Helatorstai (1. vsk), Ap. t. 1:1–11

Onko Jeesus poissa?

Oletko sinä joskus pohtinut mahtaako Jeesus olla sinun kanssasi? Kirkossa puhutaan paljon Jeesuksesta ja Hänen läsnäolostaan, ja sinäkin varmasti tahdot uskoa sen kaiken. Ei ehkä kuitenkaan ole harvinaista, että mietit, mahtaako Jeesus aivan todella olla läsnä, sinun luonasi. Ethän sinä voi silmilläsi nähdä Häntä, etkä aina oikein tunteakaan Hänen läsnäoloaan. On kuitenkin hyvä muistaa mitä sana sanoo: me ”vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.” (2. Kor. 5:7) Älkäämme siis olko ”silmäkristittyjä” taikka ”tunnekristittyjä”, vaan pikemminkin ”korvakristittyjä”. Kuulkaamme korvillamme Jumalan pyhää sanaa, jonka kuulemisesta uskokin tulee (Room. 10:17), siis se usko, jossa me vaellamme.

Mutta nyt kun me juuri kuulimme sanaa, kuulimme, miten myös helatorstain epistolatekstissä sanottiin, että Jeesus otettiin ylös taivaaseen, siis pois opetuslasten näkyvistä. Jeesus meni pois, eivätkä nämä miehet enää nähneet Häntä. Oliko Jeesus tämän jälkeen poissa heidän luotaan? Kuulkaamme nyt, mitä sana tästä asiasta sanoo.

*

Jeesus oli opetuslastensa kanssa Öljymäellä. Hän oli nyt suorittanut koko sen lunastustyön, jota varten taivaallinen Isä oli Hänet maailmaan lähettänyt: Kaiken sen, mitä Jumalan kymmenen käskyä kielsivät ja käskivät – sen, mitä sinä et voinut täyttää – sen Jeesus oli pyhässä elämässään täyttänyt. Ja vaikka Hän näin siis oli synnitön, Hän kuitenkin kuuliaisena Isän tahdolle oli ottanut sinun syntivelkasi kantaakseen. Hän oli tullut kiusatuksi kaikella sillä vaivalla ja kiusauksella, jonka alla sinä, syntinen ihminen elät (Hepr. 4:15). Näin Hän oli halunnut tehdä, että voisi sinua, kiusattua auttaa (Hepr. 2:18). Jeesus Kristus oli nyt kärsinyt Golgatalla sinun syntisi palkan, kuoleman, että saisi itsessään antaa sinulle Jumalan armolahjan, iankaikkisen elämän (Room. 6:23).

Nyt tämä Jeesuksen työ maailmassa oli täytetty (Joh. 19:30). Hän oli myös neljänkymmenen päivän aikana ilmestynyt opetuslapsilleen monta kertaa, osoittanut, että Hän oli noussut  kuolleista ja eli (Ap. t. 1:3). Nyt Jeesuksen oli tullut aika palata Isänsä luo (Joh. 14:12, 28). Mutta vaikka Herra oli menossa pois, Hän ei kuitenkaan aikonut jättää opetuslapsiaan yksin. Hän lupasi heille, että Pyhä Henki tulisi heidän päälleen (ἐφ᾽ ὑμᾶς – Ap. t. 1:8). Juuri siksi että Jumalan Poika menisi pois opetuslastensa luota, Hän voisi myös lähettää heille Puolustajan, Pyhän Hengen (Joh. 16:7). Tämä tapahtuisi jo aivan pian. Aivan pian Henki tulisi opetuslasten päälle ja he saisivat Hänessä voiman. Aivan kohta he saisivat toimia Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemisen todistajina, viedä Pyhässä Hengessä hyvää sanomaa Jeesuksesta koko maailmaan. Ensin tämä sanoma vietäisiin kaikille Jerusalemin kaupungin asukkaille, sitten Juudean maakunnan ihmisille, sitten Samarian puolijuutalaiselle kansalle, ja lopulta maan ääriin saakka, siis kaikille pakanakansoillekin (Ap. t. 1:8). Mutta ensin piti Pyhän Hengen tulla. Sitä varten opetuslasten piti nyt jäädä Jerusalemiin, odottamaan tämän lupauksen täyttymistä, Hengen vuodattamista (Ap. t. 1:4).

