnustus, Augsburgin tunnustus tästä asiasta sanoo. Näin teemme siksi, että tunnustuksen ensimmäinen artikla (I Jumala) tiivistää Raamatun opetuksen Jumalasta niin erinomaisella tavalla.

Jumalan sanaa oikein selittävä tunnustuksemme vastaa ainakin kahteen kysymykseen Jumalasta. Ensimmäinen näistä kuuluu: ”Kuka Jumala on?” Toinen kysymys on puolestaan tämä: ”Mitä Jumala on tehnyt ja tekee?”

Ensin tarkastelemme kysymystä: Kuka Jumala on? Aluksi on huomattava, että koskaan sana ja tunnustus eivät puhu Jumalasta jonkinlaisena persoonattomana voimana, niin kuin pakanauskontojen parissa tehdään. Koskaan ne eivät kysy: ”Mikä jumala on?” Siksi oikea kysymys onkin juuri ”Kuka Jumala on?” Jumala on elävä, persoonallinen Jumala. Hänen olemuksestaan tunnustus opettaa, että ”on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus”, siis yksi Jumala. Tunnustus jatkaa, että Jumala on ikuinen (aeternus). Toisin sanoen Hän ei ole sidottu aikaan tai sen kulkuun, niin kuin ihmiset elävät ajassa ja myös vanhenevat ajan myötä. Jumala on ikuinen, siis myös muuttumaton ja katoamaton. Toiseksi tunnustus ilmaisee, että Jumala on ”näkymätön” (suom. käännös), tai oikeastaan paremminkin ruumiiton (incorporeus). Hän ei siis ole sidoksissa meidän aineellisen maailmamme rajoituksiin, vaan on kaikkialla läsnäoleva. Jumala on myös jakamaton (impartibilis). Toisin sanoen Hän ei ole monta tai monenlainen, vaan yksi ainoa. Vielä Jumala on ääretön taikka mittaamaton voimassaan tai mahdissaan, viisaudessaan ja hyvyydessään (immensa potentia, sapientia, bonitate).

Samalla sana ja tunnustus puhuvat kuitenkin myös siitä, että Jumala on kolmiyhteinen: Hän on olemukseltaan yksi, ja kuitenkin kolme persoonaa. Hän on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Yhtäältä nämä kolme persoonaa ovat itsenäisiä. Toisaalta heillä kuitenkin on keskenään sama olemus ja valta, ja he ovat myös keskenään yhtä ikuisia. Toisin sanoen ei siis ole niin, että Jumalan persoonista joku olisi ajallisessa mielessä aikaisempi kuin toinen, toinen taas myöhempi, taikka joku suurempi, toinen taas pienempi. (Vrt. Athanasioksen uskontunnustus 24–25.) Jumalan Poika on kyllä syntynyt Isästä, mutta tämä on tapahtunut ennen aikojen alkua, ikuisuudessa. Samoin myös Pyhä Henki, joka lähtee Isästä ja Pojasta, on ikuinen.

Kuulostaako tämä vaikealta? Joku saattaakin nyt pohtia, mahtaako tämä kaikki olla vain joidenkin viisaiden – tai itseään viisaina pitävien! – teologien älyllistä pohdintaa. Ehkä joku kysyy: ”Mahtaako tällä olla mitään merkitystä minulle, tavalliselle ihmiselle?” Mutta on tärkeää huomata, että kysymys Jumalan olemuksesta pitää sisällään myös toisen kysymyksen: Mitä Jumala on tehnyt ja tekee? Varsinaisessa mielessä kristillinen Jumalan tunteminen ei olekaan sitä, että me ainoastaan tietäsimme kuka Hän on, vaan mitä Hän on tehnyt. Oikeastaan me ihmiset tunnemmekin Jumalan ensisijaisesti juuri siitä, mitä Hän on tehnyt meitä varten ja meidän puolestamme. Sen vuoksi tämä kaikki liittyy mitä läheisimmällä tavalla sinunkin elämääsi kristittynä.