Sitten tapahtui ihmeellinen asia. Luukas kirjoittaa: ”Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.” (Ap. t. 1:9) Elämän ja kuoleman Herra, Jeesus nosti kätensä siunaamaan opetuslapsia (Luuk. 24:50) ja niin Hänet kohotettiin ylös maasta, taivaaseen. Aiemmin, ylösnousemisensa jälkeen Jeesus oli lähtenyt opetuslastensa luota eri tavalla: Hän oli yhtäkkiä kadonnut heidän näkyvistään (Luuk. 24:31). Silloin opetuslapset olivat tienneet, että Hän varmasti ilmestyisi heille jälleen. Kuitenkin tällä kertaa, kun Jeesus astui ylös taivaisiin, Hänet otettiin ylös hitaammin, näkyvällä ja taivaallisella tavalla. Ruumiillisessa ja silmillä nähtävässä muodossa Hänet otettiin heiltä ylös taivaaseen (ὁ ἀναλημφθεὶς ἀφ’ ὑμῶν εἰς τὸν οὐρανὸν – Ap. t. 1:11; ks. myös 1:2), Isänsä luo. Jeesus halusi, että apostolit oikein tarkoin näkisivät Hänen menevän pois, jotta he sitten voisivat olla tämänkin tapahtuman todistajia koko maailmassa. Ja niin jo apostolien päivistä asti on evankeliumin sanomaan ja kristilliseen uskontunnustukseen kuulunutkin aina myös se, että Kristus Jeesus, kuoleman Voittaja on astunut ylös taivaaseen.

*

Luukas kuvaa tätä ihmeellistä tapahtumaa ja kirjoittaa, että opetuslapset katselivat taivaalle Jeesuksen mennessä (Ap. t. 1:10). Evankelistan sanat ovat koruttomat, mutta me voimme kuvitella sitä valtavaa hämmästystä, joka nämä miehet valtasi. Tuonne ylös heidän Herransa nyt kohosi, kunnes katosi pilviin.

Opetuslapset siis näkivät Jeesuksen menevän. He eivät kuitenkaan nähneet sitä, mihin Jeesus mentyään saapui. He eivät nähneet sitä, että kun Jeesus näin meni pois heidän näkyvistään, Hän siirtyi luodun maailman pimeydestä taivaan luomattomaan valoon, maailman ajasta iankaikkisuuteen. Kunnian kuningas Jeesus Kristus astui porteista sisään Jumalan ja Hänen enkeliensä sekä pyhien asuntoihin, taivaaseen (Ps. 24:9). Siellä Hän myös istui Isän oikealle puolelle, ja Hänelle annettiin valta, joka ei lakkaa, kunnia, sekä valtakunta, joka ei häviä (Dan. 7:13; vrt. Ps. 110:1–2). Kuitenkaan Jumalan Poika Jeesus ei tällöinkään lakannut olemasta ihminen. Hänen ihmisluontonsa ei edes taivaan kirkkaudessa sekoittunut jumalalliseen luontoon tai hävinnyt. (Yksimielisyyden ohje. Todisteiden luettelo VII.) Hän pysyi Jumalana ja ihmisenä, yhdessä persoonassa. Eikö tämä ole ihana evankeliumi meille, ruumiillisille ja näkyville ihmisille? Kun Jeesus on astunut ylös taivaaseen, Isän oikealla puolella istuu ja hallitsee iankaikkisesti Jumala ja ihminen. Sen vuoksi, jos ”joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä”, Jumala ja ihminen ”Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.” (1. Joh. 2:1) Ja koska Hän on taivaassakin paitsi Jumala myös ihminen, hän istuu ja hallitsee siellä ruumiillisella ja näkyvällä tavalla. Ja samalla on ihmeellinen tosiasia, että tällöinkään ei mikään maallinen paikallisuus rajoita Häntä, niin kuin me ihmiset olemme paikkaan sidottuja. Taivaaseen astunut ihminen ja Jumala Jeesus Kristus on kaikkialla läsnäoleva.

Mutta Öljymäellä seisovat opetuslapset eivät silmillään nähneet tätä kaikkea. He näkivät vain rakkaan Herransa menevän pois, erkanevan heistä ylös taivaaseen (Luuk. 24:51). Siksi Jumala lähettikin kaksi pyhää sanansaattajaansa heidän luokseen. Luukas kirjoittaa: ”niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: ’Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.’” (Ap. t. 1:10b–11) Enkelien tehtävänä oli vahvistaa se, mitä opetuslapset olivat nähneet ja selittää se heille: Jeesus oli otettu taivaaseen. Mutta enkelit kertoivat muutakin, jotakin, mikä liittyy läheisesti Herran taivaaseenastumiseen: Tämä sama Jeesus, tämä kuoleman voittanut, ylösnoussut ja taivaaseen astunut Jeesus olisi kerran tuleva taivaasta myös takaisin, vieläpä samalla tavalla kuin Hän nyt sinne meni, kunniassaan, ruumiillisella ja näkyvällä tavalla. Vaikka Herra Jeesus oli nyt mennyt pois, Hän ei kuitenkaan olisi jättänyt omiaan yksin. Hän tulisi kerran takaisin ”pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella” (Luuk. 21:27), tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja sitten viemään rakkaat uskovansa omaan valtakuntaansa, taivaan kirkkauteen (Matt. 25:31–34). Tähän opetuslapset saisivat nyt katsoa sen sijaan, että jäisivät katselemaan taivaalle.