Tunnustuksemme selittää Jumalan sanaa oikein ja sanoo, että Jumala on ”kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä” (creator et conservator omnium rerum visibilium et invisibilium). Maailmaa ja mitään siihen kuuluvaa ei siis olisi olemassa ilman Jumalaa. Toisaalta juuri Hänen luomistahdostaan ja -työstään on tullut olemaan kaikki, mikä on, oli sitten kyse konkreettisista tai aineettomista asioista. Mitään tästä Jumalan ei olisi tarvinnut luoda, mutta viisaudessaan ja hyvyydessään (sapientia, bonitate) Hän tahtoi tehdä niin. Mitään tästä luomastaan Hänen ei myöskään tarvitsisi pitää yllä, mutta viisaudessaan ja hyvyydessään Hän tahtoo tehdä niin, ja yhä joka hetki tekeekin. Jumala on siis luonut sinut! Sinun jokainen hetkesi tässä maailmassa, jokainen sydämesi lyönti on Hänen lahjaansa!

Toiseksi, kun tunnustus puhuu Jumalan toisesta persoonasta, Pojasta, se yhtyy pyhän Raamatun opetukseen lunastuksesta: Isästä ikuisuudessa syntynyt ja ajassa neitsyt Mariasta syntynyt Poika Kristus Jeesus on täydellisessä kuuliaisuudessaan – elämässään ja kuolemassaan – täydellisesti lunastanut ihmiskunnan sen kaikesta synnistä. (Vrt. Yksimielisyyden ohje. Täydellinen selitys 3, 15.) Sinun syntivelkasi on maksettu! Jumalan armosta sinä olet autuas!

Edelleen, kun tunnustus puhuu Jumalan kolmannesta persoonasta, Pyhästä Hengestä, se liittyy Raamatun opetukseen pyhityksestä, joka on oikein lausuttu meillekin tutussa Nikaian-Konstantinopolin tunnustuksessa. Siinä sanotaan näin: Isästä ja Pojasta (filioque) lähtevä Pyhä Henki on Herra ja eläväksi tekijä, ”joka on puhunut profeettojen kautta” – siis Raamatussa! Niin Henki on ilmoittanut Jumalan olemuksen ja Hänen armolliset tekonsa ihmisille, siis myös sinulle. Ja edelleenkin Pyhä Henki tekee työtään yhdessä, pyhässä, katolisessa ja apostolisessa Kirkossa. (Huomaa tarkoin, että sanalla ”katolinen” ei tässä viitata esimerkiksi roomalaiskatoliseen kirkkoon saati sen piirissä omaksuttuihin uskomuksiin tai tapoihin. Sana katolinen kuuluu suomeksi käännettynä ”kokonaisuuden mukaan” [καθ᾽ ὅλης kath’ holes]. Sanan varsinaisessa mielessä katolisella kirkolla tarkoitetaan siis yksinkertaisesti yleistä, maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa, siis sitä, johon mekin kuulumme.) Tässä pyhässä Kirkossa Pyhä Henki tekee työtään. Sanan, pyhän kasteen ja ehtoollisen välityksellä Hän antaa ihmisille synnit anteeksi ja pyhittää heidät, liittää heidät Kristuksen seurakuntaruumiiseen ja pitää heidät sen yhteydessä, sekä lopulta tekee heidät osalliseksi kuolleiden ylösnousemuksesta ja tulevan maailman elämästä. (Vrt. Vähä katekismus. Usko. Kolmas uskonkohta. Pyhitys, 6.) Tämän kaiken Henki on lahjoittanut myös sinulle, kastetulle kristitylle, ja joka päivä sanan ja alttarin sakramentin välityksellä lahjoittaa!

Vielä on pantava merkille seuraava tärkeä seikka: Luterilainen tunnustus ja oikea Raamatun opetus karttaa kaikkea inhimillistä arvailua siitä, millaisessa suhteessa Kolmiyhteisen Jumalan persoonat, Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat toisiinsa. Oikea sanan opetus ei pyri tarkasti määritelmään Jumalaa. Eihän kukaan ihminen kykene sellaiseen! Jumala ”asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä” (1. Tim. 6:16). Jumalan olemus ja Hänen majesteettinsa ovat asioita, joita ihminen ei järkensä taikka inhimillisen kielen keinoin voi täydellisesti tavoittaa. Mutta Jumalasta on kuitenkin mahdollista puhua, sillä Hän on itse ilmoittanut itsensä meille Kristuksessa ja Raamatun pyhissä kirjoituksissa. Tähän puhumiseen onkin suhtauduttava hyvin vakavasti, onhan pitäytyminen Jumalan erityisessä ilmoituksessa pelastuksen kannalta välttämätöntä. Ilmoitusta pidemmälle ei kristillisellä kirkolla tai yksittäisellä kristityllä kuitenkaan ole lupaa mennä, sillä näin ajaudutaan inhimillisen järjen päätelmiin Jumalasta ja Hänen työstään. Siten ohitetaan myös Jumalan sanan auktoriteetti ja noustaan sanaan perustuvaa Jumalan tuntemista vastaan (vrt. 2. Kor. 10:5). Siksi päivän tekstissä sanotaankin, että ”Hän ei katso yhteenkään viisaaseen sydämeltä” (Job 37:24). Toisin sanoen Jumala ei ota huomioon yhtäkään ihmistä, joka luulee olevansa itsessään viisas, ja siis luulee ymmärryksensä keinoin tavoittavansa Hänen olemuksensa.

Tämän elämän aikana kaikki meidän tietomme on vielä vajavaista. Mutta jo nyt, kun Jumalan sanaa saarnataan ja opetetaan, Pyhän Hengen tuuli raottaa pilviverhoa ja aurinko tulee näkyviin juuri siinä määrin kuin me elääksemme tarvitsemme. Kun sanaa saarnataan, me siis saamme tietää Jumalasta juuri sen, mitä me pelastuaksemme tarvitsemme. Ja sitten kerran, Herran päivänä, ”kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.” Silloin me, Kristuksessa lunastetut ja pyhitetyt, saamme nähdä Herran kasvoista kasvoihin. Silloin me saamme tuntea täydellisesti, niinkuin meidät itsemmekin täydellisesti tunnetaan. (1. Kor. 13:10, 12.) Silloin pilvet ovat kokonaan väistyneet, ja on vain kultainen hohde, jumalallinen kirkkaus ja kunnia Hänen läsnäolossaan, Hänen kultaisessa kaupungissaan (Ilm. 21:18), iankaikkisesti.

Seurakunta tunnustaa, palvoo ja julistaa Kolmiyhteistä Jumalaa

Lopuksi: Kysymys Kolmiyhteisen Jumalan olemuksesta liittyy juuri sinun henkilökohtaiseen jumalasuhteeseesi sekä seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen. Vaikka me emme vielä järjellämme käsitä Jumalan olemusta, me voimme kuitenkin uskoa Häneen Hänen sanansa perusteella. Me voimme ylistää ja palvoa Häntä Hänen pyhän sanansa äärellä. Oikea kristillinen jumalanpalvelus onkin mahdollista vain, kun Jumalaan uskotaan sellaisena, kuin Hän on sanassa itsensä meille ilmoittanut. Eihän kukaan voi palvoa Poikaa muutoin kuin Pyhässä Hengessä, eikä Isää muuten kuin Pojan kautta Pyhässä Hengessä.

Tästä puhuu myös yksi vanhan kirkon tunnustuksista, Athanasioksen uskontunnustus, johon me kaikki saamme kohta yhtyä. Jumalan sanan perusteella tämä uskontunnustus selittää yksityiskohtaisesti sitä, kuka Kolminainen Jumala on ja millaisessa suhteessa Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat toisiinsa. Mutta ennen tätä varsinaista selitystään tunnustus kuitenkin tiivistää osuvasti: ”Yhteinen kristillinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta.” (Athanasioksen uskontunnustus 3–4.) Toisin sanoen, me pysymme siinä, mitä Jumala pyhässä ja erehtymättömässä sanassaan itsestään ja teoistaan ilmoittaa. Hänen sanansa pohjalta, sanan elävöittäminä ja pelastamina me sitten myös tunnustamme Häntä julkisesti. Me palvomme Häntä siitä kuka Hän on. Me myös julistamme Hänen hyviä tekojaan koko maailman kuulla. Virsirunoilija Hemminki Maskulaisen sanoin:

Isää, Poikaa, Henkeä

Kolminaisuutta pyhintä,

palvomme kiitosvirsillä

ja iloisilla äänillä

nyt sydämellä täydellä.

(Luterilaisia virsiä 793:8)

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisessa seurakunnassa Lahdessa ja Tiituksen luterilaisessa seurakunnassa Mikkelissä 11.6.2017.)