Mutta oli muutakin. Opetuslapset muistivat, mitä Herra itse oli heille sanonut: He eivät olisi yksin edes tuohon suureen viimeiseen päivään asti. Pyhä Henki vuodatettaisiin pian heidän päälleen. Kaikkivaltiaan Jumalan kolmas persoona, Herra ja eläväksitekijä, ”joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta” (Nikaian–Konstantinopolin uskontunnustus) – Hän tulisi aivan pian heidän luokseen. Vaikka Jeesus siis oli nyt mennyt taivaaseen, Jumalan Pyhä Henki olisi heidän kanssaan. Ja missä ikinä apostolit Pyhän Hengen voimassa toimisivat Jeesuksen todistajina, siellä Henki nimenomaan heidän saarnaamansa evankeliumin sanan ja pyhän kasteen kautta tulisi yhä uusien ihmisten elämäksi. Siellä myös Jeesus itse olisi läsnä sanassaan, sekä siinä vedessä, jonka Hänen sanansa tekee kasteen pyhäksi sakramentiksi, uudestisyntymisen pesuksi (Tiit. 3:5). Näiden välineiden kautta Herra itse olisi läsnä ja ”jäsentäisi” yhä uudet ihmiset – ennen uskosta osattomat – elävään ja hengelliseen ruumiiseensa, pyhään Kirkkoonsa, pelastettujen joukkoon (1. Kor. 12:13). Tämän ruumiinsa elämänyhteyteen otetuille Herra myös apostoliensa kautta jakaisi todellisen ja elävän ruumiinsa sekä verensä leivässä ja viinissä, heidän syntiensä anteeksiantamiseksi. Ei Jeesus jättäisi heitä orvoiksi, vaan tulisi yhä uudestaan sanassa ja sakramenteissa heidän tykönsä. Vaikka maailma ei Häntä enää näkisikään, Hänen omansa saisivat nähdä Hänet uskon kautta, näkyvien sakramenttien konkretiassa. (Joh. 14:18–19) Näin he, Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä osalliset saisivat uskoa yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen Kirkon, Kristuksen ruumiin, ja itsekin kuulua siihen. Näin he saisivat luottaa pyhän kasteensa liittoon, jossa heidän syntinsä pestiin pois (Ap. t. 22:16). Näin he myös saisivat uskossa odottaa kuolleiden ylösnousemusta ja sitä tulevan maailman elämää, johon pilvissä taivaaseen astunut Herra tulisi heidät hakemaan. (Vrt. Nikaian–Konstantinopolin uskontunnustus.) Silloin myös heidät temmattaisiin pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin he saisivat aina olla Hänen kanssaan (1. Tess. 4:17), ja nähdä Hänet kasvoista kasvoihin.

Jotta tämä kaikki voisi nyt toteutua, ei siis ollut aikaa jäädä tuijottamaan taivaalle. Eikä ollut tarvettakaan. Herra – vaikka Hän oli nyt mennyt taivaaseen – olisi kuitenkin oleva läsnä seurakuntansa keskellä, heidän kanssaan joka päivä maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Nyt oli aika odottaa Pyhää Henkeä. Sitten aivan kohta olisi saarnata, kastaa, julistaa syntejä anteeksi ja jakaa alttarin sakramenttia, toisin sanoen, viedä Herran sana ja Hänen kirkkoruumiinsa osallisuus kaikille kansoille pelastukseksi!

*

Huomaatko sinä, rakas ystävä, miten hyvin Herra Jeesus on kaiken tehnyt? Vaikka sinä et tänään silmilläsi näe Häntä tai sydämessäsi aina tunne Hänen läsnäoloaan, Hän on kuitenkin sinun luonasi. Hän, kuoleman voittaja, on astunut ylös taivaaseen juuri sitä varten, että voisi sanansa ja kasteen kautta vuodattaa Pyhän Henkensä sinun päällesi. Hän on astunut ylös taivaisiin, ajan ja paikan tuolle puolen, että voisi sanassa ja sakramenteissa olla sinun luonasi, antamassa syntisi anteeksi. Älä siis sinäkään jää katselemaan taivaalle tai sydämesi tunteisiin, ikään kuin Jeesus olisi poissa! Kuule Hänen sanaansa. Ota vastaan kaikki Hänen pelastuksensa lahjat, jotka Hän on tätä aikaa varten sinulle ja koko seurakunnalleen antanut. Kysy omaa paikkaasi siinä Hänen työssä, jossa Hän seurakuntansa kautta haluaa saarnata evankeliuminsa kaikille kansoille pelastukseksi. Niin sinä saat paitsi rauhassa odottaa myös jouduttaa sen päivän tulemista, jona Herra Jeesus tulee kirkkaudessa takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita (vrt. 2. Piet. 3:12). Sinä päivänä sinä, Hänessä pelastettu ja Hänen sanallaan pyhitetty, saat yhdessä kaikkien Hänen pyhiensä kanssa nousta Häntä vastaan, päästä Hänen iankaikkiseen kirkkauteensa. Aamen.

(Saarna on pidetty Samuelin luterilaisen seurakunnan helatorstain seuroissa Lahdessa 25.5.2017.)

Mainokset